Helsinki International Horse Show 2014

Tämän vuoden Hissi taas takana, ja torstain katastrofipäivän jälkeen hommat meni todella leppoisasti ja show tuntui loppuvan ihan ennen aikojaan. Tänä vuonna paikanvaihdoksen myötä meidän paletti meni uusiksi enkä oikeastaan keksi muutoksesta mitään huonoa sanottavaa, ryhmänikin oli erittäin tyytyväinen tilanteeseen. Fyysinen sijaintimme parani noin potenssiin miljoona ja laajennettujen toimintaoikeuksien takia pystyimme tekemään itse heti jotain katastrofeille ilman välipuhelua alakertaan, joka tarkoitti nopeammin hoidettuja tilanteita eli tyytyväisempiä asiakkaita.

Keskiviikkoiltana ratsukoita liikuttamassa hevosiaan kilpa-areenalla.

Torstai tosiaan pissi kintuille ihan totaalisesti. Ihan elintärkeät asiat puuttuivat erinäisistä syistä, kommunikaationpuutteen vuoksi olimme paikalla puoli tuntia liian myöhään aikaan eikä tieto kulkenut meille asti, joten toki annoimme siinä sivussa myös asiakkaille väärää tietoa. Sen lisäksi tulevia päiviä varten hommien hoitaminen sekä akuuttien tulipalojen sammutus, niin lopputuloksena ehdin edes ajattelemaan katsomoa ensimmäistä kertaa puoli yhdeksän, ja siinä vaiheessa jo lähes 13 tuntia hallilla olleena en jaksanut enää keskittyä kouluratsastuksen villiin maailmaan... Aamu alkoi joka aamu kahdeksalta ja jatkui siitä niin että viikonloppuna tuli nukuttua maksimissaan viitisen tuntia per yö.

Perjantaina pääsin onneksi vähän purkamaan tuntojani ja vaikka tieto ei edelleenkään kulkenut aina ihan perille asti, mutta onneksi meidän ryhmä on niin loistava, että he hoitivat homman todella hyvin ja todella nopeasti, vaikka joutuivatkin tekemään vähän ekstraa. Oman vuoroni ulkopuolella ehdin jo pari kertaa katsomaan kisojakin aina muutaman ratsukon verran kerrallaan, sekä pyörähtämään pikaisesti Expossa. Tämä vuosi oli muuten ensimmäinen Horse Show ikinä, kun en ostanut niin kerrassaan mitään! Kypärälle olisi ollut tarve, mutta koska minulla on vielä yksi käyttämätön lahjakortti Horzen nettikauppaan, hankin sen sieltä. Hanskoja olisi tehnyt mieli hankkia koska mm. Rökkeleitä oli parhaimmillaan kolmellakympillä, ja Stübbenin maailman parasta satulasaippuaa myytiin vitosen purkki. Edellistä, vuonna 2001 kisoista voitettua purkkia on kuitenkin vielä reilusti jäljellä, niin en kokenut tarpeelliseksi ostaa uutta :D

Fiiliksiä ympäri jäähallia. Vähän jäi kuvaaminenkin kiireen jalkoihin, mutta ehkä noista vielä joku kollaasi tulee.

Lauantai meni erittäin smoothisti, vaikka yksi yllärinä vähän ennen iltakymmentä tullut keissi sai aikaiseksi snadin paniikin joka jatkui vielä sunnuntaiaamunakin. Lauantaina kaikki jo ihan selvästi tiesi mitä tekivät ja suurin osa informaatiosta ja suunnitelmanmuutoksista osasi perille asti, joka helpotti tekemistä erittäin paljon. Käytiin after ride -partyissa Paddockissa,  Siltsun aikana danssattiin hiekalla ja katsottiin mielettömän tiukka SixBar, josta muutama ratsukko aikataulun venähtämisen takia ikävä kyllä jäi pois. Scandicin 30-vuotisjuhlat jätettiin väliin ja mentiin oman ryhmän kanssa istuskelemaan parille. Sunnuntaina ei silti ollut kovin freshi olo, mutta onneksi päivä oli yllättävän rauhallinen.World Cup oli huima ja Juuli ratsasti tajuttoman hienosti, ja ehkä rakastuin Christian Ahlmannin kimoon hevoseen Cornado II:n - kuten ryhmäläiseni kanssa todettiin, se on vähän kuin vanha kisaponini Cacru mutta hevostettuna. Kaikenkaikkiaan en kuitenkaan areenan tapahumia ihan hirveästi ehtinyt seuraamaan, mutta ehkä ensi vuosi on parempi kun ylimääräistä säätämistä on toivon mukaan vähemmän kun paikka on tuttu.

Sunnuntaiaamun fiiliksiä. Ihan kaikki kolme ratsukkoa ehdin katsoa U25 -luokan alusta, ennen kuin taas mentiin.

Muutenkin kisat olivat tänä vuonna hienot, ja luulen ettei ensimmäisen vuoden alkukankeus näkynyt kovin paljoa ulospäin. Ainakin me onnistuttiin koko crewn osalta parantamaan torstaista ihan valtavasti ja HT.netin huippukriitikkoja lukuunottamatta kävijät tuntuivat myös pääosin ihan tyytyväisiltä tapahtumaan. Tupa ainakin oli erittäin täysi, lauantain GP-näytös sekä World Cup olivat molemmat muutama paikkaa vajaa loppuunmyytyjä. Myös yleisölle avoin verryttely oli todella mielenkiintoista seurattavaa. Kaikesta huolimatta tämän vuoden showsta jäi mieleen todella hyvä ja positiivinen fiilis, ensi vuonna parannetaan vielä entisestään!

Järkevä tamma :)

Sunnuntaina lähdin tallille ihan täysin ilman odotuksia: Sally ja Nelson olivat kisoissa ja Cyra sen aikaa yksin kotona. Edellisenä päivänä se oli kuulema esittänyt ihan yllättäen melkoisen repertuaarin erinäisiä kevätjuhlaliikkeitä jäätyään yksin kentälle Sallyn ja Nelsonin lähdettyä kävelemään rataa ympäri, ja sain monelta taholta varoituksia mahdollisesta eroahdistushevosesta. Olin siis liikkeellä ihan sillä mentaliteetilla, että jos se on jo karsinassa ihan hermoraunio, en lähde edes yrittämään kentälle, ja jos lähden, voin tulla pois vaikka heti jos tuntuu siltä että homma ei ole enää turvallista.

No, tallille tullessani mua oli vastassa ihan rela ja iloinen heppa, jonka eteen tuuppasin tupon heinää siksi aikaa kun putsasin karsinat. Cyra mutusteli eväitään ihan rauhassa, mitä nyt ehkä vähän normaalia herkemmin jäi katselemaan ja kuulostelemaan ääniä tallin ulkopuolelta, ja karsinasta kyllä näki, että jotain sambaa siellä oli kovasti harjoiteltu. Koska hevonen oli rento, lähdin sitten kuitenkin ratsastamaan, ja otin vielä varmuuden vuoksi gramanit mukaan lisäjarruksi hätätilanteiden varalta, mutta ihan turhaan. Hevonen oli ihan super.

Se kulki ihan sairaan hienosti, kantoi itsensä superhyvin ja totteli todella pieniä apuja! Ei merkkiäkään mistään tuhmailusta tai ahdistuksesta, vaan silkkaa 150% työntekoa siitä huolimatta että kenttä oli yksi iso uima-allas. Koska hevonen oli hyvä, lähdin nopeiden alkuverryttelyjen jälkeen työstämään laukkaa, joka on ollut viime aikoina sille vähän hankalaa, kun pitkä saikku vei lihaksia ja kantokykyä luonnostaan pidempänä liikkuvalta hevoselta aika paljon. Nostot oli todella hyviä ja hienoja, laukka pyöri hyvin ja siirtymiset alaspäinkin oli ihan ok siihen nähden, mitä kuskin keskivartalo toteutti... Ehdin parhaimmillani tehdä yhdellä ympyrällä neljä siirtymistä, joka on mielestäni todella hyvin :) Kun itse vaan muistin olla menossa siihen suuntaan mihin halusin hevosenkin menevän, kantaa ulkokäden ja päästää varsinkin oikeassa kierroksessa sisäkäden rennoksi, laukka oli todella hyvää ja hienoa. Treenin jälkeen Cyra venytti ihan sikahienosti eteen-alas, eli oikeita lihaksia todella vahvistettiin!

Graman roikkui koko ratsastuksen ajan ihan löysällä. Hieno, reipas Cyra! Tosin, on se ennenkin ollut yksin sisällä tallissa ja yksin kentällä kun kaverit on olleet sisällä, niin en uskonutkaan sille varsinaisen yksinolon olevan ongelma. Edellisenä päivänäkin ongelma tuli, kun kaverit poistuivat näköpiiristä.

Lopuksi vielä pesin pihalla letkulla hiekat ja ravat pois jaloista, ja tässäkin Cyran järkevyys tuli taas esille. Muodon vuoksi pidin jostain ohjasta pestessäni kiinni, pää suurinpiirtein vuohiskuopissa. Jos hevonen olisi halunnut lähteä, ei mulla olis ollut mitään saumaa siihen. Mutta tämäpä olis seissyt varmaan vaikka ihan pitelemättä paikallaan, vaikka välillä vettä roiskahti nenällekin. Lopuksi vielä annoin sille reilun tupon heinää kavereiden odotteluajaksi, kun itse menin katsomaan näitä kavereita sinne kisoihin. Ihan tyytyväisen oloisena se jäi syömään karsinaansa.

Tämän viikon heppailut jääkin ratsastuksen osalta kokonaan väliin, mutta muuten hevoset on kovinkin läsnä loppuviikon ajan. Maanantaina jo vähän aloiteltiin, mutta tänään mennään! Neljä päivää Horse Showta, vähän unta, paljon hevosia ja kavereita, jes!

Syksyn ensimmäinen, osa 1: jäätynyt kenttä

Otsikossahan se jo tulikin. Plussalla oli vielä kun tallille ajoin, mutta piha oli jo jäässä. Onneksi sentään ymmärsin ottaa iltaruokintaa varten säilöpaalin sisään heti enkä alkaa miettimään sitä siinä vaiheessa kun pitäisi jo olla poneilla eväät nenän edessä...

Huoh, taas ollaan siirrytty talvimekkoaikaan.

Tällä viikollakaan ei ollut tunteja, eli ihan keskenäni menin. Toisaalta oli hyvä että kenttä oli kova, niin tuli keskityttyä tosi paljon siihen omaan olemiseen ja tekemiseen ja ratsastinkin pääosin käynnissä tehden välillä pieniä ravipätkiä. Menin siis aikalailla samalla kaavalla mitä viimeksi, tosin sillä erolla, että kun viimeksi oli pääasia saada Cyra kulkemaan piiiitkässä pyöreässä muodossa, eilen tavoitteenani oli tehdä mahdollisimman vähän ja oikein ja rennosti. Monta kertaa oikein pysähdyin pohtimaan omaa asentoani ja olemista: kannanko itseni rennosti mutta jäntevästi, mikä paikka nyt on jännittynyt kun käynnissä hevonen kulkee kuin kello mutta ravia pyytäessä selkä laskee, pää nousee ja vauhti hidastuu eikä sieltä ainakaan mitään ravia tule. Päädyin lopputulemaan, jossa koko jalka pituudeltaan jännittyy ihan pakaroita myöten kun koitan käyttää pohjetta eteenpäinmenotarkoituksessa, siirryn snadisti etunojaan, siirrän katseen maahan ("ei se kuitenkaan ravaa") ja heitän ohjat pois. Ei kovin hyvä lähtöasetelma hyvää ja tasapainoista ravia ajatellen.

No. Miten edetään. Todetaan että ihan sama, keskityn jalat rentona olemiseen, ja maiskutan sen raviin. Toimi. Ainoa vaan että kai sillä jalalla pitis pystyä vaikuttamaakin. Ja edelleen kun koitan laittaa jalat kiinni tai käyttä niitä, reaktio on sama. Tässä kohtaa olen hetken kiittimet ristissä siitä hyvästä, että mulla on ratsuna hevonen joka ei yksinkertaisesti vain toimi puristaen, potkien ja vetäen, vaan ihan oikeasti joutuu tekemään asiat ajatuksella ja oikein, sekä hallitsemaan kehonsa. Aloin ensin miettimään ylävartaloani ja keskivartalon tukea etsien käynnissä syvää istuntaa. Kun löysin hyvän, syvän ja rennon paikan itselleni satulassa, aloin pikkuhiljaa yritellä sitä raviakin jälleen. Alkuun ei kovin kaunista, ja siirryinkin pian takaisin käyntiin. Käynnissä koitin saada hevosta pysymään aktiivisena ja pehmeänä sekä volteilla, mutta vasta pohkeenväistössä osuin jackpotiin. Hevonen oli ulko-ohjalla ja rentoutui ja pyöristyi. Siitä raviin siirtyminen oli helpompaa, joskin pakka levisi helposti edelleen. Eikä korjaantunut sillä väistöllä, ylläri, jos ei osaa jalkojaan käyttä... Jollain voltilla taivuttaessa jotain silti tapahtui, ja löysin sekä itseni että jalkani myös ravissa, ja Cyra oli yhtäkkiä tosi super. Kokeilin vielä vähän lyhentää ja taivuttaa mutta en saanut selkää laskemaan ja hevosta huonoksi, joten ravailin sit hetken vielä keventäen tosi hienosti eteen alas-venyttävällä hevosella :)

Lol mikä vaahtohuuli :D

Loistava fiilis kun omalla ratsastuksella ja omaa tekemistä muuttamalla itse pystyy saamaan hevosen noin hienoksi! Siinä kun loppuhoitelin ja rasvailin Cyraa ratsastuksen jälkeen, pullahti suusta ulos vielä oikein kunnon vaahtopallo. Oli melko koomisen näkönen siinä hilluessaan, mutta ainakin suu on toiminut eli jotain olen oikein onnistunut tekemään! Toivottavasti sunnuntaina olisi kenttä taas sula, niin pääsisi vielä ratsastamaan kunnolla, kun hyvällä tuurilla saan kuvaajankin mukaan :) Tämä päivä muistutti taas siitä, että talvi on entistä lähempänä, eikä hyvä pohja ole enää itsestäänselvyys. Toivon mukaan talvellakin pohjat on kuitenkin pääosin jotain muuta kuin peilijäätä tai jäätynyttä hiekkaa että pystyisi edes vähän tekemään jotain.

Kansalaistottelemattomuutta!

Oikeasti, nyt alkaa mennä hermo.

Täysin blogin aiheeseen liittymätön postaus, mutta mielestäni ehdottoman tarpeellinen kiitos Aluehallintaviraston aivan täysin onnettoman pelleilyn siitä, että nyt aletaan jo rajaamaan tavallisen kansalaisen sananvapauttakin. Ettei nyt vaan jo mentäis jo ihan perustuslain vastaisesti? Ja kuinka moni teini lukiessaan blogista sanan "viski" päättää vetää perseet samantien?

Lähde

Suosittelen kaikille viskin ystäville reissua Skotlantiin. Jo pelkästään Edinburghissa on valtavasti loistavia maistelumahdollisuuksia. Jos mulla olisi kotona viskiä, saattaisinpa ottaa lasillisen. Nyt toistaiseksi tyydyn vain Hartwallin OriGINal-lonkeroon, jota myös suosittelen kaikille lonkeron ystäville.

OriGINal, jo kertaalleen nautittu.

Voit halutessasi ilmiantaa tämän blogikirjoituksen Aluehallintoviraston kirjaamoon (kirjaamo.etela@avi.fi) ja/tai viraston ylijohtaja Anneli Tainalle (anneli.taina@avi.fi). Vaihtoehtoisesti voit jakaa alkuperäistä kirjoitusta ja/tai kirjoittaa omaan blogiisi vastaavan postauksen.

Järjettömän alkoholimainontaa rajoittavan lainsäädännön sekä sen mielivaltaisen tulkinnan täytyy loppua.

Käytännön pohdintaa pyöreydestä ja peräänannosta

Tällä viikolla ei ole tunteja, joten menin kaksi kertaa keskenäni sekä tein iltatallit. Sama ohjelma toistuu myös ensi viikolla, ja sitten onkin jo Horse Show :)

Tiistaisesta jäsenkorjaajareissusta johtuen molemmat päivät oli aika kevyitä, keskiviikkona keskityin lähinnä omaan oikeaan käteeni sekä keskusteltiin kanssaratsastajan kanssa peräänannosta, ja siitä miten hevosen kuuluisi kulkea - ei siis kurkku käyrällä ja selkä alhaalla. Hän saikin ratsunsa kulkemaan välillä erittäinkin mallikkaasti :) Eikä Cyrakaan ollut huono, ja itse pysyin jo paremmin suorassa eli sain ratsastettuakin paremmin. Cyra ei ollenkaan hakenut enää vasemmalle kaarteissa laukkaa joka on ollut parin edellisen kerran ongelma, ja kulki muutenkin aika paljon rennommin. Laukannostot oli myös hyviä ja pääsin pikkuhiljaa taas vaikuttamaan laukkaankin. Hevonen oli mukavan reaktiivinen ja liikkui iloisesti ja omilla jaloillaan, mikä oli myös ehdottoman positiivista. Näennäisestä kevyilystä huolimatta oli ratsukin kuitenkin hikinen, vaikkei me tuntia kauempaa menty ja oli aika viileää. Pieni katkokin tuli kun unohdettiin laittaa kentälle valo, ja kävin sen sitten kesken kaiken tallissa laittamassa, ratsu ei juurikaan arvostanut :D

Nelsonin nenä.

Eilen meninkin pääasiallisesti käynnissä, alkuun pari kierrosta metsässä ennen kentälle suuntaamista. Tavoitteena oli ratsastaa tänään piiiiitkällä mutta samalla myös ehdottoman pyöreällä ja rennolla hevosella, ja tavoite onnistui kyllä ihan täydellisesti. Tein paljon kaikkea ja ihan koko ajan - väistätin uralla, uralta, uralle, siksakkina kentän keskellä pari askelta kerrallaan, tein voltteja joista lähdin usein avoon tai sulkuun, jotka päätin myös muutaman kerran voltteihin. Tein takaosakäännöksiä, lisäsin käyntiä, kokosin käyntiä, ylitaivutin, vastataivutin, asetin, ja suoristin. Vajaa tunti meni kuin siivillä, ja sekä itse että myös hevosen olemus oli hyväntuulinen ja rento sisälle tullessa.

Tyttöheppa nättinä. Mitenkäniin mulla on puhelimessa uusi kuvankäsittelyohjelma :D

Oli myös hirveän kivaa päästä tekemään tallihommia pitkästä aikaa, vaikken karsinoita päässytkään siivoamaan! On kivaa tehdä pöperöitä hevosille, on kivaa jakaa heiniä ja laittaa aamuruokia valmiiksi aamuruokkijalle. Onneksi ensi viikolla sama jatkuu edelleen :)

Saapas- ja muitakin ongelmia

Vähän on ollut blogi hiljainen työstressistä ja muista jutuista johtuen, mutta ehkäpä tämä taas tästä, ainakin Horse Showhun asti. Syyskuussa jatkoin taas tunteja, ja aloin sen lisäksi liikuttamaan Cyraa sen kerran-pari viikkoon. Tunnit, ja ratsastukset noin muutenkin on menneet hirmu hyvin, ja ratsusta riippumatta. Jopa Sallyn kanssa ei ole ollut sitä laiva ilman kapteenia -oloa, joka normaalisti tulee kun en ole sen satulassa ollut hetkeen :D Itsenäisesti ratsastaen olen saanut ratsastettua Cyran hyväksi, pyöreäksi ja oikeinliikkuvaksi ihan itse ilman mitään apuja. Olen kaikenkaikkiaan ratsastanut omalla tasollani ihan hirveän hyvin - keskiviikkoon asti.

Keskiviikkona mulla oli tunnilla Cyra. Olin niin totaalisessa kokovartalojumissa, että yhtäkkiä ihan hirveän hyvin alkanut tunti ja hyvin liikkuva, hienosti reagoiva ratsu vaan yhtäkkiä hävisivät, ja tilalla oli ihan valtava kokovartalojännitys ilman kehonhallintaa josta seurauksena toki jännittyneenä liikkuva hevonen joka tarjosi noin joka kulmassa laukkaa koska en saanut apujani järjestykseen... Aika paljon kokemattomamman tuntikaverini kanssa vaihdoimme osia, hän väisteli kun itse vaan ajelin ympäri kenttää yrittäen mennä edes samaan suuntaan ratsun kanssa, reitistä nyt puhumattakaan. Laukassakin tuli ihan sellainen olo, kuin olisi katsonut niitä kenttäratsastuksen kypäräkameravideoita. Siinä sitten vaan ravailin ja laukkailin löllönä ympäri kenttää koittaen ensin löytää ja sitten säilyttää rentoutta. Not so great success...

Onneksi sain sovittua oman ratsastukseni torstailta perjantaille, niin ehdin vähän liikuttamaan itseäni muutenkin ja eilen ratsastaessani sain jo vähän itseäni kuriin ja rennoksi. Saappaista huolimatta Aloitin pitkällä käynnillä alkuun, sopii hyvin sekä mulle että saan itseni kuntoon, sekä myös vähän diesel-tyyliin hitaasti lämpeävälle Cyralle . Homma toimi ihan kohtuullisen hyvin vasempaan laukkaan asti, siinä en vaan yksinkertaisesti saanut omaa runkoani ojennukseen, oikea käsi lähti vasemman yli ristiin ja koko pakka hajosi. Enkä vain yksinkertaisesti osannut korjata itseäni. Ensi viikolle on onneksi lihashuoltoaika.

Ja ne saappaat? Vie ratsastussaappaat suutarille oikean saappaan vetoketjun vaihtoon ja nepparin korjaukseen kauheella kiireellä, koska suutari menee kiinni viideltä. Saa viikon päästä valmisviesti, odota viikko että saat liksan jotta voit lunastaa ne ulos. Tuhlaa rahat, odota kaksi viikkoa uutta liksaa. Suunnittele aikataulu niin että ehdit töistä suoraan viideksi suutariin, mutta unohda puhelin kotiin ja muuta suunnitelmaa kesken päivän. Hae nolona saappaat suutarilta ja mene iloisena ratsastamaan. Huomaa kesken ratsastuksen, että vasemman saappaan vetskari hajosi. Ole iloinen siitä, että Piudella oli vielä asiaa talliin, ettei tarvinnut linkuttaa heittämään pikkuveljeä koirineen kotiinsa toisessa jalassa Vanssi ja toisessa rikkinäinen Soubirac.

*facepalm*