Näytetään tekstit, joissa on tunniste Piuden tunti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Piuden tunti. Näytä kaikki tekstit

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Pieni lottovoitto!

Olen osannut ratsastaa Cyraa koko ajan taas paremmin ja paremmin. Sunnuntaina sain sen ratsastettua jo melko hyväksi, mutta ihan en itse päässyt vielä hommaan mukaan ja häiritsin ja estin hevosta liikkumasta välillä eteen, välillä oikein.

Keskiviikon tunnilla sen sijaan tuli todella monta nappihetkeä. Olin alusta asti rento mutta jäntevä, tekeminen oli helppoa ja yleensä kovin vastahankaiset raajani tottelivat käskyjäni ja menivät juuri sinne minne pitikin juuri silloin kun pitikin.

Tehtiin toisella pitkällä sivulla joku vaihtoehtoinen reaktiota vaativa juttu - siirtymisiä, volttia, kiemurauraa, väistöä tai mitä vaan ettei vaan puksuteta suoraa uraa pitkin, ja toisen pitkän sivun keskellä voltti, joita tehtiin peräkkäin pari-kolme, jos suorituksessa oli jotain vikaa. Oikealle taivuttaminen oli mulle ainakin tosi vaikeaa, vasen onnistui paljon paremmin.

Sain avut noin muuten kyllä ratsastettua tosi napakasti, ja varsinkin nuo paljon päänvaivaa tuottaneet laukannostot onnistuivat ihan sikahyvin, just silloin kun pyysin ilman mitään kiihdyttelyä ja pakan leviämistä. Tuntui lähes lottovoitolta! Tällä on hyvä lähteä fiilistelemään, ja jatkaa tänään samoilla tunnelmilla. Täytyy näköjään ihan oikeasti ottaa ne kouluradanpätkät takaisin harjoituksiin, että todella tulee tehtyä asioita ja vaadittua niitä pisteessä eikä siinä jossain holleilla.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Nopea katsaus viime aikojen istuntaratkaisuihin

Pakko kerrata nopeasti itselle muistiin pari seikkaa.

Torstaina (vai perjantaina?) ratsastin Cyran ja jonain päivänä muistaakseni myös Nepan, mutta niistä ei ole mitään mainittavaa. Sunnuntaina sen sijaan tallille puhkipoikkiväsyneenä, joten päätin mennä Nelsonilla ilman satulaa. Tämä oli hyvä juttu. Oli pakko pysyä suorana, keskellä ja kantaa itsensä, jos meinasi pysyä kyydissä. Ja oho kas, poni liikkuikin hirmu hyvin. Laukassa otin aluksi harjasta kiinni hyvinkin tukevasti, mutta koska jouduin itse olemaan suorassa, ei meillä ollut niin minkäänlaista epäselvyyttä suunnasta tai laukan laadusta sinne vaikeampaankaan kierrokseen. Hienoa :)

Epäkiinnostuneen näköinen Nepa Nee sunnuntaina

Vähän samalla teemalla jatkettiin Nelsonin kanssa tunnilla. Sain Piudelta täsmäneuvon - pullauta vasen kylki ulos. Tämä mielikuva sai mut tuntemaan oloni ihan vasemmalle kieroksi, mutta kun katsoin ponia edessäni ja omaa sijaintiani siihen, oli pakko myöntää, että hitto, olenpa suorassa. Tämä ratkaisi myös vähän oikean käden itäsaksalainen kuulantyöntäjä -ongelmaa, sillä kun olen suorassa enkä kylki rutussa oikealta, myös oikea kyynärpää pysyi paremmin kyljessä. Tunne selkään oli kyllä ihan karmea - ihan kuin voisin valahtaa vasenta kylkeä pitkin maahan. Mutta olin suorassa! Poni laukkasi tyytyväisenä oikeata laukkaa hetkenkään edes hakematta vaihtoa, asettui kauniisti sisään, oli ulko-ohjan tuella, ja mä sain itse pidettyä sekä jalat että tuntuman tasaisena. Ai että! Myös fustra-tunnista oli hyötyä - Reetan napavaijeri-kommentti piti oman ryhdin hyvänä aina kun sen vaan muistin.

Innolla siis odotan että sunnuntaina (tai lauantaina, jos ehdin ja jaksan) pääsen taas tallille kokeilemaan toimiiko jipot edelleen!

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Mastodonttiratsastusta ja oman kehon huoltoa

Siirsin keskiviikon tunnin tällä viikolla tiistaille. Sain itse valita, ottaisinko ratsuksi Nepan vai Sallyn (tuntikaveri oli ekana paikalla ja sai valita ekana, joten Cyra oli jo mennyt :D), ja koska en ole pitkään aikaan Sallylla mennyt eikä omalla tunnilla ole siihen kovin usein mahdollisuutta, niin otin sitte sen. Yleensä ekaa kertaa Sallyllä pitkän ajan jälkeen ekat 45 min se on ollut kuin valtamerilaiva ilman kapteenia, mutta nyt sain siitä tosi kivasti heti alussa jo otteen. Olinhan mä siellä ihan hukassa kun askeleet on ihan valtavat eikä 18" satulakaan ole mulle kooltaan ihan optimaalisin, (puhumattakaan nyt oman istunnan vinoudesta ja jäykkyydestä) mutta varsinkin oikeaan kierrokseen saatiin todella kivoja pätkiä jossa Sally oikein nosti selkäänsä ja pehmeni. Vasemmassa jäkitin liikaa liikettä vastaan ja hevosta häiritsi, ja vaikka kuinka koitin muuttaa omaa asentoani, en saanut vasemmasta kierroksesta yhtään niin hyvää. No, aina ei voi voittaa. Olen silti tyytyväinen pienempiinkin askeliin :)

Tänään olin Fustra-tunnilla, jonka sain edullisesti ja kätevästi ihan omalla salillani olleesta Ruuhkavuosiratsastajan Fustra-yhteistyön kautta. Näin tiivistettynä tilanne on se, että aakaralihakseni on epäaktiivinen, joka johtaa duunin tekemiseen reisillä -> lonkankoukistajat kiristyy -> lantio kallistuu taakse tasapainottaakseen vartaloa. Ratkaisuna kunnon lapatuki ja ylläripylläri niiden keskivartalon tukilihasten vahvistus. Tunnilla ei tehty varsinaisesti paljoa. Myös ratsastuksenopettajana toimiva Reetta Raivio näytti liikkeet ja mä tein perässä muutaman toiston tekniikka edellä ja oman liikkuvuuteni rajoissa. Kun tulee vaikea kohta, nousee hartiat korviin ja selkään pullahtaa hillitön notko. Peileistä oli paljon apua, niistä kun näki, missä kohtaa meni vikaan, ja sen jälkeen pystyi paremmin myös itse huomaamaan, missä kohtaa oma kehonhallinta ei enää riitä. Tykkäsin myös siitä, että Reetta kyseli miltä tuntuu ja laittoi aika paljon ajattelemaan itsekin, näin sain jo tästä tunnista todella paljon irti kun liikkeitä ei tehty ihan vaan "kun mä sanon niin" -menetelmällä. Jo näiden lyhyiden ja nopeiden juttujen jälkeen oma olemus oli ihan erilainen - pakarat toimivat, olo oli ryhdikkäämpi ja rintakehä avoimempi. Toivottavasti olo jatkuisi pidempään. Nyt ainakin osaan kiinnittää paljon enemmän huomiota eri asioihin!

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Jekyll/Hyde

Tällä viikolla ratsastuskertoja jäi vain kaksi omien kiireiden takia. Keskiviikon tunnilla ratsuna Cyra. Alan pikkuhiljaa oieta, huomasin sen edellisen viikon ratsastelujen jälkeen yksi aamu kävellessäni töihin, kun suoraan kulkiessani lantioni lähetti signaalia vinoudesta ns. väärään suuntaan. Töitä on vielä edessä, ja nytkin sain jo vähän korjata vasenta lonkkaa takaisinpäin. Ei tehty mitään kummempia, edelleen haettiin vaan suoruutta. Itseäni vähän ärsyttää se, etten enää näköjään osaa istua ja vaikuttaa samanaikaisesti. Kuitenkin pikkuhiljaa ne paremmat pätkät pidentyvät koko ajan, pitäisi itselleen antaa vaan vähän armoa, eikä vaatia heti parempaa suoritusta kuin edelliskerralla kun vahingossa meni vähän hyvin... Laukat kuitenkin alkaa nousemaan jo tosi kivasti! Suoritusta myös vähän häiritsi vasemman jalan saapas, jonka vetskari poksahti rikki ratsautuessani. Oli kuitenkin kesän eka päivä kun pystyin ratsastamaan pelkällä t-paidalla!

Käytiin myös sekä keskiviikkona että perjantaina vähän syömässä ratsastuksien jälkeen!

Perjantaina ratsastin Cyran itsenäisesti. Alku meni hyvin ja olin jo tosi lähellä lottovoittoa, sit pihalle kieritettiin dinosauruksenmuna ja ratsun pasmat meni ihan sekaisin. Siinä sit hetki urpoiltiin molemmat kaikissa askellajeissa, kunnes jotain tapahtui ja tsädäm, ratsu oli hyvä! En todellakaan tiedä mitä tein eri tavalla, vai annoinko sille vaan rauhan toteuttaa itseään, mutta kaikki askellajit mentiin kivassa muodossa ja tosi nätisti. Tämä tosiaan saa aikaan Jekyll/Hyde -olon, kun välillä menee ihan sikahyvin ja välillä ihan päin männikköä. Ravi varsinkin oli tosi pientä töpöä lapojen päällä enkä saanut siihen lennokkuutta tai askeleeseen pituutta ollenkaan, mutta hevonen toimi tosi kivasti! Tässä taas tää perfektionismi iskee - tappele puoli vuotta kun hevonen ei mene allasi eteenpäin kun itse jumitat, ja saadessasi sen liikkumaan, itke, kuinka huonosti se silti kulkee :D Jos vaikka ensi tiistaiksi koittaisi vähän vaikka kasvaa ihmisenä ;)


Cyra on aina yhtä lemmekäs, kun tullaan takaisin sisälle. Ei ole ihan eka kerta, kun duunaan ovella jotain, ja tamman nenä on mun niskassa :3

lauantai 16. toukokuuta 2015

Ihanat kimoruunaset

Keskiviikon tunnilla ratsuna Nelson. Se oli edellisen ratsastajan jäljiltä todella kiva ja herkkä, ja riittävästi hereillä että sain sen heti alusta liikkumaan superhyvin. En tehnyt mitään kummallista ponin kannalta, kunhan pidin sen aktiivisena ja pyöreänä ja koitin ratsastaa tasaiseksi ja paremmaksi. Itsekin ratsastin suorastaan hyvin, joten lopputulos oli varsin bueno. Nelson liikkui koko tunnin ihan sikahienosti ja hyvin, itse pääsin vaikuttamaan hevoseen hyvin ja pysyin rentona, Piude ohjeisti lähinnä istunnallisia seikkoja, kuten esimerkiksi että ajattelen sitä omaa suoruuttani vasemman kautta - en niinkään siirtämällä oikeaa jalkaa eteen vaan vasenta lonkkaa vähän taakse. Jäin myös itse miettimään (en muista sanoiko Piude tästä vai luinko tästä jostain istuntapostauksesta viikolla) että aina kaiken minkä teet kädellä, mieti ensin voitko tehdä jalalla ja käytä kättä vasta sitten. Ja että jalka kuitenkin tulee aina kättä vasten jolloin liike tulee enemmän myös ylöspäin eikä vain eteenpäin. Laukatkin meni pääsääntöisesti superhyvin, oikeassa tuli vain yksi vaihto vasempaan. Ihan selkeä 5/5 kurasta huolimatta!

Cacru karsinassa, meitsi hiplaa pebaa ilmeellä :D En juurikaan lässyttänyt sille, en varmasti :D

Helatorstaina käytiin muutaman vanhan valkkukaverin kanssa Perniössä fiilistelemässä. Mulla ratsuna Cacru, muilla Mortti ja Vertti ja yksi raskautettu oli kamera kädessä ;) Satu piti meille ihan oman tunnin, teemalla eka vähän koulua ja sitten pari hyppyä. Tsekattiin ensin siis että hevoset on hereillä ja taipuu tekemällä päädyssä ympyrällä vähän temponmuutoksia ja pienennettiin sekä suurennettiin ympyrää keskelle voltiksi taivuttaen ja vähän väistönomaisesti ulos, ja temponmuutokset tehtiin vielä laukassakin. Sen jälkeen tehtiin vielä vähän väistöjä ja pysähdyksiä ravista, ennenkuin otettiin muutama hyppy kääpiöpystylle, jota sitten nostettiin lopuksi mulle ja Vertin ratsastajalle melkein 50 cm korkeaksi :D kun kukaan meistä ei ole hypännyt pitkään aikaan, eikä käsittääkseni kunnolla ratsastanutkaan hetkeen mua lukuunottamatta.

C laukassa. Kotona olen, helppo olla. Mutta joo, mä ymmärrän miksi Piude sanoo mulle noista kyynärpäistä...

Ja ai että kun oisi tullut kotiin, viimeistään siinä vaiheessa kun ensimmäistä kertaa nostin laukan! Siellä oli niin helppoa, hyvää ja tasapainoista olla, alun toistemmetutkiskelun jälkeen Cacrukin liikkui ihan sikakivasti. Muutama isompi ohjasote ja jalankäyttö tartti tehdä, että a) jalasta liikutaan eteen mutta b) se ei tarkoita sitä että mennään pitkänä kuin pölynimurin letku tahditta täysiä eteenpäin. Cacrulla on pakko olla ihan sikavakaa ja sikanopea käsi, tai muuten se nostaa pään pilviin ja laskee selän ja painaa menemään ihan tahdittomana kauheeta munaravia eteenpäin, varsinkin jos erehdyt ratsastamaan eteen ilman riittävää käden tuntumaa... Hetki pelkästään sillä ratsastaen tekisi taatusti ihan superhyvää ylipäänsä mun kädelle, mutta varsinkin sille vasemmalle kädelle ulko-ohjana, en siis muista koska SE olisi ollut noin hyvä!

Todstetusti olen hypännyt esteen! 

Pakko päästä syksymmällä uudestaan että päästään nauttimaan uudesta terassista! Ja ihmettelemään lisää hevosia, ei noista ollut ehkä puoliakaan silloin, kun itse olen viimeksi tallilla käynyt :D Pieniä suunnitelmanalkuja on jo tehty ;)

Iloinen ponitytsä Seniiliytyneen kisaponinsa kanssa :D
Kaikki kuvat  © Anna-Riitta Humla

maanantai 13. huhtikuuta 2015

"Täällä on kaksi hevosta ja yksi heliumpallo, sä saat sen heliumpallon"

Keskiviikkona tunnilla Tuuli isolla Tuulla. Nelsonilla oli vähän virtaa sisäänhakiessa edellisen päivän vaparin jäljiltä, ja koska mun tunnista tuli tukiopetustunti, niin sain ratsuksi sitten sen. Kentällä N ei enää pöljäillyt, alkuun vaan keskittyi enemmän maisemien katseluun kuin muhun, joten aloitettin ensin asettamalla ja sitten taivuttamalla kaulaa sisään. Myöhemmin taivuttelin kaulaa molempiin suuntiin, ja tunnilla keskityttiinkin siihen että itse pidän tasaisen tuntuman ollen nopea, ja poni kuuntelee ja keskittyy muhun eikä maisemiin. Itse toteutin taas helmasyntiäni ja tein liikaa, monesti poni pääsi paljon paremmin itse tekemään asioita, kun hetkeksi oma keskittyminen herpaantui ja jäin katsomaan kentän yli lentävää lintuauraa, yllättäen yhtäkkiä Nelppa olikin hetken ihan sikapyöreä, rento ja pehmeä. Ennekuin taas aloin tekemään asioita...  Päästiin myös kiinni vähän siihen mun yhden pitkänsivun alun laukanvaihto-ongelmaan, sillä syy on siinäkin sama. Koitan ratsastaa liikaa ja poni kuvittelee että haluan vaihtoa. Kun tulin maisemia katsellen samaan mutkaan, niin oho, kaikki meni hyvin. Tekemistä on siis suoruuden lisäksi myös rento+jäntevä/jännittynyt -osastolla. Lopuksi vielä tein täyskaartokahdeksikkoa laukassa jossa ratsastin vaihdon suoristuksessa. Vaihto vasempaan tuli tosi usein ennakoiden, mutta vaihdot oikeaan oli hirmu kivoja. Kaikenkaikkiaan tunti meni positiivisissa merkeissä, ja jäi paljon mietittävää just tuosta suoruudesta.

Todiste! Kyllä mä ihan oikeasti ratsastan :D
Kuvaaja Piude Myrskog

Torstaina ratsastin Cyran. Se tykkäsi kanssa katsella alkuun maisemia, mutta tein sen kanssa vähän samaa mitä Nelsonilla edellisenä päivänä, eli niitä taivutuksia. Keskityin myös siihen että olisin itse nopea jotta hevonenkin olisi nopea, ja että uskaltaisin ratsastaa ja vaatia sitä reaktiota. Tein paljon siirtymisiä ja temponmuutoksia sekä vähän voltteja kääntymisen ja taivutuksen tsekkaamiseksi. Alkuun onnistuin tekemään siitä taas ihan sikakauhean, mutta tuntuma oli kuitenkin tasainen ja selkeä koko ajan ohjan roikkumatta. Lopuksi se oli hetken ihan sikahyvä, pyöreä ja kantoi itsensä, niin lopetin äkkiä :D Ei meillä yhtä hyvin mene vieläkään kuin viime syksyn alussa, mutta onneksi suunta on taas parempi. Pitäisi vaan olla tyytyväinen niihin pienempiin edistysaskeliin eikä odottaa että poks yhtäkkiä joku kerta kun sinne menee, se tanssisi mun alla kuin GP-kouluratsu. Malttia siis, ja lisää työtä. Ja venyttelyä!

Torstaina tallille tullessa oli vastassa pelkkiä madallettuja hevosvoimia. Enpä ole koskaan nähnyt koko poppoota samanaikaisesti päiväunilla, Cyra varsinkin oli ihan naama maassa :D

Eilen ratsastin vielä Nelsonin. Se oli edelleen aika virtaisa, jopa niin että se ihan oikeasti mm. kyttäili kentän vieressä maassa olevia asioita. Kerran se hyppäsi paikallaan, ja sitten se tuntui kuin hengähtävän, ja alkoi keskittyä. Aluksi keskityin itse pitämään taas tuntumaa ja olemaan nopea ja kevyt. Ratsastin Nelsonia aika lyhyenä ja aloitettiin melko reippaasti, kun poni oli vähän saippuamaisen liukkaan oloinen. Tein alkuun käynnistä pysähdyksiä ja sen jälkeen siirtymisiä askeleen sisällä sekä käynnissä että ravissa, jotta jarrut todella toimisivat, jonka jälkeen aloin hyvin nopeasti laukkaamaan. Laukassa ihan vaan edettiin hanskassa ja tehtiin ympyröitä koittaen välttää tahattomia vaihtoja. Oikeassa kierroksessa mulla oli taas paljon ongelmia joten ihan putkeen ei mennyt, vasen sen sijaan oli todella hyvää ja hienoa alusta asti. Avoa en tänään osannut ratsastaa (ettei vaan painopiste menis taas jossain ihan omissa sfääreissään, hmmm!) joten tein sitten pohkeenväistöä. Aluksi ihan ravissa vaan ennen kulmaa kääntö-suoristus ja väistö uralle jokusen kerran, sen jälkeen uralle päästyä laukannosto ja seuraavalla pitkällä sivulla taas ennen kulmaa keskelle, ja väistö laukassa uralle, pitkän sivun päässä raviin ja tasoittava voltti tarvittaessa päätyyn. Nelson oli hyvä ja hieno, reagoi kivasti, ja liikkui ihan superisti lopuksi kun annoin venyttää pidemmällä ohjalla. Hieno kääpiöratsu!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

"Yksi sun isoin ongelma on se, että sä ajattelet Ihan Liikaa!"

Tehoviikon viikonloppu starttasi perjantain Nelsonilla. Kenttä oli vielä toistaseksi tyhjä puomeista ja esteistä, ja koska tilaa oli hyvin, otin siitä kaiken irti tehden paljon kaarevia uria ja käännellen ihan mielivaltaisesti sinne minne huvitti. Tein paljon ympyröitä, kolmikaarisia kiemurauria ja voltteja joista vaihdoin usein kesken voltin jostain kohtaa toiselle voltille vastakkaiseen suuntaan. Nelsonilla oli aika reippaasti virtaa, ja ravissa kun yhtäkkiä joku oli ihan kesken ratsastuksen tuonut kentän laidalle kavalettien sokeripaloja, jotka ihan ehdottomasti meinasi tulla ja syödä pienen ponin tehtiin snadi paikallapoistuminenkin :D  Nelson liikkui kivasti, varsinkin ravissa liike oli kivaa ja rennonletkeää, vaikka muodossa olis ollut paljonkin parantamista. Laukassa tehtiin muutama ei-tilattu vaihto taas, ja jos poni jäi tyhjäksi jalalta ja etupainoiseksi, niin siitä huomautettaessa napauttamalla jalalla tuloksena oli pukki. Illalla naureskelinkin kaverille, että meno oli paikoitellen sen verta ilmavaa, että ison hevosen kanssa olis taatusti pelottanut :D Säheltämisestä huolimatta tehtiin laukassa myös pari loivaa kiemurauraa laukassa, jossa saatiin suoristettaessa ihan kivat, ja täysin tarkoituksella tehdyt vaihdot jopa sinne vaikeampaankin suuntaan!


Meidän kenttä on ihan kuiva ja alapäätyä jonne aurinko ei vielä lämmitä lukuunottamatta myös superhyvä!

Lauantaina Piude piti mulle Cyralla ihan yksärin, joka olikin hyvä ja tuli tarpeeseen. Alkuun menin askellajit läpi ihan vaan sillä ajatuksella että riittää että askellaji on tunnistettavaa, omalla tai hevosen asennolla ei ollut niin väliä. Keli oli onneksi lämmin, joten ongelmaan päästiin pureutumaan ihan toden teolla kun toppatakin ja jopa liivin sai jättää pois, ja päällä oli tyköistuva huppari. Ja sitähän tuli. Kuten arvelinkin, ei ongelma ollut varsinaisesti oikeassa lavassa, vaan siinä että mun lantio on enemmän vasemmalla kuin oikealla, ja jotta pääsisin parempaan tasapainoon, alan kallistamaan itseäni niin että vasen istuinluu tulee keskelle satulaa, eikä niin että paino olisi rehellisesti molemmilla istuinluilla. Lähdettiin siis ihan takaisin alkuun etsimään a) tuntumaa molemmille ohjille b) molempia istuinluita tasaisesti alle. Samoin sen lisäksi mun pitää keskittyä myös lyhentämään oikeaa kylkeäni ja nostamaan lantiotani oikelta, jotta lantio vasemmalta ja istuinluu pääsee "valumaan" tasaisesti. Kun nämä kaksi palikkaa alkoi olla kohdallaan, aloin hakemaan painoa myös tasaisesti molemmille jalustimille, ja sitä että myös kääntäessä paino pysyisi kunnossa, ja että ratsastaisin enemmin ulkoavuilla, ja että todella tarjoaisin hevoselle ulko-ohjan tuen tukena, en vetona, niin että jalat pysyisivät rentona enkä lähtisi kääntäessä tai hidastaessakaan puristamaan reisillä. Lopuksi tuli jo ihan kivojakin pätkiä lähtötilanteeseen nähden, vaikka kovin kaunista se ei ollut. Varsinkaan, kun aamulla pudotin kulhon jalkapöydälleni niin että saappaita ei todellakaan voinut vetää jalkaan, ja unohdin minichapsit talliin ja maiharista aukesi nauhat kesken tunnin... No. Tärkeää on siis pitää itsensä keskellä, rentona, ja tuntea molemmat istuinluut.  Tästä on hyvä lähteä eteepäin. Otsikon lainaus on myös tuolta tunnilta, kun hyppäsin asioissa ihan liikaa eteenpäin. Tärkeää olisi myös ratsastaa hetkessä, ei kierros tai jopa kokonainen päivä edellä tai jäljessä.


Puomien paikat ja mad Gimp Skillz. Ei, en jaksanut jäädä vapaapäivänä viilaamaan pikseleitä kun ohjelma on käsi verrattuna Photoshopin CS6:n, jota ei ikävä kyllä ole kotikoneella saatavana.

Tänään ratsastin jälleen Nelsonilla. Eilisen päivän tyhjä kenttä oli jo vaihtunut puomeihin ja kavalettiin, joten otettiin niistä sitten kaikki irti. Yksi puomi oli pääty-ympyrällä, toinen oli pitkän sivun suuntaisesti kentällä, yksi oli vähän vinksallaan toisessa päässä kenttää ja yksi kavaletti oli portinpuoleisella pitkälläsivulla. Anteeksi Mad Gimp Skillz, kun puomit näyttää leijuvan, ja puomikasa kuvaa kavalettia. Ensi kerralla saatan pirtää ihan perinteisesti puomit... Tulin ensin kaikkia yksitellen ravissa puomeilla aloittaen, ja sen jälkeen laukassa yläpään ympyräpuomia keskiympyrällä molempiin suuntiin. Näen tosi huonosti paikkoja joten Nelson joutui seivaamaan muutaman kerran, samoin kuin kavaleteilla (joita samoin tulin laukassa muutaman kerran yksittäin) jäin pari kertaa tosi tylysti jälkeen kun en vaan nää, tuon ratsun huonolla askeleella tai teen turhan eteen/taakseratkaisun askelta ennen ja sit tulee iso askel :( Kun sain itseni tasapainoon ja muistin katsoa eteenpäin enkä puomia, alkoi tämäkin sujua. Sen jälkeen tulin ravissa puomeja ja kavaletteja peräkkäin radanomaisesti, lopuksi tulin samalla tavalla vielä laukassa. Suuntaa vaihtaessa pitäis antaa Nelpan vaihtaa "itse" ihan vaan suuntaamalla poni uuteen suuntaan, sillä kun itse lähden ratsastamaan puomin päällä vaihtoa, tulee vaihdosta valtava ja pahimmassa tapauksessa vielä kolautellaan puomia matkalla. Pari kertaa piti miettiä linja uusiksi kun vauhtia meinasi suoralla tulla liikaa, mutta pääsääntöisesti Nelson toimi hirmu kivasti. Loppuraveissa mulla olikin sitten superkivasti liikkuva rento ja itsensä hyvin kantava poni :)

Ensi viikolla keskitynkin sitten enemmän muuhun kehonhuoltoon, salia luvassa kaksi kertaa ja sen lisäksi vielä hieronta, josko kohta alkaisi pikkuhiljaa joku suoruus näkymään.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Oikean käden ongelman korjausta

Kun menin mainitsemaan Piudelle, että mulla on nyt ongelma Cyran kanssa, että ehtiskö se pitää mulle joku kerta sillä tunnin itsenäisen sijaan, en ihan ehkä varautunut siihen että olen nyt todella ollut sillä tunneilla. Koska tänään oli duunin jumppa, ratsastin tämän päivän tuntini eilen, ja toissaviikon tuntini ratsastin maanantaina, ja molemmilla tunneilla menin Cyralla. Vanhasta tottumuksesta raahailin jo Nelsonin kamoja käytävälle, kun Piude sanoi että et sitten vissiin lukenut listaa. No en :D Automaattiohjauksella toimitaan ;)

Tunnin aikana kävi hyvin selväksi, että iso osa ongelmasta lähtee mun oikeasta kädestä. Käsi kääntyy lappeelleen kyynärpää ulkona olkapää edessä ja vaeltaa siitä ylös vasemmalle puolelle sään yli. Ai oho, vähänkö blokkaan lavan, en kai? Vähänkö oma lapani vaeltaa missä vaeltaa? Luulen että kaikki ongelma ei ole pelkästään siellä, vaan osa ongelmaa on jumiset lihaskalvot, mutta en nyt jotenkin saa suoristettua itseäni samansuuntaiseksi liikkeen kanssa. Varsinkin oikeassa kierroksessa olen menossa vasemmalle. Tunnilla keskityttiinkin lähinnä vaan istumiseen, olemiseen, tasapainoon ja vaikuttamiseen vaihtelevalla menestyksellä pääsääntöisesti ravissa, ja tiistaina jatkettiin samaa rataa. Jos positiivisia puolia haetaan, sain kädet pidettyä paikallaan ja vakaana, sillä hevonen lopputunnista jopa ihan haki tuntumaa - oma olemiseni ei vaan ihan kamalasti antanut siihen mahdollisuuksia. Pääsin myös jopa vasempaan laukkaan, joskin olin ehkä enemmän matkustaja kuin ratsastaja, ja pelkäsin koko ajan laukan rikkoutumista, sillä en ollut ollenkaan varma saisinko kasattua itseni uudelleen niin paljon että laukka nousisi.

Olo oli kyllä kuin alkeis- tai jatkokurssilla, ihan jotenkin hyllymistä selässä. Keskityinkin lähinnä siihen että en ainakaan purista ja jännitä, ja pidän sen oikean käden lavan lihaksista takana, vaikka se olisikin alkuun kuinka jäykkä ja joustamaton. Simulaattorituntia Piude ei suoraan tyrmännyt, mutta suositteli sen sijaan fyssarikäyntiä ja olenkin tässä pläräillyt internettiä josko löytäisin ratsastusta ymmärtävän fysioterapeutin. Mulla olisi pari tunnin hierontakertaa, voisinkin kyllä itseasiassa varailla niitä jos vielä vaikka ensi viikolle saisi ajan!

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Thermoleggingsien paluu & epätasoista ratsastusta

Viime sunnuntain saapashehkutus sai nolon käänteen - jouduin palaamaan thermoleggingseihin ratsastushousujen alla ja sitämyöten hylkäämään taas saappaat ja siirtymään takaisin talvikenkiin ja minichapseihin.

Keskiviikon tunnilla ratsuna oli Nelson, ja tahtia haittasi ainoastaan hieman edellisen päivän spinningistä tukkoiset takareidet, varsinkin oikea. Ei juurikaan enää tunnin lopussa esitetty sulkua :D Vaikka Piude pelotteli olevansa edelleen kipeä, ei siitä näkynyt kyllä merkkiäkään. Meitä oli tunnilla kolme, jokainen teki omaa tehtäväänsä sen päivän esitettyyn kuntoon perustuen, itse en saanut nanosekunninkaan rauhaa ja se mitä ehdin kuuntelemaan, ei saaneet kyllä muutkaan :D Nelson oli kuitenkin hyvä, liikkui kivasti ja toteutti sen minkä avuiltani pyysin.  Tehtiin ensin heiluriväistöä uralla käynnissä sisään ja ulos, sen jälkeen parin kevyenravikierroksen jälkeen väistätettiin ravissa takapuoli sisään molempiin suuntiin monessa pätkässä kerrallaan (suoristus kulmasta - väistöä muutama askel - suoristus muutama askel - väistöä muutama askel jne) molempiin suuntiin, parhaimmillaan pieniaskelisella ponilla ehdin 40 m pitkän sivun aikana tehdä viisi pätkää. Sen jälkeen tulin pitkällä sivulla ravissa avoa molempiin suuntiin - pitäisi muistaa kantaa vasen käsi ulkokätenä, parantaisi varsinkin avon laatua ihan huomattavasti. Ihan lopuksi kokeiltiin vielä ravissa sulkua, mutta oikea jalkani oli tässä vaiheessa jo niin tökkö etten saanut sulkua aikaiseksi sinnepäin ollenkaan, vasemmassa onnistui vähän paremmin. Loppuraveissa ratsastettiin runsaiden kokoavien liikkeiden jälkeen vielä eteenpäin, että hevoset sai liikkua ja venyttää.

Nelson ja Söpö

Torstaina ratsastin Cyran. Jatkoin käynnissä näitä heiluriväistöasioita, C oli ihan superkivan tuntuinen, kunhan vaan kuski olis osannut ratsastaa. Käynnissä kaikki meni superhienosti, mutta en tiedä mitä ihmettä teen raviinsiirtymisessä kun siinä vaiheessa hieno ratsu alkaa muistuttaa enemmän WC-ankkaa... Asiaa ei taatusti helpottanut se, että aloin ratsastamaan Cyraa kuten Nelsonia tuossa tilanteessa, ruunaa voi painostaa enemmän mutta tammaa ei. Lopuksi sain kuitenkin pari siirtymää raviin, jossa pyöreys ja pehmeys säilyi, ja ravi säilyi muutenkin kivana kierroksen ja ympyrän verran, kun en itse herpaantunut yhtään. Pyysinkin Piudelta jo alustavasti yksäriä Cyralla ensi viikonlopulle, jotta saisin silläkin asetukset taas kuntoon.. Simulaattorituntikin kyllä kovasti kutkuttaisi!

Hiekkaa! Kuraa! Kevät tulee, jee! 

Eilen ratsastin Nelsonin kevyesti, lupasin sille jo tallissa (ihan kuin se ymmärtäisi x) että jos oot hieno, ollaan ihan nopeita. Ja olihan se. Yhteensä 40 min oltiin kentällä, ja siinä jo vähän höpöteltiin ja ihasteltiin yhden pariskunnan uutta koiranpentuakin :D Tsekkasin ravissa parilla väistöpätkällä apujen läpimenemistä, parilla avopätkällä sitä että ulkolapa on hallinnassa, muutamalla voltilla sitä että ratsu kääntyy ja taipuu, tein pari käyntisiirtymistä että jarrut ja kaasu toimii ja että poni malttaa. Oikeassa laukassa tuli pari huomautuspukkia ratsastajan suoruuden tilasta sekä yksi vaihto kun se paino ei pysynyt huomautuksista huolimatta siellä oikealla, muuten sekin meni ihan superisti, mutta vasen oli ihan hirmu hienoa. Olen kuitenkin tyytyväinen tuohon oikeaankin laukkaan, muutama viikko sitten esitettiin pelkkää pukkia ja vaihtoa, kun en itse hallinnut omaa vartaloani. Loppuverkkailin sitten ponin pois ja annoin vielä iltaruuat hevosille kun siinä satuin olemaan ja kello oli sopivasti.

Tänään luvassa hevosmessuja, huomenna taas tallille. Tuleekin pitkä Nelppaputki, kun menen tunneille poikkeuksellisesti sekä maanantaina että tiistaina :D

lauantai 24. tammikuuta 2015

Viikon ratsastukset

Viime viikon lauantai oli sellainen paluu lapsuusaikoihin -tallipäivä joista puhuimme kaverini kanssa jokin aika sitten. Ensin ratsastin itsenäisesti 20 min itseään tarhassa alkuverrytelleen Nelsonin. En ollut ihan niin tormakka mitä päätin aamulla olevani, mutta sain ponin kuitenkin hirmu kivaksi sohjoisesta pohjasta huolimatta. Tein paljon kaarevia uria kaikissa askellajeissa yhteensä tunnin ajan. Ei ihan parasta osaamistani, mutta ei kyllä huonointakaan. Varsinkin laukassa N oli superkiva ja sain itseni pidettyä hyvin suorana myös kaarevilla urilla oikeaan kierrokseen. Nelpan jälkeen kipusin vielä liikuttamaan kevyesti silmäkulmansa kolhineen Cyran, ja Neiti Pubiruusun kanssa mentiinkin sitten kolmisen varttia lähinnä käynnissä taivutellen. Olosuhteista huolimatta C oli todella kivan tuntuinen vaikka olikin sitä mieltä että paikkaansa muuttanut jääkiekkomaali vähintäänkin syö pieniä ratsuparkoja ja teki taas 180 astetta ympäri, tällä kertaa tosin ottaen mut mukaansa. Pikkuhiljaa päästiin siinäkin kulmassa kuitenkin syvälle asti, ensin vähän kauempaa ja pikkuhiljaa lähemmäksi hivuttautuen, vaikka siinä kulmassa ratsu olikin koko ajan vähän huolestuneen oloinen. Sisälle tultuamme nypin vielä vähän Cyran harjaa. Ihan lyhyeksi sitä en vielä saanut, C ei enää malttanut seistä paikallaan ja iltaheiniäkin alettiin jo kohta jakamaan, niin lähdin suosiolla kotiin.

Takkutukka siistiytymässä. Vielä pituutta riittää.

Keskiviikkona ei ollut tunteja sillä olimme Piuden kanssa molemmat Horse Shown palautetapahtumassa, mutta torstaina ratsastin taas Cyran itsenäisesti. C oli alkuun ihan kankea ja varsinkin vasen lapa eli ihan omaa elämäänsä - ei siitä superhyvää tullut missään vaiheessa, ja tunti piti tehdä töitä että sain sen antamaan periksi ravissa noin yhtään millään tasolla. Taivuttelin paljon ja tein loivia kiemurauria koittaen saada hevosta kuulolle, ai että olikin vaikeaa. Pohja oli niin koppura viikonlopun loskan jäädyttyä että laukasta ei tarvinnut edes haaveilla, joten ravissa ja käynnissä piti pärjätä. Lopuksi tosiaan onneksi ympyräkahdeksikolla ratsu pehmeni ja oli hyvä lopetta.

Rela hetki lauantaina ratsujen välissä.

Peruuntuneet tunnit pidettiin tänään. Mulla oli ratsuna Nelson ja vaikka aamuisesta ajankohdasta johtuen tuli vähän kiire, ehdin silti ihan hyvin tallille. Kerrankin kun oli valoisaa ja väkeä, niin sain vähän kuviakin itsestäni hevosen selässä :) Alkukäynneistä ehkä puolet menikin erinäiseen poseeraamiseen, onneksi isot tammat olivat menneet jo yhden, ja me pikkuisen Nelsonin kanssa saimme pienet lihaksemme nopeammin lämpimiksi. Tehtävänä meillä oli ensin pari puomia, joista alettiin sitten väistämään toisen ohi sekä ulko- että sisäkautta ravissa ja käynnissä. Ongelmia oli molempiin suuntiin, vasen käsi ei johtanut väistöä riittävästi, ja vasen jalka varsinkin ravissa ei ihan aina väistättänyt riittävästi. Teimme myös vähän ympyröitä ja etsimme hevosiin niin hyvää liikettä mitä se nyt tuolla pohjalla saattoi olla keskittyen itse ratsastamaan samalla. N oli kivan tuntuinen, oma ratsastukseni oli vaan varsinkin käden kanssa ihan toivottoman hidasta ja oikeassa kierroksessa olin hitosti kierossa vasemmalle... Auttoi paljon kun ihan keskittymällä keskityin siirtämään lantiota vähän eri suuntaan ja pitämään oikean lavan takana, tämän takia kuitenkin sit ratsastuksen tehokkuus kärsi välillä... Lopuksi kuitenkin sain järjesteltyä itseni sinne selkään oikein, pidettyä itseni siinä asennossa ja vaikuttamaan poniin tehokkaasti, ja kas, Nelppakin alkoi liikkua superhienosti ;) Harjoittelua siis lisää, ja mielellään muutama selkähierontakerta, että saa nuo jumit pois haittaamasta liikkuvuutta. Venytelläkin pitäisi muistaa...

Ponityttö ja pikkuponi.
Ihanaa olla näin lyhyt, olispa vielä yhtä kevyt kuin silloin poni-ikäisenä :D



lauantai 17. tammikuuta 2015

"Uskalla ratsastaa, ei ne mene rikki"

Sunnuntaina ratsastin Nelsonin itsenäisesti, omistajansa loukkasi itsensä joten minä kääpiömittaisena olen hyvä varapilotti loppuviikolle. Oli kylmä ja tuuli varmaan suoraan Siperiasta, ja Nelppa Neellä oli vähän ylimääräistä virtaa. Ihan hyvin se kuitenkin meni, tuo poni on siitä kiva ettei se tee mitään ihan kamalan pöllöä, jos vaan istuu vähän tiiviimmin ympäri. Tai sitten kuski on niin painava että se ei vaan jaksa hötkytä x) Ei tehty mitään erikoisempaa, itse ratsastin ehkä turhan varovaisesti joten ponikaan ei ollut ihan super.

Keskiviikon tunnilla jatkoin myös Nelsonilla. Koska lunta oli satanut aika paljon, alkuverkka tehtiin mahdollisimman laajalla kentän käytöllä, ettei valtavia uria tulisi. Tein siis ympyröiden sijaan paljon loivia kiemuroita ja ratsastin uran sisäpuolella. Lopputunnista kenttä oli urautuneen perunapellon sijaan hyvinkin kiva ja tasainen :) Varsinainen tehtävä rakennettiin pienissä osissa. Ratsastettiin ensin kahden kavaletin välistä kentän alapäässä että löydettiin suora reitti radan poikki, sen jälkeen lisättiin voltti ulospäin muistaen suoristaa ennen ja jälkeen voltin kunnolla, että tehtävän seuraavassa vaiheessa saataisiin nostettua laukka suoralla ennen kulmaa. Tässä kohtaa oma ei-niin-loppuun-asti-viety ratsastukseni kostautui, laukka ei tahtonut nousta, ja jos nousi niin kipityksen jälkeen totaalisen myöhässä. Kun pyytämisen sijaan pari kertaa vaadin, niin hommasta alkoi tullakin jo jotain, ja laukat nousi hyvin. Nelppa myös taipui volteilla paremmin tuon jälkeen. Ongelmat oli myös käsien kanssa isot - ne jotenkin tuntuivat menevän kauheasti yhteen ja estivät kuolainta liikkumasta. Piude myös ihan näytti selästä käsin miten käden paikka, asento ja käyttö vaikuttaa poniin, ja hupsista saatana, sen jälkeen taas osasin ihan itsekin käyttää apuja.

Torstaina ratsastin Cyran itsenäisesti. Lähdin vähän samalla liikenteeseen, ensin ihan alkuun vaan koittaen saada Cyran edes reagoimaan apuihin jollain aikataululla, oli ihan lievästi hidas... Samoja loivia kiemuroita jatkoin ja tein myös muutaman väistöpätkän jotta saisin aktivoitua takajalkoja alle. Pikkuhiljaa sieltä joku reaktio tulikin, tosin hevonen tuli erittäin raskaaksi edestä. Ennenkuin eilisen päivän volttitehtävä onnistui, piti mun ajatella ensin oma tieni uusiksi (hevosella ei pysty ratsastamaan samanlaista tietä kuin reilu 130 cm ponilla...), saada aktivoitua vasen jalkani ulkojalkana ja lyhentää ohjia yhden nappulanvälin.. No, sen jälkeen hevonen alkoikin ihan oikeasti kuunnella, ja lopuksi oli erittäinkin hyvä, kevyt ja kantoi itsensä. Siihen oli hyvä lopettaa.

Tallissa vielä vaihdoin muutaman sanan Piuden kanssa, niin hän siinä vielä sanoi tuon otsikon lauseen. Olkoon se muistilappuna omassa mielessäni tänään, kun menen ratsastamaan.

torstai 8. tammikuuta 2015

Hitaasta ja raskaasta nopeaksi ja kevyeksi vain puolessa tunnissa!

Eilisellä ratsastustunnilla taas Cyra. C oli edellisellä ratsastajallaan ihan nukkuneen rukous, joten olin itse heti alusta rentona, päällimmäisenä tavoitteenani ihan vaan saada ratsu liikkumaan jalasta eteen. Näin en siis jäänyt odottamaan pöllövirran kehittymistä, vaan keskityin tosissani saamaan reaktiota hevosesta ulos.

Koska meillä on ihan paras ratsastuskoulu, sain taas aika rauhassa toteuttaa itseäni annetun raamien (l. käytännössä abt kentän aidat :D) puitteissa, ja tein muutaman käynti-seissin ja käynti-ravisiirtymisen jälkeen hieman pohkeenväistöä uralle sekä ratsastin suoraan selkeästi uran sisäpuolella, että saan sisätakasen aktivoitua, mutta hevosen kuuntelemaan myös molempia apuja suorana. Tämä lähti kyllä alunperin ihan siitä kun muutaman väistöpätkän jälkeen ratsu alkoi omaehtoisesti liirata ulospäin... Siirtymisiä tein edelleen, ja lopulta sain hevosen myös eteenpäinliikkumisen lisäksi myös kantamaan päänsä ja kaulansa, tehtävänä siirtymisiä ja jonkin verran kaarevia uria noiden väistöjen lisäksi auttoi paljon. Tehtiin myös muutamat laukkapätkät, jotka oli ihan hyviä niin kauan kuin kuski pysyi penkissä - oma istunta levisi kun hevonen jäi vähän hitaaksi jalalle ja jäin puristamaan eteen, jolloin selkä jännittyi, pää nousi, tuntuma hävisi ja oho akka oli irti jakkarasta ja laukka rikki.

Lopputulemana sain ratsastettua vähän vastentahtoisen, raskaan ja erittäin hitaan hevosen keveäksi, rennoksi ja jopa vähän himmailtavaksi :) Tämä oli ehdoton työvoitto sillä uskalsin ratsastaa ja vaikuttaa hevoseen! muita huomioita eiliseltä oli, että minne katsoo sinne päätyy ja kättä ei kannata laittaa sään yli ristiin. Kädet omilla puolillaan, selkä ja NISKA ryhdissä saa aikaan aika paljon parempaa ja etenevämpää raviväistöä kuin omiin, samalla puolella säkää oleviin käsiin tuijottelu... Kas kummaa! Muista asioista Piude ei juuri sanonutkaan, kuin nuo kädet ja se että jos hevonen on jalalle hidas, pitää itse olla entistä nopeampi eikä yhtään saa jäädä hitaaksi.

Parissa blogissa on käsitelty myös tuota pelkoasiaa viime aikoina - olen itse tullut tässä näitä pohtiessani siihen tulokseen, etten tosiaan pelkää enää putoamista tai loukkaantumista, pahinta on se kontrollin menetys. Yksi huomio lisää pelon käsittelyyn - nyt siis tiedostan että a) jännityn siitä kun hevonen jännittyy b) hevosen ollessa jännittynyt (tai jos se on aiemmin ollut jännittynyt) jään itse helposti kyttäämään vaaranpaikkoja ja jännityn -> hevonen jännittyy -> jännityn enemmän -> hevonen jännittyy enemmän jne c) putoaminen ei ole kamalista kamalinta, vaan se, että hevonen kuljettelee mua kuin märkää rättiä ja mulla ei ole sananvaltaa vauhdista tai suunnasta. Nyt siis vaan lisää järkiperäisyyttä ratsastukseen, myös siinä jännitystilanteessa!

torstai 1. tammikuuta 2015

Ups and downs

Viime aikoina on töissä ollut vähän kiirettä ja muutakin turbulenssiä, niin en ole ehtinyt tännekään mitään kirjoittelemaan. Kiire jatkuu edelleen, mutta toivon mukaan ehdin sentään vähän kirjoitella tänne.

Tunneilla olen mennyt pari kertaa Nelsonilla, joista varsinkin ensimmäinen kerta (joka oli suoraan sen putoamisepisodin jälkeen) oli aivan totaalisen perfecto. Pyysin mitä vaan, niin poni teki mukisematta höyhenenkevyesti, ja pysyin itse hyvin keskellä ja avuiltani vakaana. Koska pohja oli abt täydellinen ja ponilla ollut tarhassa pöllövirtaa, teimme ihan hirveästi hommia laukassa, ja päädyin tekemään mm. vaihtoja sekä jonkin verran myös avotaivutuksenomaista liikehdintää laukassa. Pääsin tekemään paljon myös itsenäistä aivotyötä tunnilla, sillä tuntikaverillani oli enemmän ongelmia, ja sekös sopi mulle: itsenäistä ratsastusta korjauskehoituksilla. Tämä on ehdottomasti niitä otsikon up-kohtia, oikeastaan koko syksynkin! Myös seuraava tunti Nelpalla meni varsin mainiosti, joskaan ei niin loistokkaasti, ja pohjakin oli vähän huonompi. Tehtiin takaosakäännöksiä ja ravihommia, ei mitään erityisen hohdokasta mutta ei toisaalta mitään katastrofaalistakaan.

Koska joulu- ja uudenvuodenaattona ei luonnollisestikaan ollut tunteja (tai no, uudenvuodenaattona olis ollut päivällä joten no could do), Cyralla olen mennyt lähinnä itsenäisesti. Näistä ei niin mielikuvaa, eka kerta tippumisen jälkeen jännitti alkuun mutta ratsu oli hyvä ja toimi kivasti. Seuraava kerta menee sinne totaaliselle down-osastolle. Jo ratsautuessa C pelästyi jotain kentän takakulmassa, ja siis ihan oikeasti pelästyi - pystyin kuulemaan sen sydämen hakkaavan vaikka seisoin vieressä. Ratsailla ehdin olla noin puoli kierrosta alkukäyntejä puolipitkin ohjin, kun samaa nurkkaa kytäten se ensin keulaisi, sen jälkeen kääntyi 180 astetta ympäri laukassa ja teki muutaman aivan valtavan köyryselkäpukin, ja edelleenkin ihmetelen kuinka en tullut sieltä edes alas. Muistan ajatelleeni että maa on nyt paljon kovempi, ja ratsun sain kuriin ihan puhtaasti ääniavuilla suoraan keuhkojen pohjasta. Se oli koko loppuajan hyvin sätky, ja jos Piude ei olisi sattunut kentän laidalle heti tuon insidentin jälkeen ja saanut tsempattua mua, niin olisin varmasti poistunut hyvin nopeasti talliin. Ravissa tein sitten puolen kentän kokoista neliöuraa väistöillä, avoilla ja suluilla kun poni piti pitää aktiivisena enkä uskaltanut mennä enää sinne toiseen päätyyn...

Edellinen kerta Cyralla menikin sitten taas vähän paremmin, se oli vaan ihan hirmu jäykkä. Koitin sitä vähän taivutella ja saada nopeammaksi, ravannut en kauheasti kun en saanut töpötystä letkeämmäksi ja pohja oli todella kova ja epätasainen. Hieman se katseli ympärilleen, mutta siitä selvisi sillä että laittoi pohkeen kiinni. Suurin ongelma sinä päivänä olikin se, että ratsastelutoppahousuissa ei päässyt itse istumaan kunnolla ratsun ympäri, kun alapohje liukui valtoimenaan puntin sisällä vaikka mokka pysyi hyvin kiinni kyljessä...

Tällä viikolla kuitenkin vielä tallipäivä edessä. Toivottavasti meno on kivaa ja rentoa, eikä duunistressi ja -väsymys ylettäisi satulaan asti. Maasto- tai edes rataköpöttely olis kivaa, mutta nyt on pakko myöntää että mun luotto Cyraan saattaa vaatia hetken kokoilua, ennenkuin sinne viitsii uudestaan yrittää.

torstai 4. joulukuuta 2014

In your face, jos lintsaat!

Eilinen tunti oli kentän pohjasta huolimatta erittäin bueno. Hevonen oli edellisen ratsastajan jäljiltä todella kiva, tehtävä oli erittäin hyvä, vaikeustasoltaan sopiva mutta kuitenkin sellainen että lintsaaminen ei vaan ollut mahdollista, tai tilanne oli samantien niinsanotusti in your face. Cyra kulki hienosti, hallitsin itseni ja apuni hyvin, pystyin reagoimaan tarvittaessa hyvinkin nopeasti, ja ratsastin tunnin alusta loppuun enkä vaan jäänyt miettimään asioita liikaa.



Tehtävä oli näennäisen yksinkertainen. Ensin käynnissä ja sitten ravissa tehtiin diagonaalikahdeksikkoa ajatuksella että diagonaalilinja on pitkä sivu, eli hevonen menee suorana kahden ohjan ja kahden pohkeen välissä pisteestä a pisteeseen b, päätyihin tehtiin voltit ja loppupuolella tuntia lisättiin linjalle vielä seinäväistö (ilman seinää, toki ;) vanhalla sisäpohkeella, joka piti suoristaa kunnolla ennen kulmaa ja muistaa ratsastaa siitä väistöstä ulos ja hieman eteen. Onneksi itse tykkään ratsastaa vähän irti aidasta, joten suoraan ja suorana ratsastaminen ei sikäli ole vaikeaa, mutta onhan tuossa silti enemmän reitin ja suoruuden säilyttämistä, ja seurasin edellistä tuntia niin pääsin vähän paremmin jo jyvälle siitä mitä haetaan.

Käynnissä tehtiin onneksi alkuun aika hyvin, Cyra oli hyvä ja kulki kivasti. Väistöt käynnissä oli hyviä, kunhan itse aloin tekemään väistöä "oikeaan" suuntaan, ja muistin kantaa ulkokäden jo kulmassa ja päästää sisältä, jotta etupää ei lähtisi tai valuisi väistössä edelle. Tällaisena kroonisena oikean ja vasemman sekoittajana tehtävä oli ajoittain haastava ja varsinkin oikeasta kierroksesta väistöön lähtiessä tuli hyvin helposti ravissa aloitettua se väistö ihan kirjaimellisesti väärällä jalalla. Kerran menin avuistani ihan niin totaalisen sekaisin että jouduin pysäyttämään Cyra-paran kesken väistön, järjestämään pääkoppani sisällön, organisoimaan itseni uudelleen ja jatkamaan matkaa. Asialle saatettiin hieman nauraa ;) Pelkäsin raviväistöosuutta hieman etukäteen koska viime aikoina ne ei ole menneet niinsanotusti ihan putkeen, mutta tänään sain todella pienillä avuilla todella kivaa väistöä aikaiseksi.

Siirryttiin menemään koko uraa pitkin tehden edellen päätyihin isot voltit, mutta miettimään sitä diagonaalin tunnetta myös siellä aidan vieressä edetessä. Cyra liikkui tässä kohtaa jo todella hienosti. Itsellä meinasi pakka levitä pariin otteeseen ja hevonen muuttui epätasaisemmaksi, mutta Piude kehotti ajattelemaan ratsastamaan toisessa kierroksessa missä mennään ja oho kas, homma toimi ja hevonen liikkui entistä paremmin.

Sain myös hillittömän ahaa-elämyksen tuosta epätasaisuudesta. Kun hevonen alkaa pudottamaan selkäänsä ja häviämään edestä/heilauttamaan päätänsä koska ohjan ja pohkeen välinen pyhä kolminaisuus häviää, lähden itse helposti hakemaan tuntumaa kädellä. Eilen kuitenkin löysin sen hetken, kun tilanne pitäisikin korjata jalalla, ja jopa ehdin sen tekemään! Epävakaiseksi muuttumassa oleva hevonen jatkoi putputtamistaan eteenpäin kauniisti, aktiivisena ja rentona edelleen hyvässä peräänannossa.

Toivottavasti samoilla fiiliksillä jatketaan myös viikonloppuna, kun tätä iltaa lukuunottamatta talleilua on luvassa joka päivä!

lauantai 4. lokakuuta 2014

Saapas- ja muitakin ongelmia

Vähän on ollut blogi hiljainen työstressistä ja muista jutuista johtuen, mutta ehkäpä tämä taas tästä, ainakin Horse Showhun asti. Syyskuussa jatkoin taas tunteja, ja aloin sen lisäksi liikuttamaan Cyraa sen kerran-pari viikkoon. Tunnit, ja ratsastukset noin muutenkin on menneet hirmu hyvin, ja ratsusta riippumatta. Jopa Sallyn kanssa ei ole ollut sitä laiva ilman kapteenia -oloa, joka normaalisti tulee kun en ole sen satulassa ollut hetkeen :D Itsenäisesti ratsastaen olen saanut ratsastettua Cyran hyväksi, pyöreäksi ja oikeinliikkuvaksi ihan itse ilman mitään apuja. Olen kaikenkaikkiaan ratsastanut omalla tasollani ihan hirveän hyvin - keskiviikkoon asti.

Keskiviikkona mulla oli tunnilla Cyra. Olin niin totaalisessa kokovartalojumissa, että yhtäkkiä ihan hirveän hyvin alkanut tunti ja hyvin liikkuva, hienosti reagoiva ratsu vaan yhtäkkiä hävisivät, ja tilalla oli ihan valtava kokovartalojännitys ilman kehonhallintaa josta seurauksena toki jännittyneenä liikkuva hevonen joka tarjosi noin joka kulmassa laukkaa koska en saanut apujani järjestykseen... Aika paljon kokemattomamman tuntikaverini kanssa vaihdoimme osia, hän väisteli kun itse vaan ajelin ympäri kenttää yrittäen mennä edes samaan suuntaan ratsun kanssa, reitistä nyt puhumattakaan. Laukassakin tuli ihan sellainen olo, kuin olisi katsonut niitä kenttäratsastuksen kypäräkameravideoita. Siinä sitten vaan ravailin ja laukkailin löllönä ympäri kenttää koittaen ensin löytää ja sitten säilyttää rentoutta. Not so great success...




Onneksi sain sovittua oman ratsastukseni torstailta perjantaille, niin ehdin vähän liikuttamaan itseäni muutenkin ja eilen ratsastaessani sain jo vähän itseäni kuriin ja rennoksi. Saappaista huolimatta Aloitin pitkällä käynnillä alkuun, sopii hyvin sekä mulle että saan itseni kuntoon, sekä myös vähän diesel-tyyliin hitaasti lämpeävälle Cyralle . Homma toimi ihan kohtuullisen hyvin vasempaan laukkaan asti, siinä en vaan yksinkertaisesti saanut omaa runkoani ojennukseen, oikea käsi lähti vasemman yli ristiin ja koko pakka hajosi. Enkä vain yksinkertaisesti osannut korjata itseäni. Ensi viikolle on onneksi lihashuoltoaika.

Ja ne saappaat? Vie ratsastussaappaat suutarille oikean saappaan vetoketjun vaihtoon ja nepparin korjaukseen kauheella kiireellä, koska suutari menee kiinni viideltä. Saa viikon päästä valmisviesti, odota viikko että saat liksan jotta voit lunastaa ne ulos. Tuhlaa rahat, odota kaksi viikkoa uutta liksaa. Suunnittele aikataulu niin että ehdit töistä suoraan viideksi suutariin, mutta unohda puhelin kotiin ja muuta suunnitelmaa kesken päivän. Hae nolona saappaat suutarilta ja mene iloisena ratsastamaan. Huomaa kesken ratsastuksen, että vasemman saappaan vetskari hajosi. Ole iloinen siitä, että Piudella oli vielä asiaa talliin, ettei tarvinnut linkuttaa heittämään pikkuveljeä koirineen kotiinsa toisessa jalassa Vanssi ja toisessa rikkinäinen Soubirac.

*facepalm*

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Mielleyhtymä katrilliin

Keskiviikon tunnilla ratsuna taas Sally. Tunti ei ollut kovin suksee varsinkaan alkuun, sillä oikea puoleni oli kertakaikkiaan jäykkä, jumissa ja toimimaton, vaikka kaikkeni yritin. Tulimme ravipuomeja ympyrällä, ja ei hitto kun oli vaikeaa ohjata ratsu puomeille ja pitää sopiva tempo. Harjoitusravista jalustimen kanssa ei tullut yhtään mitään, hölskyin tahdottomasti kuin räsynukke ja vaikutin hevoseen korkeintaan huonolla tavalla. Kun otin jalustimet pois, oli vähän helpompi olla. Ja kun joutui keskittymään siihen että tosissaan pysyy siellä selässä ison hevosen ravissa, tuli sitten vahingossakin saatua oma keho paremmin hallintaan ja avut läpi. Tuli jotenkin kovasti mieleen Solbacka-aikaiset katrilliharjoitukset: monella (tai ainakin itselläni!) hevoset alkoivat kulkemaan ihan eri tavalla, kun piti keskittyä siihen tekemiseen NYT eikä hieromaan jokaista palikkaa paikalleen viimeiseen asti ennenkuin tekee, eli siis apu ratsastettiin kerrasta läpi riittävän isosti että meni perille. Oho, pitäiskö olla perusasia ;)

Laukassa oli muutamia ihan kelvollisia pätkiä, ja laukan jälkeen Sally kulkikin todella kivasti. Piude kysyikin, että miksi en aina heti alusta asti ratsasta samalla tavalla tuntumalla. Pakko sanoa, että aina yritän, mutta ehkä olen vain hidas tai jotain, eivätkä omatkaan lihakseni ole lämmenneet toimimaan hyvin. Toivottavasti nyt lisääntyvät ratsastuskerrat ainakin nopeuttavat reaktioita...

Tynkäselitys, mutta koska missään muualla ei ollut mitään ihmeellistä (paitsi siinä että ratsastin normaaliakin huonommin), saa nyt kelvata. Selkeästi pitää liikkua enemmän tasamaalla sillä kuten Piude usein sanoo, jos olet jäykkä ja huonokuntoinen maassa, et muutu notkeaksi ja hyväkuntoiseksi myöskään hevosen selässä!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Kääpiöesteilyä (lue=kavaletista vähän isompia...)

Maanantaina kävin kaverin ja vuokriksensa mukana maastokävelyllä etsimässä hiekkakuoppia kaverin vuokriksen ja Capun hoodseilta. Tiedossa oli, että tallit sijaitsevat lähekkäin, mutta aikalailla yllärinä tuli, että fyysisesti meidän vuokristen laidunten välillä on vain muutamia kymmeniä metrejä ja pieni metsäkaistale :D Itse olin siis kävellen liikenteessä ja kaveri ratsain, joten oli mukava kuvailla rauhassa :) Kuopatkin löydettiin, ja hitsi että onkin ollut ikävä niitä sitten vuoden 2009, kun samoilla tienoilla viimeksi vuokrailin. Kuvia siis kerrankin mukana, ei ehkä kovin aiheeseenliittyen, mutta vähän kuitenkin!


Taidekuvat, ei-enää-niin-salainen paheeni ;)

Eilen ratsastustunnilla ratsuna Sally. Itseä vähän väsytti mutta sain hyvin ravisteltua sen pois heti alkuun, ja sain ratsastettua heti Sallyn hyvin eteen. Vähän joo liiankin hyvin, noottia tuli että vähän voi hidastaa ;) Aloitettiin taas sillä teemalla, että joka askeleelta pitää pystyä joko tulemaan esteelle, tai pysäyttämään, mun keskittyessä aikalailla jälkimmäiseen... Ensin kevyessä ravissa käänneltiin ympyröitä päätyihin ja kentän keskeltä kahdeksikkoa vauvakavaletin yli kevyessä ravissa vapaalla suunnalla, ja sen jälkeen laukassa. Tärkeää oli, että askeleet oli omia ja ratsu kääntyi, muttei ennakoinut myöskään tulevaa käännöstä. Itse varsinkin laukassa tuppasin kääntämään takapuolta liikaa kaaren suuntaan, ja sitä kautta tietenkin satulaa ja hevosta, mutta pystyin kohtuullisen hyvin korjaamaan itseäni tässä kohtaa. Itseasiassa vaikka oikean jalan ongelma oli olemassa, oli se molempiin suuntiin laukattuame hetkellisesti hävinnyt! Selkeästi siis paino oli siellä missä pitikin!


Asianmukaisesti kengät tuomaan onnea ovelta sisään päin.
Käveltiin hetki pitkin ohjin (jossa kohtaa myös taas hukkasin sen oikean jalan) ennenkuin alettiin tekemään lisää töitä laukassa, tällä kertaa isommalla kavaletilla. Mulla oli alkuun valtaisia ongelmia saada Sally-the-esteratsu menemään niiden kahden sokeripalan väliin laitetulta kavalettipystyltä ylitse isolla ympyrällä, syynä saattoi ehkä olla kipsissä oleva superjännittävä kuski eikä niinkään hevosen ohjattavusongelmat... Mentyämme muutaman kerran yli milloin milläkin tyylillä päästiin ihan nätisti, nosti Piude toisen sokeripalan päälle kavaletin pikkupystyksi, eli korkeutta oli noin 50-60 cm? Tässä kohtaa päätinkin sitten ihan vaan keskittyä ohjaamaan jonnekin sinnepäin ja keskittyä noin muuten maisemien katseluun luottaen siihen että jos ratsu on ohjan ja pohkeen välissä, kyllä se siitä yli menee, sen sijaan että rimakammoisena jäisin itse tuijottamaan sitä rimaa... Itselleni helpompaan oikeaan kierrokseen tämä taktiikka toimikin todella hyvin, vasempaan mennessä en oikeastaan tuolle isolle pystylle saanut yhtään oikeasti hyvää hyppyä aikaan.


Reissun jälkeen oli hyvä rauhoittua.

Vaikka itse esteiden yli hypitys ei varsinaisesti mennyt ihan putkeen, selvisin kuitenkin hengissä, enkä missään vaiheessa oikeasti edes ajatellut luovuttamista, vaikka ylläripylläriesteennousun jälkeen suuntaa vaihdettaessa pulssi olikin aikalailla hurja silkasta rimakauhusta. Sain Sallyn myös kulkemaan todella mukavasti esteiden ja kavalettien välissä, se oli pyöreä, hyvä ja kevyt ratsastaa, ja kuunteli parhaan kykynsä mukaan sitä mitä sille yritin kertoa. Kaikkeen ei tuntiratsukaan kykene... Olin kuitenkin tuntiin kokonaisuudessaan hyvin tyytyväinen, sillä vaikka parannettavaa on paljon, se todennäköisesti ratkeaa ihan vaan rutiinilla. Muistelin myös Minkin neuvoja lauantailta, ja kas kummaa, heti kun muistin suoristaa itseni niin horisontaalisesti kuin vertikaalisestikin, oli toiminta taas paljon helpompaa ja muutenkin laadukkaampaa. Innolla siis odotellaan ensi viikkoa, josko päästäisiin jatkaman tästä eteenpäin :)

torstai 5. kesäkuuta 2014

"Ajatelkaa, että joka askeleelta voisitte sekä pysäyttää että tulla esteelle"

Eilen tunnilla ratsuna pikkuinen Nelson. Lämmin ilma ja linnunlaulu sai mielen hetkessä ihanaan zen-tilaan, jonka pohjalta olikin sitten mukavaa aloittaa ratsastus.

Nelson tuntui alusta asti hyvältä ja hereilläolevalta, vaikka karsinassa vähän julmistelikin, ja sain sen mielestäni heti hyvin avuille ja aktiiviseksi. Alkuun ravissa vähän normaalia kaarien ratsastelua keventäen ja myös kentän keskellä olevaa kavalettia hyväksikäyttäen, sen jälkeen aloitettiin tekemään siirtymisiä. Ensin siirreltiin molempiin suuntiin käynti-ravisiirtymisiä, jossa jo piti olla mukana ajatus, että joka askeleelta voit tarvittaessa pysäyttää ratsun tai hypätä esteen. Aktiivisuus ja avuillaolo siis päivän ääneensanomaton teema. Ravisiirtymiset oli pääosin erittäin hyviä ia teräviä, tulivat avuilla ja just silloin kun pyysin, eivätkä vasta sit joskus, eikä käyntiinsiirtymisissäkään juuri valittamista ollut.


Nelson toisenkin tunnin jälkeen menossa suihkuun.

Kun ravisiirtymiset lähtivät sujumaan, alettiin tekemään käynti-laukkasiirtymisiä. Vasen laukka oli tänään paljon helpompi, ja vaikka en saanut koko tunnin aikana yhtään selkeää laukasta alas käyntiin -siirtymää, niin varsinkin nostoista voin olla ylpeä, niitä tuli aika monta aika hienoa. Myös siinä vaiheessa kun poni koitti alkaa pullikoimaan että lällällää, nostapa itse, sain napakasti ratsastettua siitäkin ulos ihan kelvollisen noston. Toki niitä veteliä ja ravin kautta nostojakin mahtui mukaan, mutta pääosin nostot olivat hyviä ja teräviä.

Lopuksi vielä hetki kevyttä ravia, jossa poni haki todella mukavasti eteen alas.

Itse koen ratsastaneeni hyvin, ja vaikka ongelmia olikin, ne olivat tänään kohtuu pieniä ja helposti korjattavissa, kuten esimerkiksi se, että alapohje jäi helposti irti. Massiivista vinoutta tai jumia ei ainakaan minussa ollut, kuten viime viikolla oli, lieneekö syynä sitten ylipäänsä parempi mieli vai lämpimämmät kelit jotka lämmittivät myös lihaksiston paremmin. Kädetkin pysyivät kohtuullisen hyvin omilla puolillaan, vaikka täysin en niiden vaeltamista varsinkaan Nelsonin kanssa pystynyt estämään. Tyytyväisenä menin ratsun selkään, ja vielä tyytyväisempänä tulin sieltä alas.

Olin viikonloppuna myös Hippolan klinikalla, josta koitan myös saada jonkin verran ajatuksia ylös, sen verran hyvää settiä oli tarjolla!

perjantai 23. toukokuuta 2014

Hatarat muistikuvat alkuviikolta.

Maanantain tunnilla ratsuna oli Sally. Itsellä oli taas vähän jalat hukassa, en saanut niitä jotenkin pidettyä tuntumalla, enkä jaksanut pitää keskivartalossa riittävästi tukea, niin että olisin saanut puolipidätteet rehellisesti läpi. Muutaman kerran tajusin sentään ottaa isomman pidätteen ja siirtää ihan kunnolla käyntiin tai pysäyttää, ja tämän jälkeen hetken homma sujuikin kunnolla. Ajoittain hommassa oli kuitenkin ehkä vähän turhan paljon ajelemisen ja jopa luovuttamisen makua, kunhan nyt mentiin vähän sinnepäin.

Alkuun ravissa ja laukassa vähän ympyröitä että saatiin hevoset hereille, sitten hieman siksak-pohkeenväistöä uralta-uralle-uralta-uralle käynnissä kaksi pätkää, ravissa yksi. Itse ratsastin helposti Sallyn väistöön takaosa edellä, ja sitä sit oli hankala korjata, kun puolipidäte ei mennyt läpi. Muutamia hyviä pätkiä kuitenkin sain aikaiseksi, kun vähän keräilin itseäni, ja lopussa meno oli jo ihan hyvää. Lopuksi vielä otettiin vähän laukkaa ja laukannostoja, sain aikaiseksi pari todella kivaa nostoa.

Selkeästi huomaa omassa ratsastuksessa, että salilla on käyty nyt vähän laiskasti. Pitäisi ottaa nyt ryhtiliike tässäkin asiassa, nyt kun omaa energiaa tuntuu taas olevan eikä pääsykoelukeminenkaan ole enää kelpaava tekosyy. Toivottavasti myös simulaattorivisiitti kesäkuussa onnistuisi!

lauantai 17. toukokuuta 2014

Poniratsastusta

Keskiviikon tunnilla ratsuna Nelson, teemana suoruus. Itselleni tämä on vaikeaa, koska olen lähtökohtaisesti vino, Nelsonille tämä on vaikeaa, koska se muuten vaan on vähän venkura. Ja koska itse olen suhteesa ratsuun paljon isompi kuin isolle hevoselle, niin oman painon vaikutus korostuu entisestään. Kuinka vaikeaa! Ja opettavaista!

Alkuun huolehdimme siitä, että hevosessa on eteenpäinpyrkimystä, ja teimme vähän pysähdyksiä ja voltteja, jotta kyljet heräisivät. Piude puhui myös siitä, että koska hevoset tuppaavat olemaan vinoja kuka minnekin ja pyrkivät helpottamaan omaa työtänsä sen mukaisesti, on ratsastajan pysyteltävä keskellä suhteessa hevoseen, eikä välttämättä satulaan tai kuljettavaan uraan, jotta hevosen voi saada suoraksi. Tästä alettiinkin katkaisemaan kenttää päädystä niin että pitkä sivu tultiin reilusti uran sisäpuolella. Ensin tulin ravissa suoraan huolehtien että poni on suora, ja sitten väistätin ulospäin uralle. Onnistuin hyvin itse katkaisemaan huonon väistön jos lapa pullahti ulos tai jos muutenvaan alettiin vaan väistellä ja valua sinne aidalle lopettamalla väistön ja aloittamalla sen uudelleen - ongelmatilanteessa osasin siis toimia! Laukkaa myös kokeiltiin, ensin uraa pitkin ja nostoja, ja lopulta myös samalla tavalla uran sisäpuolella hevosta suoristaen. Vasen laukka meni hirmu kivasti, oikeassa siellä uran sisäpuolella oma paino valui helposti vasemmalle, ja poni vaihtoi laukan suoristuksen jälkeen. Sain tätäkin kuitenkin korjattua mielestäni hyvin, ensin sain korjattua rikon laukanvaihdolla takaisin, ja lopulta jopa hallittua omat räpyläni ja pidettyä ponin suorassa ja laukan oikeana.

Harmillisesti vaan välillä oma oikea puoleni elää ihan omaa elämäänsä. Kuitenkin paljon paremmin meni koko tunti nyt kuin pari viikkoa sitten - olin itse aika ulapalla apuineni, ja siitä ärsyyntyneenä Nelson ponina todellakin käytti tilanteen hyväksi ja tarjosi pelkkää pukkilaukkaa ja etenemättömyyttä, kunnes ryhdistyin ja päätin et ihan sama mitä laukkaa me nyt mennään, mut me prkl mennään nyt eteenpäin! :D Muutenkin jotenkin taas ymmärsin ihan itse pitää tuntuman kunnolla ja ratsastaa jalalla eteen, helpotti hommaa ihan valtavasti. Loppua kohden Nelson oli varsin hyvä, ja vaikka en ihan omaa parhaimmistoani edelleenkään hevosen selässä esittänyt, olin kuitenkin ihan tyytyväinen itseeni ratsastajana. Paremminhan aina voisi toki mennä ;)

Seuraavan kerran hevosen selkään taas maanantaina. Pitää silloinkin yrittää olla ajoissa tallilla että ehtii vähän downshiftata omaa fiilistään alaspäin ja istua hetken kentänreunalla raittiissa ilmassa, että saa henkisestikin silmät auki ja kykenee mitään tekemään. Nyt sillä oli selkeästi suuri vaikutus omaan tekemiseeni ja olemiseeni, kun en kauheaa hönkää tehnyt siirtymää  neljältä töistä kotiin -> pikainen eväs -> vaatteet vaihtoon -> vähän ennen viittä liikenteeseen -> puoli kuusi tallilla -> hevonen kuntoon kiireellä -> kuudelta selkään. Hyvää tekee pieni rauhoittuminen, eikä harrastuksen itseisarvo ainakaan minulla ole lisätä negatiivista stressiä :) Kun mieli on rento, on kehokin rento, ja sitä kautta pääsee ratsastamaan paljon paremmin!