Näytetään tekstit, joissa on tunniste siirtymiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste siirtymiset. Näytä kaikki tekstit

lauantai 2. toukokuuta 2015

Kaksi kertaa peräkkäin ei ole vahinko, aka valoa tunnelin päässä

Muutaman edellisen viikon ratsasteluista en ole ehtinyt kirjoittaa, eikä niissä paljoa muuta olekaan kuin pahaa mieltä. Tällä viikolla asiat ainakin toistaiseksi näyttävät menevän taas parempaan suuntaan.

Vappuhurjastelut hurjastelin Cyran kanssa ja tehden iltatallia. Lähdin torstaina liikenteeseen asenteella, että ihan sama vaikka tekisin käynti-ravisiirtymisiä koko ajan, mutta nyt laitetaan jalat roikkumaan rentona ilman puristusta ja minkäänlaista turhaa liikettä. Tekniikka toimi, tai sitten osteopaatti auttoi, tai alkuviikon runsaampi muu liikunta, mutta joka tapauksessa sain tehtyä pienillä avuilla vakaana hyviä siirtymisiä, keskityttyä korjaamaan omia virheitäni enemmänkin (käden vakaus siirtymisissä, kyynärpäiden paikka, istuinluut, mitä näitä nyt oli), tehtyä monta hyvää laukannostoa niin käynnissä kuin ravissakin sekä hevosen kulkemaan hirmu kivana ja pehmeänä.

Edelleenkin mulla on ongelmia suoruuden ja istuinluiden kanssa: oikea laukka oli niin hankalaa ettei varmaan olisi Nepan kanssa onnistunut ollenkaan, ja istuinluut tuntuvat olevan ihan eri asennossa. Kuitenkin pitkästä aikaa pääsin ratsastamaan ja vaikuttamaan hevoseen ja mukautumaan sen liikkeesen ilman että muutun vähän kuin matkustajaksi, pilotiksi joka määrää suunnilleen askellajin ja suunnan. Olipa kiva olo, kun ratsu alla lähtee taas pitkästä aikaa hakemaan pyöreyttä. Olihan se nyt rehellisesti sanottuna pitkä kuin pölynimuri, etupainoinen kuin mikä ja liikkeeltään hidas ja matala, mutta suunta oli ehkä noin 200% parempi mitä edellisenä muutamana kuukautena.

Perjantaina jatkoin harjoituksia vähän samalla teemalla, mitä nyt jo vähän enemmän kääntelin ja otin mukaan ohjaus- ja reagointiharjoitukseksi kentällä olleen kavaletin. Istuinluut todella kertoivat olleensa eri asennoissa eilisen jäljiltä, vähän aikaa jo epäilin vasemman tulevan ulos asti moikkaamaan, niin hellänä tuntui olevan :D  Sain kuitenkin edelleen mielestäni entistä paremmin otetta hevoseen varsinkin ravissa, ja vaikka laukka ei mennyt yhtä hyvin varsinkaan kavaletilla (tulin huonosti, ohjauksessa vikaa ja C joutui seivaamaan tilanteen useamman kerran), niin sain ratsastettua hevosta siirtymisillä hyvin myös takaisinpäin avuille, kun se innostuttuaan muuttui vahvaksi edestä. Lopuksi se liikkui oikeasti ihan superhyvin: oli pyöreä, kevyt, herkkä ja kantoi itsensä, oli siis sellainen Cyra, mitä se oli puoli vuotta sitten kun aloitin ratsastamaan sitä muutenkin kuin tunneilla.

Pitää koittaa nyt saada itseni suoristumaan entisestään. Toinen osteopaattikerta on jo jonossa, olen kiinnittänyt huomiota työasentooni, ja koittanut liikkua muutenkin kuin ratsastaen. Todella toivon että tämä sukellus jäi nyt tähän!

maanantai 13. huhtikuuta 2015

"Täällä on kaksi hevosta ja yksi heliumpallo, sä saat sen heliumpallon"

Keskiviikkona tunnilla Tuuli isolla Tuulla. Nelsonilla oli vähän virtaa sisäänhakiessa edellisen päivän vaparin jäljiltä, ja koska mun tunnista tuli tukiopetustunti, niin sain ratsuksi sitten sen. Kentällä N ei enää pöljäillyt, alkuun vaan keskittyi enemmän maisemien katseluun kuin muhun, joten aloitettin ensin asettamalla ja sitten taivuttamalla kaulaa sisään. Myöhemmin taivuttelin kaulaa molempiin suuntiin, ja tunnilla keskityttiinkin siihen että itse pidän tasaisen tuntuman ollen nopea, ja poni kuuntelee ja keskittyy muhun eikä maisemiin. Itse toteutin taas helmasyntiäni ja tein liikaa, monesti poni pääsi paljon paremmin itse tekemään asioita, kun hetkeksi oma keskittyminen herpaantui ja jäin katsomaan kentän yli lentävää lintuauraa, yllättäen yhtäkkiä Nelppa olikin hetken ihan sikapyöreä, rento ja pehmeä. Ennekuin taas aloin tekemään asioita...  Päästiin myös kiinni vähän siihen mun yhden pitkänsivun alun laukanvaihto-ongelmaan, sillä syy on siinäkin sama. Koitan ratsastaa liikaa ja poni kuvittelee että haluan vaihtoa. Kun tulin maisemia katsellen samaan mutkaan, niin oho, kaikki meni hyvin. Tekemistä on siis suoruuden lisäksi myös rento+jäntevä/jännittynyt -osastolla. Lopuksi vielä tein täyskaartokahdeksikkoa laukassa jossa ratsastin vaihdon suoristuksessa. Vaihto vasempaan tuli tosi usein ennakoiden, mutta vaihdot oikeaan oli hirmu kivoja. Kaikenkaikkiaan tunti meni positiivisissa merkeissä, ja jäi paljon mietittävää just tuosta suoruudesta.

Todiste! Kyllä mä ihan oikeasti ratsastan :D
Kuvaaja Piude Myrskog

Torstaina ratsastin Cyran. Se tykkäsi kanssa katsella alkuun maisemia, mutta tein sen kanssa vähän samaa mitä Nelsonilla edellisenä päivänä, eli niitä taivutuksia. Keskityin myös siihen että olisin itse nopea jotta hevonenkin olisi nopea, ja että uskaltaisin ratsastaa ja vaatia sitä reaktiota. Tein paljon siirtymisiä ja temponmuutoksia sekä vähän voltteja kääntymisen ja taivutuksen tsekkaamiseksi. Alkuun onnistuin tekemään siitä taas ihan sikakauhean, mutta tuntuma oli kuitenkin tasainen ja selkeä koko ajan ohjan roikkumatta. Lopuksi se oli hetken ihan sikahyvä, pyöreä ja kantoi itsensä, niin lopetin äkkiä :D Ei meillä yhtä hyvin mene vieläkään kuin viime syksyn alussa, mutta onneksi suunta on taas parempi. Pitäisi vaan olla tyytyväinen niihin pienempiin edistysaskeliin eikä odottaa että poks yhtäkkiä joku kerta kun sinne menee, se tanssisi mun alla kuin GP-kouluratsu. Malttia siis, ja lisää työtä. Ja venyttelyä!

Torstaina tallille tullessa oli vastassa pelkkiä madallettuja hevosvoimia. Enpä ole koskaan nähnyt koko poppoota samanaikaisesti päiväunilla, Cyra varsinkin oli ihan naama maassa :D

Eilen ratsastin vielä Nelsonin. Se oli edelleen aika virtaisa, jopa niin että se ihan oikeasti mm. kyttäili kentän vieressä maassa olevia asioita. Kerran se hyppäsi paikallaan, ja sitten se tuntui kuin hengähtävän, ja alkoi keskittyä. Aluksi keskityin itse pitämään taas tuntumaa ja olemaan nopea ja kevyt. Ratsastin Nelsonia aika lyhyenä ja aloitettiin melko reippaasti, kun poni oli vähän saippuamaisen liukkaan oloinen. Tein alkuun käynnistä pysähdyksiä ja sen jälkeen siirtymisiä askeleen sisällä sekä käynnissä että ravissa, jotta jarrut todella toimisivat, jonka jälkeen aloin hyvin nopeasti laukkaamaan. Laukassa ihan vaan edettiin hanskassa ja tehtiin ympyröitä koittaen välttää tahattomia vaihtoja. Oikeassa kierroksessa mulla oli taas paljon ongelmia joten ihan putkeen ei mennyt, vasen sen sijaan oli todella hyvää ja hienoa alusta asti. Avoa en tänään osannut ratsastaa (ettei vaan painopiste menis taas jossain ihan omissa sfääreissään, hmmm!) joten tein sitten pohkeenväistöä. Aluksi ihan ravissa vaan ennen kulmaa kääntö-suoristus ja väistö uralle jokusen kerran, sen jälkeen uralle päästyä laukannosto ja seuraavalla pitkällä sivulla taas ennen kulmaa keskelle, ja väistö laukassa uralle, pitkän sivun päässä raviin ja tasoittava voltti tarvittaessa päätyyn. Nelson oli hyvä ja hieno, reagoi kivasti, ja liikkui ihan superisti lopuksi kun annoin venyttää pidemmällä ohjalla. Hieno kääpiöratsu!

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Varovainen valo istuntatunnelin päässä

Tällä viikolla olen käynyt ratsimassa vain pari kertaa muutaman kuukauden intensiivisemmän pätkän jälkeen, ja uskallan sanoa että hyvää on tehnyt. En tiedä johtuuko siitä että olen tällä viikolla ehtinyt suorittamaan muuta liikuntaa enemmän, lepäämään enemmän, siitä että ajatukset on ehtineet kypsyä vai näiden kaikkien yhteisvaikutuksesta, mutta ratsastin sekä tänään että eilen vähintäänkin kelvollisesti. Etenkin viime aikojen menoon nähden.

Lauantaina ratsastin Nelsonin. Käytiin pitkästä aikaa kävelemässä rata ympäri, ja kun tallikaveri oli mukana, käytiin kiertämässä myös se radan toinen puoli jonka olen jotenkin onnistunut missaamaan. N oli aluksi vähän pörheä eikä suostunut radallakaan kulkemaan edellä, mutta kentällä se oli just sopivan hyvä. Tein vähän siirtymisiä ja ratsastin askellajit läpi, koska Nelson oli kiva ja liikkui hyvin, en jäänyt kauheasti viilailemaan. Vähän valuin itse edelleen oikealle, mutta sain pidettyä tuntuma hyvin, ja ratsastettua molemmat laukat oikeina ilman ekstravaihtoja!

Hiekkajalka Nelson. Omat jalkani olivat vähintään yhtä ravassa polviin asti, ja raparoiskeilla lonkkiin asti. #vainponityttöjutut, tai jotain ;)


Tänään ratsastin Cyran. Ei se edelleenkään mikään pehmeä ja mukava ollut, mutta liikkui kuitenkin eteenpäin roikkumatta kädellä, reippaasti ja nopeana jalalle. Mulla oli tuntuma, ei veto vaan pito, vaikka välillä raja olikin häilyvä. Osasin myös muutamaan kertaan korjata itseäni sekä istunnassani että avuissani, enkä jäänyt vaan henkisesti vollottamaan että "ku ei tää mee".  Vähän se tuppasi ajoittain katsomaan maisemia, mutta siitä jännityksestä huolimatta uskalsin ratsastaa ja komentaa, kun alkoi tuntumaan kusetukselle, ja kun komennuksen seurauksena oli pukki, jatkoin silti ratsastusta. Radalla oli myös kottarit, jotka ohitettii sellaisella loikalla, että pitkin ohjin maastoillessa olisin todellakin ollut ojassa... Siitä huolimatta pääsin oman itseni yli, ja käytiin vielä toinenkin kierros niiden samojen kottareiden ohi. Tein samoja siirtymisiä ja ratsastin ravissa diagonaaleilla olleiden puomien yli. Cyra jopa muutamaan otteeseen ihan haki pyöreäksikin, mutta tyhmä kuski ei osannut ratsastaa paremmin, niin yritykseksi jäi.

En tiedä paljonko vaikutusta sillä oli, että molempina päivinä ihan vaan päättämällä päätin, että tänään ratsastan hyvin, ja kerroin sen muutamaan kertaan myös itselleni ihan ääneen. Joka tapauksessa näistä jäi hyvä fiilis jatkaa vielä huomenna tunnilla :)

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Helsinki Horse Fair ja ratsastus auringonlaskussa

Hevosmessuilla tuli käytyä lauantaina. Väkeä oli paikalla ihan hirveästi, kun puolenpäivän aikaan saavuttiin paikalle niin tuntui että liikkumaan ei mahdu ollenkaan. Monenlaista oli tarjolla ja tuli nähtyä, mutta ikävä kyllä missasin messuilla sekä Aadan että Nooran ja Hertan. Kierreltiin aika hyvin ensin koko hevospuoli ja sitten toinen puoli pikaisesti, H&R-lavan mielenkiintoisia luentoja en jäänyt kuuntelemaan koska seura ei ollut hevosorientoitunutta. Kiltisti hän kyllä jaksoi hengata hevospuolella ja tuntui jopa ihan viihtyvän kisakatsomossa - kun jälkimmäisen luokan ajaksi ymmärrettiin mennä katsomaan yläriviin eikä alas portaiden viereen josta näkymät oli huonot kun ihmiset kulki koko ajan.

150 cm esterataa pitkältä sivulta. 

Expon kauppa-alue tuntui olevan todella laaja, ja tavaraa oli laidasta laitaan. Onneksi ei ole omaa hevosta - voi olla että olis tullut hankittua violetti varuste poikineen, kun niitä oli melko reilusti tarjolla :D Käteen jäi kuitenkin uusi kypärä, sekä diilaamani Showshinet Piudelle. Tuon kypärän kanssa kävi ihan hullu munkki - olen vähän katsellut uutta siitä lähtien kun putosin joulukuussa Cyralta, mutta koska en tykkää blingblingistä, haluaisin kevyen kypärän, en suostu maksamaan kypärästä yli satasta ja säädettävät saavat mut näyttämään ihan Super Marion sieneltä, tehtävä on ollut melko haastava. Monta mallia tuli tuollakin kokeiltua, ennenkuin eksyin Parkanon Ratsutarvikkeen erittäin asiantuntevalle ständille, jossa oli yksi ainoa kypärä koossa 54 - ja se on ihan kiistatta hienoin ja parhaiten istuvin kypärä mikä minulla on ikinä ollut! Maksoin kypärästä 50 €, ja illalla lappuja irroitellessani löysin siitä hintalapun - 152 € :O Kypärä tuntuu tosiaan ihan törkyhyvältä päähän, ja vaikka ei oo niin kevyt kuin voisi toivoa, luulen ettei se silti hiosta kesällä ihan sikana.

Onnellinen bloggaaja uuden kypäränsä kanssa.

Kaikkea muutakin kummallista expossa oli - nyt luulen taas hetkeksi nähneeni kaiken.

Messujen parasta antia oli kuitenkin ihan ehdottomasti illan viimeinen show, vikellysesitys jossa ekstrana Håckus vikelsi suorissa housissa, pikkukengissä ja kauluspaidassa :D




Tänään oli sitten hyvä lähteä tallille virkistyneenä, kun edellisenä iltana olin käynyt vielä kaverilla saunomassa ja vaihdattamassa sykevyön patterin. Nelppa Nee oli tänään varsin hieno, joskin kokeili lopuksi että jos mä en nyt reagois tohon jalkaan, niin kuinka kauan saan mennä nollaravia ennenkuin kuski tekee asialle jotain - no, aika pitkään. Tein taas paljon siirtymiä ja voltteja, ja Nelson kulki ihan kivasti. Huomioin myös että edelleen jään tosi helposti könöttämään takapuolellani, enkä istu ryhdikkäänä istuinluillani. Kun korjasin oman asentoni, sain kädetkin rennommiksi, ja kas kummaa se näkyi ponissakin. Oikea laukkakin oli tänään sitä murheenkryynipitkääsivua lukuunottamatta hyvää - mä luulen että vika siinä on vaan ihan mun pään sisällä, odotan vaan et kohtasevaihtaakohtasevaihtaa ja sit mennään vähintäänkin ristilaukkaa. Onneksi aamuinen tuuli laantui niin thermoleggingsit sai taas jättää kotiin, joten saappaat sai taas jalkaan. Samoin uudet ratsastushousutkin! Oli myös ihanan valoisaa ratsastaa - vielä varttia vaille kuusi illalla paistoi aurinko!

Hiekkaa! Rapaa! Aurinkoa! Saappaat! Kesä tulee!

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Thermoleggingsien paluu & epätasoista ratsastusta

Viime sunnuntain saapashehkutus sai nolon käänteen - jouduin palaamaan thermoleggingseihin ratsastushousujen alla ja sitämyöten hylkäämään taas saappaat ja siirtymään takaisin talvikenkiin ja minichapseihin.

Keskiviikon tunnilla ratsuna oli Nelson, ja tahtia haittasi ainoastaan hieman edellisen päivän spinningistä tukkoiset takareidet, varsinkin oikea. Ei juurikaan enää tunnin lopussa esitetty sulkua :D Vaikka Piude pelotteli olevansa edelleen kipeä, ei siitä näkynyt kyllä merkkiäkään. Meitä oli tunnilla kolme, jokainen teki omaa tehtäväänsä sen päivän esitettyyn kuntoon perustuen, itse en saanut nanosekunninkaan rauhaa ja se mitä ehdin kuuntelemaan, ei saaneet kyllä muutkaan :D Nelson oli kuitenkin hyvä, liikkui kivasti ja toteutti sen minkä avuiltani pyysin.  Tehtiin ensin heiluriväistöä uralla käynnissä sisään ja ulos, sen jälkeen parin kevyenravikierroksen jälkeen väistätettiin ravissa takapuoli sisään molempiin suuntiin monessa pätkässä kerrallaan (suoristus kulmasta - väistöä muutama askel - suoristus muutama askel - väistöä muutama askel jne) molempiin suuntiin, parhaimmillaan pieniaskelisella ponilla ehdin 40 m pitkän sivun aikana tehdä viisi pätkää. Sen jälkeen tulin pitkällä sivulla ravissa avoa molempiin suuntiin - pitäisi muistaa kantaa vasen käsi ulkokätenä, parantaisi varsinkin avon laatua ihan huomattavasti. Ihan lopuksi kokeiltiin vielä ravissa sulkua, mutta oikea jalkani oli tässä vaiheessa jo niin tökkö etten saanut sulkua aikaiseksi sinnepäin ollenkaan, vasemmassa onnistui vähän paremmin. Loppuraveissa ratsastettiin runsaiden kokoavien liikkeiden jälkeen vielä eteenpäin, että hevoset sai liikkua ja venyttää.

Nelson ja Söpö

Torstaina ratsastin Cyran. Jatkoin käynnissä näitä heiluriväistöasioita, C oli ihan superkivan tuntuinen, kunhan vaan kuski olis osannut ratsastaa. Käynnissä kaikki meni superhienosti, mutta en tiedä mitä ihmettä teen raviinsiirtymisessä kun siinä vaiheessa hieno ratsu alkaa muistuttaa enemmän WC-ankkaa... Asiaa ei taatusti helpottanut se, että aloin ratsastamaan Cyraa kuten Nelsonia tuossa tilanteessa, ruunaa voi painostaa enemmän mutta tammaa ei. Lopuksi sain kuitenkin pari siirtymää raviin, jossa pyöreys ja pehmeys säilyi, ja ravi säilyi muutenkin kivana kierroksen ja ympyrän verran, kun en itse herpaantunut yhtään. Pyysinkin Piudelta jo alustavasti yksäriä Cyralla ensi viikonlopulle, jotta saisin silläkin asetukset taas kuntoon.. Simulaattorituntikin kyllä kovasti kutkuttaisi!

Hiekkaa! Kuraa! Kevät tulee, jee! 

Eilen ratsastin Nelsonin kevyesti, lupasin sille jo tallissa (ihan kuin se ymmärtäisi x) että jos oot hieno, ollaan ihan nopeita. Ja olihan se. Yhteensä 40 min oltiin kentällä, ja siinä jo vähän höpöteltiin ja ihasteltiin yhden pariskunnan uutta koiranpentuakin :D Tsekkasin ravissa parilla väistöpätkällä apujen läpimenemistä, parilla avopätkällä sitä että ulkolapa on hallinnassa, muutamalla voltilla sitä että ratsu kääntyy ja taipuu, tein pari käyntisiirtymistä että jarrut ja kaasu toimii ja että poni malttaa. Oikeassa laukassa tuli pari huomautuspukkia ratsastajan suoruuden tilasta sekä yksi vaihto kun se paino ei pysynyt huomautuksista huolimatta siellä oikealla, muuten sekin meni ihan superisti, mutta vasen oli ihan hirmu hienoa. Olen kuitenkin tyytyväinen tuohon oikeaankin laukkaan, muutama viikko sitten esitettiin pelkkää pukkia ja vaihtoa, kun en itse hallinnut omaa vartaloani. Loppuverkkailin sitten ponin pois ja annoin vielä iltaruuat hevosille kun siinä satuin olemaan ja kello oli sopivasti.

Tänään luvassa hevosmessuja, huomenna taas tallille. Tuleekin pitkä Nelppaputki, kun menen tunneille poikkeuksellisesti sekä maanantaina että tiistaina :D

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

"Jos pidät jalan kiinni, käsikin pysyy vakaana"

Otsikkona viikon tärkeimpiä poimintoja.

Viikko on ollut aika huima - tallilla joka päivä tiistaita ja keskiviikkoa lukuunottamatta, jotka nekin ovat olleet täynnä ohjelmaa. Maanantaina Nelson oli muuten hyvä, mutta kentän takana pellolla liikkunut joku sai sen erittäin jännittyneeksi ja se pelkäsi tosissaan. Ymmärrän kyllä, ääni kuuluu mutta mitään ei näy. Lähinnä koitin vain rentouttaa ponia, suunnitellut puomiharjoitukset ei toteutuneet. Lopussa sain sen kuitenkin vähän rentoutumaan kun jäimme tekemään neliötä toiseen päätyyn, ja se teki ihan hyvin töitä.


Tuli päähiki. Tai ajatus? :D

Keskiviikkona oli tarkoitus taas tehdä niitä puomihommia, mutta kaksi vapaapäivää putkeen sai ponista melko ilmavan, joten keskityin siirtymisiin. Poni oli tosiaan ihan kierroksilla, pysäytyksissä ei malttanut seistä paikallaan ja jos ei koittanut vaellella, se polki etujalkaa. Laukannostoissa oli tosiaankin aktiivinen takaosa (:D), mutta sain myös pari aivan törkeän hienoa, ylämäkeen tulevaa nostoa aikaiseksi. Edelleen mulla oli ongelmia itseni ja oman painopisteeni kanssa, ja oikea laukka ei oikein tahtonut kulkea, ja ekstravaihdot eivät varsinaisesti tasoittaneet ponin mielialaa. Poni olisi kaivannut reipasta laukkatyöskentelyä, mutta kenttä oli mennyt jo sen verran pehmeäksi, että en nähnyt sitä järkevänä.

Perjantaina töiden jälkeen ratsastinkin sitten sekä Cyran että Nelsonin. Kenttä oli lämpötilan nousun takia muuttunut ihan suoksi, ja Cyra ei arvostanut yhtään, en meinannut millään saada sitä irti pohjasta. Se liikkui muuten ihan kivasti ja oli rento ja mukava, mutta todella raskas jalalle. Sain sitä vähän kevyemmäksi siirtymisillä, jotka on muuten olleet tämän viikon teemana, mutta en saanut sitä niin aktiiviseksi että olisin halunnut kokeilla laukkaa. Nelsonin menin perään, ja edellispäivän pöllöilystä ei ollut jälkeäkään! Se oli heti alusta todella hyvän tuntuinen, teki töitä hienosti ja mielellään. Lähinnä siis meni perusratsasteluksi, tein pari väistöpätkää, ympyröitä ja sitä mystistä oikeaa laukkaakin suoraan ja tuntumaan sen vielä todella helpolta - kaikki kävi! Olin todella tyytyväinen poniin, ja pohjakin oli vissiin vähän hyhmäytynyt tässä välissä, koska oli jo vähän parempi. Huomasin kotimatkalla hymyileväni erittäin leveästi :D


Nelppa Neen kanssa tunnilla pari viikkoa sitten, ennen Piuden reissua.
© Asta Keränen

Eilen Ella piti meille tuntia heti aamusta. Ai hitsi että noin nuori likka omaa tuollaisen virhesilmän, ja vielä osaa kertoa näkemänsä ja neuvonsa tilanteen korjaamiseen selkeästi! Tässä jää todella moni uraa pitkään tehnyt ratsastuksen"opettaja" kovasti kakkoseksi! Menin Nelsonilla, ja kas, aloitettiin käynti-ravisiirtymisillä. ;) Mulle Ella antoi ohjeeksi sen, että kun poni on pieni, niin vaikka ei tunnu siltä että se etenee, se kuitenkin liikkuu kokoonsa nähden sopivassa tempossa. Se myös helposti lähtee itse kiireiseksi ja liikkuu vauhdilla eli siis juoksee pois ratsastajan alta ja lintsaa työnteosta. Tätä samaa asiaa olin itsekin miettinyt parina edellisenä päivänä, mutten saanut pidätteitä riittävästi läpi jännittymättä niin mentiin sit vähän reippaammin. Virhe ;) Samoin sain tuon otsikon vinkin vakauttamaan kättä - mulla muutenkin jalka irtoaa helposti, ja jos ei itsellä ole riittävää tukea sekä keskivartalosta että jalasta, niin tokihan sitten myös ylävartalo ja kädet elää omaa elämäänsä. Minun myös pitäisi ratsastaa herkkää ponia istunnalla, sillä Nelppa on todella herkkä ja jännittyy, jos esimerkiksi pidätettä tehdessä tulee otettua liikaa kädellä. Ellan neuvoilla sain ratsastettua todella kivoja siirtymisiä, ja pidettyä itseni vakaampana. Sain myös ponin pysymään paremmin suorana. Laukassa suoristelimme ponia lisää, tavoitteena laukata ympyrällä poni asetettuna ulos. Tämä oli vaikeaa ponin lisäksi myös mulle, mutta saatiin muutama ihan törkyhyvä pätkä aikaiseksi, vaikka Nelson myös muutaman kerran pukilla ilmoittikin, mitä mieltä oli loskasta ja työnteosta :D Sille piti ihan oikeasti suuttua siinä sen mukavuusalueen reunalla, ja toki kiitellä paljon kun se vielä tsemppasi. Lopuksi vielä venyteltiin ravissa eteen-alas, tässäkin Ella muistutti että ei pidä heittää ohjaa pois tai hevoselta menee tasapaino ja se joutuu nostamaan kaulansa ja laskemaan selkänsä, vaan ohjaa pitää valutella pikkuhiljaa hevosen pyytäessä.

Tänään vielä yksi Nelson jäljellä, varmaan edelleen tehdään siirtymisiä eilistä muistellen.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Ratsastelua ja rupistelua

Muutama rivi eilisestä. Cyralla itsenäisesti työviikon jälkeen. Kenttä oli kovahko muttei liukas, ja Nelppa ratsastusseurana vähän loivensi jännitystä siitä että se taas alkaa sätkimään. Ei tehty mitään kummallista, alkuun vähän väistöä takaosan aktivoimiseksi, sitten siirtymisiä hevosen aktivoimiseksi. Cyra oli aika hidas ja jähmeä alkuun, ei kyllä yhtään niin pahasti mitä keskiviikkona. Sain sen ihan ok:ksi, ja lopussa jopa ihan hyväksi, koitin myös vähän asetella ulospäin ja myös ylitaivuttaa sisään. Tein hommia lähinnä ympyröillä koittaen keskittyä myös omaan suoruuteeni ja siihen että pääsen ratsastamaan myös itse kaaren mukana enkä estä hevosen liikettä. Ei mitään ihmeellistä siis.

Lopuksi vielä Hexocil-pesu lämpimällä vedellä, sillä on jotain ihme ihottumaa kainaloissa ja etujalkojen välissä. Tein keskiviikon tunnin jälkeen näille betadine-pesun ja laitoin Terra-polya päälle, mutta eilen nämä ruvet oli kyllä pahentuneet eikä parantuneet. Jos olisi kesä, laittaisin sen enempää miettimättä ötökänpuremien piikkiin, mutta viimeistään viime maanantain pakkasessa luulisi sitkeimmänkin ökkömönkiäisen kuolleen ;) Vaihdettiin siis hieman varustusta jottei panssarivyö etureunoineen ainakaan hankaisi näitä yhtään enempää. Toivottavasti lähtee nyt paranemaan, tehdään Betadinepesut päivittäin ja toistetaan Hexocil-pesu tarvittaessa.

maanantai 5. tammikuuta 2015

Bad riding, part 2443

Eilen ratsastelua Cyralla keskenäni. Mulla on selkeästi tosi pahat takaumat joulukuulta - for no reason, ratsastin ihan sikahuonosti, ihan sikajäykästi, pääosin kädellä ja jalat ihan löllövoimattomina. Ylläripylläri hevonenkin oli tosi hidas eikä mitenkään erityisen rento, ja vaikka Piude kentän laidalla käydessään sanoikin että lumen alla on hiekka eikä jäätä, arkailin silti poistua vähän pehmenneeltä ympyräuralta. Koitin siis parhaani mukaan estää hevosta liikkumasta mihinkään saada sitä vähän kevyemmäksi ja reaktiivisemmaksi, ja sainkin lopussa itseni rentoutumaan ja reagoimaan niin että se on mahdollista myös ratsuraukalle.

Tein lähinnä taivutuksia ja vastataivutuksia ympyräuralla, pari avopätkää, muutaman pysähdyksen sekä siirtymisiä ravista käyntiin että askellajin sisällä. Kun pyysin asioita tarmokkaasti, niin hevonenkin kuunteli, ja kun joustin kädellä, hevonenkin uskalsi tukeutua siihen. Suurin kompastuskivi olikin varmasti just se jatkuva käsijarru - turha mun on niillä evillä yhtään läpytellä, jos ratsun tarttee juosta päin betoniseinää. Lopuksi onneksi sain muutaman pätkän jotain etäisesti rennolta ravilta muistuttavaa läpytystä eteenpäin, ja kun siirtyminen käyntiin oli vielä ihan ok, tulin alas ja kävelin loppukäynnit maasta. 

Tästä ei onneksi voi paljoa muuta kuin parantaa, ja ehkä tää jatkuva väsymyskin kohta jo loppuu niin jaksaa ratsastaessakin keskittyä siihen että mitä ja miten tekee. Vähän tää on nyt tuuliajelua tää mun ratsastelu, mutta ehkä tää tästä. Ainakin toivon niin.



Ai niin. Horzen kertautuvan lahjakortin tilauskin saapui tänään. Uudet housut, vyö, hanskat, minichapsit sekä talvikengät, ja kaikki just sopivia :)

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Takaisin maankamaralle

Perjantaina ratsastin Cyran aika nopeasti, sillä se oli heti alusta asti hirmu hyvä. Mulla oli apunarut mukana mutta ne kyllä roikkuivat koko ajan ihan löysällä, sillä Cyra kulki hienosti pyöreänä, toimi nätisti pienillä avuilla ja kantoi itsensä pyytämässäni pituudessa todella hienosti. Tein hommia vähän blogitallin tehtävähaastetta mukaillen, tosin pidin askeleenpidennys- ja lyhennyspätkät aika paljon lyhyempinä enkä tehnyt ympyrää vauhdinhallintatarkoituksessa, vaan enemmänkin taivutusta tavoitellen. Käynnissä varsinkin ratsastin paljon temponmuutoksia ja eri kohdissa, sillä Cyra helposti jo "tietää" tehtävän parin toistokerran jälkeen ja lähtee ennakoimaan.

Ravissa lisäilin kentän kunnosta johtuen vähän maltillisemmin, mutta hitaaseen raviin etsin useampia vaihteita sekä pidemmällä että lyhyemmällä ohjalla. Tein myös jonkin verran loivia kiemuroita ajatellen varsinkin suoristukset ja suunnanvaihdot ajatuksella. Laukkatyöskentelyyn kenttä ei ollut vielä muuten hyvä, mutta käynnistä tein paljon nostoja ja muutaman askeleen pätkiä tavoitteena saada laukka nousemaan jo hyvin pienenä ja lyhyenä jotta saisin tehtyä laukasta siirtymisen suoraan käyntiin. Vasemmassa laukassa sainkin aikaan muutaman todella kivan siirtymisen, oikeassa laukassa homma ei tominut ollenkaan yhtä nätisti, ja siirtymiset raviinkaan ei olleet kovin harmonisia. Lopuksi vielä keventelin pidemmällä hevosella eteen-alas ja loppukäynniessä vielä vähän taivuttelin kaulaa ennenkuin iltaruokin hevoset.

Perus silmäkuva, otettu ennen ulkoilua

Lauantai ei ollutkaan niin kovin success. Cyra veti tarhassa sisäänhaettaessa ensin hirveät rallit, ja oli jo satuloidessa normaalia enemmän lohikäärme. Melkein jo mietin että aikooko se tosiaan haukkaista hihasta, mutta ei se sitten tohtinut. Radalle mennessä se vähän kytisti kaikkea, oli pinkeä ja eilinen herkkyys ja kylkien pehmeys oli todellakin ollutta ja mennyttä; normaalisti kun pohjeavusta tapahtuu kyllä jotain, nyt oli ihan sama oliko apu pieni vai iso, niin vastassa oli ihan kivikovat tuntsarikyljet ja nollareagointi. Kentällä se toimi käynnissä vähän paremmin, kun tein alkuun tehtävää päätyyn voltti (joka kierroksella pienempi), pitkän sivun alusta väistätys uralta sisään muutama metri, suoristus ja terävä kulma lyhyelle sivulle, jossa suoristus, taas uusi hyvä kulma ja reilusti uran sisälle kävelemään suoraan jossa pysähdys jokaisen aidantolpan kohdalla selkeästi reippaasta käynnistä, seisominen rauhassa eikä vähän valuen liikenteeseen ja liikkeellelähtö myös selkeästi ja aktiivisessa käynnissä. Tässä vaiheessa Cyra jo sätkähti kerran kun trailerin lokasuojan päältä putosi sohjolunta, mutta sen jälkeen jatkoi kyllä ihan kuten pitikin.

Koska ratsu tuntui hyvältä, aloin pikkuhiljaa siirtämää sitä raviin, tyypillisesti alkuun pidemmällä ohjalla. Noin ekan 15 ravimetrin jälkeen tallin kulmalla pitkällä sivulla Cyra taas erittäin epäcyramaisesti pelästyi jotain, toki just sillä hetkellä kun itse olin kevennyksestä ylhäällä, ja veti erittäin cyramaisesti melonin nokkaan siitä kun kehtasin laskeutua takaisin satulaan ei-niin-kovin tasapainoisesti ja teki muutaman melko notkean rodeoliikkeen, ja lensin sitten varmasti todella näyttävällä kaarella kaulan yli koska tuossa kohtaa hevonen ei todellakaan jeesannut nostamalla päätään... Ehdin siinä ajatella että ei kuulu ihmisen jalkojen olla ylempänä ihmisen pää, kun kuului jo kops ja hetken keräsin kyljelläni maailmaa taas siihen järjestykseen missä sen pitikin olla ja kävin kroppaani läpi että sattuiko pahasti. No ei sattunut, eikä ratsukaan liikkunut minnekään, niin hetken vielä tasasin sykkeitä ja järjestelin epäjärjestykseen ravisteltua pääkopan sisältöä takaisin ojennukseen ennenkuin jatkettiin harjoituksia.

Cyra ei rentoutunut kunnolla koko loppuaikana ja kyttäili sitä samaa päätyä joka kierroksella vaikka itse väkisinrentoutin itseni todella monessa kohtaa ja yritin keksiä korvaavaa tekemistä, mm. kolmikaarista kiemurauraa jossa koitin olla tarkkana taivutuksen ja suoristusten kanssa. Laukkatreenin suoritin siis suosiolla siellä toisessa päädyssä, tein ympyrällä vähän kokoamisharjoituksia sekä nostoja, ja koitin itse istua mahdollisimman hyvin laukassa mukana antaen hevosen tehdä töitä rauhassa. Laukka olikin heti ekasta nostosta alkaen hyvin pyöreää ja eteenpäin menevää, ja ratsu muutamaan otteeseen jopa pärski, joten ei se ihan hirmu huonosti mennyt. Laukassa se olikin ihan ehdottomasti eilen parhaimmillaan, muissa askellajeissa se puukylkisyys ja jännitys oli vähän turhan paljon pinnalla.

Loppukäynneissä radalla se otti vielä muutamat lähdöt, ja kerroinkin sille (toki kauniiseen sävyyn rauhoittaakseni sitä) erittäin monisanaisesti, mitä mieltä olin siitä ja sen toiminnasta tänään. En tiedä oliko sillä kiiman takia paikat kipeinä, vähän sellainen olo jäi, ja kaksi pms-oireista ei varsinaisesti ole kauhean kiva juttu lopputuloksen kannalta. Selkäänsä se ei aristanut ennen tai jälkeen ratsastuksen, mutta laitoin silti Arnikaa koko pitkien fileiden pituudelta aina alas kankkuihin asti, ja laitoin vähän kosteiden loimien sijaan villaviltin ja fleeceloimen, ettei vahingossakaan ainakaan jatkossa pääse kylmettymään ja kipeytymään. Itse olin tänään niin jumissa toisesta pakarastani (en tiennytkään että ihmiseen voi nousta tuollaisia monta senttiä korkeita pahkuroita!) että jätin alkuperäissuunnitelmana olleen Capun ratsastuksen väliin :(

Kääpiökäsi.

Kypäräostosteluahan tämä tietää, koska pään osuessa maahan kuului hyvin selkeä poks. En halua ajatellakaan, mikä olisi tilanne jos kypärää ei olisi ollut. Voisi olla päässä samanlainen pahkura kuin reidessä, tai sitten päässä voisi olla vastaavankokoinen kuoppa siinä kohtaa missä tuli maakosketus. Onneksi on Horzelle vielä yksi vähän isompi lahjakortti jäljellä!

maanantai 17. marraskuuta 2014

Paluu arkeen kuskin saikun jälkeen

Eilen olin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tallilla, astetta tujumpi flunssa piti meikäläisen hyvinkin tiiviisti peiton ja lakanan välissä kokonaisen viikon, eikä sen jälkeenkään ihan ole kunto palautunut normaaliksi. Eilenkin vielä olin ratsastuksen jälkeen hyvin puhki, vaikka pääsääntöisesti kävelin ja kevensin - laukkasin vain vähän ja harjoitusravissa en istunut juurikaan. Cyra oli todella hyvä, joskin alkuun aika hidas jalalle - onneksi N pyörähti tallille ratsastamaan Nelsonia, niin toi mulle tallista vähän pidemmän käsikaasun. Pari huomautusta suoraan pohkeen taakse riitti, ja kas, taas oli iloisena pienestä avusta omilla jaloillaan liikkuva hevonen.

Koska C oli hidas sekä eteen että sivulle, pyrin ratsastamaan alkuun käynnissä pysähdyksiä, ja jos ei seisty paikallaan löysällä ohjalla (Cyralla on paha tapa vähän lähteä valumaan eteenpäin heti kun pysähdyksessä myötää ohjalla) tehtiin muutama askel peruutuksia, ja siitä sitten reippaaseen käyntiin. Ravissa tehtiin pieniä temponmuutoksia sekä päätyihin erikokoisia voltteja ja ympyröitä, joissa niissäkin piti liikkua edelleen eteen pyydetyssä askellajissa, ei jäädä jäkittämään eikä rikkoa laukalle koska ei huvita astua sisältä alle.

Devil lives in details. Nelsonin otsapanta, kokonaishevoskuvia ei taaskaan ole.

Loppupeleissä sain ratsastettua Cyran todella hyväksi omaan makuuni, vaikken ehkä ihan niin tasaiseksi ja oikealta riittävän irtonaiseksi, mitä sen pitäisi olla. Siinä oli sopivasti painetta ja kierroksia (joka tosin purkautui  hetkittäin epätasaisuutena kun oma käsi ei ollut ihan kartalla) jotta se liikkuisi reippaasti eteenpäin, mutta kuitenkin kuunteli hyvin myös pidätteet läpi ja kantoi itsensä eikä vain höökännyt ympäri kenttää kuin Vermossa konsanaan kädellä maaten. Laukkaa en juuri jaksanut ratsastaa, mutta sen minkä jaksoin, se oli mielestäni varsin hyvää ja toimivaa siihen nähden että kuski enimmäkseen vain ohjasi eikä vaikuttanut hevoseen. Lopussa ravi oli jo erittäin hienoa ja kivaa, ja oli kiva lopettaa vielä valoisan aikaan ja lähteä radalle käpyttelemään loppukäynnit :)

tiistai 21. lokakuuta 2014

Järkevä tamma :)

Sunnuntaina lähdin tallille ihan täysin ilman odotuksia: Sally ja Nelson olivat kisoissa ja Cyra sen aikaa yksin kotona. Edellisenä päivänä se oli kuulema esittänyt ihan yllättäen melkoisen repertuaarin erinäisiä kevätjuhlaliikkeitä jäätyään yksin kentälle Sallyn ja Nelsonin lähdettyä kävelemään rataa ympäri, ja sain monelta taholta varoituksia mahdollisesta eroahdistushevosesta. Olin siis liikkeellä ihan sillä mentaliteetilla, että jos se on jo karsinassa ihan hermoraunio, en lähde edes yrittämään kentälle, ja jos lähden, voin tulla pois vaikka heti jos tuntuu siltä että homma ei ole enää turvallista.

No, tallille tullessani mua oli vastassa ihan rela ja iloinen heppa, jonka eteen tuuppasin tupon heinää siksi aikaa kun putsasin karsinat. Cyra mutusteli eväitään ihan rauhassa, mitä nyt ehkä vähän normaalia herkemmin jäi katselemaan ja kuulostelemaan ääniä tallin ulkopuolelta, ja karsinasta kyllä näki, että jotain sambaa siellä oli kovasti harjoiteltu. Koska hevonen oli rento, lähdin sitten kuitenkin ratsastamaan, ja otin vielä varmuuden vuoksi gramanit mukaan lisäjarruksi hätätilanteiden varalta, mutta ihan turhaan. Hevonen oli ihan super.

Se kulki ihan sairaan hienosti, kantoi itsensä superhyvin ja totteli todella pieniä apuja! Ei merkkiäkään mistään tuhmailusta tai ahdistuksesta, vaan silkkaa 150% työntekoa siitä huolimatta että kenttä oli yksi iso uima-allas. Koska hevonen oli hyvä, lähdin nopeiden alkuverryttelyjen jälkeen työstämään laukkaa, joka on ollut viime aikoina sille vähän hankalaa, kun pitkä saikku vei lihaksia ja kantokykyä luonnostaan pidempänä liikkuvalta hevoselta aika paljon. Nostot oli todella hyviä ja hienoja, laukka pyöri hyvin ja siirtymiset alaspäinkin oli ihan ok siihen nähden, mitä kuskin keskivartalo toteutti... Ehdin parhaimmillani tehdä yhdellä ympyrällä neljä siirtymistä, joka on mielestäni todella hyvin :) Kun itse vaan muistin olla menossa siihen suuntaan mihin halusin hevosenkin menevän, kantaa ulkokäden ja päästää varsinkin oikeassa kierroksessa sisäkäden rennoksi, laukka oli todella hyvää ja hienoa. Treenin jälkeen Cyra venytti ihan sikahienosti eteen-alas, eli oikeita lihaksia todella vahvistettiin!

Graman roikkui koko ratsastuksen ajan ihan löysällä. Hieno, reipas Cyra! Tosin, on se ennenkin ollut yksin sisällä tallissa ja yksin kentällä kun kaverit on olleet sisällä, niin en uskonutkaan sille varsinaisen yksinolon olevan ongelma. Edellisenä päivänäkin ongelma tuli, kun kaverit poistuivat näköpiiristä.

Lopuksi vielä pesin pihalla letkulla hiekat ja ravat pois jaloista, ja tässäkin Cyran järkevyys tuli taas esille. Muodon vuoksi pidin jostain ohjasta pestessäni kiinni, pää suurinpiirtein vuohiskuopissa. Jos hevonen olisi halunnut lähteä, ei mulla olis ollut mitään saumaa siihen. Mutta tämäpä olis seissyt varmaan vaikka ihan pitelemättä paikallaan, vaikka välillä vettä roiskahti nenällekin. Lopuksi vielä annoin sille reilun tupon heinää kavereiden odotteluajaksi, kun itse menin katsomaan näitä kavereita sinne kisoihin. Ihan tyytyväisen oloisena se jäi syömään karsinaansa.

Tämän viikon heppailut jääkin ratsastuksen osalta kokonaan väliin, mutta muuten hevoset on kovinkin läsnä loppuviikon ajan. Maanantaina jo vähän aloiteltiin, mutta tänään mennään! Neljä päivää Horse Showta, vähän unta, paljon hevosia ja kavereita, jes!


keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Capustelua

Tässä pikainen yhteenveto muutaman viime kerran ratsasteluista.

Juhannuksena kävin Capulla kahteen otteeseen, ensimmäisellä kerralla yksin ja toisella kerralla mukana oli kaverini M kameransa kanssa. M:lta sain myös loistavaa palautetta ratsastuksestani, asioista joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Näillä C liikkuikin hirmu paljon paremmin, joten kiitos niistä :) Taivuttelin siis isolla ympyrällä ja volteilla, hakien liikkumista eteen ja vähän isompaa ravia. Pätkittäin meno oli todella hyvän tuntuista ainakin selkään!


Capu ja juhannustukka.

Tänä maanantaina jatkoin vähän samalla teemalla, tosin taivuttelun lisäksi tein paljon siirtymisiä. C oli alkuun aika jännittynyt, ja vähän jopa jäykkäkin parin päivän vapaan jälkeen, joten ravissa ja käynnissä jäätiin alkuverryttelyn jälkeen siirtyilemään. Hienoja pätkiä sieltä tulikin, vaikka vasempaan kierrokseen ratsu ei kauhean hyvin jaksanutkaan kantaa, ja muutenkin väsähti hyvin nopeasti. Itse menin ilman jalustimia jotta varmasti saisin pidettyä jalan rentona ja pitkänä, ja käytettyä sitä oikein, ja mielestäni onnistuinkin siinä hyvin. Capukin tuntui alun pinkeilyn jälkeen todella rennolta, ja tosiaan teki töitä koska halusi muutamaan otteeseen itse venyttää eteen-alas. Pienillä askelilla mennään siis eteenpäin :)

torstai 5. kesäkuuta 2014

"Ajatelkaa, että joka askeleelta voisitte sekä pysäyttää että tulla esteelle"

Eilen tunnilla ratsuna pikkuinen Nelson. Lämmin ilma ja linnunlaulu sai mielen hetkessä ihanaan zen-tilaan, jonka pohjalta olikin sitten mukavaa aloittaa ratsastus.

Nelson tuntui alusta asti hyvältä ja hereilläolevalta, vaikka karsinassa vähän julmistelikin, ja sain sen mielestäni heti hyvin avuille ja aktiiviseksi. Alkuun ravissa vähän normaalia kaarien ratsastelua keventäen ja myös kentän keskellä olevaa kavalettia hyväksikäyttäen, sen jälkeen aloitettiin tekemään siirtymisiä. Ensin siirreltiin molempiin suuntiin käynti-ravisiirtymisiä, jossa jo piti olla mukana ajatus, että joka askeleelta voit tarvittaessa pysäyttää ratsun tai hypätä esteen. Aktiivisuus ja avuillaolo siis päivän ääneensanomaton teema. Ravisiirtymiset oli pääosin erittäin hyviä ia teräviä, tulivat avuilla ja just silloin kun pyysin, eivätkä vasta sit joskus, eikä käyntiinsiirtymisissäkään juuri valittamista ollut.


Nelson toisenkin tunnin jälkeen menossa suihkuun.

Kun ravisiirtymiset lähtivät sujumaan, alettiin tekemään käynti-laukkasiirtymisiä. Vasen laukka oli tänään paljon helpompi, ja vaikka en saanut koko tunnin aikana yhtään selkeää laukasta alas käyntiin -siirtymää, niin varsinkin nostoista voin olla ylpeä, niitä tuli aika monta aika hienoa. Myös siinä vaiheessa kun poni koitti alkaa pullikoimaan että lällällää, nostapa itse, sain napakasti ratsastettua siitäkin ulos ihan kelvollisen noston. Toki niitä veteliä ja ravin kautta nostojakin mahtui mukaan, mutta pääosin nostot olivat hyviä ja teräviä.

Lopuksi vielä hetki kevyttä ravia, jossa poni haki todella mukavasti eteen alas.

Itse koen ratsastaneeni hyvin, ja vaikka ongelmia olikin, ne olivat tänään kohtuu pieniä ja helposti korjattavissa, kuten esimerkiksi se, että alapohje jäi helposti irti. Massiivista vinoutta tai jumia ei ainakaan minussa ollut, kuten viime viikolla oli, lieneekö syynä sitten ylipäänsä parempi mieli vai lämpimämmät kelit jotka lämmittivät myös lihaksiston paremmin. Kädetkin pysyivät kohtuullisen hyvin omilla puolillaan, vaikka täysin en niiden vaeltamista varsinkaan Nelsonin kanssa pystynyt estämään. Tyytyväisenä menin ratsun selkään, ja vielä tyytyväisempänä tulin sieltä alas.

Olin viikonloppuna myös Hippolan klinikalla, josta koitan myös saada jonkin verran ajatuksia ylös, sen verran hyvää settiä oli tarjolla!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Tauon jälkeinen huono muisti

Horse Showsta selvitty hengissä, oli tarkoitus päivitellä sieltä vähän, mutten ole ehtinyt. Juuri mitään en nähnyt vaikka Areenalla olinkin aamukasista vähintään kymmeneen illalla joka päivä (paitsi toki su). En oikein ostanutkaan mitään, Vudekan ständiltä vaan Pennit, Kauhukaupan ja Tavoitteena tasapainon. Keskiviikkona sitten ennen tuntia kävin hakemassa Horzesta Rainlegsit sekä talven varalle neopren-hanskat, joilla voi bonarina vielä käyttää puhelimen kosketusnäyttöä :D Jotenkin niin kuvaavaa, että nimenomaan tallihanskoissa on moinen ominaisuus, muu aika mennään niillä hanskoilla mitkä nyt sattuu käteen osumaan :D

Keskiviikon tunnilla Cyra, ja siirtymisiä tehtiin. Olin alkuviikosta niin superjumissa selästä ja niskasta, että toisesta silmästä alkoi jo mennä näkö, onneksi hieronta (ja myöhemmin viikolla myös liikunta) auttoi tähän. Odotukset eivät siis olleet korkealla kun kiipesin hevosen selkään, mutta yllättäen pystyin olemaan hyvinkin rento. Sain Cyran liikkumaan hyvin eteen ja tulemaan hyvin jalasta kun itse vaan muistin olla nopea ja napakka, ja se kulki muutenkin hirmu kivasti, mitä nyt oli välillä mun makuun ihan inasen raskas kädelle.

Teimme siirtymisiä, ensin askeleen sisällä, ja sitten pääty-ympyrällä ensin ravi-käynti ja sitten ravi-laukka. Käyntisiirtymiset olivat ihan ok, tuntuivat selkään aavistuksen hitailta mutta lähtivät kuulemma hyvin. Minun piti keskittyä siihen että säilytän tuntuman myös siirtymisen aikana mutten jää silti kädellä liikettä vastaan. Jos pää nousi, piti muistaa ihan inasen liikuttaa kuolainta.

Laukassa oli oikealle samoja ongelmia kuin viimeksi, ja mua niiin ärsytti, kun muistin saaneeni Ellalta täsmäneuvon ja kirjoittaneeni sen tänne, mutten enää muistanut että mikä se oli :D Laukannostot oli mulle hirveän vaikeita taas, en meinannut oikein kumpaankaan suuntaan saada sitä nousemaan. Toki, noustuaan oli hirmu hyvä. Pitää muistaa lueskella vanhoja ennen tuntia, niin jää vanhatkin neuvot paremmin mieleen.

Ensi viikolla mulla onkin Piude kertaa kaksi. Hyvä näin, ja hyvä myös että salillakäynti on palannut taas ohjelmaan :)