Näytetään tekstit, joissa on tunniste rentoilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rentoilu. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. marraskuuta 2014

Onneksi on hevosharrastus.

Tauti on vienyt taas jokusen ratsastuskerran, mm. viime viikon heppailut kokonaan ja tämänkin viikon tunnin. Tänään sen sijaan menin hengästymiskiellosta lukuunottamatta, ja tein hommia paljon käynnissä, ravissa ja laukassa sitten lyhyempiä pätkiä.

Cyra oli alkuun melko jähmeä jopa itsekseen, mutta neljä kierrosta käyntiä ensin radalla samalla vähän asetellen ja väistätelen ja runsaasti käynnissä vielä kentälläkin sai ratsun onneksi pehmenemään ja notkistumaan paljon. Tein ensin ympyröitä jotka myöhemmin pieneni volteiksi, asetusta ja taivutusta väliin myös vastataivutuksenomaisesti jotta notkeus ja kuuluvuus löytyisi, ja ratsastin ihan übersyvälle kulmiin. Kun C tuntui vähän hitaalta avuille tein muutaman pysähdyksen ja liikkeellelähdön, jossa vaadin todella korostetusti pidätteen läpimenoa heti, ja samoin käynnin jatkumista reippaana heti, eikä vasta neljän askeleen jälkeen. Samoin tein käynnissä vähän temponmuutoksia, pidensin ja lyhensin käyntiä koittaen senkin saada läpi mahdollisimman pienesti. Muutama väistöpätkä sekaan, ja kas, alla oli todella kivasti, pyöreästi ja rennosti liikkuva hevonen.

Ravissa tein muutaman ympyrän jossa myös vaihtelin asetusta välillä ulos, sekä muutaman temponmuutoksen. Hetki taas käynnissä välillä varoen kuskin hengästymistä liikaa ja saaden ratsua takas kuulolle (tässä kohtaa se heräsi ja huomasi kamalimmasta asioista kamalimman - sokeripalat olivat siirtyneet!) ja keskittymään työntekoon. Ravissa jatkoin myös tekemällä muutamia kolmi-ja nelikaarisia kiemurauria. Olisin voinut ratsastaa itse kaarteet paljonkin paremmin, sillä suoristaessa hevonen parani aina ihan sikana, ja jotenkin siellä mutkassa sit homma levisi, vaikka loogisempaa oli päin vastoin. Ehkä sit suoristaessa otin ihan tosissani siitä ulko-ohjasta enemmän kiinni, niin hevosella oli jotain mitä vasten tukeutua. Käynnissä taas hetki myös niitä kiemurauria sekä käynnin kokoamista pätkittäin, ja sen jälkeen aloin vähän laukkailemaan.

Laukka oli alkuun varsinkin vasemmalle melko kulmikasta, tykkäsi valua ympyrältä ulos lapa edellä ja meni helposti rikki. Sain sitä kuitenkin ratsastettua todella mukavasti, ja hevonen tuntui todella hyvältä ja kulki todella hyvin, mutta tuppasi kovasti kiroilemaan varsinkin nostoissa. Yhden pukinkin sain aikaiseksi, kun ennakoin rikkoa ja Cyra veti poron nokkaan oikea-aikaisesta avusta harmistuneena siitä ettei päässyt rikkomaan ja siitä että huomautin asiasta melkolailla napakasti. Oikea laukka olikin paljon parempi, ja hevonen pyöreämpi eikä kiroillutkaan ihan niin paljon. Välikäyntien jälkeen tein vielä jonkin verran nostoja käynnistä, ennenkuin keventelin pidemmällä kaulalla eteen-alas ja kävelin muutamat kiekat vielä radalla.

Loppukäynneissä radalla. Ei voi muuta sanoa kuin että onneksi on hevosharrastus. Jo alkukäynneissä tuntui kuin kaikki huolet ja murheet, joita on viime aikoina riittänyt niitäkin, valuvan alas rentoja jalkoja pitkin ja ulos jalkapohjista hevosen käynnin liikkeen mukana.

Cyra oli tänään todella hyvä. Aivan järkyttävän hyvä. Kulki todella kivasti, reagoi apuihin pääsääntöisesti todella herkästi ja pehmeästi, ja oli virittynyt juuri sellaiseksi jollaista hevosta minä tykkään ratsastaa. Kevyt edestä muttei tyhjä, herkkä jalalle muttei juokse alta, kuunteli sopivasti myös istuntaa (mitä nyt pari kertaa vähän ennakoi siirtymisissä alas ;), käytti selkäänsä mukavasti ja taipui sekä suoristui hyvin, ollen kuitenkin elossa eikä vaan suorittamassa oleva zombi. Laukkojen luimukorvailua lukuunottamata ratsu tuntui itse myös pitävän työnteosta, ja kiroilusta huolimatta laukkakin oli todella hyvää, pehmeää, pyörivää ja ratsastettavissa. Vähän jopa harmitti että itse oli hengästymiskiellossa, sillä tänään Cyra tuntui siltä että siitä olisi saanut irti vaikka ja mitä! No, tästä fiiliksestä on hyvä jatkaa.

 Ja niitä on tässä viimeaikoina riittänyt. Onneksi on noin fiksu ratsuheppa alla <3

tiistai 5. elokuuta 2014

Hei hei, Heinäkuu!

Ohhoh, onpa ollut vilskettä, näköjään postaustahti on tasainen kerran kuukaudessa...

Erinäisistä syistä en ole käynyt tunneilla nyt hetkeen, ja menenkin vasta syyskuun alussa seuraavan kerran. Capulla olen sen sijaan käynyt kyllä ihan säännöllisesti kerran-pari viikkoon, ja muutettukin ollaan jo uuteen paikkaan.



Inhottavista päällekkäisyyksistä ja sairastapauksista johtuen en ehtinyt maastoon kuin yhden ainoan kerran. Harmittaa pirusti, sillä mulla on ollut ko. tallin loistavia maastoja ja hiekkakuoppia hirveä ikävä siitä asti, kun lopetin vuokriksellani lähitallilla yli viisi vuotta sitten. Capu muutenkin on maastohevosena mulle hermoheikolle yhtä loistava kuin Hillekin - mikään ei pelota, ja siltä pohjalta on hyvä lähteä ratsastamaan itse, jos hevonen vähän ehdottelee, että just nyt ei huvittaisi. Yhden kuorma-auton ohi kyllä talutin, kun jotenkin en siinä vieraiden nähden kehdannut tosissani ruveta laittamaan kovaa kovaa vastaan, ja halusin päästää vastaantulijankin jatkamaan matkaansa.

Hiekkakuopat, parhautta ikinä. Ja näitä tulee taas niin ikävä!


Muuten ei mitään hätää, ohjaus toimi, kaasu toimi ja jarrutkin toimivat halutusti. Mahtava fiilis kun kentällä viime aikoina vähän haluton ratsu on itse ihan menossa ja tekemässä, ja se tunne kun se oikeasti lähtee polkemaan laukkaa eteen ja ylös koko kropallaan on aikalailla mahtava. Eikun harjasta kiinni ja menoksi. Kuvan ylämäki tultiin kertaalleen laukassa ylös, kun oltiin kuopan pohjalla vähän ratsasteltu lihaksia ravissa ja laukassa lämpimämmiksi. Joka kerta kun ohi mentiin, imua mäkeen olis kyllä ollut!

Traktoria väistettiin peltolevikkeelle, kun mahdollisuus oli. Maailman vanhin heinänpöyhin otti aika paljon tilaa tiellä, räminästä ratsu ei sanonut mitään.


Kuten jo mainitsin, kentällä ei olekaan sitten mennyt niin hyvin. Lieneekö syynä kelit jotka vähän vetelöittävät ratsua vai silmätulehdus lääkkeineen, vai vahvin veikkaus vika satulan päällä, en ole oikein saanut moneen kertaan hevosta liikkumaan niin miten olisin halunnut. Hierojakin kävi ja löysi lavoista jumeja, samoin selässä oli vähän sanomista. Eilen kuitenkin ensimmäistä kertaa uudella tallilla käydessäni C liikkui ihan ok:sti - kunhan malttoi keskittyä kakkostallin tarhattavien hevosten sekä shetlanninponien seksisession sijaan kenttätöihin. Vähän pinkeä se oli muutenkin, joka tuli sentään onneksi ulos reippaana vauhtina eikä sinkoiluna tai jäätymisenä, joten ratsastettavuus melkeinpä parani pariin viime viikkoon nähden... Lopetin kuitenkin heti kun ratsu itse haki pyöreäksi ja rennoksi noin viiden metrin ajaksi, ja käytiin vielä kiertämässä laidunten ympäri menevä hiittirata. Siellä otettiin yhdet sätkyt, kun sokean silmän puolella meni kaurapellossa joku elukka niin että räpisi, varmaan jänes tai vastaavaa. Eipä siinäkään mitään, pienellä pidätteellä palattiin taas siihen samaan käyntiin kuin aiemminkin ja matka jatkui.

Tällä viikolla vielä toisenkin kerran, kunhan ensimmäisen lomapäivän jäljiltä palaneet takareidet vähän rauhoittuvat.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Viikko 14 - kertailua

Työkuviot ja yleinen vammailuolo on jättänyt "pari" tallikertaa väliin. Tässäpä siis niistä pientä yhteenvetoa.

Tigrun kanssa pääsiäistorstaina peruslöllöilyä eikä kummempaa. T oli alkuun vähän hankala, mutta kun en vaatinut kummempia, sekin relaantui. Taisin ratsastaa kaikki askellajit läpi ja käpytellä laitsalenkin. Viimeistään siinä vaiheessa kaikki stressi valui ulos, kun ratsu käveli rentona pitkää ja vetävää käyntiä tallillepäin. Helppo oli puhallella :)

Pääsiäismaanantaina Piude kävi pitämässä meille tuntia. Kuskia enemmän ohjeistaen kuin hevosta - samaa settiä kuin normaalistikin, muista ulkoavut, oikea lapa selkärankaan jne. Ympyrällä asioita läpi, laukan nostoa, myötäämistä, ohjalle tulemista ja sellaista. T oli aika flaati ja vähän epähuvittunut, joten aseteltiin ensin ulos jotta saatiin ulko-ohjan tuki että päästiin asettamaan sisälle. Suurimpana asiana jäi mieleen käynnin ratsastus - vaikka sitten ihan pientä ja hidasta käyntiä, kunhan se kävelee ja on menossa eteen päin, eikä jumita paikallaan tai hiihdä kauheeta hatikatia passikäyntiä eteenpäin kuuntelematta mitään.

Keskiviikkona Piudella omalla tunnilla, ratsuna vaihteeksi Sally. Gramaanit tänäänkin, ja hyvä niin - aika kamalaa se oli niilläkin. Me ei vaan puhuta samaa kieltä. Ihan normaalia settiä, käynnissä ja ravissa ympyröitä pitäen hevonen suorana. Gramaanit oli aluksi kiinnitetty sivuun, mutta Piude laski ne jossain vaiheessa normaalisti kiinni alas satulavyöhön. Sen jälkeen alkoi jotenkin sujua. Oma epävakaus vaan näkyy sillä heti, ja jos jännität, se vetää herneen nokkaan. Kuten myös siitä, jos pohje on liian takana. Ja siitä, jos jää kädellä kiinni. Ja siitä, jos tuntumaa ei ole... No, lopuksi se kuitenkin oli ihan rento ja toimi ihan hyvin, mutta hurraamista tunnissa ei paljoa ollut.

Perjantaina olin työjuttujen takia ihan puhki, ja meninkin ihan keventelymielellä liikenteeseen. Tigru oli kuitenkin heti alusta superhyvä ratsastaa, pehmeä, liikkui mielellään ja oikein päin. Kenttä oli aika raskas, joten nopeasti vaan hyvää fiilistä ylläpitäen ratsastin askellajit läpi Piuden neuvoin välillä ulos asettaen, ja sit pidemmälle käyntilenkille metsän kautta pelloille. Hyvä rento fiilis siis oli tärkeintä, ei niinkään se, että mitä ja miten sieltä tuli ulos.