keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Note to self: älä naputa koko ajan.

Maanantain tunnilla Alma. Alman kanssa en oikein tiedä pidänkö siitä vai en - pahimmillaan en saa sitä liikkeelle mitenkään, mutta sitten kun saan palikat kohdilleen, ne hetkellisetkin onnistumiset tuntuvat todella suurilta. Kuten vaikka nyt maanantaina.

Lähes alusta asti sain siihen hyvän otteen, ja sain sen kulkemaan tosi kivasti pätkissä. Välillä toki hommat levisi, mutta aika hyvin sain kasattua asiat uudelleen. Jopa laukka pyöri kivasti ja pääsin myötäämään sekä kädellä että hellittämään jalalla hevosen ollessa allani pyöreänä. Jopa niin että tuolla pikkutammalla hevoset tuntuivat tulevan perä edellä vastaan. Monta tämänkaltaista työvoittoa tuli.

Käyntivolteilla kulmissa Nina sanoi myös osuvasti että anna sen kävellä. Sen oma käynti on aika pientä eikä tunnu kovin aktiiviselta, joten helposti alan vaan koko ajan jahtaamaan sitä eteenpäin, niin että se ei ehdi suorittaa kunnolla. Tämä kommentti avasi jonkin verran myös mulle uusia uria ajatuksiin siitä miltä sen sitten kuitenkin pitää tuntua.

Toinen työvoitto tuli lopputunnista, kun ilmeisesti maneesin sivuoven kohdalta putosi lunta maahan tai vastaavaa. Alma otti epämääräisen napakäännöspoistuman täysin varoittamatta, mutta pysyin kyydissä tasapainon pahemmin järkkymättä, mutta mikä tärkeintä, mielen tasapaino ei kokenut minkäänlaista kolhua tästä, vaan ratsastin tehtävän loppuun kuin mitään ei olisi tapahtunut, enkä jatkossakaan noteerannut tätä kuin ehkä vain pitämällä ko. kohdassa vähän enemmän ulko-ohjan tuntumaa. Tästä annan itselleni 5/5 hyvästä tsempistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti