Ensimmäisen luokan maastoista alashyppy. Kahden tähden luokassa tämä tultiin toisinpäin, ja jatkettiin vielä kaksi estettä perään sarjana, B-osa oli todella vinoon tultava kulma. |
Tästä jatkoin matkaa vielä Capun luo. Caposter on tosiaan kotiutunut uuteen talliin - en muista nähneeni sitä tämän kesän aikana kertaakaan yhtä relan ja tyytyväisen oloisena mitä se oli eilen sisäänhakiessa. Tokihan oviaukkoa vielä jännättiin vähän, mutta no, kaikkea ei saa kerralla. Silmäkin oli jo huippuhyvässä kunnossa!
Kentällä oli alkuun pelottavaa, sillä tavara kentän laidalla oli taas vaihtunut. Rauhakseltaan ottamalla, antamalla ensin vähän miettimisaikaa, ja sen jälkeen tehtävää teettämällä ja huomiota vaatimalla saatiin kuitenkin aikaiseksi erittäinkin hyviä pätkiä. Voi tosin olla, että kun ratsu koitti keksiä omaa kivaa, joutui itse ratsastamaan tarkemmin, jolla taas saattoi olla ehkä pieni vaikutus siihen että kulki niin hyvin... Tein paljon voltteja, sillä varsinkin oikea lapa ulkolapana tuppasi vähän pullahtamaan sisään ja vasen sisälapa siis ulos, ja tähän sainkin hyvin jo otetta ja hevosta ajoittain mukavan suoraksi. Tarkkana sai edelleen olla, sillä kun hetkeksikin herpaantui, pullahti sisälapa ulos ja C kulki ihan venkurana. Tein myös muutamia ravi-käyntisiirtymisiä, sillä paljosta taivuttelusta ja etuosaan keskittymisestä alkoi eteenpäinpyrkimys vähän kärsiä.
Koska C oli ihan superhyvän oloinen, lähdin vielä radalle vähän loppuverkkailemaan. Otin ensin muutamat laukannostot molempiin suuntiin koska tänään en olisi kentällä saanut kivaa laukkaa aikaiseksi, ja lopuksi ravailin vielä kolmasosan rataa ravissa kevennelleen. Ja ai hitsi että tulikin hyvää ravia, oli oikein ilo kun siinä oli niin paljon omaa eteenpäinpyrkimystä, ja vaikka vähän sätkittiinkin välissä mm. harakoita ja naapurilaitsan hevosia, se pysyi silti samanlaisena ja hyvin kasassa kun teki puolipidätteen. Harmi ettei se aina ole luonnostaan tuollaista... Loppukäynnit vielä ja loppuhoitojen jälkeen tarhaan. C käveli perässä portilta toiseen päähän, vaikka mutkittelin ja pysähtelin matkalla, ja jäätiin vielä vähän rapsuttelemaankin toisiamme siinä. Kyllä kesä on hevosen, ja ihmisenkin, parasta aikaa!
Vielä yksi kollaasi Keravalta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti