perjantai 19. kesäkuuta 2015

Pieni lottovoitto!

Olen osannut ratsastaa Cyraa koko ajan taas paremmin ja paremmin. Sunnuntaina sain sen ratsastettua jo melko hyväksi, mutta ihan en itse päässyt vielä hommaan mukaan ja häiritsin ja estin hevosta liikkumasta välillä eteen, välillä oikein.

Keskiviikon tunnilla sen sijaan tuli todella monta nappihetkeä. Olin alusta asti rento mutta jäntevä, tekeminen oli helppoa ja yleensä kovin vastahankaiset raajani tottelivat käskyjäni ja menivät juuri sinne minne pitikin juuri silloin kun pitikin.

Tehtiin toisella pitkällä sivulla joku vaihtoehtoinen reaktiota vaativa juttu - siirtymisiä, volttia, kiemurauraa, väistöä tai mitä vaan ettei vaan puksuteta suoraa uraa pitkin, ja toisen pitkän sivun keskellä voltti, joita tehtiin peräkkäin pari-kolme, jos suorituksessa oli jotain vikaa. Oikealle taivuttaminen oli mulle ainakin tosi vaikeaa, vasen onnistui paljon paremmin.

Sain avut noin muuten kyllä ratsastettua tosi napakasti, ja varsinkin nuo paljon päänvaivaa tuottaneet laukannostot onnistuivat ihan sikahyvin, just silloin kun pyysin ilman mitään kiihdyttelyä ja pakan leviämistä. Tuntui lähes lottovoitolta! Tällä on hyvä lähteä fiilistelemään, ja jatkaa tänään samoilla tunnelmilla. Täytyy näköjään ihan oikeasti ottaa ne kouluradanpätkät takaisin harjoituksiin, että todella tulee tehtyä asioita ja vaadittua niitä pisteessä eikä siinä jossain holleilla.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Nopea katsaus viime aikojen istuntaratkaisuihin

Pakko kerrata nopeasti itselle muistiin pari seikkaa.

Torstaina (vai perjantaina?) ratsastin Cyran ja jonain päivänä muistaakseni myös Nepan, mutta niistä ei ole mitään mainittavaa. Sunnuntaina sen sijaan tallille puhkipoikkiväsyneenä, joten päätin mennä Nelsonilla ilman satulaa. Tämä oli hyvä juttu. Oli pakko pysyä suorana, keskellä ja kantaa itsensä, jos meinasi pysyä kyydissä. Ja oho kas, poni liikkuikin hirmu hyvin. Laukassa otin aluksi harjasta kiinni hyvinkin tukevasti, mutta koska jouduin itse olemaan suorassa, ei meillä ollut niin minkäänlaista epäselvyyttä suunnasta tai laukan laadusta sinne vaikeampaankaan kierrokseen. Hienoa :)

Epäkiinnostuneen näköinen Nepa Nee sunnuntaina

Vähän samalla teemalla jatkettiin Nelsonin kanssa tunnilla. Sain Piudelta täsmäneuvon - pullauta vasen kylki ulos. Tämä mielikuva sai mut tuntemaan oloni ihan vasemmalle kieroksi, mutta kun katsoin ponia edessäni ja omaa sijaintiani siihen, oli pakko myöntää, että hitto, olenpa suorassa. Tämä ratkaisi myös vähän oikean käden itäsaksalainen kuulantyöntäjä -ongelmaa, sillä kun olen suorassa enkä kylki rutussa oikealta, myös oikea kyynärpää pysyi paremmin kyljessä. Tunne selkään oli kyllä ihan karmea - ihan kuin voisin valahtaa vasenta kylkeä pitkin maahan. Mutta olin suorassa! Poni laukkasi tyytyväisenä oikeata laukkaa hetkenkään edes hakematta vaihtoa, asettui kauniisti sisään, oli ulko-ohjan tuella, ja mä sain itse pidettyä sekä jalat että tuntuman tasaisena. Ai että! Myös fustra-tunnista oli hyötyä - Reetan napavaijeri-kommentti piti oman ryhdin hyvänä aina kun sen vaan muistin.

Innolla siis odotan että sunnuntaina (tai lauantaina, jos ehdin ja jaksan) pääsen taas tallille kokeilemaan toimiiko jipot edelleen!

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Mastodonttiratsastusta ja oman kehon huoltoa

Siirsin keskiviikon tunnin tällä viikolla tiistaille. Sain itse valita, ottaisinko ratsuksi Nepan vai Sallyn (tuntikaveri oli ekana paikalla ja sai valita ekana, joten Cyra oli jo mennyt :D), ja koska en ole pitkään aikaan Sallylla mennyt eikä omalla tunnilla ole siihen kovin usein mahdollisuutta, niin otin sitte sen. Yleensä ekaa kertaa Sallyllä pitkän ajan jälkeen ekat 45 min se on ollut kuin valtamerilaiva ilman kapteenia, mutta nyt sain siitä tosi kivasti heti alussa jo otteen. Olinhan mä siellä ihan hukassa kun askeleet on ihan valtavat eikä 18" satulakaan ole mulle kooltaan ihan optimaalisin, (puhumattakaan nyt oman istunnan vinoudesta ja jäykkyydestä) mutta varsinkin oikeaan kierrokseen saatiin todella kivoja pätkiä jossa Sally oikein nosti selkäänsä ja pehmeni. Vasemmassa jäkitin liikaa liikettä vastaan ja hevosta häiritsi, ja vaikka kuinka koitin muuttaa omaa asentoani, en saanut vasemmasta kierroksesta yhtään niin hyvää. No, aina ei voi voittaa. Olen silti tyytyväinen pienempiinkin askeliin :)

Tänään olin Fustra-tunnilla, jonka sain edullisesti ja kätevästi ihan omalla salillani olleesta Ruuhkavuosiratsastajan Fustra-yhteistyön kautta. Näin tiivistettynä tilanne on se, että aakaralihakseni on epäaktiivinen, joka johtaa duunin tekemiseen reisillä -> lonkankoukistajat kiristyy -> lantio kallistuu taakse tasapainottaakseen vartaloa. Ratkaisuna kunnon lapatuki ja ylläripylläri niiden keskivartalon tukilihasten vahvistus. Tunnilla ei tehty varsinaisesti paljoa. Myös ratsastuksenopettajana toimiva Reetta Raivio näytti liikkeet ja mä tein perässä muutaman toiston tekniikka edellä ja oman liikkuvuuteni rajoissa. Kun tulee vaikea kohta, nousee hartiat korviin ja selkään pullahtaa hillitön notko. Peileistä oli paljon apua, niistä kun näki, missä kohtaa meni vikaan, ja sen jälkeen pystyi paremmin myös itse huomaamaan, missä kohtaa oma kehonhallinta ei enää riitä. Tykkäsin myös siitä, että Reetta kyseli miltä tuntuu ja laittoi aika paljon ajattelemaan itsekin, näin sain jo tästä tunnista todella paljon irti kun liikkeitä ei tehty ihan vaan "kun mä sanon niin" -menetelmällä. Jo näiden lyhyiden ja nopeiden juttujen jälkeen oma olemus oli ihan erilainen - pakarat toimivat, olo oli ryhdikkäämpi ja rintakehä avoimempi. Toivottavasti olo jatkuisi pidempään. Nyt ainakin osaan kiinnittää paljon enemmän huomiota eri asioihin!