Viime aikoina on tullut ratsastettua niin rutosti etten ole tänne ehtinyt oikein kirjoitellakaan, kun muillakin elämän osa-alueilla on ollut vähän ruuhkaisaa. Onneksi sentään edes hyvissä merkeissä! Sen lisäksi hommat ei varsinaisesti ole sujuneet ihan kauhean hyvin, ja mä en ainakaan tykkää ihan kauheesti huudella toistuvia epäonnistumisiani maailmalle, sen verran narsistin vikaa taitaa olla ;)
Nyt kuitenkin sain ratsastettua pari hyvää kertaa alle, jossa pääsin myös itse vähän kärylle siitä, mistä kohtaa vikaa kannattaa alkaa purkamaan. Ongelmina on ollut nyt viime aikoina painon valuminen vasemmalle ja käden erinäiset ongelmat, mm. hitaus ja jännittyneisyys jopa siihen asti että haukkaria/olkapäätä/rannetta ihan särkee jossain vaiheessa tuntia sekä varsinkin oikean jalan valuminen taakse.
Aloitin Cyralla. Laitoin sille gramanit, sillä Hollannin alkuperäisasukkaana se kyllä tietää mitkä ne on ja mitä niillä tapahtuu, eli käytännössä pelkkä niiden mukanaolo saa hevosen suhtautumaan työntekoon vähän nöyremmällä asenteella ;) Käytännössä lähes koko ajan graman-ohja roikkui tyhjänä, vain pari kertaa koko ratsastuksen aikana sille tuli painetta. Kun hevonen kulki lähtökohtaisesti kivasti ja oikein päin, pystyi itsekin keskittymään eri tavalla omaan tekemiseensä. Tällä sessiolla huomasin erittäin hyvin sen, että keskivartaloni lihaksisto on hävinnyt mystisesti jonnekin. On erittäin hankala istua liikkeen mukana, kun itsessä ei ole mitään mistä ottaa tukea. Lopputulemana siis heilahdan taakse, jalka menee missä sattuu, oma painopiste heiluu sivulle tai käsi elää omaa elämäänsä. Tämä korostuu etenkin siirtymisissä. Pitäisi siis muistaa puhallella pilatestyyliin ne vähäisetkin vatsalihakset aktiivisiksi ja pitää ryhti yllä. Samoin tein huomion, että kun ryhti menee löperöksi, käsikin jännittyy.
Seuraavana päivänä Nelsonilla jatkoin vähän samalla teemalla. Poni oli parin vapaan jälkeen erittäin vastaanottavainen, ja sain ihan hyvin kanavoitua pörhellyksen työntekoon. Kun osasin jo itse tiedostaa keskivartalon ongelmat, keskityin seuraavaksi käsiin, joka on ongelma varsinkin itsensä helposti virkkuukoukuksi vetävällä Nelpalla. Huomasin että niissäkin homma lähtee keskivartalosta, tarkemminottaen vielä lapojen välistä. Kun saan pidettyä lavat takana, on helpompi pitää kädet edessä eikä vetää niitä syliin. Kaivelin myös ensimmäiseltä simulaattorikäynniltä Minkiltä saamani vinkin käsivarren luiden asennosta ja käsien kääntämisestä käyttöön, niin hitsi, hommahan toimi. Poni liikkuikin varsinkin käynnissä ja ravissa hirmu kivasti, mutta oikean laukan pysymiseen oikeana pidempiä pätkiä olin edelleen liian vino. Menin myös paljon ilman jalustimia, jotta ainakaan ne eivät häiritsisi tai auttaisi, vaan joutuisin pitämään itse itseni ryhdissä, suorana ja vakaana. Sainkin ajoittain suoristettua itseäni hyvin ajattelemalla oikeaa lonkkaa enemmän auki ja oikeaa kylkeä hieman ryttyyn samalla rentouttaen oikeaa kättä, mutta tosiaan ei tämä laukassa asti toiminut kovinkaan pitkiä matkoja kerralla.
Tulevalla viikolla onkin paljon Nelsonia luvassa, joten toivottavasti keksin tuohon vinouteeni ongelmia. Muuten ei kai auta muu kuin kaivaa kuvetta, ja tilata taas Simppa-tunti Equstomista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti