Vähän sätkyltä se tuntui tänäänkin, vai liekö työallergiaa ilmassa. Päätin joka tapauksessa jäädä kentän alapäätyyn tekemään töitä, kun siellä oli rennompi meno. Hirmu tärkeää oli pysyä itse rentona ja hengittää - jos hiemankin jännittyi, niin sama kävi ratsulle. Eilen crosstrainer-tunnilla kyllä huomasin, että käsiä en jännitä ja hartiat pysyvät rentona, joka kerta ohjaajan muistuttaessa asiasta, tsekkasin omani ja olin iloinen todetessani, että rentoja ovat :)
Alkuun pitkä pätkä, varmaan puoli tuntia, töitä käynnissä - ja siis niin, että mentiin sitä käyntiä vaikka askel kerrallaan, mutta heti kun levisi peitsille, vauhti pois ja kaikki neljä jalkaa liikkumaan omaan tahtiinsa. Tarvittaessa otin myös muutamia väistöpätkiä, mutta kaaria kääntelin melko vähän, siellä kun ongelma tuntui kasvavan. Pääsääntöisesti pyrin ratsastamaan uran sisäpuolella kaiken aikaa ja kääntämään ulkopohkeella kunnon kulmat, melkein jopa takaosakäännösmaisesti.
Kenttä oli melko liukkaan näkönen, joten raviin lähdin hyvin varovasti ja ihan mummoravia. Edelliskertojen suoruusongelma oli olemassa edelleen, ja sainkin täsmävinkeillä asiaa hieman korjattua. Jopa niin, että tänään se edelliskerran huonompi oikea suunta oli alun jälkeen paljon parempi kuin vasen. Ravissa jatkoin ensin samalla neliöllä väistöjä niin että väistätin uran sisäpuolelta muutaman askeleen ulos ja itse lopetin väistön ulkopohkeella. Sen lisäksi tein myös temponmuutoksia ravissa. Lisäykset onnistuivat paremmin kuin kokoaminen, puolipidätteet eivät oikein menneet läpi ja alaspäin muutosta ei oikein selkeästi tullut kuin muutaman kerran hyvin. Teinkin pari kertaa isoin kirjaimin ravista suoraan pysähdyksen, tarvittaessa myös parin askeleen peruutuksen, että sain T:n kunnolla kuulolle. Väistöt olivat hirmu paljon parempia vasemmassa kierroksessa, T astui hyvin ristiin ja eteni samalla, oikealle kaula helposti meni mutkalle ja pää kääntyi linkkuun, mutta väistöaskeleet olivat huonoja. Temponvaihtelut olivat taas oikealle ihan hirveän hyviä, energisiä ja liikkuivat ylämäkeen, ja niiden jälkeenkin perusravi tuntui koko ajan paremmalta. Vasemmalle taas alaspäin ei oltu kuulolla ja ylöspäin siirtymiset menivät helposti kipittämiseksi, eikä niinkään askeleen pidennykseksi. Näiden jälkeen sain myös muutaman oikeasti hyvän käyntiinsiirtymisen, missä tosiaan käveltiin!
Ravissa tein myös muutamia isoja voltteja/ympyröitä. Näissä auttoi suoruuteen ihan hirmusti ajatus siitä, että enemmän ajattelin kuin itseasiassa tein asetusta ulospäin. Koko hevonen pysyi näin paljon parempana, kun en ylitaivuttanut sitä loivalla kaarella, ja enemmän tuntumaa oli ulko-ohjalla. Laukkaa en lähtenyt kokeilemaan, sen verta liukkaalta pohja vaikutti, ja toiseen suuntaan mennessä yksi sivu tuijotettiin aina Jotain Pelottavaa, jos en itse ollut tarkkana ja antanut jotain Tehtävää, suoraan tahdissa meno ei riittänyt tehtäväksi. Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin Hirmu Tyytyväinen Tigruun tältä päivältä, alun käkättelystä huolimatta lopputulemana oli rento, letkeä ja pärskivä hevonen, joka eteni pätkiä tasaisena kahden ohjan ja kahden pohkeen välissä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti