lauantai 29. marraskuuta 2014

Onneksi on hevosharrastus.

Tauti on vienyt taas jokusen ratsastuskerran, mm. viime viikon heppailut kokonaan ja tämänkin viikon tunnin. Tänään sen sijaan menin hengästymiskiellosta lukuunottamatta, ja tein hommia paljon käynnissä, ravissa ja laukassa sitten lyhyempiä pätkiä.

Cyra oli alkuun melko jähmeä jopa itsekseen, mutta neljä kierrosta käyntiä ensin radalla samalla vähän asetellen ja väistätelen ja runsaasti käynnissä vielä kentälläkin sai ratsun onneksi pehmenemään ja notkistumaan paljon. Tein ensin ympyröitä jotka myöhemmin pieneni volteiksi, asetusta ja taivutusta väliin myös vastataivutuksenomaisesti jotta notkeus ja kuuluvuus löytyisi, ja ratsastin ihan übersyvälle kulmiin. Kun C tuntui vähän hitaalta avuille tein muutaman pysähdyksen ja liikkeellelähdön, jossa vaadin todella korostetusti pidätteen läpimenoa heti, ja samoin käynnin jatkumista reippaana heti, eikä vasta neljän askeleen jälkeen. Samoin tein käynnissä vähän temponmuutoksia, pidensin ja lyhensin käyntiä koittaen senkin saada läpi mahdollisimman pienesti. Muutama väistöpätkä sekaan, ja kas, alla oli todella kivasti, pyöreästi ja rennosti liikkuva hevonen.

Ravissa tein muutaman ympyrän jossa myös vaihtelin asetusta välillä ulos, sekä muutaman temponmuutoksen. Hetki taas käynnissä välillä varoen kuskin hengästymistä liikaa ja saaden ratsua takas kuulolle (tässä kohtaa se heräsi ja huomasi kamalimmasta asioista kamalimman - sokeripalat olivat siirtyneet!) ja keskittymään työntekoon. Ravissa jatkoin myös tekemällä muutamia kolmi-ja nelikaarisia kiemurauria. Olisin voinut ratsastaa itse kaarteet paljonkin paremmin, sillä suoristaessa hevonen parani aina ihan sikana, ja jotenkin siellä mutkassa sit homma levisi, vaikka loogisempaa oli päin vastoin. Ehkä sit suoristaessa otin ihan tosissani siitä ulko-ohjasta enemmän kiinni, niin hevosella oli jotain mitä vasten tukeutua. Käynnissä taas hetki myös niitä kiemurauria sekä käynnin kokoamista pätkittäin, ja sen jälkeen aloin vähän laukkailemaan.

Laukka oli alkuun varsinkin vasemmalle melko kulmikasta, tykkäsi valua ympyrältä ulos lapa edellä ja meni helposti rikki. Sain sitä kuitenkin ratsastettua todella mukavasti, ja hevonen tuntui todella hyvältä ja kulki todella hyvin, mutta tuppasi kovasti kiroilemaan varsinkin nostoissa. Yhden pukinkin sain aikaiseksi, kun ennakoin rikkoa ja Cyra veti poron nokkaan oikea-aikaisesta avusta harmistuneena siitä ettei päässyt rikkomaan ja siitä että huomautin asiasta melkolailla napakasti. Oikea laukka olikin paljon parempi, ja hevonen pyöreämpi eikä kiroillutkaan ihan niin paljon. Välikäyntien jälkeen tein vielä jonkin verran nostoja käynnistä, ennenkuin keventelin pidemmällä kaulalla eteen-alas ja kävelin muutamat kiekat vielä radalla.

Loppukäynneissä radalla. Ei voi muuta sanoa kuin että onneksi on hevosharrastus. Jo alkukäynneissä tuntui kuin kaikki huolet ja murheet, joita on viime aikoina riittänyt niitäkin, valuvan alas rentoja jalkoja pitkin ja ulos jalkapohjista hevosen käynnin liikkeen mukana.

Cyra oli tänään todella hyvä. Aivan järkyttävän hyvä. Kulki todella kivasti, reagoi apuihin pääsääntöisesti todella herkästi ja pehmeästi, ja oli virittynyt juuri sellaiseksi jollaista hevosta minä tykkään ratsastaa. Kevyt edestä muttei tyhjä, herkkä jalalle muttei juokse alta, kuunteli sopivasti myös istuntaa (mitä nyt pari kertaa vähän ennakoi siirtymisissä alas ;), käytti selkäänsä mukavasti ja taipui sekä suoristui hyvin, ollen kuitenkin elossa eikä vaan suorittamassa oleva zombi. Laukkojen luimukorvailua lukuunottamata ratsu tuntui itse myös pitävän työnteosta, ja kiroilusta huolimatta laukkakin oli todella hyvää, pehmeää, pyörivää ja ratsastettavissa. Vähän jopa harmitti että itse oli hengästymiskiellossa, sillä tänään Cyra tuntui siltä että siitä olisi saanut irti vaikka ja mitä! No, tästä fiiliksestä on hyvä jatkaa.

 Ja niitä on tässä viimeaikoina riittänyt. Onneksi on noin fiksu ratsuheppa alla <3

maanantai 17. marraskuuta 2014

Paluu arkeen kuskin saikun jälkeen

Eilen olin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tallilla, astetta tujumpi flunssa piti meikäläisen hyvinkin tiiviisti peiton ja lakanan välissä kokonaisen viikon, eikä sen jälkeenkään ihan ole kunto palautunut normaaliksi. Eilenkin vielä olin ratsastuksen jälkeen hyvin puhki, vaikka pääsääntöisesti kävelin ja kevensin - laukkasin vain vähän ja harjoitusravissa en istunut juurikaan. Cyra oli todella hyvä, joskin alkuun aika hidas jalalle - onneksi N pyörähti tallille ratsastamaan Nelsonia, niin toi mulle tallista vähän pidemmän käsikaasun. Pari huomautusta suoraan pohkeen taakse riitti, ja kas, taas oli iloisena pienestä avusta omilla jaloillaan liikkuva hevonen.

Koska C oli hidas sekä eteen että sivulle, pyrin ratsastamaan alkuun käynnissä pysähdyksiä, ja jos ei seisty paikallaan löysällä ohjalla (Cyralla on paha tapa vähän lähteä valumaan eteenpäin heti kun pysähdyksessä myötää ohjalla) tehtiin muutama askel peruutuksia, ja siitä sitten reippaaseen käyntiin. Ravissa tehtiin pieniä temponmuutoksia sekä päätyihin erikokoisia voltteja ja ympyröitä, joissa niissäkin piti liikkua edelleen eteen pyydetyssä askellajissa, ei jäädä jäkittämään eikä rikkoa laukalle koska ei huvita astua sisältä alle.

Devil lives in details. Nelsonin otsapanta, kokonaishevoskuvia ei taaskaan ole.

Loppupeleissä sain ratsastettua Cyran todella hyväksi omaan makuuni, vaikken ehkä ihan niin tasaiseksi ja oikealta riittävän irtonaiseksi, mitä sen pitäisi olla. Siinä oli sopivasti painetta ja kierroksia (joka tosin purkautui  hetkittäin epätasaisuutena kun oma käsi ei ollut ihan kartalla) jotta se liikkuisi reippaasti eteenpäin, mutta kuitenkin kuunteli hyvin myös pidätteet läpi ja kantoi itsensä eikä vain höökännyt ympäri kenttää kuin Vermossa konsanaan kädellä maaten. Laukkaa en juuri jaksanut ratsastaa, mutta sen minkä jaksoin, se oli mielestäni varsin hyvää ja toimivaa siihen nähden että kuski enimmäkseen vain ohjasi eikä vaikuttanut hevoseen. Lopussa ravi oli jo erittäin hienoa ja kivaa, ja oli kiva lopettaa vielä valoisan aikaan ja lähteä radalle käpyttelemään loppukäynnit :)