Mielleyhtymä katrilliin

Keskiviikon tunnilla ratsuna taas Sally. Tunti ei ollut kovin suksee varsinkaan alkuun, sillä oikea puoleni oli kertakaikkiaan jäykkä, jumissa ja toimimaton, vaikka kaikkeni yritin. Tulimme ravipuomeja ympyrällä, ja ei hitto kun oli vaikeaa ohjata ratsu puomeille ja pitää sopiva tempo. Harjoitusravista jalustimen kanssa ei tullut yhtään mitään, hölskyin tahdottomasti kuin räsynukke ja vaikutin hevoseen korkeintaan huonolla tavalla. Kun otin jalustimet pois, oli vähän helpompi olla. Ja kun joutui keskittymään siihen että tosissaan pysyy siellä selässä ison hevosen ravissa, tuli sitten vahingossakin saatua oma keho paremmin hallintaan ja avut läpi. Tuli jotenkin kovasti mieleen Solbacka-aikaiset katrilliharjoitukset: monella (tai ainakin itselläni!) hevoset alkoivat kulkemaan ihan eri tavalla, kun piti keskittyä siihen tekemiseen NYT eikä hieromaan jokaista palikkaa paikalleen viimeiseen asti ennenkuin tekee, eli siis apu ratsastettiin kerrasta läpi riittävän isosti että meni perille. Oho, pitäiskö olla perusasia ;)

Laukassa oli muutamia ihan kelvollisia pätkiä, ja laukan jälkeen Sally kulkikin todella kivasti. Piude kysyikin, että miksi en aina heti alusta asti ratsasta samalla tavalla tuntumalla. Pakko sanoa, että aina yritän, mutta ehkä olen vain hidas tai jotain, eivätkä omatkaan lihakseni ole lämmenneet toimimaan hyvin. Toivottavasti nyt lisääntyvät ratsastuskerrat ainakin nopeuttavat reaktioita...

Tynkäselitys, mutta koska missään muualla ei ollut mitään ihmeellistä (paitsi siinä että ratsastin normaaliakin huonommin), saa nyt kelvata. Selkeästi pitää liikkua enemmän tasamaalla sillä kuten Piude usein sanoo, jos olet jäykkä ja huonokuntoinen maassa, et muutu notkeaksi ja hyväkuntoiseksi myöskään hevosen selässä!

Kääpiöesteilyä (lue=kavaletista vähän isompia...)

Maanantaina kävin kaverin ja vuokriksensa mukana maastokävelyllä etsimässä hiekkakuoppia kaverin vuokriksen ja Capun hoodseilta. Tiedossa oli, että tallit sijaitsevat lähekkäin, mutta aikalailla yllärinä tuli, että fyysisesti meidän vuokristen laidunten välillä on vain muutamia kymmeniä metrejä ja pieni metsäkaistale :D Itse olin siis kävellen liikenteessä ja kaveri ratsain, joten oli mukava kuvailla rauhassa :) Kuopatkin löydettiin, ja hitsi että onkin ollut ikävä niitä sitten vuoden 2009, kun samoilla tienoilla viimeksi vuokrailin. Kuvia siis kerrankin mukana, ei ehkä kovin aiheeseenliittyen, mutta vähän kuitenkin!

Taidekuvat, ei-enää-niin-salainen paheeni ;)

Eilen ratsastustunnilla ratsuna Sally. Itseä vähän väsytti mutta sain hyvin ravisteltua sen pois heti alkuun, ja sain ratsastettua heti Sallyn hyvin eteen. Vähän joo liiankin hyvin, noottia tuli että vähän voi hidastaa ;) Aloitettiin taas sillä teemalla, että joka askeleelta pitää pystyä joko tulemaan esteelle, tai pysäyttämään, mun keskittyessä aikalailla jälkimmäiseen... Ensin kevyessä ravissa käänneltiin ympyröitä päätyihin ja kentän keskeltä kahdeksikkoa vauvakavaletin yli kevyessä ravissa vapaalla suunnalla, ja sen jälkeen laukassa. Tärkeää oli, että askeleet oli omia ja ratsu kääntyi, muttei ennakoinut myöskään tulevaa käännöstä. Itse varsinkin laukassa tuppasin kääntämään takapuolta liikaa kaaren suuntaan, ja sitä kautta tietenkin satulaa ja hevosta, mutta pystyin kohtuullisen hyvin korjaamaan itseäni tässä kohtaa. Itseasiassa vaikka oikean jalan ongelma oli olemassa, oli se molempiin suuntiin laukattuame hetkellisesti hävinnyt! Selkeästi siis paino oli siellä missä pitikin!

Asianmukaisesti kengät tuomaan onnea ovelta sisään päin.

Käveltiin hetki pitkin ohjin (jossa kohtaa myös taas hukkasin sen oikean jalan) ennenkuin alettiin tekemään lisää töitä laukassa, tällä kertaa isommalla kavaletilla. Mulla oli alkuun valtaisia ongelmia saada Sally-the-esteratsu menemään niiden kahden sokeripalan väliin laitetulta kavalettipystyltä ylitse isolla ympyrällä, syynä saattoi ehkä olla kipsissä oleva superjännittävä kuski eikä niinkään hevosen ohjattavusongelmat... Mentyämme muutaman kerran yli milloin milläkin tyylillä päästiin ihan nätisti, nosti Piude toisen sokeripalan päälle kavaletin pikkupystyksi, eli korkeutta oli noin 50-60 cm? Tässä kohtaa päätinkin sitten ihan vaan keskittyä ohjaamaan jonnekin sinnepäin ja keskittyä noin muuten maisemien katseluun luottaen siihen että jos ratsu on ohjan ja pohkeen välissä, kyllä se siitä yli menee, sen sijaan että rimakammoisena jäisin itse tuijottamaan sitä rimaa... Itselleni helpompaan oikeaan kierrokseen tämä taktiikka toimikin todella hyvin, vasempaan mennessä en oikeastaan tuolle isolle pystylle saanut yhtään oikeasti hyvää hyppyä aikaan.

Reissun jälkeen oli hyvä rauhoittua.

Vaikka itse esteiden yli hypitys ei varsinaisesti mennyt ihan putkeen, selvisin kuitenkin hengissä, enkä missään vaiheessa oikeasti edes ajatellut luovuttamista, vaikka ylläripylläriesteennousun jälkeen suuntaa vaihdettaessa pulssi olikin aikalailla hurja silkasta rimakauhusta. Sain Sallyn myös kulkemaan todella mukavasti esteiden ja kavalettien välissä, se oli pyöreä, hyvä ja kevyt ratsastaa, ja kuunteli parhaan kykynsä mukaan sitä mitä sille yritin kertoa. Kaikkeen ei tuntiratsukaan kykene... Olin kuitenkin tuntiin kokonaisuudessaan hyvin tyytyväinen, sillä vaikka parannettavaa on paljon, se todennäköisesti ratkeaa ihan vaan rutiinilla. Muistelin myös Minkin neuvoja lauantailta, ja kas kummaa, heti kun muistin suoristaa itseni niin horisontaalisesti kuin vertikaalisestikin, oli toiminta taas paljon helpompaa ja muutenkin laadukkaampaa. Innolla siis odotellaan ensi viikkoa, josko päästäisiin jatkaman tästä eteenpäin :)

Loppuviikon ratsastelut - joo, monikossa!

Loppuviikko onkin ollut yllättävän hevospainotteinen: torstaina kävin ratsastamassa ensimmäistä kertaa Capulla, tänään kävin ensin taas ratsastussimulaattorissa ja sen jälkeen pääsin vielä ihan extempore Hilleilemään. Aloitetaan kuitenkin siitä torstaista.

Viime viikonloppuna vanha luokkakaverini haki facebookin kautta vuokraajaa hevoselleen, ja minäpä toki sanoin että voihan sitä nyt katsomaan tulla. Torstaille siis sovittiin kokeilu, ja kas, nyt mulla on taas vuokrahevonen. Capu on espanjasta tuotu 11-vuotias PSL/PRE -risteytysruuna, voikko väriltään, ja ihku tukkajumala jolla on myös erittäin tukeva laidunmaha räväkästä laidunseurastaan huolimatta. Uusi talli ja uusi heppa on aina jänniä juttuja, mutta onneksi omistaja sentään oli tuttu. Hevonenkin oli mukava, kiltti ja rauhallinen, mutta hirmu herkkä. Ymmärrän tosiaan, miksi joku sanoo sitä laiskaksi, vaikka itsellä ei varsinaisesti ollut ongelmia saada sitä liikkumaan tai pysymään liikkeessä. Capu on myös viime aikoina pääsääntöisesti vain maastoillut, ja olikin aika jäykkä, ja kuumuus myös vähän varmasti vetelöitti menoa. Tähän todennäköisesti kuitenkin auttaa jo ihan raaka työnteko, ja se, että saa oman kropan haltuun entistä paremmin. Innolla odotan kyllä, että pääsen itse rauhassa harjoittelemaan :)

Tänään kävin iltapäivästä toista kertaa simulaattorissa. Tämä kerta ei todellakaan ollut ihan samanlainen suksee, kuin edellinen, jo heti ensimmäisen 30 sekunnin jälkeen Minkki kysyi, että mitä olen tehnyt nyt eri tavalla versus talvi.. Tasapaino oli paljon huonompi, ja olin paljon, paljon enemmän oikealla kuin viimeksi. Saatiin onneksi korjattua asiaa, ja jännin asia tässä oli ehkä se, että olen jo vähän liiankin takanojassa, ns.  klassisessa kananperseasennossa :D Kun korjattiin asentoa suoraksi, tuntui, että oon ihan etunojassa ja tissitkin roikkuu jo alaspäin, mutta peilistä katsottuna olin kyllä ihan just eikä melkein siinä missä pitääkin. Pehmeät pallot aluksi istuinluiden alla helpottivat löytämään ja saamaan ne paremmin pystyyn, ja sain sitäkin kautta itseni syvemmälle satulaan ja parempaan tasapainoon. Korjasimme myös hieman oikeaa jalkaani, joka on vähän "tuhma" ja liikkuu omiaan vasemman pysyessä siellä missä pitääkin, eli reisiluu ei ole riittävän suora -> se ei pääse joustamaan riittävästi siellä kuopassaan ja polvesta alaspäin sääri kääntyy eri suuntaan. Tästä pitää itseni ajatella se oikea polvi olemaan vähän hiljempaa ja kääntää se reisiluu oikeaan asentoon, eikä vaan kääntää lonkkaa jatkuvasti auki. Myös käden pitää päästä liikkumaan liikkeen mukana, eli kun lapa nousee, myös käsi vähän nousee ja päästää hevosen liikkumaan.
Lyhyesti siis:

• Istuinluut pystyyn
• Selkäranka pystyyn kalloon asti
• Oikea lonkka koukistumaan, ei aukikiertoon
• Käden suunta lavasta ylöspäin

Teesejä pääsin heti jo testaamaan käytännössä, kun tosiaan kävin extempore-ratsastamassa Hillen pitkästä aikaa. Pyörin ensin vähän aikaa kentällä testaamassa asioita, ja kyllä, muutos hevosen liikkeessä sillä pienellä selkärangan suoristamisella ja oman position siirtämisellä pakaroilta istuinluille oli todella huima jopa Hillen kaltaisella, ei-niin-herkällä-ja-hyvinratsastetulla hevosella! Hillen kanssa tein ihan vaan parikymmentä minuuttia kenttätyöskentelyä lähinnä etsien rentoutta, pyöreyttä ja vähän suoruuttakin, sen jälkeen käytiin vielä maastossa köpöttelemässä. Itse pitäisi muistaa vaan paremmin se, ettei vie sitä oikeaa(kaan) kättä vasemman yli ristiin. Pääsääntöisesti kuitenkin vain pikatestasin jutut rennolla otteella ja pidin hauskaa :) Osasin vielä koota palapelinkin, eli pukea ötökkäloimenkin takaisin mummelin niskaan lähes-ykkösellä, josta olen hyvin ylpeä :D

Maastoilumeininkiä

Nyt jotenkin tuntuu taas löytyneen boosti tähän hommaan. Salillakin on taas päässyt ja ehtinyt kunnolla käymään, ja luulisi sen jo näkyvän myös kohta taas tekemisessäkin :) Hippolan klinikassakin kävin kun voitin Kian blogista lipun, ne muistiinpanot pitäisi vielä vaan saada kirjoitettua kännykästä ylös ja lavennettua tekstiksi.

"Ajatelkaa, että joka askeleelta voisitte sekä pysäyttää että tulla esteelle"

Eilen tunnilla ratsuna pikkuinen Nelson. Lämmin ilma ja linnunlaulu sai mielen hetkessä ihanaan zen-tilaan, jonka pohjalta olikin sitten mukavaa aloittaa ratsastus.

Nelson tuntui alusta asti hyvältä ja hereilläolevalta, vaikka karsinassa vähän julmistelikin, ja sain sen mielestäni heti hyvin avuille ja aktiiviseksi. Alkuun ravissa vähän normaalia kaarien ratsastelua keventäen ja myös kentän keskellä olevaa kavalettia hyväksikäyttäen, sen jälkeen aloitettiin tekemään siirtymisiä. Ensin siirreltiin molempiin suuntiin käynti-ravisiirtymisiä, jossa jo piti olla mukana ajatus, että joka askeleelta voit tarvittaessa pysäyttää ratsun tai hypätä esteen. Aktiivisuus ja avuillaolo siis päivän ääneensanomaton teema. Ravisiirtymiset oli pääosin erittäin hyviä ia teräviä, tulivat avuilla ja just silloin kun pyysin, eivätkä vasta sit joskus, eikä käyntiinsiirtymisissäkään juuri valittamista ollut.

Nelson toisenkin tunnin jälkeen menossa suihkuun.

Kun ravisiirtymiset lähtivät sujumaan, alettiin tekemään käynti-laukkasiirtymisiä. Vasen laukka oli tänään paljon helpompi, ja vaikka en saanut koko tunnin aikana yhtään selkeää laukasta alas käyntiin -siirtymää, niin varsinkin nostoista voin olla ylpeä, niitä tuli aika monta aika hienoa. Myös siinä vaiheessa kun poni koitti alkaa pullikoimaan että lällällää, nostapa itse, sain napakasti ratsastettua siitäkin ulos ihan kelvollisen noston. Toki niitä veteliä ja ravin kautta nostojakin mahtui mukaan, mutta pääosin nostot olivat hyviä ja teräviä.

Lopuksi vielä hetki kevyttä ravia, jossa poni haki todella mukavasti eteen alas.

Itse koen ratsastaneeni hyvin, ja vaikka ongelmia olikin, ne olivat tänään kohtuu pieniä ja helposti korjattavissa, kuten esimerkiksi se, että alapohje jäi helposti irti. Massiivista vinoutta tai jumia ei ainakaan minussa ollut, kuten viime viikolla oli, lieneekö syynä sitten ylipäänsä parempi mieli vai lämpimämmät kelit jotka lämmittivät myös lihaksiston paremmin. Kädetkin pysyivät kohtuullisen hyvin omilla puolillaan, vaikka täysin en niiden vaeltamista varsinkaan Nelsonin kanssa pystynyt estämään. Tyytyväisenä menin ratsun selkään, ja vielä tyytyväisempänä tulin sieltä alas.

Olin viikonloppuna myös Hippolan klinikalla, josta koitan myös saada jonkin verran ajatuksia ylös, sen verran hyvää settiä oli tarjolla!