lauantai 8. helmikuuta 2014

Maastoreissuja, ahaa-elämyksiä ja hyvää mieltä

Viime aikoina on täällä ollut hiljaista, syynä yksinkertaisesti se, etten ole ehtinyt käymään tallilla tai olen ollut kipeänä. Tauko on tullut kyllä selkeästi tarpeeseen, sillä just nyt kulkee aivan hirveän hyvin. *kopkop* sille.

Viime sunnuntaina tehtiin Hillen ja Lopin kanssa puolentoista tunnin kepsakka maastolenkki vähän eilisillan juhlinnasta väsyneenä. Tuli tarpeeseen ja Hille oli aivan loisto - offroad-osuuksilla niin varmajalkainen, mutta sit kun sai mennä, niin tosiaan mentiin. Muutama oikein kunnon laukkaspurttikin tuli tehtyä, kun pikkuinen karvajalka lähti kuin ammus tykin suusta. Sarjakuvamaailmassa olisin jäänyt ilmaan istumaan :D

HeiaHeia sentään! Pojat laitteli lumisateessa facebookiin neliveto-on-eriveto -päivityksiä koko päivän, joten kannoin korteni kekoon ;)

Maanantaina extempore-ratsastustunti tukiopetuksessa tuntikaverin tilalla kun vaihdoimme tuntimme päittäin, ratsuna Cyra. Meno oli alkuun hyvinkin huteraa ja palikat hukassa, mutta kyllä se siitä sit alkoi kulkemaan. Alkuun ihan perusjuttuja, kääntämistä ja ajatusta, että kun ratsastaa ennen kulmaa vähän eteen, voi tehdä puolipidätteen ja kääntää, sekä myös ratsastaa ulos kulmasta, kun ravi ei pääse kuolemaan kulmassa. Totesimme myös, että kulma on ikäänkuin neljäsosa volttia, eikä volttiakaan ratsasteta vain menemällä sinne ja tulemalla pois, vaan kääntää pitää koko ajan. Mietittiin myös ulkoapuja, ja sitä, että hevonen seuraa ulko-ohjaa ulos uran ulkopuolelle, jottei tulisi ratsastettua vain ohjaamatta ojissa, vaan valittua itselle se reitti mitä haluaa kulkea myös suoralla uralla. 

Tästä kehitettiin jatkoa niin, että pyrittiin jättämään asetus kulman jälkeen vähän sisään. Seuraavaksi käytiinkin keskustelu opettajan kanssa siitä, olenko kykeneväinen kolmen viikon ratsastustauon jälkeen suorittamaan avotaivutusta, kun itse ongelmoin lähinnä oman vartalonhallintani kanssa. Lopputulemana sitten vaan seuraavan pitkän sivun alusta ratsastin jo tutun sisäänasetuksen lisäksi ulkopohkeella etuosan uran sisäpuolelle jääden samalla pitämään hevosta ulko-ohjalla halutulla reitillä (eli kulkemaan suoraan), ja ei hitto, avoahan sieltä tuli :D Tähän kohtaan huudan toki hätääntyneenä, että "se oli vahinko" :D Kaikki tämä vielä ihan just niin, ettei ravi kärsinyt taivutuksessa ollenkaan, vaan tahti ja tempo pysyivät muuttumattomana, Cyra vaan asensi itsensä halutulle mutkalle. Näitä vähän molempiin suuntiin, ja mikä jännintä, itselleni sekä myös Cyralle vaikeampi oikea kierros oli huomattavasti parempi, mitä vasen kierros. Istuntaani pähkäillessä Piude sanoikin, että kunhan hevonen liikkuu noin, voit seistä siellä vaikka päälläsi, sillä ei ole merkitystä, ja että hevonen tykkää olla mun alla, luultavasti siksi, että myös annan sen liikkua eteen kun se tahtoo. 

Torstaina ratsastin edellisen viikon tuntini, ja sillekin tunnille oli luvassa tukiopetusta. Ratsuksi valikoitui tällä kertaa Nelson, ja tunti jatkoi samalla teemalla mitä maanantaikin. Nelson on alkuun melko nahkea liikkumaan, ja pienenä ponina helposti eteenratsastettaessa jää tikittämään eteenpäin lyhyttä ja nopeaa askelta, eikä niinkään lisää askelpituutta eteenpäin. Piude muistutti myös, että kun poni on pieni, mulla on jo kulmassa paljon enemmän aikaa ratsastaa sitä, kuin isoa hevosta, ja palautimme mieleen maanantain voltti vs. kulma -toteaman pohjustuksena sille, että aloin tekemään voltit pitkän sivun päihin niin etteivät ne kuitenkaan ole kulmassa.

Volttien väliin rupesin ratsastamaan avoa. Nelson on venkurana ja edestä mielellään lähes tyhjänä hankalampi ratsastaa suoraksi kuin Cyra, kun itse pidän vähän vahvemmasta tuntumasta jonka Cyra ja Sally tarjoavat mielellään. Nelson taas vahvempaa tuntumaa hakiessa alkaa keräämään vain painetta, joten pysyttiin ponin mukavuus- ja mun epämukavuusalueella tuon tuntuman kanssa. Tehtävänä siis ratsastaa kulma, ratsastaa voltti (ja tsekata eteenpäinpyrkimys voltilla kuntoon), ratsastaa pitkä sivu avoa ja päättää se volttiin (ja tsekata taas eteenpäinpyrkimys) ennen kulmaa. Itselläni ongelmana ollut vasemman ulkokäden lasku koki työvoiton, kun aivan itse ja aivan täysin automaattisesti korjasin avon linjaa nostamalla ulkokättä ja viemällä kättä kyynärpää edellä taakse, enkä perussettinä laskemalla kättä ja tuomalla sitä ristiin sään yli oikealle puolelle. Tuuletettiin Piuden kanssa molemmat :D Totesimme kyllä myös, että Cyralla korjausta ei välttämättä olisi tullut, mutta pääasia että tuli edes Nelsonilla. Samoin mulla oli ongelmia saada päätettyä avo ja päästä siirtymään voltille, poni kun tässä kohtaa jäi helposti jatkamaan kylkimyyryssä kohti kulmaa. Tähän sain neuvoksi vähän polkaista ensin sisäjalkaa alas, että paino siirtyisi paremmin sisään, ja sen jälkeen ratsastaa sisäjalalla eteen, ja antaa ulkojalalan olla vaan "tukena".

Erittäin avartavat kaksi ratsastuskertaa siis takana, oikein harmittaa ettei kaikkea saa edes puettua sanoiksi, muunmuassa ajatuksia tuosta tuntumasta. Näillä eväillä on siis hyvä suunnata ensin tänään Equstomiin ratsastussimulaattoriin ja huomenna Hillen kanssa reenailemaan kentälle. En myöskään malttaisi odottaa paria viikkoa, kun pääsen liikuttamaan Cyraa pari kertaa ihan itsekseni! 

Toivottavasti tämä rentous, keveys ja hyvä mieli jatkuvat ratsastuksessa edelleen!