sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Jekyll/Hyde

Tällä viikolla ratsastuskertoja jäi vain kaksi omien kiireiden takia. Keskiviikon tunnilla ratsuna Cyra. Alan pikkuhiljaa oieta, huomasin sen edellisen viikon ratsastelujen jälkeen yksi aamu kävellessäni töihin, kun suoraan kulkiessani lantioni lähetti signaalia vinoudesta ns. väärään suuntaan. Töitä on vielä edessä, ja nytkin sain jo vähän korjata vasenta lonkkaa takaisinpäin. Ei tehty mitään kummempia, edelleen haettiin vaan suoruutta. Itseäni vähän ärsyttää se, etten enää näköjään osaa istua ja vaikuttaa samanaikaisesti. Kuitenkin pikkuhiljaa ne paremmat pätkät pidentyvät koko ajan, pitäisi itselleen antaa vaan vähän armoa, eikä vaatia heti parempaa suoritusta kuin edelliskerralla kun vahingossa meni vähän hyvin... Laukat kuitenkin alkaa nousemaan jo tosi kivasti! Suoritusta myös vähän häiritsi vasemman jalan saapas, jonka vetskari poksahti rikki ratsautuessani. Oli kuitenkin kesän eka päivä kun pystyin ratsastamaan pelkällä t-paidalla!

Käytiin myös sekä keskiviikkona että perjantaina vähän syömässä ratsastuksien jälkeen!

Perjantaina ratsastin Cyran itsenäisesti. Alku meni hyvin ja olin jo tosi lähellä lottovoittoa, sit pihalle kieritettiin dinosauruksenmuna ja ratsun pasmat meni ihan sekaisin. Siinä sit hetki urpoiltiin molemmat kaikissa askellajeissa, kunnes jotain tapahtui ja tsädäm, ratsu oli hyvä! En todellakaan tiedä mitä tein eri tavalla, vai annoinko sille vaan rauhan toteuttaa itseään, mutta kaikki askellajit mentiin kivassa muodossa ja tosi nätisti. Tämä tosiaan saa aikaan Jekyll/Hyde -olon, kun välillä menee ihan sikahyvin ja välillä ihan päin männikköä. Ravi varsinkin oli tosi pientä töpöä lapojen päällä enkä saanut siihen lennokkuutta tai askeleeseen pituutta ollenkaan, mutta hevonen toimi tosi kivasti! Tässä taas tää perfektionismi iskee - tappele puoli vuotta kun hevonen ei mene allasi eteenpäin kun itse jumitat, ja saadessasi sen liikkumaan, itke, kuinka huonosti se silti kulkee :D Jos vaikka ensi tiistaiksi koittaisi vähän vaikka kasvaa ihmisenä ;)


Cyra on aina yhtä lemmekäs, kun tullaan takaisin sisälle. Ei ole ihan eka kerta, kun duunaan ovella jotain, ja tamman nenä on mun niskassa :3

maanantai 25. toukokuuta 2015

100. postaus

Blogin sadas postaus. Olispa kiva jos sais tähän jotain juhlan tunnelmaa ja kuoharikorkkien poksuntaa, mutta ei :D Samalla setillä mennään kuin viime aikoina muutenkin, omaa kehonhallintaa etsiessä.

Viime viikonloppuna ratsastin lauantaina Nelsonin ja sunnuntaina Cyran. Nelsonin kanssa meillä oli ihan sikahyvää ja rentoa menoa, keskiviikon tunnelmat jatkuivat. Alan ainakin sillä löytää pikkuhiljaa jonkun järjen tekemiseen laukassa, ja pääsemään alas. Olen huomannut, että kun yritän ratsastaa laukassa mukana, mulla jännittyy lantio ja pakarat, ja sitä kautta koko jalka. Kun päästän lantion ja pakarat rennoiksi, pääsen liikkeeseen mukaan paremmin ja jalka pääsee valumaan pitkäksi kylkeä vasten. Tämä vaikuttaa varsinkin Nelsonin kanssa laukan laatuun ihan hirveästi. Keskiviikon tunnilla keskityttiinkin lähinnä siihen että pystyn istumaan oikein ravissa. Mulla on ylävartalo ja alavartalo kuin kaksi erillistä palikkaa. Lantio kääntyy oikealle, kun hartiat kääntyvät vasemmalle oikean hartian pudotessa alas. Mene siinä nyt sit hevosena suoraan... Koitetaan korjata tätä nyt alkuun sillä että siirrän vasenta lonkkaa taakse ja koitan saada ylävartalon menemään enemmän liikkeen suuntaan. Lopputunnista menin ilman jalustimia, jotta joutuisin ilman apuja löytämään sen oman paikkani ja ainakin tuntuu jo paikoitellen että löydän hetkittäin jotain järkeä tähän.

Nelson oli tänään päikkäreillä, kun tulin tallille.

Cyran kanssa en ihan vielä samanlaista rentoutta löydä, huomasin sen sunnuntaina. Sain kuitenkin ihan hyvää menoa aikaiseksi, hevonen oli kuitenkin aika raskas edestä. Pitäisi itse olla vaan nopeampi. Eilen kuitenkin alkuvaikeuksien jälkeen meni ihan sikahyvin, kun keskityin nimenomaan tuohon rentouteen. Varsinkin laukassa painoni kuitenkin vielä menee ihan missä sattuu, ja sainkin Cyran hermostumaan muutamaan otteeseen ihan toden teolla. Joku pala kuitenkin osui kohdalleen sillä sain sen kulkemaan paremmin kuin aikoihin, ja jatkoin ratsastusta vielä pitkään sen jälkeen kun hevonen oli jo "ihan hyvä".

Tein paljon siirtymisiä, ensin tosiaan pieniä apuja hakien, sen jälkeen keskittyen enemmän omaan rentouteeni kaikissa askellajeissa. Noin kolmisen varttia mentyäni sain Cyran käynnissä hups oho todella kivaan peräänantoon, ja aloin tekemään raviinsiirtymisiä. Jotain edelleen teen hassusti kun hevonen nousee kenokaulaksi antaessani pohkeita, mutta kiersin ongelman maiskuttamalla ensin C:n raviin, ja vasta kun tässä olin saanut parit siirtymät aikaan nätisti ja rennolla jalalla, pystyin jo käyttämään pohjeapuakin siirtymiseen ilman jännittymistä. Laukassa hevonen ei pysynyt ihan niin hyvin vielä peräänannossa, ja varsinkin alassiirtymiset oli vähän juoksemista, mutta C palautui niistä tosi kivasti. Loppuravit ratsastin vähän temponmuutoksia ja eteen alas kaarevilla urilla. Loppukäynnit menin maastakäsin, ja käytiin radalla vähän ottamassa iltaruokien alkupalat tuoreruoan muodossa.

"Vielä viis minuuttia?"

Nelsonin kanssa koitin jatkaa samalla teemalla tänään. Sen kanssa huomasin kuitenkin meneväni todella helposti jostain syystä takakenoon -> syy jännittyneille pakaroille löytyi. Tänään ei enää oma lihasvoima tuntunut riittävän, ja vasen lonkka ainakin tietää tehneensä töitä. Hyvä juttu! Nepankin kanssa kuitenkin tuli lopuksi hirveän kivoja pätkiä, ja lähdettiin mekin loppukävelylle maistelemaan vihreää radalle. Nelson on vaan niin huvittava, poni :D Vetää vihreää suuhunsa minkä ehtii, toisesta suupielestä tulee ulos vähänsyötyä voikukkaa kun uutta pitää vaan saada pää maassa lisää, ja välillä pitää koittaa ilmasta haukata niitä putoilevia ruohotuppoja :D

lauantai 16. toukokuuta 2015

Ihanat kimoruunaset

Keskiviikon tunnilla ratsuna Nelson. Se oli edellisen ratsastajan jäljiltä todella kiva ja herkkä, ja riittävästi hereillä että sain sen heti alusta liikkumaan superhyvin. En tehnyt mitään kummallista ponin kannalta, kunhan pidin sen aktiivisena ja pyöreänä ja koitin ratsastaa tasaiseksi ja paremmaksi. Itsekin ratsastin suorastaan hyvin, joten lopputulos oli varsin bueno. Nelson liikkui koko tunnin ihan sikahienosti ja hyvin, itse pääsin vaikuttamaan hevoseen hyvin ja pysyin rentona, Piude ohjeisti lähinnä istunnallisia seikkoja, kuten esimerkiksi että ajattelen sitä omaa suoruuttani vasemman kautta - en niinkään siirtämällä oikeaa jalkaa eteen vaan vasenta lonkkaa vähän taakse. Jäin myös itse miettimään (en muista sanoiko Piude tästä vai luinko tästä jostain istuntapostauksesta viikolla) että aina kaiken minkä teet kädellä, mieti ensin voitko tehdä jalalla ja käytä kättä vasta sitten. Ja että jalka kuitenkin tulee aina kättä vasten jolloin liike tulee enemmän myös ylöspäin eikä vain eteenpäin. Laukatkin meni pääsääntöisesti superhyvin, oikeassa tuli vain yksi vaihto vasempaan. Ihan selkeä 5/5 kurasta huolimatta!

Cacru karsinassa, meitsi hiplaa pebaa ilmeellä :D En juurikaan lässyttänyt sille, en varmasti :D

Helatorstaina käytiin muutaman vanhan valkkukaverin kanssa Perniössä fiilistelemässä. Mulla ratsuna Cacru, muilla Mortti ja Vertti ja yksi raskautettu oli kamera kädessä ;) Satu piti meille ihan oman tunnin, teemalla eka vähän koulua ja sitten pari hyppyä. Tsekattiin ensin siis että hevoset on hereillä ja taipuu tekemällä päädyssä ympyrällä vähän temponmuutoksia ja pienennettiin sekä suurennettiin ympyrää keskelle voltiksi taivuttaen ja vähän väistönomaisesti ulos, ja temponmuutokset tehtiin vielä laukassakin. Sen jälkeen tehtiin vielä vähän väistöjä ja pysähdyksiä ravista, ennenkuin otettiin muutama hyppy kääpiöpystylle, jota sitten nostettiin lopuksi mulle ja Vertin ratsastajalle melkein 50 cm korkeaksi :D kun kukaan meistä ei ole hypännyt pitkään aikaan, eikä käsittääkseni kunnolla ratsastanutkaan hetkeen mua lukuunottamatta.

C laukassa. Kotona olen, helppo olla. Mutta joo, mä ymmärrän miksi Piude sanoo mulle noista kyynärpäistä...

Ja ai että kun oisi tullut kotiin, viimeistään siinä vaiheessa kun ensimmäistä kertaa nostin laukan! Siellä oli niin helppoa, hyvää ja tasapainoista olla, alun toistemmetutkiskelun jälkeen Cacrukin liikkui ihan sikakivasti. Muutama isompi ohjasote ja jalankäyttö tartti tehdä, että a) jalasta liikutaan eteen mutta b) se ei tarkoita sitä että mennään pitkänä kuin pölynimurin letku tahditta täysiä eteenpäin. Cacrulla on pakko olla ihan sikavakaa ja sikanopea käsi, tai muuten se nostaa pään pilviin ja laskee selän ja painaa menemään ihan tahdittomana kauheeta munaravia eteenpäin, varsinkin jos erehdyt ratsastamaan eteen ilman riittävää käden tuntumaa... Hetki pelkästään sillä ratsastaen tekisi taatusti ihan superhyvää ylipäänsä mun kädelle, mutta varsinkin sille vasemmalle kädelle ulko-ohjana, en siis muista koska SE olisi ollut noin hyvä!

Todstetusti olen hypännyt esteen! 

Pakko päästä syksymmällä uudestaan että päästään nauttimaan uudesta terassista! Ja ihmettelemään lisää hevosia, ei noista ollut ehkä puoliakaan silloin, kun itse olen viimeksi tallilla käynyt :D Pieniä suunnitelmanalkuja on jo tehty ;)

Iloinen ponitytsä Seniiliytyneen kisaponinsa kanssa :D
Kaikki kuvat  © Anna-Riitta Humla

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Kaksi erilaista Nelsonia

Kaksi päivää Nelsonia takana. Eilen poni oli kolmen vapaapäivän jälkeen hyvin rennonletkeä, vähän jäykähkö mutta muuten kiva. Itse olin vaan vähän turhan epävakaa, enkä saanut ponia ihan niin hyväksi kuin olin toivonut. Menin alkuun paljon käyntiä, jonka jälkeen aloin tekemään temponvaihteluita ensin käynnissä, ja sitten ravissa ja laukassa. Oma istunta oli kiero ja onnistuin jopa ympyrällä nostamaan väärän laukan (!!!), mutta pääsääntöisesti nostot oli kivoja ja poni toimi laukassa hyvin, vaikka lisäyksiä piti ratsastaa aika isosti ensin eteen ja sitten taakse. Tein vielä iltatallin, kun taas olin sopivaan aikaan paikalla.

Draama-Nelson katsoo kaihoisana ulos vankilastaan, kun joutui töihin ja tytöt jäi pihalle! Vastavalo saa myös kimosta ponista lähes mustan naps vaan kätevästi ;)

Tänään se oli ilmeisesti kovasta tuulesta johtuen aika paljon villimpi, ja keksi todella moneen otteeseen omaa kivaa - esimerkiksi yhteen kulmaan ei vaan voinut mennä ja yhtä kantoa piti paeta moneen otteeseen yhtäkkiä, vaikka ensimmäiset 20 min oltiinkin menty sen ohi molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa ilman mitään ongelmaa :D Tien toisella puolella saattoi kyllä olla joku elukka yhdessä vaiheessa ihan oikeasti, sen verta alkoi sydän lyömään ponilla ettei se ollut pelkkää pelleilyä. No, ponia siis vaan kuulolle, tein paljon väistöjä ja jäin sit jossain vaiheessa kentän alapäähän ympyrälle, kun siellä keskittyminen säilyi koko ajan ilman tappelua. Väistätin ympyrällä takaosaa sisään ja ulos kaikissa askellajeissa. Laukassa ei mennyt ihan sikahyvin pelkän takaosan väistämisen osalta, vaikka laukka itsessään oli tosi hienoa ja poni liikkui todella hyvin. Ehkä johtuu siitä että löysin laukassa jaloille ja lantiolle todella rennon ja liikkeeseen mukautuvan asennon, mutta se oli ehkä jo niin rento etten päässyt kunnolla vaikuttamaan. Mutta laukan laadulle se teki todella hyvää! Nelson ei edes välittänyt, vaikka Cyra teki tarhassa jotain ihan omaa kevätkoreografiaa - jopa ihan siihen asti että se piti ottaa sisään kun se ei 20 minuutissa rauhoittunut ollenkaan. Ötökkäkausi on siis alkanut, oikea parvi jotain pieniä pikkuöttiäisiä pyöri sen ympärillä. No, se jos jokin on varma kevään merkki.

Eilen varattiin myös muutaman vanhan valkkukaverin kanssa reissu Perniöön helatorstaiksi. Ei millään malttaisi odottaa!

Istunnasta ja mielikuvista

Blogitallilla on ollut tällä viikolla istuntahaaste. Itse en jaksanut osallistua, enkä ole edes tällä viikolla ratsastanut kuin Nelsonin eilen (ja tänään iltapäivällä menen vielä), mutta kirjoitanpa silti aiheesta muutaman sanasen.

Istuntaan vaikuttaa niin paljon kaikki muukin, kuin vain se mitä siellä satulassa sillä hetkellä fyysisesti tekee. Se, miten olet nukkunut, se, miten olet liikkunut, se millaisessa asennossa vietät työpäiväsi, jopa se mitä syöt. Sen lisäksi vielä pitää muistaa, että vaikka fysiikkasi olisi kunnossa, mutta pään sisällä joku kanittaa, voi istunta muuttua huonoksi. Tästä klassinen esimerkki on jännitys, joka jäykistää ratsastajan kehon niin että tämä ei pääse mukautumaan hevosen liikkeisiin ja viestittää vielä hevosellekin, että nyt on asiat huonosti. Mielikuvat ovat kuitenkin tärkeitä, kuten vaikka tuo Nooran blogitekstin sitaattikoonti kertoo. On lopputuloksen kannalta paljon helpompaa ajatella joku asia mielikuvan kautta, kuin että ajattelisi sen fyysisesti. Komento "selkä suoraan" saa aikaan usein vain toki suoran, mutta jäykän selän, mutta taas jos ajattelee ylävartalon kolmena päällekkäisenä laatikkona jotka eivät saa kaatua tai että joku vetää sua kypärän nupista ylöspäin, on lopputulos paljon rennompi. Oma opettajani sanoo usein että hänelle on aivan sama miten olen siellä hevosen selässä jos hevonen liikkuu hyvin ja tyytyväisenä. Hyvä istunta ei kuitenkaan ole hyvä, jos sillä ei pääse vaikuttamaan hevoseen, ja koska eri ihmisten mittasuhteet ovat erilaiset, ei ole yhtä ainoaa ja oikeaa patentti-istuntaa joka toimisi kaikilla. Tästä enemmän juttua esimerkiksi tuossa Sannan Equstomin sivuille kirjoittamassa linkissä, sekä Aadan blogihaastetekstissä.

Jokaisella meillä on kehossamme erilaiset mittasuhteet, joiden pohjalta meidän täytyy saada rakennettua sopiva istunta juuri itsellemme. Lisää soppaan vielä hevosen rakenteen ja satuloiden vaihtelut, ja kas, ei ole helppoa ;)

Laitan pari linkkiä kuitenkin tähän talteen:
http://www.equstom.fi/ratsastajan-luut/
http://toimitus.blogitalli.fi/2015/05/reetta-raivio-ratsastaja-ei-kehity-vain.html
http://kootussaravissa.blogspot.fi/2015/03/hyvia-sanontoja.html
http://aadanhevoselamaa.blogspot.fi/2015/05/541-taydellinen-istunta-vai-toimiva.html

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Sunnuntai-illan piristysponiratsastus

Nelppa Neen kanssa otettiin vielä pienet setit sunnuntai-illan ratoksi. Foreca ajasti sateen parhaaseen ratsastusaikaan joten meni vähän myöhemmäksi kuin piti mutta menipä kuitenkin, ja ruokin vielä hevoset kun satuin olemaan sopivaan aikaan tallilla.

Teemana meillä oli tänään temponmuutokset (kuskin vartalonhallinnan lisäksi), ja Nelson kuuntelikin kivasti mun sekä kasaavia että lisääviä apuja. Ymmärsin jopa itse päästää käynnissä kättä eteenpäin enkä vain jäänyt tavoilleni uskollisena jumittamaan kädellä ja miettimään että "miks tää tälleen vaan tikittää kovempaa". En saanut ponia ihan niin pyöreäksi kuin olisin toivonut, mutta toisaalta, olin itse ihan superhidas kädellä ja päästin ohjat lerputtamaan kuin pyykinarut monta kertaa. Laukassa ei tällä kertaa tullut yhden yhtä väärinymmärrysvaihtoa, jossain on siis jo jotain paremmin kohdallaan! Suunniteltuja vaihtoja sen sijaan tuli muutama, ja paremmat oli vielä niitä vaikeampaan laukkaan tehtyjä!

Hain laukan jälkeen vähän pyöreyttä poniin volteilla ennenkuin aloitin temponmuutokset ravissa. Sain kasattua ponia todella kivasti, mutta alkuun olin itse kädellä vähän jumissa (ajattelin tietty että täsäkään kohtaa en tapani mukaan päästelisi pelkästään menemään kovaa eteen, vaan että pitäisin vastaan jotta askel pitenisi, mutta kauhun tasapaino ei tänään ollut mun puolella) niin että muutaman kerran lisäyksen sijaan tulikin laukka. Hain toisesta kierroksesta vähän boostia, ja sain sitten lopulta molempiin kierroksiin ihan ok-pätkät lisäyksiä. Näitä voisi selkeästi harjoitella enemmänkin!
Itse en tosiaan ihan kauhean tyytyväinen omaan ratsastukseeni ollut, mutta en nyt täysin onnetonkaan. Kyllä tämä vielä tästä, ensi viikolla lisää liikuntaa ja viikon päästä seuraava osteopaattikerta. Ainakin kävelen jo jalat normaalimmassa asennossa, joten kai siellä jotai on tapahtunut.

Blogitallilla on näköjään myös menossa oman istunnan ruotimistehtävä, mutta koska sitä on nyt tässä pohdittu edestä, takaa, sivulta, alta, päältä, sisältä ja ulkoa, niin ehkä vaan passaan ja luen kirjat omasta kirjahyllystä.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Kaksi kertaa peräkkäin ei ole vahinko, aka valoa tunnelin päässä

Muutaman edellisen viikon ratsasteluista en ole ehtinyt kirjoittaa, eikä niissä paljoa muuta olekaan kuin pahaa mieltä. Tällä viikolla asiat ainakin toistaiseksi näyttävät menevän taas parempaan suuntaan.

Vappuhurjastelut hurjastelin Cyran kanssa ja tehden iltatallia. Lähdin torstaina liikenteeseen asenteella, että ihan sama vaikka tekisin käynti-ravisiirtymisiä koko ajan, mutta nyt laitetaan jalat roikkumaan rentona ilman puristusta ja minkäänlaista turhaa liikettä. Tekniikka toimi, tai sitten osteopaatti auttoi, tai alkuviikon runsaampi muu liikunta, mutta joka tapauksessa sain tehtyä pienillä avuilla vakaana hyviä siirtymisiä, keskityttyä korjaamaan omia virheitäni enemmänkin (käden vakaus siirtymisissä, kyynärpäiden paikka, istuinluut, mitä näitä nyt oli), tehtyä monta hyvää laukannostoa niin käynnissä kuin ravissakin sekä hevosen kulkemaan hirmu kivana ja pehmeänä.

Edelleenkin mulla on ongelmia suoruuden ja istuinluiden kanssa: oikea laukka oli niin hankalaa ettei varmaan olisi Nepan kanssa onnistunut ollenkaan, ja istuinluut tuntuvat olevan ihan eri asennossa. Kuitenkin pitkästä aikaa pääsin ratsastamaan ja vaikuttamaan hevoseen ja mukautumaan sen liikkeesen ilman että muutun vähän kuin matkustajaksi, pilotiksi joka määrää suunnilleen askellajin ja suunnan. Olipa kiva olo, kun ratsu alla lähtee taas pitkästä aikaa hakemaan pyöreyttä. Olihan se nyt rehellisesti sanottuna pitkä kuin pölynimuri, etupainoinen kuin mikä ja liikkeeltään hidas ja matala, mutta suunta oli ehkä noin 200% parempi mitä edellisenä muutamana kuukautena.

Perjantaina jatkoin harjoituksia vähän samalla teemalla, mitä nyt jo vähän enemmän kääntelin ja otin mukaan ohjaus- ja reagointiharjoitukseksi kentällä olleen kavaletin. Istuinluut todella kertoivat olleensa eri asennoissa eilisen jäljiltä, vähän aikaa jo epäilin vasemman tulevan ulos asti moikkaamaan, niin hellänä tuntui olevan :D  Sain kuitenkin edelleen mielestäni entistä paremmin otetta hevoseen varsinkin ravissa, ja vaikka laukka ei mennyt yhtä hyvin varsinkaan kavaletilla (tulin huonosti, ohjauksessa vikaa ja C joutui seivaamaan tilanteen useamman kerran), niin sain ratsastettua hevosta siirtymisillä hyvin myös takaisinpäin avuille, kun se innostuttuaan muuttui vahvaksi edestä. Lopuksi se liikkui oikeasti ihan superhyvin: oli pyöreä, kevyt, herkkä ja kantoi itsensä, oli siis sellainen Cyra, mitä se oli puoli vuotta sitten kun aloitin ratsastamaan sitä muutenkin kuin tunneilla.

Pitää koittaa nyt saada itseni suoristumaan entisestään. Toinen osteopaattikerta on jo jonossa, olen kiinnittänyt huomiota työasentooni, ja koittanut liikkua muutenkin kuin ratsastaen. Todella toivon että tämä sukellus jäi nyt tähän!