Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sally. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sally. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Ääni hiljaisuudessa

Noin sadan vuoden blogihiljaisuus takana. Työt on haitanneet harrastuksia ja harrastukset puolestaan netissähengailua. Harmi sinänsä, sillä eilistä lukuunottamatta ratsastelu on mennyt vähintäänkin ihan ok:sti, usein hyvin ja pari kertaa jopa ihan superisti.

Ratsastanut olen edelleen enimmäkseen Nelsonia ja Cyraa, Cyraa pääsääntöisesti itsenäisesti, Nepaa tunneilla ja vähän keskenänikin. Sen lisäksi kiipesin myös maanantaiaamuna ihan itsekseni Sallyn selkään. Ravissa ongelmat olivat massiivisia, kun Sallyn askel nyt ihan vähän eroaa matalarakenteisemmasta Cyrasta ja varsinkin puolet pienemmästä Nelsonista. Laukassa kuitenkin oli kivaa ja hyvää ja helppoa, ja vaikkei suoritus mitenkään loisto ollutkaan, niin ihan mukava fiilis jäi.

Cyran kanssa on ollut aika vaihtelevaa. Välillä se on ihan superhyvä ja se menee vaikka mihin solmuun, kun taas eilen se ei halunnut liikkua ollenkaan eteenpäin ja vaan painoi etupainoisena kädelle ja kompuroi omiin jalkoihinsakin. Hirveästi positiiviseen suuntaan kuitenkin alkukeväästä on menty, ja asiat on pääsääntöisesti paljon helpompia jo lähtökohtaisestikin. Varsinkin laukka ja laukannostot on parantuneet ihan valovuodella. Laukka nousee useimmiten jopa ravista pienestäkin pyynnöstä ja on ihan ratsastettavissa, ei niin että ensin ajellaan puoli kierrosta ja koitetaan ajautua laukkaan jotta voi siellä sitten yrittää määrätä suuntaa hevosen haldatessa vauhtia ja oho tää putos munaraville.

Nelsonin kanssa olen itsekseni mennessäni lähinnä humputellut menemään matalalla vaatimustasolla ja usein ihan ilman satulaakin, mutta tunneilla ollaan tehty paljon töitä. Enää ei vaihto-ongelmia ole edes joka kerta, olen siis paljon suoremmassa kuin aiemmin. Edelleen toivon kädelleni enemmän vakautta ja nopeutta, mutta ehkä se tästä vielä joskus. Tyytyväinen olen kyllä ollut omaan suoritukseeni tämän superherkän ponin kanssa.

Jos taas pikkuhiljaa aktivoituisi päivittämään tätäkin pikkuhiljaa, niin pysyisi paremmin perillä omasta kehityksestään.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Mastodonttiratsastusta ja oman kehon huoltoa

Siirsin keskiviikon tunnin tällä viikolla tiistaille. Sain itse valita, ottaisinko ratsuksi Nepan vai Sallyn (tuntikaveri oli ekana paikalla ja sai valita ekana, joten Cyra oli jo mennyt :D), ja koska en ole pitkään aikaan Sallylla mennyt eikä omalla tunnilla ole siihen kovin usein mahdollisuutta, niin otin sitte sen. Yleensä ekaa kertaa Sallyllä pitkän ajan jälkeen ekat 45 min se on ollut kuin valtamerilaiva ilman kapteenia, mutta nyt sain siitä tosi kivasti heti alussa jo otteen. Olinhan mä siellä ihan hukassa kun askeleet on ihan valtavat eikä 18" satulakaan ole mulle kooltaan ihan optimaalisin, (puhumattakaan nyt oman istunnan vinoudesta ja jäykkyydestä) mutta varsinkin oikeaan kierrokseen saatiin todella kivoja pätkiä jossa Sally oikein nosti selkäänsä ja pehmeni. Vasemmassa jäkitin liikaa liikettä vastaan ja hevosta häiritsi, ja vaikka kuinka koitin muuttaa omaa asentoani, en saanut vasemmasta kierroksesta yhtään niin hyvää. No, aina ei voi voittaa. Olen silti tyytyväinen pienempiinkin askeliin :)

Tänään olin Fustra-tunnilla, jonka sain edullisesti ja kätevästi ihan omalla salillani olleesta Ruuhkavuosiratsastajan Fustra-yhteistyön kautta. Näin tiivistettynä tilanne on se, että aakaralihakseni on epäaktiivinen, joka johtaa duunin tekemiseen reisillä -> lonkankoukistajat kiristyy -> lantio kallistuu taakse tasapainottaakseen vartaloa. Ratkaisuna kunnon lapatuki ja ylläripylläri niiden keskivartalon tukilihasten vahvistus. Tunnilla ei tehty varsinaisesti paljoa. Myös ratsastuksenopettajana toimiva Reetta Raivio näytti liikkeet ja mä tein perässä muutaman toiston tekniikka edellä ja oman liikkuvuuteni rajoissa. Kun tulee vaikea kohta, nousee hartiat korviin ja selkään pullahtaa hillitön notko. Peileistä oli paljon apua, niistä kun näki, missä kohtaa meni vikaan, ja sen jälkeen pystyi paremmin myös itse huomaamaan, missä kohtaa oma kehonhallinta ei enää riitä. Tykkäsin myös siitä, että Reetta kyseli miltä tuntuu ja laittoi aika paljon ajattelemaan itsekin, näin sain jo tästä tunnista todella paljon irti kun liikkeitä ei tehty ihan vaan "kun mä sanon niin" -menetelmällä. Jo näiden lyhyiden ja nopeiden juttujen jälkeen oma olemus oli ihan erilainen - pakarat toimivat, olo oli ryhdikkäämpi ja rintakehä avoimempi. Toivottavasti olo jatkuisi pidempään. Nyt ainakin osaan kiinnittää paljon enemmän huomiota eri asioihin!

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Mielleyhtymä katrilliin

Keskiviikon tunnilla ratsuna taas Sally. Tunti ei ollut kovin suksee varsinkaan alkuun, sillä oikea puoleni oli kertakaikkiaan jäykkä, jumissa ja toimimaton, vaikka kaikkeni yritin. Tulimme ravipuomeja ympyrällä, ja ei hitto kun oli vaikeaa ohjata ratsu puomeille ja pitää sopiva tempo. Harjoitusravista jalustimen kanssa ei tullut yhtään mitään, hölskyin tahdottomasti kuin räsynukke ja vaikutin hevoseen korkeintaan huonolla tavalla. Kun otin jalustimet pois, oli vähän helpompi olla. Ja kun joutui keskittymään siihen että tosissaan pysyy siellä selässä ison hevosen ravissa, tuli sitten vahingossakin saatua oma keho paremmin hallintaan ja avut läpi. Tuli jotenkin kovasti mieleen Solbacka-aikaiset katrilliharjoitukset: monella (tai ainakin itselläni!) hevoset alkoivat kulkemaan ihan eri tavalla, kun piti keskittyä siihen tekemiseen NYT eikä hieromaan jokaista palikkaa paikalleen viimeiseen asti ennenkuin tekee, eli siis apu ratsastettiin kerrasta läpi riittävän isosti että meni perille. Oho, pitäiskö olla perusasia ;)

Laukassa oli muutamia ihan kelvollisia pätkiä, ja laukan jälkeen Sally kulkikin todella kivasti. Piude kysyikin, että miksi en aina heti alusta asti ratsasta samalla tavalla tuntumalla. Pakko sanoa, että aina yritän, mutta ehkä olen vain hidas tai jotain, eivätkä omatkaan lihakseni ole lämmenneet toimimaan hyvin. Toivottavasti nyt lisääntyvät ratsastuskerrat ainakin nopeuttavat reaktioita...

Tynkäselitys, mutta koska missään muualla ei ollut mitään ihmeellistä (paitsi siinä että ratsastin normaaliakin huonommin), saa nyt kelvata. Selkeästi pitää liikkua enemmän tasamaalla sillä kuten Piude usein sanoo, jos olet jäykkä ja huonokuntoinen maassa, et muutu notkeaksi ja hyväkuntoiseksi myöskään hevosen selässä!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Kääpiöesteilyä (lue=kavaletista vähän isompia...)

Maanantaina kävin kaverin ja vuokriksensa mukana maastokävelyllä etsimässä hiekkakuoppia kaverin vuokriksen ja Capun hoodseilta. Tiedossa oli, että tallit sijaitsevat lähekkäin, mutta aikalailla yllärinä tuli, että fyysisesti meidän vuokristen laidunten välillä on vain muutamia kymmeniä metrejä ja pieni metsäkaistale :D Itse olin siis kävellen liikenteessä ja kaveri ratsain, joten oli mukava kuvailla rauhassa :) Kuopatkin löydettiin, ja hitsi että onkin ollut ikävä niitä sitten vuoden 2009, kun samoilla tienoilla viimeksi vuokrailin. Kuvia siis kerrankin mukana, ei ehkä kovin aiheeseenliittyen, mutta vähän kuitenkin!


Taidekuvat, ei-enää-niin-salainen paheeni ;)

Eilen ratsastustunnilla ratsuna Sally. Itseä vähän väsytti mutta sain hyvin ravisteltua sen pois heti alkuun, ja sain ratsastettua heti Sallyn hyvin eteen. Vähän joo liiankin hyvin, noottia tuli että vähän voi hidastaa ;) Aloitettiin taas sillä teemalla, että joka askeleelta pitää pystyä joko tulemaan esteelle, tai pysäyttämään, mun keskittyessä aikalailla jälkimmäiseen... Ensin kevyessä ravissa käänneltiin ympyröitä päätyihin ja kentän keskeltä kahdeksikkoa vauvakavaletin yli kevyessä ravissa vapaalla suunnalla, ja sen jälkeen laukassa. Tärkeää oli, että askeleet oli omia ja ratsu kääntyi, muttei ennakoinut myöskään tulevaa käännöstä. Itse varsinkin laukassa tuppasin kääntämään takapuolta liikaa kaaren suuntaan, ja sitä kautta tietenkin satulaa ja hevosta, mutta pystyin kohtuullisen hyvin korjaamaan itseäni tässä kohtaa. Itseasiassa vaikka oikean jalan ongelma oli olemassa, oli se molempiin suuntiin laukattuame hetkellisesti hävinnyt! Selkeästi siis paino oli siellä missä pitikin!


Asianmukaisesti kengät tuomaan onnea ovelta sisään päin.
Käveltiin hetki pitkin ohjin (jossa kohtaa myös taas hukkasin sen oikean jalan) ennenkuin alettiin tekemään lisää töitä laukassa, tällä kertaa isommalla kavaletilla. Mulla oli alkuun valtaisia ongelmia saada Sally-the-esteratsu menemään niiden kahden sokeripalan väliin laitetulta kavalettipystyltä ylitse isolla ympyrällä, syynä saattoi ehkä olla kipsissä oleva superjännittävä kuski eikä niinkään hevosen ohjattavusongelmat... Mentyämme muutaman kerran yli milloin milläkin tyylillä päästiin ihan nätisti, nosti Piude toisen sokeripalan päälle kavaletin pikkupystyksi, eli korkeutta oli noin 50-60 cm? Tässä kohtaa päätinkin sitten ihan vaan keskittyä ohjaamaan jonnekin sinnepäin ja keskittyä noin muuten maisemien katseluun luottaen siihen että jos ratsu on ohjan ja pohkeen välissä, kyllä se siitä yli menee, sen sijaan että rimakammoisena jäisin itse tuijottamaan sitä rimaa... Itselleni helpompaan oikeaan kierrokseen tämä taktiikka toimikin todella hyvin, vasempaan mennessä en oikeastaan tuolle isolle pystylle saanut yhtään oikeasti hyvää hyppyä aikaan.


Reissun jälkeen oli hyvä rauhoittua.

Vaikka itse esteiden yli hypitys ei varsinaisesti mennyt ihan putkeen, selvisin kuitenkin hengissä, enkä missään vaiheessa oikeasti edes ajatellut luovuttamista, vaikka ylläripylläriesteennousun jälkeen suuntaa vaihdettaessa pulssi olikin aikalailla hurja silkasta rimakauhusta. Sain Sallyn myös kulkemaan todella mukavasti esteiden ja kavalettien välissä, se oli pyöreä, hyvä ja kevyt ratsastaa, ja kuunteli parhaan kykynsä mukaan sitä mitä sille yritin kertoa. Kaikkeen ei tuntiratsukaan kykene... Olin kuitenkin tuntiin kokonaisuudessaan hyvin tyytyväinen, sillä vaikka parannettavaa on paljon, se todennäköisesti ratkeaa ihan vaan rutiinilla. Muistelin myös Minkin neuvoja lauantailta, ja kas kummaa, heti kun muistin suoristaa itseni niin horisontaalisesti kuin vertikaalisestikin, oli toiminta taas paljon helpompaa ja muutenkin laadukkaampaa. Innolla siis odotellaan ensi viikkoa, josko päästäisiin jatkaman tästä eteenpäin :)

lauantai 31. toukokuuta 2014

Bad riding, tai paremminkin bad bodybalancing

Keskiviikon tunnilla ratsuna Sally. Itse meinasin jo perua tunnin, koska kipeä olo, mutta meninpä silti. Sitä en tiedä, olisiko kannattanut, ratsastin aika huonosti, ja varsinkin oikea jalkani oli todella ongelmainen koko tunnin ajan. Vaikka jalustimet oli taatusti täysin samanmittaiset oli oikea jalkani ylempänä ja paljon vasenta jalkaa lyhyempi koko ajan, ja kiertyi kummallisesti sisäänpäin nilkasta vaikka polvi osoitti sinne minne pitikin. Nämä kaikki sekä maanantainen jätemäkireissu joka tuntui huolella vielä pohkeissa tekivät sen, että oikein mistään ei vaan tullut niin mitään.

Tehtävinä ratsastettiin ensin ravissa muutamia mutkauria ja pylpyröitä vapaaseen suuntaan, ja sitten hetki laukkaa jossa sama jatkui samaan suuntaan. Laukka oli tänään ihan ok:ta, ja sain muutaman varsin hyvänkin noston tehtyä. Tämän jälkeen tehtävänä oli vapaat väistöt pitkillä sivuilla, eli sai mennä joko seinäväistöä, väistää uralle tai uralta pois. Olin myös ihan ulalla kevennysten kanssa, jotenkin onnistuin koko ajan vaihtamaan kevennyksen väistön vastaiseksi... Kun sain itseni hetkeksi kasaan ja ruumiinosani hallintaan, sain aikaiseski ihan ok:ita väistöpätkiä. Vähän oli jotenkin taas ohjaustehostimet kuitenkin hukassa, enkä ollut kovin tyytyväinen esitykseeni.

Tunnin jälkeen pohdittiin Cyran saamaa shockwavea, sitä oli tuttu ell tehnyt myös TI:lle. Hän kertoi siitä olleen valtavasti apua, ja pohdin itsekin, pitäisikö sellaiseen mennä. Lihaskalvojumi sekä takareisissä ja pohkeissa, mutta etenkin alaselässä sekä pakaroissa on sen sorttista, ettei se siitä venyttelemällä taida poistua. Pitäisi siis jostain keksiä rahaa moiseen, tai hierojaan tai johonkin, joka edes vähän auttaisi tässä asiassa.

Ensi viikolla pääsen mahdollisesti taas simulaattoriin, ja sen lisäksi saattaa ehkä mahdollisesti (huomaa epävarmuuden määrä ;) ) olla tiedossa yksi heppakuvio lisää. Näitä odotellessa!

perjantai 23. toukokuuta 2014

Hatarat muistikuvat alkuviikolta.

Maanantain tunnilla ratsuna oli Sally. Itsellä oli taas vähän jalat hukassa, en saanut niitä jotenkin pidettyä tuntumalla, enkä jaksanut pitää keskivartalossa riittävästi tukea, niin että olisin saanut puolipidätteet rehellisesti läpi. Muutaman kerran tajusin sentään ottaa isomman pidätteen ja siirtää ihan kunnolla käyntiin tai pysäyttää, ja tämän jälkeen hetken homma sujuikin kunnolla. Ajoittain hommassa oli kuitenkin ehkä vähän turhan paljon ajelemisen ja jopa luovuttamisen makua, kunhan nyt mentiin vähän sinnepäin.

Alkuun ravissa ja laukassa vähän ympyröitä että saatiin hevoset hereille, sitten hieman siksak-pohkeenväistöä uralta-uralle-uralta-uralle käynnissä kaksi pätkää, ravissa yksi. Itse ratsastin helposti Sallyn väistöön takaosa edellä, ja sitä sit oli hankala korjata, kun puolipidäte ei mennyt läpi. Muutamia hyviä pätkiä kuitenkin sain aikaiseksi, kun vähän keräilin itseäni, ja lopussa meno oli jo ihan hyvää. Lopuksi vielä otettiin vähän laukkaa ja laukannostoja, sain aikaiseksi pari todella kivaa nostoa.

Selkeästi huomaa omassa ratsastuksessa, että salilla on käyty nyt vähän laiskasti. Pitäisi ottaa nyt ryhtiliike tässäkin asiassa, nyt kun omaa energiaa tuntuu taas olevan eikä pääsykoelukeminenkaan ole enää kelpaava tekosyy. Toivottavasti myös simulaattorivisiitti kesäkuussa onnistuisi!

torstai 8. toukokuuta 2014

Palauttelua normaaliin rytmiin.

Sain kaveriltani jo pari viikkoa sitten vähän palautetta vienoon sävyyn, ettei ole sunkaan blogiin paljon tekstiä viime aikoina tullut ;) Osui ja upposi, ja koitanpa nyt pitää tahtia yllä edes sen viikottaisen tunnin raportoinnin verran. Tosin, tässä ennen eilistä en kyllä ole ollutkaan hevosen selässä sitten pääsiäisen ja sitäkin ennen kiitos taudin ja salikiireiden aika vähän.

Piude ei ollut vielä tullut talliin, joten ihan omakätisesti arvoin itselleni ratsuksi Sallyn ja kevyemmälle tuntikaverille Nelsonin. Joku palikka oli kuitenkin osunut kohdalleen, koska ennakko-odotuksistani huolimatta heti alkuun sain Sallyn kulkemaan sinne minne halusin, eikä sellaista normaalia ohjaustehostin puuttuu ja kevennys tuntuu alkeiskurssilaiselta -oloa tullut missään vaiheessa. Ei sillä että se het kättelyssä olis hyvin mennyt, Piuden mielestä ei kuulemma ollut ok, että ratsuna oli kirahvi, kun tiedustelin asiaa. Pyrinkin saamaan Sallya paremmin tuntumalle, jalkaa läpi ja lapoja kontrolliin tekemällä päätyihin voltteja ja pieniä temponmuutoksia kevyessä ravissa, jotka usein kyllä päätyivät siihen että ratsu meni selättömänä jalasta kyllä eteen vauhdin kasvaessa, mutta puolipidäte ei mennyt läpi, korkeintaan aiheutti pään nousua, jos sitäkään. Muutaman kerran pienemmän voltin jälkeen asia onneksi alkoi pikkuhiljaa sujumaan, vaikka melko tiheään kuuluikin kentän laidalta tiukkaan sävyyn "PUOLIPIDÄTE!", vaikka omasta mielestäni olin juuri sellaisen tehnyt...

Ravi alkoi sujumaan ajoittain, ja Sally hakemaan jopa ihan itsekin alas ja nostamaan selkäänsä, joten siirryttiin laukkaan. Laukannostot oli heti alusta asti hyviä, helppoja ja hienoja, vaikka ensimmäiset nostinkin käynnistä lähinnä oman mielenrauhani vuoksi. Laukka nousi avusta ja silloin kun pyysin, eikä rundattu ensin ympäri kenttää kuin Vermon etusuoralla ja sitten vasta jossain ehkä kaaduttu vahingossa laukantapaiseen askellajiin. Laukkaa pääsin myös ratsastamaankin jo vähän, varsinkin oikealle. Rikkoja kyllä tuli, kerran vaan ihan silkasta nauramisesta, mutta parhaimmillaan jo kahden askeleen jälkeen oli uusi laukka jo tulilla. Hieman Sally tuli edestä raskaaksi laukassa enkä saanut sitä asettumaan niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta mielettömän kivoja laukkapätkiä kuitenkin sain aikaan.Loppuraveissa oli kuitenkin alla rento ja mukavantuntuinen hevonen, joka venytti erittäin reilusti eteen ja alas!

Muita huomioita: Ne kädet. Miksi on niin vaikeaa pitää niitä rentoina ja takana heti olkapäistä asti, ja käyttää sitä vasenta kättä varsinkin taakse tai vasemmalle, eikä sään yli ristiin oikealle. Varmaan asettuiskin se heppa paremmin, kun vaan pääsisi. Puolipidätteet pitää myös tehdä loppuun asti, eikä vain olla tekevinään ja antaa ratsun lompsia eteenpäin samaan malliin. Hyvää oli kyllä ne muutamat hetket, kun sain hevosen toimimaan kuten halusin, taipumaan ja olemaan punkematta lapaansa yhtään minnekään. Muutenkin tunnin jälkeen oli rento olo sekä itsellä että hevosella, muun elämän vastustuksesta huolimatta. Tekisi mieli ottaa muutama lisätunti ihan vaan sen hyvänolontunteen lisäämiseksi, mutta ei taida olla varaa. Ehkä vain suosiolla odottelen ensi viikkoon.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Toimimattomat evät ja muut kootut selitykset.

Keskiviikkona tunnilla jälleen Sally. Olin itse ihan puhkipoikkiväsynyt, jopa vielä enemmän kuin viime tunnilla, ja se näkyi ratsastuksessani jo ihan sillä, etten saanut pohjetta läpi sit millään, hevonen oli tyhjä edestä ja pohkeen takana, enkä saanut sitä edes menemään eteenpäin kääntämisestä puhumattakaan... Hevonen vei ja kuski roikkui kyydissä.

Piude onneksi kiipesi selkään hetkeksi helpottamaan hommiani, ja eipä Sally alkuun Piudenkaan alla oikein halunnut jalkaa kuunnella. Hetken se siiinä sitä ratsasteli eteen-taakse kuulolle vaatien mojovastikin reaktiota, ja pääsin takaisin selkään. Tämän jälkeen etsittiin Sallyn kanssa yhdessä hetki tasapainoa kommunikaatiolle, mutta lopulta saatiin överireaktiot pois ja oltiin samalla aaltopituudella. Ja Sally oli taas yhtä hyvä ratsastaa kuin aina ennenkin, herkkä, reaktiokykyinen ja nopea :)

Päivän alkuperäinen aihe, kevyt istunta ja puomit, oltiin aikaa sitten hylätty koska kanssaratsastajallanikin oli samanlaisia ongelmia, joten pysyimme ihan vaan perusmeiningillä, ympyröitä ja suoraan oikein liikkuvilla hevosilla. Laukassa tein ihan hirmu hyvää jotain, en oikein tiedä että mitä, mutta nostot oli hyviä, laukka pyöreää ja tasapainoista mun laukkaa. Välillä kun oli ahdasta, pystyin kiepauttamaan siinä samanlaisessa laukassa mutkia esteiden välistä tiukastikin, ja laukka pysyi samana ja hyvänä. Jopa mun vaikeus, oikea laukka, oli ihan superhyvää ja pyörivää, Piude kysyikin että mitä oikein tapahtui :D

No, paljon parannettavaa olisi toki ollut, sillä vaikka sain Sallyn hyvin jalalle, en saanut sitä niin hyvin kevyeksi edestä kuin olisin halunnut. Ja toki lähtien siitä, että olisin voinut saada sen itse heti jalasta eteen.. No, tästä ei toivon mukaan mennä enää alaspäin, Horse Shown jälkeen kiireetkin lakkaavat niin että ehdin syödä järkevästi sekä liikkua muutenkin kuin kerran viikossa ratsastustunnilla. Koitan nyt vaan keskittyä siihen mikä meni hyvin, ja muistella miltä se tuntui.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Tuskallinen istuntaharjoitus

Keskiviikon Piuden tunnista tein Facebookiin päivityksen joka alkoi "Eilisestä 60 min ratsastustunnista mentiin ehkä noin 90 minuuttia ravissa kevyessä- ja esteistunnassa". Rankkaa siis oli, mentiin ensin ravipuomeja ihan normaalisti keventäen ja sen jälkeen sitten tuo kevyt- tai esteistuna istunta puomikasojen yli. Jossain vaiheessa otettiin tehtäväksi myös puomikasojen välissä muutamat käyntiaskeleet, edelleen peba ylhäällä penkistä.

Olin muutenkin jo kaikesti HIHS-valmistelusta ja muusta stressistä henkisesti ihan puhki ja verensokeri oli ihan finaalissa, kypärä valui otsalle ja lasitkin vielä alas nenältä etukenoasennossa, joten tunti vei musta kyllä kaikki mehut. Hevonenkin vaihtui pitkän Cyra-putken jälkeen Sallyyn, ja alkutunti oli kuin alkeiskurssin alussa keventämään opetellessa, niin eri tuntuista oli meno :D Kaikesta tuonnepäin tekemisestä on niin totaalisen pitkä aika, että tuntuma oli hukassa ja lähtökohtaisesti ratsastin jopa omaan tasooni nähden huonosti. Kuitenkin sain kehuja siitä että ratsastin linjan hyvin suoraan ja olin kokonaisuudessaan siellä suorana, joten ihan metsään ei mennyt. Samoin heti tunnin jälkeen kipeitä oli vain ns. oikeat paikat, eli vatsalihakset sekä nilkat pitkästä ääriasennossa olemisesta. Tästäkin tekemisestä vain se rutiini puuttuu. 

No, ehkä se saadaan hankittua takaisin, ja toivoa on. Lihakset oli oikeastaan vasta tänään kipeät, ja ihastuttavan tasaisesti ja symmetrisesti. Hyvällä tavalla tietää tehneensä :) Venytteyä pitäisi kyllä muistaa harrastaa enemmänkin, ja Horse Shown jälkeen voisi kuvitella pääsevänsä jopa salille taas!

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Keskiviikko 10.4. - With the flow

Myöhässä mutta kuitenkin. Piuden tunnilla keskiviikkona Sally. Alkuun en ollut mitenkään kauhean innostunut asiasta viimeviikkoisen jälkeen tai edellispäivän totaalisen bad ridingin takia, mutta tunti meni kuitenkin kaikenkaikkiaan hirmu hyvin :) Gramaanit meillä oli tälläkin kertaa, ja tuntikaverina Nelsonin kanssa E.

Sally oli heti alusta hirmu hyvän tuntuinen, liikkui mielellään ja mukavasti. Luulen, että edelliskertaa huomattavasti lyhempi jalustin sai jalalleni paremman paikan satulassa ja sitä kautta sain itsenikin paremmin tasapainoon. Tehtiin ravissa ympyröitä ensin verrytellen, sitten päätyihin puomin yli tavoitteena tehdä tasainen ympyrä ja osua keskelle puomia. Alkuun toin Sallyn huonosti ihan mihin sattuu, mutta lopulta pääsin kääntämään ja suoristamaan oikeassa kohtaa. Suunnan vaihto ja ensin sama toiseen suuntaan, sen jälkeen jäätiin eri päätyihin ympyrälle tehtävänä laukannostot.

Tässä kohtaa, superhyvin menneestä alkutunnista huolimatta, alkoi vähän jännittämään. Kuten aiemminkin todettu, en ole oikein puhunut Sallyn kanssa samaa kieltä, ja jo käynnistä raviinsiirtymisissä on ollut hirmu massiivisia ongelmia; itse olen ollut jäykkä ja jäänyt puristamaan mikä on saanut Sallyn toimimaan kengurumaisesti eteenpäinmenon sijaan edestä ylöspäin. Lisätään tähän vielä se, että laukannostot ovat mulle usein hirmu ongelmallisia ja saan aikaan vaan kovempaa ravia, plus etten ole koko talvena pohjien takia päässyt laukkaamaan kovinkaan paljon.. Tähdet kuitenkin olivat oikeassa asennossa, ja laukka nousi heti pyynnöstä ilman mitään kommervenkkejä, hyppimisiä tai muutakaan, ja oli tasaista ja hyvää laukkaa mun askelilla. Pääsin myös ratsastamaan laukkaa jonkin verran, ja vaikka pari rikkoakin tuli, se ei kauheasti haitannut, kun enemmänkin oli tarkoitus tehdä niitä nostoja. Pääsin myös tekemään noston tai pari käynnistä, ja nekin olivat, vaikka isoja, niin ihan hyviä ja laukka pysyi rauhallisena. Toiseen suuntaan Sally oli kädelle huomattavasti raskaampi, ja jouduin tekemään enemmän töitä ravissa laukkojen välillä saadakseni sen kevyemmäksi kädelle.

Loppuraveissa Sally oli ihan superhyvä, venytti ihan tosissaan eteen-alas niin että selkä pyöristyi ja ylälinja "pullistui" ulos. Enpä muista koska viimeksi olisin saanut hevosen venyttämään noin hyvin. Kaiken lisäksi tää tapahtui vielä enemmän ohjalla kuin gramaanilla, jotain siis ainakin tuli tehtyä oikein! Ympyröitä näin molempiin suuntiin, käynnissä hetki samoin ja pitkät ohjat.

En voi olla mitään muuta kuin tyytyväinen. Ratsastin itse omalla tasollani hirveän hyvin, hevonen oli mukava ja kaikki sujui kuten pitikin. Vähän harmittaa että taukoa tulee työasioiden tähän kohtaan, mutta voihan sitä kysellä jos aikaa tulee, sekä Tigrulta että Piudelta josko väliin sittenkin mahtuisi. Vapun jälkeen alkaa taas normaalimpi elämä, toivon. Salikortti on kuitenkin voimassa 05-23, joten täyttä liikkumattomuutta ei työajoilla ainakaan kokonaan voi perustella ;)

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Viikko 14 - kertailua

Työkuviot ja yleinen vammailuolo on jättänyt "pari" tallikertaa väliin. Tässäpä siis niistä pientä yhteenvetoa.

Tigrun kanssa pääsiäistorstaina peruslöllöilyä eikä kummempaa. T oli alkuun vähän hankala, mutta kun en vaatinut kummempia, sekin relaantui. Taisin ratsastaa kaikki askellajit läpi ja käpytellä laitsalenkin. Viimeistään siinä vaiheessa kaikki stressi valui ulos, kun ratsu käveli rentona pitkää ja vetävää käyntiä tallillepäin. Helppo oli puhallella :)

Pääsiäismaanantaina Piude kävi pitämässä meille tuntia. Kuskia enemmän ohjeistaen kuin hevosta - samaa settiä kuin normaalistikin, muista ulkoavut, oikea lapa selkärankaan jne. Ympyrällä asioita läpi, laukan nostoa, myötäämistä, ohjalle tulemista ja sellaista. T oli aika flaati ja vähän epähuvittunut, joten aseteltiin ensin ulos jotta saatiin ulko-ohjan tuki että päästiin asettamaan sisälle. Suurimpana asiana jäi mieleen käynnin ratsastus - vaikka sitten ihan pientä ja hidasta käyntiä, kunhan se kävelee ja on menossa eteen päin, eikä jumita paikallaan tai hiihdä kauheeta hatikatia passikäyntiä eteenpäin kuuntelematta mitään.

Keskiviikkona Piudella omalla tunnilla, ratsuna vaihteeksi Sally. Gramaanit tänäänkin, ja hyvä niin - aika kamalaa se oli niilläkin. Me ei vaan puhuta samaa kieltä. Ihan normaalia settiä, käynnissä ja ravissa ympyröitä pitäen hevonen suorana. Gramaanit oli aluksi kiinnitetty sivuun, mutta Piude laski ne jossain vaiheessa normaalisti kiinni alas satulavyöhön. Sen jälkeen alkoi jotenkin sujua. Oma epävakaus vaan näkyy sillä heti, ja jos jännität, se vetää herneen nokkaan. Kuten myös siitä, jos pohje on liian takana. Ja siitä, jos jää kädellä kiinni. Ja siitä, jos tuntumaa ei ole... No, lopuksi se kuitenkin oli ihan rento ja toimi ihan hyvin, mutta hurraamista tunnissa ei paljoa ollut.

Perjantaina olin työjuttujen takia ihan puhki, ja meninkin ihan keventelymielellä liikenteeseen. Tigru oli kuitenkin heti alusta superhyvä ratsastaa, pehmeä, liikkui mielellään ja oikein päin. Kenttä oli aika raskas, joten nopeasti vaan hyvää fiilistä ylläpitäen ratsastin askellajit läpi Piuden neuvoin välillä ulos asettaen, ja sit pidemmälle käyntilenkille metsän kautta pelloille. Hyvä rento fiilis siis oli tärkeintä, ei niinkään se, että mitä ja miten sieltä tuli ulos.

torstai 17. tammikuuta 2013

16.1.2013 Keskiviikko

Piuden tunnilla eilen Sally. Kauheasti en jaksa syväluodata sillä työasiat vie ihan liikaa tilaa ajatuksista kuten veivät eilen tunnillakin. Kaksijakoisin mielin ihmettelin hetken, sillä vaikka hevonen on hieman yksinkertaisempi ratsastaa kuin Cyra, on se aivan valtava mastodontti. Suitsia en saanut taaskaan yksin päähän, onneksi tuntikaveri on pidempi niin saatiin heppa paketoitua ja tunnille.

Molemmat ratsut protestoivat tänään joko ratsastajiaan tai jotain muuta. Sallylla on kokeiltu pari edellistä päivää toista satulaa, ja se kiroili aika paljon jo kuntoonlaitettaessa. Käynnistä raviin siirtyessä olikin oikeassa kierroksessa etupää to-del-la kevyt, vaikka siis ohja olis ollu pitkä ja ravisiirtymää yritettiin vain maiskutuksella. Vasemmalle ravi nousi käynnistä ihan hyvin, ja se oli siinä suunnassa (mulle yleensä vaikeampi ratsastaa) paljon parempi, ja pääsin ihan oikeasti jopa vaikuttamaankin siihen. Alun jännittelyn jälkeen sain Sallyn hetkeksi kulkemaan hyvin, mutta etukeveysepisodi vähän murensi mun rentoutta, ja eipä hevonenkaan ollut ihan omillaan ja jännitti. Lopussa kuitenkin sain sen hyvin takaisin pyöreäksi ja liikkumaan kivasti ravissa, mutta tunnin aiheeksi jäi -tälläkin kertaa- ravissa oman itsensä löytäminen hevosen selässä suorilla urilla ja ympyröillä.

Jälleen, kuten tiistainakin, hevosen levittyä huomasin että ulko-ohjan tukea ei ollut ja jalankin kanssa vähän miten sattui. Sain hevosen hyvin kuulolle, kun pyöristetyissä päädyissä tavallaan "yli"suoristin Sallyn ulko-ohja-sisäpohje -meiningillä. Asiaa ei auttanut ainakaan se, että oikeasta käsivarresta joku lihas/hermo kanitti ja särki alkuun, varmasti näkyi käden jännittymisenä sekin oman osansa verran. Sen siitä saa kun töissä istuu siinä vedossa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja joo, kyllä siinä perusratsastuksessa on ihan oikeasti töitä.