lauantai 16. toukokuuta 2015

Ihanat kimoruunaset

Keskiviikon tunnilla ratsuna Nelson. Se oli edellisen ratsastajan jäljiltä todella kiva ja herkkä, ja riittävästi hereillä että sain sen heti alusta liikkumaan superhyvin. En tehnyt mitään kummallista ponin kannalta, kunhan pidin sen aktiivisena ja pyöreänä ja koitin ratsastaa tasaiseksi ja paremmaksi. Itsekin ratsastin suorastaan hyvin, joten lopputulos oli varsin bueno. Nelson liikkui koko tunnin ihan sikahienosti ja hyvin, itse pääsin vaikuttamaan hevoseen hyvin ja pysyin rentona, Piude ohjeisti lähinnä istunnallisia seikkoja, kuten esimerkiksi että ajattelen sitä omaa suoruuttani vasemman kautta - en niinkään siirtämällä oikeaa jalkaa eteen vaan vasenta lonkkaa vähän taakse. Jäin myös itse miettimään (en muista sanoiko Piude tästä vai luinko tästä jostain istuntapostauksesta viikolla) että aina kaiken minkä teet kädellä, mieti ensin voitko tehdä jalalla ja käytä kättä vasta sitten. Ja että jalka kuitenkin tulee aina kättä vasten jolloin liike tulee enemmän myös ylöspäin eikä vain eteenpäin. Laukatkin meni pääsääntöisesti superhyvin, oikeassa tuli vain yksi vaihto vasempaan. Ihan selkeä 5/5 kurasta huolimatta!

Cacru karsinassa, meitsi hiplaa pebaa ilmeellä :D En juurikaan lässyttänyt sille, en varmasti :D

Helatorstaina käytiin muutaman vanhan valkkukaverin kanssa Perniössä fiilistelemässä. Mulla ratsuna Cacru, muilla Mortti ja Vertti ja yksi raskautettu oli kamera kädessä ;) Satu piti meille ihan oman tunnin, teemalla eka vähän koulua ja sitten pari hyppyä. Tsekattiin ensin siis että hevoset on hereillä ja taipuu tekemällä päädyssä ympyrällä vähän temponmuutoksia ja pienennettiin sekä suurennettiin ympyrää keskelle voltiksi taivuttaen ja vähän väistönomaisesti ulos, ja temponmuutokset tehtiin vielä laukassakin. Sen jälkeen tehtiin vielä vähän väistöjä ja pysähdyksiä ravista, ennenkuin otettiin muutama hyppy kääpiöpystylle, jota sitten nostettiin lopuksi mulle ja Vertin ratsastajalle melkein 50 cm korkeaksi :D kun kukaan meistä ei ole hypännyt pitkään aikaan, eikä käsittääkseni kunnolla ratsastanutkaan hetkeen mua lukuunottamatta.

C laukassa. Kotona olen, helppo olla. Mutta joo, mä ymmärrän miksi Piude sanoo mulle noista kyynärpäistä...

Ja ai että kun oisi tullut kotiin, viimeistään siinä vaiheessa kun ensimmäistä kertaa nostin laukan! Siellä oli niin helppoa, hyvää ja tasapainoista olla, alun toistemmetutkiskelun jälkeen Cacrukin liikkui ihan sikakivasti. Muutama isompi ohjasote ja jalankäyttö tartti tehdä, että a) jalasta liikutaan eteen mutta b) se ei tarkoita sitä että mennään pitkänä kuin pölynimurin letku tahditta täysiä eteenpäin. Cacrulla on pakko olla ihan sikavakaa ja sikanopea käsi, tai muuten se nostaa pään pilviin ja laskee selän ja painaa menemään ihan tahdittomana kauheeta munaravia eteenpäin, varsinkin jos erehdyt ratsastamaan eteen ilman riittävää käden tuntumaa... Hetki pelkästään sillä ratsastaen tekisi taatusti ihan superhyvää ylipäänsä mun kädelle, mutta varsinkin sille vasemmalle kädelle ulko-ohjana, en siis muista koska SE olisi ollut noin hyvä!

Todstetusti olen hypännyt esteen! 

Pakko päästä syksymmällä uudestaan että päästään nauttimaan uudesta terassista! Ja ihmettelemään lisää hevosia, ei noista ollut ehkä puoliakaan silloin, kun itse olen viimeksi tallilla käynyt :D Pieniä suunnitelmanalkuja on jo tehty ;)

Iloinen ponitytsä Seniiliytyneen kisaponinsa kanssa :D
Kaikki kuvat  © Anna-Riitta Humla

3 kommenttia:

  1. Cacrussa näkyy kieltämättä ikääntymisen merkkejä. Alkaa päivä päivältä muistuttamaan enemmin pärreä. Mutta poni nuorenee 10 v (ja unohtaa olevansa ruuna) kun välillä pörhistelee Sissille, johon on umpirakastanut <3. Ollaan niin kaula kaarella, niin kaula kaarella... :) . Mitäs tykkäsitte "varsoista". Ponitalli ei ole kohta enää "poni"talli, melkoisia jötkäleitä melkein kaikki :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, nauroi samaa tuosta Ponitallista Sadulle :D Varsoihin ei kauheesti keskitytty kun oltiin vaan ihan pikareissulla, käytiin läpi hätäiseen vaan ne neli-viisivuotiaat hevosentaimet, mitä Nitalla oli ratsutettavana. Mutta yllättävän vähän Cac on vanhentunut, alahuuli sillä on alkanut lerppumaan ja hampaat on kellastuneet, mutta muuten vähän jäykempää alkua se oli musta hyvinkin samanoloinen mitä silloin 15+ vuotta sitten. Paitsi että silloin se oli noin innostunut vaan ruuasta, eikä sillä ollut tyttöystäviä ollenkaan kuten Bucella oli suuri rakkaus Ade ja myöhemmin Sidi ja Luffe joista tuli ihan erottamattomat. Toivottavasti se elää yhtä vanhaksi kuin emänsä, jossa siinäkään ei ikä näkynyt paljoa mitään!

      Poista
    2. Varsoilla tarkoitin juurikin niitä neljä- ja viisivuotiaita. Itse pidän niitä aina varsoina, vaikka nuorista pitäisi kait alkaa jo puhumaan :D. Vertti on jo melkeen emäänsä isompi, ja Miraa kun katsoo, niin siinä taitaa jo olla tallin suurin säkäkorkeus. Mimosa ja Vivi on molemmat melko "raavaita", joten ihan hyvän kokoista ratsua sieltä on tulossa. Yksikään ei tainnut jäädä ponikokoiseksi. Panda ja Sakke ainoastaan sellaisia hintelämpiä :)

      Poista