Syksyn ensimmäinen, osa 1: jäätynyt kenttä

Otsikossahan se jo tulikin. Plussalla oli vielä kun tallille ajoin, mutta piha oli jo jäässä. Onneksi sentään ymmärsin ottaa iltaruokintaa varten säilöpaalin sisään heti enkä alkaa miettimään sitä siinä vaiheessa kun pitäisi jo olla poneilla eväät nenän edessä...

Huoh, taas ollaan siirrytty talvimekkoaikaan.

Tällä viikollakaan ei ollut tunteja, eli ihan keskenäni menin. Toisaalta oli hyvä että kenttä oli kova, niin tuli keskityttyä tosi paljon siihen omaan olemiseen ja tekemiseen ja ratsastinkin pääosin käynnissä tehden välillä pieniä ravipätkiä. Menin siis aikalailla samalla kaavalla mitä viimeksi, tosin sillä erolla, että kun viimeksi oli pääasia saada Cyra kulkemaan piiiitkässä pyöreässä muodossa, eilen tavoitteenani oli tehdä mahdollisimman vähän ja oikein ja rennosti. Monta kertaa oikein pysähdyin pohtimaan omaa asentoani ja olemista: kannanko itseni rennosti mutta jäntevästi, mikä paikka nyt on jännittynyt kun käynnissä hevonen kulkee kuin kello mutta ravia pyytäessä selkä laskee, pää nousee ja vauhti hidastuu eikä sieltä ainakaan mitään ravia tule. Päädyin lopputulemaan, jossa koko jalka pituudeltaan jännittyy ihan pakaroita myöten kun koitan käyttää pohjetta eteenpäinmenotarkoituksessa, siirryn snadisti etunojaan, siirrän katseen maahan ("ei se kuitenkaan ravaa") ja heitän ohjat pois. Ei kovin hyvä lähtöasetelma hyvää ja tasapainoista ravia ajatellen.

No. Miten edetään. Todetaan että ihan sama, keskityn jalat rentona olemiseen, ja maiskutan sen raviin. Toimi. Ainoa vaan että kai sillä jalalla pitis pystyä vaikuttamaakin. Ja edelleen kun koitan laittaa jalat kiinni tai käyttä niitä, reaktio on sama. Tässä kohtaa olen hetken kiittimet ristissä siitä hyvästä, että mulla on ratsuna hevonen joka ei yksinkertaisesti vain toimi puristaen, potkien ja vetäen, vaan ihan oikeasti joutuu tekemään asiat ajatuksella ja oikein, sekä hallitsemaan kehonsa. Aloin ensin miettimään ylävartaloani ja keskivartalon tukea etsien käynnissä syvää istuntaa. Kun löysin hyvän, syvän ja rennon paikan itselleni satulassa, aloin pikkuhiljaa yritellä sitä raviakin jälleen. Alkuun ei kovin kaunista, ja siirryinkin pian takaisin käyntiin. Käynnissä koitin saada hevosta pysymään aktiivisena ja pehmeänä sekä volteilla, mutta vasta pohkeenväistössä osuin jackpotiin. Hevonen oli ulko-ohjalla ja rentoutui ja pyöristyi. Siitä raviin siirtyminen oli helpompaa, joskin pakka levisi helposti edelleen. Eikä korjaantunut sillä väistöllä, ylläri, jos ei osaa jalkojaan käyttä... Jollain voltilla taivuttaessa jotain silti tapahtui, ja löysin sekä itseni että jalkani myös ravissa, ja Cyra oli yhtäkkiä tosi super. Kokeilin vielä vähän lyhentää ja taivuttaa mutta en saanut selkää laskemaan ja hevosta huonoksi, joten ravailin sit hetken vielä keventäen tosi hienosti eteen alas-venyttävällä hevosella :)

Lol mikä vaahtohuuli :D

Loistava fiilis kun omalla ratsastuksella ja omaa tekemistä muuttamalla itse pystyy saamaan hevosen noin hienoksi! Siinä kun loppuhoitelin ja rasvailin Cyraa ratsastuksen jälkeen, pullahti suusta ulos vielä oikein kunnon vaahtopallo. Oli melko koomisen näkönen siinä hilluessaan, mutta ainakin suu on toiminut eli jotain olen oikein onnistunut tekemään! Toivottavasti sunnuntaina olisi kenttä taas sula, niin pääsisi vielä ratsastamaan kunnolla, kun hyvällä tuurilla saan kuvaajankin mukaan :) Tämä päivä muistutti taas siitä, että talvi on entistä lähempänä, eikä hyvä pohja ole enää itsestäänselvyys. Toivon mukaan talvellakin pohjat on kuitenkin pääosin jotain muuta kuin peilijäätä tai jäätynyttä hiekkaa että pystyisi edes vähän tekemään jotain.