sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Lantion metsästystä

Tällä viikolla mulla oli kaksi perättäistä tuntia, keskiviikkona ja torstaina. Molemmilla tunneilla ratsuna Cyra.

Alkuun aloitettiin sillä, että käytävällä jakkaran päällä ensin Piude istui mun käsien päällä, ja sen jälkeen mä Piuden käsien päällä kun etsittiin istuinkyhmyt, ja mietittiin mitä niille tapahtuu kun lantiota kääntää eteen tai taakse tai kun keskivartaloa/ylävartaloa kääntää. Kävimme myös terassilla simuloimassa kevennystä - jalat kuin jalustimille terassin "oviaukon" reunoille, kädet kaitelle tukemaan, ja siitä hitaasti laskeuduttiin alas ja noustiin takaisin ylös aivan kuten keventäisi. Näin selvisi se, että keventäessä vasen pakara hieman pullahtaa ulos, kun oikea lonkka tulee liian eteen.

Ensimmäisenä päivänä löysin kyllä hyvin istuinluuni, mutta jouduin tekemään valtavasti töitä, että sain painoa tulemaan myös oikealle istuinluulle. Tämä piti tehdä nostamalla hieman vasenta lonkkaa. Käynnissä onnistui hyvin, mutta ravissa varsinkin oikeassa kierroksessa ei sitten millään. Tehtiin ensin käynnistä muutamia pysähdyksiä, ja sitten ravista muutamia käyntiinsiirtymisiä vaihdellen lantion asentoa, miettien samalla että miten eri asento vaikuttaa hevosen reaktioon ja mitä muussa vartalossa tapahtuu samalla. Oma helmasyntini on jäädä istumaan istuinkyhmyjen takareunalle, jolloin jalka jää vähän liian eteen ja alkaa heilumaan, jota ei auta taipumukseni tuijotella alaspäin -> paino menee entistä enemmän väärin alas taakse ja ylävartalo jää kannattelematta. Sain kuitenkin organisoitua itseni lopputuntia kohden paljon paremmin ja toiseksi viimeinen pitkä sivu ravissa sisälsi viisi ehkä maailman parasta raviaskelta - aivan kuin hevosella olisi ollut jouset sekä jaloissa että selässä! Ihan mieletön tunne!

Torstaina jatkettiin samalla teemalla, tuntikaveri vain vaihtui. Alkuun todellakin tiesi etsineensä istuinluitaan edellisenä päivänä, eikä niiden löytäminen ollut ollenkaan vaikeaa :D Samoin korsettilihaksisto rintarankaan asti sekä kaulan lihakset tiesivät myös tehneensä, todellakin! Alkuun oli siis huomattavan vaikeaa päästä istumaan oikein koska paikat olivat yksinkertaisesti niin kipeänä. Mutta koska sillä se lähtee millä tuleekin, jossain vaiheessa tuntia pääsin takaisin sinne minne kuuluukin. Cyra onneksi on ratsuna siitä ihana, että kun itse tekee jotain, ihan mitä tahansa, niin reaktio tulee heti. Vasta lopputunnista oikeasti oikea asento sitten löytyi, ja olen sitä koittanut tässä joka päivä muistella. Hevosen pää ja ja kaula laski ehkä 30 cm siitä minkä jo kuvittelin olevan rento ja pyöreä, ja liikekin lähti kulkemaan ihan tavalla.

Todella hyvä ja antoisa juttu mennä kaksi tuntia peräkkäin näin, kun edellistä päivää oli helppo vertailla. Talvi onneksi on meillä ulkokentän takia pakostikin kovin perusratsastus- ja varsinkin istuntapainotteista, niin saadaan ensi kevääksi peruspakka taas kuntoon.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Letkeys jatkuu, tai ei jatku. Jatkui se!

Keskiviikkona ratsastin normaaliin tapaan oman tuntini Cyralla. Jatkettiin samalla kaavalla harjoitusta kuin maanantainakin, aloittaen vain vasta-asetuksella ulospäin. Edelleenkin oikea oli ihan valtavasti vaikeampi suunta, enkä meinannut saada sieltä ulos koko tunnin aikana sitäkään vähää, mitä toissapäivänä.

Jossain vaiheessa joku ahaa-elämys tulikin (kun kokeilin käynnissä, että onnistuuko edes siinä). Olin taas korjannut painoa oikealle väärin siirtämällä lantiota taakse, kun olisi pitänyt siirtää eteen jotta paino olisi tullut oikealle. Nyt se jäi ulos vasemmalle, joka tietenkin tekee taivuttamisen oikealle mahdottomaksi, ja hankaloittaa massiivisessa määrin oikean laukan nostamista.

Mutta kun sain itseni oikeaan asentoon, niin ei jumalkone, mitä laukkaa sieltä tuli! Kaikki oli maailman helpointa, ja sain aikaan valehtelematta elämäni parhaimman laukannoston vielä nimenomaan siinä oikeassa laukassa! Ihan mielettömän hyvän tuntuista menoa! Pitkänähän me mentiin, mutta hevonen astui alleen ja kantoi itsensä kun tarkoitus oli myös laukassa taivutella sitä kaulaa. Vasen laukka taas oli ongelmallisempi, joskin siinäkin ongelma ratkesi kun en siirtänyt oikeaa jalkaa liian taakse ja katsonut alas käsiini.. Tästä piti ensin todellakin saada melko ravistava muistutus, kun tuijotan käsiäni ja ravi nopeutuu, puolipidätän, ja tökkäsen jalalla Reilummin et nostas ny ku äskenkin nostit niin lopputulemana oli elämäni toiseksi rankin rodeo :D Tämän jälkeen vasenkin laukka lähti sujumaan, joskin olin huomattavan arka käyttämään ulkopohjetta tämän jälkeen vasempaan laukassa ;)

Lopputulemana olen kyllä aivan järkyttävän tyytyväinen tuntiin ja siihen miten sain itseni toimimaan, lopputulemana tietenkin hyvin liikkuva, rento ja (pääosin) tyytyväinen hevonen. Nyt tuntuu taas siltä että saatan olla pääsemässä takaisin kartalle :)

tiistai 19. marraskuuta 2013

Extempore-ratsastustunti

Olin juuri lähdössä töistä kotiin, kun puhelin soi. Tallikaveri joutui perumaan tuntinsa äkillisesti, ja tarjosi tuntiaan ratsastettavaksi minulle. Kovin kauaa ei tarvinnut miettiä, mitä sitä vastaisi ;) Äkkiä siis kodin kautta haukkaamaan lähes-terveellinen Nutrilett-patukka, perumaan voimassaolevat salivaraukset ja vaihtamaan tallikuteet päälle.

Tallilla olisin saanut valita tammoista kumman vaan, mutta totesin että aivan sama, kaikki käy. Ratsuksi valikoitui siis Cyra, ja tunnin aiheeksi taivuttelun kautta lavat auki ja eteen alas. Aloitettiin siis aika nopeasti ensin ravissa ensin ratsastamalla eteen, jonka jälkeen jäätiin lävistäjäkahdeksikolle taivuttamaan kevyessä ravissa reilusti kaulaa ensin sisään ja jonkin ajan päästä vastataivutuksella ulos.

Oikea kierros oli ylläripylläri mulle haastava, jonka lisäksi Cyralla oli vähän jumia vasemmassa lavassa, joten varsinkin alkuun vaikeaa oli. Vasemmalle olin itsekin kokonaan ihan eri tuntuinen. Vaihdoin Cyralle uudet, vermosta noukkimani jalustinhihnat, joten kerrankin oli ainakin samanmittaiset jalustimet, ja hyvin huomasi kuinka erimittaisella jalustimella olen päässyt "kompensoimaan" omaa vinouttani huomattavasti. Sain kuitenkin Cyran ihan superhyvin kuulolle vaikka olikin alkuun vaikeaa antaa ulko-ohjasta riittävä tuki mutta samalla päästäen sieltä myös venymään paljon. Se reagoi myös jalalle ihan huippuhyvin, ja suoristaessa lävistäjällä ratsastinkin sitä aina ihan inasen eteen pidemmälle raville.

Aikamme taivuteltuamme teimme muutaman käyntiinsiirtymisen harjoitusravista (näistä tuli aika hyviä, vaikka jäinkin ratsastamaan käyntiä vähän liian pitkäksi aikaa) ja nostimme muutaman kerran laukan, ajatellen samalla tavalla vähän ylitaivuttamista kulmissa. LEn tiedä mitä olen tehnyt mutta lähes poikkeuksetta laukat nousivat ihan superisti, heti pyynnöstä hyvin nostoin, ja vaikka laukka menikin pariin otteeseen oman hitauteni takia rikki, nousi se edelleen hirmu hyvin jälleen takaisin. Puolillakaan ei ollut edes valtavasti eroja, oikea ehkä inasen hankalampi saada kunnolla pyörimään kuin vasen. Sain kuitenkin ihan itse korjattua istuntaani niin että paino tuli oikein, tästä olen erityisen ylpeä.

Lopuksi vielä vähän kevyessä ravissa samaa ylitaivutusta kuin alussakin. Tunnin jälkeen vielä porkkanavenyttelin Cyraa muutaman porkkanan verran molemmilta kyljiltä. 

Olen todella tyytyväinen eiliseen, itse olin rento ja toimin pääsääntöisesti oikein oikeaan aikaan, ja sain Cyrankin kulkemaan mukavasti ja pyöreänä, itse selkänsä kantaen kaula "ulospullistuneena". Toivottavasti sama fiilis jatkuisi edelleen!

torstai 14. marraskuuta 2013

Ponailua Tunteella

Harvaksi on käyneet päivitykset, kun tuntiratsastelen enää kerta viikkoon ja sekin on nyt vähän kausittaista. Eilen kuitenkin tunnilla Nelson, ja olipa taas kivaa. Erinomainen oppitunti siitä, kuinka painoavut vaikuttavat kaikkeen!

Alkuun ihan vaan ratsastettiin niitä ohjan ja pohkeen väliin sekä liikkumaan eteen. Piskuisen Nelsonin kanssa mun käsiongelmani korostuu entisestään, kun kaulaa ei ole "tukemassa" ja poni on muutenkin helposti vähän venkura. Pitäisi muistaa ratsastaa enemmän ulkoa ja jalalla, vähemmän sisältä ja kädellä. Oliko uusi juttu? No ei :D Oikea kierroskin löysi helpotusta oman vartalon pohdinnasta - siirsin polvea vähän kauemmas satulasta, josta arvatenkin myös lantio kääntyi hieman. Näin sain vietyä myös oikean käden lavasta asti taaemmaksi, eli sain pidettyä tuntuman lukitsematta kättä, ja käsi pääsi toimimaan taaksepäin, eikä ainoastaan sään yli ristiin vasemmalle.

Jäätiin yläpäätyyn ympyrälle nostelemaan laukkoja. Tällä kertaa sain laukat hyviksi, johtuen varmaan jo siitä että sain vasemman käden hallintaan paljon aikaisemmin. Viimeinen niitti tähän fiilikseen tuli kuitenkin itseasiassa siinä maailman vaikeimmassa oikeassa laukassa. Sain jotenkin ihan kaikki palaset kohdalleen, ja mulla oli tuntuma oikealta jolla pääsin asettamaan, vaikka vasen, eli  ulko-ohja oli selkeästi vahvempi ja tuki, ja pääsin kääntymään lantiosta asti paljon paremmin laukan suuntaan.

Vasemmassa laukassa koin myös painoavun helppouden vaikeuden - kun poni on avuilla, pienikin väärä apu saa pakan sekaisin. Jäin itse tuijottamaan sokeripaloja kentän reunalla (kääntyen oikealle, joka sikäli on positiivinen asia!), niin poni rupeaa poikittamaan, ja kun ei pääse eteenpäin, protestina pukittaa. Oman katseen siirto aavistuksen sisään sai koko paketin takaisin kasaan juuri siten miten sen piti ollakin.

Viimeinen ahaa-elämys jaloista ja niiden rentoudesta tuli vielä loppukäynneissä, mutta sitä en päässyt enää pohtimaan käytännössä kun oli aika vaihtaa kuskia.

Itseäni kovasti kyllä harmittaa ettei ole mitään harjoittelukappaletta tässä rinnalla, edes sitä kertaa viikossa. Aikaahan nyt ei ihan valtavasti edes olisi koska haluan käydä salillakin, mutta itse ainakin koen olevani paljon enemmän nappulat hukassa, kun näin harvakseltaan ratsastan. Piudelta kun asiaa kysyin, niin näkyy se, mutta lähinnä siinä etten ole enää niin vino, mutta hankala sanoa johtuuko se enemmän siitä että olen itse kiinnittänyt paljon huomiota asiaan ja tosiaan käynyt siellä salilla. Mutta no, tällä paketilla mennään ja otetaan siitä irti niin paljon kuin vain saadaan. Ratsastetaan joskus myöhemmin enemmän.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Tauon jälkeinen huono muisti

Horse Showsta selvitty hengissä, oli tarkoitus päivitellä sieltä vähän, mutten ole ehtinyt. Juuri mitään en nähnyt vaikka Areenalla olinkin aamukasista vähintään kymmeneen illalla joka päivä (paitsi toki su). En oikein ostanutkaan mitään, Vudekan ständiltä vaan Pennit, Kauhukaupan ja Tavoitteena tasapainon. Keskiviikkona sitten ennen tuntia kävin hakemassa Horzesta Rainlegsit sekä talven varalle neopren-hanskat, joilla voi bonarina vielä käyttää puhelimen kosketusnäyttöä :D Jotenkin niin kuvaavaa, että nimenomaan tallihanskoissa on moinen ominaisuus, muu aika mennään niillä hanskoilla mitkä nyt sattuu käteen osumaan :D

Keskiviikon tunnilla Cyra, ja siirtymisiä tehtiin. Olin alkuviikosta niin superjumissa selästä ja niskasta, että toisesta silmästä alkoi jo mennä näkö, onneksi hieronta (ja myöhemmin viikolla myös liikunta) auttoi tähän. Odotukset eivät siis olleet korkealla kun kiipesin hevosen selkään, mutta yllättäen pystyin olemaan hyvinkin rento. Sain Cyran liikkumaan hyvin eteen ja tulemaan hyvin jalasta kun itse vaan muistin olla nopea ja napakka, ja se kulki muutenkin hirmu kivasti, mitä nyt oli välillä mun makuun ihan inasen raskas kädelle.

Teimme siirtymisiä, ensin askeleen sisällä, ja sitten pääty-ympyrällä ensin ravi-käynti ja sitten ravi-laukka. Käyntisiirtymiset olivat ihan ok, tuntuivat selkään aavistuksen hitailta mutta lähtivät kuulemma hyvin. Minun piti keskittyä siihen että säilytän tuntuman myös siirtymisen aikana mutten jää silti kädellä liikettä vastaan. Jos pää nousi, piti muistaa ihan inasen liikuttaa kuolainta.

Laukassa oli oikealle samoja ongelmia kuin viimeksi, ja mua niiin ärsytti, kun muistin saaneeni Ellalta täsmäneuvon ja kirjoittaneeni sen tänne, mutten enää muistanut että mikä se oli :D Laukannostot oli mulle hirveän vaikeita taas, en meinannut oikein kumpaankaan suuntaan saada sitä nousemaan. Toki, noustuaan oli hirmu hyvä. Pitää muistaa lueskella vanhoja ennen tuntia, niin jää vanhatkin neuvot paremmin mieleen.

Ensi viikolla mulla onkin Piude kertaa kaksi. Hyvä näin, ja hyvä myös että salillakäynti on palannut taas ohjelmaan :)

lauantai 12. lokakuuta 2013

Toimimattomat evät ja muut kootut selitykset.

Keskiviikkona tunnilla jälleen Sally. Olin itse ihan puhkipoikkiväsynyt, jopa vielä enemmän kuin viime tunnilla, ja se näkyi ratsastuksessani jo ihan sillä, etten saanut pohjetta läpi sit millään, hevonen oli tyhjä edestä ja pohkeen takana, enkä saanut sitä edes menemään eteenpäin kääntämisestä puhumattakaan... Hevonen vei ja kuski roikkui kyydissä.

Piude onneksi kiipesi selkään hetkeksi helpottamaan hommiani, ja eipä Sally alkuun Piudenkaan alla oikein halunnut jalkaa kuunnella. Hetken se siiinä sitä ratsasteli eteen-taakse kuulolle vaatien mojovastikin reaktiota, ja pääsin takaisin selkään. Tämän jälkeen etsittiin Sallyn kanssa yhdessä hetki tasapainoa kommunikaatiolle, mutta lopulta saatiin överireaktiot pois ja oltiin samalla aaltopituudella. Ja Sally oli taas yhtä hyvä ratsastaa kuin aina ennenkin, herkkä, reaktiokykyinen ja nopea :)

Päivän alkuperäinen aihe, kevyt istunta ja puomit, oltiin aikaa sitten hylätty koska kanssaratsastajallanikin oli samanlaisia ongelmia, joten pysyimme ihan vaan perusmeiningillä, ympyröitä ja suoraan oikein liikkuvilla hevosilla. Laukassa tein ihan hirmu hyvää jotain, en oikein tiedä että mitä, mutta nostot oli hyviä, laukka pyöreää ja tasapainoista mun laukkaa. Välillä kun oli ahdasta, pystyin kiepauttamaan siinä samanlaisessa laukassa mutkia esteiden välistä tiukastikin, ja laukka pysyi samana ja hyvänä. Jopa mun vaikeus, oikea laukka, oli ihan superhyvää ja pyörivää, Piude kysyikin että mitä oikein tapahtui :D

No, paljon parannettavaa olisi toki ollut, sillä vaikka sain Sallyn hyvin jalalle, en saanut sitä niin hyvin kevyeksi edestä kuin olisin halunnut. Ja toki lähtien siitä, että olisin voinut saada sen itse heti jalasta eteen.. No, tästä ei toivon mukaan mennä enää alaspäin, Horse Shown jälkeen kiireetkin lakkaavat niin että ehdin syödä järkevästi sekä liikkua muutenkin kuin kerran viikossa ratsastustunnilla. Koitan nyt vaan keskittyä siihen mikä meni hyvin, ja muistella miltä se tuntui.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Tuskallinen istuntaharjoitus

Keskiviikon Piuden tunnista tein Facebookiin päivityksen joka alkoi "Eilisestä 60 min ratsastustunnista mentiin ehkä noin 90 minuuttia ravissa kevyessä- ja esteistunnassa". Rankkaa siis oli, mentiin ensin ravipuomeja ihan normaalisti keventäen ja sen jälkeen sitten tuo kevyt- tai esteistuna istunta puomikasojen yli. Jossain vaiheessa otettiin tehtäväksi myös puomikasojen välissä muutamat käyntiaskeleet, edelleen peba ylhäällä penkistä.

Olin muutenkin jo kaikesti HIHS-valmistelusta ja muusta stressistä henkisesti ihan puhki ja verensokeri oli ihan finaalissa, kypärä valui otsalle ja lasitkin vielä alas nenältä etukenoasennossa, joten tunti vei musta kyllä kaikki mehut. Hevonenkin vaihtui pitkän Cyra-putken jälkeen Sallyyn, ja alkutunti oli kuin alkeiskurssin alussa keventämään opetellessa, niin eri tuntuista oli meno :D Kaikesta tuonnepäin tekemisestä on niin totaalisen pitkä aika, että tuntuma oli hukassa ja lähtökohtaisesti ratsastin jopa omaan tasooni nähden huonosti. Kuitenkin sain kehuja siitä että ratsastin linjan hyvin suoraan ja olin kokonaisuudessaan siellä suorana, joten ihan metsään ei mennyt. Samoin heti tunnin jälkeen kipeitä oli vain ns. oikeat paikat, eli vatsalihakset sekä nilkat pitkästä ääriasennossa olemisesta. Tästäkin tekemisestä vain se rutiini puuttuu. 

No, ehkä se saadaan hankittua takaisin, ja toivoa on. Lihakset oli oikeastaan vasta tänään kipeät, ja ihastuttavan tasaisesti ja symmetrisesti. Hyvällä tavalla tietää tehneensä :) Venytteyä pitäisi kyllä muistaa harrastaa enemmänkin, ja Horse Shown jälkeen voisi kuvitella pääsevänsä jopa salille taas!

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Mutkien ratsastaminen jatkuu

Piudelassa eilen tunnilla, Ella tuurasi Piuden ollessa poissa. Samoista asioista kovasti sanoi, vähän eri sanoin vaan. Ratsuna oli jälleen Cyra, joka oli alkuun raskas kädelle, ja sen jälkeen tarjosi kaikkea mahdollista mitä luuli mun pyytävän.

Tehtiin apujenkäyttö- ja ohjausharjoitusta, mutta ei niin vaikeana kuin viimeksi. Pitkällä sivulla kaksi puomia ja kolmessa kohtaa sokeripalat kapealla välillä.  Sokeripalojen väliin piti osua, ja sitten mennä ensin toisesta ja sitten toisesta reunasta puomia, joiden keskellä sokeripalat oli. Kulman jälkeen suoralla hevosella puomille, ensin koko linja suoraan noiden kapeiden sokeripalojen välistä, sitten puomille suoraan, kääntö-suoristus-kääntö-suoristus-kääntö ja suoralla hevosella taas puomin yli. Toiseen suuntaan tehtiin tuohon keskimmäiseen mutkaan vielä käyntiinsiirtyminen, ja kääntäminen tehtiin totuttuun tapaan etuosa edellä -henkeen.

Kentän koko n. 20 x 40 m, tehtävä suoristuksineen alkuun ja loppuun pitkän sivun mittainen.

Omat ajatukset ei irronneet oikein edelleenkään viikon huolista, ja ratsastelin vaan vähän menemään. En voi edes sanoa että ratsastin huonosti, koska en varsinaisesti missään kohtaa oikeasti ratsastanut, kunhan vähän ohjailin ja tyrkin menemään. Tehtävä meni kohdaltani ihan ok:sti silti, sain hevosen suoraan ja kääntymään kun halusin, oikeassa kierroksessa viimeinen mutka oli haastava kun ulkokäsi laski ja ulkolapa pääsi vuotamaan.

Lopuksi vielä laukkaa molempiin suuntiin pääty-ympyrällä. Olin itse hillittömän vinossa enkä meinannut saada tehtävän tietävää Cyraa mitenkään suoristumaan siinä ympyrällä, ja laukkakin oli aika onnetonta nököttelyä. Kivasti sillä selkä oli kyllä ylhäällä, mutta maisemat ei juurikaan vaihtuneet, ja kun tuntuma hukkui, oli tuloksena (ok, ihan kiva) ravi. Toiseen suuntaan oli helpompaa, vaikka siinäkin loppua kohden vähän joku meni kieroon ja askel lyheni. Jossain vaiheessa Ella myös sanoi oivaltavasti että rentouta lantio, ja oho, homma helpottui taas aivan valtavasti. Jalat oli kyllä aika hyytelöä ratsasuksen jälkeen. Asiaa ei auta se, että laihtumisen myötä myös jalka seilaa saappaassa. Pitää keväällä katsoa, voiko esim. kavennuksilla ja pohjallisilla tehdä asialle mitään, talveksi tämä lienee hyvä asia kun mahtuu villasukkaa ja välihousua saappaaseen sisään.

Muitakin uutisia hevosrintamalla. Lopetin Tigrun vuokrauksen erinäisten syiden summana. Harmittaa, hevonen olisi kiva, mutta näillä pelimerkeillä ei harrastus olisi ollut sitä mitä minä omalta osaltani kaipaan :/ Nyt siis mennään vain tunneilla, ja kuulostellaan, josko joku vuokrahevonen löytyisi joskus jostain. Tai ehkä vaan alan säästää parvekelaseihin.

maanantai 23. syyskuuta 2013

2 x Piude

Ohoh, tämähän on jäänyt kokonaan julkaisematta, roikkui vaan luonnoksena..

Keskiviikon tunnilla ratsuna jälleen Cyra. C tuntui alusta asti mukavalta, ja sain ravin hyväksi heti. Se ei kuitenkaan riittänyt tai varsinaisesti ollut oleellista tänään, päivän harjoitus oli apujen käytöstä. Allekirjoittaneelle erittäin hankalaa -  ehdottomasti siis tarpeeseen! Tultiin muutama kerta viiden tötsän pujottelu ihan normaalisti asettaen ja taivuttaen. Tämän jälkeen tuli se vaikea osuus -  käännä ensin hevosen etuosa uuteen suuntaan, ja sitten ota takaosa mukaan niin että se ikäänkuin väistää muutaman askeleen, asetuksen ollessa kaarteen suuntaan. Tää oli mulle ensin ihan mahdoton asia ymmärtää ja sitä kautta toteuttaa, vaikka Piude parhaansa mukaan koitti selittää eri tavoilla ("ajattele vähän sulkuväistönomaisesti" "niinkuin pohkeenväistö, mutta vasta-asetuksella").

Sitkeästi vaan jotenkin päädyin tekemään siksak-väistöä tötsien ympäri kerta toisensa jälkeen.. Hetki seisoksissa kentällä ja sen jälkeen puoli kierrosta kevyttä ravia, niin joku bitti kääntyi oikeaan asentoon ja oho, sehän toimi :) Silti välillä päädyin tekemään väistöpätkiä, jos en kunnolla keskittynyt mitä seuraavaksi teen. Haastavaksi tämän teki vielä se, että kenttä on pienehkö, ja viiden tötsän välillä tuli aika kiire ensin asettaa, kääntää etuosa, väistättää takaosa, suoristaa, asettaa toiseen suuntaan jne. Onneksi kuitenkin sain pari kertaa tehtävän onnistumaan erinomaisesti, ja ravia ratsastettua muutenkin paljon paremmaksi. Sain taas pariin kertaan sellaisen superhyvän selkä nousee-tunteen :) Lopuksi mentiin vielä vähän laukkaa, jossa rävelsin niin että Cyra teki yhden ihan sikapotkun taakse.. Muuten laukkakin oli hyvää, nostot ja siirtymiset samoin. Se hullu sadekuurokin alkoi vasta kun tunti loppui ;)

Tänään aamupäivästä Piude tuli katsomaan Tigrua. Pikkuratsu oli huonolla tavalla jännittynyt, ja jäi todella helposti pohkeen taakse. Tämä erona maanantaihin - vaikka se kytisti, se kyllä kuunteli jalkaa hyvin. Tänään se vaan oli hidas jalalle ja muutenkin vähän vaisu. Satula pyöri, kuski oli vino ja kuskin ulkoavut vuoti. Tehtiin siis paljon kaarevia uria, voltteja, kahdeksikkoja ja muuta että saatiin T kuulolle ja pohkeen eteen. Ravissa se olikin jo hyvä, mutta laukka varsinkin vasemmalle - huh. Nostot oli semimahdottomia, varmasti osasyynä tässä valuva satula, mutta Piude myös sanoi, että vasen takajalka polkee alleen enemmän mitä oikea. Laukassa olikin valtava ero puolilla , vasenta nostaessa T suoristi kaulan, luimisti korvia ja ensisijaisesti vain kiihdytti ravia, oikealle laukka nousi helposti ja ratsukin pysyi paljon pyöreämpänä koko ajan.

Itse failasin alkutunnista olemalla jännittynyt ja vähän puskemalla eteenpäin, sekä yrittämällä vakauttaa käsiä jännittämällä niitä hartioista alkaen. Eihän se toiminut, ei... No, näistä on taas hyvä lähteä miettimään asioita eteenpäin, toivottavasti vain itse ehtisin tallile enemmän! Kuitenkin tästä jäi hyvä maku suuhun, vaikka pakko myöntää, että harmitti aika paljon, kun Tigru ei (tietenkään) ollut yhtä hyvä kuin maanantaina :D Muuttunut se on kyllä paljon siitä, kun Piude viimeksi oli meitä katsomassa. Toivottavasti saataisiin aikataulut piakkoin täsmäämään, niin päästäisiin hiomaan lisää.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Tuulta päin!

Tänään Tigrun kanssa karmeassa tuulessa kentällä. Tigru oli jo tallissa ihan hermoraunio, se oli just kengitetty ja ollut pitkään sisällä yksin, ja veteli pukkilaukkaa uudessa isossa karsinassaan sillä välin kun harjauksen jälkeen hain kamat :D Mistään ei siis ensin meinannut tulla mitään kun äskenmainitun lisäksi myös tuuli kovaa ja joku oli vielä maalaamassa kentän aitaa ja oli tuonut kärryn maalaustarvikkeita varten portin viereen! Yritin ensin hyvällä, mutta kun vaihtoehdot oli pohkeen takana matelu tai jousenjännekytistys, niin laitoin kentän tyynesti puoliksi ja ihan saksalaiseen tyyliin kieltäydyin kaikista tekosyistä ja pistin ponihepan töihin.

Aloitin ensin käynnissä tekemällä pari pysähdystä ja sen jälkeen voltin jokaiseen kulmaan, että sain T:n ohjan ja pohkeen väliin, kuuntelemaan apuja ja menemään sinne minne minä haluan keskittyen asettumiseen ja taipumiseen eikä tuuleen ja muihin mörköihin. Peitsi oli myös ihan totaalisen kielletty askellaji, tänään oikeen erityisesti pidin huolta siitä että käynnissä oli tasan neljä tahtia, samoin ulkolapa oikeassa kierroksessa oli erityistarkkailussa.

Ravissa jatkoin samaa keventäen, välillä pitkillä sivuilla myös temponvaihteluita tehden. Tässä kohtaa Tigru alkoi olemaan jo hyvä, vaikka välillä piti vähän laskea selkää ja pyöritellä silmiä ihan vaan kokeeksi. Laukassa tein alkuun muutamia ympyröitä, kun siinä taas jänniteltiin ja purtiin kiinni kuolaimeen aluksi, nostot oli ongelmallisia ja laukka meni helposti rikki. Kuitenkin sitten lopunviimein tuli hyvääkin laukkaa, ja pääsin tekemään siinäkin niitä voltteja ja ratsastamaan, vaikka varsinaisesta säätelystä ei kyllä voinut tänään puhua.

Loppuraveissa Tigru venytti kyllä eteen ja alas hyvinkin hartaasti, ja oli hionnut yllättävän paljon, eli töitä senkin tuli tehtyä. Tyytyväisiä oltiin molemmat sitten kuitenkin päivän saldoon, vaikka alkuun vähän mietin, että mitähän tästä taas tulee..

Rela pöljä poniheppa tallissa jälkeenpäin. Onneksi kaulassa on oikeasti enemmän lihasta, mitä kuvassa näyttää..

Torstaina jatketaan harjoituksia, mahdollisesti jopa Piuden johdolla :)

Hevoset Stadikalla

Viikonloppu meni hyvinkin nopeasti, ja karmeasta jetlagista kärsitään edelleen. Onneksi lomalla on hyvä ottaa vaikka päikkärit!

Lauantai-illan tunnelmia

Olin Hevoset Stadikalla -tapahtumassa töissä koko viikonlopun, ja juuri sillä ruuhkaisimmalla D-ovella lippuluukulla. Käynnistysvaikeuksien takia saatiin ovet auki paljon myöhemmin mitä piti, ja homma vähän pissi muutenkin liian vähän tekijämäärän sekä muiden tietokatkosten takia. Onneksi ihanasti ihmiset vapaavuoroista ja muistakin ryhmistä tulivat auttamaan meitä, jotta saatiin ihanan kärsivälliset katsojat sisään nopeammin, ja onneksi Lippupalvelusta oli ihminen molemmilla porteilla koko ajan :) Väen vähyyden takia olin töissä tuplana sen mitä piti, lauantaina näin Six Barin, Tuhkimotarinan, vähän matkaratsastusta ja lanan. Ai niin ja valjakoita, ai hitsi se cobi oli kyllä hieno ja letkeä liikkeissään jo verrytellessään siellä asfaltin puolella!

Kaiketi kuitenkin yleisö tykkäsi ja oli tyytyväisiä tarjontaan, vaikkei tämä nyt (ylläripylläri) mikään HIHS ollutkaan. Jos napinaa ruuan loppumisesta ja huonosta opastuksesta nyt tulikin, voin kertoa, ettei toimareilla ollut tilanne yhtään sen parempi - Sodexho ryssi koko ruokahuollon aivan totaalisesti ja joka saralla.


Toppahousukausi avattu! Stadikan kummallinen ilmanala - toisaalla oli tuhannen kuuma, mutta meidän puolella ei toppahousut sekä yksi ylimääräinen villapaita olleet yhtään turhaan mukana...

Sunnuntai oli onneksi rauhallisempi päivä, kisaväsymys vaan vähän vei verojaan. Ruuhkaa onneksi ei ollut niin paljon kuin edellisenä päivänä, kahden päivän rannekkeenhakijat kun olivat jo omalta osaltaan porteilla käyneet. Koko päivä meni kuitenkin ihan töiden merkeissä, valjakot ehdin onneksi taas nähdä, ja illan pääluokankin lähes kokonaan :) Uupumus oli (ja on edelleen) kyllä ihan valtava, nyt pitäisi vaan kirjoittaa loppuraporttia järjestäjälle ja varautua selvittämään muutama epäselvyys lippujen, kassojen ja raporttien kanssa. Horse Showhun on aikaa kuukausi, ehkäpä ehdin toipua siihen mennessä...

Tässä tilassa tein töitä lauantain iltapäivän sekä sunnuntain aamun.. Ei ehkä mikään tilaihme, saatika ergonomisesti paras työpiste, joka minulla on ollut - suorana ei mahtunut istumaan :D

Tällä viikolla ehdin onneksi myös ratsastamaankin - tänään, keskiviikkona ja torstaina ainakin :) Toivottavasti saadaan Piuden kanssa aikataulut sovittua niin, että hän ehtisi myös Tigrulaan katsomaan meidän menoa tällä viikolla!

torstai 5. syyskuuta 2013

Kokoilun alkeet

Piuden tunti eilen, ratsuna Cyra. Alun kangertelun ja pilotin jalustin- ja käsivaikeuksien jälkeen homma alkoi ns. sujumaan, ja ai vitsi miten hieno pikkutamma mulla olikaan ratsuna!

Alkuun siis jotenkin säädin itselleni ihan erimittaiset jalustimet, enkä saanut oikeaa kättä olemaan valumatta ulkokaarteessa eteenpäin = ei tuntumaa. Yhdistettynä nämä kaksi, asetus vasemmalle oli ihan mahdoton. Jalustimen fiksaus ja pika-avuksi oikean jalustimen loppupää käteen niin oho - sehän kulki! Gramanit tulivat varsinkin alussa omien virheiden takia tarpeeseen, mutta noin kolmasosatuntia jälkeen ne löllyivät löysinä siinä mukana.

Jälleen kerran yllätyin aivan valtavasti tarvittavan tuntuman määrästä. Varsinkin alkuun se tuki kädellä mitä Cyra tarvitsi, ei todellakaan ollut ohjan paino eikä maitopurkki, vaan ehkä noin viisi maitopurkkia per räpylä Pikkuhiljaa se siitä nousi ja keveni, ja oli aivan törkeän hienon tuntuinen. Tehtävänä meillä oli kokoaminen ajatuksena ensin pienentää ravia muutamaksi askeleeksi, ja sitten koko ajan enemmän, lopulta sain aikaan erittäin hienoja koottuja raviaskelia pari kerrallaan! Enemmän olisi voinut vielä hioa sitä kootusta ravista "ulosratsastamista", nyt kävi herkästi niin että pieniä askeleita tuli vain paljon peräkkäin tai nousi laukka (ok, reagoi sentään eteen, kohinaa vain viestinnässä)

Ravipätkien jälkeen laukkailtiin vielä pätkät molempiin suuntiin. Ensin siis koottiin ravia, ja siitä tehtiin laukannostoja. Oikea laukka oli vaikeampi, meni helposti hiittaamiseksi, mutta muutama hyvä nostokin tuli. Vasemmalle nostot oli paljon helpompia, ja sain pari aivan törkyhyvää laukkapätkää. Piuden mukaan Cyra liikkui hirveän hyvin ja näytti älyttömän hienolta, ja siltä se kyllä selkään tuntuikin :) Kova draivi olisi tehdä, mutta ehkä tänään kuntosalille, kun on PT kerta varattu.


Cyra - jatketaanko jo hommia? Pari viikkoa sitten kaverin ratsuna, ihan itte kuvasin!

Parin viikon päästä onkin jo Hevoset Stadikalla! Katsotaan, josko sieltäkin kirjoittelisi jotain.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kääpiökavaletteja!

En ole ehtinyt vielä käsitellä niitä viime viikkoisia Nelson-kuvia vielä, mutta tänään olis tullut hirmu hyvää kuvasatoa tunnilta. Ratsuna töihin palannut Cyra, joka alun hidastelun jälkeen oli oikein super ratsastaa. Alkuun vähän kääntelyä ympyröille ja pari yksittäistä puomia niillä ympyröillä, ja sitten ravipuomeja sarjassa; ensin kolme, sitten muutama metri väliä ja neljä perään. Muutama kerta molempiin suuntiin näin, ja sitten nostettiin parista puomista kerrallaan toinen pää ylös kunnes kaikki oli ikäänkuin kavaletteja. Tässä kohtaa hukuin ensin itse omasta olemisestani - en saanut puolipidätteitä läpi, tasapaino heitteli ja jäin liikkeestä jälkeen tai puristamaan reisillä. Vaati ensin isomman puolipidätteen (joka meni läpi vasta niin että tökättiin toiselle kavalettisarjalle..), vähän pään ohjelmointia sekä ohjien lyhennyksen, ennenkuin pääsin kiinni tekemiseen. Kummasti näkyy toiminnassa, ettei ole mitään yksittäistä puomia vaativampaa saatika isompaa ratsastanut piiiitkään aikaan. Loppupeleissä selvittiin näistä kääpiökavaleteista kuitenkin kunnialla, ja Cyra oli entistä parempi.

Laukattiin vielä molempiin suuntiin, ja varsinkin oikeaan kierrokseen (!!!) laukka oli ihan huippuhyvää, tasapainoista ja sitä pystyi kokoamaankin hieman. Vasen laukka ei mennyt yhtään niin hyvin, mutta ihan ok:sti kuitenkin, ja kaikenkaikkiaan olen hyvin tyytyväinen sekä omaan ratsastukseeni että  ratsuun :) En ollut ollenkaan niin läpivino mitä aiemmin, ja hetkellisestä hukkumisesta huolimatta löysin tasapainon ja tekemisen meiningin uudelleen ja jopa paransin aiempaan :)

Huomenna onkin Horse Showhun liittyen häppenkiä, ja ensi viikolla vielä enemmän - sekä siihen että Hevoset Stadikalla -tapahtumaan liittyen!

perjantai 23. elokuuta 2013

Älä paina, vaan siirrä!

Eilinen tunti Piudella, ratsuna jälleen Nelson. Tällä kertaa ei mennyt ihan yhtä penkin alle kuin viimeksi, vaikka alku ei lupaavalta näyttänytkään. Alkuun satula valui oikealle ja paino samoin, oikealle en päässyt mitenkään, vasen käsi laski ja oikea kramppasi. Onneksi vihdoin saatiin tähän korjaus, kun ratsastettiin suoraa linjaa Piudea kohti. Koitan kompensoida oikealle valumista painamalla vasenta jalkaa erittäin tehokkaasti alas, joka saa lantion entisestään kallistumaan oikealle. Täsmäkorjaus tähän on juurikin tuo otsikon ajatusmuutos, että en paina painoa vasemmalle alas, vaan ennemmin siirrän sitä lantiota. Hankala selittää, koska kyseessä on taas näitä tunnejuttuja. Tämän jälkeen kuitenkin homma helpottui aivan uskomattoman paljon. Kun lantio ei ollut kallistuneena koko ajan sivusuunnassa oikealle, pääsin kääntämään sitä horisontaalisesti, ja samalla mukautumaan oikean kierroksen liikkeeseen paremmin ja myös oikea käsi löysi paremmin oman paikkansa. Parempi se vasen edelleen oli, ja uuden asennon säilyttäminen vaikeaa (laukassa lähes mahdotonta..), mutta tiedänpä nyt ainakin miten korjata!

Ensin ravissa siis tehtiin vähän voltteja, että saatiin käännettyä etuosaa. Tämän jälkeen katkaistiin kenttä pituussuunnassa ja ratsastettiin Piudea kohti ensin etuosa suoraan ja sen jälkeen myös miettien takaosan suoruutta. Toiseen päätyyn ympyrälle, jossa tehtiin jokunen siirtyminen ravi-laukka-ravi. Laukka vasempaan oli helpompaa kuin oikeaan vaikka edelleen valuin helposti ulos, mutta nostot olivat hyviä. Oikeassa laukassa paino valui väärin niin että laukasta tuli huonoa, ja vaikka oltiin ympyrällä, poni vähän väliä tuntui hakevan sitä vasenta laukkaa. Laukkojen välissä tehtiin käyntipätkä, jossa vuorotellen pidennettiin ja lyhennettiin käyntiä, niin että lyhyt ei ollut sama kuin hidas ja kuollut, eikä pitkä kiireinen vaan enemmänkin niin että koko hevosen raami venyi pituutta samalla kun askelkin piteni. Näissä onnistuin mielestäni hirmu hyvin, sain ponin kokoamaan ja venymään oikeastaan pelkällä istunnalla.

Tästä sessiosta on jopa muutama kännykkälaatuinen kuva kun tallikaveri tuli katselemaan meidän tuntia, katsotaan, saisinko niistä muutaman raakattua tännekin asti esittelyyn :)


Maananataina oli Tigru, mutta siitä nyt ei oo paljon sanottavaa. Vänkäsi vastaan noin about kaikelle, ja vasta lopussa superpitkänä malttoi yhtään rentoutua ja pehmentyä.  Pohdintaa pohdintaa.

lauantai 17. elokuuta 2013

Perjantainen mielentyhjennys

Tigrulla perjantai-illan perinteinen arki irti viikonlopusta-sessio. Oon jotenkin aina ollut sitä mieltä, että perjantai-iltaisin ollaan kotona ja rentoudutaan, mutta nyt oon jotenkin alkanut pitämään siitä, kuinka hyvä ratsastus rentouttaa mielen ja erottaa viikon kiireet viikonlopun rauhasta. Viimeistään, kun ratsastuksen jälkeen kävelee pitkin ohjin pellonreunaa auringon laskiessa pikkuhijaa, ja ratsun kävellessä rentona pitkin ohjiin, unohtuvat työviikon kiireet ja ärsytykset, jos niitä vielä oli jäljellä. Lopputuloksena rentoutunut ratsastaja ja tyyni mieli, joka takaa aivan loistavat yöunet seuraavalle yölle!

Kentällä pyöriskeltiin ihan tarkoituksella mörköpäädyssä. Alkuun taas tutusti temponvaihteluita, joihin Tigru vastasikin aivan erinomaisen hyvin. Se pyöristyi hyvin jo heti alusta, ja ehdin jo nuolaista - ennenkuin tipahti. Ei onneksi kirjaimellisesti, mutta yhtäkkiä mulla oli alla superpinkeä kaikkea kyttäävä ja kaikille avuille puolikuuro pikkuratsu. Kylläpä harmitti! Erinäisen neuvottelun ja oikea-aikaisen kovemman ohjasotteen (edeltäen muutaman ei-niin-oikea-aikaisen ohjasotteen) jäljiltä sitten kuitenkin T totesi, että kai sitä sitten palataan tekemään töitä, ja kulki ihan superisti pärskien niitä herneitä nenästä. Tämän jälkeen, kun ratsu jännittyi, sain sen takaisin kuulolle ihan vaan sillä, että kävin pikaisesti alusta loppuun oman istuntani läpi - jalka pitkänä alhaalla, reidet ja pakarat rentona, kanna vakaa käsi, vatsa tiukkana ja pitkänä, hartiat takana rentoina, pää ja niska kannettuna katse eteenpäin. Pohdinkin kotimatkalla, että miksen ymmärrä tehdä tätä koskaan tunnilla? Odotanko vaan, että kun menee huonosti, Piude kertoo, mitä pitää korjata, ja säädän omat aivoni off-asentoon?

Noin muuten tein ensin paljon voltteja ja lopulta vähän avoakin. Tigrun vasen lapa eli taas ihan omaa elämäänsä, ja oli tuskallista saada se taipumaan ja kulkemaan suorana, sekä kuuntelemaan kääntävää ulkoapua. Laukassa homma taas vähän karkasi, taisi T vähän väsyäkin, rikkoja tuli paljon ja kyttäys nousi taas esille. Muutaman ihan hyvän laukkapätkän kuitenkin sain, ja laukassakin tein voltteja. Nostot oli aivan surkeita, eikä alaspäinsiirtymisistäkään viitsi puhua. Pitäisi ottaa joskus ihan asiakseen tehdä pelkkiä ravi-laukkasiirtymisiä, että saisin niihin jonkun tolkun...

Kaikenkaikkiaan olin kuitenkin hirmuisen tyytyväinen, sillä sain Tigrun mielestäni liikkumaan todella hyvin, ja vaikka välissä oli ongelmia, sain ne ratkaistua ja palattua takaisin työskentelemään kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. Sykemittari kertoi keskisykkeeksi 115 ja kaloreita kulutetuksi 434, sykehuippuja ei jostain syystä löytynyt. Tai sitten en vaan osaa käyttää laitetta oikein...

torstai 15. elokuuta 2013

"En tänään ollut yhtään niin hyvä poniratsastaja kuin viime viikolla." "I agree"

Piudella taas tunti, ratsuna jälleen kerran Nelson. Heti alusta asti oli vaikeaa löytää omaa tasapainoa tasaisesti molemmille puolille, jalat tuntuivat ihan eri mittaisilta vaikka mitä teki ja sääteli jalustimia, eikä oikean hartian hartialihaksen lihastulehduskaan auttanut asiaa. Satoi vielä, ja keskityinkin tuijottamaan etukaarta suurimman osan tuntia. Yön yli asiaa pohdittuani luulen, että tämä on juuri se virhe, mikä sai kaiken menemään suohon. Kun katse on maassa, on oma ryhti kyyryssä, selkä kumarassa, hartiat lysyssä ja etukumarassa, josta sitten paino tulee eteen ja tunnin jälkeen oli vielä olo, että istuin ihan päin etupyllyä.

Aloitettiin avoilla kulmasta että saatiin ulkokylki kuulolle. Vasemmalle ihan ok, ja yllättävän hyvä myös oikealle, kun ajattelin ratsastusta yhdellä kädellä. Varsinaisesti ohjelmassa oli pääty-ympyrä ja siirtymiset pisteessä. Yllättävän hankalaa, kun oma tasapaino on päin honkia josta johtuen poni ei ole avuilla päinkään. Kaikesta huolimatta saatiin muutama ihan ok siirtyminen, joskin taas jouduin lopussa siirtämän ohjat vain toiseen käteen. Loppuverryttelyssä ratsastettiin lävistäjäkahdeksikkoa, jossa diagonaalilla aina lisättiin. Oikeasta vasempaan lisäykset oli aina parempia, vasemmasta oikeaan poni ei joko lisännyt tai rikkoi laukalle, mutta kuuntelipa jalkaa. Tässä kohtaa aloin saadakin sitä jotensakin edes kulkemaan ja pyöristymään, joten siihen ainakin voin olla tyytyväinen, vaikka muuten tunti menikin vähänniinku kirjaimellisesti ihan reisille. Otsikon lainaukset on siis ihan suora keskustelunpätkä Piuden kanssa tunnin jälkeen.

Harmittaa, koska olen salittanut. Sekä lisännyt sykemittarin (Suunto t1c) kannustimeksi. Eilisen lukemat oli keskisyke 129, huippu 173 ja kulutetut kalorit 490. Tunti ei ollut varsinaisesti ihan superrankka, joten mielenkiinnolla odottelen tulevia lukemia.

perjantai 9. elokuuta 2013

Onni on astetta terävämpi vuokris :D

Tigrulla tänään ajatukset irti työviikosta. Karmea tuuli aiheutti jännitystä, ja sit kun pikkuratsu jännäkakkaa matkalla kentälle, niin se pelästyy sitä ääntä kun kakka osuu maahan :D Mielenkiinnolla siis odotin mitä tuleman pitää, mutta yllätyin positiivisesti: tuulen suunta oli just sopiva, että kentällä kävi vain pieni vire!

Alkuun T oli superjähmeä ja hidas avuille. Varsinkin ulkoavut kulmissa ei menneet läpi, aloitinkin käynnissä tekemään kulmat vähän takaosakäännösmaisesti, niin että se ulkolapakin oli pakko liikuttaa. Tästä jatkoin eilistä avoilua sekä pari pohkeenväistöpätkää käynnissä alkuun, eikä se edelleen ollut oikein hereillä. Ravissa alkuun siis temponmuutoksia, niin että varsinkin eteen todellakin mentiin, eikä jääty arpomaan. Pikkuhiljaa, kun pikkuratsu lähti etenemään, se alkoi myös pyöristymään. Päätyihin tein voltteja ja ympyröitä, joilla asettelin tarpeen mukaan ulos ja sisään.

Työstin hetken vielä niitä avoja ja sen lisäksi hain vähän keskiravia ja kokoamista. Tigru oli tässä kohtaa ihan törkyhyvä, lisäsi superhienosti ja kokosikin ihan hyvin. Vähän tein liian pitkiä pätkiä, ja T pääsi väsähtämään, mutta otin silti laukat vielä, kun se muuten oli superhyvin kuulolla. Oikea laukka oli alkuun vähän outoa - en oikein tiedä, että menikö se ihan superhyvin lyhyttä laukkaa, vai oliko se sit kuitenkin vain hidas ja etupainoinen. Tempoa oli joka tapauksessa hankala säädellä, niin pistin sitten hetkeksi enemmän hanaa. Vasemman laukan nostossa mulla oli massiivisia ongelmia, ja varsinkin näin päin T tykkäsi työntää leuan eteen eikä halunnut pyöristyä, mutta snadilla jumpalla sain sen jotenkin myös laukassa liikkumaan kivasti eteen. Muutama rikkokin tuli, ja kaikenkaikkiaan siirtymiset oli paskoja näin päin.

Lopuksi kuitenkin Tigru ravissa venytti aivan hirveän hyvin pitkälle eteen-alas, jotta on se jotain sitten ihan tehnytkin :) Perus peltokävelyt ja pesut, ja sen lisäksi vielä showshinen avulla selvitin harjan ja hännän, kun niissä oli aika karmeita rastanalkuja. Äkkiä sitä tallilla monta tuntia vaan venähtää..

Eilen käytiin myös kaverin kanssa iltakävelyllä Etelä-Vantaan Ratsastuskoululle ja takaisin. En varsinaisesti vakuuttunut paikan nykymenosta, ainakaan positiivisessa määrin. Pakko kyllä todeta, etten ihmettele enää ollenkaan muutaman sieltä Piudelaan siirtyneen ihmisen istuntavirheitä - viitisen minuuttia katsottin tuntia, ja opettaja ei juuri edes puuttunut istunta-asioihin, ja silloin kun puuttui nekin oli epäoleellisuuksia. Turha korjata katseen suuntaa, jos koko ylävartalo kenottaa, tai kertoa että väistössäkin pohkeen paikka on sama eikä takana, jos ratsastaja samanaikaisesti vetää takanojassa ohjista taaksepäin.. Onneksi mulla on näin hyvä ratsastuskoulu jossa käydä, ja näin osaava opettaja, joka ei tyydy sinnepäin-versioon :)

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Poniratsastaja vinoilee ja suorailee

Heinäkuun mennessä lähes kokonaan sairastellessa, paljon muuta ei olekaan tullut tehtyä kuin luettua. Hevoskirjallisuuttakin onneksi, Liz Morrisonin kirja Onnistu ratsastuksessasi sekä kotimainen istuntaklassikko Pennejä taivaasta. Pientä kauhukauppaa ei kirjastossa ollut, pitänee kysellä kaverilta lainaan tai odottaa syksyn HIHS:hun asti. Ratsastushinku ainakin on ollut kova, ja on oikeen harmittanut olla kipeänä kesällä, eikä marraskuun vaakaräntäsateessa.

No, jokatapauksessa tänään Piudela. Cyran ollessa jalkalomalla, mulla oli ratsuna jälleen ihkuponi Nelson. Vinoutta oli joo, mutta hyvin pääsin suoristelemaan itseäni ja varsinkin vasemmassa kierroksessa asiat sujui hirmu hyvin, vaikka tehtävät olivat vaativampia kuin normaali "istu heilumatta ja ratsasta hevosta uralla/ympyrällä".

Alkuun pysähdyksiä käynnistä, hetki kevyessä ravissa suoruutta ja sit istuin alas miettimään omaa suoruuttani. Pitkien sivujen alussa aloin taivuttamaan avotaivutuksenomaisesti ponia sisään ensin ravissa, sitten kulmasta laukkaa nostaessani ja jatkaen samaa erittäin loivasti laukassa. Vasemmassa kierroksessa avot oli hyviä, sain aloitettua ne hyvin ja korjattua tarvittaessa ulkokädellä. Oikeaan kierrokseen olin itse jotenkin niin vino oikeasta lavasta ja kuollut vasemmasta pohkeesta, ettei mistään tullut mitään. Jäin kouristuksenomaisesti vetämään oikeaa rannetta linkkuun ja punkemaan vastaan oikealla pohkeella oman rintamasuunnan ollessa vasemmalle. Mikä avo oikeaan siitä nyt saadaan aikaiseksi?

Jossain vaiheessa paloi käpy oikean käden kramppiliikkeisiin ja otin ohjat pelkästään vasempaan käteen. Piude ohjeisti vielä laittamaan oikean käden selän taakse ja kas - jonkinnäköistä avoa saatiin aikaiseksi, kun itse keskityin vielä olemaan menossa oikealle. Ei se yhtä hyvää ollut kuin vasempaan, kaukana siitä, mutta ratsu oli lähtökohtaisesti paljon suorempi ja pääsin vaikuttamaan sillä kuolleella vasemmalla jalallakin. Kumma, että yhdellä kädellä saan pidettyä hevosen suorana linjalla sekä tarvittaessa asetettuna, kun kahdella kädellä yhtälö oli ihan toivoton. Laukat samoin yhdellä kädellä, nosto kusi koska en tehnyt kunnolla puolipidätettä, mutta itse laukka oli hyvää.

Piuden kanssa puhuttiin välikäyntien aikana, että miten ihmeessä sekä mun ratsastus, että kehonhallinta on poneilla ratsastaessa niin paljon parempi kuin hevosilla. Kuulemma aivan eri ihminen olin tänään mitä Sallyn tai Cyran selässä. Ei keksitty miksi, vaikka kuinka pohdittiin. koska sama mun mielestä toistui jo Solbackassa. En tiedä onko syynä se että suhteessa pienempi ratsu kuuntelee niitä pienempiäkin kehon viestejä paremmin, skarppaanko itse vartalonhallinnassa ponilla vai oliko tää nyt jotain lomanjälkeistä aivoriihen lopputulemaa. Tai sit P ei ollut ollenkaan samaa mieltä välikäyntien jälkeen. Tai sit me Nelsonin kanssa puhutaan vaan yksinkertaisesti paremmin samaa kieltä, mitä puhun tammojen kanssa. Vaikea sanoa! Jossain vaiheessa tuntia olin kyllä jotensakin suora, koska Piude sanoi ettei muista koska on koko ponin nähnyt viimeksi noin suorana ja sen täytyy johtua ratsastajan suoruudesta!

Joka tapauksessa edelleen intopiukeana odotan, että koska pääsis seuraavan kerran hevosen selkään!

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Väärä suunta voi olla oikea.

Piudella tunti, ratsuna Cyra. C oli taas alkuun hirmu hyvä käynnissä, ravissa vähän pakka levisi. Laukka oikealle oli hyvä, vasemmalle vaikeampaa. Kovin pitkään en viitsi kirjoittaa, tällä miniläppärillä näissä vapaissa tekstikentissä kursori liikkuu itsekseen yllättäviin paikkoihin tai hukkailee lauseita...

Heti alkuun Piude käski ottamaan enemmän tuntumaa. Ja tuntuma ei ole sama kuin veto, enemmänkin kuin pito. Tuntuma pysyy, mutta voimakkuus vaihtelee. Esimerkkinä tästä normaali tuntuma on kuin käsilaukku, pidätteessä tuntuma on kuin kauppakassi. Kauppakassia en tahtonut ajatella, mutta pyrin pitämään tuntuman vahvana, noin reilun puolen litran maitopurkin painoisena. Ulkoavut falskasivat, tähänkin auttoi ajatus ulosasettamisesta. Käytännössä en siis asettanut ulos, mutta olin jämäkämpi ulkoavuiltani tällöin. Vaikutus hevosessa oli aivan valtava! Käynnissä ja ravissa tein isoja voltteja koittaen pitää ulkoavut vakaina ja ratsun asetettuna, tavoitteena saada alle pyöreä hevonen.

Seuraava kompastuskivi oli laukka - ensin saada siitä mun laukka, ja vasemmalle saada lantio myötäämään enemmän ympyrän kaaren suuntaan, mutta ylävartalon pysyessä suorana. Väänsin ja käänsin, laukka rikkoutui ja nostin uudelleen. Nostot btw olivat poikkeuksetta lähes kaikki hirmu hyviä. Yhden noston jälkeen vaan klik, kaikki pyöri kuten pitikin. Piude kysyi, mitä tein, ja oli pakko todeta, että en mitään, pikemminkin lakkasin tekemästä mitään. Yliyrittämisellä on siis myös huimat vaikutukset.

Loppuraveissa todettiin, että vaikka koen vasemman kierroksen itselleni vaikeana, olen kuitenkin itse menossa koko ajan enemmän vasemmalle kuin oikeaan. Eiku miten se meni? Tämän huomasi hevosesta, kun pää nousi ja selkä laski oikeassa kierroksessa, sain pyöreyden takaisin, kun tein pienen mutkan pitkällä sivulla sisään ja takaisin uralle, tai vaihdoin kevennyksen hetkeksi vääräksi, niin että simuloin hetken itselleni helpompaa suuntaa. Jännä juttu! Positiivisenä ilmiönä Piude totesi, että nyt olen enemmän kierteellä vasemmalle, kun olen vuosikausia kiertynyt oikealle. Jotain on siis selkeästi tapahtunut, mutta edelleen pitää siis jatkaa venytysharjoituksia, keksiä motivaatio mennä sunnuntain coretunneille ja muutenkin saada liikkuvuutta ja suoruutta omaan vartaloon enemmän.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Rentoilua ilman satulaa

Tigrulla tänään vähän väsyneenä ilman satulaa hetkinen. Tigru oli liikkunut jo aamusta ja mä en jaksanutkaan keskittyä alkuperäiseen suunnitelmaan, niin jätin satulan pois ja pyörittiin ympyrällä rentoutta etsien hetki. Käynnissä ötökät häiritsivät hirveästi, ja T ei oikein jaksanut ensin keskittyä, mutta malttoi sitten nostaa selkänsä ja laskea päänsä, kun siirryin raviin. Tasajalkasätkyjäkään ei tänään tullut kuin yksi.

Pikkuratsu liikkui tänään hyvin ja reagoi apuihin mukavasti, mutta taipumisen kanssa sai tosissaan tehdä töitä. Ei niin, että se olisi ollut jäykkä eikä olisi pystynyt, ennemminkin niin, että onks pakko jos ei haluu. Kyllä se siitä sitten taipuikin, ja oli tosiaan hirmu hyvä, keveä ja rento ratsastaa ja kulki hyvin selkä ylhäällä. Ilman satulaa mennessä varsinkin huomasi oman istunnan vaikutuksen hevosen liikkeeseen, hirmu hyvää tekee mennä välillä noin. Eikä se nyt tasapainollekaan voi huonoa tehdä! Nyt onkin sitten pohkeet ihan mustat, enkä halua miettiä, minkä väristä kamaa lähtee auton nahkapenkeistä, ne kun oli tarkoitus putsata ja hoitaa ensi viikolla. Mutta mitäpä uhrauksia sitä ei tekisi paremman ratsastuksen eteen ;)

Pikaisesti tällä viikolla tapahtuneet

Keskiviikkona Piudella pitkästä aikaa ratsuna Cyra. Jotenkin olin vähän hukassa, hevonen tuntui hirmu erilaiselta mitä muistin. Hyviäkin pätkiä tuli, mutta edelleen ongelmana oli käden epätasaisuus, ja mielestäni vielä liian pitkällä ohjalla ratsastaminen. Paljon pohdittavaa jäi kyllä hampaankoloon.

Torstaina Tigru. Kamala tuuli toi ekstrajännitystä menoon taas, T teki tasajalkasätkyjä eikä halunnut rentoutua millään. Töitä sai yhden hyvän askeleen takia tehdä ehkä sadan askeleen verran.. Koitin heti alussa tehdä paljon tehtäviä jotta huomio pysyisi mussa ja tekemisessä, eikä kuvitelluissa sapelihammasvarpusissa. Käynnissä aloitin loivilla kiemuroilla yrittäen pitää käynnin puhtaana, joko yksi iso tai kaksi pienempää pitkälle sivulle, ravissa tein vaan isoja kiemuroita ja lisäilin voltteja mutkakohtiin sekä ympyrän ja/tai voltin päätyihin. Laukassa oli vähän leviämistä ilmassa, mutta varsinkin viimeinen laukasta raviin siirtyminen oli todella super. Pohkeella Tigru oli hyvin ja laukat nousi pääsääntöisesti hyvin ja täsmällisesti, vaikka muuten oli avut ei menneet ihan koko ajan perille. Lopussa T oli kuitenkin taas hyvin super ja jäin taivuttelemaan hetkeksi kahdeksikolle, itse vaan oikeaan kierrokseen asetin helposti liikaa niin ettei ratsu ollut suora. Helpotti huomattavasti taas, kun ajatteli hieman asetusta ulos.

Tänään olis taas illalla Tigruilua luvassa, katsotaan, mitä nyt saaadaan aikaiseksi.

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Juhannustigruilut

Keskiviikon tunti peruuntui hevosongelmien takia, kengittäjä on ilmeisesti tehnyt jotain niin että molemmat tammat klenkkaavat >:(  Sen sijaan menin salille kiertoharjoitteluun, jossa teemana keskivartalo. Nyt suorastaan harmittaa, että se on normaalioloissa samaan aikaan ratsastustunnin kanssa, oli kyllä niin hyvä! No, pitää käydä niissä maanantain kiertoharjoittelussa, ja skarpata siellä.

Eilen laistin tallireissun juhannusruuhkiin vedoten, mutta tuntui sopineen pikkuratsulle hyvin tämä järjestely. Alun löysäilyn ja jäykkyyden jälkeen mulla oli alla koko ajan parantava ratsu, joka vähän ennen loppuraveja oli ihan törkyhyvä. Kevyt, reaktiivinen avuille, ja toimi pelkillä hengityksillä ja painonsiirroilla, eli juuri niin kuten pitäisikin :) Tein pääty-ympyrällä asetuksia ulos ja sisään vuorotellen, ulosasettaessa koitin hieman myös "asettaa" takaosaakin ulos. Sen lisäksi tein vähän tavallisia siirtymisiä ja temponvaihteluita, ja ratsastin kaikki askellajit läpi. Lopussa vielä suoristelin reilummin, asia, joka olisi ollut hyvä tehdä jo aiemmin, jotta varsinkin vasemman lavan olisi saanut paremmin haltuun.

Omaan ratsastukseeni en ollut yhtä tyytyväinen kuin viimeksi, vaikka Tigru oli lopussa ihan super, itse olin varsinkin ravisiirtymisissä kädellä huono, jäin vaan ratsastamaan eteen niin että ohja lörppyi tyhjänä ja itse käperryin tuijottamaan etukaarta. Temponmuutoksissakin jäin kädellä jotenkin kuolleeksi, ja se näkyi jännittymisenä, ensin omana josta sitten luonnollisesti myös ratsun. Hirmuinen ero oli taas liikeessä, kun muistin istua enemmän takapuolellani, pitää rangan suorassa ja katsoa eteenpäin. Pohkeet olivat sen sijaan hyvin kiinni, ja kun askellaji pysyi tempossa, oli myös käden tuki tasainen. Noista pohkeista varsinkin sietää olla ylpeä, toki ratsun sopivalla kokoluokallakin on tekemistä, asian kanssa, mutta heiluva alapohje on ollut asia, jota on viimeisen vuoden aikana todella saanut työstää. Hyvä, että jossain tapahtuu edistystä!

Ensi viikolla siis toivottavasti omat tunnit jatkuvat. Kova draivi kaikenlaiseen tekemiseen on nyt vallalla, pakko ottaa siitä irti kaikki, koska itseni tuntien se ei tule jatkumaan pitkään ;)

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Paluu arkeen?

Töistä ja muista kiireistä johtuen on kirjoittelu jäänyt. Hyi mulle, koska varsinkin Tigrun kanssa on tapahtunut juttuja, jotka olisi ollut hyvä kirjata ylös heti. Nyt voin vaan todeta, että edistystä on tapahtunut. Osasyynä saattaa kyllä olla se, että olen käynyt kerran-kaksi viikossa myös salilla, enkä vaan ratsastanut ja läppäröinyt.

Keskiviikkona Piudelassa tunnilla, Cyran kaviomustelman takia ratsuna Nean pikkuponiruuna Nelson. Ja hihhih mikä kaveri :D Ihan sama miten tunti olisi mennyt, mä olin taas maailman onnellisin poniratsastaja! Piude oli stewardoimassa Nations Cupia ja PM:iää, joten Malla oli taas tuuraamassa. Päästiin todenteolla töihin, Nelppa on vino ja tykkäsi lintsata menemällä ponilinkkuun ja kipittämällä. Hirmu hienoja pätkiä sain kuitenkin kaivettua siitä ulos, vaikka varsinkin oikea suunta oli meille molemmille ihan uskomattoman vaikea. Nelson ei tahtonut asettua kunnolla, ja oma oikea käteni vaelsi sään yli vasemmalle ja olin jotenkin ihan kokonaan menossa itse vasemmalle myös oikeassa kierroksessa. Korjattiin tätä ajatuksella siitä, että mun ranka on pystytolppa, josta hartiat kääntyy liikeen mukaan nivelettömänä vaakatolppana. Näin itse sain pidettyä oman menosuuntani samana ratsastettavan kierroksen kanssa myös silloin, kun oikea pohje ei mennyt läpi. Olispa kevyempi (työn alla!) jotta saisi ponia alleen muutenkin kuin vain hätätilassa.


Torstaina Tigrun kanssa vähän vaan hölköttelyä, alunalkaen en olisi jaksanut ratsastaa ollenkaan. Uskomaton tuuli sai pikkuruunan korvat pyörimään ja meno oli alkuun kaikkea muuta kuin rentoa ja mukavaa. Jotenkin sain kuitenkin itseni pysymään rauhallisena ja erittäin rentona, vaikka Tigru uunoilikin, ja siinä vaiheessa kun urpoilu lisäntyi, ulko-ohja vakaammaksi, pohkeet kiinni ja polvesta ylöspäin muu kroppa ihan relana. Jopa Maailman Pelottavimmasta MuurilaatiKostosta päästiin ohi ihan suoralla hevosella, kun muistin itse olla rela mutta tiivis, ja katsoa pois pelottavasta kohteesta. Tein voltteja ja temponvaihteluita ravissa saadakseni T:n relaamaan ja kuulolle, joka onnistui itseasiassa hirmu hyvin. Ravissa tuli jopa ihan ok-pätkiä, ja käyntikin oli kaikesta huolimatta pääosin käyntiä eikä possupassia. Laukkaa en yrittänyt, olin vähän väsynyt, ja tämänhetkinen tilanne oli olosuhteisiin nähden erittäin hyvä ja rento. Olenkin erittäin tyytyväinen nimenomaan omaan ratsastukseeni, sillä ihan täysin sen ansiosta ei päädytty kuuta kiertävälle radalle, ja edellispäivän ongelmainen oikea käsikin tuntui tänään olevan nimenomaan se kantava voima. Lieneekö johtunut sit edellispäivän harjoituksista vai mistä.

Tästä ainakin on hyvä jatkaa eteenpäin, ja toivon mukaan ehtisin myös tänne kirjailla vähän asioita.

perjantai 3. toukokuuta 2013

Hevostelua Hollannissa.

Päivitystahti on ollut melko onnetonta viime viikkojen työkiireiden ja Hollannin reissun takia. Amsterdamissa heppataukoni onneksi päättyi, kun heti ensimmäisenä päivänä näin poliisihevosia, ja seuraavana päivänä naapurikaupungissa pääsin kurkkaamaan yhteen kaupunkitalliin sekä myös kaverin tallille mukaan. Kaupunkitalli sijaitsi junaradan ja kanavan välissä, leveyttä tallilla oli sen verran, että sinne mahtui 20 x 40 m maneesi. Kenttää ei ollut, ja tarhojakin vain yksi. Tallilla toimi ratsastuskoulu, ja lisäksi siellä oli muutama vaunuhevonen erilaisia tapahtumia varten. Hevoset olivat iloisen ja rennon oloisia, ja tulivat heinistä huolimatta karsinan ovelle (näillä ei ollut kaltereita ollenkaan etuseinällä, välissä oli väliseinät) moikkaamaan ja kerjäämään rapsutuksia. Ratsastustunnit maksavat kuulemma noin 10-15 euroa.

Tämän jälkeen suuntasimme vielä ulommas tallille jossa kaverin hevonen majailee. Hirvittävän iso paikka, 140 hevosta, joista vajaa 100 pihatoissa 10-50 hevosen laumoissa. Vapaalla heinällä toki, ja se näkyy mahanympäryksissä. Hevoset ovat todellakin harrastehevosia, ja tuosta hevosmäärästä huolimatta olin tallin 20 x 60 m kentällä aivan yksin. Tullessamme tallille siellä oli kaksi hevosta, eikä meidän jälkeenkään sinne tullut ketään. Kaksi juoksutusaitausta oli kyllä kovassa käytössä. Tallilla oli toinenkin kenttä (yhtä tyhjä), josta on tarkoitus rakentaa maneesi syksyksi.

Kaverin hevonen, nelivuotiaaksi kääntyvä pikkuruuna, oli varsin hauska tapaus. Hirmu mukava ja miellyttämishaluinen, vaikka ei aina ollut ihan kartalla ja ajoittain kyseli, et jos tekis näin olis helpompaa. Itsellä oli vähän turhan pitkä jalustin sinne selkään, valokuvista näki hyvin että keventäessä joutui vähän seisomaan ja kantapää nousi ylös varvistaessa. Jännitin kovasti noin nuorella ratsastamista, kuitenkin heppa liikkui hyvin ja mäkin sain ihan jopa vaikutettua siihen ajoittain kuin aikuiseen hevoseen, vaikka ohjaustehostin ei aina toiminut ihan toivotusti :) Tehtiin puolisen tuntia hommia, askellajit läpi ja pari väistöpätkää. Tyytyväinen olin jälkeenpäin sekä itseeni että hevoseen. Tästä sessiosta on jopa kuviakin, voin lisätä kunhan saan ne ensin tikulle, sitten itselleni ja lopulta jonnekin nettiinkin.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Keskiviikko 10.4. - With the flow

Myöhässä mutta kuitenkin. Piuden tunnilla keskiviikkona Sally. Alkuun en ollut mitenkään kauhean innostunut asiasta viimeviikkoisen jälkeen tai edellispäivän totaalisen bad ridingin takia, mutta tunti meni kuitenkin kaikenkaikkiaan hirmu hyvin :) Gramaanit meillä oli tälläkin kertaa, ja tuntikaverina Nelsonin kanssa E.

Sally oli heti alusta hirmu hyvän tuntuinen, liikkui mielellään ja mukavasti. Luulen, että edelliskertaa huomattavasti lyhempi jalustin sai jalalleni paremman paikan satulassa ja sitä kautta sain itsenikin paremmin tasapainoon. Tehtiin ravissa ympyröitä ensin verrytellen, sitten päätyihin puomin yli tavoitteena tehdä tasainen ympyrä ja osua keskelle puomia. Alkuun toin Sallyn huonosti ihan mihin sattuu, mutta lopulta pääsin kääntämään ja suoristamaan oikeassa kohtaa. Suunnan vaihto ja ensin sama toiseen suuntaan, sen jälkeen jäätiin eri päätyihin ympyrälle tehtävänä laukannostot.

Tässä kohtaa, superhyvin menneestä alkutunnista huolimatta, alkoi vähän jännittämään. Kuten aiemminkin todettu, en ole oikein puhunut Sallyn kanssa samaa kieltä, ja jo käynnistä raviinsiirtymisissä on ollut hirmu massiivisia ongelmia; itse olen ollut jäykkä ja jäänyt puristamaan mikä on saanut Sallyn toimimaan kengurumaisesti eteenpäinmenon sijaan edestä ylöspäin. Lisätään tähän vielä se, että laukannostot ovat mulle usein hirmu ongelmallisia ja saan aikaan vaan kovempaa ravia, plus etten ole koko talvena pohjien takia päässyt laukkaamaan kovinkaan paljon.. Tähdet kuitenkin olivat oikeassa asennossa, ja laukka nousi heti pyynnöstä ilman mitään kommervenkkejä, hyppimisiä tai muutakaan, ja oli tasaista ja hyvää laukkaa mun askelilla. Pääsin myös ratsastamaan laukkaa jonkin verran, ja vaikka pari rikkoakin tuli, se ei kauheasti haitannut, kun enemmänkin oli tarkoitus tehdä niitä nostoja. Pääsin myös tekemään noston tai pari käynnistä, ja nekin olivat, vaikka isoja, niin ihan hyviä ja laukka pysyi rauhallisena. Toiseen suuntaan Sally oli kädelle huomattavasti raskaampi, ja jouduin tekemään enemmän töitä ravissa laukkojen välillä saadakseni sen kevyemmäksi kädelle.

Loppuraveissa Sally oli ihan superhyvä, venytti ihan tosissaan eteen-alas niin että selkä pyöristyi ja ylälinja "pullistui" ulos. Enpä muista koska viimeksi olisin saanut hevosen venyttämään noin hyvin. Kaiken lisäksi tää tapahtui vielä enemmän ohjalla kuin gramaanilla, jotain siis ainakin tuli tehtyä oikein! Ympyröitä näin molempiin suuntiin, käynnissä hetki samoin ja pitkät ohjat.

En voi olla mitään muuta kuin tyytyväinen. Ratsastin itse omalla tasollani hirveän hyvin, hevonen oli mukava ja kaikki sujui kuten pitikin. Vähän harmittaa että taukoa tulee työasioiden tähän kohtaan, mutta voihan sitä kysellä jos aikaa tulee, sekä Tigrulta että Piudelta josko väliin sittenkin mahtuisi. Vapun jälkeen alkaa taas normaalimpi elämä, toivon. Salikortti on kuitenkin voimassa 05-23, joten täyttä liikkumattomuutta ei työajoilla ainakaan kokonaan voi perustella ;)

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Tiistai 9.4. - Bad Riding

Rakas päiväkirja, tänään ratsastin Huonosti. Tigrulla ja hirmu kunnianhimoisena suunnitelmana jatkaa siitä mihin eilen jäätiin. No, tuolla asenteella kun lähtee, niin munillehan se menee. Tai reisille, niinkuin tänään kirjaimellisesti kävi.

T oli alkuun heti hirmu hyvä. Käveli nätisti puhdasta käyntiä isommallakin tuntumalla. Homma alkoi valumaan mönkään porttikulmassa. T vaan tuijotteli asioita, enkä saanut sitä keskittymään niin mitenkään siinä kohtaa. Vastakkaisella pitkällä sivulla T oli hyvä ja rento. Avoja yritin toteuttaa mutta en saanut samaa fiilistä kuin eilen, vaikka ulko-ohja olikin voltilla hyvin. Siinä vaiheessa kun olisi pitänyt lähteä avoilemaan, poni suoristui, ulko-ohjan tuki hukkui, ratsu juoksi alta ja istuin vinossa. Annoin pitkät ohjat että nollailtaisiin vähän. Sama toistui toiseen suuntaan, ja lopetinkin kesken. Jännittely jatkui porttipäädyssä edelleen. Pohkeenväistöt juostiin alta. poni säikähti ja otti lähdöt. Suutuin. Poni ei tämänkään jälkeen rentoutunut. Ylläri...

Palasin väistöihin, jossa taas juostiin alta. Jossain vaiheessa huomasin, että porttipäädyssä ei menty edes kulmaan. Voltti sinne, uudestaan kulmaan määrätietoisesti ja oho, ongelmat hävisi. Ratsu oli rennohko, ja kuunteli eikä juossut alta. Pitkä ohja hetkeksi taas ja mietintää. Pidensin hieman ohjaa, pyysin käyntiä, se tuli. Sitten ravia alas istuen, ei niin paljon liikkuvia osia. Suoristin oman istunnan: kannoin kädet, kannoin oman leuan, suoristin selän ja siirsin painon nivusilta istuinluille ja takapuolelle. Ohhoh. Ratsu nyökyssä, rentona ja kuunnellen. Väistöpätkä tuli hyvin eikä juostu alta. Kulma oli epämukava selkeästi ratsusta, mutta muuten ei hätää. Toiset väistöt ei ehkä ihan niin hyviä kuin ensimmäiset, mutta silti olin tyytyväinen, kun ratsu siirtyi pidätteellä ravista käyntiin. Äkkiä vaan portista ulos ja pitkälle peltolenkille. Onneksi hevonen tuntui edelleen rennolta myös käyntilenkillä, toivottavasti ei jäänyt traumoja kummallekaan.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Viikko 14 - kertailua

Työkuviot ja yleinen vammailuolo on jättänyt "pari" tallikertaa väliin. Tässäpä siis niistä pientä yhteenvetoa.

Tigrun kanssa pääsiäistorstaina peruslöllöilyä eikä kummempaa. T oli alkuun vähän hankala, mutta kun en vaatinut kummempia, sekin relaantui. Taisin ratsastaa kaikki askellajit läpi ja käpytellä laitsalenkin. Viimeistään siinä vaiheessa kaikki stressi valui ulos, kun ratsu käveli rentona pitkää ja vetävää käyntiä tallillepäin. Helppo oli puhallella :)

Pääsiäismaanantaina Piude kävi pitämässä meille tuntia. Kuskia enemmän ohjeistaen kuin hevosta - samaa settiä kuin normaalistikin, muista ulkoavut, oikea lapa selkärankaan jne. Ympyrällä asioita läpi, laukan nostoa, myötäämistä, ohjalle tulemista ja sellaista. T oli aika flaati ja vähän epähuvittunut, joten aseteltiin ensin ulos jotta saatiin ulko-ohjan tuki että päästiin asettamaan sisälle. Suurimpana asiana jäi mieleen käynnin ratsastus - vaikka sitten ihan pientä ja hidasta käyntiä, kunhan se kävelee ja on menossa eteen päin, eikä jumita paikallaan tai hiihdä kauheeta hatikatia passikäyntiä eteenpäin kuuntelematta mitään.

Keskiviikkona Piudella omalla tunnilla, ratsuna vaihteeksi Sally. Gramaanit tänäänkin, ja hyvä niin - aika kamalaa se oli niilläkin. Me ei vaan puhuta samaa kieltä. Ihan normaalia settiä, käynnissä ja ravissa ympyröitä pitäen hevonen suorana. Gramaanit oli aluksi kiinnitetty sivuun, mutta Piude laski ne jossain vaiheessa normaalisti kiinni alas satulavyöhön. Sen jälkeen alkoi jotenkin sujua. Oma epävakaus vaan näkyy sillä heti, ja jos jännität, se vetää herneen nokkaan. Kuten myös siitä, jos pohje on liian takana. Ja siitä, jos jää kädellä kiinni. Ja siitä, jos tuntumaa ei ole... No, lopuksi se kuitenkin oli ihan rento ja toimi ihan hyvin, mutta hurraamista tunnissa ei paljoa ollut.

Perjantaina olin työjuttujen takia ihan puhki, ja meninkin ihan keventelymielellä liikenteeseen. Tigru oli kuitenkin heti alusta superhyvä ratsastaa, pehmeä, liikkui mielellään ja oikein päin. Kenttä oli aika raskas, joten nopeasti vaan hyvää fiilistä ylläpitäen ratsastin askellajit läpi Piuden neuvoin välillä ulos asettaen, ja sit pidemmälle käyntilenkille metsän kautta pelloille. Hyvä rento fiilis siis oli tärkeintä, ei niinkään se, että mitä ja miten sieltä tuli ulos.

Maanantai 8.4. - Tiian tunnilla

Tigrun kanssa Tiian tunnilla. Kenttä oli melko huonossa kunnossa, mutta toisessa päässä pystyi tekemään töitä käynnissä ja ravissa. Alkuun vähän käyntiä, ja sit ravissa vähän voltteja kääntäen ulkoavuilla. Käynnissä aloitettiin tekemällä voltti pitkän sivun alkuun, josta jatketiin avotaivutusmaisesti ensin käynnissä ja samalla tavalla voltin kautta ravissa. Aloitettiin oikealle, ja meni ihan plörinäksi... Ulkoavut ei olleet kartalla ollenkaan, joten ulkolapa falskasi ja poni meni jotain epämääräistä kylkimyyryä pää kenossa suuren osan ajasta. Toiseen suuntaan onnistui - sain jotenkin otteen siitä ulko-ohjasta ihan eri tavalla, se oli vakaa, siellä oli tuntuma ja se ei päästänyt lapaa heilumaan. Muutama pätkä näin päin ja paluu takaisin oikeaan kierrokseen, jossa onnistui nyt paljon paremmin kun oli mielikuva siitä ulko-ohjan tuesta aivan eri tavalla.

Hetki kävelyä, ja aloitettiin taas oikealle seinäväistössä. Kävelijät aiheuttivat lievää häiriötä, mutta muuten homma oli ihan ok. Väistöt taas olivat vasempaan paljon vaikeampia, tosin seinäväistö on ollutkin mulle aina hankala juttu. Jatkettiin ihan tavallisessa väistössä,kääntö ennen kulmaa keskelle, ensin hetki suoraan ja siitä väistö ulos uralle. Näennäisesti helpompaa näin, nyt tosin T ennakoi huomattavan paljon ja lähti juoksemaan väistöön. Tässä vasemmalle oli helpompaa, oikealle se oli väistön väleissä aina superhyvä, ja paransi vielä kun tein voltin päätyyn ennen kääntämistä. Käännöksessä se kuitenkin jotenkin muljahti ulkolavasta ulos ja lähti kipittämään pois alta tai ennakoi ihan hirveästi. Hyviä väistöjäkin kuitenkin tuli, ja kokonaisuutena oon tyytyväinen sekä tuntiin että ratsuun, sillä tehtäven välissä se oli hirmu hyvä, loistava ratsastaa, hyvin ohjan ja pohkeen välissä rentona ja itse liikkuen. Pitää itse vaan muistaa ottaa se ulko-ohja, ja sinne tarvittaessa välillä paljon sitä tuntumaa hetkellisesti, että pääsee kääntämään ja väistättämään ilman että varsinkin vasen lapa karkaa.

Tigru on ollut viime aikoina vähän nahkea ja jännittynyt ratsastaa, joten sitä suuremmalla syyllä olen hirmu tyytyväinen sen rentouteen ja halukkuuteen tehdä töitä. Toivottavasti tämä vire pysyy jatkossakin päällä :)

torstai 28. maaliskuuta 2013

Keskiviikko 27.3. - gramaaneja ja pyörälläajoa.

Piuden tunti, ratsuna Cyra. Cyralle laitettiin alkukävelyn ja -hölkän jälkeen gramanit satulavyön sivuun kiinni, koska se on ollut tuhma ja lopputunnista viskellyt päätään, sekä tykännyt kulkea kenossa lavat ulkona. Järkytin alkutunnista myös Cyran napauttamalla sitä raipalla kun se jäi jarruttelemaan kakkatauolle - Äiti näitkö, se löi mua! :D No, lopputunnin se olikin superhyvin kuulolla eikä paljon tarvinnut keskustella että mennäänkö vai ei. Pienikin pohje riitti, ja tämä vielä edellisen tunnin pitkäjalkaratsastajan jälkeen, joten voin olla tyytyväinen.

Jos Cyra keskittyi harjoittelemaan suoranakulkemista, niin mä keskityin kantamaan oikeaa kättä ryhdissä ja pitämään jalkoja alhaalla sekä kääntämään. Tänään ne ei heiluneet niin järkyttävästi kuin pari viikkoa sitten, ja vaikka apujenkäyttö oli ajoittain kaikkea muuta kuin selkeää ja johdonmukaista, en ollut ihan hirveän hukassa ja epätasapainossa siellä selässä. Tein vähän pienempää uraa, josta käänsin-suoristin asetin, käänsin-ratsastin ulos, tein puolipidätteen, asetin-käänsin jne. Oikeassa kierroksessa homma oli hirmu paljon helpompaa kuin vasemmassa: oikea käsi ulko-ohjana ei vaan suostunut pysymään paikallaan, vaan valui milloin eteen suoraksi, milloin jäi taakse, yhteistä tässä oli vain se, että ulko ohja lerppui ilman tuntumaa... Ulkopohje myös hieman vuosi ajoittain, pitäisi ajatella ajavansa polkupyörää, eli kädet rinnakkain samalla tasolla.

Hirveän hyvä fiilis tunnilta kuitenkin jäi, hevonen tuntui hyvältä ja reagoi siihen mitä tein, kun tein oikein. Sain itse mielestäni myös ratsastettua kohtalaisesti ja parannettua omaa ratsastustani myös.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Sunnuntai 24.3. - Kraniosakraaliterapiaa

Tigrulla eilen Kraniosakraalihoito näihin jumeihin liittyen. Itse olen aika avoin näille vaihtoehtohoitomuodoille, ne kun usein hoitavat syytä eikä pelkkää oiretta, kuten kiireinen länsimainen lääketiede tuppaa piikityksineen tekemään.

Kraniosakraalihoito on siis aivo- ja selkäydinnestekierron muokkaamista, näin mulle selitettiin. Nestekierron normaalin kulun estyminen voi aiheuttaa lihasjumeja, tai lihasjumi voi estää normaalin nesteikierron. Hoito itsessään näyttää siltä, että hoitaja vain pitää käsiä hoidettavan päällä, mutta kun tarkemmin katsoo, käsi liikkuu hieman. Tämä liike ei kuitenkaan ole hoitajan tekemää, vaan hoidettavan oma nestekierto aiheuttaa tämän liikkeen. Hoidettavat ovat usein hoitopäivänä loppupäivän ja hoidon jälkeen väsyneitä, seuraavana päivänä suositellaankin kävelyä vain maasta käsin. Joskus kuulemma hoidon jälkeen voi tulla jopa ontumaa, kun paikat aukeavat. Esimerkiksi täällä lisää hoidosta.

Itse en ole koskaan terapiaa aiemmin nähnyt, mutta edellisen vuokraponin kanssa mulla on siitä positiivisia kokemuksia, se ainakin oli paljon parempi monivammaisena ratsastaa hoidon jälkeen. Hämmentäväähän se oli, katsoa kun toinen pitää käsiä hevosen päällä eri paikoissa, mutta ainakin ratsun naaman ilmeistä se joltakin tuntui. Välillä se oli silmät puolitangossa pää lurpallaan, välillä ihan nenä kikkurassa eli selkeästi joku tuntui. Outouksia oli parissa kohtaa, hännän tyvi oli kuumempi kuin muu kroppa, mutta todennäköisesti hankauksesta johtuvaa. Vasemman lautasen päällä oli kovempi kohta, jonka minäkin huomasin. Sitä ei hoidossa vielä ihan auki saatu, katsellaan siis, mitä tapahtuu. Noin muuten mun mielestä ponin lihaksisto oli hoidettuna löysemmän ja rennomman oloinen, sääli ettei itse pääse sitä ensimmäisenä testaamaan, menen vasta torstaina. Tänään sillä on vapaapäivä, jollei omistajisto käy sitä taluttelemassa.

Innolla siis odotan torstaita (muunkin kuin lähestyvien pääsiäisvapaiden takia ;), että mitenkäs ponille kävi!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Lauantai 23.3. - Rentoilua ja maastoköpöttelyä.

Tigrun kanssa vähän rentoilun hakemista, melko nopea setti superkelissä. T oli tänäänkin vähän jännittynyt, mutta muutamaan edelliseen kertaan nähden ihan hirveän paljon rauhallisempi. Ajoittain ilmassa oli vähän kyttäilyn makua, mutta laskisin sen ehkä eniten työallergiaksi - on pal helpompaa pistellä menemään kuin ihan oikeasti taipua, ja Sieltä Ladon Takaa Voi Joku Kyllä Ihan Oikeasti Tulla ;) No, taivuttelua, eli ympyrää ja voltteja siis, ympyrällä vähän väistöjä ulos että sain ratsun pikkasen paremmin ulko-ohjalle ja pääsin relaamaan sisältä, ja voltteja tarpeen mukaan myös. Hyvin pääsi pidentämään ohjaa, ja vasen laukka nousi ok:sti kun kuski korjasi istuntavirheensä. Se myös kulki heti alusta asti ihan hirveän paljon paremmin kuin edellisillä kerroilla, ja jopa haki hieman peräänantoon, kun päästi sisäohjasta irti. Tämän jälkeen hetki kevyttä ravia, jossa Tigru venytti hyvin eteen-alas, ja kun tallikaveri oli lähdössä loppukävelyille peltojen ympäri, niin äkkiä pitkä ohja ja mukaan, kun poni tuntui hyvältä.

Hieman jotenkin valun oikealle siellä selässä. Tein tästä testin, menin hetken aikaa ilman jalustimia. Pysyin paremmin suorassa, ja luulen, että se mun vasemman kyljen kasassa oleminen edesauttaa asiaa. Nyt tarttis vaan saada siis se kylki suoraksi, ja paino tasaisemmin myös vasemmalle jalustimelle. Niin ne ongelmat vaihtuu, aiemmin paino oli pääosin vasemmalla, mutta nyt varmaan tuo jalkapöydän vamma aiheuttaa sen, että sitä painoa ei itse oikein halua sinne vasemman päkiän päälle laittaa. Ulkoapujen merkitys tuli tänäänki ilmi, jos falskaa, poni punkee menemään miten huvittaa ja kulkee pää taivaissa. Ulko-ohjan tuki auttaa siis siihen pyöreyteenkin. Onko kukaan koskaan kuullut tästä? ;)

Jännittyneisyyteen liittyen Tigrulle tulee tänään kraniosakraalihoitaja, ja menen illalla katsomaan tapahtumaa. Jännityksellä odotellaan mitä se tuo tullessaan, T kun on omistajansakin mielestä ollut huono ratsastaa nyt, ja jäykkyyttä on jossain. Illemmalla siis kommenttia siitä!

torstai 21. maaliskuuta 2013

Keskiviikko 20.3. Tunnilla

Piuden tunti taas tänään, ratsuna Cyra. No news here ;)

Kenttä oli aika kova, niin menin (menin, koska tuntikaverini teki ihan muita juttuja) vähän käyntiä ja hissutteluharjoitusravissa ympyröitä ja suunnanvaihtoja lähinnä vaan taas sitä omaa elämistä. Näistä on ihan kauhean hankala kirjoittaa, kun tää on pääosin mun olemiseen keskittymistä eikä niinkään tehtäviä, ja tunnetta on mahdoton selittää.

Ajoittain sain hirmu hyviä pätkiä ja ahaa-elämyksiä lantion rentoudesta, paha vaan, että silloin helposti unohdin koko muun paletin. Haasteena tuntuu olevan nyt se, että kun jalat on rennot, ne on lötköt ja irti kyljestä, eikä kiinni. Sain kuitenkin tunnin jälkeen ihan kädestä (jalasta) kiinnipidettynä mallin siitä, kuinka pohjetta tulisi käyttää. Ajoittain hiffasin tunnilla itsekin sen fiiliksen, kun lantio on rento, reidet, polvet ja pakarat vaan hyllyy menemään, mutta alapohje on jäntevä ja kiinni hevosessa. Nää hetket kesti aina hetken kerrallaan ja hitsi että hevonen tuntuikin silloin hyvältä.

Isoin ongelma tuntuu silti nyt olevan vasemmalle kiertynyt ylävartalo. Vasen kylki on lysyssä (sikäli hassua, kun noin milloin vaan muuten oikea kylki on se, jonka päällä röhnötän) ja oikea lapa ei pysy paikallaan, vaan olkapää vetää sitä eteen niin että koko käsi on väärässä asennossa. Hartia nousee, kyynärpää lepattaa ulos ja käsivarsi venyy eteenpäin. Varsinkin ulkokätenä kaarteessa tää oli lähes mahdotonta oikaista. Ja jälleen, kun keskittyy yhteen asiaan,koko muu paketti levähtää.

Toivottavasti alan taas ehtiä salillekin, kun muut huolet on ainakin nyt vähentyneet. Humantool olisi kätevä, pitääkin kysyä, olisko työterveyshoidossa sellaista. Samoin joku kinesioteippaus olisi siisti.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Jälkeenjääneet tallipäivät

Vähän jälkeenjääneitä muistiinpanoja:

Torstai 14.3.
Tigrulla. T ei ollut kovin hyvä, arkoi vähän selkäänsä, ja kentällä tapahtui niin paljon ettei oikein osannut rentoutua. Pöllöillyt se ei silti juurikaan, ja itse uskalsin ratsastaa vaikka ratsu tuntuikin ajoittain katoavan alta. Ei se sit tehnyt sitä :) Uskalsin jopa ratsastaa niin, että oikeassa laukassa sain provosoitua ulos pukin :D Kehonhallintaa ratsulla ei kuitenkaan ole niin paljon, että se olisi saanut siitä jatkettua samaa laukkaa, vaan levisi ristille, ja otin vauhdin pois kun oltiin tulossa kulmaan ihme pupuhyppelyä. Oikea laukka noin muuten oli hyvä, vasen nousi huonosti ja pyörikin alkuun huonosti. Lopussa Tigru kuitenkin venytti eteen-alas hirmu hyvin, oikein itse sinne hakien.


Keskiviikko 7.3.
Pienellä kiireellä tunnille, kaveri oli mukana graduaiheineen. Mulla oli lämpimästä kelistä johtuen saappaat, ja olo oli alkuun pahuksen irtonainen. Piude haki sitten tallista liimaa, niin saatiin vähän rentoutta kroppaan, kun jalkaa ei enää tarvinnut pitämällä pitää kiinni. Rumaa ja heiluvaa ratsastus silti oli, enkä ollut oikein millään tasolla tyytyväinen.


Tällä viikolla pitäisi tallata ihan normaalisti, keskiviikkona tunti (viime keskiviikon peruin kaiken hässäkän takia), ja Tigrulle vähintään lauantaina, ehkä myös torstaina tai sunnuntaina. Ensi viikko on onneksi lyhyt, niin ehkä ehtii useamminkin.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Kertausta kuluneelta viikolta

Keskiviikko 
Piuden tunti Cyralla. Paluu normaaleihin toimiin. Kenttä oli liukas, ja etsittiin ravin tahtia ja omaa rentoutta. Itse olin superjäykkä ja suoritin huonosti - omat huolet ja salille ehtimättömyys näkyivät kyllä. Cyra tuntui koko ajan luisuvan alta ja oli kuin saippuapala. Muutamia hyviäkin hetkiä tuli, mutta en kyllä tuolle suoritukselle hirveästi aploodeeraisi.

Torstai
Tigrulla. Nopea säätilanmuutos, vettä satoi. Kentän viereisen ladon katolta tipahteli lunta, ja se putoamisen ääni säikytti kaikkia hevosia. Tigru oli ihan superjännittynyt ja teki muutamat lähdötkin. Tallikaveri jäi loppukävelemään seurahevoseksi kentälle, hyvä niin. Hyvä oli myös kun kentällä alkoi ryhmätunti, hevoskaverit selvästi helpottivat ratsun (ja ehkä kuskinkin..) jännitystä. Sen jälkeen Tigru liikkuikin ihan superhienosti, rentona ja pyöreänä. Kauheasti en sitten muuta vaatinutkaan, ja lopettelin aika pian ihan jo senkin takia, että tuntilaiset saivat paremmin tilaa.

Lauantai
Työpäivän jälkeen vielä tallille. Tigru kohtuullisen hyvä alusta, kunhan nyt käveli alta pois. Alkuun etsittiin siis ihan vaan mun käyntiä, josta tehtiin siirtyminen pyöreänä pieneen, mun raviin. Jos pää nousi ja kaahotus alkoi, palattiin alas etsimään rentoutta. Lievää kytistystä oli ilmassa, mutta sitä tapoin pienillä avo- ja väistöpätkillä eri suuntiin. Laukattiin myös, ihan pieniä pätkiä alkuun, ja kun ratsu malttoi laukata, mentiin pidempiäkin pätkiä laukkaa kerralla. Oikea laukka oli hyvää alusta asti, ja hevonen innoissaan menossa, joten pääsin tosiaan nostamaan laukkaa pelkällä sisäistuinluun ja -lonkan siirrolla eteenpäin. Vasen laukka oli taas alkuun ihan superhuonoa, ja myrskytuuli tuli tässä vaiheessa, niin tehtiin sen kanssa vähän vähemmän töitä. Nostoja ja pieniä pätkiä siis. Tigru alkoi tässä kohtaa olla melko liukas, ja kytisteli yhtä nurkkaa rikkoen laukan raville. Itse arkailin hetken, mutta lopulta paloi käpy ja totesin että siitä laukataan piste, tapahtui mitä vaan. Kyllä me sit laukattiinkin, eikä mitään tapahtunut. Loppuravit istuin enkä antanut kauhean pitkää ohjaa, kun tuuli tosiaan oli huima ja Tallinnan TV:ssä oli vähän kohinaa. Kevyt ratsastelu flunssaisena ei siis ihan toteutunut, melkeen puoltoista tuntia loppupeleissä palloiltiin kentällä. Työvoitto lähinnä itselleni silti, ja voin olla tyytyväinen.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Lauantai 23.2.2013

Tänään tallille tullessa oli Tigrun omistajisto paikalla ja poniheppa syynissä käytävällä. Aamuliikuttajalta oli tullut viesti, että heppa arkoo selkäänsä ja viskoo päätään, olisko kipeä. Jotain jumia siellä tuntuu olevan, koulusatula on toiselta puolelta toppauksiltaan klänässä ja hangannut takapaneelin kohdalta jo hetken. Laitettiin estepenkki selkään ja kokeiltiin -  ei ainakaan mun käteen mitään ongelmaa.

Tigru oli tänään paljon rennompi kuin viimeksi, vaikka paljon jännittäviä asioita, kuten kentän ohi menevä issikka jolla oli perässä stiga sekä yksin kentälle jääminen, tapahtuikin. Ensimmäiset puoli tuntia meni siis koko ajan uudestaan rentoutta etsien, sen jälkeen vasta päästiin keskittymään työntekoon.

Käynnissä vähän sulkuja, ravissa voltteja ja väistöjä. Tigru kulki välillä ihan törkyhyvin, kantoi itsensä ja kuunteli. Itse keskityin pitämään lonkat auki ja evät rentona, pitämään käden vakaana mutta eläväisenä ja ajoittain koitin myös muistaa pitää katseen ylhäällä. Lievästä pöllöilystä huolimatta laukkailtiinkin vähän. Selkeästi vähän vierasta ratsulle, eka käytiin kauheilla kierroksilla, mutta oikeassa laukassa sitten keskityttiin jo ihan kulkemiseenkin. Vasen laukka olikin haastavampi. Selkäongelman ollessa oikealla puolella, sain ensin tulokseksi pelkkää ristilaukkaa, sitten huonoa vasenta laukkaa ja laukan jälkeen superjännittyneen ratsun ja rikkomisen raville. Muutaman nostopätkän jälkeen alkoi vasenkin laukka kulkemaan edes jotenkin, ja yhden, vähän pidemmän pätkän jälkeen lopettelinkin - kompromissi on kova sana. Hetki ravailua lopuksi pidempänä eteen-alas, vähän oli virtaa niin että ratsu tykkäsi enemmän juosta alta kuin venyttää ylälinjaa.

Loppukäynnit käytiin vielä pimeässä laitsojen ympäri, tallikaveri oli muhkupebansa kanssa turvaamassa menoa.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Perjantai 22.2.2013

Tigrun kanssa kentällä tänääkin. T:llä oli takana muutaman päivän rokotusloma, ja hitto että se näkyi! Kerrankin pääsin päiväsaikaan liikenteeseen joten alkukäynnit kävin vielä suht rennolla hevosella käppäilemässä laitsojen ympäri, ja sit kentälle. 

Siellä olikin sit paljon jänniä asioita. Lantakärryt pelotti. Yksi kulma pelotti. Kentällä olevat linnut pelotti. Traktori pelotti niin paljon, että piti tehdä hätäpoistuma 180 astetta. Parit ekat säpsyilyt annoin olla koska virtaa oli, mutta ne muutamat paikaltarynnimiset otin kyllä aika kovaa kiinni. Olin antanut mahdollisuuden edetä rauhassa pidemmällä ohjalla, mutta koska siinä ei jaksettu keskittyä, niin tehtiin sitten töitä hetki hyvinkin saksalaisittain ja lyhyenä. 

Pikkuhiljaa T onneksi rentoutuikin. Käyntiä en jaksanut juurikaan edes etsiä, oli melko selvää, ettei sitä löytyisi ensimmäiseen pariin tuntiin. Ravissa tein ympyröitä, loivia kiemurauria, väistöpätkiä ja temponmuutoksia saadakseni ratsun ensin kuulolle ja keskittymään muhun eikä esimerkiksi niihin lantakottareihin, jotka ei varmasti koskaan aikaisemmin siinä kentänlaidalla ole olleet... T myös sen rokotusloman takia tuntui melko jäykältä jo liikkumaankin, joten harjoitteet sopivat hyvin siihen alunperin suunniteltujen keskiviikon väistötoistojen jälkeen. Pätkittäin saatiinkin hirmu hienoa ravia aikaan, ja pääsin antamaan hieman tilaa myös edestä sille laskea päätä ja rentoutua, kun ei tarvinnut olla skarppina koko ajan että koska se lähtee ja minne. 

Tässä kohtaa palattiin hetkeksi lähes alkutunnelmiin, kun kentälle tuli suokki kamalien kärryjen kanssa, mutta nyt taisi syy olla oikeasti se, että ääni kuului mutta mitään ei nähty. Vähän sitä jänniteltiin kuitenkin alkuun, ennenkuin palattiin taas normaaliin settiin. Hetki vielä ravissa lisäyksiä ja aavistus kokoamista sekä voltteja ympyrällä toisessa päädyssä, ennenkuin annoin pidempää ohjaa Tigrun venyttää ravissa. Ja hienosti se venyttikin eteen alas :) Ei mitään pöllöilyä tai sinkoilua, vaan nätisti avasi kaulaa ja venytti koko matkalta, kun oltiin ensin tehty töitä lyhyenä. Hetki erilaisia mutkauria näin, seis, kiitos ja alas selästä peltolenkille.

Alun pöllöilyistä huolimatta Tigru oli ihan super. Energiaa sillä on ihan valtavasti, ja ajoittain se kyllä kanavoi sen ihan kaikkeen muuhun kuin siihen mihin pitäisi. Jarrujen ja ohjauksen kadotessa välillä mystisesti en taas uskaltanut laukata kun pohja oli vähän liukas (ja koska oon hannari), tulis jo kevätkevätkevät niin päästäisiin tekemään töitä myös laukassa! Ei sillä, pitkä maastolenkkikin tekisi varmasti hyvää, ja joku kunnon pitkä laukkapätkä jolla se pääsisi päästelemään vähän höyryjä. Sen tarpeessa se tuntuu nyt kovasti olevan.

torstai 21. helmikuuta 2013

Keskiviikko 20.1.2013

Piudelassa taas tunnilla, ja tälläkin kertaa Malla tuuraamassa. Ratsuna myös viimeviikkoisen toisintona Cyra.

Kenttä oli aurattu ihan tasaiseksi, ja aloitettiin tunti tekemällä ympyröitä ja vähän asettelemalla ulos ja sisään. Cyra oli heti alusta alkaen hirmu mukava ja pehmeä ratsastaa, ja oli helppo olla alkuun sen kanssa samaa mieltä asioista. Oman käden vakaus näkyi hevosen päänviskelynä, ratsuparka tarjosi peräänantoa minkä ehti mutta kun kuskilla ei ollut räpylät ojennuksessa ottamaan sitä vastaan kuin hetkittäin. Yliasettamalla ja -taivuttamalla sain sitä itse hyvin pyöreäksi ja pidettyä sen ulko-ohjan, minkä halusinkin, joten tuli ihan hyviäkin pätkiä.

Jäimme keskiympyrälle ensin siirtämään hevosen takaosaa sisään, ja sen jälkeen pienennettiin ympyrä pikkuhiljaa minivoltiksi ja väistätettiin ulos.  Tein näitä juttuja vuoroin istuen, vuoroin keventäen. Silloin kun heppa oli rento niin sain istua ja vaikuttaa, mutta jos meni päänviskelyksi, hain hetken rauhaa keventäen. Halutessaan tämän jälkeen sai ottaa laukkaa ympyrällä, mutta meiltä jäi väliin - laukka nousee silloin kun mä pyydän, eikä silloin, kun ratsu esittää munaravia antaen ymmärtää et jos hän sais päättää ni me laukattais jo. Kevenneltiin hetki ja etsittiin yhteistyötä, kun tämän erimielisyyden johdosta Cyra näytti mulle keskikaviota ja sanoi et haista vittu :D Hetken välikäynnit kuitenkin jeesasi, pidemmällä ohjalla Cyran kierrokset laski, ja sain sitä ratsastettua käynnissä pitkäksi ja pyöreäksi, josta sit pikkuhiljaa lyhensin.

Tämän jälkeen tehtiin vähän väistöjä, ensin käynnissä keskihalkaisijalle josta väistö oikealle uralle, josta sama juttu ja väistö vasemmalle uralle vähän täyskaartokahdeksikkomaisesti. Hevoset eivät olleet tehneet selkeästi väistöjä pitkään pitkään aikaan kentän lumitilanteesta johtuen, ja olivat alkuun aivan totaalisen pihalla siitä, mitä niiltä pyydettiin. Parin kerran jälkeen ainakin Cyralla syttyi selkeästi lamppu kesken väistön - ai tätä sä halusit, olisit heti sanonut :D Se väisti niiin hienosti ja pienillä avuilla, ja pysyi väistön välit aivan uskomattoman hienossa peräänannossa! Se ihan selvästi piti siitä, että välillä tehtiin muutakin kuin vain suoraa ja ympyrää, ja oli todella tyytyväisen oloinen ja väisti lähes pelkällä istunnalla. Tehtiin myös hetki niin että väistettiin ensin keskihalkaisijalta neljä astetta vasempaan, suoristus ja neljä oikealle. Oikea oli tässä paljon vaikeampi suunta, mutta hyviä pätkiä näissäkin tuli. Ihan lopuksi tehtiin vielä pitkillä sivuilla avoja vasemmassa kierroksessa, ja hitsi että oli Cyralle hankalaa, ja hitsi että sitä kiukutti :D Itse vielä helposti yliratsastin sen avon, joka ei helpottanut hevosen hommaa lainkaan. Lopuksi vielä ravia pidemmässä, avoimemmassa muodossa pyöreänä ja hetki käyntiä tuntumalla.

Hirmu tyytyväinen tämän päivän tuntiin kaikenkaikkiaan olin. Vaikka välillä olikin ihme sähläystä, niin se keskivälin pätkä, ai hitsi että se oli hieno, hyvä ja kevyt. Itsekin sain loppukommenteissa maininnan siitä että jalka oli parempi kuin viimeksi, ja perusistuntani on suora ja ryhdikäs. Hieno juttu siis :) Oma käsi pitäisi saada vaan vakaammaksi, jotta hevonen voisi olla tyytyväisempi. Nyt se epätyytyväisenä ollessaan heiluttaa päätään saaden mut epätasapainoon helposti, ja oravanpyörä on valmis.

Viime kerralta annettuja venytyksiäkin olen tehnyt, en joka päivä mutta useamman kerran kuitenkin. Ei se vielä juurikaan näkynyt, mutta eiköhän se sieltä pienissä pätkissä tule se vaikutus.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Torstai 14.2.

Tigrun kanssa jatkettiin vähän samansuuntaisissa jutuissa, kuin eilen tunnillakin. Kenttä tosin oli aurattu ja Tigru tuntui jäykältä, joten tein myös voltteja ympyrältä sisään sekä S-mutkia suunnanvaihdolla sekä käynnissä pari pohkeenväistöpätkää jotta sain vähän suoruutta matoisaan runkoon. Edelleen se liirasi ajoittain ulkolavalla, varsinkin noissa S-mutkien suunnanvaihdoissa, mutta mun mielestä ei ihan niin paljoa kuin viimeksi. Ajoittain nähtiin myös ystävämme kamelipää, kun alkoi haista työnteolle, mutta vastataivutus auttoi tähänkin.

Keskityin tänään kuitenkin lähinnä siihen että Tigru olisi rento ja että itse istuisin kunnolla. Jotenkin tuli näiden muutaman suojasääpäivän takia hieman alipukeuduttua - en muista koska olisin viimeksi rehellisesti palellut hevosen selässä. No, eilen palelin. Tämä näkyi alkuun ihan suoraan omien reaktioiden hitautena, myöhemmin sillä, että yllätin hartiani korvista muutaman kerran. Kun sain laskettua ja rentoutettua ne, ratsukin kulki huomattavasti paremmin. Samoin mietin paljon sitä Tiian sanomaa katseasiaa, ja huomasin muutoksen istunnassa selkeästi itsekin. Tässä saattoi olla apuna myös eiliseltä Mallan kommentti siitä, että ihmiset istuu usein istuinluiden kärkien edessä. Luulen, että tähän vaikutti paljon palelu = yläkropan jäkitys, sillä kun laskin hartiat, huomasin olleeni etukyyryssä. Suoristin selän, huomasin että katse on alhaalla. Nostin leuan ja huomasin, että paino siirtyi istuinluilla taaemmas. Huomasin, että Tigru pyöristyi, nosti vähän selkäänsä ja keveni edestä. Jänniä juttuja! Nyt pitäisi itse vaan muistaa huomioida tätä enemmän, jotta se jäisi itsellä paremmin lihasmuistiin.

torstai 14. helmikuuta 2013

Keskiviikko 13.2.2013

Jokakeskiviikkoiseen tapaan jälleen tunti Piudelassa, Piuden itsensä ollessa poissa opettajana oli Malla. Ratsuna oli jälleen kerran Cyra (onni on tuntikaverin pitkät jalat...), ja teemaksi muotoutui taivutukset suorilla urilla. Tää postaus olisi pitänyt kirjoittaa jo heti eilen illalla mutten enää jaksanut, samoin tunnin loppupalaute olisi pitänyt saada nauhalle, kun kovalevy ei ehtinyt tallentaa sitä tahtia mitä asiaa tuli.

Mallalla on kouluratsastajana ja -valmentajana aika lailla erilainen tapa katsoa asioita kuin estepainotteisella Piudella, onneksi perusratsastus on perusratsastusta lajista riippumatta. Pohja oli ihan poskettoman pehmeä, lumi oli kuin perunajauhoa kavioiden alla ja hillittömän raskas. Käynnissä ja ravissa ensin ihan vaan taivuteltiin ja ajateltiin tahtia ja kevennystä. Sen jälkeen tultiin keskelle hakemaan täsmäohje painon siirrosta sisälle, ja aloitettiin hieman avotaivutusmaista liikettä ensin käynnissä ja sitten ravissa.

Mulla oli jotenkin hirmu jähmeä ja epävakaa käsi, ja vaikka Cyra haki peräänantoa, en jotenkin osannut antaa sille aluksi ulkoa sitä tukea mitä se tarvitsi, ja liikutella kuolainta sisällä, vaan ulko-ohja jäkitti, sisäohja veti ja ne evät vaan lilluivat siinä hevosen kyljessä joko tekemättä mitään tai tökkien väärään aikaan ikävästi ja hevonen juoksi eteenpäin kuin mäyräkoira näyttäen kiusaantuneelta. Taas kerran tultiin tähän: kahden viikon sisään kolmas ihminen sanoo mulle, että uskalla ratsastaa, uskalla ottaa sieltä se tuntuma, jos se pitää ottaa. No, mähän otin, tarvittaessa jopa asetin ulos jotta sain sen ohjan tuntumalle ja kas - eihän se suoraan työvoitto ollut, mutta ajoittain ihan tunsin kuinka hevonen hidasti, selkä nousi, paino siirtyi taakse ja Cyra muutaman askeleen ajan kantoi itsensä rehellisesti ja tyytyväisenä. Ja sit mä taas sohlasin käsieni kanssa...

Avotaivutuksissa tuli ihan hyvää pätkää, mutta varsinaisen ahaa-elämyksen koko hommasta sain, kun tehtiin lopuksi vielä vastataivutuksia. Tajusin, että tää on sitä mitä oon Tigrun (ja aiemmin Antenan ja Hoffen, ehkä vähän Prinssinkin kanssa) tehnyt paljon ja sillä oon saanut hyvin kuulolle, ja kas, toimi tälläkin kertaa. Lopussa se oli jo hirmu kiva, ja sain nopeasti parin loppuverkkaympyrän jälkeen siirtää käyntiin (tuli muuten hyvä siirtymä!) ja antaa ohjat.

Lopussa kyselytunnilla kyseltiin painon siirrosta ja oman kehon hallinnasta. Ratsastajan pitäisi aina satulassa ollessaan, vapaassakin käynnissä, pitää itsensä ryhdikkäänä ja painaa napaa selkärankaan jotta syvätkin lihakset ovat aktiivisia, lösähtäneestä ratsastajasta jää vääriä kuvia lihasmuistiin. Samoin lantion aukeaminen, joka on lonkan aukeaminen vähän laajemmassa mittakaavassa, tapahtuu hitaasti ja kestää vuosia vaikka ratsastaisi päivittäinkin. Siihen sain oivan venytyksen lonkan ojentajaan. Mä kun kovasti oon venyttänyt vain lonkan koukistajaa, enkä siltikään ole saanut lantiota sen enempää auki. Pitää kokeilla siis ottaa tuo harjoitusohjelmaan.

Kovasti siis tuli pohdittavaa, niitä onkin nyt hyvä lähteä harjoittelemaan Tigrun kanssa!

lauantai 9. helmikuuta 2013

Lauantai 9.2.2013

Tämän päivän teemaksi muotoutui "kamelista ratsuksi". Tigru oli kalenterin mukaan liikkunut jo aiemmin päivällä, joten odotin, että mun alla on ehkä vähän jo töihin kyllästynyt, eteenpäintuupattava ratsu joka suorittaa kyllä, mutta ei kovin innokkaasti. Ja kukkua kanssa! Karmealla vauhdilla lähdettiin liikenteeseen, vähän tassu hidastui kun tajuttiin että jaa, kentälle ollaan menossa. Sama sähellys kuitenkin jatkui kuin aikaisemminkin, tosin keskittymiskyky oli ihan totaalisen hukassa ehkä ekat puoli tuntia, T vaan tuijotteli ja jännitteli, yritin sit mitä vaan, ja jännityin itse sitä samaa vauhtia kuin heppakin... Pää nousi ja ravi oli tikitystä, yhtä kulmaa piti kytätä ja kun lunta putosi puusta, oli sekin ihan loikan arvoinen asia. Voltille kääntäessä liirattiin, puolipidäte ei mennyt läpi ja sivullevievä/taivuttava pohjeapu tarkoitti Tigrun mielestä vain eteenpäin.

No, piti ottaa sit ihan totaalisesti kaikki alkuun. Lauleskelin hetken In Your Wakea jotta rentoutuisin ja hengittäisin itse, ja palattiin ihan vaan etsimään käyntiä passihiihtelyn sijaan ja pysähtymään. Jos pysähdykseen tultiin liiraten tai siinä ei maltettu seistä, oli rankkuna peruutusta. Jonkin aikaa se kesti, mutta kun vaadin keskittymään ja kävelemään enkä hyväksynyt muita vaihtoehtoja, niin yhtäkkiä mulla oli alla rento ratsu, joka käveli tuntumalla ja jonka käyntiä pystyi myös hieman ratsastamaankin! Ihan ohimennen siirsin tästä hetken kuluttua raviin ja oho, poni paransi juoksuaan  entisestään. Ravissa tein muutaman pysähdyksen samalla metodilla kuin käynnissäkin, ja hitsi että peruutuksesta tulikin hyvää ravia! Tein myös muutamia voltteja varovasti, oli liukasta ja olin muutenkin jo ympyrällä. Ohimennen myös nostin laukatkin, ja vaikka meno oli vähän reipasta eikä laukkaa pystynyt ihan kamalasti muokkaamaan, oli nostot hirmu hyviä ekaa oikean laukan nostoyritystä lukuunottamatta, ja osa alaspäinsiirtymisistäkin ihan kelvollisia. Hetken vielä ravailin eteen-alas kevyessä ravissa, Tigru oikein halusi venyttää ihan itse, eli jotain tuli selvästi tehtyä oikein.

Kaikenkaikkiaan varmaan melkein puoltoista tuntia pyörittiin kentällä, ensin puoli tuntia munaravia korvat suussa, sitten vajaa puoli tuntia palikoita ja rentoutta hakien, puoli tuntia töitä ja loppuverkat. Kävelin maasta käsin, ettei olisi möröjä, ja T oli kyllä ansainnutkin lepotaukonsa. Pikahoidot vielä tallissa, sillä oli ehkä hinppasen nesteitä takana. Taitaa kentän pohjan kovuus vähän vaikuttaa niihinkin.

torstai 7. helmikuuta 2013

Keskiviikko 6.2.2013

Piuden tunti taas vuorossa, ratsuna jälleen Cyra. En tiedä näkyykö ulospäin, mutta musta ainakin tuntuu, että nyt kun on ratsastanut enemmän, on siellä selässä paljon helpompi ja tasapainoisempi olla heti alusta asti eikä mene ensimmäistä puolta tuntia tunnista oman itsensä ja tasapainonsa etsimiseen.

Alkuun taas vähän ympyröitä ja muita kaaria ravissa, jonka jälkeen siirryin tekemään ensin käynnistä pysähdyksiä ja sen jälkeen ravi-käyntisiirtymisiä. Cyra oli ollut jo edellisellä tunnilla, ja koska edellinen ratsastaja oli hirmu pitkä, oli mulla ihan lieviä käynnistysvaikeuksia saada Cyra kuuntelemaan mun eri paikkaan tulevia eviä eli tappijalan pohjeapuja, ja koin että ratsu oli paljon pohkeen takana. Käynnissä varsinkin, kun käynti on noille keskieuroopan ihmelapsille vieras asia. Monta kertaa kun Piude sanoi käynnin olevan hyvä, musta tuntui, että se on ihan kuollutta eikä etene ollenkaan ja hevonen on ihan joka suuntaan tyhjä. Sitten taas kun sain sen liikkumaan eteenpäin, tarvittiin siihen isompi pohjeapu ja helposti sit mentiinkin vähän tasapainottoman oloisesti, jolloin taas aloin jännittämään kun pohja tuntui varsinkin ravissa lumen alla liukkaalta -> hevonen koomaantui. Pysähdyksistä tuli kuitenkin kaikenkaikkiaan mun mielestä hirmu hyviä, oikeastaan vaan pari omasta ratsastuksesta johtuvaa huonoa stoppia (ei, ne ei ansaitse tulla mainituksi pysähdyksinä..) tuli tehtyä.

Ravipätkät menivät noin muuten ihan kivasti. joskin siirtymiset ylöspäin oli hirmu hitaita, ja varsinkin alkuun ensimmäiset askeleet eivät olleet mun. Helposti niissä heitin ohjan lähes kokonaan pois siirtymisessä, kun pelkäsin että en päästä sitä liikkumaan eteen. Kun pidin tuntuman ja hieman uskalsin myös raviin siirryttäessä liikuttaa kuolainta niin siirtymiset olivat paljon parempia. Jännää, että taas olin jotenkin paljon rennompi alas ravissa istuessani kuin keventäessä. Ehkä kevennyksessä on vaan liikaa liikkuvia osia.

Edelleen itselleni huomiona, uskalla ratsastaa! Ne pätkät kun rentona tein asioita tarpeellisella voimakkuudella, olivat ihan hirmu hyviä, hevonen oli kuulolla ja haki ja jopa liikkui peräänannossa, tasapaino oli hyvä ja kokonaisuutena oltiin molemmat pehmeitä toisillemme. Helposti jäin kuitenkin vain matkustelemaan, jolloin käsi menetti vakautensa ja hevonen tuntuman, jolloin se alkoi heilutella päätään ja mun tasapaino järkkyi. Onneksi tuolla voi tarpeen tullen pysäyttää ja kysyä lisäohjeita, tai jäädä kohdalle kuuntelemaan.

Ei se nyt mitään loistokasta vielä ole, mutta muutamaan ekaan kertaan nähden se alkaa jo vähän sujuakin :) Onni on hyvät, osaavat ja herkät hevoset!