lauantai 15. elokuuta 2015

Ajattelemista ja oppimista.

Tällä viikolla tunnilla Nepa Nee. Viime viikolla ratsastin vain kerran aikatauluongelmista johtuen, ja satulaan kiivetessä olokin oli sen mukainen. Jäykkä, hidas, ja ihan ulalla. Tein henkisen facepalmin ja koitin löytää itsestäni ratsastajan.

Onneksi löysin. En ollut ihan parhaimmillani, mikä ei sinänsä yllätä, mutta varsin hyviä pätkiä saatiin silti tehtyä. Teimme ravissa aina sivujen keskellä muutaman askeleen temponmuutoksen ensin alas, ajatuksena että ravia pitää olla niin paljon, että tahti ei muutu, mutta askel muuttuu lyhyemmäksi ja ylöspäin, kuten ratsastaisimme ravipuomeja lyhyillä väleillä. Tämän jälkeen ratsastettiin ravissa eteen samantyylisesti, mutta pitäen huolta siitä että ravi itsessään eteni, eikä ennen askeleenpidennystä lähdetty hidastelemaan. Itse tein vähän samantyylisesti myös laukassa töitä.

Nelson liikkui ihan hirmu kivasti, ja saatiin tosiaan tosi kivoja pätkiä, olin tosi tyytyväinen ponin lisäksi myös omaan suoritukseeni :) Porukalla sitten hoideltiin hevosia ja kamoja pois. On meillä niin hyvä talli ja niin hyvä yhteishenki! Yksi pitää ponia, mä pesen, kolmas pesee mun suojat. Tän jälkeen istutaan katsomassa seuraavaa tuntia, jonka jälkeen mä puran hevosta pesulle ja pidän siitä kiinni kun kaveri pesee.

Eilen ratsastin Cyran. Katselin keskiviikon jälkimmäisellä tunnilla toisen ratsastajan menoa sen kanssa, ja koitin oppia, sillä C liikkui todella hienosti. Avainasemassa on käsi, joka mulla on enemmän jäykkä ja hidas. Kun koitan pitää tuntuman vakaana, saan aikaan vain jännittyneen hartialinjan ja rintakehän. Ei kun siis vaan tarkoituksella vaan kättä rennoksi.

Käynnissä homma toimii ihan hyvin, mutta ravissa välillä jännittyy. Laukassa, ja varsinkin laukannostossa on mulle edelleen pientä henkistä kynnystä. Mutta kun muistan rentouttaa yläkropan ja jalat päästämättä keskivartaloa lötsähtämään, homma alkaa ajoittain muistuttamaan ratsastusta. Ongelma tulee kuitenkin esiin askellajien vaihdoksissa, siirtymiset askeleen sisällä tulevat kyllä nätisti.

Cyra tuntui hyvältä: keveältä ja hyväntuuliselta. Kuunteli mukavasti ja toimi pienillä avuilla. Tein sen kanssa samoja temponmuutosharjoituksia kuin keskiviikolla tunnillakin, tämän lisäksi ravailin toisella pitkällä sivulla olevan kavaletin yli. Cyra vastasi hyvin. Laukassa tehtiin enemmänkin töitä, osin siksi koska Cyra tuntuu sitä kaipaavan, osin siksi että se on mulle niin vaikeaa. Laukka nousee nyt nopeammin muttei edelleenkään mitenkään kauniisti, eikä mene rikki ihan niin helposti. Tahtoisin NIIIN videota omasta ratsastuksestani, että voisin konkreettisesti nähdä mitä tapahtuu.

Aikamme laukattuamme (ja sille kavaletille myös laukassa rävellettyämme) laskin käyntiin. Tämän jälkeen C toimikin ihan sikahyvin, kulki kauniisti pyöreänä ja hyvin. Nyt tarttis vaan tietää, miten saisin tuon saman fiiliksen heti ratsastuksen alusta. Toki itsekin töppäsin, taisin pyytää vähän liikaa jolloin tammalla meni herne nenuun ja pää kipusi ylös, mutta ratsastin kuitenkin viitisen minuuttia ihan sairaan hyvin ihan törkeän hyvällä hevosella.

lauantai 1. elokuuta 2015

Lepakkovuorossa.

Tänään kävin Cyralla lepakkovuorossa, eli ratsastin noin kasista ysiin. Himmeän säädön jälkeen tälle päivälle oli osunut tuplabuukkaus ja se oli ratsastettu jo aamulla kertaalleen, mutta koska kuulin tästä vasta siinä vaiheessa kun olin jo kamat päällä kentällä niin todettiin vaan että liike on hyvästä ja matkaan mars. En kuitenkaan kauhean pitkään tai rankasti mennyt, käynnissä ensin vähän väistättelin kyljistä hereille ja takaosaa aktiiviseksi. Varsinainen tehtävä oli kolmikaarinen kapea kiemuraura, eli kaaret lähempänä volttia kuin ympyrää. Käynnissä C kuunteli hyvin ja teki kivasti, mutta ravissa se vähän kokeili, että josko vaikka vaan joko taipuisi tai etenisi, molempien yhtäaikainen suorittaminen vissiin vähän haisi työltä ;) Heitin jalustimet hittoon kun tuntui etten löytänyt itseäni keskelle satulaa, ja ainakin eteneminen parani huimasti. Välillä myös jäin kolmikaarisen mutkaan voltille, jos tuntui ettei taivutus tosiaan halunnut mennä läpi. Lopuksi vielä tein muutaman käynti-ravisiirtymisen ja vähän koitin houkutella hevosta pyöreämmäksi ja matalammaksi. Ravista ja käynnistä jäi niin kiva fiilis etten lähtenyt kokeilemaan laukkaa ollenkaan, kun jos se ois mennyt munille, olisi sitä pitänyt toki jäädä hieromaan ja tarkoitus oli olla vaan nopee ja hyvä ja rela ilman kenenkään (kuskin tai ratsun) paineistamista turhaan.

Muutenkin Cyra oli kiva. Vähän ehkä hidas ja koitti välillä jäädä korvat tanassa vaan katselemaan maisemia kolmikaarella, mutta vähän muistutellen kyllä skarppasi mukavasti. Väistöissä oli kyllä ihan sikahyvä, pitäisi muistaa tehdä niitä vaan enemmän varsinkin alkuun. Aktiivisuutta olisin tosiaan kaivannut vähän lisää, mutta koska itse taas tuijottelin hevosen niskaa lysyssä, niin ei siltäkään mahdottomuuksia voi vaatia. Lopuksi tuli kuitenkin ihan kivaa ravia jossa se pätkittäin hakikin alas, mutta itse olin taas vähän turhan jäykkä yhtään mihinkään. Pitää taas käydä hakemassa se salikortti, loppumisen tosiaan huomaa...

Iltatallin vielä tein, kun kerta niin myöhään vasta tulinkin, ja historiallisesti pesin myös saappaat. Nyt rasti seinään :D

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Ääni hiljaisuudessa

Noin sadan vuoden blogihiljaisuus takana. Työt on haitanneet harrastuksia ja harrastukset puolestaan netissähengailua. Harmi sinänsä, sillä eilistä lukuunottamatta ratsastelu on mennyt vähintäänkin ihan ok:sti, usein hyvin ja pari kertaa jopa ihan superisti.

Ratsastanut olen edelleen enimmäkseen Nelsonia ja Cyraa, Cyraa pääsääntöisesti itsenäisesti, Nepaa tunneilla ja vähän keskenänikin. Sen lisäksi kiipesin myös maanantaiaamuna ihan itsekseni Sallyn selkään. Ravissa ongelmat olivat massiivisia, kun Sallyn askel nyt ihan vähän eroaa matalarakenteisemmasta Cyrasta ja varsinkin puolet pienemmästä Nelsonista. Laukassa kuitenkin oli kivaa ja hyvää ja helppoa, ja vaikkei suoritus mitenkään loisto ollutkaan, niin ihan mukava fiilis jäi.

Cyran kanssa on ollut aika vaihtelevaa. Välillä se on ihan superhyvä ja se menee vaikka mihin solmuun, kun taas eilen se ei halunnut liikkua ollenkaan eteenpäin ja vaan painoi etupainoisena kädelle ja kompuroi omiin jalkoihinsakin. Hirveästi positiiviseen suuntaan kuitenkin alkukeväästä on menty, ja asiat on pääsääntöisesti paljon helpompia jo lähtökohtaisestikin. Varsinkin laukka ja laukannostot on parantuneet ihan valovuodella. Laukka nousee useimmiten jopa ravista pienestäkin pyynnöstä ja on ihan ratsastettavissa, ei niin että ensin ajellaan puoli kierrosta ja koitetaan ajautua laukkaan jotta voi siellä sitten yrittää määrätä suuntaa hevosen haldatessa vauhtia ja oho tää putos munaraville.

Nelsonin kanssa olen itsekseni mennessäni lähinnä humputellut menemään matalalla vaatimustasolla ja usein ihan ilman satulaakin, mutta tunneilla ollaan tehty paljon töitä. Enää ei vaihto-ongelmia ole edes joka kerta, olen siis paljon suoremmassa kuin aiemmin. Edelleen toivon kädelleni enemmän vakautta ja nopeutta, mutta ehkä se tästä vielä joskus. Tyytyväinen olen kyllä ollut omaan suoritukseeni tämän superherkän ponin kanssa.

Jos taas pikkuhiljaa aktivoituisi päivittämään tätäkin pikkuhiljaa, niin pysyisi paremmin perillä omasta kehityksestään.

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Pieni lottovoitto!

Olen osannut ratsastaa Cyraa koko ajan taas paremmin ja paremmin. Sunnuntaina sain sen ratsastettua jo melko hyväksi, mutta ihan en itse päässyt vielä hommaan mukaan ja häiritsin ja estin hevosta liikkumasta välillä eteen, välillä oikein.

Keskiviikon tunnilla sen sijaan tuli todella monta nappihetkeä. Olin alusta asti rento mutta jäntevä, tekeminen oli helppoa ja yleensä kovin vastahankaiset raajani tottelivat käskyjäni ja menivät juuri sinne minne pitikin juuri silloin kun pitikin.

Tehtiin toisella pitkällä sivulla joku vaihtoehtoinen reaktiota vaativa juttu - siirtymisiä, volttia, kiemurauraa, väistöä tai mitä vaan ettei vaan puksuteta suoraa uraa pitkin, ja toisen pitkän sivun keskellä voltti, joita tehtiin peräkkäin pari-kolme, jos suorituksessa oli jotain vikaa. Oikealle taivuttaminen oli mulle ainakin tosi vaikeaa, vasen onnistui paljon paremmin.

Sain avut noin muuten kyllä ratsastettua tosi napakasti, ja varsinkin nuo paljon päänvaivaa tuottaneet laukannostot onnistuivat ihan sikahyvin, just silloin kun pyysin ilman mitään kiihdyttelyä ja pakan leviämistä. Tuntui lähes lottovoitolta! Tällä on hyvä lähteä fiilistelemään, ja jatkaa tänään samoilla tunnelmilla. Täytyy näköjään ihan oikeasti ottaa ne kouluradanpätkät takaisin harjoituksiin, että todella tulee tehtyä asioita ja vaadittua niitä pisteessä eikä siinä jossain holleilla.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Nopea katsaus viime aikojen istuntaratkaisuihin

Pakko kerrata nopeasti itselle muistiin pari seikkaa.

Torstaina (vai perjantaina?) ratsastin Cyran ja jonain päivänä muistaakseni myös Nepan, mutta niistä ei ole mitään mainittavaa. Sunnuntaina sen sijaan tallille puhkipoikkiväsyneenä, joten päätin mennä Nelsonilla ilman satulaa. Tämä oli hyvä juttu. Oli pakko pysyä suorana, keskellä ja kantaa itsensä, jos meinasi pysyä kyydissä. Ja oho kas, poni liikkuikin hirmu hyvin. Laukassa otin aluksi harjasta kiinni hyvinkin tukevasti, mutta koska jouduin itse olemaan suorassa, ei meillä ollut niin minkäänlaista epäselvyyttä suunnasta tai laukan laadusta sinne vaikeampaankaan kierrokseen. Hienoa :)

Epäkiinnostuneen näköinen Nepa Nee sunnuntaina

Vähän samalla teemalla jatkettiin Nelsonin kanssa tunnilla. Sain Piudelta täsmäneuvon - pullauta vasen kylki ulos. Tämä mielikuva sai mut tuntemaan oloni ihan vasemmalle kieroksi, mutta kun katsoin ponia edessäni ja omaa sijaintiani siihen, oli pakko myöntää, että hitto, olenpa suorassa. Tämä ratkaisi myös vähän oikean käden itäsaksalainen kuulantyöntäjä -ongelmaa, sillä kun olen suorassa enkä kylki rutussa oikealta, myös oikea kyynärpää pysyi paremmin kyljessä. Tunne selkään oli kyllä ihan karmea - ihan kuin voisin valahtaa vasenta kylkeä pitkin maahan. Mutta olin suorassa! Poni laukkasi tyytyväisenä oikeata laukkaa hetkenkään edes hakematta vaihtoa, asettui kauniisti sisään, oli ulko-ohjan tuella, ja mä sain itse pidettyä sekä jalat että tuntuman tasaisena. Ai että! Myös fustra-tunnista oli hyötyä - Reetan napavaijeri-kommentti piti oman ryhdin hyvänä aina kun sen vaan muistin.

Innolla siis odotan että sunnuntaina (tai lauantaina, jos ehdin ja jaksan) pääsen taas tallille kokeilemaan toimiiko jipot edelleen!

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Mastodonttiratsastusta ja oman kehon huoltoa

Siirsin keskiviikon tunnin tällä viikolla tiistaille. Sain itse valita, ottaisinko ratsuksi Nepan vai Sallyn (tuntikaveri oli ekana paikalla ja sai valita ekana, joten Cyra oli jo mennyt :D), ja koska en ole pitkään aikaan Sallylla mennyt eikä omalla tunnilla ole siihen kovin usein mahdollisuutta, niin otin sitte sen. Yleensä ekaa kertaa Sallyllä pitkän ajan jälkeen ekat 45 min se on ollut kuin valtamerilaiva ilman kapteenia, mutta nyt sain siitä tosi kivasti heti alussa jo otteen. Olinhan mä siellä ihan hukassa kun askeleet on ihan valtavat eikä 18" satulakaan ole mulle kooltaan ihan optimaalisin, (puhumattakaan nyt oman istunnan vinoudesta ja jäykkyydestä) mutta varsinkin oikeaan kierrokseen saatiin todella kivoja pätkiä jossa Sally oikein nosti selkäänsä ja pehmeni. Vasemmassa jäkitin liikaa liikettä vastaan ja hevosta häiritsi, ja vaikka kuinka koitin muuttaa omaa asentoani, en saanut vasemmasta kierroksesta yhtään niin hyvää. No, aina ei voi voittaa. Olen silti tyytyväinen pienempiinkin askeliin :)

Tänään olin Fustra-tunnilla, jonka sain edullisesti ja kätevästi ihan omalla salillani olleesta Ruuhkavuosiratsastajan Fustra-yhteistyön kautta. Näin tiivistettynä tilanne on se, että aakaralihakseni on epäaktiivinen, joka johtaa duunin tekemiseen reisillä -> lonkankoukistajat kiristyy -> lantio kallistuu taakse tasapainottaakseen vartaloa. Ratkaisuna kunnon lapatuki ja ylläripylläri niiden keskivartalon tukilihasten vahvistus. Tunnilla ei tehty varsinaisesti paljoa. Myös ratsastuksenopettajana toimiva Reetta Raivio näytti liikkeet ja mä tein perässä muutaman toiston tekniikka edellä ja oman liikkuvuuteni rajoissa. Kun tulee vaikea kohta, nousee hartiat korviin ja selkään pullahtaa hillitön notko. Peileistä oli paljon apua, niistä kun näki, missä kohtaa meni vikaan, ja sen jälkeen pystyi paremmin myös itse huomaamaan, missä kohtaa oma kehonhallinta ei enää riitä. Tykkäsin myös siitä, että Reetta kyseli miltä tuntuu ja laittoi aika paljon ajattelemaan itsekin, näin sain jo tästä tunnista todella paljon irti kun liikkeitä ei tehty ihan vaan "kun mä sanon niin" -menetelmällä. Jo näiden lyhyiden ja nopeiden juttujen jälkeen oma olemus oli ihan erilainen - pakarat toimivat, olo oli ryhdikkäämpi ja rintakehä avoimempi. Toivottavasti olo jatkuisi pidempään. Nyt ainakin osaan kiinnittää paljon enemmän huomiota eri asioihin!

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Jekyll/Hyde

Tällä viikolla ratsastuskertoja jäi vain kaksi omien kiireiden takia. Keskiviikon tunnilla ratsuna Cyra. Alan pikkuhiljaa oieta, huomasin sen edellisen viikon ratsastelujen jälkeen yksi aamu kävellessäni töihin, kun suoraan kulkiessani lantioni lähetti signaalia vinoudesta ns. väärään suuntaan. Töitä on vielä edessä, ja nytkin sain jo vähän korjata vasenta lonkkaa takaisinpäin. Ei tehty mitään kummempia, edelleen haettiin vaan suoruutta. Itseäni vähän ärsyttää se, etten enää näköjään osaa istua ja vaikuttaa samanaikaisesti. Kuitenkin pikkuhiljaa ne paremmat pätkät pidentyvät koko ajan, pitäisi itselleen antaa vaan vähän armoa, eikä vaatia heti parempaa suoritusta kuin edelliskerralla kun vahingossa meni vähän hyvin... Laukat kuitenkin alkaa nousemaan jo tosi kivasti! Suoritusta myös vähän häiritsi vasemman jalan saapas, jonka vetskari poksahti rikki ratsautuessani. Oli kuitenkin kesän eka päivä kun pystyin ratsastamaan pelkällä t-paidalla!

Käytiin myös sekä keskiviikkona että perjantaina vähän syömässä ratsastuksien jälkeen!

Perjantaina ratsastin Cyran itsenäisesti. Alku meni hyvin ja olin jo tosi lähellä lottovoittoa, sit pihalle kieritettiin dinosauruksenmuna ja ratsun pasmat meni ihan sekaisin. Siinä sit hetki urpoiltiin molemmat kaikissa askellajeissa, kunnes jotain tapahtui ja tsädäm, ratsu oli hyvä! En todellakaan tiedä mitä tein eri tavalla, vai annoinko sille vaan rauhan toteuttaa itseään, mutta kaikki askellajit mentiin kivassa muodossa ja tosi nätisti. Tämä tosiaan saa aikaan Jekyll/Hyde -olon, kun välillä menee ihan sikahyvin ja välillä ihan päin männikköä. Ravi varsinkin oli tosi pientä töpöä lapojen päällä enkä saanut siihen lennokkuutta tai askeleeseen pituutta ollenkaan, mutta hevonen toimi tosi kivasti! Tässä taas tää perfektionismi iskee - tappele puoli vuotta kun hevonen ei mene allasi eteenpäin kun itse jumitat, ja saadessasi sen liikkumaan, itke, kuinka huonosti se silti kulkee :D Jos vaikka ensi tiistaiksi koittaisi vähän vaikka kasvaa ihmisenä ;)


Cyra on aina yhtä lemmekäs, kun tullaan takaisin sisälle. Ei ole ihan eka kerta, kun duunaan ovella jotain, ja tamman nenä on mun niskassa :3

maanantai 25. toukokuuta 2015

100. postaus

Blogin sadas postaus. Olispa kiva jos sais tähän jotain juhlan tunnelmaa ja kuoharikorkkien poksuntaa, mutta ei :D Samalla setillä mennään kuin viime aikoina muutenkin, omaa kehonhallintaa etsiessä.

Viime viikonloppuna ratsastin lauantaina Nelsonin ja sunnuntaina Cyran. Nelsonin kanssa meillä oli ihan sikahyvää ja rentoa menoa, keskiviikon tunnelmat jatkuivat. Alan ainakin sillä löytää pikkuhiljaa jonkun järjen tekemiseen laukassa, ja pääsemään alas. Olen huomannut, että kun yritän ratsastaa laukassa mukana, mulla jännittyy lantio ja pakarat, ja sitä kautta koko jalka. Kun päästän lantion ja pakarat rennoiksi, pääsen liikkeeseen mukaan paremmin ja jalka pääsee valumaan pitkäksi kylkeä vasten. Tämä vaikuttaa varsinkin Nelsonin kanssa laukan laatuun ihan hirveästi. Keskiviikon tunnilla keskityttiinkin lähinnä siihen että pystyn istumaan oikein ravissa. Mulla on ylävartalo ja alavartalo kuin kaksi erillistä palikkaa. Lantio kääntyy oikealle, kun hartiat kääntyvät vasemmalle oikean hartian pudotessa alas. Mene siinä nyt sit hevosena suoraan... Koitetaan korjata tätä nyt alkuun sillä että siirrän vasenta lonkkaa taakse ja koitan saada ylävartalon menemään enemmän liikkeen suuntaan. Lopputunnista menin ilman jalustimia, jotta joutuisin ilman apuja löytämään sen oman paikkani ja ainakin tuntuu jo paikoitellen että löydän hetkittäin jotain järkeä tähän.

Nelson oli tänään päikkäreillä, kun tulin tallille.

Cyran kanssa en ihan vielä samanlaista rentoutta löydä, huomasin sen sunnuntaina. Sain kuitenkin ihan hyvää menoa aikaiseksi, hevonen oli kuitenkin aika raskas edestä. Pitäisi itse olla vaan nopeampi. Eilen kuitenkin alkuvaikeuksien jälkeen meni ihan sikahyvin, kun keskityin nimenomaan tuohon rentouteen. Varsinkin laukassa painoni kuitenkin vielä menee ihan missä sattuu, ja sainkin Cyran hermostumaan muutamaan otteeseen ihan toden teolla. Joku pala kuitenkin osui kohdalleen sillä sain sen kulkemaan paremmin kuin aikoihin, ja jatkoin ratsastusta vielä pitkään sen jälkeen kun hevonen oli jo "ihan hyvä".

Tein paljon siirtymisiä, ensin tosiaan pieniä apuja hakien, sen jälkeen keskittyen enemmän omaan rentouteeni kaikissa askellajeissa. Noin kolmisen varttia mentyäni sain Cyran käynnissä hups oho todella kivaan peräänantoon, ja aloin tekemään raviinsiirtymisiä. Jotain edelleen teen hassusti kun hevonen nousee kenokaulaksi antaessani pohkeita, mutta kiersin ongelman maiskuttamalla ensin C:n raviin, ja vasta kun tässä olin saanut parit siirtymät aikaan nätisti ja rennolla jalalla, pystyin jo käyttämään pohjeapuakin siirtymiseen ilman jännittymistä. Laukassa hevonen ei pysynyt ihan niin hyvin vielä peräänannossa, ja varsinkin alassiirtymiset oli vähän juoksemista, mutta C palautui niistä tosi kivasti. Loppuravit ratsastin vähän temponmuutoksia ja eteen alas kaarevilla urilla. Loppukäynnit menin maastakäsin, ja käytiin radalla vähän ottamassa iltaruokien alkupalat tuoreruoan muodossa.

"Vielä viis minuuttia?"

Nelsonin kanssa koitin jatkaa samalla teemalla tänään. Sen kanssa huomasin kuitenkin meneväni todella helposti jostain syystä takakenoon -> syy jännittyneille pakaroille löytyi. Tänään ei enää oma lihasvoima tuntunut riittävän, ja vasen lonkka ainakin tietää tehneensä töitä. Hyvä juttu! Nepankin kanssa kuitenkin tuli lopuksi hirveän kivoja pätkiä, ja lähdettiin mekin loppukävelylle maistelemaan vihreää radalle. Nelson on vaan niin huvittava, poni :D Vetää vihreää suuhunsa minkä ehtii, toisesta suupielestä tulee ulos vähänsyötyä voikukkaa kun uutta pitää vaan saada pää maassa lisää, ja välillä pitää koittaa ilmasta haukata niitä putoilevia ruohotuppoja :D

lauantai 16. toukokuuta 2015

Ihanat kimoruunaset

Keskiviikon tunnilla ratsuna Nelson. Se oli edellisen ratsastajan jäljiltä todella kiva ja herkkä, ja riittävästi hereillä että sain sen heti alusta liikkumaan superhyvin. En tehnyt mitään kummallista ponin kannalta, kunhan pidin sen aktiivisena ja pyöreänä ja koitin ratsastaa tasaiseksi ja paremmaksi. Itsekin ratsastin suorastaan hyvin, joten lopputulos oli varsin bueno. Nelson liikkui koko tunnin ihan sikahienosti ja hyvin, itse pääsin vaikuttamaan hevoseen hyvin ja pysyin rentona, Piude ohjeisti lähinnä istunnallisia seikkoja, kuten esimerkiksi että ajattelen sitä omaa suoruuttani vasemman kautta - en niinkään siirtämällä oikeaa jalkaa eteen vaan vasenta lonkkaa vähän taakse. Jäin myös itse miettimään (en muista sanoiko Piude tästä vai luinko tästä jostain istuntapostauksesta viikolla) että aina kaiken minkä teet kädellä, mieti ensin voitko tehdä jalalla ja käytä kättä vasta sitten. Ja että jalka kuitenkin tulee aina kättä vasten jolloin liike tulee enemmän myös ylöspäin eikä vain eteenpäin. Laukatkin meni pääsääntöisesti superhyvin, oikeassa tuli vain yksi vaihto vasempaan. Ihan selkeä 5/5 kurasta huolimatta!

Cacru karsinassa, meitsi hiplaa pebaa ilmeellä :D En juurikaan lässyttänyt sille, en varmasti :D

Helatorstaina käytiin muutaman vanhan valkkukaverin kanssa Perniössä fiilistelemässä. Mulla ratsuna Cacru, muilla Mortti ja Vertti ja yksi raskautettu oli kamera kädessä ;) Satu piti meille ihan oman tunnin, teemalla eka vähän koulua ja sitten pari hyppyä. Tsekattiin ensin siis että hevoset on hereillä ja taipuu tekemällä päädyssä ympyrällä vähän temponmuutoksia ja pienennettiin sekä suurennettiin ympyrää keskelle voltiksi taivuttaen ja vähän väistönomaisesti ulos, ja temponmuutokset tehtiin vielä laukassakin. Sen jälkeen tehtiin vielä vähän väistöjä ja pysähdyksiä ravista, ennenkuin otettiin muutama hyppy kääpiöpystylle, jota sitten nostettiin lopuksi mulle ja Vertin ratsastajalle melkein 50 cm korkeaksi :D kun kukaan meistä ei ole hypännyt pitkään aikaan, eikä käsittääkseni kunnolla ratsastanutkaan hetkeen mua lukuunottamatta.

C laukassa. Kotona olen, helppo olla. Mutta joo, mä ymmärrän miksi Piude sanoo mulle noista kyynärpäistä...

Ja ai että kun oisi tullut kotiin, viimeistään siinä vaiheessa kun ensimmäistä kertaa nostin laukan! Siellä oli niin helppoa, hyvää ja tasapainoista olla, alun toistemmetutkiskelun jälkeen Cacrukin liikkui ihan sikakivasti. Muutama isompi ohjasote ja jalankäyttö tartti tehdä, että a) jalasta liikutaan eteen mutta b) se ei tarkoita sitä että mennään pitkänä kuin pölynimurin letku tahditta täysiä eteenpäin. Cacrulla on pakko olla ihan sikavakaa ja sikanopea käsi, tai muuten se nostaa pään pilviin ja laskee selän ja painaa menemään ihan tahdittomana kauheeta munaravia eteenpäin, varsinkin jos erehdyt ratsastamaan eteen ilman riittävää käden tuntumaa... Hetki pelkästään sillä ratsastaen tekisi taatusti ihan superhyvää ylipäänsä mun kädelle, mutta varsinkin sille vasemmalle kädelle ulko-ohjana, en siis muista koska SE olisi ollut noin hyvä!

Todstetusti olen hypännyt esteen! 

Pakko päästä syksymmällä uudestaan että päästään nauttimaan uudesta terassista! Ja ihmettelemään lisää hevosia, ei noista ollut ehkä puoliakaan silloin, kun itse olen viimeksi tallilla käynyt :D Pieniä suunnitelmanalkuja on jo tehty ;)

Iloinen ponitytsä Seniiliytyneen kisaponinsa kanssa :D
Kaikki kuvat  © Anna-Riitta Humla

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Kaksi erilaista Nelsonia

Kaksi päivää Nelsonia takana. Eilen poni oli kolmen vapaapäivän jälkeen hyvin rennonletkeä, vähän jäykähkö mutta muuten kiva. Itse olin vaan vähän turhan epävakaa, enkä saanut ponia ihan niin hyväksi kuin olin toivonut. Menin alkuun paljon käyntiä, jonka jälkeen aloin tekemään temponvaihteluita ensin käynnissä, ja sitten ravissa ja laukassa. Oma istunta oli kiero ja onnistuin jopa ympyrällä nostamaan väärän laukan (!!!), mutta pääsääntöisesti nostot oli kivoja ja poni toimi laukassa hyvin, vaikka lisäyksiä piti ratsastaa aika isosti ensin eteen ja sitten taakse. Tein vielä iltatallin, kun taas olin sopivaan aikaan paikalla.

Draama-Nelson katsoo kaihoisana ulos vankilastaan, kun joutui töihin ja tytöt jäi pihalle! Vastavalo saa myös kimosta ponista lähes mustan naps vaan kätevästi ;)

Tänään se oli ilmeisesti kovasta tuulesta johtuen aika paljon villimpi, ja keksi todella moneen otteeseen omaa kivaa - esimerkiksi yhteen kulmaan ei vaan voinut mennä ja yhtä kantoa piti paeta moneen otteeseen yhtäkkiä, vaikka ensimmäiset 20 min oltiinkin menty sen ohi molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa ilman mitään ongelmaa :D Tien toisella puolella saattoi kyllä olla joku elukka yhdessä vaiheessa ihan oikeasti, sen verta alkoi sydän lyömään ponilla ettei se ollut pelkkää pelleilyä. No, ponia siis vaan kuulolle, tein paljon väistöjä ja jäin sit jossain vaiheessa kentän alapäähän ympyrälle, kun siellä keskittyminen säilyi koko ajan ilman tappelua. Väistätin ympyrällä takaosaa sisään ja ulos kaikissa askellajeissa. Laukassa ei mennyt ihan sikahyvin pelkän takaosan väistämisen osalta, vaikka laukka itsessään oli tosi hienoa ja poni liikkui todella hyvin. Ehkä johtuu siitä että löysin laukassa jaloille ja lantiolle todella rennon ja liikkeeseen mukautuvan asennon, mutta se oli ehkä jo niin rento etten päässyt kunnolla vaikuttamaan. Mutta laukan laadulle se teki todella hyvää! Nelson ei edes välittänyt, vaikka Cyra teki tarhassa jotain ihan omaa kevätkoreografiaa - jopa ihan siihen asti että se piti ottaa sisään kun se ei 20 minuutissa rauhoittunut ollenkaan. Ötökkäkausi on siis alkanut, oikea parvi jotain pieniä pikkuöttiäisiä pyöri sen ympärillä. No, se jos jokin on varma kevään merkki.

Eilen varattiin myös muutaman vanhan valkkukaverin kanssa reissu Perniöön helatorstaiksi. Ei millään malttaisi odottaa!

Istunnasta ja mielikuvista

Blogitallilla on ollut tällä viikolla istuntahaaste. Itse en jaksanut osallistua, enkä ole edes tällä viikolla ratsastanut kuin Nelsonin eilen (ja tänään iltapäivällä menen vielä), mutta kirjoitanpa silti aiheesta muutaman sanasen.

Istuntaan vaikuttaa niin paljon kaikki muukin, kuin vain se mitä siellä satulassa sillä hetkellä fyysisesti tekee. Se, miten olet nukkunut, se, miten olet liikkunut, se millaisessa asennossa vietät työpäiväsi, jopa se mitä syöt. Sen lisäksi vielä pitää muistaa, että vaikka fysiikkasi olisi kunnossa, mutta pään sisällä joku kanittaa, voi istunta muuttua huonoksi. Tästä klassinen esimerkki on jännitys, joka jäykistää ratsastajan kehon niin että tämä ei pääse mukautumaan hevosen liikkeisiin ja viestittää vielä hevosellekin, että nyt on asiat huonosti. Mielikuvat ovat kuitenkin tärkeitä, kuten vaikka tuo Nooran blogitekstin sitaattikoonti kertoo. On lopputuloksen kannalta paljon helpompaa ajatella joku asia mielikuvan kautta, kuin että ajattelisi sen fyysisesti. Komento "selkä suoraan" saa aikaan usein vain toki suoran, mutta jäykän selän, mutta taas jos ajattelee ylävartalon kolmena päällekkäisenä laatikkona jotka eivät saa kaatua tai että joku vetää sua kypärän nupista ylöspäin, on lopputulos paljon rennompi. Oma opettajani sanoo usein että hänelle on aivan sama miten olen siellä hevosen selässä jos hevonen liikkuu hyvin ja tyytyväisenä. Hyvä istunta ei kuitenkaan ole hyvä, jos sillä ei pääse vaikuttamaan hevoseen, ja koska eri ihmisten mittasuhteet ovat erilaiset, ei ole yhtä ainoaa ja oikeaa patentti-istuntaa joka toimisi kaikilla. Tästä enemmän juttua esimerkiksi tuossa Sannan Equstomin sivuille kirjoittamassa linkissä, sekä Aadan blogihaastetekstissä.

Jokaisella meillä on kehossamme erilaiset mittasuhteet, joiden pohjalta meidän täytyy saada rakennettua sopiva istunta juuri itsellemme. Lisää soppaan vielä hevosen rakenteen ja satuloiden vaihtelut, ja kas, ei ole helppoa ;)

Laitan pari linkkiä kuitenkin tähän talteen:
http://www.equstom.fi/ratsastajan-luut/
http://toimitus.blogitalli.fi/2015/05/reetta-raivio-ratsastaja-ei-kehity-vain.html
http://kootussaravissa.blogspot.fi/2015/03/hyvia-sanontoja.html
http://aadanhevoselamaa.blogspot.fi/2015/05/541-taydellinen-istunta-vai-toimiva.html

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Sunnuntai-illan piristysponiratsastus

Nelppa Neen kanssa otettiin vielä pienet setit sunnuntai-illan ratoksi. Foreca ajasti sateen parhaaseen ratsastusaikaan joten meni vähän myöhemmäksi kuin piti mutta menipä kuitenkin, ja ruokin vielä hevoset kun satuin olemaan sopivaan aikaan tallilla.

Teemana meillä oli tänään temponmuutokset (kuskin vartalonhallinnan lisäksi), ja Nelson kuuntelikin kivasti mun sekä kasaavia että lisääviä apuja. Ymmärsin jopa itse päästää käynnissä kättä eteenpäin enkä vain jäänyt tavoilleni uskollisena jumittamaan kädellä ja miettimään että "miks tää tälleen vaan tikittää kovempaa". En saanut ponia ihan niin pyöreäksi kuin olisin toivonut, mutta toisaalta, olin itse ihan superhidas kädellä ja päästin ohjat lerputtamaan kuin pyykinarut monta kertaa. Laukassa ei tällä kertaa tullut yhden yhtä väärinymmärrysvaihtoa, jossain on siis jo jotain paremmin kohdallaan! Suunniteltuja vaihtoja sen sijaan tuli muutama, ja paremmat oli vielä niitä vaikeampaan laukkaan tehtyjä!

Hain laukan jälkeen vähän pyöreyttä poniin volteilla ennenkuin aloitin temponmuutokset ravissa. Sain kasattua ponia todella kivasti, mutta alkuun olin itse kädellä vähän jumissa (ajattelin tietty että täsäkään kohtaa en tapani mukaan päästelisi pelkästään menemään kovaa eteen, vaan että pitäisin vastaan jotta askel pitenisi, mutta kauhun tasapaino ei tänään ollut mun puolella) niin että muutaman kerran lisäyksen sijaan tulikin laukka. Hain toisesta kierroksesta vähän boostia, ja sain sitten lopulta molempiin kierroksiin ihan ok-pätkät lisäyksiä. Näitä voisi selkeästi harjoitella enemmänkin!
Itse en tosiaan ihan kauhean tyytyväinen omaan ratsastukseeni ollut, mutta en nyt täysin onnetonkaan. Kyllä tämä vielä tästä, ensi viikolla lisää liikuntaa ja viikon päästä seuraava osteopaattikerta. Ainakin kävelen jo jalat normaalimmassa asennossa, joten kai siellä jotai on tapahtunut.

Blogitallilla on näköjään myös menossa oman istunnan ruotimistehtävä, mutta koska sitä on nyt tässä pohdittu edestä, takaa, sivulta, alta, päältä, sisältä ja ulkoa, niin ehkä vaan passaan ja luen kirjat omasta kirjahyllystä.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Kaksi kertaa peräkkäin ei ole vahinko, aka valoa tunnelin päässä

Muutaman edellisen viikon ratsasteluista en ole ehtinyt kirjoittaa, eikä niissä paljoa muuta olekaan kuin pahaa mieltä. Tällä viikolla asiat ainakin toistaiseksi näyttävät menevän taas parempaan suuntaan.

Vappuhurjastelut hurjastelin Cyran kanssa ja tehden iltatallia. Lähdin torstaina liikenteeseen asenteella, että ihan sama vaikka tekisin käynti-ravisiirtymisiä koko ajan, mutta nyt laitetaan jalat roikkumaan rentona ilman puristusta ja minkäänlaista turhaa liikettä. Tekniikka toimi, tai sitten osteopaatti auttoi, tai alkuviikon runsaampi muu liikunta, mutta joka tapauksessa sain tehtyä pienillä avuilla vakaana hyviä siirtymisiä, keskityttyä korjaamaan omia virheitäni enemmänkin (käden vakaus siirtymisissä, kyynärpäiden paikka, istuinluut, mitä näitä nyt oli), tehtyä monta hyvää laukannostoa niin käynnissä kuin ravissakin sekä hevosen kulkemaan hirmu kivana ja pehmeänä.

Edelleenkin mulla on ongelmia suoruuden ja istuinluiden kanssa: oikea laukka oli niin hankalaa ettei varmaan olisi Nepan kanssa onnistunut ollenkaan, ja istuinluut tuntuvat olevan ihan eri asennossa. Kuitenkin pitkästä aikaa pääsin ratsastamaan ja vaikuttamaan hevoseen ja mukautumaan sen liikkeesen ilman että muutun vähän kuin matkustajaksi, pilotiksi joka määrää suunnilleen askellajin ja suunnan. Olipa kiva olo, kun ratsu alla lähtee taas pitkästä aikaa hakemaan pyöreyttä. Olihan se nyt rehellisesti sanottuna pitkä kuin pölynimuri, etupainoinen kuin mikä ja liikkeeltään hidas ja matala, mutta suunta oli ehkä noin 200% parempi mitä edellisenä muutamana kuukautena.

Perjantaina jatkoin harjoituksia vähän samalla teemalla, mitä nyt jo vähän enemmän kääntelin ja otin mukaan ohjaus- ja reagointiharjoitukseksi kentällä olleen kavaletin. Istuinluut todella kertoivat olleensa eri asennoissa eilisen jäljiltä, vähän aikaa jo epäilin vasemman tulevan ulos asti moikkaamaan, niin hellänä tuntui olevan :D  Sain kuitenkin edelleen mielestäni entistä paremmin otetta hevoseen varsinkin ravissa, ja vaikka laukka ei mennyt yhtä hyvin varsinkaan kavaletilla (tulin huonosti, ohjauksessa vikaa ja C joutui seivaamaan tilanteen useamman kerran), niin sain ratsastettua hevosta siirtymisillä hyvin myös takaisinpäin avuille, kun se innostuttuaan muuttui vahvaksi edestä. Lopuksi se liikkui oikeasti ihan superhyvin: oli pyöreä, kevyt, herkkä ja kantoi itsensä, oli siis sellainen Cyra, mitä se oli puoli vuotta sitten kun aloitin ratsastamaan sitä muutenkin kuin tunneilla.

Pitää koittaa nyt saada itseni suoristumaan entisestään. Toinen osteopaattikerta on jo jonossa, olen kiinnittänyt huomiota työasentooni, ja koittanut liikkua muutenkin kuin ratsastaen. Todella toivon että tämä sukellus jäi nyt tähän!

maanantai 13. huhtikuuta 2015

"Täällä on kaksi hevosta ja yksi heliumpallo, sä saat sen heliumpallon"

Keskiviikkona tunnilla Tuuli isolla Tuulla. Nelsonilla oli vähän virtaa sisäänhakiessa edellisen päivän vaparin jäljiltä, ja koska mun tunnista tuli tukiopetustunti, niin sain ratsuksi sitten sen. Kentällä N ei enää pöljäillyt, alkuun vaan keskittyi enemmän maisemien katseluun kuin muhun, joten aloitettin ensin asettamalla ja sitten taivuttamalla kaulaa sisään. Myöhemmin taivuttelin kaulaa molempiin suuntiin, ja tunnilla keskityttiinkin siihen että itse pidän tasaisen tuntuman ollen nopea, ja poni kuuntelee ja keskittyy muhun eikä maisemiin. Itse toteutin taas helmasyntiäni ja tein liikaa, monesti poni pääsi paljon paremmin itse tekemään asioita, kun hetkeksi oma keskittyminen herpaantui ja jäin katsomaan kentän yli lentävää lintuauraa, yllättäen yhtäkkiä Nelppa olikin hetken ihan sikapyöreä, rento ja pehmeä. Ennekuin taas aloin tekemään asioita...  Päästiin myös kiinni vähän siihen mun yhden pitkänsivun alun laukanvaihto-ongelmaan, sillä syy on siinäkin sama. Koitan ratsastaa liikaa ja poni kuvittelee että haluan vaihtoa. Kun tulin maisemia katsellen samaan mutkaan, niin oho, kaikki meni hyvin. Tekemistä on siis suoruuden lisäksi myös rento+jäntevä/jännittynyt -osastolla. Lopuksi vielä tein täyskaartokahdeksikkoa laukassa jossa ratsastin vaihdon suoristuksessa. Vaihto vasempaan tuli tosi usein ennakoiden, mutta vaihdot oikeaan oli hirmu kivoja. Kaikenkaikkiaan tunti meni positiivisissa merkeissä, ja jäi paljon mietittävää just tuosta suoruudesta.

Todiste! Kyllä mä ihan oikeasti ratsastan :D
Kuvaaja Piude Myrskog

Torstaina ratsastin Cyran. Se tykkäsi kanssa katsella alkuun maisemia, mutta tein sen kanssa vähän samaa mitä Nelsonilla edellisenä päivänä, eli niitä taivutuksia. Keskityin myös siihen että olisin itse nopea jotta hevonenkin olisi nopea, ja että uskaltaisin ratsastaa ja vaatia sitä reaktiota. Tein paljon siirtymisiä ja temponmuutoksia sekä vähän voltteja kääntymisen ja taivutuksen tsekkaamiseksi. Alkuun onnistuin tekemään siitä taas ihan sikakauhean, mutta tuntuma oli kuitenkin tasainen ja selkeä koko ajan ohjan roikkumatta. Lopuksi se oli hetken ihan sikahyvä, pyöreä ja kantoi itsensä, niin lopetin äkkiä :D Ei meillä yhtä hyvin mene vieläkään kuin viime syksyn alussa, mutta onneksi suunta on taas parempi. Pitäisi vaan olla tyytyväinen niihin pienempiin edistysaskeliin eikä odottaa että poks yhtäkkiä joku kerta kun sinne menee, se tanssisi mun alla kuin GP-kouluratsu. Malttia siis, ja lisää työtä. Ja venyttelyä!

Torstaina tallille tullessa oli vastassa pelkkiä madallettuja hevosvoimia. Enpä ole koskaan nähnyt koko poppoota samanaikaisesti päiväunilla, Cyra varsinkin oli ihan naama maassa :D

Eilen ratsastin vielä Nelsonin. Se oli edelleen aika virtaisa, jopa niin että se ihan oikeasti mm. kyttäili kentän vieressä maassa olevia asioita. Kerran se hyppäsi paikallaan, ja sitten se tuntui kuin hengähtävän, ja alkoi keskittyä. Aluksi keskityin itse pitämään taas tuntumaa ja olemaan nopea ja kevyt. Ratsastin Nelsonia aika lyhyenä ja aloitettiin melko reippaasti, kun poni oli vähän saippuamaisen liukkaan oloinen. Tein alkuun käynnistä pysähdyksiä ja sen jälkeen siirtymisiä askeleen sisällä sekä käynnissä että ravissa, jotta jarrut todella toimisivat, jonka jälkeen aloin hyvin nopeasti laukkaamaan. Laukassa ihan vaan edettiin hanskassa ja tehtiin ympyröitä koittaen välttää tahattomia vaihtoja. Oikeassa kierroksessa mulla oli taas paljon ongelmia joten ihan putkeen ei mennyt, vasen sen sijaan oli todella hyvää ja hienoa alusta asti. Avoa en tänään osannut ratsastaa (ettei vaan painopiste menis taas jossain ihan omissa sfääreissään, hmmm!) joten tein sitten pohkeenväistöä. Aluksi ihan ravissa vaan ennen kulmaa kääntö-suoristus ja väistö uralle jokusen kerran, sen jälkeen uralle päästyä laukannosto ja seuraavalla pitkällä sivulla taas ennen kulmaa keskelle, ja väistö laukassa uralle, pitkän sivun päässä raviin ja tasoittava voltti tarvittaessa päätyyn. Nelson oli hyvä ja hieno, reagoi kivasti, ja liikkui ihan superisti lopuksi kun annoin venyttää pidemmällä ohjalla. Hieno kääpiöratsu!

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Paluu normimeininkiin, aka bad riding part 255235488

Viime viikon ratsastukset oli BMW:n maahantuojan termeillä "hetkellinen laatupoikkeama". Selkäni on ollut taas niin jumissa ettei mistään ole tahtonut tulla mitään, ja päällimmäisenä on ollut vain paha mieli oman ratsastuksen laaduttomuudesta. Kaukana ollaan viime keväästä, kun vain suurinpiirtein istuin selkään ja hevonen kuin hevonen lähes tanssi allani.

Maanantain puolitunnista ei ole paljon sanottavaa. Räntäsade oli niin rankka, että mentiin tosiaan vain hetki. En pudonnut, ja hevonen liikkui haluamassani askellajissa suurinpiirtein sitä reittiä mitä pyysin. Hyvä näin, sillä suojalaseissa ei ollut pyyhkimiä, ja ajatuksen laukasta hylkäsin ihan kokonaan. Näkemättömyys aiheutti jännitystä, ja tästä lienee turha jatkaa lisää.

Perjantaina menin Nelsonilla. Tehtiin temponmuutoksia, ja ratsu oli ajoittain jopa vähän kelvollinen. Ei mikään superhyvä, mutta avuilla. Oma kehonhallintani oli surkeaa, ongelmatilanteissa putosin vasemmalle ja oikea laukka meinasi koko ajan vaihtua vasemmaksi. Iltatalli oli kuitenkin mukava tehdä, ja jäinkin talli- ja koiravahdiksi yön yli. Aamulla olisi nukuttanut, mutta kyllä heinää rouskuttavat hevoset olivat silti mukava herätys!

Eilen kävin Cyralla. Tavoitteena oli ratsastella kavalettien yli, mutta koska ratsastin huonosti, jäin tekemään ravi-käyntisiirtymisiä ja mennen kavalettien yli vain suunnanvaihdoksissa. C kytisteli kovasti asioita ja oli pinkeänä, ja vaikka sain sen ajoittain paremmaksi, kyllä kantava teema oli se että ratsasta hevonen huonommaksi mitä se oli aloittaessasi. Vasemmassa kierroksessa asiat sujuivat jotenkuten, mutta oikea kierros, voi hyvää päivää. Ulkoavut oli hukassa, sisäohja teki töitä koko ajan, kädet oli jäykät ja jalat veivasi omia reittejään. Hevonen onneksi reagoi avuille hyvin sen minkä niitä ymmärsi, ja liikkui ihan kohtuukivasti eteenpäin eikä ollut kuin liimaa kavioissa. Pitää varmaan lopettaa bloggaaminen, kun eilisen ratsastus lähinnä vaan vituttaa... Päätöksestä ratsastaa hyvin ei tällä viikolla ole ollut hyötyä.

Näin valoisaa oli jo kuitenkin kahdeksan jälkeen tehdä iltatallia!


Ensi viikolle on luvassa paljon venyttelyä, josko se auttaisi. Pitää myös oikeasti varata joku osteopaatti, kun tuntuu että oma asento on jo rangassa väärä. Nikamalukkoja ei mikään venyttely aukaise :/

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Varovainen valo istuntatunnelin päässä

Tällä viikolla olen käynyt ratsimassa vain pari kertaa muutaman kuukauden intensiivisemmän pätkän jälkeen, ja uskallan sanoa että hyvää on tehnyt. En tiedä johtuuko siitä että olen tällä viikolla ehtinyt suorittamaan muuta liikuntaa enemmän, lepäämään enemmän, siitä että ajatukset on ehtineet kypsyä vai näiden kaikkien yhteisvaikutuksesta, mutta ratsastin sekä tänään että eilen vähintäänkin kelvollisesti. Etenkin viime aikojen menoon nähden.

Lauantaina ratsastin Nelsonin. Käytiin pitkästä aikaa kävelemässä rata ympäri, ja kun tallikaveri oli mukana, käytiin kiertämässä myös se radan toinen puoli jonka olen jotenkin onnistunut missaamaan. N oli aluksi vähän pörheä eikä suostunut radallakaan kulkemaan edellä, mutta kentällä se oli just sopivan hyvä. Tein vähän siirtymisiä ja ratsastin askellajit läpi, koska Nelson oli kiva ja liikkui hyvin, en jäänyt kauheasti viilailemaan. Vähän valuin itse edelleen oikealle, mutta sain pidettyä tuntuma hyvin, ja ratsastettua molemmat laukat oikeina ilman ekstravaihtoja!

Hiekkajalka Nelson. Omat jalkani olivat vähintään yhtä ravassa polviin asti, ja raparoiskeilla lonkkiin asti. #vainponityttöjutut, tai jotain ;)


Tänään ratsastin Cyran. Ei se edelleenkään mikään pehmeä ja mukava ollut, mutta liikkui kuitenkin eteenpäin roikkumatta kädellä, reippaasti ja nopeana jalalle. Mulla oli tuntuma, ei veto vaan pito, vaikka välillä raja olikin häilyvä. Osasin myös muutamaan kertaan korjata itseäni sekä istunnassani että avuissani, enkä jäänyt vaan henkisesti vollottamaan että "ku ei tää mee".  Vähän se tuppasi ajoittain katsomaan maisemia, mutta siitä jännityksestä huolimatta uskalsin ratsastaa ja komentaa, kun alkoi tuntumaan kusetukselle, ja kun komennuksen seurauksena oli pukki, jatkoin silti ratsastusta. Radalla oli myös kottarit, jotka ohitettii sellaisella loikalla, että pitkin ohjin maastoillessa olisin todellakin ollut ojassa... Siitä huolimatta pääsin oman itseni yli, ja käytiin vielä toinenkin kierros niiden samojen kottareiden ohi. Tein samoja siirtymisiä ja ratsastin ravissa diagonaaleilla olleiden puomien yli. Cyra jopa muutamaan otteeseen ihan haki pyöreäksikin, mutta tyhmä kuski ei osannut ratsastaa paremmin, niin yritykseksi jäi.

En tiedä paljonko vaikutusta sillä oli, että molempina päivinä ihan vaan päättämällä päätin, että tänään ratsastan hyvin, ja kerroin sen muutamaan kertaan myös itselleni ihan ääneen. Joka tapauksessa näistä jäi hyvä fiilis jatkaa vielä huomenna tunnilla :)

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

"Yksi sun isoin ongelma on se, että sä ajattelet Ihan Liikaa!"

Tehoviikon viikonloppu starttasi perjantain Nelsonilla. Kenttä oli vielä toistaseksi tyhjä puomeista ja esteistä, ja koska tilaa oli hyvin, otin siitä kaiken irti tehden paljon kaarevia uria ja käännellen ihan mielivaltaisesti sinne minne huvitti. Tein paljon ympyröitä, kolmikaarisia kiemurauria ja voltteja joista vaihdoin usein kesken voltin jostain kohtaa toiselle voltille vastakkaiseen suuntaan. Nelsonilla oli aika reippaasti virtaa, ja ravissa kun yhtäkkiä joku oli ihan kesken ratsastuksen tuonut kentän laidalle kavalettien sokeripaloja, jotka ihan ehdottomasti meinasi tulla ja syödä pienen ponin tehtiin snadi paikallapoistuminenkin :D  Nelson liikkui kivasti, varsinkin ravissa liike oli kivaa ja rennonletkeää, vaikka muodossa olis ollut paljonkin parantamista. Laukassa tehtiin muutama ei-tilattu vaihto taas, ja jos poni jäi tyhjäksi jalalta ja etupainoiseksi, niin siitä huomautettaessa napauttamalla jalalla tuloksena oli pukki. Illalla naureskelinkin kaverille, että meno oli paikoitellen sen verta ilmavaa, että ison hevosen kanssa olis taatusti pelottanut :D Säheltämisestä huolimatta tehtiin laukassa myös pari loivaa kiemurauraa laukassa, jossa saatiin suoristettaessa ihan kivat, ja täysin tarkoituksella tehdyt vaihdot jopa sinne vaikeampaankin suuntaan!


Meidän kenttä on ihan kuiva ja alapäätyä jonne aurinko ei vielä lämmitä lukuunottamatta myös superhyvä!

Lauantaina Piude piti mulle Cyralla ihan yksärin, joka olikin hyvä ja tuli tarpeeseen. Alkuun menin askellajit läpi ihan vaan sillä ajatuksella että riittää että askellaji on tunnistettavaa, omalla tai hevosen asennolla ei ollut niin väliä. Keli oli onneksi lämmin, joten ongelmaan päästiin pureutumaan ihan toden teolla kun toppatakin ja jopa liivin sai jättää pois, ja päällä oli tyköistuva huppari. Ja sitähän tuli. Kuten arvelinkin, ei ongelma ollut varsinaisesti oikeassa lavassa, vaan siinä että mun lantio on enemmän vasemmalla kuin oikealla, ja jotta pääsisin parempaan tasapainoon, alan kallistamaan itseäni niin että vasen istuinluu tulee keskelle satulaa, eikä niin että paino olisi rehellisesti molemmilla istuinluilla. Lähdettiin siis ihan takaisin alkuun etsimään a) tuntumaa molemmille ohjille b) molempia istuinluita tasaisesti alle. Samoin sen lisäksi mun pitää keskittyä myös lyhentämään oikeaa kylkeäni ja nostamaan lantiotani oikelta, jotta lantio vasemmalta ja istuinluu pääsee "valumaan" tasaisesti. Kun nämä kaksi palikkaa alkoi olla kohdallaan, aloin hakemaan painoa myös tasaisesti molemmille jalustimille, ja sitä että myös kääntäessä paino pysyisi kunnossa, ja että ratsastaisin enemmin ulkoavuilla, ja että todella tarjoaisin hevoselle ulko-ohjan tuen tukena, en vetona, niin että jalat pysyisivät rentona enkä lähtisi kääntäessä tai hidastaessakaan puristamaan reisillä. Lopuksi tuli jo ihan kivojakin pätkiä lähtötilanteeseen nähden, vaikka kovin kaunista se ei ollut. Varsinkaan, kun aamulla pudotin kulhon jalkapöydälleni niin että saappaita ei todellakaan voinut vetää jalkaan, ja unohdin minichapsit talliin ja maiharista aukesi nauhat kesken tunnin... No. Tärkeää on siis pitää itsensä keskellä, rentona, ja tuntea molemmat istuinluut.  Tästä on hyvä lähteä eteepäin. Otsikon lainaus on myös tuolta tunnilta, kun hyppäsin asioissa ihan liikaa eteenpäin. Tärkeää olisi myös ratsastaa hetkessä, ei kierros tai jopa kokonainen päivä edellä tai jäljessä.


Puomien paikat ja mad Gimp Skillz. Ei, en jaksanut jäädä vapaapäivänä viilaamaan pikseleitä kun ohjelma on käsi verrattuna Photoshopin CS6:n, jota ei ikävä kyllä ole kotikoneella saatavana.

Tänään ratsastin jälleen Nelsonilla. Eilisen päivän tyhjä kenttä oli jo vaihtunut puomeihin ja kavalettiin, joten otettiin niistä sitten kaikki irti. Yksi puomi oli pääty-ympyrällä, toinen oli pitkän sivun suuntaisesti kentällä, yksi oli vähän vinksallaan toisessa päässä kenttää ja yksi kavaletti oli portinpuoleisella pitkälläsivulla. Anteeksi Mad Gimp Skillz, kun puomit näyttää leijuvan, ja puomikasa kuvaa kavalettia. Ensi kerralla saatan pirtää ihan perinteisesti puomit... Tulin ensin kaikkia yksitellen ravissa puomeilla aloittaen, ja sen jälkeen laukassa yläpään ympyräpuomia keskiympyrällä molempiin suuntiin. Näen tosi huonosti paikkoja joten Nelson joutui seivaamaan muutaman kerran, samoin kuin kavaleteilla (joita samoin tulin laukassa muutaman kerran yksittäin) jäin pari kertaa tosi tylysti jälkeen kun en vaan nää, tuon ratsun huonolla askeleella tai teen turhan eteen/taakseratkaisun askelta ennen ja sit tulee iso askel :( Kun sain itseni tasapainoon ja muistin katsoa eteenpäin enkä puomia, alkoi tämäkin sujua. Sen jälkeen tulin ravissa puomeja ja kavaletteja peräkkäin radanomaisesti, lopuksi tulin samalla tavalla vielä laukassa. Suuntaa vaihtaessa pitäis antaa Nelpan vaihtaa "itse" ihan vaan suuntaamalla poni uuteen suuntaan, sillä kun itse lähden ratsastamaan puomin päällä vaihtoa, tulee vaihdosta valtava ja pahimmassa tapauksessa vielä kolautellaan puomia matkalla. Pari kertaa piti miettiä linja uusiksi kun vauhtia meinasi suoralla tulla liikaa, mutta pääsääntöisesti Nelson toimi hirmu kivasti. Loppuraveissa mulla olikin sitten superkivasti liikkuva rento ja itsensä hyvin kantava poni :)

Ensi viikolla keskitynkin sitten enemmän muuhun kehonhuoltoon, salia luvassa kaksi kertaa ja sen lisäksi vielä hieronta, josko kohta alkaisi pikkuhiljaa joku suoruus näkymään.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Oikean käden ongelman korjausta

Kun menin mainitsemaan Piudelle, että mulla on nyt ongelma Cyran kanssa, että ehtiskö se pitää mulle joku kerta sillä tunnin itsenäisen sijaan, en ihan ehkä varautunut siihen että olen nyt todella ollut sillä tunneilla. Koska tänään oli duunin jumppa, ratsastin tämän päivän tuntini eilen, ja toissaviikon tuntini ratsastin maanantaina, ja molemmilla tunneilla menin Cyralla. Vanhasta tottumuksesta raahailin jo Nelsonin kamoja käytävälle, kun Piude sanoi että et sitten vissiin lukenut listaa. No en :D Automaattiohjauksella toimitaan ;)

Tunnin aikana kävi hyvin selväksi, että iso osa ongelmasta lähtee mun oikeasta kädestä. Käsi kääntyy lappeelleen kyynärpää ulkona olkapää edessä ja vaeltaa siitä ylös vasemmalle puolelle sään yli. Ai oho, vähänkö blokkaan lavan, en kai? Vähänkö oma lapani vaeltaa missä vaeltaa? Luulen että kaikki ongelma ei ole pelkästään siellä, vaan osa ongelmaa on jumiset lihaskalvot, mutta en nyt jotenkin saa suoristettua itseäni samansuuntaiseksi liikkeen kanssa. Varsinkin oikeassa kierroksessa olen menossa vasemmalle. Tunnilla keskityttiinkin lähinnä vaan istumiseen, olemiseen, tasapainoon ja vaikuttamiseen vaihtelevalla menestyksellä pääsääntöisesti ravissa, ja tiistaina jatkettiin samaa rataa. Jos positiivisia puolia haetaan, sain kädet pidettyä paikallaan ja vakaana, sillä hevonen lopputunnista jopa ihan haki tuntumaa - oma olemiseni ei vaan ihan kamalasti antanut siihen mahdollisuuksia. Pääsin myös jopa vasempaan laukkaan, joskin olin ehkä enemmän matkustaja kuin ratsastaja, ja pelkäsin koko ajan laukan rikkoutumista, sillä en ollut ollenkaan varma saisinko kasattua itseni uudelleen niin paljon että laukka nousisi.

Olo oli kyllä kuin alkeis- tai jatkokurssilla, ihan jotenkin hyllymistä selässä. Keskityinkin lähinnä siihen että en ainakaan purista ja jännitä, ja pidän sen oikean käden lavan lihaksista takana, vaikka se olisikin alkuun kuinka jäykkä ja joustamaton. Simulaattorituntia Piude ei suoraan tyrmännyt, mutta suositteli sen sijaan fyssarikäyntiä ja olenkin tässä pläräillyt internettiä josko löytäisin ratsastusta ymmärtävän fysioterapeutin. Mulla olisi pari tunnin hierontakertaa, voisinkin kyllä itseasiassa varailla niitä jos vielä vaikka ensi viikolle saisi ajan!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Helsinki Horse Fair ja ratsastus auringonlaskussa

Hevosmessuilla tuli käytyä lauantaina. Väkeä oli paikalla ihan hirveästi, kun puolenpäivän aikaan saavuttiin paikalle niin tuntui että liikkumaan ei mahdu ollenkaan. Monenlaista oli tarjolla ja tuli nähtyä, mutta ikävä kyllä missasin messuilla sekä Aadan että Nooran ja Hertan. Kierreltiin aika hyvin ensin koko hevospuoli ja sitten toinen puoli pikaisesti, H&R-lavan mielenkiintoisia luentoja en jäänyt kuuntelemaan koska seura ei ollut hevosorientoitunutta. Kiltisti hän kyllä jaksoi hengata hevospuolella ja tuntui jopa ihan viihtyvän kisakatsomossa - kun jälkimmäisen luokan ajaksi ymmärrettiin mennä katsomaan yläriviin eikä alas portaiden viereen josta näkymät oli huonot kun ihmiset kulki koko ajan.

150 cm esterataa pitkältä sivulta. 

Expon kauppa-alue tuntui olevan todella laaja, ja tavaraa oli laidasta laitaan. Onneksi ei ole omaa hevosta - voi olla että olis tullut hankittua violetti varuste poikineen, kun niitä oli melko reilusti tarjolla :D Käteen jäi kuitenkin uusi kypärä, sekä diilaamani Showshinet Piudelle. Tuon kypärän kanssa kävi ihan hullu munkki - olen vähän katsellut uutta siitä lähtien kun putosin joulukuussa Cyralta, mutta koska en tykkää blingblingistä, haluaisin kevyen kypärän, en suostu maksamaan kypärästä yli satasta ja säädettävät saavat mut näyttämään ihan Super Marion sieneltä, tehtävä on ollut melko haastava. Monta mallia tuli tuollakin kokeiltua, ennenkuin eksyin Parkanon Ratsutarvikkeen erittäin asiantuntevalle ständille, jossa oli yksi ainoa kypärä koossa 54 - ja se on ihan kiistatta hienoin ja parhaiten istuvin kypärä mikä minulla on ikinä ollut! Maksoin kypärästä 50 €, ja illalla lappuja irroitellessani löysin siitä hintalapun - 152 € :O Kypärä tuntuu tosiaan ihan törkyhyvältä päähän, ja vaikka ei oo niin kevyt kuin voisi toivoa, luulen ettei se silti hiosta kesällä ihan sikana.

Onnellinen bloggaaja uuden kypäränsä kanssa.

Kaikkea muutakin kummallista expossa oli - nyt luulen taas hetkeksi nähneeni kaiken.

Messujen parasta antia oli kuitenkin ihan ehdottomasti illan viimeinen show, vikellysesitys jossa ekstrana Håckus vikelsi suorissa housissa, pikkukengissä ja kauluspaidassa :D




Tänään oli sitten hyvä lähteä tallille virkistyneenä, kun edellisenä iltana olin käynyt vielä kaverilla saunomassa ja vaihdattamassa sykevyön patterin. Nelppa Nee oli tänään varsin hieno, joskin kokeili lopuksi että jos mä en nyt reagois tohon jalkaan, niin kuinka kauan saan mennä nollaravia ennenkuin kuski tekee asialle jotain - no, aika pitkään. Tein taas paljon siirtymiä ja voltteja, ja Nelson kulki ihan kivasti. Huomioin myös että edelleen jään tosi helposti könöttämään takapuolellani, enkä istu ryhdikkäänä istuinluillani. Kun korjasin oman asentoni, sain kädetkin rennommiksi, ja kas kummaa se näkyi ponissakin. Oikea laukkakin oli tänään sitä murheenkryynipitkääsivua lukuunottamatta hyvää - mä luulen että vika siinä on vaan ihan mun pään sisällä, odotan vaan et kohtasevaihtaakohtasevaihtaa ja sit mennään vähintäänkin ristilaukkaa. Onneksi aamuinen tuuli laantui niin thermoleggingsit sai taas jättää kotiin, joten saappaat sai taas jalkaan. Samoin uudet ratsastushousutkin! Oli myös ihanan valoisaa ratsastaa - vielä varttia vaille kuusi illalla paistoi aurinko!

Hiekkaa! Rapaa! Aurinkoa! Saappaat! Kesä tulee!

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Thermoleggingsien paluu & epätasoista ratsastusta

Viime sunnuntain saapashehkutus sai nolon käänteen - jouduin palaamaan thermoleggingseihin ratsastushousujen alla ja sitämyöten hylkäämään taas saappaat ja siirtymään takaisin talvikenkiin ja minichapseihin.

Keskiviikon tunnilla ratsuna oli Nelson, ja tahtia haittasi ainoastaan hieman edellisen päivän spinningistä tukkoiset takareidet, varsinkin oikea. Ei juurikaan enää tunnin lopussa esitetty sulkua :D Vaikka Piude pelotteli olevansa edelleen kipeä, ei siitä näkynyt kyllä merkkiäkään. Meitä oli tunnilla kolme, jokainen teki omaa tehtäväänsä sen päivän esitettyyn kuntoon perustuen, itse en saanut nanosekunninkaan rauhaa ja se mitä ehdin kuuntelemaan, ei saaneet kyllä muutkaan :D Nelson oli kuitenkin hyvä, liikkui kivasti ja toteutti sen minkä avuiltani pyysin.  Tehtiin ensin heiluriväistöä uralla käynnissä sisään ja ulos, sen jälkeen parin kevyenravikierroksen jälkeen väistätettiin ravissa takapuoli sisään molempiin suuntiin monessa pätkässä kerrallaan (suoristus kulmasta - väistöä muutama askel - suoristus muutama askel - väistöä muutama askel jne) molempiin suuntiin, parhaimmillaan pieniaskelisella ponilla ehdin 40 m pitkän sivun aikana tehdä viisi pätkää. Sen jälkeen tulin pitkällä sivulla ravissa avoa molempiin suuntiin - pitäisi muistaa kantaa vasen käsi ulkokätenä, parantaisi varsinkin avon laatua ihan huomattavasti. Ihan lopuksi kokeiltiin vielä ravissa sulkua, mutta oikea jalkani oli tässä vaiheessa jo niin tökkö etten saanut sulkua aikaiseksi sinnepäin ollenkaan, vasemmassa onnistui vähän paremmin. Loppuraveissa ratsastettiin runsaiden kokoavien liikkeiden jälkeen vielä eteenpäin, että hevoset sai liikkua ja venyttää.

Nelson ja Söpö

Torstaina ratsastin Cyran. Jatkoin käynnissä näitä heiluriväistöasioita, C oli ihan superkivan tuntuinen, kunhan vaan kuski olis osannut ratsastaa. Käynnissä kaikki meni superhienosti, mutta en tiedä mitä ihmettä teen raviinsiirtymisessä kun siinä vaiheessa hieno ratsu alkaa muistuttaa enemmän WC-ankkaa... Asiaa ei taatusti helpottanut se, että aloin ratsastamaan Cyraa kuten Nelsonia tuossa tilanteessa, ruunaa voi painostaa enemmän mutta tammaa ei. Lopuksi sain kuitenkin pari siirtymää raviin, jossa pyöreys ja pehmeys säilyi, ja ravi säilyi muutenkin kivana kierroksen ja ympyrän verran, kun en itse herpaantunut yhtään. Pyysinkin Piudelta jo alustavasti yksäriä Cyralla ensi viikonlopulle, jotta saisin silläkin asetukset taas kuntoon.. Simulaattorituntikin kyllä kovasti kutkuttaisi!

Hiekkaa! Kuraa! Kevät tulee, jee! 

Eilen ratsastin Nelsonin kevyesti, lupasin sille jo tallissa (ihan kuin se ymmärtäisi x) että jos oot hieno, ollaan ihan nopeita. Ja olihan se. Yhteensä 40 min oltiin kentällä, ja siinä jo vähän höpöteltiin ja ihasteltiin yhden pariskunnan uutta koiranpentuakin :D Tsekkasin ravissa parilla väistöpätkällä apujen läpimenemistä, parilla avopätkällä sitä että ulkolapa on hallinnassa, muutamalla voltilla sitä että ratsu kääntyy ja taipuu, tein pari käyntisiirtymistä että jarrut ja kaasu toimii ja että poni malttaa. Oikeassa laukassa tuli pari huomautuspukkia ratsastajan suoruuden tilasta sekä yksi vaihto kun se paino ei pysynyt huomautuksista huolimatta siellä oikealla, muuten sekin meni ihan superisti, mutta vasen oli ihan hirmu hienoa. Olen kuitenkin tyytyväinen tuohon oikeaankin laukkaan, muutama viikko sitten esitettiin pelkkää pukkia ja vaihtoa, kun en itse hallinnut omaa vartaloani. Loppuverkkailin sitten ponin pois ja annoin vielä iltaruuat hevosille kun siinä satuin olemaan ja kello oli sopivasti.

Tänään luvassa hevosmessuja, huomenna taas tallille. Tuleekin pitkä Nelppaputki, kun menen tunneille poikkeuksellisesti sekä maanantaina että tiistaina :D

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Hiekkaa!

Viime sunnuntain Nelson jäi näköjään kirjaamatta - tehtiin vähän siirtymisiä, ei kovasti muistikuvia, mutta poni oli ihan kiva :) Keskiviikon tunnin olin vaihtanut pois duunin kahvakuulatunnin takia, ja torstaina ratsastin Nelsonilla ensimmäiset 10 minuuttia kylmää hikeä valuen - enpä ainakaan puristanut reisillä. Nelson yritti alkuun juosta vähän alta, mutta siirtymisillä sain siitä taas jälleen kerran ihan kivan, mutta oma jumiutumiseni häiritsi varsinkin oikeaa laukkaa todella paljon.

Perjantain pidin tallivapaata, mutta lauantaina kiipesin Cyran selkään heti aamusta. En tiedä mikä sillä oli hätänä, mutta jo tallissa se oli todella äksy, ja ratsastaa aivan hirveä. Kävelin, taivuttelin, tein pysäytyksiä, väistätin, mitä vaan, ei nappaa, ei huvita, ei taivu, ei myötää, ei etene. Muutama ravipätkä väliin mutta totesin että kun ei ole avuilla ja kulkee väärin päin, turha ravata. Tunnin verran sitä koitin availla, kunnes jotain tapahtui (en todella tiedä mitä) ja ratsu rentoutui, putosi nyökkyyn ja alkoi kulkemaan. Edelleenkään se ei oikein halunnut liikkua isosti vaan mentiin kivassa muodossa kääpiöravia, eteenpäinratsastus sai aikaan pysähdyksen ja paikallakökitystä etuosa ilmavana, niin otettiin sit se mitä saatiin ja oltiin tyytyväisiä siihen. Ihan käsittämätöntä. Sen 10 minuuttia se meni ihan minne vaan ja taipui miten vaan kehtasinkin pyytää, mutta askel ei pidentynyt. Tiedä sitten oliko syynä aamujäykkyys, vähän epävakaa pohja, edellisen päivän ratsastukset vai mikä, mutta linimenttiä lutrasin koko selän mitalta. Tänään se näytti jo paremmalta mutta ei kuulema tuntunut selkään vieläkään ihan priimalta.

HeiaHeiaan kiteytin lauantain ratsastuksen melko nasevasti. Kätevästi myös tuossa kului pari hassua kaloria...

Itse ratsastin tänään Nelsonin. Kauhulla odotin samanlaista dynamiittipötköä joka mulla oli alla toissaviikon torstaina mutta katin kontit, poni oli ihan superhieno! Haki itse kuolaimelle, liikkui hyvin eteen, odotti kun pyysin eikä kamalasti edes yrittänyt lähteä juoksentelemaan alta. Oikeassa laukassa otettiin yhdet pukkihyppysessiot, mutta siinäkin epäilen kyllä ratsastajan taitojen ja epätasapainon olleen syy ponin mukavuuteen. Tein alkuun käynnistä vähän pysähdyksiä, käynnissä ja ravissa avopätkiä ja ympyröitä. Laukat tein edelleen pääty-ympyröillä enkä jäänyt niitä kauheasti hiomaan kun pohja kentän keskellä oli vähän epävakaa. Lopuksi ratsastin vielä vähän temponmuutoksia ravissa sekä ympyräkahdeksikkoa radan poikki suoristaen. Poni oli todella ihan superhyvä, kuunteli ja teki mielellään - oon selkeesti alkanut löytämään nyt jo nappuloita, ja ponikin on todennut mut selkeästi kivaksi treenikaveriksi, vaikka tallissa onkin edelleen ihan prinsessa. Lätäkköönkin mentiin kaikki askellajit ihan kyselemättä, vaikka tälle hienokaviolle ne on olleet aina välillä ällöjä ja niitä on vältelty kaikin mahdollisin keinoin. :D

Kenttä alkaa tosiaan olla jo hiekalla, noin neljäsosa pinta-alasta on hiekkaa, vähän jäistä toki mutta hiekkaa silti. Päivä auringonpaistetta ja se olis siinä! Kelit on myös lämmenneet niin paljon että jätin mamikset pois välistä, Horzen talvikengät autoon ja vedin saappaat jalkaan pitkästä aikaa! Hieman ehkä on jalka noussut talven aikana, onneksi ymmärsin ekan puolen tunnin jälkeen alkaa pitämään sitä alhaalla - muuten saattais olla polvitaipeet vereslihalla...

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

"Jos pidät jalan kiinni, käsikin pysyy vakaana"

Otsikkona viikon tärkeimpiä poimintoja.

Viikko on ollut aika huima - tallilla joka päivä tiistaita ja keskiviikkoa lukuunottamatta, jotka nekin ovat olleet täynnä ohjelmaa. Maanantaina Nelson oli muuten hyvä, mutta kentän takana pellolla liikkunut joku sai sen erittäin jännittyneeksi ja se pelkäsi tosissaan. Ymmärrän kyllä, ääni kuuluu mutta mitään ei näy. Lähinnä koitin vain rentouttaa ponia, suunnitellut puomiharjoitukset ei toteutuneet. Lopussa sain sen kuitenkin vähän rentoutumaan kun jäimme tekemään neliötä toiseen päätyyn, ja se teki ihan hyvin töitä.


Tuli päähiki. Tai ajatus? :D

Keskiviikkona oli tarkoitus taas tehdä niitä puomihommia, mutta kaksi vapaapäivää putkeen sai ponista melko ilmavan, joten keskityin siirtymisiin. Poni oli tosiaan ihan kierroksilla, pysäytyksissä ei malttanut seistä paikallaan ja jos ei koittanut vaellella, se polki etujalkaa. Laukannostoissa oli tosiaankin aktiivinen takaosa (:D), mutta sain myös pari aivan törkeän hienoa, ylämäkeen tulevaa nostoa aikaiseksi. Edelleen mulla oli ongelmia itseni ja oman painopisteeni kanssa, ja oikea laukka ei oikein tahtonut kulkea, ja ekstravaihdot eivät varsinaisesti tasoittaneet ponin mielialaa. Poni olisi kaivannut reipasta laukkatyöskentelyä, mutta kenttä oli mennyt jo sen verran pehmeäksi, että en nähnyt sitä järkevänä.

Perjantaina töiden jälkeen ratsastinkin sitten sekä Cyran että Nelsonin. Kenttä oli lämpötilan nousun takia muuttunut ihan suoksi, ja Cyra ei arvostanut yhtään, en meinannut millään saada sitä irti pohjasta. Se liikkui muuten ihan kivasti ja oli rento ja mukava, mutta todella raskas jalalle. Sain sitä vähän kevyemmäksi siirtymisillä, jotka on muuten olleet tämän viikon teemana, mutta en saanut sitä niin aktiiviseksi että olisin halunnut kokeilla laukkaa. Nelsonin menin perään, ja edellispäivän pöllöilystä ei ollut jälkeäkään! Se oli heti alusta todella hyvän tuntuinen, teki töitä hienosti ja mielellään. Lähinnä siis meni perusratsasteluksi, tein pari väistöpätkää, ympyröitä ja sitä mystistä oikeaa laukkaakin suoraan ja tuntumaan sen vielä todella helpolta - kaikki kävi! Olin todella tyytyväinen poniin, ja pohjakin oli vissiin vähän hyhmäytynyt tässä välissä, koska oli jo vähän parempi. Huomasin kotimatkalla hymyileväni erittäin leveästi :D


Nelppa Neen kanssa tunnilla pari viikkoa sitten, ennen Piuden reissua.
© Asta Keränen

Eilen Ella piti meille tuntia heti aamusta. Ai hitsi että noin nuori likka omaa tuollaisen virhesilmän, ja vielä osaa kertoa näkemänsä ja neuvonsa tilanteen korjaamiseen selkeästi! Tässä jää todella moni uraa pitkään tehnyt ratsastuksen"opettaja" kovasti kakkoseksi! Menin Nelsonilla, ja kas, aloitettiin käynti-ravisiirtymisillä. ;) Mulle Ella antoi ohjeeksi sen, että kun poni on pieni, niin vaikka ei tunnu siltä että se etenee, se kuitenkin liikkuu kokoonsa nähden sopivassa tempossa. Se myös helposti lähtee itse kiireiseksi ja liikkuu vauhdilla eli siis juoksee pois ratsastajan alta ja lintsaa työnteosta. Tätä samaa asiaa olin itsekin miettinyt parina edellisenä päivänä, mutten saanut pidätteitä riittävästi läpi jännittymättä niin mentiin sit vähän reippaammin. Virhe ;) Samoin sain tuon otsikon vinkin vakauttamaan kättä - mulla muutenkin jalka irtoaa helposti, ja jos ei itsellä ole riittävää tukea sekä keskivartalosta että jalasta, niin tokihan sitten myös ylävartalo ja kädet elää omaa elämäänsä. Minun myös pitäisi ratsastaa herkkää ponia istunnalla, sillä Nelppa on todella herkkä ja jännittyy, jos esimerkiksi pidätettä tehdessä tulee otettua liikaa kädellä. Ellan neuvoilla sain ratsastettua todella kivoja siirtymisiä, ja pidettyä itseni vakaampana. Sain myös ponin pysymään paremmin suorana. Laukassa suoristelimme ponia lisää, tavoitteena laukata ympyrällä poni asetettuna ulos. Tämä oli vaikeaa ponin lisäksi myös mulle, mutta saatiin muutama ihan törkyhyvä pätkä aikaiseksi, vaikka Nelson myös muutaman kerran pukilla ilmoittikin, mitä mieltä oli loskasta ja työnteosta :D Sille piti ihan oikeasti suuttua siinä sen mukavuusalueen reunalla, ja toki kiitellä paljon kun se vielä tsemppasi. Lopuksi vielä venyteltiin ravissa eteen-alas, tässäkin Ella muistutti että ei pidä heittää ohjaa pois tai hevoselta menee tasapaino ja se joutuu nostamaan kaulansa ja laskemaan selkänsä, vaan ohjaa pitää valutella pikkuhiljaa hevosen pyytäessä.

Tänään vielä yksi Nelson jäljellä, varmaan edelleen tehdään siirtymisiä eilistä muistellen.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Itsensä ja tapahtumien kokoamista

Viime aikoina on tullut ratsastettua niin rutosti etten ole tänne ehtinyt oikein kirjoitellakaan, kun muillakin elämän osa-alueilla on ollut vähän ruuhkaisaa. Onneksi sentään edes hyvissä merkeissä! Sen lisäksi hommat ei varsinaisesti ole sujuneet ihan kauhean hyvin, ja mä en ainakaan tykkää ihan kauheesti huudella toistuvia epäonnistumisiani maailmalle, sen verran narsistin vikaa taitaa olla ;)

Nyt kuitenkin sain ratsastettua pari hyvää kertaa alle, jossa pääsin myös itse vähän kärylle siitä, mistä kohtaa vikaa kannattaa alkaa purkamaan. Ongelmina on ollut nyt viime aikoina painon valuminen vasemmalle ja käden erinäiset ongelmat, mm. hitaus ja jännittyneisyys jopa siihen asti että haukkaria/olkapäätä/rannetta ihan särkee jossain vaiheessa tuntia sekä varsinkin oikean jalan valuminen taakse.

Aloitin Cyralla. Laitoin sille gramanit, sillä Hollannin alkuperäisasukkaana se kyllä tietää mitkä ne on ja mitä niillä tapahtuu, eli käytännössä pelkkä niiden mukanaolo saa hevosen suhtautumaan työntekoon vähän nöyremmällä asenteella ;) Käytännössä lähes koko ajan graman-ohja roikkui tyhjänä, vain pari kertaa koko ratsastuksen aikana sille tuli painetta. Kun hevonen kulki lähtökohtaisesti kivasti ja oikein päin, pystyi itsekin keskittymään eri tavalla omaan tekemiseensä. Tällä sessiolla huomasin erittäin hyvin sen, että keskivartaloni lihaksisto on hävinnyt mystisesti jonnekin. On erittäin hankala istua liikkeen mukana, kun itsessä ei ole mitään mistä ottaa tukea. Lopputulemana siis heilahdan taakse, jalka menee missä sattuu, oma painopiste heiluu sivulle tai käsi elää omaa elämäänsä. Tämä korostuu etenkin siirtymisissä. Pitäisi siis muistaa puhallella pilatestyyliin ne vähäisetkin vatsalihakset aktiivisiksi ja pitää ryhti yllä. Samoin tein huomion, että kun ryhti menee löperöksi, käsikin jännittyy.

Seuraavana päivänä Nelsonilla jatkoin vähän samalla teemalla. Poni oli parin vapaan jälkeen erittäin vastaanottavainen, ja sain ihan hyvin kanavoitua pörhellyksen työntekoon. Kun osasin jo itse tiedostaa keskivartalon ongelmat, keskityin seuraavaksi käsiin, joka on ongelma varsinkin itsensä helposti virkkuukoukuksi vetävällä Nelpalla. Huomasin että niissäkin homma lähtee keskivartalosta, tarkemminottaen vielä lapojen välistä. Kun saan pidettyä lavat takana, on helpompi pitää kädet edessä eikä vetää niitä syliin. Kaivelin myös ensimmäiseltä simulaattorikäynniltä Minkiltä saamani vinkin käsivarren luiden asennosta ja käsien kääntämisestä käyttöön, niin hitsi, hommahan toimi. Poni liikkuikin varsinkin käynnissä ja ravissa hirmu kivasti, mutta oikean laukan pysymiseen oikeana pidempiä pätkiä olin edelleen liian vino. Menin myös paljon ilman jalustimia, jotta ainakaan ne eivät häiritsisi tai auttaisi, vaan joutuisin pitämään itse itseni ryhdissä, suorana ja vakaana. Sainkin ajoittain suoristettua itseäni hyvin ajattelemalla oikeaa lonkkaa enemmän auki ja oikeaa kylkeä hieman ryttyyn samalla rentouttaen oikeaa kättä, mutta tosiaan ei tämä laukassa asti toiminut kovinkaan pitkiä matkoja kerralla.

Tulevalla viikolla onkin paljon Nelsonia luvassa, joten toivottavasti keksin tuohon vinouteeni ongelmia. Muuten ei kai auta muu kuin kaivaa kuvetta, ja tilata taas Simppa-tunti Equstomista...


lauantai 24. tammikuuta 2015

Viikon ratsastukset

Viime viikon lauantai oli sellainen paluu lapsuusaikoihin -tallipäivä joista puhuimme kaverini kanssa jokin aika sitten. Ensin ratsastin itsenäisesti 20 min itseään tarhassa alkuverrytelleen Nelsonin. En ollut ihan niin tormakka mitä päätin aamulla olevani, mutta sain ponin kuitenkin hirmu kivaksi sohjoisesta pohjasta huolimatta. Tein paljon kaarevia uria kaikissa askellajeissa yhteensä tunnin ajan. Ei ihan parasta osaamistani, mutta ei kyllä huonointakaan. Varsinkin laukassa N oli superkiva ja sain itseni pidettyä hyvin suorana myös kaarevilla urilla oikeaan kierrokseen. Nelpan jälkeen kipusin vielä liikuttamaan kevyesti silmäkulmansa kolhineen Cyran, ja Neiti Pubiruusun kanssa mentiinkin sitten kolmisen varttia lähinnä käynnissä taivutellen. Olosuhteista huolimatta C oli todella kivan tuntuinen vaikka olikin sitä mieltä että paikkaansa muuttanut jääkiekkomaali vähintäänkin syö pieniä ratsuparkoja ja teki taas 180 astetta ympäri, tällä kertaa tosin ottaen mut mukaansa. Pikkuhiljaa päästiin siinäkin kulmassa kuitenkin syvälle asti, ensin vähän kauempaa ja pikkuhiljaa lähemmäksi hivuttautuen, vaikka siinä kulmassa ratsu olikin koko ajan vähän huolestuneen oloinen. Sisälle tultuamme nypin vielä vähän Cyran harjaa. Ihan lyhyeksi sitä en vielä saanut, C ei enää malttanut seistä paikallaan ja iltaheiniäkin alettiin jo kohta jakamaan, niin lähdin suosiolla kotiin.

Takkutukka siistiytymässä. Vielä pituutta riittää.

Keskiviikkona ei ollut tunteja sillä olimme Piuden kanssa molemmat Horse Shown palautetapahtumassa, mutta torstaina ratsastin taas Cyran itsenäisesti. C oli alkuun ihan kankea ja varsinkin vasen lapa eli ihan omaa elämäänsä - ei siitä superhyvää tullut missään vaiheessa, ja tunti piti tehdä töitä että sain sen antamaan periksi ravissa noin yhtään millään tasolla. Taivuttelin paljon ja tein loivia kiemurauria koittaen saada hevosta kuulolle, ai että olikin vaikeaa. Pohja oli niin koppura viikonlopun loskan jäädyttyä että laukasta ei tarvinnut edes haaveilla, joten ravissa ja käynnissä piti pärjätä. Lopuksi tosiaan onneksi ympyräkahdeksikolla ratsu pehmeni ja oli hyvä lopetta.

Rela hetki lauantaina ratsujen välissä.

Peruuntuneet tunnit pidettiin tänään. Mulla oli ratsuna Nelson ja vaikka aamuisesta ajankohdasta johtuen tuli vähän kiire, ehdin silti ihan hyvin tallille. Kerrankin kun oli valoisaa ja väkeä, niin sain vähän kuviakin itsestäni hevosen selässä :) Alkukäynneistä ehkä puolet menikin erinäiseen poseeraamiseen, onneksi isot tammat olivat menneet jo yhden, ja me pikkuisen Nelsonin kanssa saimme pienet lihaksemme nopeammin lämpimiksi. Tehtävänä meillä oli ensin pari puomia, joista alettiin sitten väistämään toisen ohi sekä ulko- että sisäkautta ravissa ja käynnissä. Ongelmia oli molempiin suuntiin, vasen käsi ei johtanut väistöä riittävästi, ja vasen jalka varsinkin ravissa ei ihan aina väistättänyt riittävästi. Teimme myös vähän ympyröitä ja etsimme hevosiin niin hyvää liikettä mitä se nyt tuolla pohjalla saattoi olla keskittyen itse ratsastamaan samalla. N oli kivan tuntuinen, oma ratsastukseni oli vaan varsinkin käden kanssa ihan toivottoman hidasta ja oikeassa kierroksessa olin hitosti kierossa vasemmalle... Auttoi paljon kun ihan keskittymällä keskityin siirtämään lantiota vähän eri suuntaan ja pitämään oikean lavan takana, tämän takia kuitenkin sit ratsastuksen tehokkuus kärsi välillä... Lopuksi kuitenkin sain järjesteltyä itseni sinne selkään oikein, pidettyä itseni siinä asennossa ja vaikuttamaan poniin tehokkaasti, ja kas, Nelppakin alkoi liikkua superhienosti ;) Harjoittelua siis lisää, ja mielellään muutama selkähierontakerta, että saa nuo jumit pois haittaamasta liikkuvuutta. Venytelläkin pitäisi muistaa...

Ponityttö ja pikkuponi.
Ihanaa olla näin lyhyt, olispa vielä yhtä kevyt kuin silloin poni-ikäisenä :D



lauantai 17. tammikuuta 2015

"Uskalla ratsastaa, ei ne mene rikki"

Sunnuntaina ratsastin Nelsonin itsenäisesti, omistajansa loukkasi itsensä joten minä kääpiömittaisena olen hyvä varapilotti loppuviikolle. Oli kylmä ja tuuli varmaan suoraan Siperiasta, ja Nelppa Neellä oli vähän ylimääräistä virtaa. Ihan hyvin se kuitenkin meni, tuo poni on siitä kiva ettei se tee mitään ihan kamalan pöllöä, jos vaan istuu vähän tiiviimmin ympäri. Tai sitten kuski on niin painava että se ei vaan jaksa hötkytä x) Ei tehty mitään erikoisempaa, itse ratsastin ehkä turhan varovaisesti joten ponikaan ei ollut ihan super.

Keskiviikon tunnilla jatkoin myös Nelsonilla. Koska lunta oli satanut aika paljon, alkuverkka tehtiin mahdollisimman laajalla kentän käytöllä, ettei valtavia uria tulisi. Tein siis ympyröiden sijaan paljon loivia kiemuroita ja ratsastin uran sisäpuolella. Lopputunnista kenttä oli urautuneen perunapellon sijaan hyvinkin kiva ja tasainen :) Varsinainen tehtävä rakennettiin pienissä osissa. Ratsastettiin ensin kahden kavaletin välistä kentän alapäässä että löydettiin suora reitti radan poikki, sen jälkeen lisättiin voltti ulospäin muistaen suoristaa ennen ja jälkeen voltin kunnolla, että tehtävän seuraavassa vaiheessa saataisiin nostettua laukka suoralla ennen kulmaa. Tässä kohtaa oma ei-niin-loppuun-asti-viety ratsastukseni kostautui, laukka ei tahtonut nousta, ja jos nousi niin kipityksen jälkeen totaalisen myöhässä. Kun pyytämisen sijaan pari kertaa vaadin, niin hommasta alkoi tullakin jo jotain, ja laukat nousi hyvin. Nelppa myös taipui volteilla paremmin tuon jälkeen. Ongelmat oli myös käsien kanssa isot - ne jotenkin tuntuivat menevän kauheasti yhteen ja estivät kuolainta liikkumasta. Piude myös ihan näytti selästä käsin miten käden paikka, asento ja käyttö vaikuttaa poniin, ja hupsista saatana, sen jälkeen taas osasin ihan itsekin käyttää apuja.

Torstaina ratsastin Cyran itsenäisesti. Lähdin vähän samalla liikenteeseen, ensin ihan alkuun vaan koittaen saada Cyran edes reagoimaan apuihin jollain aikataululla, oli ihan lievästi hidas... Samoja loivia kiemuroita jatkoin ja tein myös muutaman väistöpätkän jotta saisin aktivoitua takajalkoja alle. Pikkuhiljaa sieltä joku reaktio tulikin, tosin hevonen tuli erittäin raskaaksi edestä. Ennenkuin eilisen päivän volttitehtävä onnistui, piti mun ajatella ensin oma tieni uusiksi (hevosella ei pysty ratsastamaan samanlaista tietä kuin reilu 130 cm ponilla...), saada aktivoitua vasen jalkani ulkojalkana ja lyhentää ohjia yhden nappulanvälin.. No, sen jälkeen hevonen alkoikin ihan oikeasti kuunnella, ja lopuksi oli erittäinkin hyvä, kevyt ja kantoi itsensä. Siihen oli hyvä lopettaa.

Tallissa vielä vaihdoin muutaman sanan Piuden kanssa, niin hän siinä vielä sanoi tuon otsikon lauseen. Olkoon se muistilappuna omassa mielessäni tänään, kun menen ratsastamaan.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Ratsastelua ja rupistelua

Muutama rivi eilisestä. Cyralla itsenäisesti työviikon jälkeen. Kenttä oli kovahko muttei liukas, ja Nelppa ratsastusseurana vähän loivensi jännitystä siitä että se taas alkaa sätkimään. Ei tehty mitään kummallista, alkuun vähän väistöä takaosan aktivoimiseksi, sitten siirtymisiä hevosen aktivoimiseksi. Cyra oli aika hidas ja jähmeä alkuun, ei kyllä yhtään niin pahasti mitä keskiviikkona. Sain sen ihan ok:ksi, ja lopussa jopa ihan hyväksi, koitin myös vähän asetella ulospäin ja myös ylitaivuttaa sisään. Tein hommia lähinnä ympyröillä koittaen keskittyä myös omaan suoruuteeni ja siihen että pääsen ratsastamaan myös itse kaaren mukana enkä estä hevosen liikettä. Ei mitään ihmeellistä siis.

Lopuksi vielä Hexocil-pesu lämpimällä vedellä, sillä on jotain ihme ihottumaa kainaloissa ja etujalkojen välissä. Tein keskiviikon tunnin jälkeen näille betadine-pesun ja laitoin Terra-polya päälle, mutta eilen nämä ruvet oli kyllä pahentuneet eikä parantuneet. Jos olisi kesä, laittaisin sen enempää miettimättä ötökänpuremien piikkiin, mutta viimeistään viime maanantain pakkasessa luulisi sitkeimmänkin ökkömönkiäisen kuolleen ;) Vaihdettiin siis hieman varustusta jottei panssarivyö etureunoineen ainakaan hankaisi näitä yhtään enempää. Toivottavasti lähtee nyt paranemaan, tehdään Betadinepesut päivittäin ja toistetaan Hexocil-pesu tarvittaessa.