lauantai 15. elokuuta 2015

Ajattelemista ja oppimista.

Tällä viikolla tunnilla Nepa Nee. Viime viikolla ratsastin vain kerran aikatauluongelmista johtuen, ja satulaan kiivetessä olokin oli sen mukainen. Jäykkä, hidas, ja ihan ulalla. Tein henkisen facepalmin ja koitin löytää itsestäni ratsastajan.

Onneksi löysin. En ollut ihan parhaimmillani, mikä ei sinänsä yllätä, mutta varsin hyviä pätkiä saatiin silti tehtyä. Teimme ravissa aina sivujen keskellä muutaman askeleen temponmuutoksen ensin alas, ajatuksena että ravia pitää olla niin paljon, että tahti ei muutu, mutta askel muuttuu lyhyemmäksi ja ylöspäin, kuten ratsastaisimme ravipuomeja lyhyillä väleillä. Tämän jälkeen ratsastettiin ravissa eteen samantyylisesti, mutta pitäen huolta siitä että ravi itsessään eteni, eikä ennen askeleenpidennystä lähdetty hidastelemaan. Itse tein vähän samantyylisesti myös laukassa töitä.

Nelson liikkui ihan hirmu kivasti, ja saatiin tosiaan tosi kivoja pätkiä, olin tosi tyytyväinen ponin lisäksi myös omaan suoritukseeni :) Porukalla sitten hoideltiin hevosia ja kamoja pois. On meillä niin hyvä talli ja niin hyvä yhteishenki! Yksi pitää ponia, mä pesen, kolmas pesee mun suojat. Tän jälkeen istutaan katsomassa seuraavaa tuntia, jonka jälkeen mä puran hevosta pesulle ja pidän siitä kiinni kun kaveri pesee.

Eilen ratsastin Cyran. Katselin keskiviikon jälkimmäisellä tunnilla toisen ratsastajan menoa sen kanssa, ja koitin oppia, sillä C liikkui todella hienosti. Avainasemassa on käsi, joka mulla on enemmän jäykkä ja hidas. Kun koitan pitää tuntuman vakaana, saan aikaan vain jännittyneen hartialinjan ja rintakehän. Ei kun siis vaan tarkoituksella vaan kättä rennoksi.

Käynnissä homma toimii ihan hyvin, mutta ravissa välillä jännittyy. Laukassa, ja varsinkin laukannostossa on mulle edelleen pientä henkistä kynnystä. Mutta kun muistan rentouttaa yläkropan ja jalat päästämättä keskivartaloa lötsähtämään, homma alkaa ajoittain muistuttamaan ratsastusta. Ongelma tulee kuitenkin esiin askellajien vaihdoksissa, siirtymiset askeleen sisällä tulevat kyllä nätisti.

Cyra tuntui hyvältä: keveältä ja hyväntuuliselta. Kuunteli mukavasti ja toimi pienillä avuilla. Tein sen kanssa samoja temponmuutosharjoituksia kuin keskiviikolla tunnillakin, tämän lisäksi ravailin toisella pitkällä sivulla olevan kavaletin yli. Cyra vastasi hyvin. Laukassa tehtiin enemmänkin töitä, osin siksi koska Cyra tuntuu sitä kaipaavan, osin siksi että se on mulle niin vaikeaa. Laukka nousee nyt nopeammin muttei edelleenkään mitenkään kauniisti, eikä mene rikki ihan niin helposti. Tahtoisin NIIIN videota omasta ratsastuksestani, että voisin konkreettisesti nähdä mitä tapahtuu.

Aikamme laukattuamme (ja sille kavaletille myös laukassa rävellettyämme) laskin käyntiin. Tämän jälkeen C toimikin ihan sikahyvin, kulki kauniisti pyöreänä ja hyvin. Nyt tarttis vaan tietää, miten saisin tuon saman fiiliksen heti ratsastuksen alusta. Toki itsekin töppäsin, taisin pyytää vähän liikaa jolloin tammalla meni herne nenuun ja pää kipusi ylös, mutta ratsastin kuitenkin viitisen minuuttia ihan sairaan hyvin ihan törkeän hyvällä hevosella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti