Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tigru. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tigru. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Mutkien ratsastaminen jatkuu

Piudelassa eilen tunnilla, Ella tuurasi Piuden ollessa poissa. Samoista asioista kovasti sanoi, vähän eri sanoin vaan. Ratsuna oli jälleen Cyra, joka oli alkuun raskas kädelle, ja sen jälkeen tarjosi kaikkea mahdollista mitä luuli mun pyytävän.

Tehtiin apujenkäyttö- ja ohjausharjoitusta, mutta ei niin vaikeana kuin viimeksi. Pitkällä sivulla kaksi puomia ja kolmessa kohtaa sokeripalat kapealla välillä.  Sokeripalojen väliin piti osua, ja sitten mennä ensin toisesta ja sitten toisesta reunasta puomia, joiden keskellä sokeripalat oli. Kulman jälkeen suoralla hevosella puomille, ensin koko linja suoraan noiden kapeiden sokeripalojen välistä, sitten puomille suoraan, kääntö-suoristus-kääntö-suoristus-kääntö ja suoralla hevosella taas puomin yli. Toiseen suuntaan tehtiin tuohon keskimmäiseen mutkaan vielä käyntiinsiirtyminen, ja kääntäminen tehtiin totuttuun tapaan etuosa edellä -henkeen.

Kentän koko n. 20 x 40 m, tehtävä suoristuksineen alkuun ja loppuun pitkän sivun mittainen.

Omat ajatukset ei irronneet oikein edelleenkään viikon huolista, ja ratsastelin vaan vähän menemään. En voi edes sanoa että ratsastin huonosti, koska en varsinaisesti missään kohtaa oikeasti ratsastanut, kunhan vähän ohjailin ja tyrkin menemään. Tehtävä meni kohdaltani ihan ok:sti silti, sain hevosen suoraan ja kääntymään kun halusin, oikeassa kierroksessa viimeinen mutka oli haastava kun ulkokäsi laski ja ulkolapa pääsi vuotamaan.

Lopuksi vielä laukkaa molempiin suuntiin pääty-ympyrällä. Olin itse hillittömän vinossa enkä meinannut saada tehtävän tietävää Cyraa mitenkään suoristumaan siinä ympyrällä, ja laukkakin oli aika onnetonta nököttelyä. Kivasti sillä selkä oli kyllä ylhäällä, mutta maisemat ei juurikaan vaihtuneet, ja kun tuntuma hukkui, oli tuloksena (ok, ihan kiva) ravi. Toiseen suuntaan oli helpompaa, vaikka siinäkin loppua kohden vähän joku meni kieroon ja askel lyheni. Jossain vaiheessa Ella myös sanoi oivaltavasti että rentouta lantio, ja oho, homma helpottui taas aivan valtavasti. Jalat oli kyllä aika hyytelöä ratsasuksen jälkeen. Asiaa ei auta se, että laihtumisen myötä myös jalka seilaa saappaassa. Pitää keväällä katsoa, voiko esim. kavennuksilla ja pohjallisilla tehdä asialle mitään, talveksi tämä lienee hyvä asia kun mahtuu villasukkaa ja välihousua saappaaseen sisään.

Muitakin uutisia hevosrintamalla. Lopetin Tigrun vuokrauksen erinäisten syiden summana. Harmittaa, hevonen olisi kiva, mutta näillä pelimerkeillä ei harrastus olisi ollut sitä mitä minä omalta osaltani kaipaan :/ Nyt siis mennään vain tunneilla, ja kuulostellaan, josko joku vuokrahevonen löytyisi joskus jostain. Tai ehkä vaan alan säästää parvekelaseihin.

maanantai 23. syyskuuta 2013

2 x Piude

Ohoh, tämähän on jäänyt kokonaan julkaisematta, roikkui vaan luonnoksena..

Keskiviikon tunnilla ratsuna jälleen Cyra. C tuntui alusta asti mukavalta, ja sain ravin hyväksi heti. Se ei kuitenkaan riittänyt tai varsinaisesti ollut oleellista tänään, päivän harjoitus oli apujen käytöstä. Allekirjoittaneelle erittäin hankalaa -  ehdottomasti siis tarpeeseen! Tultiin muutama kerta viiden tötsän pujottelu ihan normaalisti asettaen ja taivuttaen. Tämän jälkeen tuli se vaikea osuus -  käännä ensin hevosen etuosa uuteen suuntaan, ja sitten ota takaosa mukaan niin että se ikäänkuin väistää muutaman askeleen, asetuksen ollessa kaarteen suuntaan. Tää oli mulle ensin ihan mahdoton asia ymmärtää ja sitä kautta toteuttaa, vaikka Piude parhaansa mukaan koitti selittää eri tavoilla ("ajattele vähän sulkuväistönomaisesti" "niinkuin pohkeenväistö, mutta vasta-asetuksella").

Sitkeästi vaan jotenkin päädyin tekemään siksak-väistöä tötsien ympäri kerta toisensa jälkeen.. Hetki seisoksissa kentällä ja sen jälkeen puoli kierrosta kevyttä ravia, niin joku bitti kääntyi oikeaan asentoon ja oho, sehän toimi :) Silti välillä päädyin tekemään väistöpätkiä, jos en kunnolla keskittynyt mitä seuraavaksi teen. Haastavaksi tämän teki vielä se, että kenttä on pienehkö, ja viiden tötsän välillä tuli aika kiire ensin asettaa, kääntää etuosa, väistättää takaosa, suoristaa, asettaa toiseen suuntaan jne. Onneksi kuitenkin sain pari kertaa tehtävän onnistumaan erinomaisesti, ja ravia ratsastettua muutenkin paljon paremmaksi. Sain taas pariin kertaan sellaisen superhyvän selkä nousee-tunteen :) Lopuksi mentiin vielä vähän laukkaa, jossa rävelsin niin että Cyra teki yhden ihan sikapotkun taakse.. Muuten laukkakin oli hyvää, nostot ja siirtymiset samoin. Se hullu sadekuurokin alkoi vasta kun tunti loppui ;)

Tänään aamupäivästä Piude tuli katsomaan Tigrua. Pikkuratsu oli huonolla tavalla jännittynyt, ja jäi todella helposti pohkeen taakse. Tämä erona maanantaihin - vaikka se kytisti, se kyllä kuunteli jalkaa hyvin. Tänään se vaan oli hidas jalalle ja muutenkin vähän vaisu. Satula pyöri, kuski oli vino ja kuskin ulkoavut vuoti. Tehtiin siis paljon kaarevia uria, voltteja, kahdeksikkoja ja muuta että saatiin T kuulolle ja pohkeen eteen. Ravissa se olikin jo hyvä, mutta laukka varsinkin vasemmalle - huh. Nostot oli semimahdottomia, varmasti osasyynä tässä valuva satula, mutta Piude myös sanoi, että vasen takajalka polkee alleen enemmän mitä oikea. Laukassa olikin valtava ero puolilla , vasenta nostaessa T suoristi kaulan, luimisti korvia ja ensisijaisesti vain kiihdytti ravia, oikealle laukka nousi helposti ja ratsukin pysyi paljon pyöreämpänä koko ajan.

Itse failasin alkutunnista olemalla jännittynyt ja vähän puskemalla eteenpäin, sekä yrittämällä vakauttaa käsiä jännittämällä niitä hartioista alkaen. Eihän se toiminut, ei... No, näistä on taas hyvä lähteä miettimään asioita eteenpäin, toivottavasti vain itse ehtisin tallile enemmän! Kuitenkin tästä jäi hyvä maku suuhun, vaikka pakko myöntää, että harmitti aika paljon, kun Tigru ei (tietenkään) ollut yhtä hyvä kuin maanantaina :D Muuttunut se on kyllä paljon siitä, kun Piude viimeksi oli meitä katsomassa. Toivottavasti saataisiin aikataulut piakkoin täsmäämään, niin päästäisiin hiomaan lisää.

perjantai 23. elokuuta 2013

Älä paina, vaan siirrä!

Eilinen tunti Piudella, ratsuna jälleen Nelson. Tällä kertaa ei mennyt ihan yhtä penkin alle kuin viimeksi, vaikka alku ei lupaavalta näyttänytkään. Alkuun satula valui oikealle ja paino samoin, oikealle en päässyt mitenkään, vasen käsi laski ja oikea kramppasi. Onneksi vihdoin saatiin tähän korjaus, kun ratsastettiin suoraa linjaa Piudea kohti. Koitan kompensoida oikealle valumista painamalla vasenta jalkaa erittäin tehokkaasti alas, joka saa lantion entisestään kallistumaan oikealle. Täsmäkorjaus tähän on juurikin tuo otsikon ajatusmuutos, että en paina painoa vasemmalle alas, vaan ennemmin siirrän sitä lantiota. Hankala selittää, koska kyseessä on taas näitä tunnejuttuja. Tämän jälkeen kuitenkin homma helpottui aivan uskomattoman paljon. Kun lantio ei ollut kallistuneena koko ajan sivusuunnassa oikealle, pääsin kääntämään sitä horisontaalisesti, ja samalla mukautumaan oikean kierroksen liikkeeseen paremmin ja myös oikea käsi löysi paremmin oman paikkansa. Parempi se vasen edelleen oli, ja uuden asennon säilyttäminen vaikeaa (laukassa lähes mahdotonta..), mutta tiedänpä nyt ainakin miten korjata!

Ensin ravissa siis tehtiin vähän voltteja, että saatiin käännettyä etuosaa. Tämän jälkeen katkaistiin kenttä pituussuunnassa ja ratsastettiin Piudea kohti ensin etuosa suoraan ja sen jälkeen myös miettien takaosan suoruutta. Toiseen päätyyn ympyrälle, jossa tehtiin jokunen siirtyminen ravi-laukka-ravi. Laukka vasempaan oli helpompaa kuin oikeaan vaikka edelleen valuin helposti ulos, mutta nostot olivat hyviä. Oikeassa laukassa paino valui väärin niin että laukasta tuli huonoa, ja vaikka oltiin ympyrällä, poni vähän väliä tuntui hakevan sitä vasenta laukkaa. Laukkojen välissä tehtiin käyntipätkä, jossa vuorotellen pidennettiin ja lyhennettiin käyntiä, niin että lyhyt ei ollut sama kuin hidas ja kuollut, eikä pitkä kiireinen vaan enemmänkin niin että koko hevosen raami venyi pituutta samalla kun askelkin piteni. Näissä onnistuin mielestäni hirmu hyvin, sain ponin kokoamaan ja venymään oikeastaan pelkällä istunnalla.

Tästä sessiosta on jopa muutama kännykkälaatuinen kuva kun tallikaveri tuli katselemaan meidän tuntia, katsotaan, saisinko niistä muutaman raakattua tännekin asti esittelyyn :)


Maananataina oli Tigru, mutta siitä nyt ei oo paljon sanottavaa. Vänkäsi vastaan noin about kaikelle, ja vasta lopussa superpitkänä malttoi yhtään rentoutua ja pehmentyä.  Pohdintaa pohdintaa.

lauantai 17. elokuuta 2013

Perjantainen mielentyhjennys

Tigrulla perjantai-illan perinteinen arki irti viikonlopusta-sessio. Oon jotenkin aina ollut sitä mieltä, että perjantai-iltaisin ollaan kotona ja rentoudutaan, mutta nyt oon jotenkin alkanut pitämään siitä, kuinka hyvä ratsastus rentouttaa mielen ja erottaa viikon kiireet viikonlopun rauhasta. Viimeistään, kun ratsastuksen jälkeen kävelee pitkin ohjin pellonreunaa auringon laskiessa pikkuhijaa, ja ratsun kävellessä rentona pitkin ohjiin, unohtuvat työviikon kiireet ja ärsytykset, jos niitä vielä oli jäljellä. Lopputuloksena rentoutunut ratsastaja ja tyyni mieli, joka takaa aivan loistavat yöunet seuraavalle yölle!

Kentällä pyöriskeltiin ihan tarkoituksella mörköpäädyssä. Alkuun taas tutusti temponvaihteluita, joihin Tigru vastasikin aivan erinomaisen hyvin. Se pyöristyi hyvin jo heti alusta, ja ehdin jo nuolaista - ennenkuin tipahti. Ei onneksi kirjaimellisesti, mutta yhtäkkiä mulla oli alla superpinkeä kaikkea kyttäävä ja kaikille avuille puolikuuro pikkuratsu. Kylläpä harmitti! Erinäisen neuvottelun ja oikea-aikaisen kovemman ohjasotteen (edeltäen muutaman ei-niin-oikea-aikaisen ohjasotteen) jäljiltä sitten kuitenkin T totesi, että kai sitä sitten palataan tekemään töitä, ja kulki ihan superisti pärskien niitä herneitä nenästä. Tämän jälkeen, kun ratsu jännittyi, sain sen takaisin kuulolle ihan vaan sillä, että kävin pikaisesti alusta loppuun oman istuntani läpi - jalka pitkänä alhaalla, reidet ja pakarat rentona, kanna vakaa käsi, vatsa tiukkana ja pitkänä, hartiat takana rentoina, pää ja niska kannettuna katse eteenpäin. Pohdinkin kotimatkalla, että miksen ymmärrä tehdä tätä koskaan tunnilla? Odotanko vaan, että kun menee huonosti, Piude kertoo, mitä pitää korjata, ja säädän omat aivoni off-asentoon?

Noin muuten tein ensin paljon voltteja ja lopulta vähän avoakin. Tigrun vasen lapa eli taas ihan omaa elämäänsä, ja oli tuskallista saada se taipumaan ja kulkemaan suorana, sekä kuuntelemaan kääntävää ulkoapua. Laukassa homma taas vähän karkasi, taisi T vähän väsyäkin, rikkoja tuli paljon ja kyttäys nousi taas esille. Muutaman ihan hyvän laukkapätkän kuitenkin sain, ja laukassakin tein voltteja. Nostot oli aivan surkeita, eikä alaspäinsiirtymisistäkään viitsi puhua. Pitäisi ottaa joskus ihan asiakseen tehdä pelkkiä ravi-laukkasiirtymisiä, että saisin niihin jonkun tolkun...

Kaikenkaikkiaan olin kuitenkin hirmuisen tyytyväinen, sillä sain Tigrun mielestäni liikkumaan todella hyvin, ja vaikka välissä oli ongelmia, sain ne ratkaistua ja palattua takaisin työskentelemään kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. Sykemittari kertoi keskisykkeeksi 115 ja kaloreita kulutetuksi 434, sykehuippuja ei jostain syystä löytynyt. Tai sitten en vaan osaa käyttää laitetta oikein...

perjantai 9. elokuuta 2013

Onni on astetta terävämpi vuokris :D

Tigrulla tänään ajatukset irti työviikosta. Karmea tuuli aiheutti jännitystä, ja sit kun pikkuratsu jännäkakkaa matkalla kentälle, niin se pelästyy sitä ääntä kun kakka osuu maahan :D Mielenkiinnolla siis odotin mitä tuleman pitää, mutta yllätyin positiivisesti: tuulen suunta oli just sopiva, että kentällä kävi vain pieni vire!

Alkuun T oli superjähmeä ja hidas avuille. Varsinkin ulkoavut kulmissa ei menneet läpi, aloitinkin käynnissä tekemään kulmat vähän takaosakäännösmaisesti, niin että se ulkolapakin oli pakko liikuttaa. Tästä jatkoin eilistä avoilua sekä pari pohkeenväistöpätkää käynnissä alkuun, eikä se edelleen ollut oikein hereillä. Ravissa alkuun siis temponmuutoksia, niin että varsinkin eteen todellakin mentiin, eikä jääty arpomaan. Pikkuhiljaa, kun pikkuratsu lähti etenemään, se alkoi myös pyöristymään. Päätyihin tein voltteja ja ympyröitä, joilla asettelin tarpeen mukaan ulos ja sisään.

Työstin hetken vielä niitä avoja ja sen lisäksi hain vähän keskiravia ja kokoamista. Tigru oli tässä kohtaa ihan törkyhyvä, lisäsi superhienosti ja kokosikin ihan hyvin. Vähän tein liian pitkiä pätkiä, ja T pääsi väsähtämään, mutta otin silti laukat vielä, kun se muuten oli superhyvin kuulolla. Oikea laukka oli alkuun vähän outoa - en oikein tiedä, että menikö se ihan superhyvin lyhyttä laukkaa, vai oliko se sit kuitenkin vain hidas ja etupainoinen. Tempoa oli joka tapauksessa hankala säädellä, niin pistin sitten hetkeksi enemmän hanaa. Vasemman laukan nostossa mulla oli massiivisia ongelmia, ja varsinkin näin päin T tykkäsi työntää leuan eteen eikä halunnut pyöristyä, mutta snadilla jumpalla sain sen jotenkin myös laukassa liikkumaan kivasti eteen. Muutama rikkokin tuli, ja kaikenkaikkiaan siirtymiset oli paskoja näin päin.

Lopuksi kuitenkin Tigru ravissa venytti aivan hirveän hyvin pitkälle eteen-alas, jotta on se jotain sitten ihan tehnytkin :) Perus peltokävelyt ja pesut, ja sen lisäksi vielä showshinen avulla selvitin harjan ja hännän, kun niissä oli aika karmeita rastanalkuja. Äkkiä sitä tallilla monta tuntia vaan venähtää..

Eilen käytiin myös kaverin kanssa iltakävelyllä Etelä-Vantaan Ratsastuskoululle ja takaisin. En varsinaisesti vakuuttunut paikan nykymenosta, ainakaan positiivisessa määrin. Pakko kyllä todeta, etten ihmettele enää ollenkaan muutaman sieltä Piudelaan siirtyneen ihmisen istuntavirheitä - viitisen minuuttia katsottin tuntia, ja opettaja ei juuri edes puuttunut istunta-asioihin, ja silloin kun puuttui nekin oli epäoleellisuuksia. Turha korjata katseen suuntaa, jos koko ylävartalo kenottaa, tai kertoa että väistössäkin pohkeen paikka on sama eikä takana, jos ratsastaja samanaikaisesti vetää takanojassa ohjista taaksepäin.. Onneksi mulla on näin hyvä ratsastuskoulu jossa käydä, ja näin osaava opettaja, joka ei tyydy sinnepäin-versioon :)

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Rentoilua ilman satulaa

Tigrulla tänään vähän väsyneenä ilman satulaa hetkinen. Tigru oli liikkunut jo aamusta ja mä en jaksanutkaan keskittyä alkuperäiseen suunnitelmaan, niin jätin satulan pois ja pyörittiin ympyrällä rentoutta etsien hetki. Käynnissä ötökät häiritsivät hirveästi, ja T ei oikein jaksanut ensin keskittyä, mutta malttoi sitten nostaa selkänsä ja laskea päänsä, kun siirryin raviin. Tasajalkasätkyjäkään ei tänään tullut kuin yksi.

Pikkuratsu liikkui tänään hyvin ja reagoi apuihin mukavasti, mutta taipumisen kanssa sai tosissaan tehdä töitä. Ei niin, että se olisi ollut jäykkä eikä olisi pystynyt, ennemminkin niin, että onks pakko jos ei haluu. Kyllä se siitä sitten taipuikin, ja oli tosiaan hirmu hyvä, keveä ja rento ratsastaa ja kulki hyvin selkä ylhäällä. Ilman satulaa mennessä varsinkin huomasi oman istunnan vaikutuksen hevosen liikkeeseen, hirmu hyvää tekee mennä välillä noin. Eikä se nyt tasapainollekaan voi huonoa tehdä! Nyt onkin sitten pohkeet ihan mustat, enkä halua miettiä, minkä väristä kamaa lähtee auton nahkapenkeistä, ne kun oli tarkoitus putsata ja hoitaa ensi viikolla. Mutta mitäpä uhrauksia sitä ei tekisi paremman ratsastuksen eteen ;)

Pikaisesti tällä viikolla tapahtuneet

Keskiviikkona Piudella pitkästä aikaa ratsuna Cyra. Jotenkin olin vähän hukassa, hevonen tuntui hirmu erilaiselta mitä muistin. Hyviäkin pätkiä tuli, mutta edelleen ongelmana oli käden epätasaisuus, ja mielestäni vielä liian pitkällä ohjalla ratsastaminen. Paljon pohdittavaa jäi kyllä hampaankoloon.

Torstaina Tigru. Kamala tuuli toi ekstrajännitystä menoon taas, T teki tasajalkasätkyjä eikä halunnut rentoutua millään. Töitä sai yhden hyvän askeleen takia tehdä ehkä sadan askeleen verran.. Koitin heti alussa tehdä paljon tehtäviä jotta huomio pysyisi mussa ja tekemisessä, eikä kuvitelluissa sapelihammasvarpusissa. Käynnissä aloitin loivilla kiemuroilla yrittäen pitää käynnin puhtaana, joko yksi iso tai kaksi pienempää pitkälle sivulle, ravissa tein vaan isoja kiemuroita ja lisäilin voltteja mutkakohtiin sekä ympyrän ja/tai voltin päätyihin. Laukassa oli vähän leviämistä ilmassa, mutta varsinkin viimeinen laukasta raviin siirtyminen oli todella super. Pohkeella Tigru oli hyvin ja laukat nousi pääsääntöisesti hyvin ja täsmällisesti, vaikka muuten oli avut ei menneet ihan koko ajan perille. Lopussa T oli kuitenkin taas hyvin super ja jäin taivuttelemaan hetkeksi kahdeksikolle, itse vaan oikeaan kierrokseen asetin helposti liikaa niin ettei ratsu ollut suora. Helpotti huomattavasti taas, kun ajatteli hieman asetusta ulos.

Tänään olis taas illalla Tigruilua luvassa, katsotaan, mitä nyt saaadaan aikaiseksi.

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Juhannustigruilut

Keskiviikon tunti peruuntui hevosongelmien takia, kengittäjä on ilmeisesti tehnyt jotain niin että molemmat tammat klenkkaavat >:(  Sen sijaan menin salille kiertoharjoitteluun, jossa teemana keskivartalo. Nyt suorastaan harmittaa, että se on normaalioloissa samaan aikaan ratsastustunnin kanssa, oli kyllä niin hyvä! No, pitää käydä niissä maanantain kiertoharjoittelussa, ja skarpata siellä.

Eilen laistin tallireissun juhannusruuhkiin vedoten, mutta tuntui sopineen pikkuratsulle hyvin tämä järjestely. Alun löysäilyn ja jäykkyyden jälkeen mulla oli alla koko ajan parantava ratsu, joka vähän ennen loppuraveja oli ihan törkyhyvä. Kevyt, reaktiivinen avuille, ja toimi pelkillä hengityksillä ja painonsiirroilla, eli juuri niin kuten pitäisikin :) Tein pääty-ympyrällä asetuksia ulos ja sisään vuorotellen, ulosasettaessa koitin hieman myös "asettaa" takaosaakin ulos. Sen lisäksi tein vähän tavallisia siirtymisiä ja temponvaihteluita, ja ratsastin kaikki askellajit läpi. Lopussa vielä suoristelin reilummin, asia, joka olisi ollut hyvä tehdä jo aiemmin, jotta varsinkin vasemman lavan olisi saanut paremmin haltuun.

Omaan ratsastukseeni en ollut yhtä tyytyväinen kuin viimeksi, vaikka Tigru oli lopussa ihan super, itse olin varsinkin ravisiirtymisissä kädellä huono, jäin vaan ratsastamaan eteen niin että ohja lörppyi tyhjänä ja itse käperryin tuijottamaan etukaarta. Temponmuutoksissakin jäin kädellä jotenkin kuolleeksi, ja se näkyi jännittymisenä, ensin omana josta sitten luonnollisesti myös ratsun. Hirmuinen ero oli taas liikeessä, kun muistin istua enemmän takapuolellani, pitää rangan suorassa ja katsoa eteenpäin. Pohkeet olivat sen sijaan hyvin kiinni, ja kun askellaji pysyi tempossa, oli myös käden tuki tasainen. Noista pohkeista varsinkin sietää olla ylpeä, toki ratsun sopivalla kokoluokallakin on tekemistä, asian kanssa, mutta heiluva alapohje on ollut asia, jota on viimeisen vuoden aikana todella saanut työstää. Hyvä, että jossain tapahtuu edistystä!

Ensi viikolla siis toivottavasti omat tunnit jatkuvat. Kova draivi kaikenlaiseen tekemiseen on nyt vallalla, pakko ottaa siitä irti kaikki, koska itseni tuntien se ei tule jatkumaan pitkään ;)

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Paluu arkeen?

Töistä ja muista kiireistä johtuen on kirjoittelu jäänyt. Hyi mulle, koska varsinkin Tigrun kanssa on tapahtunut juttuja, jotka olisi ollut hyvä kirjata ylös heti. Nyt voin vaan todeta, että edistystä on tapahtunut. Osasyynä saattaa kyllä olla se, että olen käynyt kerran-kaksi viikossa myös salilla, enkä vaan ratsastanut ja läppäröinyt.

Keskiviikkona Piudelassa tunnilla, Cyran kaviomustelman takia ratsuna Nean pikkuponiruuna Nelson. Ja hihhih mikä kaveri :D Ihan sama miten tunti olisi mennyt, mä olin taas maailman onnellisin poniratsastaja! Piude oli stewardoimassa Nations Cupia ja PM:iää, joten Malla oli taas tuuraamassa. Päästiin todenteolla töihin, Nelppa on vino ja tykkäsi lintsata menemällä ponilinkkuun ja kipittämällä. Hirmu hienoja pätkiä sain kuitenkin kaivettua siitä ulos, vaikka varsinkin oikea suunta oli meille molemmille ihan uskomattoman vaikea. Nelson ei tahtonut asettua kunnolla, ja oma oikea käteni vaelsi sään yli vasemmalle ja olin jotenkin ihan kokonaan menossa itse vasemmalle myös oikeassa kierroksessa. Korjattiin tätä ajatuksella siitä, että mun ranka on pystytolppa, josta hartiat kääntyy liikeen mukaan nivelettömänä vaakatolppana. Näin itse sain pidettyä oman menosuuntani samana ratsastettavan kierroksen kanssa myös silloin, kun oikea pohje ei mennyt läpi. Olispa kevyempi (työn alla!) jotta saisi ponia alleen muutenkin kuin vain hätätilassa.


Torstaina Tigrun kanssa vähän vaan hölköttelyä, alunalkaen en olisi jaksanut ratsastaa ollenkaan. Uskomaton tuuli sai pikkuruunan korvat pyörimään ja meno oli alkuun kaikkea muuta kuin rentoa ja mukavaa. Jotenkin sain kuitenkin itseni pysymään rauhallisena ja erittäin rentona, vaikka Tigru uunoilikin, ja siinä vaiheessa kun urpoilu lisäntyi, ulko-ohja vakaammaksi, pohkeet kiinni ja polvesta ylöspäin muu kroppa ihan relana. Jopa Maailman Pelottavimmasta MuurilaatiKostosta päästiin ohi ihan suoralla hevosella, kun muistin itse olla rela mutta tiivis, ja katsoa pois pelottavasta kohteesta. Tein voltteja ja temponvaihteluita ravissa saadakseni T:n relaamaan ja kuulolle, joka onnistui itseasiassa hirmu hyvin. Ravissa tuli jopa ihan ok-pätkiä, ja käyntikin oli kaikesta huolimatta pääosin käyntiä eikä possupassia. Laukkaa en yrittänyt, olin vähän väsynyt, ja tämänhetkinen tilanne oli olosuhteisiin nähden erittäin hyvä ja rento. Olenkin erittäin tyytyväinen nimenomaan omaan ratsastukseeni, sillä ihan täysin sen ansiosta ei päädytty kuuta kiertävälle radalle, ja edellispäivän ongelmainen oikea käsikin tuntui tänään olevan nimenomaan se kantava voima. Lieneekö johtunut sit edellispäivän harjoituksista vai mistä.

Tästä ainakin on hyvä jatkaa eteenpäin, ja toivon mukaan ehtisin myös tänne kirjailla vähän asioita.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Tiistai 9.4. - Bad Riding

Rakas päiväkirja, tänään ratsastin Huonosti. Tigrulla ja hirmu kunnianhimoisena suunnitelmana jatkaa siitä mihin eilen jäätiin. No, tuolla asenteella kun lähtee, niin munillehan se menee. Tai reisille, niinkuin tänään kirjaimellisesti kävi.

T oli alkuun heti hirmu hyvä. Käveli nätisti puhdasta käyntiä isommallakin tuntumalla. Homma alkoi valumaan mönkään porttikulmassa. T vaan tuijotteli asioita, enkä saanut sitä keskittymään niin mitenkään siinä kohtaa. Vastakkaisella pitkällä sivulla T oli hyvä ja rento. Avoja yritin toteuttaa mutta en saanut samaa fiilistä kuin eilen, vaikka ulko-ohja olikin voltilla hyvin. Siinä vaiheessa kun olisi pitänyt lähteä avoilemaan, poni suoristui, ulko-ohjan tuki hukkui, ratsu juoksi alta ja istuin vinossa. Annoin pitkät ohjat että nollailtaisiin vähän. Sama toistui toiseen suuntaan, ja lopetinkin kesken. Jännittely jatkui porttipäädyssä edelleen. Pohkeenväistöt juostiin alta. poni säikähti ja otti lähdöt. Suutuin. Poni ei tämänkään jälkeen rentoutunut. Ylläri...

Palasin väistöihin, jossa taas juostiin alta. Jossain vaiheessa huomasin, että porttipäädyssä ei menty edes kulmaan. Voltti sinne, uudestaan kulmaan määrätietoisesti ja oho, ongelmat hävisi. Ratsu oli rennohko, ja kuunteli eikä juossut alta. Pitkä ohja hetkeksi taas ja mietintää. Pidensin hieman ohjaa, pyysin käyntiä, se tuli. Sitten ravia alas istuen, ei niin paljon liikkuvia osia. Suoristin oman istunnan: kannoin kädet, kannoin oman leuan, suoristin selän ja siirsin painon nivusilta istuinluille ja takapuolelle. Ohhoh. Ratsu nyökyssä, rentona ja kuunnellen. Väistöpätkä tuli hyvin eikä juostu alta. Kulma oli epämukava selkeästi ratsusta, mutta muuten ei hätää. Toiset väistöt ei ehkä ihan niin hyviä kuin ensimmäiset, mutta silti olin tyytyväinen, kun ratsu siirtyi pidätteellä ravista käyntiin. Äkkiä vaan portista ulos ja pitkälle peltolenkille. Onneksi hevonen tuntui edelleen rennolta myös käyntilenkillä, toivottavasti ei jäänyt traumoja kummallekaan.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Viikko 14 - kertailua

Työkuviot ja yleinen vammailuolo on jättänyt "pari" tallikertaa väliin. Tässäpä siis niistä pientä yhteenvetoa.

Tigrun kanssa pääsiäistorstaina peruslöllöilyä eikä kummempaa. T oli alkuun vähän hankala, mutta kun en vaatinut kummempia, sekin relaantui. Taisin ratsastaa kaikki askellajit läpi ja käpytellä laitsalenkin. Viimeistään siinä vaiheessa kaikki stressi valui ulos, kun ratsu käveli rentona pitkää ja vetävää käyntiä tallillepäin. Helppo oli puhallella :)

Pääsiäismaanantaina Piude kävi pitämässä meille tuntia. Kuskia enemmän ohjeistaen kuin hevosta - samaa settiä kuin normaalistikin, muista ulkoavut, oikea lapa selkärankaan jne. Ympyrällä asioita läpi, laukan nostoa, myötäämistä, ohjalle tulemista ja sellaista. T oli aika flaati ja vähän epähuvittunut, joten aseteltiin ensin ulos jotta saatiin ulko-ohjan tuki että päästiin asettamaan sisälle. Suurimpana asiana jäi mieleen käynnin ratsastus - vaikka sitten ihan pientä ja hidasta käyntiä, kunhan se kävelee ja on menossa eteen päin, eikä jumita paikallaan tai hiihdä kauheeta hatikatia passikäyntiä eteenpäin kuuntelematta mitään.

Keskiviikkona Piudella omalla tunnilla, ratsuna vaihteeksi Sally. Gramaanit tänäänkin, ja hyvä niin - aika kamalaa se oli niilläkin. Me ei vaan puhuta samaa kieltä. Ihan normaalia settiä, käynnissä ja ravissa ympyröitä pitäen hevonen suorana. Gramaanit oli aluksi kiinnitetty sivuun, mutta Piude laski ne jossain vaiheessa normaalisti kiinni alas satulavyöhön. Sen jälkeen alkoi jotenkin sujua. Oma epävakaus vaan näkyy sillä heti, ja jos jännität, se vetää herneen nokkaan. Kuten myös siitä, jos pohje on liian takana. Ja siitä, jos jää kädellä kiinni. Ja siitä, jos tuntumaa ei ole... No, lopuksi se kuitenkin oli ihan rento ja toimi ihan hyvin, mutta hurraamista tunnissa ei paljoa ollut.

Perjantaina olin työjuttujen takia ihan puhki, ja meninkin ihan keventelymielellä liikenteeseen. Tigru oli kuitenkin heti alusta superhyvä ratsastaa, pehmeä, liikkui mielellään ja oikein päin. Kenttä oli aika raskas, joten nopeasti vaan hyvää fiilistä ylläpitäen ratsastin askellajit läpi Piuden neuvoin välillä ulos asettaen, ja sit pidemmälle käyntilenkille metsän kautta pelloille. Hyvä rento fiilis siis oli tärkeintä, ei niinkään se, että mitä ja miten sieltä tuli ulos.

Maanantai 8.4. - Tiian tunnilla

Tigrun kanssa Tiian tunnilla. Kenttä oli melko huonossa kunnossa, mutta toisessa päässä pystyi tekemään töitä käynnissä ja ravissa. Alkuun vähän käyntiä, ja sit ravissa vähän voltteja kääntäen ulkoavuilla. Käynnissä aloitettiin tekemällä voltti pitkän sivun alkuun, josta jatketiin avotaivutusmaisesti ensin käynnissä ja samalla tavalla voltin kautta ravissa. Aloitettiin oikealle, ja meni ihan plörinäksi... Ulkoavut ei olleet kartalla ollenkaan, joten ulkolapa falskasi ja poni meni jotain epämääräistä kylkimyyryä pää kenossa suuren osan ajasta. Toiseen suuntaan onnistui - sain jotenkin otteen siitä ulko-ohjasta ihan eri tavalla, se oli vakaa, siellä oli tuntuma ja se ei päästänyt lapaa heilumaan. Muutama pätkä näin päin ja paluu takaisin oikeaan kierrokseen, jossa onnistui nyt paljon paremmin kun oli mielikuva siitä ulko-ohjan tuesta aivan eri tavalla.

Hetki kävelyä, ja aloitettiin taas oikealle seinäväistössä. Kävelijät aiheuttivat lievää häiriötä, mutta muuten homma oli ihan ok. Väistöt taas olivat vasempaan paljon vaikeampia, tosin seinäväistö on ollutkin mulle aina hankala juttu. Jatkettiin ihan tavallisessa väistössä,kääntö ennen kulmaa keskelle, ensin hetki suoraan ja siitä väistö ulos uralle. Näennäisesti helpompaa näin, nyt tosin T ennakoi huomattavan paljon ja lähti juoksemaan väistöön. Tässä vasemmalle oli helpompaa, oikealle se oli väistön väleissä aina superhyvä, ja paransi vielä kun tein voltin päätyyn ennen kääntämistä. Käännöksessä se kuitenkin jotenkin muljahti ulkolavasta ulos ja lähti kipittämään pois alta tai ennakoi ihan hirveästi. Hyviä väistöjäkin kuitenkin tuli, ja kokonaisuutena oon tyytyväinen sekä tuntiin että ratsuun, sillä tehtäven välissä se oli hirmu hyvä, loistava ratsastaa, hyvin ohjan ja pohkeen välissä rentona ja itse liikkuen. Pitää itse vaan muistaa ottaa se ulko-ohja, ja sinne tarvittaessa välillä paljon sitä tuntumaa hetkellisesti, että pääsee kääntämään ja väistättämään ilman että varsinkin vasen lapa karkaa.

Tigru on ollut viime aikoina vähän nahkea ja jännittynyt ratsastaa, joten sitä suuremmalla syyllä olen hirmu tyytyväinen sen rentouteen ja halukkuuteen tehdä töitä. Toivottavasti tämä vire pysyy jatkossakin päällä :)

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Sunnuntai 24.3. - Kraniosakraaliterapiaa

Tigrulla eilen Kraniosakraalihoito näihin jumeihin liittyen. Itse olen aika avoin näille vaihtoehtohoitomuodoille, ne kun usein hoitavat syytä eikä pelkkää oiretta, kuten kiireinen länsimainen lääketiede tuppaa piikityksineen tekemään.

Kraniosakraalihoito on siis aivo- ja selkäydinnestekierron muokkaamista, näin mulle selitettiin. Nestekierron normaalin kulun estyminen voi aiheuttaa lihasjumeja, tai lihasjumi voi estää normaalin nesteikierron. Hoito itsessään näyttää siltä, että hoitaja vain pitää käsiä hoidettavan päällä, mutta kun tarkemmin katsoo, käsi liikkuu hieman. Tämä liike ei kuitenkaan ole hoitajan tekemää, vaan hoidettavan oma nestekierto aiheuttaa tämän liikkeen. Hoidettavat ovat usein hoitopäivänä loppupäivän ja hoidon jälkeen väsyneitä, seuraavana päivänä suositellaankin kävelyä vain maasta käsin. Joskus kuulemma hoidon jälkeen voi tulla jopa ontumaa, kun paikat aukeavat. Esimerkiksi täällä lisää hoidosta.

Itse en ole koskaan terapiaa aiemmin nähnyt, mutta edellisen vuokraponin kanssa mulla on siitä positiivisia kokemuksia, se ainakin oli paljon parempi monivammaisena ratsastaa hoidon jälkeen. Hämmentäväähän se oli, katsoa kun toinen pitää käsiä hevosen päällä eri paikoissa, mutta ainakin ratsun naaman ilmeistä se joltakin tuntui. Välillä se oli silmät puolitangossa pää lurpallaan, välillä ihan nenä kikkurassa eli selkeästi joku tuntui. Outouksia oli parissa kohtaa, hännän tyvi oli kuumempi kuin muu kroppa, mutta todennäköisesti hankauksesta johtuvaa. Vasemman lautasen päällä oli kovempi kohta, jonka minäkin huomasin. Sitä ei hoidossa vielä ihan auki saatu, katsellaan siis, mitä tapahtuu. Noin muuten mun mielestä ponin lihaksisto oli hoidettuna löysemmän ja rennomman oloinen, sääli ettei itse pääse sitä ensimmäisenä testaamaan, menen vasta torstaina. Tänään sillä on vapaapäivä, jollei omistajisto käy sitä taluttelemassa.

Innolla siis odotan torstaita (muunkin kuin lähestyvien pääsiäisvapaiden takia ;), että mitenkäs ponille kävi!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Lauantai 23.3. - Rentoilua ja maastoköpöttelyä.

Tigrun kanssa vähän rentoilun hakemista, melko nopea setti superkelissä. T oli tänäänkin vähän jännittynyt, mutta muutamaan edelliseen kertaan nähden ihan hirveän paljon rauhallisempi. Ajoittain ilmassa oli vähän kyttäilyn makua, mutta laskisin sen ehkä eniten työallergiaksi - on pal helpompaa pistellä menemään kuin ihan oikeasti taipua, ja Sieltä Ladon Takaa Voi Joku Kyllä Ihan Oikeasti Tulla ;) No, taivuttelua, eli ympyrää ja voltteja siis, ympyrällä vähän väistöjä ulos että sain ratsun pikkasen paremmin ulko-ohjalle ja pääsin relaamaan sisältä, ja voltteja tarpeen mukaan myös. Hyvin pääsi pidentämään ohjaa, ja vasen laukka nousi ok:sti kun kuski korjasi istuntavirheensä. Se myös kulki heti alusta asti ihan hirveän paljon paremmin kuin edellisillä kerroilla, ja jopa haki hieman peräänantoon, kun päästi sisäohjasta irti. Tämän jälkeen hetki kevyttä ravia, jossa Tigru venytti hyvin eteen-alas, ja kun tallikaveri oli lähdössä loppukävelyille peltojen ympäri, niin äkkiä pitkä ohja ja mukaan, kun poni tuntui hyvältä.

Hieman jotenkin valun oikealle siellä selässä. Tein tästä testin, menin hetken aikaa ilman jalustimia. Pysyin paremmin suorassa, ja luulen, että se mun vasemman kyljen kasassa oleminen edesauttaa asiaa. Nyt tarttis vaan saada siis se kylki suoraksi, ja paino tasaisemmin myös vasemmalle jalustimelle. Niin ne ongelmat vaihtuu, aiemmin paino oli pääosin vasemmalla, mutta nyt varmaan tuo jalkapöydän vamma aiheuttaa sen, että sitä painoa ei itse oikein halua sinne vasemman päkiän päälle laittaa. Ulkoapujen merkitys tuli tänäänki ilmi, jos falskaa, poni punkee menemään miten huvittaa ja kulkee pää taivaissa. Ulko-ohjan tuki auttaa siis siihen pyöreyteenkin. Onko kukaan koskaan kuullut tästä? ;)

Jännittyneisyyteen liittyen Tigrulle tulee tänään kraniosakraalihoitaja, ja menen illalla katsomaan tapahtumaa. Jännityksellä odotellaan mitä se tuo tullessaan, T kun on omistajansakin mielestä ollut huono ratsastaa nyt, ja jäykkyyttä on jossain. Illemmalla siis kommenttia siitä!

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Jälkeenjääneet tallipäivät

Vähän jälkeenjääneitä muistiinpanoja:

Torstai 14.3.
Tigrulla. T ei ollut kovin hyvä, arkoi vähän selkäänsä, ja kentällä tapahtui niin paljon ettei oikein osannut rentoutua. Pöllöillyt se ei silti juurikaan, ja itse uskalsin ratsastaa vaikka ratsu tuntuikin ajoittain katoavan alta. Ei se sit tehnyt sitä :) Uskalsin jopa ratsastaa niin, että oikeassa laukassa sain provosoitua ulos pukin :D Kehonhallintaa ratsulla ei kuitenkaan ole niin paljon, että se olisi saanut siitä jatkettua samaa laukkaa, vaan levisi ristille, ja otin vauhdin pois kun oltiin tulossa kulmaan ihme pupuhyppelyä. Oikea laukka noin muuten oli hyvä, vasen nousi huonosti ja pyörikin alkuun huonosti. Lopussa Tigru kuitenkin venytti eteen-alas hirmu hyvin, oikein itse sinne hakien.


Keskiviikko 7.3.
Pienellä kiireellä tunnille, kaveri oli mukana graduaiheineen. Mulla oli lämpimästä kelistä johtuen saappaat, ja olo oli alkuun pahuksen irtonainen. Piude haki sitten tallista liimaa, niin saatiin vähän rentoutta kroppaan, kun jalkaa ei enää tarvinnut pitämällä pitää kiinni. Rumaa ja heiluvaa ratsastus silti oli, enkä ollut oikein millään tasolla tyytyväinen.


Tällä viikolla pitäisi tallata ihan normaalisti, keskiviikkona tunti (viime keskiviikon peruin kaiken hässäkän takia), ja Tigrulle vähintään lauantaina, ehkä myös torstaina tai sunnuntaina. Ensi viikko on onneksi lyhyt, niin ehkä ehtii useamminkin.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Kertausta kuluneelta viikolta

Keskiviikko 
Piuden tunti Cyralla. Paluu normaaleihin toimiin. Kenttä oli liukas, ja etsittiin ravin tahtia ja omaa rentoutta. Itse olin superjäykkä ja suoritin huonosti - omat huolet ja salille ehtimättömyys näkyivät kyllä. Cyra tuntui koko ajan luisuvan alta ja oli kuin saippuapala. Muutamia hyviäkin hetkiä tuli, mutta en kyllä tuolle suoritukselle hirveästi aploodeeraisi.

Torstai
Tigrulla. Nopea säätilanmuutos, vettä satoi. Kentän viereisen ladon katolta tipahteli lunta, ja se putoamisen ääni säikytti kaikkia hevosia. Tigru oli ihan superjännittynyt ja teki muutamat lähdötkin. Tallikaveri jäi loppukävelemään seurahevoseksi kentälle, hyvä niin. Hyvä oli myös kun kentällä alkoi ryhmätunti, hevoskaverit selvästi helpottivat ratsun (ja ehkä kuskinkin..) jännitystä. Sen jälkeen Tigru liikkuikin ihan superhienosti, rentona ja pyöreänä. Kauheasti en sitten muuta vaatinutkaan, ja lopettelin aika pian ihan jo senkin takia, että tuntilaiset saivat paremmin tilaa.

Lauantai
Työpäivän jälkeen vielä tallille. Tigru kohtuullisen hyvä alusta, kunhan nyt käveli alta pois. Alkuun etsittiin siis ihan vaan mun käyntiä, josta tehtiin siirtyminen pyöreänä pieneen, mun raviin. Jos pää nousi ja kaahotus alkoi, palattiin alas etsimään rentoutta. Lievää kytistystä oli ilmassa, mutta sitä tapoin pienillä avo- ja väistöpätkillä eri suuntiin. Laukattiin myös, ihan pieniä pätkiä alkuun, ja kun ratsu malttoi laukata, mentiin pidempiäkin pätkiä laukkaa kerralla. Oikea laukka oli hyvää alusta asti, ja hevonen innoissaan menossa, joten pääsin tosiaan nostamaan laukkaa pelkällä sisäistuinluun ja -lonkan siirrolla eteenpäin. Vasen laukka oli taas alkuun ihan superhuonoa, ja myrskytuuli tuli tässä vaiheessa, niin tehtiin sen kanssa vähän vähemmän töitä. Nostoja ja pieniä pätkiä siis. Tigru alkoi tässä kohtaa olla melko liukas, ja kytisteli yhtä nurkkaa rikkoen laukan raville. Itse arkailin hetken, mutta lopulta paloi käpy ja totesin että siitä laukataan piste, tapahtui mitä vaan. Kyllä me sit laukattiinkin, eikä mitään tapahtunut. Loppuravit istuin enkä antanut kauhean pitkää ohjaa, kun tuuli tosiaan oli huima ja Tallinnan TV:ssä oli vähän kohinaa. Kevyt ratsastelu flunssaisena ei siis ihan toteutunut, melkeen puoltoista tuntia loppupeleissä palloiltiin kentällä. Työvoitto lähinnä itselleni silti, ja voin olla tyytyväinen.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Lauantai 23.2.2013

Tänään tallille tullessa oli Tigrun omistajisto paikalla ja poniheppa syynissä käytävällä. Aamuliikuttajalta oli tullut viesti, että heppa arkoo selkäänsä ja viskoo päätään, olisko kipeä. Jotain jumia siellä tuntuu olevan, koulusatula on toiselta puolelta toppauksiltaan klänässä ja hangannut takapaneelin kohdalta jo hetken. Laitettiin estepenkki selkään ja kokeiltiin -  ei ainakaan mun käteen mitään ongelmaa.

Tigru oli tänään paljon rennompi kuin viimeksi, vaikka paljon jännittäviä asioita, kuten kentän ohi menevä issikka jolla oli perässä stiga sekä yksin kentälle jääminen, tapahtuikin. Ensimmäiset puoli tuntia meni siis koko ajan uudestaan rentoutta etsien, sen jälkeen vasta päästiin keskittymään työntekoon.

Käynnissä vähän sulkuja, ravissa voltteja ja väistöjä. Tigru kulki välillä ihan törkyhyvin, kantoi itsensä ja kuunteli. Itse keskityin pitämään lonkat auki ja evät rentona, pitämään käden vakaana mutta eläväisenä ja ajoittain koitin myös muistaa pitää katseen ylhäällä. Lievästä pöllöilystä huolimatta laukkailtiinkin vähän. Selkeästi vähän vierasta ratsulle, eka käytiin kauheilla kierroksilla, mutta oikeassa laukassa sitten keskityttiin jo ihan kulkemiseenkin. Vasen laukka olikin haastavampi. Selkäongelman ollessa oikealla puolella, sain ensin tulokseksi pelkkää ristilaukkaa, sitten huonoa vasenta laukkaa ja laukan jälkeen superjännittyneen ratsun ja rikkomisen raville. Muutaman nostopätkän jälkeen alkoi vasenkin laukka kulkemaan edes jotenkin, ja yhden, vähän pidemmän pätkän jälkeen lopettelinkin - kompromissi on kova sana. Hetki ravailua lopuksi pidempänä eteen-alas, vähän oli virtaa niin että ratsu tykkäsi enemmän juosta alta kuin venyttää ylälinjaa.

Loppukäynnit käytiin vielä pimeässä laitsojen ympäri, tallikaveri oli muhkupebansa kanssa turvaamassa menoa.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Perjantai 22.2.2013

Tigrun kanssa kentällä tänääkin. T:llä oli takana muutaman päivän rokotusloma, ja hitto että se näkyi! Kerrankin pääsin päiväsaikaan liikenteeseen joten alkukäynnit kävin vielä suht rennolla hevosella käppäilemässä laitsojen ympäri, ja sit kentälle. 

Siellä olikin sit paljon jänniä asioita. Lantakärryt pelotti. Yksi kulma pelotti. Kentällä olevat linnut pelotti. Traktori pelotti niin paljon, että piti tehdä hätäpoistuma 180 astetta. Parit ekat säpsyilyt annoin olla koska virtaa oli, mutta ne muutamat paikaltarynnimiset otin kyllä aika kovaa kiinni. Olin antanut mahdollisuuden edetä rauhassa pidemmällä ohjalla, mutta koska siinä ei jaksettu keskittyä, niin tehtiin sitten töitä hetki hyvinkin saksalaisittain ja lyhyenä. 

Pikkuhiljaa T onneksi rentoutuikin. Käyntiä en jaksanut juurikaan edes etsiä, oli melko selvää, ettei sitä löytyisi ensimmäiseen pariin tuntiin. Ravissa tein ympyröitä, loivia kiemurauria, väistöpätkiä ja temponmuutoksia saadakseni ratsun ensin kuulolle ja keskittymään muhun eikä esimerkiksi niihin lantakottareihin, jotka ei varmasti koskaan aikaisemmin siinä kentänlaidalla ole olleet... T myös sen rokotusloman takia tuntui melko jäykältä jo liikkumaankin, joten harjoitteet sopivat hyvin siihen alunperin suunniteltujen keskiviikon väistötoistojen jälkeen. Pätkittäin saatiinkin hirmu hienoa ravia aikaan, ja pääsin antamaan hieman tilaa myös edestä sille laskea päätä ja rentoutua, kun ei tarvinnut olla skarppina koko ajan että koska se lähtee ja minne. 

Tässä kohtaa palattiin hetkeksi lähes alkutunnelmiin, kun kentälle tuli suokki kamalien kärryjen kanssa, mutta nyt taisi syy olla oikeasti se, että ääni kuului mutta mitään ei nähty. Vähän sitä jänniteltiin kuitenkin alkuun, ennenkuin palattiin taas normaaliin settiin. Hetki vielä ravissa lisäyksiä ja aavistus kokoamista sekä voltteja ympyrällä toisessa päädyssä, ennenkuin annoin pidempää ohjaa Tigrun venyttää ravissa. Ja hienosti se venyttikin eteen alas :) Ei mitään pöllöilyä tai sinkoilua, vaan nätisti avasi kaulaa ja venytti koko matkalta, kun oltiin ensin tehty töitä lyhyenä. Hetki erilaisia mutkauria näin, seis, kiitos ja alas selästä peltolenkille.

Alun pöllöilyistä huolimatta Tigru oli ihan super. Energiaa sillä on ihan valtavasti, ja ajoittain se kyllä kanavoi sen ihan kaikkeen muuhun kuin siihen mihin pitäisi. Jarrujen ja ohjauksen kadotessa välillä mystisesti en taas uskaltanut laukata kun pohja oli vähän liukas (ja koska oon hannari), tulis jo kevätkevätkevät niin päästäisiin tekemään töitä myös laukassa! Ei sillä, pitkä maastolenkkikin tekisi varmasti hyvää, ja joku kunnon pitkä laukkapätkä jolla se pääsisi päästelemään vähän höyryjä. Sen tarpeessa se tuntuu nyt kovasti olevan.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Torstai 14.2.

Tigrun kanssa jatkettiin vähän samansuuntaisissa jutuissa, kuin eilen tunnillakin. Kenttä tosin oli aurattu ja Tigru tuntui jäykältä, joten tein myös voltteja ympyrältä sisään sekä S-mutkia suunnanvaihdolla sekä käynnissä pari pohkeenväistöpätkää jotta sain vähän suoruutta matoisaan runkoon. Edelleen se liirasi ajoittain ulkolavalla, varsinkin noissa S-mutkien suunnanvaihdoissa, mutta mun mielestä ei ihan niin paljoa kuin viimeksi. Ajoittain nähtiin myös ystävämme kamelipää, kun alkoi haista työnteolle, mutta vastataivutus auttoi tähänkin.

Keskityin tänään kuitenkin lähinnä siihen että Tigru olisi rento ja että itse istuisin kunnolla. Jotenkin tuli näiden muutaman suojasääpäivän takia hieman alipukeuduttua - en muista koska olisin viimeksi rehellisesti palellut hevosen selässä. No, eilen palelin. Tämä näkyi alkuun ihan suoraan omien reaktioiden hitautena, myöhemmin sillä, että yllätin hartiani korvista muutaman kerran. Kun sain laskettua ja rentoutettua ne, ratsukin kulki huomattavasti paremmin. Samoin mietin paljon sitä Tiian sanomaa katseasiaa, ja huomasin muutoksen istunnassa selkeästi itsekin. Tässä saattoi olla apuna myös eiliseltä Mallan kommentti siitä, että ihmiset istuu usein istuinluiden kärkien edessä. Luulen, että tähän vaikutti paljon palelu = yläkropan jäkitys, sillä kun laskin hartiat, huomasin olleeni etukyyryssä. Suoristin selän, huomasin että katse on alhaalla. Nostin leuan ja huomasin, että paino siirtyi istuinluilla taaemmas. Huomasin, että Tigru pyöristyi, nosti vähän selkäänsä ja keveni edestä. Jänniä juttuja! Nyt pitäisi itse vaan muistaa huomioida tätä enemmän, jotta se jäisi itsellä paremmin lihasmuistiin.

lauantai 9. helmikuuta 2013

Lauantai 9.2.2013

Tämän päivän teemaksi muotoutui "kamelista ratsuksi". Tigru oli kalenterin mukaan liikkunut jo aiemmin päivällä, joten odotin, että mun alla on ehkä vähän jo töihin kyllästynyt, eteenpäintuupattava ratsu joka suorittaa kyllä, mutta ei kovin innokkaasti. Ja kukkua kanssa! Karmealla vauhdilla lähdettiin liikenteeseen, vähän tassu hidastui kun tajuttiin että jaa, kentälle ollaan menossa. Sama sähellys kuitenkin jatkui kuin aikaisemminkin, tosin keskittymiskyky oli ihan totaalisen hukassa ehkä ekat puoli tuntia, T vaan tuijotteli ja jännitteli, yritin sit mitä vaan, ja jännityin itse sitä samaa vauhtia kuin heppakin... Pää nousi ja ravi oli tikitystä, yhtä kulmaa piti kytätä ja kun lunta putosi puusta, oli sekin ihan loikan arvoinen asia. Voltille kääntäessä liirattiin, puolipidäte ei mennyt läpi ja sivullevievä/taivuttava pohjeapu tarkoitti Tigrun mielestä vain eteenpäin.

No, piti ottaa sit ihan totaalisesti kaikki alkuun. Lauleskelin hetken In Your Wakea jotta rentoutuisin ja hengittäisin itse, ja palattiin ihan vaan etsimään käyntiä passihiihtelyn sijaan ja pysähtymään. Jos pysähdykseen tultiin liiraten tai siinä ei maltettu seistä, oli rankkuna peruutusta. Jonkin aikaa se kesti, mutta kun vaadin keskittymään ja kävelemään enkä hyväksynyt muita vaihtoehtoja, niin yhtäkkiä mulla oli alla rento ratsu, joka käveli tuntumalla ja jonka käyntiä pystyi myös hieman ratsastamaankin! Ihan ohimennen siirsin tästä hetken kuluttua raviin ja oho, poni paransi juoksuaan  entisestään. Ravissa tein muutaman pysähdyksen samalla metodilla kuin käynnissäkin, ja hitsi että peruutuksesta tulikin hyvää ravia! Tein myös muutamia voltteja varovasti, oli liukasta ja olin muutenkin jo ympyrällä. Ohimennen myös nostin laukatkin, ja vaikka meno oli vähän reipasta eikä laukkaa pystynyt ihan kamalasti muokkaamaan, oli nostot hirmu hyviä ekaa oikean laukan nostoyritystä lukuunottamatta, ja osa alaspäinsiirtymisistäkin ihan kelvollisia. Hetken vielä ravailin eteen-alas kevyessä ravissa, Tigru oikein halusi venyttää ihan itse, eli jotain tuli selvästi tehtyä oikein.

Kaikenkaikkiaan varmaan melkein puoltoista tuntia pyörittiin kentällä, ensin puoli tuntia munaravia korvat suussa, sitten vajaa puoli tuntia palikoita ja rentoutta hakien, puoli tuntia töitä ja loppuverkat. Kävelin maasta käsin, ettei olisi möröjä, ja T oli kyllä ansainnutkin lepotaukonsa. Pikahoidot vielä tallissa, sillä oli ehkä hinppasen nesteitä takana. Taitaa kentän pohjan kovuus vähän vaikuttaa niihinkin.