lauantai 31. toukokuuta 2014

Bad riding, tai paremminkin bad bodybalancing

Keskiviikon tunnilla ratsuna Sally. Itse meinasin jo perua tunnin, koska kipeä olo, mutta meninpä silti. Sitä en tiedä, olisiko kannattanut, ratsastin aika huonosti, ja varsinkin oikea jalkani oli todella ongelmainen koko tunnin ajan. Vaikka jalustimet oli taatusti täysin samanmittaiset oli oikea jalkani ylempänä ja paljon vasenta jalkaa lyhyempi koko ajan, ja kiertyi kummallisesti sisäänpäin nilkasta vaikka polvi osoitti sinne minne pitikin. Nämä kaikki sekä maanantainen jätemäkireissu joka tuntui huolella vielä pohkeissa tekivät sen, että oikein mistään ei vaan tullut niin mitään.

Tehtävinä ratsastettiin ensin ravissa muutamia mutkauria ja pylpyröitä vapaaseen suuntaan, ja sitten hetki laukkaa jossa sama jatkui samaan suuntaan. Laukka oli tänään ihan ok:ta, ja sain muutaman varsin hyvänkin noston tehtyä. Tämän jälkeen tehtävänä oli vapaat väistöt pitkillä sivuilla, eli sai mennä joko seinäväistöä, väistää uralle tai uralta pois. Olin myös ihan ulalla kevennysten kanssa, jotenkin onnistuin koko ajan vaihtamaan kevennyksen väistön vastaiseksi... Kun sain itseni hetkeksi kasaan ja ruumiinosani hallintaan, sain aikaiseski ihan ok:ita väistöpätkiä. Vähän oli jotenkin taas ohjaustehostimet kuitenkin hukassa, enkä ollut kovin tyytyväinen esitykseeni.

Tunnin jälkeen pohdittiin Cyran saamaa shockwavea, sitä oli tuttu ell tehnyt myös TI:lle. Hän kertoi siitä olleen valtavasti apua, ja pohdin itsekin, pitäisikö sellaiseen mennä. Lihaskalvojumi sekä takareisissä ja pohkeissa, mutta etenkin alaselässä sekä pakaroissa on sen sorttista, ettei se siitä venyttelemällä taida poistua. Pitäisi siis jostain keksiä rahaa moiseen, tai hierojaan tai johonkin, joka edes vähän auttaisi tässä asiassa.

Ensi viikolla pääsen mahdollisesti taas simulaattoriin, ja sen lisäksi saattaa ehkä mahdollisesti (huomaa epävarmuuden määrä ;) ) olla tiedossa yksi heppakuvio lisää. Näitä odotellessa!

perjantai 23. toukokuuta 2014

Hatarat muistikuvat alkuviikolta.

Maanantain tunnilla ratsuna oli Sally. Itsellä oli taas vähän jalat hukassa, en saanut niitä jotenkin pidettyä tuntumalla, enkä jaksanut pitää keskivartalossa riittävästi tukea, niin että olisin saanut puolipidätteet rehellisesti läpi. Muutaman kerran tajusin sentään ottaa isomman pidätteen ja siirtää ihan kunnolla käyntiin tai pysäyttää, ja tämän jälkeen hetken homma sujuikin kunnolla. Ajoittain hommassa oli kuitenkin ehkä vähän turhan paljon ajelemisen ja jopa luovuttamisen makua, kunhan nyt mentiin vähän sinnepäin.

Alkuun ravissa ja laukassa vähän ympyröitä että saatiin hevoset hereille, sitten hieman siksak-pohkeenväistöä uralta-uralle-uralta-uralle käynnissä kaksi pätkää, ravissa yksi. Itse ratsastin helposti Sallyn väistöön takaosa edellä, ja sitä sit oli hankala korjata, kun puolipidäte ei mennyt läpi. Muutamia hyviä pätkiä kuitenkin sain aikaiseksi, kun vähän keräilin itseäni, ja lopussa meno oli jo ihan hyvää. Lopuksi vielä otettiin vähän laukkaa ja laukannostoja, sain aikaiseksi pari todella kivaa nostoa.

Selkeästi huomaa omassa ratsastuksessa, että salilla on käyty nyt vähän laiskasti. Pitäisi ottaa nyt ryhtiliike tässäkin asiassa, nyt kun omaa energiaa tuntuu taas olevan eikä pääsykoelukeminenkaan ole enää kelpaava tekosyy. Toivottavasti myös simulaattorivisiitti kesäkuussa onnistuisi!

lauantai 17. toukokuuta 2014

Poniratsastusta

Keskiviikon tunnilla ratsuna Nelson, teemana suoruus. Itselleni tämä on vaikeaa, koska olen lähtökohtaisesti vino, Nelsonille tämä on vaikeaa, koska se muuten vaan on vähän venkura. Ja koska itse olen suhteesa ratsuun paljon isompi kuin isolle hevoselle, niin oman painon vaikutus korostuu entisestään. Kuinka vaikeaa! Ja opettavaista!

Alkuun huolehdimme siitä, että hevosessa on eteenpäinpyrkimystä, ja teimme vähän pysähdyksiä ja voltteja, jotta kyljet heräisivät. Piude puhui myös siitä, että koska hevoset tuppaavat olemaan vinoja kuka minnekin ja pyrkivät helpottamaan omaa työtänsä sen mukaisesti, on ratsastajan pysyteltävä keskellä suhteessa hevoseen, eikä välttämättä satulaan tai kuljettavaan uraan, jotta hevosen voi saada suoraksi. Tästä alettiinkin katkaisemaan kenttää päädystä niin että pitkä sivu tultiin reilusti uran sisäpuolella. Ensin tulin ravissa suoraan huolehtien että poni on suora, ja sitten väistätin ulospäin uralle. Onnistuin hyvin itse katkaisemaan huonon väistön jos lapa pullahti ulos tai jos muutenvaan alettiin vaan väistellä ja valua sinne aidalle lopettamalla väistön ja aloittamalla sen uudelleen - ongelmatilanteessa osasin siis toimia! Laukkaa myös kokeiltiin, ensin uraa pitkin ja nostoja, ja lopulta myös samalla tavalla uran sisäpuolella hevosta suoristaen. Vasen laukka meni hirmu kivasti, oikeassa siellä uran sisäpuolella oma paino valui helposti vasemmalle, ja poni vaihtoi laukan suoristuksen jälkeen. Sain tätäkin kuitenkin korjattua mielestäni hyvin, ensin sain korjattua rikon laukanvaihdolla takaisin, ja lopulta jopa hallittua omat räpyläni ja pidettyä ponin suorassa ja laukan oikeana.

Harmillisesti vaan välillä oma oikea puoleni elää ihan omaa elämäänsä. Kuitenkin paljon paremmin meni koko tunti nyt kuin pari viikkoa sitten - olin itse aika ulapalla apuineni, ja siitä ärsyyntyneenä Nelson ponina todellakin käytti tilanteen hyväksi ja tarjosi pelkkää pukkilaukkaa ja etenemättömyyttä, kunnes ryhdistyin ja päätin et ihan sama mitä laukkaa me nyt mennään, mut me prkl mennään nyt eteenpäin! :D Muutenkin jotenkin taas ymmärsin ihan itse pitää tuntuman kunnolla ja ratsastaa jalalla eteen, helpotti hommaa ihan valtavasti. Loppua kohden Nelson oli varsin hyvä, ja vaikka en ihan omaa parhaimmistoani edelleenkään hevosen selässä esittänyt, olin kuitenkin ihan tyytyväinen itseeni ratsastajana. Paremminhan aina voisi toki mennä ;)

Seuraavan kerran hevosen selkään taas maanantaina. Pitää silloinkin yrittää olla ajoissa tallilla että ehtii vähän downshiftata omaa fiilistään alaspäin ja istua hetken kentänreunalla raittiissa ilmassa, että saa henkisestikin silmät auki ja kykenee mitään tekemään. Nyt sillä oli selkeästi suuri vaikutus omaan tekemiseeni ja olemiseeni, kun en kauheaa hönkää tehnyt siirtymää  neljältä töistä kotiin -> pikainen eväs -> vaatteet vaihtoon -> vähän ennen viittä liikenteeseen -> puoli kuusi tallilla -> hevonen kuntoon kiireellä -> kuudelta selkään. Hyvää tekee pieni rauhoittuminen, eikä harrastuksen itseisarvo ainakaan minulla ole lisätä negatiivista stressiä :) Kun mieli on rento, on kehokin rento, ja sitä kautta pääsee ratsastamaan paljon paremmin!

torstai 8. toukokuuta 2014

Palauttelua normaaliin rytmiin.

Sain kaveriltani jo pari viikkoa sitten vähän palautetta vienoon sävyyn, ettei ole sunkaan blogiin paljon tekstiä viime aikoina tullut ;) Osui ja upposi, ja koitanpa nyt pitää tahtia yllä edes sen viikottaisen tunnin raportoinnin verran. Tosin, tässä ennen eilistä en kyllä ole ollutkaan hevosen selässä sitten pääsiäisen ja sitäkin ennen kiitos taudin ja salikiireiden aika vähän.

Piude ei ollut vielä tullut talliin, joten ihan omakätisesti arvoin itselleni ratsuksi Sallyn ja kevyemmälle tuntikaverille Nelsonin. Joku palikka oli kuitenkin osunut kohdalleen, koska ennakko-odotuksistani huolimatta heti alkuun sain Sallyn kulkemaan sinne minne halusin, eikä sellaista normaalia ohjaustehostin puuttuu ja kevennys tuntuu alkeiskurssilaiselta -oloa tullut missään vaiheessa. Ei sillä että se het kättelyssä olis hyvin mennyt, Piuden mielestä ei kuulemma ollut ok, että ratsuna oli kirahvi, kun tiedustelin asiaa. Pyrinkin saamaan Sallya paremmin tuntumalle, jalkaa läpi ja lapoja kontrolliin tekemällä päätyihin voltteja ja pieniä temponmuutoksia kevyessä ravissa, jotka usein kyllä päätyivät siihen että ratsu meni selättömänä jalasta kyllä eteen vauhdin kasvaessa, mutta puolipidäte ei mennyt läpi, korkeintaan aiheutti pään nousua, jos sitäkään. Muutaman kerran pienemmän voltin jälkeen asia onneksi alkoi pikkuhiljaa sujumaan, vaikka melko tiheään kuuluikin kentän laidalta tiukkaan sävyyn "PUOLIPIDÄTE!", vaikka omasta mielestäni olin juuri sellaisen tehnyt...

Ravi alkoi sujumaan ajoittain, ja Sally hakemaan jopa ihan itsekin alas ja nostamaan selkäänsä, joten siirryttiin laukkaan. Laukannostot oli heti alusta asti hyviä, helppoja ja hienoja, vaikka ensimmäiset nostinkin käynnistä lähinnä oman mielenrauhani vuoksi. Laukka nousi avusta ja silloin kun pyysin, eikä rundattu ensin ympäri kenttää kuin Vermon etusuoralla ja sitten vasta jossain ehkä kaaduttu vahingossa laukantapaiseen askellajiin. Laukkaa pääsin myös ratsastamaankin jo vähän, varsinkin oikealle. Rikkoja kyllä tuli, kerran vaan ihan silkasta nauramisesta, mutta parhaimmillaan jo kahden askeleen jälkeen oli uusi laukka jo tulilla. Hieman Sally tuli edestä raskaaksi laukassa enkä saanut sitä asettumaan niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta mielettömän kivoja laukkapätkiä kuitenkin sain aikaan.Loppuraveissa oli kuitenkin alla rento ja mukavantuntuinen hevonen, joka venytti erittäin reilusti eteen ja alas!

Muita huomioita: Ne kädet. Miksi on niin vaikeaa pitää niitä rentoina ja takana heti olkapäistä asti, ja käyttää sitä vasenta kättä varsinkin taakse tai vasemmalle, eikä sään yli ristiin oikealle. Varmaan asettuiskin se heppa paremmin, kun vaan pääsisi. Puolipidätteet pitää myös tehdä loppuun asti, eikä vain olla tekevinään ja antaa ratsun lompsia eteenpäin samaan malliin. Hyvää oli kyllä ne muutamat hetket, kun sain hevosen toimimaan kuten halusin, taipumaan ja olemaan punkematta lapaansa yhtään minnekään. Muutenkin tunnin jälkeen oli rento olo sekä itsellä että hevosella, muun elämän vastustuksesta huolimatta. Tekisi mieli ottaa muutama lisätunti ihan vaan sen hyvänolontunteen lisäämiseksi, mutta ei taida olla varaa. Ehkä vain suosiolla odottelen ensi viikkoon.