maanantai 1. syyskuuta 2014

Viime viikon Capustelut

Maanantaina loman jälkeen puhkipoikkiväsyneenä vielä töistä suoraan tallille. Matka kesti ihan sikapitkään, ja tarkoitus oli vain ihan aivottomasti höntsäillä kentällä iloinen mieli pääasiana. Päädyin kuitenkin (hei NYT rasti seinään, minä!) turvaratsukoksi toiselle hevoselle tuonne radalle, kun se oli nähnyt siellä mörköjä ja tullut vähän kovempaa takaisin. Vähän kaverin sätkyilyt tarttui, ja oman lisänsä toivat laitumella laukkaavat hevoset, mutta ihan nätisti ja vain yhdellä pienellä sätkyllä tästäkin selvittiin. Kentällä vähän vääntelin ja väistelin käynnissä ja ravissa, Caposter oli melko mukava, vaikka loppuun vähän väsähtikin.

Sunnuntaina väsytti ihan sikana, joten aattelin jatkaa rentoilulinjaa. Laiskana jätin vielä satulan laittamatta vaikka hoitovihossa oli raportoitu ratsun olleen edellisenä päivänä melko virtaisa. Nyt se oli kuitenkin todella sopiva, ei virtaisa mutta ei tuupattavakaan. Kentälle oli vielä joku jättänyt puomeja, joita vähän järjestelin uudestaan, hevosen dallaillessa kentällä sen aikaa vapaana (ohjat toki laitettuna leukaremmiin kiinni). Alkuun tsekkasin taas vähän kuulolle käynti-seis ja pyöreämmäksi muutamilla volteilla, Capu alkaa olla jo ainakin käynnissä kivan symmetrinen jo molempiin suuntiin :) Ratsastin taas koko ajan selkeästi uran sisällä ja oikein korostetusti annoin sisäkädeltä tilaa ja hevoselle mahdollisuuden tukeutua ulko-ohjaan. Taktiikka toimi hyvin, joten muutaman ravipätkän jälkeen mulla oli alla mukavasti liikkuva, itse alas hakeva ratsu, joka puomien yli mentäessä todella mukavasti nosti vielä selkäänsäkin. Laukannostot oli melko vaikeita varsinkin vasemmalle, mutta kun en antanut periksi niin tulihan se laukka sieltä, ja oli alun lapapullahdussisällekaatumiskaahotuksen jälkeen todella kivaa ja nätisti pyöreää. Vasemmassa en silti rohjennut tulla puomeja, kun kaksi puomia ympyrällä laukassa oli jo vähän haastava jalkojenasettelutehtävä meidän puskaratsulle.

Loppukäyntien jälkeen harjoittelin vielä kentän portin avaamista selästä käsin. Porttihan on toki vielä vaikeimmasta päästä, eli kahdella langalla ja -kahvalla, ja lankoja varovan ratsun kanssa oli haasteena saada se riittävän lähelle kahvoja - lankojen kohdalla se ei niinkään ollut ongelma. Muutamalla yrityksellä, runsaalla kehumisella sekä pienellä kurkottelulla kuitenkin sain portin auki, työvoitto :) Tallinpihallekin käveltiin nätisti ilman yhtään stoppia, vaikka välillä olikin huolestuttavaa ja piti puhista. Todellakin siis hyvän mielen ratsastuskerta, niin monella tapaa! Rento ja tyytyväinen hevonen, hienosti suoritetut tehtävät, oma ratsastus oli hyvää väsymyksestä huolimatta ja päästiin heti kättelyssä uudessa hommassa eteenpäin :) Tuosta tulisi kyllä varmasti todella mainio WE-hevonen. Melkein tulee tuossa toimivuudessa(kin) ihan Sinisilmäponi mieleen, ja se ei kyllä koskaan ole huono juttu!