Palauttelua normaaliin rytmiin.

Sain kaveriltani jo pari viikkoa sitten vähän palautetta vienoon sävyyn, ettei ole sunkaan blogiin paljon tekstiä viime aikoina tullut ;) Osui ja upposi, ja koitanpa nyt pitää tahtia yllä edes sen viikottaisen tunnin raportoinnin verran. Tosin, tässä ennen eilistä en kyllä ole ollutkaan hevosen selässä sitten pääsiäisen ja sitäkin ennen kiitos taudin ja salikiireiden aika vähän.

Piude ei ollut vielä tullut talliin, joten ihan omakätisesti arvoin itselleni ratsuksi Sallyn ja kevyemmälle tuntikaverille Nelsonin. Joku palikka oli kuitenkin osunut kohdalleen, koska ennakko-odotuksistani huolimatta heti alkuun sain Sallyn kulkemaan sinne minne halusin, eikä sellaista normaalia ohjaustehostin puuttuu ja kevennys tuntuu alkeiskurssilaiselta -oloa tullut missään vaiheessa. Ei sillä että se het kättelyssä olis hyvin mennyt, Piuden mielestä ei kuulemma ollut ok, että ratsuna oli kirahvi, kun tiedustelin asiaa. Pyrinkin saamaan Sallya paremmin tuntumalle, jalkaa läpi ja lapoja kontrolliin tekemällä päätyihin voltteja ja pieniä temponmuutoksia kevyessä ravissa, jotka usein kyllä päätyivät siihen että ratsu meni selättömänä jalasta kyllä eteen vauhdin kasvaessa, mutta puolipidäte ei mennyt läpi, korkeintaan aiheutti pään nousua, jos sitäkään. Muutaman kerran pienemmän voltin jälkeen asia onneksi alkoi pikkuhiljaa sujumaan, vaikka melko tiheään kuuluikin kentän laidalta tiukkaan sävyyn "PUOLIPIDÄTE!", vaikka omasta mielestäni olin juuri sellaisen tehnyt...

Ravi alkoi sujumaan ajoittain, ja Sally hakemaan jopa ihan itsekin alas ja nostamaan selkäänsä, joten siirryttiin laukkaan. Laukannostot oli heti alusta asti hyviä, helppoja ja hienoja, vaikka ensimmäiset nostinkin käynnistä lähinnä oman mielenrauhani vuoksi. Laukka nousi avusta ja silloin kun pyysin, eikä rundattu ensin ympäri kenttää kuin Vermon etusuoralla ja sitten vasta jossain ehkä kaaduttu vahingossa laukantapaiseen askellajiin. Laukkaa pääsin myös ratsastamaankin jo vähän, varsinkin oikealle. Rikkoja kyllä tuli, kerran vaan ihan silkasta nauramisesta, mutta parhaimmillaan jo kahden askeleen jälkeen oli uusi laukka jo tulilla. Hieman Sally tuli edestä raskaaksi laukassa enkä saanut sitä asettumaan niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta mielettömän kivoja laukkapätkiä kuitenkin sain aikaan.Loppuraveissa oli kuitenkin alla rento ja mukavantuntuinen hevonen, joka venytti erittäin reilusti eteen ja alas!

Muita huomioita: Ne kädet. Miksi on niin vaikeaa pitää niitä rentoina ja takana heti olkapäistä asti, ja käyttää sitä vasenta kättä varsinkin taakse tai vasemmalle, eikä sään yli ristiin oikealle. Varmaan asettuiskin se heppa paremmin, kun vaan pääsisi. Puolipidätteet pitää myös tehdä loppuun asti, eikä vain olla tekevinään ja antaa ratsun lompsia eteenpäin samaan malliin. Hyvää oli kyllä ne muutamat hetket, kun sain hevosen toimimaan kuten halusin, taipumaan ja olemaan punkematta lapaansa yhtään minnekään. Muutenkin tunnin jälkeen oli rento olo sekä itsellä että hevosella, muun elämän vastustuksesta huolimatta. Tekisi mieli ottaa muutama lisätunti ihan vaan sen hyvänolontunteen lisäämiseksi, mutta ei taida olla varaa. Ehkä vain suosiolla odottelen ensi viikkoon.