Erinäisistä syistä en ole käynyt tunneilla nyt hetkeen, ja menenkin vasta syyskuun alussa seuraavan kerran. Capulla olen sen sijaan käynyt kyllä ihan säännöllisesti kerran-pari viikkoon, ja muutettukin ollaan jo uuteen paikkaan.
Inhottavista päällekkäisyyksistä ja sairastapauksista johtuen en ehtinyt maastoon kuin yhden ainoan kerran. Harmittaa pirusti, sillä mulla on ollut ko. tallin loistavia maastoja ja hiekkakuoppia hirveä ikävä siitä asti, kun lopetin vuokriksellani lähitallilla yli viisi vuotta sitten. Capu muutenkin on maastohevosena mulle hermoheikolle yhtä loistava kuin Hillekin - mikään ei pelota, ja siltä pohjalta on hyvä lähteä ratsastamaan itse, jos hevonen vähän ehdottelee, että just nyt ei huvittaisi. Yhden kuorma-auton ohi kyllä talutin, kun jotenkin en siinä vieraiden nähden kehdannut tosissani ruveta laittamaan kovaa kovaa vastaan, ja halusin päästää vastaantulijankin jatkamaan matkaansa.
 |
| Hiekkakuopat, parhautta ikinä. Ja näitä tulee taas niin ikävä! |
Muuten ei mitään hätää, ohjaus toimi, kaasu toimi ja jarrutkin toimivat halutusti. Mahtava fiilis kun kentällä viime aikoina vähän haluton ratsu on itse ihan menossa ja tekemässä, ja se tunne kun se oikeasti lähtee polkemaan laukkaa eteen ja ylös koko kropallaan on aikalailla mahtava. Eikun harjasta kiinni ja menoksi. Kuvan ylämäki tultiin kertaalleen laukassa ylös, kun oltiin kuopan pohjalla vähän ratsasteltu lihaksia ravissa ja laukassa lämpimämmiksi. Joka kerta kun ohi mentiin, imua mäkeen olis kyllä ollut!
 |
| Traktoria väistettiin peltolevikkeelle, kun mahdollisuus oli. Maailman vanhin heinänpöyhin otti aika paljon tilaa tiellä, räminästä ratsu ei sanonut mitään. |
Kuten jo mainitsin, kentällä ei olekaan sitten mennyt niin hyvin. Lieneekö syynä kelit jotka vähän vetelöittävät ratsua vai silmätulehdus lääkkeineen, vai vahvin veikkaus vika satulan päällä, en ole oikein saanut moneen kertaan hevosta liikkumaan niin miten olisin halunnut. Hierojakin kävi ja löysi lavoista jumeja, samoin selässä oli vähän sanomista. Eilen kuitenkin ensimmäistä kertaa uudella tallilla käydessäni C liikkui ihan ok:sti - kunhan malttoi keskittyä kakkostallin tarhattavien hevosten sekä shetlanninponien seksisession sijaan kenttätöihin. Vähän pinkeä se oli muutenkin, joka tuli sentään onneksi ulos reippaana vauhtina eikä sinkoiluna tai jäätymisenä, joten ratsastettavuus melkeinpä parani pariin viime viikkoon nähden... Lopetin kuitenkin heti kun ratsu itse haki pyöreäksi ja rennoksi noin viiden metrin ajaksi, ja käytiin vielä kiertämässä laidunten ympäri menevä hiittirata. Siellä otettiin yhdet sätkyt, kun sokean silmän puolella meni kaurapellossa joku elukka niin että räpisi, varmaan jänes tai vastaavaa. Eipä siinäkään mitään, pienellä pidätteellä palattiin taas siihen samaan käyntiin kuin aiemminkin ja matka jatkui.
Tällä viikolla vielä toisenkin kerran, kunhan ensimmäisen lomapäivän jäljiltä palaneet takareidet vähän rauhoittuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti