Töistä ja muista kiireistä johtuen on kirjoittelu jäänyt. Hyi mulle, koska varsinkin Tigrun kanssa on tapahtunut juttuja, jotka olisi ollut hyvä kirjata ylös heti. Nyt voin vaan todeta, että edistystä on tapahtunut. Osasyynä saattaa kyllä olla se, että olen käynyt kerran-kaksi viikossa myös salilla, enkä vaan ratsastanut ja läppäröinyt.
Keskiviikkona Piudelassa tunnilla, Cyran kaviomustelman takia ratsuna Nean pikkuponiruuna Nelson. Ja hihhih mikä kaveri :D Ihan sama miten tunti olisi mennyt, mä olin taas maailman onnellisin poniratsastaja! Piude oli stewardoimassa Nations Cupia ja PM:iää, joten Malla oli taas tuuraamassa. Päästiin todenteolla töihin, Nelppa on vino ja tykkäsi lintsata menemällä ponilinkkuun ja kipittämällä. Hirmu hienoja pätkiä sain kuitenkin kaivettua siitä ulos, vaikka varsinkin oikea suunta oli meille molemmille ihan uskomattoman vaikea. Nelson ei tahtonut asettua kunnolla, ja oma oikea käteni vaelsi sään yli vasemmalle ja olin jotenkin ihan kokonaan menossa itse vasemmalle myös oikeassa kierroksessa. Korjattiin tätä ajatuksella siitä, että mun ranka on pystytolppa, josta hartiat kääntyy liikeen mukaan nivelettömänä vaakatolppana. Näin itse sain pidettyä oman menosuuntani samana ratsastettavan kierroksen kanssa myös silloin, kun oikea pohje ei mennyt läpi. Olispa kevyempi (työn alla!) jotta saisi ponia alleen muutenkin kuin vain hätätilassa.
Torstaina Tigrun kanssa vähän vaan hölköttelyä, alunalkaen en olisi jaksanut ratsastaa ollenkaan. Uskomaton tuuli sai pikkuruunan korvat pyörimään ja meno oli alkuun kaikkea muuta kuin rentoa ja mukavaa. Jotenkin sain kuitenkin itseni pysymään rauhallisena ja erittäin rentona, vaikka Tigru uunoilikin, ja siinä vaiheessa kun urpoilu lisäntyi, ulko-ohja vakaammaksi, pohkeet kiinni ja polvesta ylöspäin muu kroppa ihan relana. Jopa Maailman Pelottavimmasta MuurilaatiKostosta päästiin ohi ihan suoralla hevosella, kun muistin itse olla rela mutta tiivis, ja katsoa pois pelottavasta kohteesta. Tein voltteja ja temponvaihteluita ravissa saadakseni T:n relaamaan ja kuulolle, joka onnistui itseasiassa hirmu hyvin. Ravissa tuli jopa ihan ok-pätkiä, ja käyntikin oli kaikesta huolimatta pääosin käyntiä eikä possupassia. Laukkaa en yrittänyt, olin vähän väsynyt, ja tämänhetkinen tilanne oli olosuhteisiin nähden erittäin hyvä ja rento. Olenkin erittäin tyytyväinen nimenomaan omaan ratsastukseeni, sillä ihan täysin sen ansiosta ei päädytty kuuta kiertävälle radalle, ja edellispäivän ongelmainen oikea käsikin tuntui tänään olevan nimenomaan se kantava voima. Lieneekö johtunut sit edellispäivän harjoituksista vai mistä.
Tästä ainakin on hyvä jatkaa eteenpäin, ja toivon mukaan ehtisin myös tänne kirjailla vähän asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti