perjantai 22. marraskuuta 2013

Letkeys jatkuu, tai ei jatku. Jatkui se!

Keskiviikkona ratsastin normaaliin tapaan oman tuntini Cyralla. Jatkettiin samalla kaavalla harjoitusta kuin maanantainakin, aloittaen vain vasta-asetuksella ulospäin. Edelleenkin oikea oli ihan valtavasti vaikeampi suunta, enkä meinannut saada sieltä ulos koko tunnin aikana sitäkään vähää, mitä toissapäivänä.

Jossain vaiheessa joku ahaa-elämys tulikin (kun kokeilin käynnissä, että onnistuuko edes siinä). Olin taas korjannut painoa oikealle väärin siirtämällä lantiota taakse, kun olisi pitänyt siirtää eteen jotta paino olisi tullut oikealle. Nyt se jäi ulos vasemmalle, joka tietenkin tekee taivuttamisen oikealle mahdottomaksi, ja hankaloittaa massiivisessa määrin oikean laukan nostamista.

Mutta kun sain itseni oikeaan asentoon, niin ei jumalkone, mitä laukkaa sieltä tuli! Kaikki oli maailman helpointa, ja sain aikaan valehtelematta elämäni parhaimman laukannoston vielä nimenomaan siinä oikeassa laukassa! Ihan mielettömän hyvän tuntuista menoa! Pitkänähän me mentiin, mutta hevonen astui alleen ja kantoi itsensä kun tarkoitus oli myös laukassa taivutella sitä kaulaa. Vasen laukka taas oli ongelmallisempi, joskin siinäkin ongelma ratkesi kun en siirtänyt oikeaa jalkaa liian taakse ja katsonut alas käsiini.. Tästä piti ensin todellakin saada melko ravistava muistutus, kun tuijotan käsiäni ja ravi nopeutuu, puolipidätän, ja tökkäsen jalalla Reilummin et nostas ny ku äskenkin nostit niin lopputulemana oli elämäni toiseksi rankin rodeo :D Tämän jälkeen vasenkin laukka lähti sujumaan, joskin olin huomattavan arka käyttämään ulkopohjetta tämän jälkeen vasempaan laukassa ;)

Lopputulemana olen kyllä aivan järkyttävän tyytyväinen tuntiin ja siihen miten sain itseni toimimaan, lopputulemana tietenkin hyvin liikkuva, rento ja (pääosin) tyytyväinen hevonen. Nyt tuntuu taas siltä että saatan olla pääsemässä takaisin kartalle :)

tiistai 19. marraskuuta 2013

Extempore-ratsastustunti

Olin juuri lähdössä töistä kotiin, kun puhelin soi. Tallikaveri joutui perumaan tuntinsa äkillisesti, ja tarjosi tuntiaan ratsastettavaksi minulle. Kovin kauaa ei tarvinnut miettiä, mitä sitä vastaisi ;) Äkkiä siis kodin kautta haukkaamaan lähes-terveellinen Nutrilett-patukka, perumaan voimassaolevat salivaraukset ja vaihtamaan tallikuteet päälle.

Tallilla olisin saanut valita tammoista kumman vaan, mutta totesin että aivan sama, kaikki käy. Ratsuksi valikoitui siis Cyra, ja tunnin aiheeksi taivuttelun kautta lavat auki ja eteen alas. Aloitettiin siis aika nopeasti ensin ravissa ensin ratsastamalla eteen, jonka jälkeen jäätiin lävistäjäkahdeksikolle taivuttamaan kevyessä ravissa reilusti kaulaa ensin sisään ja jonkin ajan päästä vastataivutuksella ulos.

Oikea kierros oli ylläripylläri mulle haastava, jonka lisäksi Cyralla oli vähän jumia vasemmassa lavassa, joten varsinkin alkuun vaikeaa oli. Vasemmalle olin itsekin kokonaan ihan eri tuntuinen. Vaihdoin Cyralle uudet, vermosta noukkimani jalustinhihnat, joten kerrankin oli ainakin samanmittaiset jalustimet, ja hyvin huomasi kuinka erimittaisella jalustimella olen päässyt "kompensoimaan" omaa vinouttani huomattavasti. Sain kuitenkin Cyran ihan superhyvin kuulolle vaikka olikin alkuun vaikeaa antaa ulko-ohjasta riittävä tuki mutta samalla päästäen sieltä myös venymään paljon. Se reagoi myös jalalle ihan huippuhyvin, ja suoristaessa lävistäjällä ratsastinkin sitä aina ihan inasen eteen pidemmälle raville.

Aikamme taivuteltuamme teimme muutaman käyntiinsiirtymisen harjoitusravista (näistä tuli aika hyviä, vaikka jäinkin ratsastamaan käyntiä vähän liian pitkäksi aikaa) ja nostimme muutaman kerran laukan, ajatellen samalla tavalla vähän ylitaivuttamista kulmissa. LEn tiedä mitä olen tehnyt mutta lähes poikkeuksetta laukat nousivat ihan superisti, heti pyynnöstä hyvin nostoin, ja vaikka laukka menikin pariin otteeseen oman hitauteni takia rikki, nousi se edelleen hirmu hyvin jälleen takaisin. Puolillakaan ei ollut edes valtavasti eroja, oikea ehkä inasen hankalampi saada kunnolla pyörimään kuin vasen. Sain kuitenkin ihan itse korjattua istuntaani niin että paino tuli oikein, tästä olen erityisen ylpeä.

Lopuksi vielä vähän kevyessä ravissa samaa ylitaivutusta kuin alussakin. Tunnin jälkeen vielä porkkanavenyttelin Cyraa muutaman porkkanan verran molemmilta kyljiltä. 

Olen todella tyytyväinen eiliseen, itse olin rento ja toimin pääsääntöisesti oikein oikeaan aikaan, ja sain Cyrankin kulkemaan mukavasti ja pyöreänä, itse selkänsä kantaen kaula "ulospullistuneena". Toivottavasti sama fiilis jatkuisi edelleen!

torstai 14. marraskuuta 2013

Ponailua Tunteella

Harvaksi on käyneet päivitykset, kun tuntiratsastelen enää kerta viikkoon ja sekin on nyt vähän kausittaista. Eilen kuitenkin tunnilla Nelson, ja olipa taas kivaa. Erinomainen oppitunti siitä, kuinka painoavut vaikuttavat kaikkeen!

Alkuun ihan vaan ratsastettiin niitä ohjan ja pohkeen väliin sekä liikkumaan eteen. Piskuisen Nelsonin kanssa mun käsiongelmani korostuu entisestään, kun kaulaa ei ole "tukemassa" ja poni on muutenkin helposti vähän venkura. Pitäisi muistaa ratsastaa enemmän ulkoa ja jalalla, vähemmän sisältä ja kädellä. Oliko uusi juttu? No ei :D Oikea kierroskin löysi helpotusta oman vartalon pohdinnasta - siirsin polvea vähän kauemmas satulasta, josta arvatenkin myös lantio kääntyi hieman. Näin sain vietyä myös oikean käden lavasta asti taaemmaksi, eli sain pidettyä tuntuman lukitsematta kättä, ja käsi pääsi toimimaan taaksepäin, eikä ainoastaan sään yli ristiin vasemmalle.

Jäätiin yläpäätyyn ympyrälle nostelemaan laukkoja. Tällä kertaa sain laukat hyviksi, johtuen varmaan jo siitä että sain vasemman käden hallintaan paljon aikaisemmin. Viimeinen niitti tähän fiilikseen tuli kuitenkin itseasiassa siinä maailman vaikeimmassa oikeassa laukassa. Sain jotenkin ihan kaikki palaset kohdalleen, ja mulla oli tuntuma oikealta jolla pääsin asettamaan, vaikka vasen, eli  ulko-ohja oli selkeästi vahvempi ja tuki, ja pääsin kääntymään lantiosta asti paljon paremmin laukan suuntaan.

Vasemmassa laukassa koin myös painoavun helppouden vaikeuden - kun poni on avuilla, pienikin väärä apu saa pakan sekaisin. Jäin itse tuijottamaan sokeripaloja kentän reunalla (kääntyen oikealle, joka sikäli on positiivinen asia!), niin poni rupeaa poikittamaan, ja kun ei pääse eteenpäin, protestina pukittaa. Oman katseen siirto aavistuksen sisään sai koko paketin takaisin kasaan juuri siten miten sen piti ollakin.

Viimeinen ahaa-elämys jaloista ja niiden rentoudesta tuli vielä loppukäynneissä, mutta sitä en päässyt enää pohtimaan käytännössä kun oli aika vaihtaa kuskia.

Itseäni kovasti kyllä harmittaa ettei ole mitään harjoittelukappaletta tässä rinnalla, edes sitä kertaa viikossa. Aikaahan nyt ei ihan valtavasti edes olisi koska haluan käydä salillakin, mutta itse ainakin koen olevani paljon enemmän nappulat hukassa, kun näin harvakseltaan ratsastan. Piudelta kun asiaa kysyin, niin näkyy se, mutta lähinnä siinä etten ole enää niin vino, mutta hankala sanoa johtuuko se enemmän siitä että olen itse kiinnittänyt paljon huomiota asiaan ja tosiaan käynyt siellä salilla. Mutta no, tällä paketilla mennään ja otetaan siitä irti niin paljon kuin vain saadaan. Ratsastetaan joskus myöhemmin enemmän.