torstai 28. elokuuta 2014

Uudet kuviot ja loistava fiilis

Pikainen päivitys, vaikka maanantai sekä Wienin reissu jäikin välistä. Mutta on vaan pakko nyt päästä kirjoittamaan tämä ylös. Ratsastuskuvioihin tulee muutoksia, alan ratsastamaan Cyraa nyt kerran-pari viikossa ja käyn Capulla enää satunnaisesti ja/tai tarvittaessa.

Tänään olin Cyralla ensimmäistä kertaa yksikseni näiden kuvioiden myötä, ja ai että se oli hieno! Ihan mieletön tunne, kun sain itse ilman Piuden jatkuvaa ohjeistusta kulkemaan sen ihan törkeän hyvin ja toimimaan niin hyvin, mitä omat, ajoittain ristiriitaiset apuni vaan mahdollistivat. Oli ihan mahtava fiilis kun pääsi ratsastamaan ja vaikuttamaan pienillä avuilla jo valmiiksi oikein liikkuvaa hevosta, eikä niin että ensin teet hirveän duunin, ja hevonen kulkee hetken hyvin kunnes väsähtää. Pääsin ihan tosissani tekemään tehtäviä peräkkäinkin sen sijaan että keskityn kerralla yhteen asiaan ja teen sitä, ja tämä toimi vaikka hevonen olikin aika pitkä ja avoimessa, matalassa muodossa. Alkuun toki aloitin yksinkertaisemmin, ratsastin askellajit läpi ja itsekin vähän koitin päästä samalle taajuudelle paljon herkemmän ja osaavamman hevosen kanssa, eli käynti-seis, sitten käynti-ravi, ravi-seis, ravissa muutama voltti ja temponmuutos ja lopulta vähän laukkaa, jossa ympyröitä.Hevonen oli niin hyvin avuilla, että kun laukassa tuli pieni oho-tilanne kentän sateesta sortuneen reunan kanssa, en ajatellutkaan siirtymistä raviin tai kääntämistä pois, vaan tosta noin vaan otin muutaman askeleen väistöä sivulle!

Cyra tämän vuoden helmikuussa. Tyttöhevonen!

Tämän jälkeen ratsastin vähän väistöä ravissa, uralta ja uralle vuorotellen. Hyvin päti se, että minne katsoo, sinne päätyy, ja osasin hyvin korjata itse omaa käsienkäyttöäni tarvittaessa. Sen jälkeen aloin varsinaisesti tekemään montaa asiaa peräkkäin: käännä ennen kulmaa, ratsasta pari metriä suoraan, väistätä uralle valitsemaasi pisteeseen, ja nosta uralle päästyäsi laukka. Jossain vaiheessa raviin siirtyminen ja uudestaan. Isoin ongelma oli tässä oma vinouteni eli oikean jalan huono käyttö ja sisäkäden lukkiintuminen, mikä ilmeni huonoina laukannostoina oikeassa kierroksessa. Vaikka väistö tuli hyvin, mutta laukka nousi vähän valumalla. Noin muuten lähes täydellinen ratsastuskerta, hevonen tuntui alusta loppuun siltä, että on aivan sama, mitä pyydän, se toteuttaa sen ja vielä erittäin mielellään!

Loppuun vielä vähän laukkaa pidemmällä kaulalla, loppuravit jossa hieman ylitaivutin kaulasta ja varmistin eteen-alas venymisen, ja loppukäynnit. Ai että olin tyytyväinen hevoseen, ja myös omaan ratsastukseeni. Suurin ongelmani ei tosiaan ollut se että avut ei mene perille ja hevonen ei toteuta pyydettyä asiaa, vaan se, että olen vino ja että jalat ei ravissa ole vakaat. Odotan todellakin innolla tulevaa, aivan mieletön mahdollisuus oppia uutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti