torstai 31. tammikuuta 2013

Torstai 31.1.2013

Ajokeli oli tänään lähes yhtä vammainen kuin eilen. Hillitön sumu ja loska lensi, samoin viimeiset pari kilsaa tallitietä oli jälleen ihan onnettomassa kunnossa. Melko pelottavaa, kun paikalliset nelivetoineen tulee vastaan kovaa ja melkeen keskellä tietä.

Tigru oli tänään karsinassa melko väsyneen oloinen, ei yhtään säheltänyt kuten viimeksi. Hoitelupäiväksi sitten melkein jäikin - satula oli selässä sen aikaa, että otin pari ympyrää kentällä ja totesin, että liikaa tulee korkkareita tilsakumeista huolimatta, enkä halua muiden hevosta rikkoa, kun se kompuroikin jo vähän. Talutin T:n talliin, ja puolimatkassa se näki/kuuli jotain Todella pelottavaa, ihan päättömän ryntäyksen teki puoliksi tulosuuntaan, ja kun sain oikaistua, teki saman uudelleen ja muutenkin liikkui sit kylkimyyryä häntä pystyssä. Takaisin tultiinkin sit pienin askelin, melko mukavaa taluttaa ilmavaa hevosta kun pohja on märkäliukas ja omissa tallikegissä ei juurikaan pitoa... No, hengissä selvittiin. Harjailin vielä tallissa hetken ennenkuin jätin T:n syömään heiniään. 

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Keskiviikko 30.1.2013

Piudella tänään, ratsuna Cyra.Ennen lähtöä kelikameroita (sekä ulos ikkunasta) katsoessani kyllä mietin taas tämän ulkolajin mielekkyyttä, ihan posketon pyry ja tuuli pyöritti sitä vielä ihan vaakaan. Tallimatka kesti melkein tunnin sen normaalin noin puolen tunnin sijasta ja viimeiset kolme-neljä kilsaa tulinkin ihan matelunopeutta johtuen lumivalleista, urista, dyyneistä ja peltojen yli yllättäen hyökkäävästä kovasta sivutuulesta johtuen. Onneksi lumisade kuitenkin lakkasi ehkä 10-15 min tunnin alkamisen jälkeen, oli helpompi ratsastaakin, kun näki mihin oli menossa eikä rillit olleet ihan huurussa ;) Tuntikaverinkin olen saanut jo.

 Oon tullut siihen tulokseen että tykkään siitä enemmän kuin Sallysta. Jotenkin tuntuu, että siihen pääsen vaikuttamaan paremmin, ja en ole niin hukassa siellä. Tunti meni alusta asti jo ihan ok:sti, Cyra pelästyi kerran ja otti pienet lähdöt, jonka jälkeen uskalsin ehkä paremmin ratsastaa sitä. Sätkyt oli nähty, ja mitään pahaa ei tapahtunut, joten miksi jännittää. Kummallinen tuo ihmisen mieli. Edelleenkään ei tehty mitään ihmeitä, ihan vaan ravailtiin suoria ja ympyröitä vapaalla suunnalla ensin omaa vakautta ja sitä myöten hevosen olemista etsien. 

Ahaa-elämyksiä tuli kädestä ja käden vakaudesta. Oon aina jotenkin kuvitellut, että kun sanotaan pidä käsi vakaana, tarkoitetaan sillä sitä että käsi pitää pitää mahdollisimman paikallaan. Nyt pysähdyin sopivasti oikeaan paikkaan saamaan lisäohjeita, ja hahaa! Käsi tulee olla vakaana suhteessa hevosen suuhun! Kääntämiseen sain myös hieman lisäpohdittavaa, kun Piude en-nyt-muista-millä-sanamuodolla sanoi että pitää antaa sisäjalalla tilaa kääntyä. Lähdin ihan liioittelemalla pitämään sisäreittä ja -polvea irti satulasta samalla kun käänsin ulkojalalla hevosen uran sisäpuolelle, niin oho! ei minkäänlaista kääntymisongelmaa. Samoin osasin tänään olla ison osan ajasta yhtään jännittämättä reittä tai polvea niin että sain hevosen heti pienemmilläkin avuilla siirtymään esim. raviin, joka oli parilla ekalla kerralla Cyran kanssa todellinen ongelma. Liittyy varmaan paljon myös siihen, että itsekin uskalsin relata sielä enemmän, eikä niinkään siihen että tapana olisi ratsastaa reidellä puristaen.

Lopputunnista sain Cyran kulkemaan jo hyvin rentona ja tasaisena pidempiäkin pätkiä. Edelleen se vähän pelaa päällään ja vastustaa mun heiluvaa kättä, mutta paljon parempaan päin ollaan menossa. Paljon pelastetaan sillä, kun ajattelen ulkokäden lapaa lähelle selkärankaa. Sisälapa on siellä missä pitääkin, mutta varsinkin oikea lapani falskaa hirveästi ollessa ulko-ohjan puolella jos en nimenomaan kiinnitä siihen huomiota. Yllättäen osasin jotenkin olla rennompana harjoitusravissa istuen kuin keventäen. En tiedä johtuuko kengistä vai mistä, mutta jalat helposti keventäessä väsyy nykyään. Sen verran kuitenkin tänään istuin alas, että huomenna voipi vatsalihaksenpaikoissa tuntua ;)

Lopuksi on pakko vielä kehua Citymarketista ostettuja Inspiren pitkiksiä! Ihanan pehmofleeceinen tuntu sisältä, päällä kuin toinen iho eli superjoustavat! Hieman niitä sai asetella ettei haaruksen saumat osuisi juuri istuinluiden kohdalle, mutta aivan täydet kympit käytössä! Uusia urheilurintsikoita pitäisi kyllä ostaa, nuo vanhat kaikki alkavat haista pikkuhiljaa melko tymäkästi kuolemalle.

Edellisestä Tigrun ratsastuksesta ja niistä ratsastuksellisista ongelmista juttelin Osaavien Ihmisten kanssa ircissä pitkään, ja sainkin aika paljon hyviä vinkkejä ja ohjeita kokeiltavaksi. Ensimmäinen tunti sovittiin myös ensi viikon maanantaille, ja Piudekin lupaili tulla katsomaan meitä kunhan vaan saadaan aikataulut sopimaan. Valoa tunnelin päässä siis :)

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Sunnuntai 27.1.2013

Tänään oli nyt sit vihdoin se päivä, mistä on puhuttu vuosia. Nimittäin se, kun päästiin vihdoin kummitätini kanssa yhdessä maastoilemaan heidän tallilleen! Kummitädillä ratsuna puolikas oma issikkansa Hille, mulla lainaheppana vanha issikkatallin asiakashevonen Lopi. Sääkin oli mitä mainioin, pikkupakkasta sen verran että tilsoja ei tullut mutta ei liikaa, eikä tuulikaan metsäpoluilla juurikaan haitannut. Lopi oli erittäin mukava, tasa-askelinen ja muutenkin varmajalkainen ratsu, joka korvaansa lotkauttamatta kulki eteenpäin, oli vastassa sitten autoja, hiihtäjiä, metsätyökoneita, koiria taikka omalta tallilta vastaantulevia ratsukoita. Nämä oli Hoffen kanssa maastoillessa se aina Kaikkein Kamalin Asia ;) Ihanaa oli kyllä rentoilla ja höpötellä niitä näitä porukassa kun ratsu alla eteni hötkyämättä ja kytistämättä kaikissa tilanteissa ja askellajeissa rennosti eteenpäin.

Puolisentoista tuntia maastoilua siis kaikenkaikkiaan, mukana oli vielä yksi tallilainen karvaponinsa kanssa, ja sit lopuksi kierrettiin vielä pieni lisämutka kaksistaan. Ympäri Röykän metsiä, peltoja ja pikkuteitä mentiin neljässä eri askellajissa, pääsääntöisesti poluilla käynnissä ja autoteillä ravissa tai töltissä, mutta otettiin me muutama ihan reipas laukkapätkäkin. Nyt olis ollut kiva joku sports trackeri tai vastaava softa, niin saisi reissusta reitin ylös! Pitääkin tutkia, saako Sonyerkkaan moista... Hitsi että olinkin unohtanut, kuinka rentouttavaa ja päätä tyhjentävää kunnon vedet-valuu-silmistä -maastolaukka voikaan olla! Kotimatkalla, ja vieläkin kotona ihan hirveästi vaan hymyilyttää! 

Tässä vielä lenkinjälkeinen kuva varmasta maastomönkkäristäni. Jollain muulla hevosella sanoisin, että on tainnut joutua ihan ajattelemaankin kun pääkin on ihan hiessä, mutta tällä on vaan niin julmetun tiheä turkki, että vähemmästäkin lumessakahlaamisesta tulee päähän asti hiki! Ei paljon piikkisikaa kevyemmällä harjalla ollut tekoa tänään.




Ensi viikolla mahdollisesti uusitaan reissu jos saadaan taas Lopi lainaksi, ja jos vaan pääsee, niin saatetaan käydä Equstomilla asti!

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Tiistai 22.1.2013

Tigrun kanssa kentälla, ihan ekaa kertaa itse ja yksin. Kuntoonlaitettaessa T aivan totaalisen röyhkeästi vaan käveli ulos karsinasta kun harjasin selkää - melko huonotapaista! Mutta ehkä se vaan kokeilee, että mites tän tyypin kanssa saa toimia, koska peruutettuaan karsinaan ja uudelleenhiippailua yrittäessään tokeni kyllä kun kovempaa sanoi eikä yritellyt enää mitään.

Kentällä oli vähän ruuhkaa, yksi tunnilla ja pari muuta ratsastellen. Lisäjännitystä aiheuttivat myös hiihtäjät, ja Tigru tekikin yhden 180 asteen paikaltapoistumiskäännöksen, kuitenkin huolehtien siitä, että mä pysyin hyvin mukana. Ruuhkasta ja extremestä johtuen en saanut T:tä ihan niin hyvin kuulolle kuin olisin halunnut, ja koska pohjakin oli paikoitellen äkkiliukas jätin laukat väliin. Ravissa tuli kuitenkin taas hirmu hyviä pätkiä ja käynninkin sain ajoittain ihan ratsastettua passista käynniksi. Hitaasti ja pienin askelin.

Oikeassa kierroksessa mulla oli ajoittain ulko-ohja ja siitä johtuen ulkolapa (=koko hevonen) ihan totaalisen hukassa, enkä saanut Tigrua oikein sinne vasemmalle ulko-ohjalle tasaisesti pysymään ollenkaan. Välillä se oli ihan tyhjä ja välillä puri pää kenossa kiinni kuolaimeen, liikuttelu aiheutti sen, että oikea ohja muuttui ulko-ohjaksi kun asetus tuli vasemmalle. No kiva, siellä se jo olikin. Vasemmassa kierroksessa oikean ohjan ollessa ulko-ohjana tätä ongelmaa ei ollutkaan. Pitää kokeilla tehdä vaikka avoja, että saan lavat liikkumaan sinne minne haluan. Lopunkaiken kuitenkin jäi hirmu hyvä mieli ja fiilis koko hommasta :) Ruosteessa se vähän tuntuu olevan, mutta himppasen kun ottaa hiomapaperia käteen niin huippuhyvä siitä tulee :) Peruskoulutus kun on tehty hyvin aikanaan, niin sen kyllä huomaa.

Juttelin myös tallilla majaansa pitävän ratsastuksenohjaaja T:n kanssa, ja alustavasti sovittiin, että hän pitää mulle tunnin tässä lähitulevaisuudessa. Sain myös pari vinkkiä siirtymisten harjoitteluun: kun käynti-ravi -siirtymiset on hankalia, niin voisi kokeilla siirtymisiä askellajin sisällä. Näin saa hevosen hyvin kuulolle ja teräväksi ilman sitä passivaihetta käyntisiirtymisissä. Hän oli myös samaa mieltä siitä, että käyntiä ensin pitkällä ohjalla kevyellä tuntumalla neljä tahtia tärkeämpänä kuin muoto ja kokoamisaste (mikä?), ja väistöpätkiä matkalla kun tuntumaa aletaan keräämään ohjalle enemmän.

torstai 17. tammikuuta 2013

16.1.2013 Keskiviikko

Piuden tunnilla eilen Sally. Kauheasti en jaksa syväluodata sillä työasiat vie ihan liikaa tilaa ajatuksista kuten veivät eilen tunnillakin. Kaksijakoisin mielin ihmettelin hetken, sillä vaikka hevonen on hieman yksinkertaisempi ratsastaa kuin Cyra, on se aivan valtava mastodontti. Suitsia en saanut taaskaan yksin päähän, onneksi tuntikaveri on pidempi niin saatiin heppa paketoitua ja tunnille.

Molemmat ratsut protestoivat tänään joko ratsastajiaan tai jotain muuta. Sallylla on kokeiltu pari edellistä päivää toista satulaa, ja se kiroili aika paljon jo kuntoonlaitettaessa. Käynnistä raviin siirtyessä olikin oikeassa kierroksessa etupää to-del-la kevyt, vaikka siis ohja olis ollu pitkä ja ravisiirtymää yritettiin vain maiskutuksella. Vasemmalle ravi nousi käynnistä ihan hyvin, ja se oli siinä suunnassa (mulle yleensä vaikeampi ratsastaa) paljon parempi, ja pääsin ihan oikeasti jopa vaikuttamaankin siihen. Alun jännittelyn jälkeen sain Sallyn hetkeksi kulkemaan hyvin, mutta etukeveysepisodi vähän murensi mun rentoutta, ja eipä hevonenkaan ollut ihan omillaan ja jännitti. Lopussa kuitenkin sain sen hyvin takaisin pyöreäksi ja liikkumaan kivasti ravissa, mutta tunnin aiheeksi jäi -tälläkin kertaa- ravissa oman itsensä löytäminen hevosen selässä suorilla urilla ja ympyröillä.

Jälleen, kuten tiistainakin, hevosen levittyä huomasin että ulko-ohjan tukea ei ollut ja jalankin kanssa vähän miten sattui. Sain hevosen hyvin kuulolle, kun pyöristetyissä päädyissä tavallaan "yli"suoristin Sallyn ulko-ohja-sisäpohje -meiningillä. Asiaa ei auttanut ainakaan se, että oikeasta käsivarresta joku lihas/hermo kanitti ja särki alkuun, varmasti näkyi käden jännittymisenä sekin oman osansa verran. Sen siitä saa kun töissä istuu siinä vedossa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja joo, kyllä siinä perusratsastuksessa on ihan oikeasti töitä.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

16.1.2013 - Alku.

Aloitinpa nyt tällaisen, ihan oman kirjanpitoni kannalta. Tunneilla käyvällä ei tietenkään ole tallipäiväkirjaa erikseen, ja uudella vuokriksellakaan ei sellaista ole, joten ihan omaa oppimistani tukemaan päätin tällaisen nakertaa. Sisällöllisesti ei siis ehkä kovin mielenkiintoinen luettava muille, varsinkin kun kuvat ovat harvassa - itsestään ratsailla on aika hankala ottaa kuvamateriaalia.



Tiistai 15.1.2013 -Tigru


Ensimmäistä kertaa Tigrun kanssa varsinaista ratsastusta kentällä. Koeratsastushan suoritettiin kentän venyneen varauksen takia peltotiellä, mutta eipä tuo haitannut, tietyllä tapaa jopa päin vastoin. Omistaja L hyppäsi ensin selkän ja vähän näytti miten T hänellä liikkuu ja mitä hän tekee, jonka jälkeen lähtivät omistaja R:n kanssa kahville ja jättivät meidät tutustumaan toisiimme.

Ihanan täysipäisen oloinen ratsu, mukana kuitenkin onneksi sopivassa määrin koiruuksia. Virtaa oli vähän tarjolla, mutta käsissäpysymisongelmia ei ollenkaan :) Käynti on ihan passimaista kun vähänkin ottaa ohjia = poni jännittyy, mutta ravissa saaatiin jo ihan hyviäkin pätkiä aikaan pyöreää, takaa työntävää ravia. Ja jos pakka levisi, kummasti auttoi kun kantoi kädet ja siirsi ulkopohkeen takaisin kiinni ;) Laukkaa otin myös muutamat pätkät, mutta sitä en jäänyt hifistelemään, kuten en mitään muutakaan, olin tyytyväinen niihin raviympyröihin ja -kahdeksikoihin. Laukannostot olivat vähän ongelmallisia, mutta se nyt ei varmaan mikään yllätys kun ne tuntuvat olevan ongelmana joka hevosen kanssa.

Hyvältä vaikuttaa siis! Tänään illalla Piuden tunti, viime viikolla en päässyt koska menin turhamaisesti kampaajalle, ja ensi viikolla tunteja ei olekaan.