Koska C oli hidas sekä eteen että sivulle, pyrin ratsastamaan alkuun käynnissä pysähdyksiä, ja jos ei seisty paikallaan löysällä ohjalla (Cyralla on paha tapa vähän lähteä valumaan eteenpäin heti kun pysähdyksessä myötää ohjalla) tehtiin muutama askel peruutuksia, ja siitä sitten reippaaseen käyntiin. Ravissa tehtiin pieniä temponmuutoksia sekä päätyihin erikokoisia voltteja ja ympyröitä, joissa niissäkin piti liikkua edelleen eteen pyydetyssä askellajissa, ei jäädä jäkittämään eikä rikkoa laukalle koska ei huvita astua sisältä alle.
Devil lives in details. Nelsonin otsapanta, kokonaishevoskuvia ei taaskaan ole. |
Loppupeleissä sain ratsastettua Cyran todella hyväksi omaan makuuni, vaikken ehkä ihan niin tasaiseksi ja oikealta riittävän irtonaiseksi, mitä sen pitäisi olla. Siinä oli sopivasti painetta ja kierroksia (joka tosin purkautui hetkittäin epätasaisuutena kun oma käsi ei ollut ihan kartalla) jotta se liikkuisi reippaasti eteenpäin, mutta kuitenkin kuunteli hyvin myös pidätteet läpi ja kantoi itsensä eikä vain höökännyt ympäri kenttää kuin Vermossa konsanaan kädellä maaten. Laukkaa en juuri jaksanut ratsastaa, mutta sen minkä jaksoin, se oli mielestäni varsin hyvää ja toimivaa siihen nähden että kuski enimmäkseen vain ohjasi eikä vaikuttanut hevoseen. Lopussa ravi oli jo erittäin hienoa ja kivaa, ja oli kiva lopettaa vielä valoisan aikaan ja lähteä radalle käpyttelemään loppukäynnit :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti