sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Takaisin maankamaralle

Perjantaina ratsastin Cyran aika nopeasti, sillä se oli heti alusta asti hirmu hyvä. Mulla oli apunarut mukana mutta ne kyllä roikkuivat koko ajan ihan löysällä, sillä Cyra kulki hienosti pyöreänä, toimi nätisti pienillä avuilla ja kantoi itsensä pyytämässäni pituudessa todella hienosti. Tein hommia vähän blogitallin tehtävähaastetta mukaillen, tosin pidin askeleenpidennys- ja lyhennyspätkät aika paljon lyhyempinä enkä tehnyt ympyrää vauhdinhallintatarkoituksessa, vaan enemmänkin taivutusta tavoitellen. Käynnissä varsinkin ratsastin paljon temponmuutoksia ja eri kohdissa, sillä Cyra helposti jo "tietää" tehtävän parin toistokerran jälkeen ja lähtee ennakoimaan.

Ravissa lisäilin kentän kunnosta johtuen vähän maltillisemmin, mutta hitaaseen raviin etsin useampia vaihteita sekä pidemmällä että lyhyemmällä ohjalla. Tein myös jonkin verran loivia kiemuroita ajatellen varsinkin suoristukset ja suunnanvaihdot ajatuksella. Laukkatyöskentelyyn kenttä ei ollut vielä muuten hyvä, mutta käynnistä tein paljon nostoja ja muutaman askeleen pätkiä tavoitteena saada laukka nousemaan jo hyvin pienenä ja lyhyenä jotta saisin tehtyä laukasta siirtymisen suoraan käyntiin. Vasemmassa laukassa sainkin aikaan muutaman todella kivan siirtymisen, oikeassa laukassa homma ei tominut ollenkaan yhtä nätisti, ja siirtymiset raviinkaan ei olleet kovin harmonisia. Lopuksi vielä keventelin pidemmällä hevosella eteen-alas ja loppukäynniessä vielä vähän taivuttelin kaulaa ennenkuin iltaruokin hevoset.

Perus silmäkuva, otettu ennen ulkoilua

Lauantai ei ollutkaan niin kovin success. Cyra veti tarhassa sisäänhaettaessa ensin hirveät rallit, ja oli jo satuloidessa normaalia enemmän lohikäärme. Melkein jo mietin että aikooko se tosiaan haukkaista hihasta, mutta ei se sitten tohtinut. Radalle mennessä se vähän kytisti kaikkea, oli pinkeä ja eilinen herkkyys ja kylkien pehmeys oli todellakin ollutta ja mennyttä; normaalisti kun pohjeavusta tapahtuu kyllä jotain, nyt oli ihan sama oliko apu pieni vai iso, niin vastassa oli ihan kivikovat tuntsarikyljet ja nollareagointi. Kentällä se toimi käynnissä vähän paremmin, kun tein alkuun tehtävää päätyyn voltti (joka kierroksella pienempi), pitkän sivun alusta väistätys uralta sisään muutama metri, suoristus ja terävä kulma lyhyelle sivulle, jossa suoristus, taas uusi hyvä kulma ja reilusti uran sisälle kävelemään suoraan jossa pysähdys jokaisen aidantolpan kohdalla selkeästi reippaasta käynnistä, seisominen rauhassa eikä vähän valuen liikenteeseen ja liikkeellelähtö myös selkeästi ja aktiivisessa käynnissä. Tässä vaiheessa Cyra jo sätkähti kerran kun trailerin lokasuojan päältä putosi sohjolunta, mutta sen jälkeen jatkoi kyllä ihan kuten pitikin.

Koska ratsu tuntui hyvältä, aloin pikkuhiljaa siirtämää sitä raviin, tyypillisesti alkuun pidemmällä ohjalla. Noin ekan 15 ravimetrin jälkeen tallin kulmalla pitkällä sivulla Cyra taas erittäin epäcyramaisesti pelästyi jotain, toki just sillä hetkellä kun itse olin kevennyksestä ylhäällä, ja veti erittäin cyramaisesti melonin nokkaan siitä kun kehtasin laskeutua takaisin satulaan ei-niin-kovin tasapainoisesti ja teki muutaman melko notkean rodeoliikkeen, ja lensin sitten varmasti todella näyttävällä kaarella kaulan yli koska tuossa kohtaa hevonen ei todellakaan jeesannut nostamalla päätään... Ehdin siinä ajatella että ei kuulu ihmisen jalkojen olla ylempänä ihmisen pää, kun kuului jo kops ja hetken keräsin kyljelläni maailmaa taas siihen järjestykseen missä sen pitikin olla ja kävin kroppaani läpi että sattuiko pahasti. No ei sattunut, eikä ratsukaan liikkunut minnekään, niin hetken vielä tasasin sykkeitä ja järjestelin epäjärjestykseen ravisteltua pääkopan sisältöä takaisin ojennukseen ennenkuin jatkettiin harjoituksia.

Cyra ei rentoutunut kunnolla koko loppuaikana ja kyttäili sitä samaa päätyä joka kierroksella vaikka itse väkisinrentoutin itseni todella monessa kohtaa ja yritin keksiä korvaavaa tekemistä, mm. kolmikaarista kiemurauraa jossa koitin olla tarkkana taivutuksen ja suoristusten kanssa. Laukkatreenin suoritin siis suosiolla siellä toisessa päädyssä, tein ympyrällä vähän kokoamisharjoituksia sekä nostoja, ja koitin itse istua mahdollisimman hyvin laukassa mukana antaen hevosen tehdä töitä rauhassa. Laukka olikin heti ekasta nostosta alkaen hyvin pyöreää ja eteenpäin menevää, ja ratsu muutamaan otteeseen jopa pärski, joten ei se ihan hirmu huonosti mennyt. Laukassa se olikin ihan ehdottomasti eilen parhaimmillaan, muissa askellajeissa se puukylkisyys ja jännitys oli vähän turhan paljon pinnalla.

Loppukäynneissä radalla se otti vielä muutamat lähdöt, ja kerroinkin sille (toki kauniiseen sävyyn rauhoittaakseni sitä) erittäin monisanaisesti, mitä mieltä olin siitä ja sen toiminnasta tänään. En tiedä oliko sillä kiiman takia paikat kipeinä, vähän sellainen olo jäi, ja kaksi pms-oireista ei varsinaisesti ole kauhean kiva juttu lopputuloksen kannalta. Selkäänsä se ei aristanut ennen tai jälkeen ratsastuksen, mutta laitoin silti Arnikaa koko pitkien fileiden pituudelta aina alas kankkuihin asti, ja laitoin vähän kosteiden loimien sijaan villaviltin ja fleeceloimen, ettei vahingossakaan ainakaan jatkossa pääse kylmettymään ja kipeytymään. Itse olin tänään niin jumissa toisesta pakarastani (en tiennytkään että ihmiseen voi nousta tuollaisia monta senttiä korkeita pahkuroita!) että jätin alkuperäissuunnitelmana olleen Capun ratsastuksen väliin :(

Kääpiökäsi.

Kypäräostosteluahan tämä tietää, koska pään osuessa maahan kuului hyvin selkeä poks. En halua ajatellakaan, mikä olisi tilanne jos kypärää ei olisi ollut. Voisi olla päässä samanlainen pahkura kuin reidessä, tai sitten päässä voisi olla vastaavankokoinen kuoppa siinä kohtaa missä tuli maakosketus. Onneksi on Horzelle vielä yksi vähän isompi lahjakortti jäljellä!

torstai 4. joulukuuta 2014

In your face, jos lintsaat!

Eilinen tunti oli kentän pohjasta huolimatta erittäin bueno. Hevonen oli edellisen ratsastajan jäljiltä todella kiva, tehtävä oli erittäin hyvä, vaikeustasoltaan sopiva mutta kuitenkin sellainen että lintsaaminen ei vaan ollut mahdollista, tai tilanne oli samantien niinsanotusti in your face. Cyra kulki hienosti, hallitsin itseni ja apuni hyvin, pystyin reagoimaan tarvittaessa hyvinkin nopeasti, ja ratsastin tunnin alusta loppuun enkä vaan jäänyt miettimään asioita liikaa.



Tehtävä oli näennäisen yksinkertainen. Ensin käynnissä ja sitten ravissa tehtiin diagonaalikahdeksikkoa ajatuksella että diagonaalilinja on pitkä sivu, eli hevonen menee suorana kahden ohjan ja kahden pohkeen välissä pisteestä a pisteeseen b, päätyihin tehtiin voltit ja loppupuolella tuntia lisättiin linjalle vielä seinäväistö (ilman seinää, toki ;) vanhalla sisäpohkeella, joka piti suoristaa kunnolla ennen kulmaa ja muistaa ratsastaa siitä väistöstä ulos ja hieman eteen. Onneksi itse tykkään ratsastaa vähän irti aidasta, joten suoraan ja suorana ratsastaminen ei sikäli ole vaikeaa, mutta onhan tuossa silti enemmän reitin ja suoruuden säilyttämistä, ja seurasin edellistä tuntia niin pääsin vähän paremmin jo jyvälle siitä mitä haetaan.

Käynnissä tehtiin onneksi alkuun aika hyvin, Cyra oli hyvä ja kulki kivasti. Väistöt käynnissä oli hyviä, kunhan itse aloin tekemään väistöä "oikeaan" suuntaan, ja muistin kantaa ulkokäden jo kulmassa ja päästää sisältä, jotta etupää ei lähtisi tai valuisi väistössä edelle. Tällaisena kroonisena oikean ja vasemman sekoittajana tehtävä oli ajoittain haastava ja varsinkin oikeasta kierroksesta väistöön lähtiessä tuli hyvin helposti ravissa aloitettua se väistö ihan kirjaimellisesti väärällä jalalla. Kerran menin avuistani ihan niin totaalisen sekaisin että jouduin pysäyttämään Cyra-paran kesken väistön, järjestämään pääkoppani sisällön, organisoimaan itseni uudelleen ja jatkamaan matkaa. Asialle saatettiin hieman nauraa ;) Pelkäsin raviväistöosuutta hieman etukäteen koska viime aikoina ne ei ole menneet niinsanotusti ihan putkeen, mutta tänään sain todella pienillä avuilla todella kivaa väistöä aikaiseksi.

Siirryttiin menemään koko uraa pitkin tehden edellen päätyihin isot voltit, mutta miettimään sitä diagonaalin tunnetta myös siellä aidan vieressä edetessä. Cyra liikkui tässä kohtaa jo todella hienosti. Itsellä meinasi pakka levitä pariin otteeseen ja hevonen muuttui epätasaisemmaksi, mutta Piude kehotti ajattelemaan ratsastamaan toisessa kierroksessa missä mennään ja oho kas, homma toimi ja hevonen liikkui entistä paremmin.

Sain myös hillittömän ahaa-elämyksen tuosta epätasaisuudesta. Kun hevonen alkaa pudottamaan selkäänsä ja häviämään edestä/heilauttamaan päätänsä koska ohjan ja pohkeen välinen pyhä kolminaisuus häviää, lähden itse helposti hakemaan tuntumaa kädellä. Eilen kuitenkin löysin sen hetken, kun tilanne pitäisikin korjata jalalla, ja jopa ehdin sen tekemään! Epävakaiseksi muuttumassa oleva hevonen jatkoi putputtamistaan eteenpäin kauniisti, aktiivisena ja rentona edelleen hyvässä peräänannossa.

Toivottavasti samoilla fiiliksillä jatketaan myös viikonloppuna, kun tätä iltaa lukuunottamatta talleilua on luvassa joka päivä!

lauantai 29. marraskuuta 2014

Onneksi on hevosharrastus.

Tauti on vienyt taas jokusen ratsastuskerran, mm. viime viikon heppailut kokonaan ja tämänkin viikon tunnin. Tänään sen sijaan menin hengästymiskiellosta lukuunottamatta, ja tein hommia paljon käynnissä, ravissa ja laukassa sitten lyhyempiä pätkiä.

Cyra oli alkuun melko jähmeä jopa itsekseen, mutta neljä kierrosta käyntiä ensin radalla samalla vähän asetellen ja väistätelen ja runsaasti käynnissä vielä kentälläkin sai ratsun onneksi pehmenemään ja notkistumaan paljon. Tein ensin ympyröitä jotka myöhemmin pieneni volteiksi, asetusta ja taivutusta väliin myös vastataivutuksenomaisesti jotta notkeus ja kuuluvuus löytyisi, ja ratsastin ihan übersyvälle kulmiin. Kun C tuntui vähän hitaalta avuille tein muutaman pysähdyksen ja liikkeellelähdön, jossa vaadin todella korostetusti pidätteen läpimenoa heti, ja samoin käynnin jatkumista reippaana heti, eikä vasta neljän askeleen jälkeen. Samoin tein käynnissä vähän temponmuutoksia, pidensin ja lyhensin käyntiä koittaen senkin saada läpi mahdollisimman pienesti. Muutama väistöpätkä sekaan, ja kas, alla oli todella kivasti, pyöreästi ja rennosti liikkuva hevonen.

Ravissa tein muutaman ympyrän jossa myös vaihtelin asetusta välillä ulos, sekä muutaman temponmuutoksen. Hetki taas käynnissä välillä varoen kuskin hengästymistä liikaa ja saaden ratsua takas kuulolle (tässä kohtaa se heräsi ja huomasi kamalimmasta asioista kamalimman - sokeripalat olivat siirtyneet!) ja keskittymään työntekoon. Ravissa jatkoin myös tekemällä muutamia kolmi-ja nelikaarisia kiemurauria. Olisin voinut ratsastaa itse kaarteet paljonkin paremmin, sillä suoristaessa hevonen parani aina ihan sikana, ja jotenkin siellä mutkassa sit homma levisi, vaikka loogisempaa oli päin vastoin. Ehkä sit suoristaessa otin ihan tosissani siitä ulko-ohjasta enemmän kiinni, niin hevosella oli jotain mitä vasten tukeutua. Käynnissä taas hetki myös niitä kiemurauria sekä käynnin kokoamista pätkittäin, ja sen jälkeen aloin vähän laukkailemaan.

Laukka oli alkuun varsinkin vasemmalle melko kulmikasta, tykkäsi valua ympyrältä ulos lapa edellä ja meni helposti rikki. Sain sitä kuitenkin ratsastettua todella mukavasti, ja hevonen tuntui todella hyvältä ja kulki todella hyvin, mutta tuppasi kovasti kiroilemaan varsinkin nostoissa. Yhden pukinkin sain aikaiseksi, kun ennakoin rikkoa ja Cyra veti poron nokkaan oikea-aikaisesta avusta harmistuneena siitä ettei päässyt rikkomaan ja siitä että huomautin asiasta melkolailla napakasti. Oikea laukka olikin paljon parempi, ja hevonen pyöreämpi eikä kiroillutkaan ihan niin paljon. Välikäyntien jälkeen tein vielä jonkin verran nostoja käynnistä, ennenkuin keventelin pidemmällä kaulalla eteen-alas ja kävelin muutamat kiekat vielä radalla.

Loppukäynneissä radalla. Ei voi muuta sanoa kuin että onneksi on hevosharrastus. Jo alkukäynneissä tuntui kuin kaikki huolet ja murheet, joita on viime aikoina riittänyt niitäkin, valuvan alas rentoja jalkoja pitkin ja ulos jalkapohjista hevosen käynnin liikkeen mukana.

Cyra oli tänään todella hyvä. Aivan järkyttävän hyvä. Kulki todella kivasti, reagoi apuihin pääsääntöisesti todella herkästi ja pehmeästi, ja oli virittynyt juuri sellaiseksi jollaista hevosta minä tykkään ratsastaa. Kevyt edestä muttei tyhjä, herkkä jalalle muttei juokse alta, kuunteli sopivasti myös istuntaa (mitä nyt pari kertaa vähän ennakoi siirtymisissä alas ;), käytti selkäänsä mukavasti ja taipui sekä suoristui hyvin, ollen kuitenkin elossa eikä vaan suorittamassa oleva zombi. Laukkojen luimukorvailua lukuunottamata ratsu tuntui itse myös pitävän työnteosta, ja kiroilusta huolimatta laukkakin oli todella hyvää, pehmeää, pyörivää ja ratsastettavissa. Vähän jopa harmitti että itse oli hengästymiskiellossa, sillä tänään Cyra tuntui siltä että siitä olisi saanut irti vaikka ja mitä! No, tästä fiiliksestä on hyvä jatkaa.

 Ja niitä on tässä viimeaikoina riittänyt. Onneksi on noin fiksu ratsuheppa alla <3

maanantai 17. marraskuuta 2014

Paluu arkeen kuskin saikun jälkeen

Eilen olin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tallilla, astetta tujumpi flunssa piti meikäläisen hyvinkin tiiviisti peiton ja lakanan välissä kokonaisen viikon, eikä sen jälkeenkään ihan ole kunto palautunut normaaliksi. Eilenkin vielä olin ratsastuksen jälkeen hyvin puhki, vaikka pääsääntöisesti kävelin ja kevensin - laukkasin vain vähän ja harjoitusravissa en istunut juurikaan. Cyra oli todella hyvä, joskin alkuun aika hidas jalalle - onneksi N pyörähti tallille ratsastamaan Nelsonia, niin toi mulle tallista vähän pidemmän käsikaasun. Pari huomautusta suoraan pohkeen taakse riitti, ja kas, taas oli iloisena pienestä avusta omilla jaloillaan liikkuva hevonen.

Koska C oli hidas sekä eteen että sivulle, pyrin ratsastamaan alkuun käynnissä pysähdyksiä, ja jos ei seisty paikallaan löysällä ohjalla (Cyralla on paha tapa vähän lähteä valumaan eteenpäin heti kun pysähdyksessä myötää ohjalla) tehtiin muutama askel peruutuksia, ja siitä sitten reippaaseen käyntiin. Ravissa tehtiin pieniä temponmuutoksia sekä päätyihin erikokoisia voltteja ja ympyröitä, joissa niissäkin piti liikkua edelleen eteen pyydetyssä askellajissa, ei jäädä jäkittämään eikä rikkoa laukalle koska ei huvita astua sisältä alle.

Devil lives in details. Nelsonin otsapanta, kokonaishevoskuvia ei taaskaan ole.

Loppupeleissä sain ratsastettua Cyran todella hyväksi omaan makuuni, vaikken ehkä ihan niin tasaiseksi ja oikealta riittävän irtonaiseksi, mitä sen pitäisi olla. Siinä oli sopivasti painetta ja kierroksia (joka tosin purkautui  hetkittäin epätasaisuutena kun oma käsi ei ollut ihan kartalla) jotta se liikkuisi reippaasti eteenpäin, mutta kuitenkin kuunteli hyvin myös pidätteet läpi ja kantoi itsensä eikä vain höökännyt ympäri kenttää kuin Vermossa konsanaan kädellä maaten. Laukkaa en juuri jaksanut ratsastaa, mutta sen minkä jaksoin, se oli mielestäni varsin hyvää ja toimivaa siihen nähden että kuski enimmäkseen vain ohjasi eikä vaikuttanut hevoseen. Lopussa ravi oli jo erittäin hienoa ja kivaa, ja oli kiva lopettaa vielä valoisan aikaan ja lähteä radalle käpyttelemään loppukäynnit :)

maanantai 27. lokakuuta 2014

Helsinki International Horse Show 2014

Tämän vuoden Hissi taas takana, ja torstain katastrofipäivän jälkeen hommat meni todella leppoisasti ja show tuntui loppuvan ihan ennen aikojaan. Tänä vuonna paikanvaihdoksen myötä meidän paletti meni uusiksi enkä oikeastaan keksi muutoksesta mitään huonoa sanottavaa, ryhmänikin oli erittäin tyytyväinen tilanteeseen. Fyysinen sijaintimme parani noin potenssiin miljoona ja laajennettujen toimintaoikeuksien takia pystyimme tekemään itse heti jotain katastrofeille ilman välipuhelua alakertaan, joka tarkoitti nopeammin hoidettuja tilanteita eli tyytyväisempiä asiakkaita.


Keskiviikkoiltana ratsukoita liikuttamassa hevosiaan kilpa-areenalla.

Torstai tosiaan pissi kintuille ihan totaalisesti. Ihan elintärkeät asiat puuttuivat erinäisistä syistä, kommunikaationpuutteen vuoksi olimme paikalla puoli tuntia liian myöhään aikaan eikä tieto kulkenut meille asti, joten toki annoimme siinä sivussa myös asiakkaille väärää tietoa. Sen lisäksi tulevia päiviä varten hommien hoitaminen sekä akuuttien tulipalojen sammutus, niin lopputuloksena ehdin edes ajattelemaan katsomoa ensimmäistä kertaa puoli yhdeksän, ja siinä vaiheessa jo lähes 13 tuntia hallilla olleena en jaksanut enää keskittyä kouluratsastuksen villiin maailmaan... Aamu alkoi joka aamu kahdeksalta ja jatkui siitä niin että viikonloppuna tuli nukuttua maksimissaan viitisen tuntia per yö.

Perjantaina pääsin onneksi vähän purkamaan tuntojani ja vaikka tieto ei edelleenkään kulkenut aina ihan perille asti, mutta onneksi meidän ryhmä on niin loistava, että he hoitivat homman todella hyvin ja todella nopeasti, vaikka joutuivatkin tekemään vähän ekstraa. Oman vuoroni ulkopuolella ehdin jo pari kertaa katsomaan kisojakin aina muutaman ratsukon verran kerrallaan, sekä pyörähtämään pikaisesti Expossa. Tämä vuosi oli muuten ensimmäinen Horse Show ikinä, kun en ostanut niin kerrassaan mitään! Kypärälle olisi ollut tarve, mutta koska minulla on vielä yksi käyttämätön lahjakortti Horzen nettikauppaan, hankin sen sieltä. Hanskoja olisi tehnyt mieli hankkia koska mm. Rökkeleitä oli parhaimmillaan kolmellakympillä, ja Stübbenin maailman parasta satulasaippuaa myytiin vitosen purkki. Edellistä, vuonna 2001 kisoista voitettua purkkia on kuitenkin vielä reilusti jäljellä, niin en kokenut tarpeelliseksi ostaa uutta :D


Fiiliksiä ympäri jäähallia. Vähän jäi kuvaaminenkin kiireen jalkoihin, mutta ehkä noista vielä joku kollaasi tulee.

Lauantai meni erittäin smoothisti, vaikka yksi yllärinä vähän ennen iltakymmentä tullut keissi sai aikaiseksi snadin paniikin joka jatkui vielä sunnuntaiaamunakin. Lauantaina kaikki jo ihan selvästi tiesi mitä tekivät ja suurin osa informaatiosta ja suunnitelmanmuutoksista osasi perille asti, joka helpotti tekemistä erittäin paljon. Käytiin after ride -partyissa Paddockissa,  Siltsun aikana danssattiin hiekalla ja katsottiin mielettömän tiukka SixBar, josta muutama ratsukko aikataulun venähtämisen takia ikävä kyllä jäi pois. Scandicin 30-vuotisjuhlat jätettiin väliin ja mentiin oman ryhmän kanssa istuskelemaan parille. Sunnuntaina ei silti ollut kovin freshi olo, mutta onneksi päivä oli yllättävän rauhallinen.World Cup oli huima ja Juuli ratsasti tajuttoman hienosti, ja ehkä rakastuin Christian Ahlmannin kimoon hevoseen Cornado II:n - kuten ryhmäläiseni kanssa todettiin, se on vähän kuin vanha kisaponini Cacru mutta hevostettuna. Kaikenkaikkiaan en kuitenkaan areenan tapahumia ihan hirveästi ehtinyt seuraamaan, mutta ehkä ensi vuosi on parempi kun ylimääräistä säätämistä on toivon mukaan vähemmän kun paikka on tuttu.


Sunnuntaiaamun fiiliksiä. Ihan kaikki kolme ratsukkoa ehdin katsoa U25 -luokan alusta, ennen kuin taas mentiin.

Muutenkin kisat olivat tänä vuonna hienot, ja luulen ettei ensimmäisen vuoden alkukankeus näkynyt kovin paljoa ulospäin. Ainakin me onnistuttiin koko crewn osalta parantamaan torstaista ihan valtavasti ja HT.netin huippukriitikkoja lukuunottamatta kävijät tuntuivat myös pääosin ihan tyytyväisiltä tapahtumaan. Tupa ainakin oli erittäin täysi, lauantain GP-näytös sekä World Cup olivat molemmat muutama paikkaa vajaa loppuunmyytyjä. Myös yleisölle avoin verryttely oli todella mielenkiintoista seurattavaa. Kaikesta huolimatta tämän vuoden showsta jäi mieleen todella hyvä ja positiivinen fiilis, ensi vuonna parannetaan vielä entisestään!

tiistai 21. lokakuuta 2014

Järkevä tamma :)

Sunnuntaina lähdin tallille ihan täysin ilman odotuksia: Sally ja Nelson olivat kisoissa ja Cyra sen aikaa yksin kotona. Edellisenä päivänä se oli kuulema esittänyt ihan yllättäen melkoisen repertuaarin erinäisiä kevätjuhlaliikkeitä jäätyään yksin kentälle Sallyn ja Nelsonin lähdettyä kävelemään rataa ympäri, ja sain monelta taholta varoituksia mahdollisesta eroahdistushevosesta. Olin siis liikkeellä ihan sillä mentaliteetilla, että jos se on jo karsinassa ihan hermoraunio, en lähde edes yrittämään kentälle, ja jos lähden, voin tulla pois vaikka heti jos tuntuu siltä että homma ei ole enää turvallista.

No, tallille tullessani mua oli vastassa ihan rela ja iloinen heppa, jonka eteen tuuppasin tupon heinää siksi aikaa kun putsasin karsinat. Cyra mutusteli eväitään ihan rauhassa, mitä nyt ehkä vähän normaalia herkemmin jäi katselemaan ja kuulostelemaan ääniä tallin ulkopuolelta, ja karsinasta kyllä näki, että jotain sambaa siellä oli kovasti harjoiteltu. Koska hevonen oli rento, lähdin sitten kuitenkin ratsastamaan, ja otin vielä varmuuden vuoksi gramanit mukaan lisäjarruksi hätätilanteiden varalta, mutta ihan turhaan. Hevonen oli ihan super.

Se kulki ihan sairaan hienosti, kantoi itsensä superhyvin ja totteli todella pieniä apuja! Ei merkkiäkään mistään tuhmailusta tai ahdistuksesta, vaan silkkaa 150% työntekoa siitä huolimatta että kenttä oli yksi iso uima-allas. Koska hevonen oli hyvä, lähdin nopeiden alkuverryttelyjen jälkeen työstämään laukkaa, joka on ollut viime aikoina sille vähän hankalaa, kun pitkä saikku vei lihaksia ja kantokykyä luonnostaan pidempänä liikkuvalta hevoselta aika paljon. Nostot oli todella hyviä ja hienoja, laukka pyöri hyvin ja siirtymiset alaspäinkin oli ihan ok siihen nähden, mitä kuskin keskivartalo toteutti... Ehdin parhaimmillani tehdä yhdellä ympyrällä neljä siirtymistä, joka on mielestäni todella hyvin :) Kun itse vaan muistin olla menossa siihen suuntaan mihin halusin hevosenkin menevän, kantaa ulkokäden ja päästää varsinkin oikeassa kierroksessa sisäkäden rennoksi, laukka oli todella hyvää ja hienoa. Treenin jälkeen Cyra venytti ihan sikahienosti eteen-alas, eli oikeita lihaksia todella vahvistettiin!

Graman roikkui koko ratsastuksen ajan ihan löysällä. Hieno, reipas Cyra! Tosin, on se ennenkin ollut yksin sisällä tallissa ja yksin kentällä kun kaverit on olleet sisällä, niin en uskonutkaan sille varsinaisen yksinolon olevan ongelma. Edellisenä päivänäkin ongelma tuli, kun kaverit poistuivat näköpiiristä.

Lopuksi vielä pesin pihalla letkulla hiekat ja ravat pois jaloista, ja tässäkin Cyran järkevyys tuli taas esille. Muodon vuoksi pidin jostain ohjasta pestessäni kiinni, pää suurinpiirtein vuohiskuopissa. Jos hevonen olisi halunnut lähteä, ei mulla olis ollut mitään saumaa siihen. Mutta tämäpä olis seissyt varmaan vaikka ihan pitelemättä paikallaan, vaikka välillä vettä roiskahti nenällekin. Lopuksi vielä annoin sille reilun tupon heinää kavereiden odotteluajaksi, kun itse menin katsomaan näitä kavereita sinne kisoihin. Ihan tyytyväisen oloisena se jäi syömään karsinaansa.

Tämän viikon heppailut jääkin ratsastuksen osalta kokonaan väliin, mutta muuten hevoset on kovinkin läsnä loppuviikon ajan. Maanantaina jo vähän aloiteltiin, mutta tänään mennään! Neljä päivää Horse Showta, vähän unta, paljon hevosia ja kavereita, jes!


lauantai 18. lokakuuta 2014

Syksyn ensimmäinen, osa 1: jäätynyt kenttä

Otsikossahan se jo tulikin. Plussalla oli vielä kun tallille ajoin, mutta piha oli jo jäässä. Onneksi sentään ymmärsin ottaa iltaruokintaa varten säilöpaalin sisään heti enkä alkaa miettimään sitä siinä vaiheessa kun pitäisi jo olla poneilla eväät nenän edessä...

Huoh, taas ollaan siirrytty talvimekkoaikaan.

Tällä viikollakaan ei ollut tunteja, eli ihan keskenäni menin. Toisaalta oli hyvä että kenttä oli kova, niin tuli keskityttyä tosi paljon siihen omaan olemiseen ja tekemiseen ja ratsastinkin pääosin käynnissä tehden välillä pieniä ravipätkiä. Menin siis aikalailla samalla kaavalla mitä viimeksi, tosin sillä erolla, että kun viimeksi oli pääasia saada Cyra kulkemaan piiiitkässä pyöreässä muodossa, eilen tavoitteenani oli tehdä mahdollisimman vähän ja oikein ja rennosti. Monta kertaa oikein pysähdyin pohtimaan omaa asentoani ja olemista: kannanko itseni rennosti mutta jäntevästi, mikä paikka nyt on jännittynyt kun käynnissä hevonen kulkee kuin kello mutta ravia pyytäessä selkä laskee, pää nousee ja vauhti hidastuu eikä sieltä ainakaan mitään ravia tule. Päädyin lopputulemaan, jossa koko jalka pituudeltaan jännittyy ihan pakaroita myöten kun koitan käyttää pohjetta eteenpäinmenotarkoituksessa, siirryn snadisti etunojaan, siirrän katseen maahan ("ei se kuitenkaan ravaa") ja heitän ohjat pois. Ei kovin hyvä lähtöasetelma hyvää ja tasapainoista ravia ajatellen.

No. Miten edetään. Todetaan että ihan sama, keskityn jalat rentona olemiseen, ja maiskutan sen raviin. Toimi. Ainoa vaan että kai sillä jalalla pitis pystyä vaikuttamaakin. Ja edelleen kun koitan laittaa jalat kiinni tai käyttä niitä, reaktio on sama. Tässä kohtaa olen hetken kiittimet ristissä siitä hyvästä, että mulla on ratsuna hevonen joka ei yksinkertaisesti vain toimi puristaen, potkien ja vetäen, vaan ihan oikeasti joutuu tekemään asiat ajatuksella ja oikein, sekä hallitsemaan kehonsa. Aloin ensin miettimään ylävartaloani ja keskivartalon tukea etsien käynnissä syvää istuntaa. Kun löysin hyvän, syvän ja rennon paikan itselleni satulassa, aloin pikkuhiljaa yritellä sitä raviakin jälleen. Alkuun ei kovin kaunista, ja siirryinkin pian takaisin käyntiin. Käynnissä koitin saada hevosta pysymään aktiivisena ja pehmeänä sekä volteilla, mutta vasta pohkeenväistössä osuin jackpotiin. Hevonen oli ulko-ohjalla ja rentoutui ja pyöristyi. Siitä raviin siirtyminen oli helpompaa, joskin pakka levisi helposti edelleen. Eikä korjaantunut sillä väistöllä, ylläri, jos ei osaa jalkojaan käyttä... Jollain voltilla taivuttaessa jotain silti tapahtui, ja löysin sekä itseni että jalkani myös ravissa, ja Cyra oli yhtäkkiä tosi super. Kokeilin vielä vähän lyhentää ja taivuttaa mutta en saanut selkää laskemaan ja hevosta huonoksi, joten ravailin sit hetken vielä keventäen tosi hienosti eteen alas-venyttävällä hevosella :)

Lol mikä vaahtohuuli :D
Loistava fiilis kun omalla ratsastuksella ja omaa tekemistä muuttamalla itse pystyy saamaan hevosen noin hienoksi! Siinä kun loppuhoitelin ja rasvailin Cyraa ratsastuksen jälkeen, pullahti suusta ulos vielä oikein kunnon vaahtopallo. Oli melko koomisen näkönen siinä hilluessaan, mutta ainakin suu on toiminut eli jotain olen oikein onnistunut tekemään! Toivottavasti sunnuntaina olisi kenttä taas sula, niin pääsisi vielä ratsastamaan kunnolla, kun hyvällä tuurilla saan kuvaajankin mukaan :) Tämä päivä muistutti taas siitä, että talvi on entistä lähempänä, eikä hyvä pohja ole enää itsestäänselvyys. Toivon mukaan talvellakin pohjat on kuitenkin pääosin jotain muuta kuin peilijäätä tai jäätynyttä hiekkaa että pystyisi edes vähän tekemään jotain.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kansalaistottelemattomuutta!

Oikeasti, nyt alkaa mennä hermo.



Täysin blogin aiheeseen liittymätön postaus, mutta mielestäni ehdottoman tarpeellinen kiitos Aluehallintaviraston aivan täysin onnettoman pelleilyn siitä, että nyt aletaan jo rajaamaan tavallisen kansalaisen sananvapauttakin. Ettei nyt vaan jo mentäis jo ihan perustuslain vastaisesti? Ja kuinka moni teini lukiessaan blogista sanan "viski" päättää vetää perseet samantien?

Lähde

Suosittelen kaikille viskin ystäville reissua Skotlantiin. Jo pelkästään Edinburghissa on valtavasti loistavia maistelumahdollisuuksia. Jos mulla olisi kotona viskiä, saattaisinpa ottaa lasillisen. Nyt toistaiseksi tyydyn vain Hartwallin OriGINal-lonkeroon, jota myös suosittelen kaikille lonkeron ystäville.

OriGINal, jo kertaalleen nautittu.

Voit halutessasi ilmiantaa tämän blogikirjoituksen Aluehallintoviraston kirjaamoon (kirjaamo.etela@avi.fi) ja/tai viraston ylijohtaja Anneli Tainalle (anneli.taina@avi.fi). Vaihtoehtoisesti voit jakaa alkuperäistä kirjoitusta ja/tai kirjoittaa omaan blogiisi vastaavan postauksen.

Järjettömän alkoholimainontaa rajoittavan lainsäädännön sekä sen mielivaltaisen tulkinnan täytyy loppua.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Käytännön pohdintaa pyöreydestä ja peräänannosta

Tällä viikolla ei ole tunteja, joten menin kaksi kertaa keskenäni sekä tein iltatallit. Sama ohjelma toistuu myös ensi viikolla, ja sitten onkin jo Horse Show :)

Tiistaisesta jäsenkorjaajareissusta johtuen molemmat päivät oli aika kevyitä, keskiviikkona keskityin lähinnä omaan oikeaan käteeni sekä keskusteltiin kanssaratsastajan kanssa peräänannosta, ja siitä miten hevosen kuuluisi kulkea - ei siis kurkku käyrällä ja selkä alhaalla. Hän saikin ratsunsa kulkemaan välillä erittäinkin mallikkaasti :) Eikä Cyrakaan ollut huono, ja itse pysyin jo paremmin suorassa eli sain ratsastettuakin paremmin. Cyra ei ollenkaan hakenut enää vasemmalle kaarteissa laukkaa joka on ollut parin edellisen kerran ongelma, ja kulki muutenkin aika paljon rennommin. Laukannostot oli myös hyviä ja pääsin pikkuhiljaa taas vaikuttamaan laukkaankin. Hevonen oli mukavan reaktiivinen ja liikkui iloisesti ja omilla jaloillaan, mikä oli myös ehdottoman positiivista. Näennäisestä kevyilystä huolimatta oli ratsukin kuitenkin hikinen, vaikkei me tuntia kauempaa menty ja oli aika viileää. Pieni katkokin tuli kun unohdettiin laittaa kentälle valo, ja kävin sen sitten kesken kaiken tallissa laittamassa, ratsu ei juurikaan arvostanut :D

Nelsonin nenä.

Eilen meninkin pääasiallisesti käynnissä, alkuun pari kierrosta metsässä ennen kentälle suuntaamista. Tavoitteena oli ratsastaa tänään piiiiitkällä mutta samalla myös ehdottoman pyöreällä ja rennolla hevosella, ja tavoite onnistui kyllä ihan täydellisesti. Tein paljon kaikkea ja ihan koko ajan - väistätin uralla, uralta, uralle, siksakkina kentän keskellä pari askelta kerrallaan, tein voltteja joista lähdin usein avoon tai sulkuun, jotka päätin myös muutaman kerran voltteihin. Tein takaosakäännöksiä, lisäsin käyntiä, kokosin käyntiä, ylitaivutin, vastataivutin, asetin, ja suoristin. Vajaa tunti meni kuin siivillä, ja sekä itse että myös hevosen olemus oli hyväntuulinen ja rento sisälle tullessa.

Tyttöheppa nättinä. Mitenkäniin mulla on puhelimessa uusi kuvankäsittelyohjelma :D

Oli myös hirveän kivaa päästä tekemään tallihommia pitkästä aikaa, vaikken karsinoita päässytkään siivoamaan! On kivaa tehdä pöperöitä hevosille, on kivaa jakaa heiniä ja laittaa aamuruokia valmiiksi aamuruokkijalle. Onneksi ensi viikolla sama jatkuu edelleen :)

lauantai 4. lokakuuta 2014

Saapas- ja muitakin ongelmia

Vähän on ollut blogi hiljainen työstressistä ja muista jutuista johtuen, mutta ehkäpä tämä taas tästä, ainakin Horse Showhun asti. Syyskuussa jatkoin taas tunteja, ja aloin sen lisäksi liikuttamaan Cyraa sen kerran-pari viikkoon. Tunnit, ja ratsastukset noin muutenkin on menneet hirmu hyvin, ja ratsusta riippumatta. Jopa Sallyn kanssa ei ole ollut sitä laiva ilman kapteenia -oloa, joka normaalisti tulee kun en ole sen satulassa ollut hetkeen :D Itsenäisesti ratsastaen olen saanut ratsastettua Cyran hyväksi, pyöreäksi ja oikeinliikkuvaksi ihan itse ilman mitään apuja. Olen kaikenkaikkiaan ratsastanut omalla tasollani ihan hirveän hyvin - keskiviikkoon asti.

Keskiviikkona mulla oli tunnilla Cyra. Olin niin totaalisessa kokovartalojumissa, että yhtäkkiä ihan hirveän hyvin alkanut tunti ja hyvin liikkuva, hienosti reagoiva ratsu vaan yhtäkkiä hävisivät, ja tilalla oli ihan valtava kokovartalojännitys ilman kehonhallintaa josta seurauksena toki jännittyneenä liikkuva hevonen joka tarjosi noin joka kulmassa laukkaa koska en saanut apujani järjestykseen... Aika paljon kokemattomamman tuntikaverini kanssa vaihdoimme osia, hän väisteli kun itse vaan ajelin ympäri kenttää yrittäen mennä edes samaan suuntaan ratsun kanssa, reitistä nyt puhumattakaan. Laukassakin tuli ihan sellainen olo, kuin olisi katsonut niitä kenttäratsastuksen kypäräkameravideoita. Siinä sitten vaan ravailin ja laukkailin löllönä ympäri kenttää koittaen ensin löytää ja sitten säilyttää rentoutta. Not so great success...




Onneksi sain sovittua oman ratsastukseni torstailta perjantaille, niin ehdin vähän liikuttamaan itseäni muutenkin ja eilen ratsastaessani sain jo vähän itseäni kuriin ja rennoksi. Saappaista huolimatta Aloitin pitkällä käynnillä alkuun, sopii hyvin sekä mulle että saan itseni kuntoon, sekä myös vähän diesel-tyyliin hitaasti lämpeävälle Cyralle . Homma toimi ihan kohtuullisen hyvin vasempaan laukkaan asti, siinä en vaan yksinkertaisesti saanut omaa runkoani ojennukseen, oikea käsi lähti vasemman yli ristiin ja koko pakka hajosi. Enkä vain yksinkertaisesti osannut korjata itseäni. Ensi viikolle on onneksi lihashuoltoaika.

Ja ne saappaat? Vie ratsastussaappaat suutarille oikean saappaan vetoketjun vaihtoon ja nepparin korjaukseen kauheella kiireellä, koska suutari menee kiinni viideltä. Saa viikon päästä valmisviesti, odota viikko että saat liksan jotta voit lunastaa ne ulos. Tuhlaa rahat, odota kaksi viikkoa uutta liksaa. Suunnittele aikataulu niin että ehdit töistä suoraan viideksi suutariin, mutta unohda puhelin kotiin ja muuta suunnitelmaa kesken päivän. Hae nolona saappaat suutarilta ja mene iloisena ratsastamaan. Huomaa kesken ratsastuksen, että vasemman saappaan vetskari hajosi. Ole iloinen siitä, että Piudella oli vielä asiaa talliin, ettei tarvinnut linkuttaa heittämään pikkuveljeä koirineen kotiinsa toisessa jalassa Vanssi ja toisessa rikkinäinen Soubirac.

*facepalm*

maanantai 1. syyskuuta 2014

Viime viikon Capustelut

Maanantaina loman jälkeen puhkipoikkiväsyneenä vielä töistä suoraan tallille. Matka kesti ihan sikapitkään, ja tarkoitus oli vain ihan aivottomasti höntsäillä kentällä iloinen mieli pääasiana. Päädyin kuitenkin (hei NYT rasti seinään, minä!) turvaratsukoksi toiselle hevoselle tuonne radalle, kun se oli nähnyt siellä mörköjä ja tullut vähän kovempaa takaisin. Vähän kaverin sätkyilyt tarttui, ja oman lisänsä toivat laitumella laukkaavat hevoset, mutta ihan nätisti ja vain yhdellä pienellä sätkyllä tästäkin selvittiin. Kentällä vähän vääntelin ja väistelin käynnissä ja ravissa, Caposter oli melko mukava, vaikka loppuun vähän väsähtikin.

Sunnuntaina väsytti ihan sikana, joten aattelin jatkaa rentoilulinjaa. Laiskana jätin vielä satulan laittamatta vaikka hoitovihossa oli raportoitu ratsun olleen edellisenä päivänä melko virtaisa. Nyt se oli kuitenkin todella sopiva, ei virtaisa mutta ei tuupattavakaan. Kentälle oli vielä joku jättänyt puomeja, joita vähän järjestelin uudestaan, hevosen dallaillessa kentällä sen aikaa vapaana (ohjat toki laitettuna leukaremmiin kiinni). Alkuun tsekkasin taas vähän kuulolle käynti-seis ja pyöreämmäksi muutamilla volteilla, Capu alkaa olla jo ainakin käynnissä kivan symmetrinen jo molempiin suuntiin :) Ratsastin taas koko ajan selkeästi uran sisällä ja oikein korostetusti annoin sisäkädeltä tilaa ja hevoselle mahdollisuuden tukeutua ulko-ohjaan. Taktiikka toimi hyvin, joten muutaman ravipätkän jälkeen mulla oli alla mukavasti liikkuva, itse alas hakeva ratsu, joka puomien yli mentäessä todella mukavasti nosti vielä selkäänsäkin. Laukannostot oli melko vaikeita varsinkin vasemmalle, mutta kun en antanut periksi niin tulihan se laukka sieltä, ja oli alun lapapullahdussisällekaatumiskaahotuksen jälkeen todella kivaa ja nätisti pyöreää. Vasemmassa en silti rohjennut tulla puomeja, kun kaksi puomia ympyrällä laukassa oli jo vähän haastava jalkojenasettelutehtävä meidän puskaratsulle.

Loppukäyntien jälkeen harjoittelin vielä kentän portin avaamista selästä käsin. Porttihan on toki vielä vaikeimmasta päästä, eli kahdella langalla ja -kahvalla, ja lankoja varovan ratsun kanssa oli haasteena saada se riittävän lähelle kahvoja - lankojen kohdalla se ei niinkään ollut ongelma. Muutamalla yrityksellä, runsaalla kehumisella sekä pienellä kurkottelulla kuitenkin sain portin auki, työvoitto :) Tallinpihallekin käveltiin nätisti ilman yhtään stoppia, vaikka välillä olikin huolestuttavaa ja piti puhista. Todellakin siis hyvän mielen ratsastuskerta, niin monella tapaa! Rento ja tyytyväinen hevonen, hienosti suoritetut tehtävät, oma ratsastus oli hyvää väsymyksestä huolimatta ja päästiin heti kättelyssä uudessa hommassa eteenpäin :) Tuosta tulisi kyllä varmasti todella mainio WE-hevonen. Melkein tulee tuossa toimivuudessa(kin) ihan Sinisilmäponi mieleen, ja se ei kyllä koskaan ole huono juttu!

torstai 28. elokuuta 2014

Uudet kuviot ja loistava fiilis

Pikainen päivitys, vaikka maanantai sekä Wienin reissu jäikin välistä. Mutta on vaan pakko nyt päästä kirjoittamaan tämä ylös. Ratsastuskuvioihin tulee muutoksia, alan ratsastamaan Cyraa nyt kerran-pari viikossa ja käyn Capulla enää satunnaisesti ja/tai tarvittaessa.

Tänään olin Cyralla ensimmäistä kertaa yksikseni näiden kuvioiden myötä, ja ai että se oli hieno! Ihan mieletön tunne, kun sain itse ilman Piuden jatkuvaa ohjeistusta kulkemaan sen ihan törkeän hyvin ja toimimaan niin hyvin, mitä omat, ajoittain ristiriitaiset apuni vaan mahdollistivat. Oli ihan mahtava fiilis kun pääsi ratsastamaan ja vaikuttamaan pienillä avuilla jo valmiiksi oikein liikkuvaa hevosta, eikä niin että ensin teet hirveän duunin, ja hevonen kulkee hetken hyvin kunnes väsähtää. Pääsin ihan tosissani tekemään tehtäviä peräkkäinkin sen sijaan että keskityn kerralla yhteen asiaan ja teen sitä, ja tämä toimi vaikka hevonen olikin aika pitkä ja avoimessa, matalassa muodossa. Alkuun toki aloitin yksinkertaisemmin, ratsastin askellajit läpi ja itsekin vähän koitin päästä samalle taajuudelle paljon herkemmän ja osaavamman hevosen kanssa, eli käynti-seis, sitten käynti-ravi, ravi-seis, ravissa muutama voltti ja temponmuutos ja lopulta vähän laukkaa, jossa ympyröitä.Hevonen oli niin hyvin avuilla, että kun laukassa tuli pieni oho-tilanne kentän sateesta sortuneen reunan kanssa, en ajatellutkaan siirtymistä raviin tai kääntämistä pois, vaan tosta noin vaan otin muutaman askeleen väistöä sivulle!

Cyra tämän vuoden helmikuussa. Tyttöhevonen!

Tämän jälkeen ratsastin vähän väistöä ravissa, uralta ja uralle vuorotellen. Hyvin päti se, että minne katsoo, sinne päätyy, ja osasin hyvin korjata itse omaa käsienkäyttöäni tarvittaessa. Sen jälkeen aloin varsinaisesti tekemään montaa asiaa peräkkäin: käännä ennen kulmaa, ratsasta pari metriä suoraan, väistätä uralle valitsemaasi pisteeseen, ja nosta uralle päästyäsi laukka. Jossain vaiheessa raviin siirtyminen ja uudestaan. Isoin ongelma oli tässä oma vinouteni eli oikean jalan huono käyttö ja sisäkäden lukkiintuminen, mikä ilmeni huonoina laukannostoina oikeassa kierroksessa. Vaikka väistö tuli hyvin, mutta laukka nousi vähän valumalla. Noin muuten lähes täydellinen ratsastuskerta, hevonen tuntui alusta loppuun siltä, että on aivan sama, mitä pyydän, se toteuttaa sen ja vielä erittäin mielellään!

Loppuun vielä vähän laukkaa pidemmällä kaulalla, loppuravit jossa hieman ylitaivutin kaulasta ja varmistin eteen-alas venymisen, ja loppukäynnit. Ai että olin tyytyväinen hevoseen, ja myös omaan ratsastukseeni. Suurin ongelmani ei tosiaan ollut se että avut ei mene perille ja hevonen ei toteuta pyydettyä asiaa, vaan se, että olen vino ja että jalat ei ravissa ole vakaat. Odotan todellakin innolla tulevaa, aivan mieletön mahdollisuus oppia uutta.

torstai 21. elokuuta 2014

Viimeisen lomaviikon tallireissut

Maanantaina kävi hirveä munkki: taivas oli ihan pikimusta ja tuuli tosi sateisesti, mutta taivas aukesi vasta noin minuutti sen jälkeen, kun ehdittiin kentältä sisään. Kovasta tuulesta johtuen Capu vähän kytisteli nurkkia ollen ihan kuuro jalalle, joten aloitettiin homma jälleen kerran perusasioiden perusasioista, eli pysähdyksistä ja käyntiinsiirtymisistä. Haasteita oli, sillä C oli kovasti sitä mieltä että pysähtyä ei tarvitse niinkuin tasajalkoihin päinkään, ja pysähdyksissäkin oli ihan hyvä kyttäillä maisemia kaula kenolla minne ehti... Pahimmissa kuuroustilanteissa otin myös jokusen peruutusaskeleen, ja ne olivat kyllä hirmu hyviä ja auttoivat - niiden jälkeen ratsu oli kuulolla sekä edestä että takaa, ja painokin alkoi pikkuhiljaa siirtyä paremmin takaosalle. Aloin pikkuhiljaa tekemään myös voltteja ja ajattelemaan käynnissä kulmia takaosakäännösmäisesti jälleen. Muutama superhyvä pätkä näitäkin tuli, mutta kun tulee liian kovaa mutkaan, ei ihan ehdi kääntää takajalkojen ympäri vaan sit tulee napakäännösteltyä. Ravissa tein ensin vähän käyntiinsiirtymisiä ja sitten voltteja, ja Caposter liikkuikin todella hienosti ja mukavasti! Selkäkin nousi muutamaan otteseen todella hyvin,

Tähän väliin on kyllä pakko huomauttaa, että kun tuli välikäyntien aika, C relasi ihan esimerkillisesti hakien pitkäksi alas, eikä mikään ahdistanut tai kytistyttänyt. Pohjimmiltaan se on kyllä onneksi ihanan järkevä hevonen <3

Lopuksi yrittelin vähän pohkeenväistöä, mutta se on harvinaisen hankalaa kun itse on niin kiero että painoavut tulee ristiriitaisina muihin apuihin nähden, että ratsu tarjoili jo vähän espanjalaisen käynnin alkeita. Kun sain omat palikkani järjestykseen, tuli sitä väistöäkin hetkellisesti. Ravissa tein vielä muutaman hienon volttikahdeksikon, taivutus säilyi hyvin ja hevonen polki takaa ravaten todella kivasti omilla jaloillaan moottori takana eteenpäin :) Tässä vaiheessa ratsu alkoi tuntua jo sen verta väsyneeltä että jätin laukkakokeilut sikseen, oltiinhan me tehtykin jo hyvän aikaa töitä.

Ihan Järkevä Hevonen! So not... :D

Eilen tulikin sitten pelkkä MyLittlePony-päivä. Yllättävän aikataulumuutoksen takia oli tarkoitus ratsastaa vain pikaisesti, mutta koska hevonen oli päättänyt viettää aikaa DaySpan savihoito-osastolla, oli jälkien siivoamisessa sen verran hommaa etten olisi ehtinyt ratsastaa kunnolla. Ja koska kiireessä tulee vain kusipäisiä kakaroita niin totesin että parempi jättää ratsastamati kokonaan, hevonen jo muutenkin vaistosi pienen kiireen ja taluttaessa sikaili niin että piti ihan tosissaan jo suuttua käytöstapojen puutteeseen. Hoitohetki meni kuitenkin hyvin, ja lopputulemana oli nätisti kiiltävä hevonen jolla ei ollut tukassaan savella kiinnitettyjä kukanvarsia...

Lomat on nyt lähes lusittu, kohta tuleekin pimeys ja märkä ja rapa ja väsymys ja liukkaat kelit. Niitä ei-niin-kovin-paljoa odotellessa...

torstai 14. elokuuta 2014

Toisen lomaviikon tallireissut

Maanantaina kävin Capun kanssa kentällä jo päiväsaikaan. Caposter vähän edelleen ihmetteli kentänlaitoja, mutta suurempaa puhinaa aiheutti kentälle tullut tsetlanninponi. Tyttö poneineen ujosti kysyi vielä, että "saadaanko tulla teidän kanssa kentälle?" :] Capu kuitenkin alun jälkeen kulki hyvin, ja koska aloitin jo mm. Nooran blogista inspiroituneena käynti-seis -jutuilla ja kääntämällä kulmat vähän takaosakäännösmaisesti, sain hevosen kohtuu nopeasti ihan kivaksi ja avuille. Jopa niin, että kun olin tehnyt muutaman käynti-ravisiirtymisen, tuntui ihan superhyvältä nostaa laukka, joka on ollut viime aikoina ainakin mulle tosi vaikeaa. Ja sehän nousi, ja kulkikin ihan kivasti. Ihan niin rento ja pyöreä se ei ollut kuin olisin halunnut, mutta kaikkea ei aina voi saada. Samoin en saanut ratsua irti mielestäni riittävästi vasemmalta ohjalta, mutta tähän voi olla syynä omakin istuntani...

Mielestäni hyvä puoli siinä, että on ratsastanut taas hetken ilman tunteja on se, että joutuu miettimään taas aivan eri tavalla, mitä siellä selässä oikein itse tekeekään. Vasen laukka meni meillä muutamaan kertaan rikki, ja olin jo ratsastamassa uutta laukkaa ajolähdön kautta, kunnes tajusin, että ei se laukka varmaan nouse jos ratsastaja laukkaa ylävartalolla ja on liikkeen edessä. Kun itse rauhoitin ylävartaloni, istuin pystyssä, tein pidätteen ja sen jälkeen rauhallisesta ravista lähdin tekemään nostoa, sieltä tulikin hieno nosto. Samoin olen ainakin pyrkinyt hakemaan oikeassa kierroksessa omaa vartaloani jo lantiosta asti oikealle, ja siirtää hieman oikeaa lonkkaa eteenpäin. Reaktio hevosessa on ainakin ollut huima, samoin kun olen muistanut aina välillä rentouttaa oman käteni. Vielä olisi pari viikkoa, ennenkuin tunnit osaltani jatkuvat.

Cyra nautiskelee suihkusta tunnin jälkeen. Instagramin kuvarajaus </3

Maanantaina kävin myös Piudella katsomassa illan tunnit, kun tuli vieroitusoireita. Oli mukava nähdä taas tuttuja ja juoruta heidän kanssaan, tallillakäynti on mulle aina myös mieluisa sosiaalinen tapahtuma, varsinkin kun porukka on vuosien takaa jo tuttu. Seurailin tunteja, ja jo oman tuntinsa ratsastaneen kaverin kanssa katsottiin vielä viimeistä estevalmennusta. Oli kiva huomata, että itse kiinnitti huomiota samoihin asioihin, mitä kaverikin, sekä myös Piude. Enemmän pitäisi siis vaan katsoa tunteja ja pyrkiä itsekin päästä neuvomaan ihmisiä vierestä, sillä sen opettavaa vaikutusta ei kyllä voi mitenkään väheksyä!

Keskiviikkona kävin tallilla vähän kiireessä, moottorin vikavalo vähän sotki suunnitelmia ja piti hätäillä koska sain vielä sovittua palveluautokuskin kanssa treffit, niin saatiin vikakoodit luettua ja vikamuisti nollattua. Oikaisin siis vähän - pikaharjaus ja ilman satulaa kentälle. Pienestä tuijottelusta huolimatta sain taas kuitenkin Capun hyvin kuulolle, tehtiin taas käynti-seis ja käynti-ravisiirtymisiä, ja vähän voltteja. Koitin kiinnittää paljon huomiota siihen että oma suuntani on liikkeen suuntaan, ja että ulko-ohjalla on tuki ja hevonen reagoi apuihin oli ne sitten hidastavia tai eteenajavia. Tämä oli loistava veto, sillä sain puolessa tunnissa tähän hetkeen erittäin onnistuneen pikatreenin, jolle oikea aika oli lopettaa juuri silloin kun kello tuli vastaan: hevonen liikkui rentona, haki itse pyöreäksi ja liikkui energisenä itse eteenpäin omilla jaloillaan. Ai että olinkin tyytyväinen! Oikeasti mielestäni tuo pieni pinkeys alussa on hyvästä - joudun itse olemaan vähän hereillä, ja tulee ratsastettua heti alkuun paremmin avut läpi ja muutenkin huolellisemmin. Samoin C on itse myös menossa paljon paremmin eteenpäin, ja tuon hevosen kanssa energia on hirveän helppo kanavoida uunoilun sijaan ohjan ja pohkeen välin eteenpäinpyrkimykseksi. Kyttäilköön siis ainakin tässä mittakaavassa edelleen :)

Syksyllä on hevoskuviot taas vaihtumassa, ja jään todennäköisesti Capulle enää vaan varakädeksi. Tästä lisää, kun homma alkaa ihan tosissaan pyörimään, haikeana olen, mutta silti innoissani.

maanantai 11. elokuuta 2014

Ulkoasun muutosta.

Pikkaisen piti muokkailla tuota ulkoasua uusiksi. Ei vielä ihan sitä mitä tahtoisin, ja bannerin teen paremmalla ajalla kokonaan uudestaan - nyt vain modasin, suljin yhden ikkunan liikaa ja aloitin koko roskan edellisen pohjalta uudestaan että edes värit istuisivat paremmin... Tuliko liika laimea?


Tämä jäi nyt historiaan, ja ehkä ihan hyvä niin. Ensimmäinen banneri, ja ensikosketus GIMPiin. Sen on näköinenkin...

Mutta no, vielä on pari lomapäivää jäljellä. Nyt lähden viettämään tätä lomapäivää tallille ;)



sunnuntai 10. elokuuta 2014

Hevostentäyteinen lauantai

Eilen kävin Keravalla katsomassa KenttäPM:ien maastoja. Olin melko railakkaasti ollut liikenteessä edellisestä aamusta lähtien joten kirjaimellisesti iski kisaväsymys ja jouduin luovuttamaan ennen viimeisen luokan alkua :( Keravan kisat olivat kuitenkin tälläkin kertaa aivan valtavan hienot, ja ne vaan tuntuvat parantavan vuodesta toiseen - pysäköinti oli tällä kertaa ihan kilpailualueen vieressä laitumella eikä tien toisella puolella, ja buffassa oli jopa useampi salaattivaihtoehto sekä paella tarjolla perinteisten makkispekkisten lisäksi. Mielellään sitä osti kisaeväänsä sieltä tukien järjestäjää, vaikka vähän ensin harmitti etten itse ymmärtänyt hakea kaupasta piknik-eväitä. Hirmu harmi sen sijaan oli, että Salla ja Launo erkaantuivat toisistaan jo alkuradasta helpohkolla perusesteellä, ja näinollen siis toki hylättiin :(

Ensimmäisen luokan maastoista alashyppy. Kahden tähden luokassa tämä tultiin toisinpäin, ja jatkettiin vielä kaksi estettä perään sarjana, B-osa oli todella vinoon tultava kulma.

Tästä jatkoin matkaa vielä Capun luo. Caposter on tosiaan kotiutunut uuteen talliin - en muista nähneeni sitä tämän kesän aikana kertaakaan yhtä relan ja tyytyväisen oloisena mitä se oli eilen sisäänhakiessa. Tokihan oviaukkoa vielä jännättiin vähän, mutta no, kaikkea ei saa kerralla. Silmäkin oli jo huippuhyvässä kunnossa!

Kentällä oli alkuun pelottavaa, sillä tavara kentän laidalla oli taas vaihtunut. Rauhakseltaan ottamalla, antamalla ensin vähän miettimisaikaa, ja sen jälkeen tehtävää teettämällä ja huomiota vaatimalla saatiin kuitenkin aikaiseksi erittäinkin hyviä pätkiä. Voi tosin olla, että kun ratsu koitti keksiä omaa kivaa, joutui itse ratsastamaan tarkemmin, jolla taas saattoi olla ehkä pieni vaikutus siihen että kulki niin hyvin... Tein paljon voltteja, sillä varsinkin oikea lapa ulkolapana tuppasi vähän pullahtamaan sisään ja vasen sisälapa siis ulos, ja tähän sainkin hyvin jo otetta ja hevosta ajoittain mukavan suoraksi. Tarkkana sai edelleen olla, sillä kun hetkeksikin herpaantui, pullahti sisälapa ulos ja C kulki ihan venkurana. Tein myös muutamia ravi-käyntisiirtymisiä, sillä paljosta taivuttelusta ja etuosaan keskittymisestä alkoi eteenpäinpyrkimys vähän kärsiä.

Koska  C oli ihan superhyvän oloinen, lähdin vielä radalle vähän loppuverkkailemaan. Otin ensin muutamat laukannostot molempiin suuntiin koska tänään en olisi kentällä saanut kivaa laukkaa aikaiseksi, ja lopuksi ravailin vielä kolmasosan rataa ravissa kevennelleen. Ja ai hitsi että tulikin hyvää ravia, oli oikein ilo kun siinä oli niin paljon omaa eteenpäinpyrkimystä, ja vaikka vähän sätkittiinkin välissä mm. harakoita ja naapurilaitsan hevosia, se pysyi silti samanlaisena ja hyvin kasassa kun teki puolipidätteen. Harmi ettei se aina ole luonnostaan tuollaista... Loppukäynnit vielä ja loppuhoitojen jälkeen tarhaan. C käveli perässä portilta toiseen päähän, vaikka mutkittelin ja pysähtelin matkalla, ja jäätiin vielä vähän rapsuttelemaankin toisiamme siinä. Kyllä kesä on hevosen, ja ihmisenkin, parasta aikaa!

Vielä yksi kollaasi Keravalta.

tiistai 5. elokuuta 2014

Hei hei, Heinäkuu!

Ohhoh, onpa ollut vilskettä, näköjään postaustahti on tasainen kerran kuukaudessa...

Erinäisistä syistä en ole käynyt tunneilla nyt hetkeen, ja menenkin vasta syyskuun alussa seuraavan kerran. Capulla olen sen sijaan käynyt kyllä ihan säännöllisesti kerran-pari viikkoon, ja muutettukin ollaan jo uuteen paikkaan.



Inhottavista päällekkäisyyksistä ja sairastapauksista johtuen en ehtinyt maastoon kuin yhden ainoan kerran. Harmittaa pirusti, sillä mulla on ollut ko. tallin loistavia maastoja ja hiekkakuoppia hirveä ikävä siitä asti, kun lopetin vuokriksellani lähitallilla yli viisi vuotta sitten. Capu muutenkin on maastohevosena mulle hermoheikolle yhtä loistava kuin Hillekin - mikään ei pelota, ja siltä pohjalta on hyvä lähteä ratsastamaan itse, jos hevonen vähän ehdottelee, että just nyt ei huvittaisi. Yhden kuorma-auton ohi kyllä talutin, kun jotenkin en siinä vieraiden nähden kehdannut tosissani ruveta laittamaan kovaa kovaa vastaan, ja halusin päästää vastaantulijankin jatkamaan matkaansa.

Hiekkakuopat, parhautta ikinä. Ja näitä tulee taas niin ikävä!


Muuten ei mitään hätää, ohjaus toimi, kaasu toimi ja jarrutkin toimivat halutusti. Mahtava fiilis kun kentällä viime aikoina vähän haluton ratsu on itse ihan menossa ja tekemässä, ja se tunne kun se oikeasti lähtee polkemaan laukkaa eteen ja ylös koko kropallaan on aikalailla mahtava. Eikun harjasta kiinni ja menoksi. Kuvan ylämäki tultiin kertaalleen laukassa ylös, kun oltiin kuopan pohjalla vähän ratsasteltu lihaksia ravissa ja laukassa lämpimämmiksi. Joka kerta kun ohi mentiin, imua mäkeen olis kyllä ollut!

Traktoria väistettiin peltolevikkeelle, kun mahdollisuus oli. Maailman vanhin heinänpöyhin otti aika paljon tilaa tiellä, räminästä ratsu ei sanonut mitään.


Kuten jo mainitsin, kentällä ei olekaan sitten mennyt niin hyvin. Lieneekö syynä kelit jotka vähän vetelöittävät ratsua vai silmätulehdus lääkkeineen, vai vahvin veikkaus vika satulan päällä, en ole oikein saanut moneen kertaan hevosta liikkumaan niin miten olisin halunnut. Hierojakin kävi ja löysi lavoista jumeja, samoin selässä oli vähän sanomista. Eilen kuitenkin ensimmäistä kertaa uudella tallilla käydessäni C liikkui ihan ok:sti - kunhan malttoi keskittyä kakkostallin tarhattavien hevosten sekä shetlanninponien seksisession sijaan kenttätöihin. Vähän pinkeä se oli muutenkin, joka tuli sentään onneksi ulos reippaana vauhtina eikä sinkoiluna tai jäätymisenä, joten ratsastettavuus melkeinpä parani pariin viime viikkoon nähden... Lopetin kuitenkin heti kun ratsu itse haki pyöreäksi ja rennoksi noin viiden metrin ajaksi, ja käytiin vielä kiertämässä laidunten ympäri menevä hiittirata. Siellä otettiin yhdet sätkyt, kun sokean silmän puolella meni kaurapellossa joku elukka niin että räpisi, varmaan jänes tai vastaavaa. Eipä siinäkään mitään, pienellä pidätteellä palattiin taas siihen samaan käyntiin kuin aiemminkin ja matka jatkui.

Tällä viikolla vielä toisenkin kerran, kunhan ensimmäisen lomapäivän jäljiltä palaneet takareidet vähän rauhoittuvat.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Capustelua

Tässä pikainen yhteenveto muutaman viime kerran ratsasteluista.

Juhannuksena kävin Capulla kahteen otteeseen, ensimmäisellä kerralla yksin ja toisella kerralla mukana oli kaverini M kameransa kanssa. M:lta sain myös loistavaa palautetta ratsastuksestani, asioista joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Näillä C liikkuikin hirmu paljon paremmin, joten kiitos niistä :) Taivuttelin siis isolla ympyrällä ja volteilla, hakien liikkumista eteen ja vähän isompaa ravia. Pätkittäin meno oli todella hyvän tuntuista ainakin selkään!


Capu ja juhannustukka.

Tänä maanantaina jatkoin vähän samalla teemalla, tosin taivuttelun lisäksi tein paljon siirtymisiä. C oli alkuun aika jännittynyt, ja vähän jopa jäykkäkin parin päivän vapaan jälkeen, joten ravissa ja käynnissä jäätiin alkuverryttelyn jälkeen siirtyilemään. Hienoja pätkiä sieltä tulikin, vaikka vasempaan kierrokseen ratsu ei kauhean hyvin jaksanutkaan kantaa, ja muutenkin väsähti hyvin nopeasti. Itse menin ilman jalustimia jotta varmasti saisin pidettyä jalan rentona ja pitkänä, ja käytettyä sitä oikein, ja mielestäni onnistuinkin siinä hyvin. Capukin tuntui alun pinkeilyn jälkeen todella rennolta, ja tosiaan teki töitä koska halusi muutamaan otteeseen itse venyttää eteen-alas. Pienillä askelilla mennään siis eteenpäin :)

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Mielleyhtymä katrilliin

Keskiviikon tunnilla ratsuna taas Sally. Tunti ei ollut kovin suksee varsinkaan alkuun, sillä oikea puoleni oli kertakaikkiaan jäykkä, jumissa ja toimimaton, vaikka kaikkeni yritin. Tulimme ravipuomeja ympyrällä, ja ei hitto kun oli vaikeaa ohjata ratsu puomeille ja pitää sopiva tempo. Harjoitusravista jalustimen kanssa ei tullut yhtään mitään, hölskyin tahdottomasti kuin räsynukke ja vaikutin hevoseen korkeintaan huonolla tavalla. Kun otin jalustimet pois, oli vähän helpompi olla. Ja kun joutui keskittymään siihen että tosissaan pysyy siellä selässä ison hevosen ravissa, tuli sitten vahingossakin saatua oma keho paremmin hallintaan ja avut läpi. Tuli jotenkin kovasti mieleen Solbacka-aikaiset katrilliharjoitukset: monella (tai ainakin itselläni!) hevoset alkoivat kulkemaan ihan eri tavalla, kun piti keskittyä siihen tekemiseen NYT eikä hieromaan jokaista palikkaa paikalleen viimeiseen asti ennenkuin tekee, eli siis apu ratsastettiin kerrasta läpi riittävän isosti että meni perille. Oho, pitäiskö olla perusasia ;)

Laukassa oli muutamia ihan kelvollisia pätkiä, ja laukan jälkeen Sally kulkikin todella kivasti. Piude kysyikin, että miksi en aina heti alusta asti ratsasta samalla tavalla tuntumalla. Pakko sanoa, että aina yritän, mutta ehkä olen vain hidas tai jotain, eivätkä omatkaan lihakseni ole lämmenneet toimimaan hyvin. Toivottavasti nyt lisääntyvät ratsastuskerrat ainakin nopeuttavat reaktioita...

Tynkäselitys, mutta koska missään muualla ei ollut mitään ihmeellistä (paitsi siinä että ratsastin normaaliakin huonommin), saa nyt kelvata. Selkeästi pitää liikkua enemmän tasamaalla sillä kuten Piude usein sanoo, jos olet jäykkä ja huonokuntoinen maassa, et muutu notkeaksi ja hyväkuntoiseksi myöskään hevosen selässä!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Kääpiöesteilyä (lue=kavaletista vähän isompia...)

Maanantaina kävin kaverin ja vuokriksensa mukana maastokävelyllä etsimässä hiekkakuoppia kaverin vuokriksen ja Capun hoodseilta. Tiedossa oli, että tallit sijaitsevat lähekkäin, mutta aikalailla yllärinä tuli, että fyysisesti meidän vuokristen laidunten välillä on vain muutamia kymmeniä metrejä ja pieni metsäkaistale :D Itse olin siis kävellen liikenteessä ja kaveri ratsain, joten oli mukava kuvailla rauhassa :) Kuopatkin löydettiin, ja hitsi että onkin ollut ikävä niitä sitten vuoden 2009, kun samoilla tienoilla viimeksi vuokrailin. Kuvia siis kerrankin mukana, ei ehkä kovin aiheeseenliittyen, mutta vähän kuitenkin!


Taidekuvat, ei-enää-niin-salainen paheeni ;)

Eilen ratsastustunnilla ratsuna Sally. Itseä vähän väsytti mutta sain hyvin ravisteltua sen pois heti alkuun, ja sain ratsastettua heti Sallyn hyvin eteen. Vähän joo liiankin hyvin, noottia tuli että vähän voi hidastaa ;) Aloitettiin taas sillä teemalla, että joka askeleelta pitää pystyä joko tulemaan esteelle, tai pysäyttämään, mun keskittyessä aikalailla jälkimmäiseen... Ensin kevyessä ravissa käänneltiin ympyröitä päätyihin ja kentän keskeltä kahdeksikkoa vauvakavaletin yli kevyessä ravissa vapaalla suunnalla, ja sen jälkeen laukassa. Tärkeää oli, että askeleet oli omia ja ratsu kääntyi, muttei ennakoinut myöskään tulevaa käännöstä. Itse varsinkin laukassa tuppasin kääntämään takapuolta liikaa kaaren suuntaan, ja sitä kautta tietenkin satulaa ja hevosta, mutta pystyin kohtuullisen hyvin korjaamaan itseäni tässä kohtaa. Itseasiassa vaikka oikean jalan ongelma oli olemassa, oli se molempiin suuntiin laukattuame hetkellisesti hävinnyt! Selkeästi siis paino oli siellä missä pitikin!


Asianmukaisesti kengät tuomaan onnea ovelta sisään päin.
Käveltiin hetki pitkin ohjin (jossa kohtaa myös taas hukkasin sen oikean jalan) ennenkuin alettiin tekemään lisää töitä laukassa, tällä kertaa isommalla kavaletilla. Mulla oli alkuun valtaisia ongelmia saada Sally-the-esteratsu menemään niiden kahden sokeripalan väliin laitetulta kavalettipystyltä ylitse isolla ympyrällä, syynä saattoi ehkä olla kipsissä oleva superjännittävä kuski eikä niinkään hevosen ohjattavusongelmat... Mentyämme muutaman kerran yli milloin milläkin tyylillä päästiin ihan nätisti, nosti Piude toisen sokeripalan päälle kavaletin pikkupystyksi, eli korkeutta oli noin 50-60 cm? Tässä kohtaa päätinkin sitten ihan vaan keskittyä ohjaamaan jonnekin sinnepäin ja keskittyä noin muuten maisemien katseluun luottaen siihen että jos ratsu on ohjan ja pohkeen välissä, kyllä se siitä yli menee, sen sijaan että rimakammoisena jäisin itse tuijottamaan sitä rimaa... Itselleni helpompaan oikeaan kierrokseen tämä taktiikka toimikin todella hyvin, vasempaan mennessä en oikeastaan tuolle isolle pystylle saanut yhtään oikeasti hyvää hyppyä aikaan.


Reissun jälkeen oli hyvä rauhoittua.

Vaikka itse esteiden yli hypitys ei varsinaisesti mennyt ihan putkeen, selvisin kuitenkin hengissä, enkä missään vaiheessa oikeasti edes ajatellut luovuttamista, vaikka ylläripylläriesteennousun jälkeen suuntaa vaihdettaessa pulssi olikin aikalailla hurja silkasta rimakauhusta. Sain Sallyn myös kulkemaan todella mukavasti esteiden ja kavalettien välissä, se oli pyöreä, hyvä ja kevyt ratsastaa, ja kuunteli parhaan kykynsä mukaan sitä mitä sille yritin kertoa. Kaikkeen ei tuntiratsukaan kykene... Olin kuitenkin tuntiin kokonaisuudessaan hyvin tyytyväinen, sillä vaikka parannettavaa on paljon, se todennäköisesti ratkeaa ihan vaan rutiinilla. Muistelin myös Minkin neuvoja lauantailta, ja kas kummaa, heti kun muistin suoristaa itseni niin horisontaalisesti kuin vertikaalisestikin, oli toiminta taas paljon helpompaa ja muutenkin laadukkaampaa. Innolla siis odotellaan ensi viikkoa, josko päästäisiin jatkaman tästä eteenpäin :)

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Loppuviikon ratsastelut - joo, monikossa!

Loppuviikko onkin ollut yllättävän hevospainotteinen: torstaina kävin ratsastamassa ensimmäistä kertaa Capulla, tänään kävin ensin taas ratsastussimulaattorissa ja sen jälkeen pääsin vielä ihan extempore Hilleilemään. Aloitetaan kuitenkin siitä torstaista.

Viime viikonloppuna vanha luokkakaverini haki facebookin kautta vuokraajaa hevoselleen, ja minäpä toki sanoin että voihan sitä nyt katsomaan tulla. Torstaille siis sovittiin kokeilu, ja kas, nyt mulla on taas vuokrahevonen. Capu on espanjasta tuotu 11-vuotias PSL/PRE -risteytysruuna, voikko väriltään, ja ihku tukkajumala jolla on myös erittäin tukeva laidunmaha räväkästä laidunseurastaan huolimatta. Uusi talli ja uusi heppa on aina jänniä juttuja, mutta onneksi omistaja sentään oli tuttu. Hevonenkin oli mukava, kiltti ja rauhallinen, mutta hirmu herkkä. Ymmärrän tosiaan, miksi joku sanoo sitä laiskaksi, vaikka itsellä ei varsinaisesti ollut ongelmia saada sitä liikkumaan tai pysymään liikkeessä. Capu on myös viime aikoina pääsääntöisesti vain maastoillut, ja olikin aika jäykkä, ja kuumuus myös vähän varmasti vetelöitti menoa. Tähän todennäköisesti kuitenkin auttaa jo ihan raaka työnteko, ja se, että saa oman kropan haltuun entistä paremmin. Innolla odotan kyllä, että pääsen itse rauhassa harjoittelemaan :)

Tänään kävin iltapäivästä toista kertaa simulaattorissa. Tämä kerta ei todellakaan ollut ihan samanlainen suksee, kuin edellinen, jo heti ensimmäisen 30 sekunnin jälkeen Minkki kysyi, että mitä olen tehnyt nyt eri tavalla versus talvi.. Tasapaino oli paljon huonompi, ja olin paljon, paljon enemmän oikealla kuin viimeksi. Saatiin onneksi korjattua asiaa, ja jännin asia tässä oli ehkä se, että olen jo vähän liiankin takanojassa, ns.  klassisessa kananperseasennossa :D Kun korjattiin asentoa suoraksi, tuntui, että oon ihan etunojassa ja tissitkin roikkuu jo alaspäin, mutta peilistä katsottuna olin kyllä ihan just eikä melkein siinä missä pitääkin. Pehmeät pallot aluksi istuinluiden alla helpottivat löytämään ja saamaan ne paremmin pystyyn, ja sain sitäkin kautta itseni syvemmälle satulaan ja parempaan tasapainoon. Korjasimme myös hieman oikeaa jalkaani, joka on vähän "tuhma" ja liikkuu omiaan vasemman pysyessä siellä missä pitääkin, eli reisiluu ei ole riittävän suora -> se ei pääse joustamaan riittävästi siellä kuopassaan ja polvesta alaspäin sääri kääntyy eri suuntaan. Tästä pitää itseni ajatella se oikea polvi olemaan vähän hiljempaa ja kääntää se reisiluu oikeaan asentoon, eikä vaan kääntää lonkkaa jatkuvasti auki. Myös käden pitää päästä liikkumaan liikkeen mukana, eli kun lapa nousee, myös käsi vähän nousee ja päästää hevosen liikkumaan.
Lyhyesti siis:

  • Istuinluut pystyyn
  • Selkäranka pystyyn kalloon asti
  • Oikea lonkka koukistumaan, ei aukikiertoon
  • Käden suunta lavasta ylöspäin

Teesejä pääsin heti jo testaamaan käytännössä, kun tosiaan kävin extempore-ratsastamassa Hillen pitkästä aikaa. Pyörin ensin vähän aikaa kentällä testaamassa asioita, ja kyllä, muutos hevosen liikkeessä sillä pienellä selkärangan suoristamisella ja oman position siirtämisellä pakaroilta istuinluille oli todella huima jopa Hillen kaltaisella, ei-niin-herkällä-ja-hyvinratsastetulla hevosella! Hillen kanssa tein ihan vaan parikymmentä minuuttia kenttätyöskentelyä lähinnä etsien rentoutta, pyöreyttä ja vähän suoruuttakin, sen jälkeen käytiin vielä maastossa köpöttelemässä. Itse pitäisi muistaa vaan paremmin se, ettei vie sitä oikeaa(kaan) kättä vasemman yli ristiin. Pääsääntöisesti kuitenkin vain pikatestasin jutut rennolla otteella ja pidin hauskaa :) Osasin vielä koota palapelinkin, eli pukea ötökkäloimenkin takaisin mummelin niskaan lähes-ykkösellä, josta olen hyvin ylpeä :D

Maastoilumeininkiä

Nyt jotenkin tuntuu taas löytyneen boosti tähän hommaan. Salillakin on taas päässyt ja ehtinyt kunnolla käymään, ja luulisi sen jo näkyvän myös kohta taas tekemisessäkin :) Hippolan klinikassakin kävin kun voitin Kian blogista lipun, ne muistiinpanot pitäisi vielä vaan saada kirjoitettua kännykästä ylös ja lavennettua tekstiksi.


torstai 5. kesäkuuta 2014

"Ajatelkaa, että joka askeleelta voisitte sekä pysäyttää että tulla esteelle"

Eilen tunnilla ratsuna pikkuinen Nelson. Lämmin ilma ja linnunlaulu sai mielen hetkessä ihanaan zen-tilaan, jonka pohjalta olikin sitten mukavaa aloittaa ratsastus.

Nelson tuntui alusta asti hyvältä ja hereilläolevalta, vaikka karsinassa vähän julmistelikin, ja sain sen mielestäni heti hyvin avuille ja aktiiviseksi. Alkuun ravissa vähän normaalia kaarien ratsastelua keventäen ja myös kentän keskellä olevaa kavalettia hyväksikäyttäen, sen jälkeen aloitettiin tekemään siirtymisiä. Ensin siirreltiin molempiin suuntiin käynti-ravisiirtymisiä, jossa jo piti olla mukana ajatus, että joka askeleelta voit tarvittaessa pysäyttää ratsun tai hypätä esteen. Aktiivisuus ja avuillaolo siis päivän ääneensanomaton teema. Ravisiirtymiset oli pääosin erittäin hyviä ia teräviä, tulivat avuilla ja just silloin kun pyysin, eivätkä vasta sit joskus, eikä käyntiinsiirtymisissäkään juuri valittamista ollut.


Nelson toisenkin tunnin jälkeen menossa suihkuun.

Kun ravisiirtymiset lähtivät sujumaan, alettiin tekemään käynti-laukkasiirtymisiä. Vasen laukka oli tänään paljon helpompi, ja vaikka en saanut koko tunnin aikana yhtään selkeää laukasta alas käyntiin -siirtymää, niin varsinkin nostoista voin olla ylpeä, niitä tuli aika monta aika hienoa. Myös siinä vaiheessa kun poni koitti alkaa pullikoimaan että lällällää, nostapa itse, sain napakasti ratsastettua siitäkin ulos ihan kelvollisen noston. Toki niitä veteliä ja ravin kautta nostojakin mahtui mukaan, mutta pääosin nostot olivat hyviä ja teräviä.

Lopuksi vielä hetki kevyttä ravia, jossa poni haki todella mukavasti eteen alas.

Itse koen ratsastaneeni hyvin, ja vaikka ongelmia olikin, ne olivat tänään kohtuu pieniä ja helposti korjattavissa, kuten esimerkiksi se, että alapohje jäi helposti irti. Massiivista vinoutta tai jumia ei ainakaan minussa ollut, kuten viime viikolla oli, lieneekö syynä sitten ylipäänsä parempi mieli vai lämpimämmät kelit jotka lämmittivät myös lihaksiston paremmin. Kädetkin pysyivät kohtuullisen hyvin omilla puolillaan, vaikka täysin en niiden vaeltamista varsinkaan Nelsonin kanssa pystynyt estämään. Tyytyväisenä menin ratsun selkään, ja vielä tyytyväisempänä tulin sieltä alas.

Olin viikonloppuna myös Hippolan klinikalla, josta koitan myös saada jonkin verran ajatuksia ylös, sen verran hyvää settiä oli tarjolla!

lauantai 31. toukokuuta 2014

Bad riding, tai paremminkin bad bodybalancing

Keskiviikon tunnilla ratsuna Sally. Itse meinasin jo perua tunnin, koska kipeä olo, mutta meninpä silti. Sitä en tiedä, olisiko kannattanut, ratsastin aika huonosti, ja varsinkin oikea jalkani oli todella ongelmainen koko tunnin ajan. Vaikka jalustimet oli taatusti täysin samanmittaiset oli oikea jalkani ylempänä ja paljon vasenta jalkaa lyhyempi koko ajan, ja kiertyi kummallisesti sisäänpäin nilkasta vaikka polvi osoitti sinne minne pitikin. Nämä kaikki sekä maanantainen jätemäkireissu joka tuntui huolella vielä pohkeissa tekivät sen, että oikein mistään ei vaan tullut niin mitään.

Tehtävinä ratsastettiin ensin ravissa muutamia mutkauria ja pylpyröitä vapaaseen suuntaan, ja sitten hetki laukkaa jossa sama jatkui samaan suuntaan. Laukka oli tänään ihan ok:ta, ja sain muutaman varsin hyvänkin noston tehtyä. Tämän jälkeen tehtävänä oli vapaat väistöt pitkillä sivuilla, eli sai mennä joko seinäväistöä, väistää uralle tai uralta pois. Olin myös ihan ulalla kevennysten kanssa, jotenkin onnistuin koko ajan vaihtamaan kevennyksen väistön vastaiseksi... Kun sain itseni hetkeksi kasaan ja ruumiinosani hallintaan, sain aikaiseski ihan ok:ita väistöpätkiä. Vähän oli jotenkin taas ohjaustehostimet kuitenkin hukassa, enkä ollut kovin tyytyväinen esitykseeni.

Tunnin jälkeen pohdittiin Cyran saamaa shockwavea, sitä oli tuttu ell tehnyt myös TI:lle. Hän kertoi siitä olleen valtavasti apua, ja pohdin itsekin, pitäisikö sellaiseen mennä. Lihaskalvojumi sekä takareisissä ja pohkeissa, mutta etenkin alaselässä sekä pakaroissa on sen sorttista, ettei se siitä venyttelemällä taida poistua. Pitäisi siis jostain keksiä rahaa moiseen, tai hierojaan tai johonkin, joka edes vähän auttaisi tässä asiassa.

Ensi viikolla pääsen mahdollisesti taas simulaattoriin, ja sen lisäksi saattaa ehkä mahdollisesti (huomaa epävarmuuden määrä ;) ) olla tiedossa yksi heppakuvio lisää. Näitä odotellessa!

perjantai 23. toukokuuta 2014

Hatarat muistikuvat alkuviikolta.

Maanantain tunnilla ratsuna oli Sally. Itsellä oli taas vähän jalat hukassa, en saanut niitä jotenkin pidettyä tuntumalla, enkä jaksanut pitää keskivartalossa riittävästi tukea, niin että olisin saanut puolipidätteet rehellisesti läpi. Muutaman kerran tajusin sentään ottaa isomman pidätteen ja siirtää ihan kunnolla käyntiin tai pysäyttää, ja tämän jälkeen hetken homma sujuikin kunnolla. Ajoittain hommassa oli kuitenkin ehkä vähän turhan paljon ajelemisen ja jopa luovuttamisen makua, kunhan nyt mentiin vähän sinnepäin.

Alkuun ravissa ja laukassa vähän ympyröitä että saatiin hevoset hereille, sitten hieman siksak-pohkeenväistöä uralta-uralle-uralta-uralle käynnissä kaksi pätkää, ravissa yksi. Itse ratsastin helposti Sallyn väistöön takaosa edellä, ja sitä sit oli hankala korjata, kun puolipidäte ei mennyt läpi. Muutamia hyviä pätkiä kuitenkin sain aikaiseksi, kun vähän keräilin itseäni, ja lopussa meno oli jo ihan hyvää. Lopuksi vielä otettiin vähän laukkaa ja laukannostoja, sain aikaiseksi pari todella kivaa nostoa.

Selkeästi huomaa omassa ratsastuksessa, että salilla on käyty nyt vähän laiskasti. Pitäisi ottaa nyt ryhtiliike tässäkin asiassa, nyt kun omaa energiaa tuntuu taas olevan eikä pääsykoelukeminenkaan ole enää kelpaava tekosyy. Toivottavasti myös simulaattorivisiitti kesäkuussa onnistuisi!

lauantai 17. toukokuuta 2014

Poniratsastusta

Keskiviikon tunnilla ratsuna Nelson, teemana suoruus. Itselleni tämä on vaikeaa, koska olen lähtökohtaisesti vino, Nelsonille tämä on vaikeaa, koska se muuten vaan on vähän venkura. Ja koska itse olen suhteesa ratsuun paljon isompi kuin isolle hevoselle, niin oman painon vaikutus korostuu entisestään. Kuinka vaikeaa! Ja opettavaista!

Alkuun huolehdimme siitä, että hevosessa on eteenpäinpyrkimystä, ja teimme vähän pysähdyksiä ja voltteja, jotta kyljet heräisivät. Piude puhui myös siitä, että koska hevoset tuppaavat olemaan vinoja kuka minnekin ja pyrkivät helpottamaan omaa työtänsä sen mukaisesti, on ratsastajan pysyteltävä keskellä suhteessa hevoseen, eikä välttämättä satulaan tai kuljettavaan uraan, jotta hevosen voi saada suoraksi. Tästä alettiinkin katkaisemaan kenttää päädystä niin että pitkä sivu tultiin reilusti uran sisäpuolella. Ensin tulin ravissa suoraan huolehtien että poni on suora, ja sitten väistätin ulospäin uralle. Onnistuin hyvin itse katkaisemaan huonon väistön jos lapa pullahti ulos tai jos muutenvaan alettiin vaan väistellä ja valua sinne aidalle lopettamalla väistön ja aloittamalla sen uudelleen - ongelmatilanteessa osasin siis toimia! Laukkaa myös kokeiltiin, ensin uraa pitkin ja nostoja, ja lopulta myös samalla tavalla uran sisäpuolella hevosta suoristaen. Vasen laukka meni hirmu kivasti, oikeassa siellä uran sisäpuolella oma paino valui helposti vasemmalle, ja poni vaihtoi laukan suoristuksen jälkeen. Sain tätäkin kuitenkin korjattua mielestäni hyvin, ensin sain korjattua rikon laukanvaihdolla takaisin, ja lopulta jopa hallittua omat räpyläni ja pidettyä ponin suorassa ja laukan oikeana.

Harmillisesti vaan välillä oma oikea puoleni elää ihan omaa elämäänsä. Kuitenkin paljon paremmin meni koko tunti nyt kuin pari viikkoa sitten - olin itse aika ulapalla apuineni, ja siitä ärsyyntyneenä Nelson ponina todellakin käytti tilanteen hyväksi ja tarjosi pelkkää pukkilaukkaa ja etenemättömyyttä, kunnes ryhdistyin ja päätin et ihan sama mitä laukkaa me nyt mennään, mut me prkl mennään nyt eteenpäin! :D Muutenkin jotenkin taas ymmärsin ihan itse pitää tuntuman kunnolla ja ratsastaa jalalla eteen, helpotti hommaa ihan valtavasti. Loppua kohden Nelson oli varsin hyvä, ja vaikka en ihan omaa parhaimmistoani edelleenkään hevosen selässä esittänyt, olin kuitenkin ihan tyytyväinen itseeni ratsastajana. Paremminhan aina voisi toki mennä ;)

Seuraavan kerran hevosen selkään taas maanantaina. Pitää silloinkin yrittää olla ajoissa tallilla että ehtii vähän downshiftata omaa fiilistään alaspäin ja istua hetken kentänreunalla raittiissa ilmassa, että saa henkisestikin silmät auki ja kykenee mitään tekemään. Nyt sillä oli selkeästi suuri vaikutus omaan tekemiseeni ja olemiseeni, kun en kauheaa hönkää tehnyt siirtymää  neljältä töistä kotiin -> pikainen eväs -> vaatteet vaihtoon -> vähän ennen viittä liikenteeseen -> puoli kuusi tallilla -> hevonen kuntoon kiireellä -> kuudelta selkään. Hyvää tekee pieni rauhoittuminen, eikä harrastuksen itseisarvo ainakaan minulla ole lisätä negatiivista stressiä :) Kun mieli on rento, on kehokin rento, ja sitä kautta pääsee ratsastamaan paljon paremmin!

torstai 8. toukokuuta 2014

Palauttelua normaaliin rytmiin.

Sain kaveriltani jo pari viikkoa sitten vähän palautetta vienoon sävyyn, ettei ole sunkaan blogiin paljon tekstiä viime aikoina tullut ;) Osui ja upposi, ja koitanpa nyt pitää tahtia yllä edes sen viikottaisen tunnin raportoinnin verran. Tosin, tässä ennen eilistä en kyllä ole ollutkaan hevosen selässä sitten pääsiäisen ja sitäkin ennen kiitos taudin ja salikiireiden aika vähän.

Piude ei ollut vielä tullut talliin, joten ihan omakätisesti arvoin itselleni ratsuksi Sallyn ja kevyemmälle tuntikaverille Nelsonin. Joku palikka oli kuitenkin osunut kohdalleen, koska ennakko-odotuksistani huolimatta heti alkuun sain Sallyn kulkemaan sinne minne halusin, eikä sellaista normaalia ohjaustehostin puuttuu ja kevennys tuntuu alkeiskurssilaiselta -oloa tullut missään vaiheessa. Ei sillä että se het kättelyssä olis hyvin mennyt, Piuden mielestä ei kuulemma ollut ok, että ratsuna oli kirahvi, kun tiedustelin asiaa. Pyrinkin saamaan Sallya paremmin tuntumalle, jalkaa läpi ja lapoja kontrolliin tekemällä päätyihin voltteja ja pieniä temponmuutoksia kevyessä ravissa, jotka usein kyllä päätyivät siihen että ratsu meni selättömänä jalasta kyllä eteen vauhdin kasvaessa, mutta puolipidäte ei mennyt läpi, korkeintaan aiheutti pään nousua, jos sitäkään. Muutaman kerran pienemmän voltin jälkeen asia onneksi alkoi pikkuhiljaa sujumaan, vaikka melko tiheään kuuluikin kentän laidalta tiukkaan sävyyn "PUOLIPIDÄTE!", vaikka omasta mielestäni olin juuri sellaisen tehnyt...

Ravi alkoi sujumaan ajoittain, ja Sally hakemaan jopa ihan itsekin alas ja nostamaan selkäänsä, joten siirryttiin laukkaan. Laukannostot oli heti alusta asti hyviä, helppoja ja hienoja, vaikka ensimmäiset nostinkin käynnistä lähinnä oman mielenrauhani vuoksi. Laukka nousi avusta ja silloin kun pyysin, eikä rundattu ensin ympäri kenttää kuin Vermon etusuoralla ja sitten vasta jossain ehkä kaaduttu vahingossa laukantapaiseen askellajiin. Laukkaa pääsin myös ratsastamaankin jo vähän, varsinkin oikealle. Rikkoja kyllä tuli, kerran vaan ihan silkasta nauramisesta, mutta parhaimmillaan jo kahden askeleen jälkeen oli uusi laukka jo tulilla. Hieman Sally tuli edestä raskaaksi laukassa enkä saanut sitä asettumaan niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta mielettömän kivoja laukkapätkiä kuitenkin sain aikaan.Loppuraveissa oli kuitenkin alla rento ja mukavantuntuinen hevonen, joka venytti erittäin reilusti eteen ja alas!

Muita huomioita: Ne kädet. Miksi on niin vaikeaa pitää niitä rentoina ja takana heti olkapäistä asti, ja käyttää sitä vasenta kättä varsinkin taakse tai vasemmalle, eikä sään yli ristiin oikealle. Varmaan asettuiskin se heppa paremmin, kun vaan pääsisi. Puolipidätteet pitää myös tehdä loppuun asti, eikä vain olla tekevinään ja antaa ratsun lompsia eteenpäin samaan malliin. Hyvää oli kyllä ne muutamat hetket, kun sain hevosen toimimaan kuten halusin, taipumaan ja olemaan punkematta lapaansa yhtään minnekään. Muutenkin tunnin jälkeen oli rento olo sekä itsellä että hevosella, muun elämän vastustuksesta huolimatta. Tekisi mieli ottaa muutama lisätunti ihan vaan sen hyvänolontunteen lisäämiseksi, mutta ei taida olla varaa. Ehkä vain suosiolla odottelen ensi viikkoon.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Maastoreissuja, ahaa-elämyksiä ja hyvää mieltä

Viime aikoina on täällä ollut hiljaista, syynä yksinkertaisesti se, etten ole ehtinyt käymään tallilla tai olen ollut kipeänä. Tauko on tullut kyllä selkeästi tarpeeseen, sillä just nyt kulkee aivan hirveän hyvin. *kopkop* sille.

Viime sunnuntaina tehtiin Hillen ja Lopin kanssa puolentoista tunnin kepsakka maastolenkki vähän eilisillan juhlinnasta väsyneenä. Tuli tarpeeseen ja Hille oli aivan loisto - offroad-osuuksilla niin varmajalkainen, mutta sit kun sai mennä, niin tosiaan mentiin. Muutama oikein kunnon laukkaspurttikin tuli tehtyä, kun pikkuinen karvajalka lähti kuin ammus tykin suusta. Sarjakuvamaailmassa olisin jäänyt ilmaan istumaan :D

HeiaHeia sentään! Pojat laitteli lumisateessa facebookiin neliveto-on-eriveto -päivityksiä koko päivän, joten kannoin korteni kekoon ;)

Maanantaina extempore-ratsastustunti tukiopetuksessa tuntikaverin tilalla kun vaihdoimme tuntimme päittäin, ratsuna Cyra. Meno oli alkuun hyvinkin huteraa ja palikat hukassa, mutta kyllä se siitä sit alkoi kulkemaan. Alkuun ihan perusjuttuja, kääntämistä ja ajatusta, että kun ratsastaa ennen kulmaa vähän eteen, voi tehdä puolipidätteen ja kääntää, sekä myös ratsastaa ulos kulmasta, kun ravi ei pääse kuolemaan kulmassa. Totesimme myös, että kulma on ikäänkuin neljäsosa volttia, eikä volttiakaan ratsasteta vain menemällä sinne ja tulemalla pois, vaan kääntää pitää koko ajan. Mietittiin myös ulkoapuja, ja sitä, että hevonen seuraa ulko-ohjaa ulos uran ulkopuolelle, jottei tulisi ratsastettua vain ohjaamatta ojissa, vaan valittua itselle se reitti mitä haluaa kulkea myös suoralla uralla. 

Tästä kehitettiin jatkoa niin, että pyrittiin jättämään asetus kulman jälkeen vähän sisään. Seuraavaksi käytiinkin keskustelu opettajan kanssa siitä, olenko kykeneväinen kolmen viikon ratsastustauon jälkeen suorittamaan avotaivutusta, kun itse ongelmoin lähinnä oman vartalonhallintani kanssa. Lopputulemana sitten vaan seuraavan pitkän sivun alusta ratsastin jo tutun sisäänasetuksen lisäksi ulkopohkeella etuosan uran sisäpuolelle jääden samalla pitämään hevosta ulko-ohjalla halutulla reitillä (eli kulkemaan suoraan), ja ei hitto, avoahan sieltä tuli :D Tähän kohtaan huudan toki hätääntyneenä, että "se oli vahinko" :D Kaikki tämä vielä ihan just niin, ettei ravi kärsinyt taivutuksessa ollenkaan, vaan tahti ja tempo pysyivät muuttumattomana, Cyra vaan asensi itsensä halutulle mutkalle. Näitä vähän molempiin suuntiin, ja mikä jännintä, itselleni sekä myös Cyralle vaikeampi oikea kierros oli huomattavasti parempi, mitä vasen kierros. Istuntaani pähkäillessä Piude sanoikin, että kunhan hevonen liikkuu noin, voit seistä siellä vaikka päälläsi, sillä ei ole merkitystä, ja että hevonen tykkää olla mun alla, luultavasti siksi, että myös annan sen liikkua eteen kun se tahtoo. 

Torstaina ratsastin edellisen viikon tuntini, ja sillekin tunnille oli luvassa tukiopetusta. Ratsuksi valikoitui tällä kertaa Nelson, ja tunti jatkoi samalla teemalla mitä maanantaikin. Nelson on alkuun melko nahkea liikkumaan, ja pienenä ponina helposti eteenratsastettaessa jää tikittämään eteenpäin lyhyttä ja nopeaa askelta, eikä niinkään lisää askelpituutta eteenpäin. Piude muistutti myös, että kun poni on pieni, mulla on jo kulmassa paljon enemmän aikaa ratsastaa sitä, kuin isoa hevosta, ja palautimme mieleen maanantain voltti vs. kulma -toteaman pohjustuksena sille, että aloin tekemään voltit pitkän sivun päihin niin etteivät ne kuitenkaan ole kulmassa.

Volttien väliin rupesin ratsastamaan avoa. Nelson on venkurana ja edestä mielellään lähes tyhjänä hankalampi ratsastaa suoraksi kuin Cyra, kun itse pidän vähän vahvemmasta tuntumasta jonka Cyra ja Sally tarjoavat mielellään. Nelson taas vahvempaa tuntumaa hakiessa alkaa keräämään vain painetta, joten pysyttiin ponin mukavuus- ja mun epämukavuusalueella tuon tuntuman kanssa. Tehtävänä siis ratsastaa kulma, ratsastaa voltti (ja tsekata eteenpäinpyrkimys voltilla kuntoon), ratsastaa pitkä sivu avoa ja päättää se volttiin (ja tsekata taas eteenpäinpyrkimys) ennen kulmaa. Itselläni ongelmana ollut vasemman ulkokäden lasku koki työvoiton, kun aivan itse ja aivan täysin automaattisesti korjasin avon linjaa nostamalla ulkokättä ja viemällä kättä kyynärpää edellä taakse, enkä perussettinä laskemalla kättä ja tuomalla sitä ristiin sään yli oikealle puolelle. Tuuletettiin Piuden kanssa molemmat :D Totesimme kyllä myös, että Cyralla korjausta ei välttämättä olisi tullut, mutta pääasia että tuli edes Nelsonilla. Samoin mulla oli ongelmia saada päätettyä avo ja päästä siirtymään voltille, poni kun tässä kohtaa jäi helposti jatkamaan kylkimyyryssä kohti kulmaa. Tähän sain neuvoksi vähän polkaista ensin sisäjalkaa alas, että paino siirtyisi paremmin sisään, ja sen jälkeen ratsastaa sisäjalalla eteen, ja antaa ulkojalalan olla vaan "tukena".

Erittäin avartavat kaksi ratsastuskertaa siis takana, oikein harmittaa ettei kaikkea saa edes puettua sanoiksi, muunmuassa ajatuksia tuosta tuntumasta. Näillä eväillä on siis hyvä suunnata ensin tänään Equstomiin ratsastussimulaattoriin ja huomenna Hillen kanssa reenailemaan kentälle. En myöskään malttaisi odottaa paria viikkoa, kun pääsen liikuttamaan Cyraa pari kertaa ihan itsekseni! 

Toivottavasti tämä rentous, keveys ja hyvä mieli jatkuvat ratsastuksessa edelleen!