torstai 28. elokuuta 2014

Uudet kuviot ja loistava fiilis

Pikainen päivitys, vaikka maanantai sekä Wienin reissu jäikin välistä. Mutta on vaan pakko nyt päästä kirjoittamaan tämä ylös. Ratsastuskuvioihin tulee muutoksia, alan ratsastamaan Cyraa nyt kerran-pari viikossa ja käyn Capulla enää satunnaisesti ja/tai tarvittaessa.

Tänään olin Cyralla ensimmäistä kertaa yksikseni näiden kuvioiden myötä, ja ai että se oli hieno! Ihan mieletön tunne, kun sain itse ilman Piuden jatkuvaa ohjeistusta kulkemaan sen ihan törkeän hyvin ja toimimaan niin hyvin, mitä omat, ajoittain ristiriitaiset apuni vaan mahdollistivat. Oli ihan mahtava fiilis kun pääsi ratsastamaan ja vaikuttamaan pienillä avuilla jo valmiiksi oikein liikkuvaa hevosta, eikä niin että ensin teet hirveän duunin, ja hevonen kulkee hetken hyvin kunnes väsähtää. Pääsin ihan tosissani tekemään tehtäviä peräkkäinkin sen sijaan että keskityn kerralla yhteen asiaan ja teen sitä, ja tämä toimi vaikka hevonen olikin aika pitkä ja avoimessa, matalassa muodossa. Alkuun toki aloitin yksinkertaisemmin, ratsastin askellajit läpi ja itsekin vähän koitin päästä samalle taajuudelle paljon herkemmän ja osaavamman hevosen kanssa, eli käynti-seis, sitten käynti-ravi, ravi-seis, ravissa muutama voltti ja temponmuutos ja lopulta vähän laukkaa, jossa ympyröitä.Hevonen oli niin hyvin avuilla, että kun laukassa tuli pieni oho-tilanne kentän sateesta sortuneen reunan kanssa, en ajatellutkaan siirtymistä raviin tai kääntämistä pois, vaan tosta noin vaan otin muutaman askeleen väistöä sivulle!

Cyra tämän vuoden helmikuussa. Tyttöhevonen!

Tämän jälkeen ratsastin vähän väistöä ravissa, uralta ja uralle vuorotellen. Hyvin päti se, että minne katsoo, sinne päätyy, ja osasin hyvin korjata itse omaa käsienkäyttöäni tarvittaessa. Sen jälkeen aloin varsinaisesti tekemään montaa asiaa peräkkäin: käännä ennen kulmaa, ratsasta pari metriä suoraan, väistätä uralle valitsemaasi pisteeseen, ja nosta uralle päästyäsi laukka. Jossain vaiheessa raviin siirtyminen ja uudestaan. Isoin ongelma oli tässä oma vinouteni eli oikean jalan huono käyttö ja sisäkäden lukkiintuminen, mikä ilmeni huonoina laukannostoina oikeassa kierroksessa. Vaikka väistö tuli hyvin, mutta laukka nousi vähän valumalla. Noin muuten lähes täydellinen ratsastuskerta, hevonen tuntui alusta loppuun siltä, että on aivan sama, mitä pyydän, se toteuttaa sen ja vielä erittäin mielellään!

Loppuun vielä vähän laukkaa pidemmällä kaulalla, loppuravit jossa hieman ylitaivutin kaulasta ja varmistin eteen-alas venymisen, ja loppukäynnit. Ai että olin tyytyväinen hevoseen, ja myös omaan ratsastukseeni. Suurin ongelmani ei tosiaan ollut se että avut ei mene perille ja hevonen ei toteuta pyydettyä asiaa, vaan se, että olen vino ja että jalat ei ravissa ole vakaat. Odotan todellakin innolla tulevaa, aivan mieletön mahdollisuus oppia uutta.

torstai 21. elokuuta 2014

Viimeisen lomaviikon tallireissut

Maanantaina kävi hirveä munkki: taivas oli ihan pikimusta ja tuuli tosi sateisesti, mutta taivas aukesi vasta noin minuutti sen jälkeen, kun ehdittiin kentältä sisään. Kovasta tuulesta johtuen Capu vähän kytisteli nurkkia ollen ihan kuuro jalalle, joten aloitettiin homma jälleen kerran perusasioiden perusasioista, eli pysähdyksistä ja käyntiinsiirtymisistä. Haasteita oli, sillä C oli kovasti sitä mieltä että pysähtyä ei tarvitse niinkuin tasajalkoihin päinkään, ja pysähdyksissäkin oli ihan hyvä kyttäillä maisemia kaula kenolla minne ehti... Pahimmissa kuuroustilanteissa otin myös jokusen peruutusaskeleen, ja ne olivat kyllä hirmu hyviä ja auttoivat - niiden jälkeen ratsu oli kuulolla sekä edestä että takaa, ja painokin alkoi pikkuhiljaa siirtyä paremmin takaosalle. Aloin pikkuhiljaa tekemään myös voltteja ja ajattelemaan käynnissä kulmia takaosakäännösmäisesti jälleen. Muutama superhyvä pätkä näitäkin tuli, mutta kun tulee liian kovaa mutkaan, ei ihan ehdi kääntää takajalkojen ympäri vaan sit tulee napakäännösteltyä. Ravissa tein ensin vähän käyntiinsiirtymisiä ja sitten voltteja, ja Caposter liikkuikin todella hienosti ja mukavasti! Selkäkin nousi muutamaan otteseen todella hyvin,

Tähän väliin on kyllä pakko huomauttaa, että kun tuli välikäyntien aika, C relasi ihan esimerkillisesti hakien pitkäksi alas, eikä mikään ahdistanut tai kytistyttänyt. Pohjimmiltaan se on kyllä onneksi ihanan järkevä hevonen <3

Lopuksi yrittelin vähän pohkeenväistöä, mutta se on harvinaisen hankalaa kun itse on niin kiero että painoavut tulee ristiriitaisina muihin apuihin nähden, että ratsu tarjoili jo vähän espanjalaisen käynnin alkeita. Kun sain omat palikkani järjestykseen, tuli sitä väistöäkin hetkellisesti. Ravissa tein vielä muutaman hienon volttikahdeksikon, taivutus säilyi hyvin ja hevonen polki takaa ravaten todella kivasti omilla jaloillaan moottori takana eteenpäin :) Tässä vaiheessa ratsu alkoi tuntua jo sen verta väsyneeltä että jätin laukkakokeilut sikseen, oltiinhan me tehtykin jo hyvän aikaa töitä.

Ihan Järkevä Hevonen! So not... :D

Eilen tulikin sitten pelkkä MyLittlePony-päivä. Yllättävän aikataulumuutoksen takia oli tarkoitus ratsastaa vain pikaisesti, mutta koska hevonen oli päättänyt viettää aikaa DaySpan savihoito-osastolla, oli jälkien siivoamisessa sen verran hommaa etten olisi ehtinyt ratsastaa kunnolla. Ja koska kiireessä tulee vain kusipäisiä kakaroita niin totesin että parempi jättää ratsastamati kokonaan, hevonen jo muutenkin vaistosi pienen kiireen ja taluttaessa sikaili niin että piti ihan tosissaan jo suuttua käytöstapojen puutteeseen. Hoitohetki meni kuitenkin hyvin, ja lopputulemana oli nätisti kiiltävä hevonen jolla ei ollut tukassaan savella kiinnitettyjä kukanvarsia...

Lomat on nyt lähes lusittu, kohta tuleekin pimeys ja märkä ja rapa ja väsymys ja liukkaat kelit. Niitä ei-niin-kovin-paljoa odotellessa...

torstai 14. elokuuta 2014

Toisen lomaviikon tallireissut

Maanantaina kävin Capun kanssa kentällä jo päiväsaikaan. Caposter vähän edelleen ihmetteli kentänlaitoja, mutta suurempaa puhinaa aiheutti kentälle tullut tsetlanninponi. Tyttö poneineen ujosti kysyi vielä, että "saadaanko tulla teidän kanssa kentälle?" :] Capu kuitenkin alun jälkeen kulki hyvin, ja koska aloitin jo mm. Nooran blogista inspiroituneena käynti-seis -jutuilla ja kääntämällä kulmat vähän takaosakäännösmaisesti, sain hevosen kohtuu nopeasti ihan kivaksi ja avuille. Jopa niin, että kun olin tehnyt muutaman käynti-ravisiirtymisen, tuntui ihan superhyvältä nostaa laukka, joka on ollut viime aikoina ainakin mulle tosi vaikeaa. Ja sehän nousi, ja kulkikin ihan kivasti. Ihan niin rento ja pyöreä se ei ollut kuin olisin halunnut, mutta kaikkea ei aina voi saada. Samoin en saanut ratsua irti mielestäni riittävästi vasemmalta ohjalta, mutta tähän voi olla syynä omakin istuntani...

Mielestäni hyvä puoli siinä, että on ratsastanut taas hetken ilman tunteja on se, että joutuu miettimään taas aivan eri tavalla, mitä siellä selässä oikein itse tekeekään. Vasen laukka meni meillä muutamaan kertaan rikki, ja olin jo ratsastamassa uutta laukkaa ajolähdön kautta, kunnes tajusin, että ei se laukka varmaan nouse jos ratsastaja laukkaa ylävartalolla ja on liikkeen edessä. Kun itse rauhoitin ylävartaloni, istuin pystyssä, tein pidätteen ja sen jälkeen rauhallisesta ravista lähdin tekemään nostoa, sieltä tulikin hieno nosto. Samoin olen ainakin pyrkinyt hakemaan oikeassa kierroksessa omaa vartaloani jo lantiosta asti oikealle, ja siirtää hieman oikeaa lonkkaa eteenpäin. Reaktio hevosessa on ainakin ollut huima, samoin kun olen muistanut aina välillä rentouttaa oman käteni. Vielä olisi pari viikkoa, ennenkuin tunnit osaltani jatkuvat.

Cyra nautiskelee suihkusta tunnin jälkeen. Instagramin kuvarajaus </3

Maanantaina kävin myös Piudella katsomassa illan tunnit, kun tuli vieroitusoireita. Oli mukava nähdä taas tuttuja ja juoruta heidän kanssaan, tallillakäynti on mulle aina myös mieluisa sosiaalinen tapahtuma, varsinkin kun porukka on vuosien takaa jo tuttu. Seurailin tunteja, ja jo oman tuntinsa ratsastaneen kaverin kanssa katsottiin vielä viimeistä estevalmennusta. Oli kiva huomata, että itse kiinnitti huomiota samoihin asioihin, mitä kaverikin, sekä myös Piude. Enemmän pitäisi siis vaan katsoa tunteja ja pyrkiä itsekin päästä neuvomaan ihmisiä vierestä, sillä sen opettavaa vaikutusta ei kyllä voi mitenkään väheksyä!

Keskiviikkona kävin tallilla vähän kiireessä, moottorin vikavalo vähän sotki suunnitelmia ja piti hätäillä koska sain vielä sovittua palveluautokuskin kanssa treffit, niin saatiin vikakoodit luettua ja vikamuisti nollattua. Oikaisin siis vähän - pikaharjaus ja ilman satulaa kentälle. Pienestä tuijottelusta huolimatta sain taas kuitenkin Capun hyvin kuulolle, tehtiin taas käynti-seis ja käynti-ravisiirtymisiä, ja vähän voltteja. Koitin kiinnittää paljon huomiota siihen että oma suuntani on liikkeen suuntaan, ja että ulko-ohjalla on tuki ja hevonen reagoi apuihin oli ne sitten hidastavia tai eteenajavia. Tämä oli loistava veto, sillä sain puolessa tunnissa tähän hetkeen erittäin onnistuneen pikatreenin, jolle oikea aika oli lopettaa juuri silloin kun kello tuli vastaan: hevonen liikkui rentona, haki itse pyöreäksi ja liikkui energisenä itse eteenpäin omilla jaloillaan. Ai että olinkin tyytyväinen! Oikeasti mielestäni tuo pieni pinkeys alussa on hyvästä - joudun itse olemaan vähän hereillä, ja tulee ratsastettua heti alkuun paremmin avut läpi ja muutenkin huolellisemmin. Samoin C on itse myös menossa paljon paremmin eteenpäin, ja tuon hevosen kanssa energia on hirveän helppo kanavoida uunoilun sijaan ohjan ja pohkeen välin eteenpäinpyrkimykseksi. Kyttäilköön siis ainakin tässä mittakaavassa edelleen :)

Syksyllä on hevoskuviot taas vaihtumassa, ja jään todennäköisesti Capulle enää vaan varakädeksi. Tästä lisää, kun homma alkaa ihan tosissaan pyörimään, haikeana olen, mutta silti innoissani.

maanantai 11. elokuuta 2014

Ulkoasun muutosta.

Pikkaisen piti muokkailla tuota ulkoasua uusiksi. Ei vielä ihan sitä mitä tahtoisin, ja bannerin teen paremmalla ajalla kokonaan uudestaan - nyt vain modasin, suljin yhden ikkunan liikaa ja aloitin koko roskan edellisen pohjalta uudestaan että edes värit istuisivat paremmin... Tuliko liika laimea?


Tämä jäi nyt historiaan, ja ehkä ihan hyvä niin. Ensimmäinen banneri, ja ensikosketus GIMPiin. Sen on näköinenkin...

Mutta no, vielä on pari lomapäivää jäljellä. Nyt lähden viettämään tätä lomapäivää tallille ;)



sunnuntai 10. elokuuta 2014

Hevostentäyteinen lauantai

Eilen kävin Keravalla katsomassa KenttäPM:ien maastoja. Olin melko railakkaasti ollut liikenteessä edellisestä aamusta lähtien joten kirjaimellisesti iski kisaväsymys ja jouduin luovuttamaan ennen viimeisen luokan alkua :( Keravan kisat olivat kuitenkin tälläkin kertaa aivan valtavan hienot, ja ne vaan tuntuvat parantavan vuodesta toiseen - pysäköinti oli tällä kertaa ihan kilpailualueen vieressä laitumella eikä tien toisella puolella, ja buffassa oli jopa useampi salaattivaihtoehto sekä paella tarjolla perinteisten makkispekkisten lisäksi. Mielellään sitä osti kisaeväänsä sieltä tukien järjestäjää, vaikka vähän ensin harmitti etten itse ymmärtänyt hakea kaupasta piknik-eväitä. Hirmu harmi sen sijaan oli, että Salla ja Launo erkaantuivat toisistaan jo alkuradasta helpohkolla perusesteellä, ja näinollen siis toki hylättiin :(

Ensimmäisen luokan maastoista alashyppy. Kahden tähden luokassa tämä tultiin toisinpäin, ja jatkettiin vielä kaksi estettä perään sarjana, B-osa oli todella vinoon tultava kulma.

Tästä jatkoin matkaa vielä Capun luo. Caposter on tosiaan kotiutunut uuteen talliin - en muista nähneeni sitä tämän kesän aikana kertaakaan yhtä relan ja tyytyväisen oloisena mitä se oli eilen sisäänhakiessa. Tokihan oviaukkoa vielä jännättiin vähän, mutta no, kaikkea ei saa kerralla. Silmäkin oli jo huippuhyvässä kunnossa!

Kentällä oli alkuun pelottavaa, sillä tavara kentän laidalla oli taas vaihtunut. Rauhakseltaan ottamalla, antamalla ensin vähän miettimisaikaa, ja sen jälkeen tehtävää teettämällä ja huomiota vaatimalla saatiin kuitenkin aikaiseksi erittäinkin hyviä pätkiä. Voi tosin olla, että kun ratsu koitti keksiä omaa kivaa, joutui itse ratsastamaan tarkemmin, jolla taas saattoi olla ehkä pieni vaikutus siihen että kulki niin hyvin... Tein paljon voltteja, sillä varsinkin oikea lapa ulkolapana tuppasi vähän pullahtamaan sisään ja vasen sisälapa siis ulos, ja tähän sainkin hyvin jo otetta ja hevosta ajoittain mukavan suoraksi. Tarkkana sai edelleen olla, sillä kun hetkeksikin herpaantui, pullahti sisälapa ulos ja C kulki ihan venkurana. Tein myös muutamia ravi-käyntisiirtymisiä, sillä paljosta taivuttelusta ja etuosaan keskittymisestä alkoi eteenpäinpyrkimys vähän kärsiä.

Koska  C oli ihan superhyvän oloinen, lähdin vielä radalle vähän loppuverkkailemaan. Otin ensin muutamat laukannostot molempiin suuntiin koska tänään en olisi kentällä saanut kivaa laukkaa aikaiseksi, ja lopuksi ravailin vielä kolmasosan rataa ravissa kevennelleen. Ja ai hitsi että tulikin hyvää ravia, oli oikein ilo kun siinä oli niin paljon omaa eteenpäinpyrkimystä, ja vaikka vähän sätkittiinkin välissä mm. harakoita ja naapurilaitsan hevosia, se pysyi silti samanlaisena ja hyvin kasassa kun teki puolipidätteen. Harmi ettei se aina ole luonnostaan tuollaista... Loppukäynnit vielä ja loppuhoitojen jälkeen tarhaan. C käveli perässä portilta toiseen päähän, vaikka mutkittelin ja pysähtelin matkalla, ja jäätiin vielä vähän rapsuttelemaankin toisiamme siinä. Kyllä kesä on hevosen, ja ihmisenkin, parasta aikaa!

Vielä yksi kollaasi Keravalta.

tiistai 5. elokuuta 2014

Hei hei, Heinäkuu!

Ohhoh, onpa ollut vilskettä, näköjään postaustahti on tasainen kerran kuukaudessa...

Erinäisistä syistä en ole käynyt tunneilla nyt hetkeen, ja menenkin vasta syyskuun alussa seuraavan kerran. Capulla olen sen sijaan käynyt kyllä ihan säännöllisesti kerran-pari viikkoon, ja muutettukin ollaan jo uuteen paikkaan.



Inhottavista päällekkäisyyksistä ja sairastapauksista johtuen en ehtinyt maastoon kuin yhden ainoan kerran. Harmittaa pirusti, sillä mulla on ollut ko. tallin loistavia maastoja ja hiekkakuoppia hirveä ikävä siitä asti, kun lopetin vuokriksellani lähitallilla yli viisi vuotta sitten. Capu muutenkin on maastohevosena mulle hermoheikolle yhtä loistava kuin Hillekin - mikään ei pelota, ja siltä pohjalta on hyvä lähteä ratsastamaan itse, jos hevonen vähän ehdottelee, että just nyt ei huvittaisi. Yhden kuorma-auton ohi kyllä talutin, kun jotenkin en siinä vieraiden nähden kehdannut tosissani ruveta laittamaan kovaa kovaa vastaan, ja halusin päästää vastaantulijankin jatkamaan matkaansa.

Hiekkakuopat, parhautta ikinä. Ja näitä tulee taas niin ikävä!


Muuten ei mitään hätää, ohjaus toimi, kaasu toimi ja jarrutkin toimivat halutusti. Mahtava fiilis kun kentällä viime aikoina vähän haluton ratsu on itse ihan menossa ja tekemässä, ja se tunne kun se oikeasti lähtee polkemaan laukkaa eteen ja ylös koko kropallaan on aikalailla mahtava. Eikun harjasta kiinni ja menoksi. Kuvan ylämäki tultiin kertaalleen laukassa ylös, kun oltiin kuopan pohjalla vähän ratsasteltu lihaksia ravissa ja laukassa lämpimämmiksi. Joka kerta kun ohi mentiin, imua mäkeen olis kyllä ollut!

Traktoria väistettiin peltolevikkeelle, kun mahdollisuus oli. Maailman vanhin heinänpöyhin otti aika paljon tilaa tiellä, räminästä ratsu ei sanonut mitään.


Kuten jo mainitsin, kentällä ei olekaan sitten mennyt niin hyvin. Lieneekö syynä kelit jotka vähän vetelöittävät ratsua vai silmätulehdus lääkkeineen, vai vahvin veikkaus vika satulan päällä, en ole oikein saanut moneen kertaan hevosta liikkumaan niin miten olisin halunnut. Hierojakin kävi ja löysi lavoista jumeja, samoin selässä oli vähän sanomista. Eilen kuitenkin ensimmäistä kertaa uudella tallilla käydessäni C liikkui ihan ok:sti - kunhan malttoi keskittyä kakkostallin tarhattavien hevosten sekä shetlanninponien seksisession sijaan kenttätöihin. Vähän pinkeä se oli muutenkin, joka tuli sentään onneksi ulos reippaana vauhtina eikä sinkoiluna tai jäätymisenä, joten ratsastettavuus melkeinpä parani pariin viime viikkoon nähden... Lopetin kuitenkin heti kun ratsu itse haki pyöreäksi ja rennoksi noin viiden metrin ajaksi, ja käytiin vielä kiertämässä laidunten ympäri menevä hiittirata. Siellä otettiin yhdet sätkyt, kun sokean silmän puolella meni kaurapellossa joku elukka niin että räpisi, varmaan jänes tai vastaavaa. Eipä siinäkään mitään, pienellä pidätteellä palattiin taas siihen samaan käyntiin kuin aiemminkin ja matka jatkui.

Tällä viikolla vielä toisenkin kerran, kunhan ensimmäisen lomapäivän jäljiltä palaneet takareidet vähän rauhoittuvat.