In your face, jos lintsaat!

Eilinen tunti oli kentän pohjasta huolimatta erittäin bueno. Hevonen oli edellisen ratsastajan jäljiltä todella kiva, tehtävä oli erittäin hyvä, vaikeustasoltaan sopiva mutta kuitenkin sellainen että lintsaaminen ei vaan ollut mahdollista, tai tilanne oli samantien niinsanotusti in your face. Cyra kulki hienosti, hallitsin itseni ja apuni hyvin, pystyin reagoimaan tarvittaessa hyvinkin nopeasti, ja ratsastin tunnin alusta loppuun enkä vaan jäänyt miettimään asioita liikaa.

Tehtävä oli näennäisen yksinkertainen. Ensin käynnissä ja sitten ravissa tehtiin diagonaalikahdeksikkoa ajatuksella että diagonaalilinja on pitkä sivu, eli hevonen menee suorana kahden ohjan ja kahden pohkeen välissä pisteestä a pisteeseen b, päätyihin tehtiin voltit ja loppupuolella tuntia lisättiin linjalle vielä seinäväistö (ilman seinää, toki ;) vanhalla sisäpohkeella, joka piti suoristaa kunnolla ennen kulmaa ja muistaa ratsastaa siitä väistöstä ulos ja hieman eteen. Onneksi itse tykkään ratsastaa vähän irti aidasta, joten suoraan ja suorana ratsastaminen ei sikäli ole vaikeaa, mutta onhan tuossa silti enemmän reitin ja suoruuden säilyttämistä, ja seurasin edellistä tuntia niin pääsin vähän paremmin jo jyvälle siitä mitä haetaan.

Käynnissä tehtiin onneksi alkuun aika hyvin, Cyra oli hyvä ja kulki kivasti. Väistöt käynnissä oli hyviä, kunhan itse aloin tekemään väistöä "oikeaan" suuntaan, ja muistin kantaa ulkokäden jo kulmassa ja päästää sisältä, jotta etupää ei lähtisi tai valuisi väistössä edelle. Tällaisena kroonisena oikean ja vasemman sekoittajana tehtävä oli ajoittain haastava ja varsinkin oikeasta kierroksesta väistöön lähtiessä tuli hyvin helposti ravissa aloitettua se väistö ihan kirjaimellisesti väärällä jalalla. Kerran menin avuistani ihan niin totaalisen sekaisin että jouduin pysäyttämään Cyra-paran kesken väistön, järjestämään pääkoppani sisällön, organisoimaan itseni uudelleen ja jatkamaan matkaa. Asialle saatettiin hieman nauraa ;) Pelkäsin raviväistöosuutta hieman etukäteen koska viime aikoina ne ei ole menneet niinsanotusti ihan putkeen, mutta tänään sain todella pienillä avuilla todella kivaa väistöä aikaiseksi.

Siirryttiin menemään koko uraa pitkin tehden edellen päätyihin isot voltit, mutta miettimään sitä diagonaalin tunnetta myös siellä aidan vieressä edetessä. Cyra liikkui tässä kohtaa jo todella hienosti. Itsellä meinasi pakka levitä pariin otteeseen ja hevonen muuttui epätasaisemmaksi, mutta Piude kehotti ajattelemaan ratsastamaan toisessa kierroksessa missä mennään ja oho kas, homma toimi ja hevonen liikkui entistä paremmin.

Sain myös hillittömän ahaa-elämyksen tuosta epätasaisuudesta. Kun hevonen alkaa pudottamaan selkäänsä ja häviämään edestä/heilauttamaan päätänsä koska ohjan ja pohkeen välinen pyhä kolminaisuus häviää, lähden itse helposti hakemaan tuntumaa kädellä. Eilen kuitenkin löysin sen hetken, kun tilanne pitäisikin korjata jalalla, ja jopa ehdin sen tekemään! Epävakaiseksi muuttumassa oleva hevonen jatkoi putputtamistaan eteenpäin kauniisti, aktiivisena ja rentona edelleen hyvässä peräänannossa.

Toivottavasti samoilla fiiliksillä jatketaan myös viikonloppuna, kun tätä iltaa lukuunottamatta talleilua on luvassa joka päivä!