Näytetään tekstit, joissa on tunniste suoristaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suoristaminen. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Hiekkaa!

Viime sunnuntain Nelson jäi näköjään kirjaamatta - tehtiin vähän siirtymisiä, ei kovasti muistikuvia, mutta poni oli ihan kiva :) Keskiviikon tunnin olin vaihtanut pois duunin kahvakuulatunnin takia, ja torstaina ratsastin Nelsonilla ensimmäiset 10 minuuttia kylmää hikeä valuen - enpä ainakaan puristanut reisillä. Nelson yritti alkuun juosta vähän alta, mutta siirtymisillä sain siitä taas jälleen kerran ihan kivan, mutta oma jumiutumiseni häiritsi varsinkin oikeaa laukkaa todella paljon.

Perjantain pidin tallivapaata, mutta lauantaina kiipesin Cyran selkään heti aamusta. En tiedä mikä sillä oli hätänä, mutta jo tallissa se oli todella äksy, ja ratsastaa aivan hirveä. Kävelin, taivuttelin, tein pysäytyksiä, väistätin, mitä vaan, ei nappaa, ei huvita, ei taivu, ei myötää, ei etene. Muutama ravipätkä väliin mutta totesin että kun ei ole avuilla ja kulkee väärin päin, turha ravata. Tunnin verran sitä koitin availla, kunnes jotain tapahtui (en todella tiedä mitä) ja ratsu rentoutui, putosi nyökkyyn ja alkoi kulkemaan. Edelleenkään se ei oikein halunnut liikkua isosti vaan mentiin kivassa muodossa kääpiöravia, eteenpäinratsastus sai aikaan pysähdyksen ja paikallakökitystä etuosa ilmavana, niin otettiin sit se mitä saatiin ja oltiin tyytyväisiä siihen. Ihan käsittämätöntä. Sen 10 minuuttia se meni ihan minne vaan ja taipui miten vaan kehtasinkin pyytää, mutta askel ei pidentynyt. Tiedä sitten oliko syynä aamujäykkyys, vähän epävakaa pohja, edellisen päivän ratsastukset vai mikä, mutta linimenttiä lutrasin koko selän mitalta. Tänään se näytti jo paremmalta mutta ei kuulema tuntunut selkään vieläkään ihan priimalta.

HeiaHeiaan kiteytin lauantain ratsastuksen melko nasevasti. Kätevästi myös tuossa kului pari hassua kaloria...

Itse ratsastin tänään Nelsonin. Kauhulla odotin samanlaista dynamiittipötköä joka mulla oli alla toissaviikon torstaina mutta katin kontit, poni oli ihan superhieno! Haki itse kuolaimelle, liikkui hyvin eteen, odotti kun pyysin eikä kamalasti edes yrittänyt lähteä juoksentelemaan alta. Oikeassa laukassa otettiin yhdet pukkihyppysessiot, mutta siinäkin epäilen kyllä ratsastajan taitojen ja epätasapainon olleen syy ponin mukavuuteen. Tein alkuun käynnistä vähän pysähdyksiä, käynnissä ja ravissa avopätkiä ja ympyröitä. Laukat tein edelleen pääty-ympyröillä enkä jäänyt niitä kauheasti hiomaan kun pohja kentän keskellä oli vähän epävakaa. Lopuksi ratsastin vielä vähän temponmuutoksia ravissa sekä ympyräkahdeksikkoa radan poikki suoristaen. Poni oli todella ihan superhyvä, kuunteli ja teki mielellään - oon selkeesti alkanut löytämään nyt jo nappuloita, ja ponikin on todennut mut selkeästi kivaksi treenikaveriksi, vaikka tallissa onkin edelleen ihan prinsessa. Lätäkköönkin mentiin kaikki askellajit ihan kyselemättä, vaikka tälle hienokaviolle ne on olleet aina välillä ällöjä ja niitä on vältelty kaikin mahdollisin keinoin. :D

Kenttä alkaa tosiaan olla jo hiekalla, noin neljäsosa pinta-alasta on hiekkaa, vähän jäistä toki mutta hiekkaa silti. Päivä auringonpaistetta ja se olis siinä! Kelit on myös lämmenneet niin paljon että jätin mamikset pois välistä, Horzen talvikengät autoon ja vedin saappaat jalkaan pitkästä aikaa! Hieman ehkä on jalka noussut talven aikana, onneksi ymmärsin ekan puolen tunnin jälkeen alkaa pitämään sitä alhaalla - muuten saattais olla polvitaipeet vereslihalla...

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

"Jos pidät jalan kiinni, käsikin pysyy vakaana"

Otsikkona viikon tärkeimpiä poimintoja.

Viikko on ollut aika huima - tallilla joka päivä tiistaita ja keskiviikkoa lukuunottamatta, jotka nekin ovat olleet täynnä ohjelmaa. Maanantaina Nelson oli muuten hyvä, mutta kentän takana pellolla liikkunut joku sai sen erittäin jännittyneeksi ja se pelkäsi tosissaan. Ymmärrän kyllä, ääni kuuluu mutta mitään ei näy. Lähinnä koitin vain rentouttaa ponia, suunnitellut puomiharjoitukset ei toteutuneet. Lopussa sain sen kuitenkin vähän rentoutumaan kun jäimme tekemään neliötä toiseen päätyyn, ja se teki ihan hyvin töitä.


Tuli päähiki. Tai ajatus? :D

Keskiviikkona oli tarkoitus taas tehdä niitä puomihommia, mutta kaksi vapaapäivää putkeen sai ponista melko ilmavan, joten keskityin siirtymisiin. Poni oli tosiaan ihan kierroksilla, pysäytyksissä ei malttanut seistä paikallaan ja jos ei koittanut vaellella, se polki etujalkaa. Laukannostoissa oli tosiaankin aktiivinen takaosa (:D), mutta sain myös pari aivan törkeän hienoa, ylämäkeen tulevaa nostoa aikaiseksi. Edelleen mulla oli ongelmia itseni ja oman painopisteeni kanssa, ja oikea laukka ei oikein tahtonut kulkea, ja ekstravaihdot eivät varsinaisesti tasoittaneet ponin mielialaa. Poni olisi kaivannut reipasta laukkatyöskentelyä, mutta kenttä oli mennyt jo sen verran pehmeäksi, että en nähnyt sitä järkevänä.

Perjantaina töiden jälkeen ratsastinkin sitten sekä Cyran että Nelsonin. Kenttä oli lämpötilan nousun takia muuttunut ihan suoksi, ja Cyra ei arvostanut yhtään, en meinannut millään saada sitä irti pohjasta. Se liikkui muuten ihan kivasti ja oli rento ja mukava, mutta todella raskas jalalle. Sain sitä vähän kevyemmäksi siirtymisillä, jotka on muuten olleet tämän viikon teemana, mutta en saanut sitä niin aktiiviseksi että olisin halunnut kokeilla laukkaa. Nelsonin menin perään, ja edellispäivän pöllöilystä ei ollut jälkeäkään! Se oli heti alusta todella hyvän tuntuinen, teki töitä hienosti ja mielellään. Lähinnä siis meni perusratsasteluksi, tein pari väistöpätkää, ympyröitä ja sitä mystistä oikeaa laukkaakin suoraan ja tuntumaan sen vielä todella helpolta - kaikki kävi! Olin todella tyytyväinen poniin, ja pohjakin oli vissiin vähän hyhmäytynyt tässä välissä, koska oli jo vähän parempi. Huomasin kotimatkalla hymyileväni erittäin leveästi :D


Nelppa Neen kanssa tunnilla pari viikkoa sitten, ennen Piuden reissua.
© Asta Keränen

Eilen Ella piti meille tuntia heti aamusta. Ai hitsi että noin nuori likka omaa tuollaisen virhesilmän, ja vielä osaa kertoa näkemänsä ja neuvonsa tilanteen korjaamiseen selkeästi! Tässä jää todella moni uraa pitkään tehnyt ratsastuksen"opettaja" kovasti kakkoseksi! Menin Nelsonilla, ja kas, aloitettiin käynti-ravisiirtymisillä. ;) Mulle Ella antoi ohjeeksi sen, että kun poni on pieni, niin vaikka ei tunnu siltä että se etenee, se kuitenkin liikkuu kokoonsa nähden sopivassa tempossa. Se myös helposti lähtee itse kiireiseksi ja liikkuu vauhdilla eli siis juoksee pois ratsastajan alta ja lintsaa työnteosta. Tätä samaa asiaa olin itsekin miettinyt parina edellisenä päivänä, mutten saanut pidätteitä riittävästi läpi jännittymättä niin mentiin sit vähän reippaammin. Virhe ;) Samoin sain tuon otsikon vinkin vakauttamaan kättä - mulla muutenkin jalka irtoaa helposti, ja jos ei itsellä ole riittävää tukea sekä keskivartalosta että jalasta, niin tokihan sitten myös ylävartalo ja kädet elää omaa elämäänsä. Minun myös pitäisi ratsastaa herkkää ponia istunnalla, sillä Nelppa on todella herkkä ja jännittyy, jos esimerkiksi pidätettä tehdessä tulee otettua liikaa kädellä. Ellan neuvoilla sain ratsastettua todella kivoja siirtymisiä, ja pidettyä itseni vakaampana. Sain myös ponin pysymään paremmin suorana. Laukassa suoristelimme ponia lisää, tavoitteena laukata ympyrällä poni asetettuna ulos. Tämä oli vaikeaa ponin lisäksi myös mulle, mutta saatiin muutama ihan törkyhyvä pätkä aikaiseksi, vaikka Nelson myös muutaman kerran pukilla ilmoittikin, mitä mieltä oli loskasta ja työnteosta :D Sille piti ihan oikeasti suuttua siinä sen mukavuusalueen reunalla, ja toki kiitellä paljon kun se vielä tsemppasi. Lopuksi vielä venyteltiin ravissa eteen-alas, tässäkin Ella muistutti että ei pidä heittää ohjaa pois tai hevoselta menee tasapaino ja se joutuu nostamaan kaulansa ja laskemaan selkänsä, vaan ohjaa pitää valutella pikkuhiljaa hevosen pyytäessä.

Tänään vielä yksi Nelson jäljellä, varmaan edelleen tehdään siirtymisiä eilistä muistellen.