Töistä ja muista kiireistä johtuen on kirjoittelu jäänyt. Hyi mulle, koska varsinkin Tigrun kanssa on tapahtunut juttuja, jotka olisi ollut hyvä kirjata ylös heti. Nyt voin vaan todeta, että edistystä on tapahtunut. Osasyynä saattaa kyllä olla se, että olen käynyt kerran-kaksi viikossa myös salilla, enkä vaan ratsastanut ja läppäröinyt.
Keskiviikkona Piudelassa tunnilla, Cyran kaviomustelman takia ratsuna Nean pikkuponiruuna Nelson. Ja hihhih mikä kaveri :D Ihan sama miten tunti olisi mennyt, mä olin taas maailman onnellisin poniratsastaja! Piude oli stewardoimassa Nations Cupia ja PM:iää, joten Malla oli taas tuuraamassa. Päästiin todenteolla töihin, Nelppa on vino ja tykkäsi lintsata menemällä ponilinkkuun ja kipittämällä. Hirmu hienoja pätkiä sain kuitenkin kaivettua siitä ulos, vaikka varsinkin oikea suunta oli meille molemmille ihan uskomattoman vaikea. Nelson ei tahtonut asettua kunnolla, ja oma oikea käteni vaelsi sään yli vasemmalle ja olin jotenkin ihan kokonaan menossa itse vasemmalle myös oikeassa kierroksessa. Korjattiin tätä ajatuksella siitä, että mun ranka on pystytolppa, josta hartiat kääntyy liikeen mukaan nivelettömänä vaakatolppana. Näin itse sain pidettyä oman menosuuntani samana ratsastettavan kierroksen kanssa myös silloin, kun oikea pohje ei mennyt läpi. Olispa kevyempi (työn alla!) jotta saisi ponia alleen muutenkin kuin vain hätätilassa.
Torstaina Tigrun kanssa vähän vaan hölköttelyä, alunalkaen en olisi jaksanut ratsastaa ollenkaan. Uskomaton tuuli sai pikkuruunan korvat pyörimään ja meno oli alkuun kaikkea muuta kuin rentoa ja mukavaa. Jotenkin sain kuitenkin itseni pysymään rauhallisena ja erittäin rentona, vaikka Tigru uunoilikin, ja siinä vaiheessa kun urpoilu lisäntyi, ulko-ohja vakaammaksi, pohkeet kiinni ja polvesta ylöspäin muu kroppa ihan relana. Jopa Maailman Pelottavimmasta MuurilaatiKostosta päästiin ohi ihan suoralla hevosella, kun muistin itse olla rela mutta tiivis, ja katsoa pois pelottavasta kohteesta. Tein voltteja ja temponvaihteluita ravissa saadakseni T:n relaamaan ja kuulolle, joka onnistui itseasiassa hirmu hyvin. Ravissa tuli jopa ihan ok-pätkiä, ja käyntikin oli kaikesta huolimatta pääosin käyntiä eikä possupassia. Laukkaa en yrittänyt, olin vähän väsynyt, ja tämänhetkinen tilanne oli olosuhteisiin nähden erittäin hyvä ja rento. Olenkin erittäin tyytyväinen nimenomaan omaan ratsastukseeni, sillä ihan täysin sen ansiosta ei päädytty kuuta kiertävälle radalle, ja edellispäivän ongelmainen oikea käsikin tuntui tänään olevan nimenomaan se kantava voima. Lieneekö johtunut sit edellispäivän harjoituksista vai mistä.
Tästä ainakin on hyvä jatkaa eteenpäin, ja toivon mukaan ehtisin myös tänne kirjailla vähän asioita.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunti. Näytä kaikki tekstit
lauantai 15. kesäkuuta 2013
torstai 21. helmikuuta 2013
Keskiviikko 20.1.2013
Piudelassa taas tunnilla, ja tälläkin kertaa Malla tuuraamassa. Ratsuna myös viimeviikkoisen toisintona Cyra.
Kenttä oli aurattu ihan tasaiseksi, ja aloitettiin tunti tekemällä ympyröitä ja vähän asettelemalla ulos ja sisään. Cyra oli heti alusta alkaen hirmu mukava ja pehmeä ratsastaa, ja oli helppo olla alkuun sen kanssa samaa mieltä asioista. Oman käden vakaus näkyi hevosen päänviskelynä, ratsuparka tarjosi peräänantoa minkä ehti mutta kun kuskilla ei ollut räpylät ojennuksessa ottamaan sitä vastaan kuin hetkittäin. Yliasettamalla ja -taivuttamalla sain sitä itse hyvin pyöreäksi ja pidettyä sen ulko-ohjan, minkä halusinkin, joten tuli ihan hyviäkin pätkiä.
Jäimme keskiympyrälle ensin siirtämään hevosen takaosaa sisään, ja sen jälkeen pienennettiin ympyrä pikkuhiljaa minivoltiksi ja väistätettiin ulos. Tein näitä juttuja vuoroin istuen, vuoroin keventäen. Silloin kun heppa oli rento niin sain istua ja vaikuttaa, mutta jos meni päänviskelyksi, hain hetken rauhaa keventäen. Halutessaan tämän jälkeen sai ottaa laukkaa ympyrällä, mutta meiltä jäi väliin - laukka nousee silloin kun mä pyydän, eikä silloin, kun ratsu esittää munaravia antaen ymmärtää et jos hän sais päättää ni me laukattais jo. Kevenneltiin hetki ja etsittiin yhteistyötä, kun tämän erimielisyyden johdosta Cyra näytti mulle keskikaviota ja sanoi et haista vittu :D Hetken välikäynnit kuitenkin jeesasi, pidemmällä ohjalla Cyran kierrokset laski, ja sain sitä ratsastettua käynnissä pitkäksi ja pyöreäksi, josta sit pikkuhiljaa lyhensin.
Tämän jälkeen tehtiin vähän väistöjä, ensin käynnissä keskihalkaisijalle josta väistö oikealle uralle, josta sama juttu ja väistö vasemmalle uralle vähän täyskaartokahdeksikkomaisesti. Hevoset eivät olleet tehneet selkeästi väistöjä pitkään pitkään aikaan kentän lumitilanteesta johtuen, ja olivat alkuun aivan totaalisen pihalla siitä, mitä niiltä pyydettiin. Parin kerran jälkeen ainakin Cyralla syttyi selkeästi lamppu kesken väistön - ai tätä sä halusit, olisit heti sanonut :D Se väisti niiin hienosti ja pienillä avuilla, ja pysyi väistön välit aivan uskomattoman hienossa peräänannossa! Se ihan selvästi piti siitä, että välillä tehtiin muutakin kuin vain suoraa ja ympyrää, ja oli todella tyytyväisen oloinen ja väisti lähes pelkällä istunnalla. Tehtiin myös hetki niin että väistettiin ensin keskihalkaisijalta neljä astetta vasempaan, suoristus ja neljä oikealle. Oikea oli tässä paljon vaikeampi suunta, mutta hyviä pätkiä näissäkin tuli. Ihan lopuksi tehtiin vielä pitkillä sivuilla avoja vasemmassa kierroksessa, ja hitsi että oli Cyralle hankalaa, ja hitsi että sitä kiukutti :D Itse vielä helposti yliratsastin sen avon, joka ei helpottanut hevosen hommaa lainkaan. Lopuksi vielä ravia pidemmässä, avoimemmassa muodossa pyöreänä ja hetki käyntiä tuntumalla.
Hirmu tyytyväinen tämän päivän tuntiin kaikenkaikkiaan olin. Vaikka välillä olikin ihme sähläystä, niin se keskivälin pätkä, ai hitsi että se oli hieno, hyvä ja kevyt. Itsekin sain loppukommenteissa maininnan siitä että jalka oli parempi kuin viimeksi, ja perusistuntani on suora ja ryhdikäs. Hieno juttu siis :) Oma käsi pitäisi saada vaan vakaammaksi, jotta hevonen voisi olla tyytyväisempi. Nyt se epätyytyväisenä ollessaan heiluttaa päätään saaden mut epätasapainoon helposti, ja oravanpyörä on valmis.
Viime kerralta annettuja venytyksiäkin olen tehnyt, en joka päivä mutta useamman kerran kuitenkin. Ei se vielä juurikaan näkynyt, mutta eiköhän se sieltä pienissä pätkissä tule se vaikutus.
Kenttä oli aurattu ihan tasaiseksi, ja aloitettiin tunti tekemällä ympyröitä ja vähän asettelemalla ulos ja sisään. Cyra oli heti alusta alkaen hirmu mukava ja pehmeä ratsastaa, ja oli helppo olla alkuun sen kanssa samaa mieltä asioista. Oman käden vakaus näkyi hevosen päänviskelynä, ratsuparka tarjosi peräänantoa minkä ehti mutta kun kuskilla ei ollut räpylät ojennuksessa ottamaan sitä vastaan kuin hetkittäin. Yliasettamalla ja -taivuttamalla sain sitä itse hyvin pyöreäksi ja pidettyä sen ulko-ohjan, minkä halusinkin, joten tuli ihan hyviäkin pätkiä.
Jäimme keskiympyrälle ensin siirtämään hevosen takaosaa sisään, ja sen jälkeen pienennettiin ympyrä pikkuhiljaa minivoltiksi ja väistätettiin ulos. Tein näitä juttuja vuoroin istuen, vuoroin keventäen. Silloin kun heppa oli rento niin sain istua ja vaikuttaa, mutta jos meni päänviskelyksi, hain hetken rauhaa keventäen. Halutessaan tämän jälkeen sai ottaa laukkaa ympyrällä, mutta meiltä jäi väliin - laukka nousee silloin kun mä pyydän, eikä silloin, kun ratsu esittää munaravia antaen ymmärtää et jos hän sais päättää ni me laukattais jo. Kevenneltiin hetki ja etsittiin yhteistyötä, kun tämän erimielisyyden johdosta Cyra näytti mulle keskikaviota ja sanoi et haista vittu :D Hetken välikäynnit kuitenkin jeesasi, pidemmällä ohjalla Cyran kierrokset laski, ja sain sitä ratsastettua käynnissä pitkäksi ja pyöreäksi, josta sit pikkuhiljaa lyhensin.
Tämän jälkeen tehtiin vähän väistöjä, ensin käynnissä keskihalkaisijalle josta väistö oikealle uralle, josta sama juttu ja väistö vasemmalle uralle vähän täyskaartokahdeksikkomaisesti. Hevoset eivät olleet tehneet selkeästi väistöjä pitkään pitkään aikaan kentän lumitilanteesta johtuen, ja olivat alkuun aivan totaalisen pihalla siitä, mitä niiltä pyydettiin. Parin kerran jälkeen ainakin Cyralla syttyi selkeästi lamppu kesken väistön - ai tätä sä halusit, olisit heti sanonut :D Se väisti niiin hienosti ja pienillä avuilla, ja pysyi väistön välit aivan uskomattoman hienossa peräänannossa! Se ihan selvästi piti siitä, että välillä tehtiin muutakin kuin vain suoraa ja ympyrää, ja oli todella tyytyväisen oloinen ja väisti lähes pelkällä istunnalla. Tehtiin myös hetki niin että väistettiin ensin keskihalkaisijalta neljä astetta vasempaan, suoristus ja neljä oikealle. Oikea oli tässä paljon vaikeampi suunta, mutta hyviä pätkiä näissäkin tuli. Ihan lopuksi tehtiin vielä pitkillä sivuilla avoja vasemmassa kierroksessa, ja hitsi että oli Cyralle hankalaa, ja hitsi että sitä kiukutti :D Itse vielä helposti yliratsastin sen avon, joka ei helpottanut hevosen hommaa lainkaan. Lopuksi vielä ravia pidemmässä, avoimemmassa muodossa pyöreänä ja hetki käyntiä tuntumalla.
Hirmu tyytyväinen tämän päivän tuntiin kaikenkaikkiaan olin. Vaikka välillä olikin ihme sähläystä, niin se keskivälin pätkä, ai hitsi että se oli hieno, hyvä ja kevyt. Itsekin sain loppukommenteissa maininnan siitä että jalka oli parempi kuin viimeksi, ja perusistuntani on suora ja ryhdikäs. Hieno juttu siis :) Oma käsi pitäisi saada vaan vakaammaksi, jotta hevonen voisi olla tyytyväisempi. Nyt se epätyytyväisenä ollessaan heiluttaa päätään saaden mut epätasapainoon helposti, ja oravanpyörä on valmis.
Viime kerralta annettuja venytyksiäkin olen tehnyt, en joka päivä mutta useamman kerran kuitenkin. Ei se vielä juurikaan näkynyt, mutta eiköhän se sieltä pienissä pätkissä tule se vaikutus.
maanantai 4. helmikuuta 2013
Maanantai 3.4.
Tänään oli ensimmäinen tunti Tigrun kanssa T:n tunnilla. T. tuntee Tigrun jo ennestään, vain minä olin uusi tapaus. Tehtiin ihan perusjuttuja, ensin suoraan ja sit ympyrällä, välillä väistättäen tai kääntäen voltille, jos ratsu oli omissa maailmoissaan tai vastusti kun haisi liikaa työnteolle. Ratsastin itse hirmu huonosti ja olin todella jännittynyt ja se toki heijastui hevoseenkin, bonarina vielä edelleen liukkaahko pohja.
Ihan alkuun ratsastettiin toisessa päädyssä hieman uran sisällä ja suoraan. Sen jälkeen siirryttiin ympyrälle ravaamaan ja etsimään vähän tahtia, rentoutta ja ratsua kuulolle. Tehtiin siirtymisiä ravista käyntiin ja käynnistä raviin, jos käynti muuttui peitsiksi, piti väistättää tai avottaa, ja kun taas käyntiä, heti raviin. Siirtymiset raviin oli aluksi hirmu hitaita, mutta ne nopeutuivat kun muutin omat apuni napakammiksi, käyntiinsiirtymiset oli mun mielestä kautta linjan hirmu huonoja, pää nousi, siirtyminen kesti monta askelta ja joko jatkui peitsinä tai tök kuoli kokonaan. Sama juttu laukassa, ekat laukannostot ihan hirveitä ja hevonen könäsi hillitöntä munaravia eteenpäin, ja siirtymiset alas joko samaa munaravia tai tök ja pohjasta johtuen toki myös luisk. Varsinkin oikean laukan nostot sain kuitenkin tosi hyviksi kun pidin käden matalana ja rentona ja enemmänkin päästin Tigrun laukkaamaan kuin varsinaisesti ajattelin laukan nostoa. Laukka oli edelleen aika huonoa ja rikkoja tuli paljon koska itse pohjan takia himmailin vähän liikaakin, mutta ihan hyviä pätkiä sieltä kuitenkin tuli. Loppuraveissa T oli jo hirmu hyvä, eikä enää jaksanut kytistelläkään mitään (tai sitten kuski ei jaksanut kytistellä..).
T sanoi että projektiksi kannattaa ottaa mun pään asento. Jään helposti katsomaan vain omia käsiäni tai tuijottamaan hevosen niskaa, että onko se nyt nätisti kaarella, ja tämä saa koko istunnan lysyksi, epäryhdikkääksi ja etupainoiseksi. Kun kannan pääni ja pidän leuan ylhäällä, on koko asentoni ryhdikkäämpi ja jäntevämpi, sekä lantioni kääntyy enemmän alleni niin että tosiaan istun takapuoleni ja istuinluitteni päällä enkä könötä ns. etupyllyllä... Samoin ikuisuusongelmakäteni pysyvät tällöin oikealla paikalla ja vakaampina. Käsissä kannattaa myös pitää huoli siitä että ne ovat lähekkäin eivätkä leviä, vaikuttaa siis vakauteen paljon. Oma katse myös määrittää etenemisen: jos jään itse katsomaan niitä "pelottavia" asioita, jännityn ja lopputulemana hevonenkin taatusti katsoo ja jännittyy myös. Töihin vaan molemmat, eikä tuijotella mitään ;) Ihan hyviä vinkkejä siis tuli, vaikka koko tuntiin, tai lähinnä omaan ratsastukseeni en ollutkaan tyytyväinen.
Projektina itselleni siis tulevaisuuteen nuo, sekä oma huomioni: ratsasta rohkeammin! Se että jos välillä lipsuu ja sutii, ei tarkoita sitä että seuraavaksi ollaan nurin, ja hevonenkin ehkä oppii reagoimaan ja kuuntelemaan, kun tasapaino on hukassa. Myös tehtävien asettamisessa pitää muistaa loppuunvienti: jos ei totella pienestä ja nätisti, niin sit pitää puhua riittävän isoilla kirjaimilla kerran, että menee seuraavan kerran pienestäkin avusta läpi. Käyntiä pitää myös uskaltaa ratsastaa eteenpäin, vaikka tekeekin väistöä tai muuta, ja vaikka se hetkellisesti rikkoisikin sen peitsille. Löllöily ja laiskottelu ei ole vaihtoehto, vaan edetä pitää myös.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)