Näytetään tekstit, joissa on tunniste osasin!. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste osasin!. Näytä kaikki tekstit

lauantai 15. elokuuta 2015

Ajattelemista ja oppimista.

Tällä viikolla tunnilla Nepa Nee. Viime viikolla ratsastin vain kerran aikatauluongelmista johtuen, ja satulaan kiivetessä olokin oli sen mukainen. Jäykkä, hidas, ja ihan ulalla. Tein henkisen facepalmin ja koitin löytää itsestäni ratsastajan.

Onneksi löysin. En ollut ihan parhaimmillani, mikä ei sinänsä yllätä, mutta varsin hyviä pätkiä saatiin silti tehtyä. Teimme ravissa aina sivujen keskellä muutaman askeleen temponmuutoksen ensin alas, ajatuksena että ravia pitää olla niin paljon, että tahti ei muutu, mutta askel muuttuu lyhyemmäksi ja ylöspäin, kuten ratsastaisimme ravipuomeja lyhyillä väleillä. Tämän jälkeen ratsastettiin ravissa eteen samantyylisesti, mutta pitäen huolta siitä että ravi itsessään eteni, eikä ennen askeleenpidennystä lähdetty hidastelemaan. Itse tein vähän samantyylisesti myös laukassa töitä.

Nelson liikkui ihan hirmu kivasti, ja saatiin tosiaan tosi kivoja pätkiä, olin tosi tyytyväinen ponin lisäksi myös omaan suoritukseeni :) Porukalla sitten hoideltiin hevosia ja kamoja pois. On meillä niin hyvä talli ja niin hyvä yhteishenki! Yksi pitää ponia, mä pesen, kolmas pesee mun suojat. Tän jälkeen istutaan katsomassa seuraavaa tuntia, jonka jälkeen mä puran hevosta pesulle ja pidän siitä kiinni kun kaveri pesee.

Eilen ratsastin Cyran. Katselin keskiviikon jälkimmäisellä tunnilla toisen ratsastajan menoa sen kanssa, ja koitin oppia, sillä C liikkui todella hienosti. Avainasemassa on käsi, joka mulla on enemmän jäykkä ja hidas. Kun koitan pitää tuntuman vakaana, saan aikaan vain jännittyneen hartialinjan ja rintakehän. Ei kun siis vaan tarkoituksella vaan kättä rennoksi.

Käynnissä homma toimii ihan hyvin, mutta ravissa välillä jännittyy. Laukassa, ja varsinkin laukannostossa on mulle edelleen pientä henkistä kynnystä. Mutta kun muistan rentouttaa yläkropan ja jalat päästämättä keskivartaloa lötsähtämään, homma alkaa ajoittain muistuttamaan ratsastusta. Ongelma tulee kuitenkin esiin askellajien vaihdoksissa, siirtymiset askeleen sisällä tulevat kyllä nätisti.

Cyra tuntui hyvältä: keveältä ja hyväntuuliselta. Kuunteli mukavasti ja toimi pienillä avuilla. Tein sen kanssa samoja temponmuutosharjoituksia kuin keskiviikolla tunnillakin, tämän lisäksi ravailin toisella pitkällä sivulla olevan kavaletin yli. Cyra vastasi hyvin. Laukassa tehtiin enemmänkin töitä, osin siksi koska Cyra tuntuu sitä kaipaavan, osin siksi että se on mulle niin vaikeaa. Laukka nousee nyt nopeammin muttei edelleenkään mitenkään kauniisti, eikä mene rikki ihan niin helposti. Tahtoisin NIIIN videota omasta ratsastuksestani, että voisin konkreettisesti nähdä mitä tapahtuu.

Aikamme laukattuamme (ja sille kavaletille myös laukassa rävellettyämme) laskin käyntiin. Tämän jälkeen C toimikin ihan sikahyvin, kulki kauniisti pyöreänä ja hyvin. Nyt tarttis vaan tietää, miten saisin tuon saman fiiliksen heti ratsastuksen alusta. Toki itsekin töppäsin, taisin pyytää vähän liikaa jolloin tammalla meni herne nenuun ja pää kipusi ylös, mutta ratsastin kuitenkin viitisen minuuttia ihan sairaan hyvin ihan törkeän hyvällä hevosella.

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Pieni lottovoitto!

Olen osannut ratsastaa Cyraa koko ajan taas paremmin ja paremmin. Sunnuntaina sain sen ratsastettua jo melko hyväksi, mutta ihan en itse päässyt vielä hommaan mukaan ja häiritsin ja estin hevosta liikkumasta välillä eteen, välillä oikein.

Keskiviikon tunnilla sen sijaan tuli todella monta nappihetkeä. Olin alusta asti rento mutta jäntevä, tekeminen oli helppoa ja yleensä kovin vastahankaiset raajani tottelivat käskyjäni ja menivät juuri sinne minne pitikin juuri silloin kun pitikin.

Tehtiin toisella pitkällä sivulla joku vaihtoehtoinen reaktiota vaativa juttu - siirtymisiä, volttia, kiemurauraa, väistöä tai mitä vaan ettei vaan puksuteta suoraa uraa pitkin, ja toisen pitkän sivun keskellä voltti, joita tehtiin peräkkäin pari-kolme, jos suorituksessa oli jotain vikaa. Oikealle taivuttaminen oli mulle ainakin tosi vaikeaa, vasen onnistui paljon paremmin.

Sain avut noin muuten kyllä ratsastettua tosi napakasti, ja varsinkin nuo paljon päänvaivaa tuottaneet laukannostot onnistuivat ihan sikahyvin, just silloin kun pyysin ilman mitään kiihdyttelyä ja pakan leviämistä. Tuntui lähes lottovoitolta! Tällä on hyvä lähteä fiilistelemään, ja jatkaa tänään samoilla tunnelmilla. Täytyy näköjään ihan oikeasti ottaa ne kouluradanpätkät takaisin harjoituksiin, että todella tulee tehtyä asioita ja vaadittua niitä pisteessä eikä siinä jossain holleilla.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Mastodonttiratsastusta ja oman kehon huoltoa

Siirsin keskiviikon tunnin tällä viikolla tiistaille. Sain itse valita, ottaisinko ratsuksi Nepan vai Sallyn (tuntikaveri oli ekana paikalla ja sai valita ekana, joten Cyra oli jo mennyt :D), ja koska en ole pitkään aikaan Sallylla mennyt eikä omalla tunnilla ole siihen kovin usein mahdollisuutta, niin otin sitte sen. Yleensä ekaa kertaa Sallyllä pitkän ajan jälkeen ekat 45 min se on ollut kuin valtamerilaiva ilman kapteenia, mutta nyt sain siitä tosi kivasti heti alussa jo otteen. Olinhan mä siellä ihan hukassa kun askeleet on ihan valtavat eikä 18" satulakaan ole mulle kooltaan ihan optimaalisin, (puhumattakaan nyt oman istunnan vinoudesta ja jäykkyydestä) mutta varsinkin oikeaan kierrokseen saatiin todella kivoja pätkiä jossa Sally oikein nosti selkäänsä ja pehmeni. Vasemmassa jäkitin liikaa liikettä vastaan ja hevosta häiritsi, ja vaikka kuinka koitin muuttaa omaa asentoani, en saanut vasemmasta kierroksesta yhtään niin hyvää. No, aina ei voi voittaa. Olen silti tyytyväinen pienempiinkin askeliin :)

Tänään olin Fustra-tunnilla, jonka sain edullisesti ja kätevästi ihan omalla salillani olleesta Ruuhkavuosiratsastajan Fustra-yhteistyön kautta. Näin tiivistettynä tilanne on se, että aakaralihakseni on epäaktiivinen, joka johtaa duunin tekemiseen reisillä -> lonkankoukistajat kiristyy -> lantio kallistuu taakse tasapainottaakseen vartaloa. Ratkaisuna kunnon lapatuki ja ylläripylläri niiden keskivartalon tukilihasten vahvistus. Tunnilla ei tehty varsinaisesti paljoa. Myös ratsastuksenopettajana toimiva Reetta Raivio näytti liikkeet ja mä tein perässä muutaman toiston tekniikka edellä ja oman liikkuvuuteni rajoissa. Kun tulee vaikea kohta, nousee hartiat korviin ja selkään pullahtaa hillitön notko. Peileistä oli paljon apua, niistä kun näki, missä kohtaa meni vikaan, ja sen jälkeen pystyi paremmin myös itse huomaamaan, missä kohtaa oma kehonhallinta ei enää riitä. Tykkäsin myös siitä, että Reetta kyseli miltä tuntuu ja laittoi aika paljon ajattelemaan itsekin, näin sain jo tästä tunnista todella paljon irti kun liikkeitä ei tehty ihan vaan "kun mä sanon niin" -menetelmällä. Jo näiden lyhyiden ja nopeiden juttujen jälkeen oma olemus oli ihan erilainen - pakarat toimivat, olo oli ryhdikkäämpi ja rintakehä avoimempi. Toivottavasti olo jatkuisi pidempään. Nyt ainakin osaan kiinnittää paljon enemmän huomiota eri asioihin!

lauantai 2. toukokuuta 2015

Kaksi kertaa peräkkäin ei ole vahinko, aka valoa tunnelin päässä

Muutaman edellisen viikon ratsasteluista en ole ehtinyt kirjoittaa, eikä niissä paljoa muuta olekaan kuin pahaa mieltä. Tällä viikolla asiat ainakin toistaiseksi näyttävät menevän taas parempaan suuntaan.

Vappuhurjastelut hurjastelin Cyran kanssa ja tehden iltatallia. Lähdin torstaina liikenteeseen asenteella, että ihan sama vaikka tekisin käynti-ravisiirtymisiä koko ajan, mutta nyt laitetaan jalat roikkumaan rentona ilman puristusta ja minkäänlaista turhaa liikettä. Tekniikka toimi, tai sitten osteopaatti auttoi, tai alkuviikon runsaampi muu liikunta, mutta joka tapauksessa sain tehtyä pienillä avuilla vakaana hyviä siirtymisiä, keskityttyä korjaamaan omia virheitäni enemmänkin (käden vakaus siirtymisissä, kyynärpäiden paikka, istuinluut, mitä näitä nyt oli), tehtyä monta hyvää laukannostoa niin käynnissä kuin ravissakin sekä hevosen kulkemaan hirmu kivana ja pehmeänä.

Edelleenkin mulla on ongelmia suoruuden ja istuinluiden kanssa: oikea laukka oli niin hankalaa ettei varmaan olisi Nepan kanssa onnistunut ollenkaan, ja istuinluut tuntuvat olevan ihan eri asennossa. Kuitenkin pitkästä aikaa pääsin ratsastamaan ja vaikuttamaan hevoseen ja mukautumaan sen liikkeesen ilman että muutun vähän kuin matkustajaksi, pilotiksi joka määrää suunnilleen askellajin ja suunnan. Olipa kiva olo, kun ratsu alla lähtee taas pitkästä aikaa hakemaan pyöreyttä. Olihan se nyt rehellisesti sanottuna pitkä kuin pölynimuri, etupainoinen kuin mikä ja liikkeeltään hidas ja matala, mutta suunta oli ehkä noin 200% parempi mitä edellisenä muutamana kuukautena.

Perjantaina jatkoin harjoituksia vähän samalla teemalla, mitä nyt jo vähän enemmän kääntelin ja otin mukaan ohjaus- ja reagointiharjoitukseksi kentällä olleen kavaletin. Istuinluut todella kertoivat olleensa eri asennoissa eilisen jäljiltä, vähän aikaa jo epäilin vasemman tulevan ulos asti moikkaamaan, niin hellänä tuntui olevan :D  Sain kuitenkin edelleen mielestäni entistä paremmin otetta hevoseen varsinkin ravissa, ja vaikka laukka ei mennyt yhtä hyvin varsinkaan kavaletilla (tulin huonosti, ohjauksessa vikaa ja C joutui seivaamaan tilanteen useamman kerran), niin sain ratsastettua hevosta siirtymisillä hyvin myös takaisinpäin avuille, kun se innostuttuaan muuttui vahvaksi edestä. Lopuksi se liikkui oikeasti ihan superhyvin: oli pyöreä, kevyt, herkkä ja kantoi itsensä, oli siis sellainen Cyra, mitä se oli puoli vuotta sitten kun aloitin ratsastamaan sitä muutenkin kuin tunneilla.

Pitää koittaa nyt saada itseni suoristumaan entisestään. Toinen osteopaattikerta on jo jonossa, olen kiinnittänyt huomiota työasentooni, ja koittanut liikkua muutenkin kuin ratsastaen. Todella toivon että tämä sukellus jäi nyt tähän!

maanantai 13. huhtikuuta 2015

"Täällä on kaksi hevosta ja yksi heliumpallo, sä saat sen heliumpallon"

Keskiviikkona tunnilla Tuuli isolla Tuulla. Nelsonilla oli vähän virtaa sisäänhakiessa edellisen päivän vaparin jäljiltä, ja koska mun tunnista tuli tukiopetustunti, niin sain ratsuksi sitten sen. Kentällä N ei enää pöljäillyt, alkuun vaan keskittyi enemmän maisemien katseluun kuin muhun, joten aloitettin ensin asettamalla ja sitten taivuttamalla kaulaa sisään. Myöhemmin taivuttelin kaulaa molempiin suuntiin, ja tunnilla keskityttiinkin siihen että itse pidän tasaisen tuntuman ollen nopea, ja poni kuuntelee ja keskittyy muhun eikä maisemiin. Itse toteutin taas helmasyntiäni ja tein liikaa, monesti poni pääsi paljon paremmin itse tekemään asioita, kun hetkeksi oma keskittyminen herpaantui ja jäin katsomaan kentän yli lentävää lintuauraa, yllättäen yhtäkkiä Nelppa olikin hetken ihan sikapyöreä, rento ja pehmeä. Ennekuin taas aloin tekemään asioita...  Päästiin myös kiinni vähän siihen mun yhden pitkänsivun alun laukanvaihto-ongelmaan, sillä syy on siinäkin sama. Koitan ratsastaa liikaa ja poni kuvittelee että haluan vaihtoa. Kun tulin maisemia katsellen samaan mutkaan, niin oho, kaikki meni hyvin. Tekemistä on siis suoruuden lisäksi myös rento+jäntevä/jännittynyt -osastolla. Lopuksi vielä tein täyskaartokahdeksikkoa laukassa jossa ratsastin vaihdon suoristuksessa. Vaihto vasempaan tuli tosi usein ennakoiden, mutta vaihdot oikeaan oli hirmu kivoja. Kaikenkaikkiaan tunti meni positiivisissa merkeissä, ja jäi paljon mietittävää just tuosta suoruudesta.

Todiste! Kyllä mä ihan oikeasti ratsastan :D
Kuvaaja Piude Myrskog

Torstaina ratsastin Cyran. Se tykkäsi kanssa katsella alkuun maisemia, mutta tein sen kanssa vähän samaa mitä Nelsonilla edellisenä päivänä, eli niitä taivutuksia. Keskityin myös siihen että olisin itse nopea jotta hevonenkin olisi nopea, ja että uskaltaisin ratsastaa ja vaatia sitä reaktiota. Tein paljon siirtymisiä ja temponmuutoksia sekä vähän voltteja kääntymisen ja taivutuksen tsekkaamiseksi. Alkuun onnistuin tekemään siitä taas ihan sikakauhean, mutta tuntuma oli kuitenkin tasainen ja selkeä koko ajan ohjan roikkumatta. Lopuksi se oli hetken ihan sikahyvä, pyöreä ja kantoi itsensä, niin lopetin äkkiä :D Ei meillä yhtä hyvin mene vieläkään kuin viime syksyn alussa, mutta onneksi suunta on taas parempi. Pitäisi vaan olla tyytyväinen niihin pienempiin edistysaskeliin eikä odottaa että poks yhtäkkiä joku kerta kun sinne menee, se tanssisi mun alla kuin GP-kouluratsu. Malttia siis, ja lisää työtä. Ja venyttelyä!

Torstaina tallille tullessa oli vastassa pelkkiä madallettuja hevosvoimia. Enpä ole koskaan nähnyt koko poppoota samanaikaisesti päiväunilla, Cyra varsinkin oli ihan naama maassa :D

Eilen ratsastin vielä Nelsonin. Se oli edelleen aika virtaisa, jopa niin että se ihan oikeasti mm. kyttäili kentän vieressä maassa olevia asioita. Kerran se hyppäsi paikallaan, ja sitten se tuntui kuin hengähtävän, ja alkoi keskittyä. Aluksi keskityin itse pitämään taas tuntumaa ja olemaan nopea ja kevyt. Ratsastin Nelsonia aika lyhyenä ja aloitettiin melko reippaasti, kun poni oli vähän saippuamaisen liukkaan oloinen. Tein alkuun käynnistä pysähdyksiä ja sen jälkeen siirtymisiä askeleen sisällä sekä käynnissä että ravissa, jotta jarrut todella toimisivat, jonka jälkeen aloin hyvin nopeasti laukkaamaan. Laukassa ihan vaan edettiin hanskassa ja tehtiin ympyröitä koittaen välttää tahattomia vaihtoja. Oikeassa kierroksessa mulla oli taas paljon ongelmia joten ihan putkeen ei mennyt, vasen sen sijaan oli todella hyvää ja hienoa alusta asti. Avoa en tänään osannut ratsastaa (ettei vaan painopiste menis taas jossain ihan omissa sfääreissään, hmmm!) joten tein sitten pohkeenväistöä. Aluksi ihan ravissa vaan ennen kulmaa kääntö-suoristus ja väistö uralle jokusen kerran, sen jälkeen uralle päästyä laukannosto ja seuraavalla pitkällä sivulla taas ennen kulmaa keskelle, ja väistö laukassa uralle, pitkän sivun päässä raviin ja tasoittava voltti tarvittaessa päätyyn. Nelson oli hyvä ja hieno, reagoi kivasti, ja liikkui ihan superisti lopuksi kun annoin venyttää pidemmällä ohjalla. Hieno kääpiöratsu!

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Varovainen valo istuntatunnelin päässä

Tällä viikolla olen käynyt ratsimassa vain pari kertaa muutaman kuukauden intensiivisemmän pätkän jälkeen, ja uskallan sanoa että hyvää on tehnyt. En tiedä johtuuko siitä että olen tällä viikolla ehtinyt suorittamaan muuta liikuntaa enemmän, lepäämään enemmän, siitä että ajatukset on ehtineet kypsyä vai näiden kaikkien yhteisvaikutuksesta, mutta ratsastin sekä tänään että eilen vähintäänkin kelvollisesti. Etenkin viime aikojen menoon nähden.

Lauantaina ratsastin Nelsonin. Käytiin pitkästä aikaa kävelemässä rata ympäri, ja kun tallikaveri oli mukana, käytiin kiertämässä myös se radan toinen puoli jonka olen jotenkin onnistunut missaamaan. N oli aluksi vähän pörheä eikä suostunut radallakaan kulkemaan edellä, mutta kentällä se oli just sopivan hyvä. Tein vähän siirtymisiä ja ratsastin askellajit läpi, koska Nelson oli kiva ja liikkui hyvin, en jäänyt kauheasti viilailemaan. Vähän valuin itse edelleen oikealle, mutta sain pidettyä tuntuma hyvin, ja ratsastettua molemmat laukat oikeina ilman ekstravaihtoja!

Hiekkajalka Nelson. Omat jalkani olivat vähintään yhtä ravassa polviin asti, ja raparoiskeilla lonkkiin asti. #vainponityttöjutut, tai jotain ;)


Tänään ratsastin Cyran. Ei se edelleenkään mikään pehmeä ja mukava ollut, mutta liikkui kuitenkin eteenpäin roikkumatta kädellä, reippaasti ja nopeana jalalle. Mulla oli tuntuma, ei veto vaan pito, vaikka välillä raja olikin häilyvä. Osasin myös muutamaan kertaan korjata itseäni sekä istunnassani että avuissani, enkä jäänyt vaan henkisesti vollottamaan että "ku ei tää mee".  Vähän se tuppasi ajoittain katsomaan maisemia, mutta siitä jännityksestä huolimatta uskalsin ratsastaa ja komentaa, kun alkoi tuntumaan kusetukselle, ja kun komennuksen seurauksena oli pukki, jatkoin silti ratsastusta. Radalla oli myös kottarit, jotka ohitettii sellaisella loikalla, että pitkin ohjin maastoillessa olisin todellakin ollut ojassa... Siitä huolimatta pääsin oman itseni yli, ja käytiin vielä toinenkin kierros niiden samojen kottareiden ohi. Tein samoja siirtymisiä ja ratsastin ravissa diagonaaleilla olleiden puomien yli. Cyra jopa muutamaan otteeseen ihan haki pyöreäksikin, mutta tyhmä kuski ei osannut ratsastaa paremmin, niin yritykseksi jäi.

En tiedä paljonko vaikutusta sillä oli, että molempina päivinä ihan vaan päättämällä päätin, että tänään ratsastan hyvin, ja kerroin sen muutamaan kertaan myös itselleni ihan ääneen. Joka tapauksessa näistä jäi hyvä fiilis jatkaa vielä huomenna tunnilla :)

maanantai 1. syyskuuta 2014

Viime viikon Capustelut

Maanantaina loman jälkeen puhkipoikkiväsyneenä vielä töistä suoraan tallille. Matka kesti ihan sikapitkään, ja tarkoitus oli vain ihan aivottomasti höntsäillä kentällä iloinen mieli pääasiana. Päädyin kuitenkin (hei NYT rasti seinään, minä!) turvaratsukoksi toiselle hevoselle tuonne radalle, kun se oli nähnyt siellä mörköjä ja tullut vähän kovempaa takaisin. Vähän kaverin sätkyilyt tarttui, ja oman lisänsä toivat laitumella laukkaavat hevoset, mutta ihan nätisti ja vain yhdellä pienellä sätkyllä tästäkin selvittiin. Kentällä vähän vääntelin ja väistelin käynnissä ja ravissa, Caposter oli melko mukava, vaikka loppuun vähän väsähtikin.

Sunnuntaina väsytti ihan sikana, joten aattelin jatkaa rentoilulinjaa. Laiskana jätin vielä satulan laittamatta vaikka hoitovihossa oli raportoitu ratsun olleen edellisenä päivänä melko virtaisa. Nyt se oli kuitenkin todella sopiva, ei virtaisa mutta ei tuupattavakaan. Kentälle oli vielä joku jättänyt puomeja, joita vähän järjestelin uudestaan, hevosen dallaillessa kentällä sen aikaa vapaana (ohjat toki laitettuna leukaremmiin kiinni). Alkuun tsekkasin taas vähän kuulolle käynti-seis ja pyöreämmäksi muutamilla volteilla, Capu alkaa olla jo ainakin käynnissä kivan symmetrinen jo molempiin suuntiin :) Ratsastin taas koko ajan selkeästi uran sisällä ja oikein korostetusti annoin sisäkädeltä tilaa ja hevoselle mahdollisuuden tukeutua ulko-ohjaan. Taktiikka toimi hyvin, joten muutaman ravipätkän jälkeen mulla oli alla mukavasti liikkuva, itse alas hakeva ratsu, joka puomien yli mentäessä todella mukavasti nosti vielä selkäänsäkin. Laukannostot oli melko vaikeita varsinkin vasemmalle, mutta kun en antanut periksi niin tulihan se laukka sieltä, ja oli alun lapapullahdussisällekaatumiskaahotuksen jälkeen todella kivaa ja nätisti pyöreää. Vasemmassa en silti rohjennut tulla puomeja, kun kaksi puomia ympyrällä laukassa oli jo vähän haastava jalkojenasettelutehtävä meidän puskaratsulle.

Loppukäyntien jälkeen harjoittelin vielä kentän portin avaamista selästä käsin. Porttihan on toki vielä vaikeimmasta päästä, eli kahdella langalla ja -kahvalla, ja lankoja varovan ratsun kanssa oli haasteena saada se riittävän lähelle kahvoja - lankojen kohdalla se ei niinkään ollut ongelma. Muutamalla yrityksellä, runsaalla kehumisella sekä pienellä kurkottelulla kuitenkin sain portin auki, työvoitto :) Tallinpihallekin käveltiin nätisti ilman yhtään stoppia, vaikka välillä olikin huolestuttavaa ja piti puhista. Todellakin siis hyvän mielen ratsastuskerta, niin monella tapaa! Rento ja tyytyväinen hevonen, hienosti suoritetut tehtävät, oma ratsastus oli hyvää väsymyksestä huolimatta ja päästiin heti kättelyssä uudessa hommassa eteenpäin :) Tuosta tulisi kyllä varmasti todella mainio WE-hevonen. Melkein tulee tuossa toimivuudessa(kin) ihan Sinisilmäponi mieleen, ja se ei kyllä koskaan ole huono juttu!

torstai 28. elokuuta 2014

Uudet kuviot ja loistava fiilis

Pikainen päivitys, vaikka maanantai sekä Wienin reissu jäikin välistä. Mutta on vaan pakko nyt päästä kirjoittamaan tämä ylös. Ratsastuskuvioihin tulee muutoksia, alan ratsastamaan Cyraa nyt kerran-pari viikossa ja käyn Capulla enää satunnaisesti ja/tai tarvittaessa.

Tänään olin Cyralla ensimmäistä kertaa yksikseni näiden kuvioiden myötä, ja ai että se oli hieno! Ihan mieletön tunne, kun sain itse ilman Piuden jatkuvaa ohjeistusta kulkemaan sen ihan törkeän hyvin ja toimimaan niin hyvin, mitä omat, ajoittain ristiriitaiset apuni vaan mahdollistivat. Oli ihan mahtava fiilis kun pääsi ratsastamaan ja vaikuttamaan pienillä avuilla jo valmiiksi oikein liikkuvaa hevosta, eikä niin että ensin teet hirveän duunin, ja hevonen kulkee hetken hyvin kunnes väsähtää. Pääsin ihan tosissani tekemään tehtäviä peräkkäinkin sen sijaan että keskityn kerralla yhteen asiaan ja teen sitä, ja tämä toimi vaikka hevonen olikin aika pitkä ja avoimessa, matalassa muodossa. Alkuun toki aloitin yksinkertaisemmin, ratsastin askellajit läpi ja itsekin vähän koitin päästä samalle taajuudelle paljon herkemmän ja osaavamman hevosen kanssa, eli käynti-seis, sitten käynti-ravi, ravi-seis, ravissa muutama voltti ja temponmuutos ja lopulta vähän laukkaa, jossa ympyröitä.Hevonen oli niin hyvin avuilla, että kun laukassa tuli pieni oho-tilanne kentän sateesta sortuneen reunan kanssa, en ajatellutkaan siirtymistä raviin tai kääntämistä pois, vaan tosta noin vaan otin muutaman askeleen väistöä sivulle!

Cyra tämän vuoden helmikuussa. Tyttöhevonen!

Tämän jälkeen ratsastin vähän väistöä ravissa, uralta ja uralle vuorotellen. Hyvin päti se, että minne katsoo, sinne päätyy, ja osasin hyvin korjata itse omaa käsienkäyttöäni tarvittaessa. Sen jälkeen aloin varsinaisesti tekemään montaa asiaa peräkkäin: käännä ennen kulmaa, ratsasta pari metriä suoraan, väistätä uralle valitsemaasi pisteeseen, ja nosta uralle päästyäsi laukka. Jossain vaiheessa raviin siirtyminen ja uudestaan. Isoin ongelma oli tässä oma vinouteni eli oikean jalan huono käyttö ja sisäkäden lukkiintuminen, mikä ilmeni huonoina laukannostoina oikeassa kierroksessa. Vaikka väistö tuli hyvin, mutta laukka nousi vähän valumalla. Noin muuten lähes täydellinen ratsastuskerta, hevonen tuntui alusta loppuun siltä, että on aivan sama, mitä pyydän, se toteuttaa sen ja vielä erittäin mielellään!

Loppuun vielä vähän laukkaa pidemmällä kaulalla, loppuravit jossa hieman ylitaivutin kaulasta ja varmistin eteen-alas venymisen, ja loppukäynnit. Ai että olin tyytyväinen hevoseen, ja myös omaan ratsastukseeni. Suurin ongelmani ei tosiaan ollut se että avut ei mene perille ja hevonen ei toteuta pyydettyä asiaa, vaan se, että olen vino ja että jalat ei ravissa ole vakaat. Odotan todellakin innolla tulevaa, aivan mieletön mahdollisuus oppia uutta.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Poniratsastusta

Keskiviikon tunnilla ratsuna Nelson, teemana suoruus. Itselleni tämä on vaikeaa, koska olen lähtökohtaisesti vino, Nelsonille tämä on vaikeaa, koska se muuten vaan on vähän venkura. Ja koska itse olen suhteesa ratsuun paljon isompi kuin isolle hevoselle, niin oman painon vaikutus korostuu entisestään. Kuinka vaikeaa! Ja opettavaista!

Alkuun huolehdimme siitä, että hevosessa on eteenpäinpyrkimystä, ja teimme vähän pysähdyksiä ja voltteja, jotta kyljet heräisivät. Piude puhui myös siitä, että koska hevoset tuppaavat olemaan vinoja kuka minnekin ja pyrkivät helpottamaan omaa työtänsä sen mukaisesti, on ratsastajan pysyteltävä keskellä suhteessa hevoseen, eikä välttämättä satulaan tai kuljettavaan uraan, jotta hevosen voi saada suoraksi. Tästä alettiinkin katkaisemaan kenttää päädystä niin että pitkä sivu tultiin reilusti uran sisäpuolella. Ensin tulin ravissa suoraan huolehtien että poni on suora, ja sitten väistätin ulospäin uralle. Onnistuin hyvin itse katkaisemaan huonon väistön jos lapa pullahti ulos tai jos muutenvaan alettiin vaan väistellä ja valua sinne aidalle lopettamalla väistön ja aloittamalla sen uudelleen - ongelmatilanteessa osasin siis toimia! Laukkaa myös kokeiltiin, ensin uraa pitkin ja nostoja, ja lopulta myös samalla tavalla uran sisäpuolella hevosta suoristaen. Vasen laukka meni hirmu kivasti, oikeassa siellä uran sisäpuolella oma paino valui helposti vasemmalle, ja poni vaihtoi laukan suoristuksen jälkeen. Sain tätäkin kuitenkin korjattua mielestäni hyvin, ensin sain korjattua rikon laukanvaihdolla takaisin, ja lopulta jopa hallittua omat räpyläni ja pidettyä ponin suorassa ja laukan oikeana.

Harmillisesti vaan välillä oma oikea puoleni elää ihan omaa elämäänsä. Kuitenkin paljon paremmin meni koko tunti nyt kuin pari viikkoa sitten - olin itse aika ulapalla apuineni, ja siitä ärsyyntyneenä Nelson ponina todellakin käytti tilanteen hyväksi ja tarjosi pelkkää pukkilaukkaa ja etenemättömyyttä, kunnes ryhdistyin ja päätin et ihan sama mitä laukkaa me nyt mennään, mut me prkl mennään nyt eteenpäin! :D Muutenkin jotenkin taas ymmärsin ihan itse pitää tuntuman kunnolla ja ratsastaa jalalla eteen, helpotti hommaa ihan valtavasti. Loppua kohden Nelson oli varsin hyvä, ja vaikka en ihan omaa parhaimmistoani edelleenkään hevosen selässä esittänyt, olin kuitenkin ihan tyytyväinen itseeni ratsastajana. Paremminhan aina voisi toki mennä ;)

Seuraavan kerran hevosen selkään taas maanantaina. Pitää silloinkin yrittää olla ajoissa tallilla että ehtii vähän downshiftata omaa fiilistään alaspäin ja istua hetken kentänreunalla raittiissa ilmassa, että saa henkisestikin silmät auki ja kykenee mitään tekemään. Nyt sillä oli selkeästi suuri vaikutus omaan tekemiseeni ja olemiseeni, kun en kauheaa hönkää tehnyt siirtymää  neljältä töistä kotiin -> pikainen eväs -> vaatteet vaihtoon -> vähän ennen viittä liikenteeseen -> puoli kuusi tallilla -> hevonen kuntoon kiireellä -> kuudelta selkään. Hyvää tekee pieni rauhoittuminen, eikä harrastuksen itseisarvo ainakaan minulla ole lisätä negatiivista stressiä :) Kun mieli on rento, on kehokin rento, ja sitä kautta pääsee ratsastamaan paljon paremmin!