Näytetään tekstit, joissa on tunniste iltatalli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste iltatalli. Näytä kaikki tekstit

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Thermoleggingsien paluu & epätasoista ratsastusta

Viime sunnuntain saapashehkutus sai nolon käänteen - jouduin palaamaan thermoleggingseihin ratsastushousujen alla ja sitämyöten hylkäämään taas saappaat ja siirtymään takaisin talvikenkiin ja minichapseihin.

Keskiviikon tunnilla ratsuna oli Nelson, ja tahtia haittasi ainoastaan hieman edellisen päivän spinningistä tukkoiset takareidet, varsinkin oikea. Ei juurikaan enää tunnin lopussa esitetty sulkua :D Vaikka Piude pelotteli olevansa edelleen kipeä, ei siitä näkynyt kyllä merkkiäkään. Meitä oli tunnilla kolme, jokainen teki omaa tehtäväänsä sen päivän esitettyyn kuntoon perustuen, itse en saanut nanosekunninkaan rauhaa ja se mitä ehdin kuuntelemaan, ei saaneet kyllä muutkaan :D Nelson oli kuitenkin hyvä, liikkui kivasti ja toteutti sen minkä avuiltani pyysin.  Tehtiin ensin heiluriväistöä uralla käynnissä sisään ja ulos, sen jälkeen parin kevyenravikierroksen jälkeen väistätettiin ravissa takapuoli sisään molempiin suuntiin monessa pätkässä kerrallaan (suoristus kulmasta - väistöä muutama askel - suoristus muutama askel - väistöä muutama askel jne) molempiin suuntiin, parhaimmillaan pieniaskelisella ponilla ehdin 40 m pitkän sivun aikana tehdä viisi pätkää. Sen jälkeen tulin pitkällä sivulla ravissa avoa molempiin suuntiin - pitäisi muistaa kantaa vasen käsi ulkokätenä, parantaisi varsinkin avon laatua ihan huomattavasti. Ihan lopuksi kokeiltiin vielä ravissa sulkua, mutta oikea jalkani oli tässä vaiheessa jo niin tökkö etten saanut sulkua aikaiseksi sinnepäin ollenkaan, vasemmassa onnistui vähän paremmin. Loppuraveissa ratsastettiin runsaiden kokoavien liikkeiden jälkeen vielä eteenpäin, että hevoset sai liikkua ja venyttää.

Nelson ja Söpö

Torstaina ratsastin Cyran. Jatkoin käynnissä näitä heiluriväistöasioita, C oli ihan superkivan tuntuinen, kunhan vaan kuski olis osannut ratsastaa. Käynnissä kaikki meni superhienosti, mutta en tiedä mitä ihmettä teen raviinsiirtymisessä kun siinä vaiheessa hieno ratsu alkaa muistuttaa enemmän WC-ankkaa... Asiaa ei taatusti helpottanut se, että aloin ratsastamaan Cyraa kuten Nelsonia tuossa tilanteessa, ruunaa voi painostaa enemmän mutta tammaa ei. Lopuksi sain kuitenkin pari siirtymää raviin, jossa pyöreys ja pehmeys säilyi, ja ravi säilyi muutenkin kivana kierroksen ja ympyrän verran, kun en itse herpaantunut yhtään. Pyysinkin Piudelta jo alustavasti yksäriä Cyralla ensi viikonlopulle, jotta saisin silläkin asetukset taas kuntoon.. Simulaattorituntikin kyllä kovasti kutkuttaisi!

Hiekkaa! Kuraa! Kevät tulee, jee! 

Eilen ratsastin Nelsonin kevyesti, lupasin sille jo tallissa (ihan kuin se ymmärtäisi x) että jos oot hieno, ollaan ihan nopeita. Ja olihan se. Yhteensä 40 min oltiin kentällä, ja siinä jo vähän höpöteltiin ja ihasteltiin yhden pariskunnan uutta koiranpentuakin :D Tsekkasin ravissa parilla väistöpätkällä apujen läpimenemistä, parilla avopätkällä sitä että ulkolapa on hallinnassa, muutamalla voltilla sitä että ratsu kääntyy ja taipuu, tein pari käyntisiirtymistä että jarrut ja kaasu toimii ja että poni malttaa. Oikeassa laukassa tuli pari huomautuspukkia ratsastajan suoruuden tilasta sekä yksi vaihto kun se paino ei pysynyt huomautuksista huolimatta siellä oikealla, muuten sekin meni ihan superisti, mutta vasen oli ihan hirmu hienoa. Olen kuitenkin tyytyväinen tuohon oikeaankin laukkaan, muutama viikko sitten esitettiin pelkkää pukkia ja vaihtoa, kun en itse hallinnut omaa vartaloani. Loppuverkkailin sitten ponin pois ja annoin vielä iltaruuat hevosille kun siinä satuin olemaan ja kello oli sopivasti.

Tänään luvassa hevosmessuja, huomenna taas tallille. Tuleekin pitkä Nelppaputki, kun menen tunneille poikkeuksellisesti sekä maanantaina että tiistaina :D

lauantai 18. lokakuuta 2014

Syksyn ensimmäinen, osa 1: jäätynyt kenttä

Otsikossahan se jo tulikin. Plussalla oli vielä kun tallille ajoin, mutta piha oli jo jäässä. Onneksi sentään ymmärsin ottaa iltaruokintaa varten säilöpaalin sisään heti enkä alkaa miettimään sitä siinä vaiheessa kun pitäisi jo olla poneilla eväät nenän edessä...

Huoh, taas ollaan siirrytty talvimekkoaikaan.

Tällä viikollakaan ei ollut tunteja, eli ihan keskenäni menin. Toisaalta oli hyvä että kenttä oli kova, niin tuli keskityttyä tosi paljon siihen omaan olemiseen ja tekemiseen ja ratsastinkin pääosin käynnissä tehden välillä pieniä ravipätkiä. Menin siis aikalailla samalla kaavalla mitä viimeksi, tosin sillä erolla, että kun viimeksi oli pääasia saada Cyra kulkemaan piiiitkässä pyöreässä muodossa, eilen tavoitteenani oli tehdä mahdollisimman vähän ja oikein ja rennosti. Monta kertaa oikein pysähdyin pohtimaan omaa asentoani ja olemista: kannanko itseni rennosti mutta jäntevästi, mikä paikka nyt on jännittynyt kun käynnissä hevonen kulkee kuin kello mutta ravia pyytäessä selkä laskee, pää nousee ja vauhti hidastuu eikä sieltä ainakaan mitään ravia tule. Päädyin lopputulemaan, jossa koko jalka pituudeltaan jännittyy ihan pakaroita myöten kun koitan käyttää pohjetta eteenpäinmenotarkoituksessa, siirryn snadisti etunojaan, siirrän katseen maahan ("ei se kuitenkaan ravaa") ja heitän ohjat pois. Ei kovin hyvä lähtöasetelma hyvää ja tasapainoista ravia ajatellen.

No. Miten edetään. Todetaan että ihan sama, keskityn jalat rentona olemiseen, ja maiskutan sen raviin. Toimi. Ainoa vaan että kai sillä jalalla pitis pystyä vaikuttamaakin. Ja edelleen kun koitan laittaa jalat kiinni tai käyttä niitä, reaktio on sama. Tässä kohtaa olen hetken kiittimet ristissä siitä hyvästä, että mulla on ratsuna hevonen joka ei yksinkertaisesti vain toimi puristaen, potkien ja vetäen, vaan ihan oikeasti joutuu tekemään asiat ajatuksella ja oikein, sekä hallitsemaan kehonsa. Aloin ensin miettimään ylävartaloani ja keskivartalon tukea etsien käynnissä syvää istuntaa. Kun löysin hyvän, syvän ja rennon paikan itselleni satulassa, aloin pikkuhiljaa yritellä sitä raviakin jälleen. Alkuun ei kovin kaunista, ja siirryinkin pian takaisin käyntiin. Käynnissä koitin saada hevosta pysymään aktiivisena ja pehmeänä sekä volteilla, mutta vasta pohkeenväistössä osuin jackpotiin. Hevonen oli ulko-ohjalla ja rentoutui ja pyöristyi. Siitä raviin siirtyminen oli helpompaa, joskin pakka levisi helposti edelleen. Eikä korjaantunut sillä väistöllä, ylläri, jos ei osaa jalkojaan käyttä... Jollain voltilla taivuttaessa jotain silti tapahtui, ja löysin sekä itseni että jalkani myös ravissa, ja Cyra oli yhtäkkiä tosi super. Kokeilin vielä vähän lyhentää ja taivuttaa mutta en saanut selkää laskemaan ja hevosta huonoksi, joten ravailin sit hetken vielä keventäen tosi hienosti eteen alas-venyttävällä hevosella :)

Lol mikä vaahtohuuli :D
Loistava fiilis kun omalla ratsastuksella ja omaa tekemistä muuttamalla itse pystyy saamaan hevosen noin hienoksi! Siinä kun loppuhoitelin ja rasvailin Cyraa ratsastuksen jälkeen, pullahti suusta ulos vielä oikein kunnon vaahtopallo. Oli melko koomisen näkönen siinä hilluessaan, mutta ainakin suu on toiminut eli jotain olen oikein onnistunut tekemään! Toivottavasti sunnuntaina olisi kenttä taas sula, niin pääsisi vielä ratsastamaan kunnolla, kun hyvällä tuurilla saan kuvaajankin mukaan :) Tämä päivä muistutti taas siitä, että talvi on entistä lähempänä, eikä hyvä pohja ole enää itsestäänselvyys. Toivon mukaan talvellakin pohjat on kuitenkin pääosin jotain muuta kuin peilijäätä tai jäätynyttä hiekkaa että pystyisi edes vähän tekemään jotain.