Toisen lomaviikon tallireissut

Maanantaina kävin Capun kanssa kentällä jo päiväsaikaan. Caposter vähän edelleen ihmetteli kentänlaitoja, mutta suurempaa puhinaa aiheutti kentälle tullut tsetlanninponi. Tyttö poneineen ujosti kysyi vielä, että "saadaanko tulla teidän kanssa kentälle?" :] Capu kuitenkin alun jälkeen kulki hyvin, ja koska aloitin jo mm. Nooran blogista inspiroituneena käynti-seis -jutuilla ja kääntämällä kulmat vähän takaosakäännösmaisesti, sain hevosen kohtuu nopeasti ihan kivaksi ja avuille. Jopa niin, että kun olin tehnyt muutaman käynti-ravisiirtymisen, tuntui ihan superhyvältä nostaa laukka, joka on ollut viime aikoina ainakin mulle tosi vaikeaa. Ja sehän nousi, ja kulkikin ihan kivasti. Ihan niin rento ja pyöreä se ei ollut kuin olisin halunnut, mutta kaikkea ei aina voi saada. Samoin en saanut ratsua irti mielestäni riittävästi vasemmalta ohjalta, mutta tähän voi olla syynä omakin istuntani...

Mielestäni hyvä puoli siinä, että on ratsastanut taas hetken ilman tunteja on se, että joutuu miettimään taas aivan eri tavalla, mitä siellä selässä oikein itse tekeekään. Vasen laukka meni meillä muutamaan kertaan rikki, ja olin jo ratsastamassa uutta laukkaa ajolähdön kautta, kunnes tajusin, että ei se laukka varmaan nouse jos ratsastaja laukkaa ylävartalolla ja on liikkeen edessä. Kun itse rauhoitin ylävartaloni, istuin pystyssä, tein pidätteen ja sen jälkeen rauhallisesta ravista lähdin tekemään nostoa, sieltä tulikin hieno nosto. Samoin olen ainakin pyrkinyt hakemaan oikeassa kierroksessa omaa vartaloani jo lantiosta asti oikealle, ja siirtää hieman oikeaa lonkkaa eteenpäin. Reaktio hevosessa on ainakin ollut huima, samoin kun olen muistanut aina välillä rentouttaa oman käteni. Vielä olisi pari viikkoa, ennenkuin tunnit osaltani jatkuvat.

Cyra nautiskelee suihkusta tunnin jälkeen. Instagramin kuvarajaus </3

Maanantaina kävin myös Piudella katsomassa illan tunnit, kun tuli vieroitusoireita. Oli mukava nähdä taas tuttuja ja juoruta heidän kanssaan, tallillakäynti on mulle aina myös mieluisa sosiaalinen tapahtuma, varsinkin kun porukka on vuosien takaa jo tuttu. Seurailin tunteja, ja jo oman tuntinsa ratsastaneen kaverin kanssa katsottiin vielä viimeistä estevalmennusta. Oli kiva huomata, että itse kiinnitti huomiota samoihin asioihin, mitä kaverikin, sekä myös Piude. Enemmän pitäisi siis vaan katsoa tunteja ja pyrkiä itsekin päästä neuvomaan ihmisiä vierestä, sillä sen opettavaa vaikutusta ei kyllä voi mitenkään väheksyä!

Keskiviikkona kävin tallilla vähän kiireessä, moottorin vikavalo vähän sotki suunnitelmia ja piti hätäillä koska sain vielä sovittua palveluautokuskin kanssa treffit, niin saatiin vikakoodit luettua ja vikamuisti nollattua. Oikaisin siis vähän - pikaharjaus ja ilman satulaa kentälle. Pienestä tuijottelusta huolimatta sain taas kuitenkin Capun hyvin kuulolle, tehtiin taas käynti-seis ja käynti-ravisiirtymisiä, ja vähän voltteja. Koitin kiinnittää paljon huomiota siihen että oma suuntani on liikkeen suuntaan, ja että ulko-ohjalla on tuki ja hevonen reagoi apuihin oli ne sitten hidastavia tai eteenajavia. Tämä oli loistava veto, sillä sain puolessa tunnissa tähän hetkeen erittäin onnistuneen pikatreenin, jolle oikea aika oli lopettaa juuri silloin kun kello tuli vastaan: hevonen liikkui rentona, haki itse pyöreäksi ja liikkui energisenä itse eteenpäin omilla jaloillaan. Ai että olinkin tyytyväinen! Oikeasti mielestäni tuo pieni pinkeys alussa on hyvästä - joudun itse olemaan vähän hereillä, ja tulee ratsastettua heti alkuun paremmin avut läpi ja muutenkin huolellisemmin. Samoin C on itse myös menossa paljon paremmin eteenpäin, ja tuon hevosen kanssa energia on hirveän helppo kanavoida uunoilun sijaan ohjan ja pohkeen välin eteenpäinpyrkimykseksi. Kyttäilköön siis ainakin tässä mittakaavassa edelleen :)

Syksyllä on hevoskuviot taas vaihtumassa, ja jään todennäköisesti Capulle enää vaan varakädeksi. Tästä lisää, kun homma alkaa ihan tosissaan pyörimään, haikeana olen, mutta silti innoissani.