Muutaman edellisen viikon ratsasteluista en ole ehtinyt kirjoittaa, eikä niissä paljoa muuta olekaan kuin pahaa mieltä. Tällä viikolla asiat ainakin toistaiseksi näyttävät menevän taas parempaan suuntaan.
Vappuhurjastelut hurjastelin Cyran kanssa ja tehden iltatallia. Lähdin torstaina liikenteeseen asenteella, että ihan sama vaikka tekisin käynti-ravisiirtymisiä koko ajan, mutta nyt laitetaan jalat roikkumaan rentona ilman puristusta ja minkäänlaista turhaa liikettä. Tekniikka toimi, tai sitten osteopaatti auttoi, tai alkuviikon runsaampi muu liikunta, mutta joka tapauksessa sain tehtyä pienillä avuilla vakaana hyviä siirtymisiä, keskityttyä korjaamaan omia virheitäni enemmänkin (käden vakaus siirtymisissä, kyynärpäiden paikka, istuinluut, mitä näitä nyt oli), tehtyä monta hyvää laukannostoa niin käynnissä kuin ravissakin sekä hevosen kulkemaan hirmu kivana ja pehmeänä.
Edelleenkin mulla on ongelmia suoruuden ja istuinluiden kanssa: oikea laukka oli niin hankalaa ettei varmaan olisi Nepan kanssa onnistunut ollenkaan, ja istuinluut tuntuvat olevan ihan eri asennossa. Kuitenkin pitkästä aikaa pääsin ratsastamaan ja vaikuttamaan hevoseen ja mukautumaan sen liikkeesen ilman että muutun vähän kuin matkustajaksi, pilotiksi joka määrää suunnilleen askellajin ja suunnan. Olipa kiva olo, kun ratsu alla lähtee taas pitkästä aikaa hakemaan pyöreyttä. Olihan se nyt rehellisesti sanottuna pitkä kuin pölynimuri, etupainoinen kuin mikä ja liikkeeltään hidas ja matala, mutta suunta oli ehkä noin 200% parempi mitä edellisenä muutamana kuukautena.
Perjantaina jatkoin harjoituksia vähän samalla teemalla, mitä nyt jo vähän enemmän kääntelin ja otin mukaan ohjaus- ja reagointiharjoitukseksi kentällä olleen kavaletin. Istuinluut todella kertoivat olleensa eri asennoissa eilisen jäljiltä, vähän aikaa jo epäilin vasemman tulevan ulos asti moikkaamaan, niin hellänä tuntui olevan :D Sain kuitenkin edelleen mielestäni entistä paremmin otetta hevoseen varsinkin ravissa, ja vaikka laukka ei mennyt yhtä hyvin varsinkaan kavaletilla (tulin huonosti, ohjauksessa vikaa ja C joutui seivaamaan tilanteen useamman kerran), niin sain ratsastettua hevosta siirtymisillä hyvin myös takaisinpäin avuille, kun se innostuttuaan muuttui vahvaksi edestä. Lopuksi se liikkui oikeasti ihan superhyvin: oli pyöreä, kevyt, herkkä ja kantoi itsensä, oli siis sellainen Cyra, mitä se oli puoli vuotta sitten kun aloitin ratsastamaan sitä muutenkin kuin tunneilla.
Pitää koittaa nyt saada itseni suoristumaan entisestään. Toinen osteopaattikerta on jo jonossa, olen kiinnittänyt huomiota työasentooni, ja koittanut liikkua muutenkin kuin ratsastaen. Todella toivon että tämä sukellus jäi nyt tähän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti