Olin juuri lähdössä töistä kotiin, kun puhelin soi. Tallikaveri joutui perumaan tuntinsa äkillisesti, ja tarjosi tuntiaan ratsastettavaksi minulle. Kovin kauaa ei tarvinnut miettiä, mitä sitä vastaisi ;) Äkkiä siis kodin kautta haukkaamaan lähes-terveellinen Nutrilett-patukka, perumaan voimassaolevat salivaraukset ja vaihtamaan tallikuteet päälle.
Tallilla olisin saanut valita tammoista kumman vaan, mutta totesin että aivan sama, kaikki käy. Ratsuksi valikoitui siis Cyra, ja tunnin aiheeksi taivuttelun kautta lavat auki ja eteen alas. Aloitettiin siis aika nopeasti ensin ravissa ensin ratsastamalla eteen, jonka jälkeen jäätiin lävistäjäkahdeksikolle taivuttamaan kevyessä ravissa reilusti kaulaa ensin sisään ja jonkin ajan päästä vastataivutuksella ulos.
Oikea kierros oli ylläripylläri mulle haastava, jonka lisäksi Cyralla oli vähän jumia vasemmassa lavassa, joten varsinkin alkuun vaikeaa oli. Vasemmalle olin itsekin kokonaan ihan eri tuntuinen. Vaihdoin Cyralle uudet, vermosta noukkimani jalustinhihnat, joten kerrankin oli ainakin samanmittaiset jalustimet, ja hyvin huomasi kuinka erimittaisella jalustimella olen päässyt "kompensoimaan" omaa vinouttani huomattavasti. Sain kuitenkin Cyran ihan superhyvin kuulolle vaikka olikin alkuun vaikeaa antaa ulko-ohjasta riittävä tuki mutta samalla päästäen sieltä myös venymään paljon. Se reagoi myös jalalle ihan huippuhyvin, ja suoristaessa lävistäjällä ratsastinkin sitä aina ihan inasen eteen pidemmälle raville.
Aikamme taivuteltuamme teimme muutaman käyntiinsiirtymisen harjoitusravista (näistä tuli aika hyviä, vaikka jäinkin ratsastamaan käyntiä vähän liian pitkäksi aikaa) ja nostimme muutaman kerran laukan, ajatellen samalla tavalla vähän ylitaivuttamista kulmissa. LEn tiedä mitä olen tehnyt mutta lähes poikkeuksetta laukat nousivat ihan superisti, heti pyynnöstä hyvin nostoin, ja vaikka laukka menikin pariin otteeseen oman hitauteni takia rikki, nousi se edelleen hirmu hyvin jälleen takaisin. Puolillakaan ei ollut edes valtavasti eroja, oikea ehkä inasen hankalampi saada kunnolla pyörimään kuin vasen. Sain kuitenkin ihan itse korjattua istuntaani niin että paino tuli oikein, tästä olen erityisen ylpeä.
Lopuksi vielä vähän kevyessä ravissa samaa ylitaivutusta kuin alussakin. Tunnin jälkeen vielä porkkanavenyttelin Cyraa muutaman porkkanan verran molemmilta kyljiltä.
Olen todella tyytyväinen eiliseen, itse olin rento ja toimin pääsääntöisesti oikein oikeaan aikaan, ja sain Cyrankin kulkemaan mukavasti ja pyöreänä, itse selkänsä kantaen kaula "ulospullistuneena". Toivottavasti sama fiilis jatkuisi edelleen!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste venytykset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste venytykset. Näytä kaikki tekstit
tiistai 19. marraskuuta 2013
torstai 14. helmikuuta 2013
Keskiviikko 13.2.2013
Jokakeskiviikkoiseen tapaan jälleen tunti Piudelassa, Piuden itsensä ollessa poissa opettajana oli Malla. Ratsuna oli jälleen kerran Cyra (onni on tuntikaverin pitkät jalat...), ja teemaksi muotoutui taivutukset suorilla urilla. Tää postaus olisi pitänyt kirjoittaa jo heti eilen illalla mutten enää jaksanut, samoin tunnin loppupalaute olisi pitänyt saada nauhalle, kun kovalevy ei ehtinyt tallentaa sitä tahtia mitä asiaa tuli.
Mallalla on kouluratsastajana ja -valmentajana aika lailla erilainen tapa katsoa asioita kuin estepainotteisella Piudella, onneksi perusratsastus on perusratsastusta lajista riippumatta. Pohja oli ihan poskettoman pehmeä, lumi oli kuin perunajauhoa kavioiden alla ja hillittömän raskas. Käynnissä ja ravissa ensin ihan vaan taivuteltiin ja ajateltiin tahtia ja kevennystä. Sen jälkeen tultiin keskelle hakemaan täsmäohje painon siirrosta sisälle, ja aloitettiin hieman avotaivutusmaista liikettä ensin käynnissä ja sitten ravissa.
Mulla oli jotenkin hirmu jähmeä ja epävakaa käsi, ja vaikka Cyra haki peräänantoa, en jotenkin osannut antaa sille aluksi ulkoa sitä tukea mitä se tarvitsi, ja liikutella kuolainta sisällä, vaan ulko-ohja jäkitti, sisäohja veti ja ne evät vaan lilluivat siinä hevosen kyljessä joko tekemättä mitään tai tökkien väärään aikaan ikävästi ja hevonen juoksi eteenpäin kuin mäyräkoira näyttäen kiusaantuneelta. Taas kerran tultiin tähän: kahden viikon sisään kolmas ihminen sanoo mulle, että uskalla ratsastaa, uskalla ottaa sieltä se tuntuma, jos se pitää ottaa. No, mähän otin, tarvittaessa jopa asetin ulos jotta sain sen ohjan tuntumalle ja kas - eihän se suoraan työvoitto ollut, mutta ajoittain ihan tunsin kuinka hevonen hidasti, selkä nousi, paino siirtyi taakse ja Cyra muutaman askeleen ajan kantoi itsensä rehellisesti ja tyytyväisenä. Ja sit mä taas sohlasin käsieni kanssa...
Avotaivutuksissa tuli ihan hyvää pätkää, mutta varsinaisen ahaa-elämyksen koko hommasta sain, kun tehtiin lopuksi vielä vastataivutuksia. Tajusin, että tää on sitä mitä oon Tigrun (ja aiemmin Antenan ja Hoffen, ehkä vähän Prinssinkin kanssa) tehnyt paljon ja sillä oon saanut hyvin kuulolle, ja kas, toimi tälläkin kertaa. Lopussa se oli jo hirmu kiva, ja sain nopeasti parin loppuverkkaympyrän jälkeen siirtää käyntiin (tuli muuten hyvä siirtymä!) ja antaa ohjat.
Lopussa kyselytunnilla kyseltiin painon siirrosta ja oman kehon hallinnasta. Ratsastajan pitäisi aina satulassa ollessaan, vapaassakin käynnissä, pitää itsensä ryhdikkäänä ja painaa napaa selkärankaan jotta syvätkin lihakset ovat aktiivisia, lösähtäneestä ratsastajasta jää vääriä kuvia lihasmuistiin. Samoin lantion aukeaminen, joka on lonkan aukeaminen vähän laajemmassa mittakaavassa, tapahtuu hitaasti ja kestää vuosia vaikka ratsastaisi päivittäinkin. Siihen sain oivan venytyksen lonkan ojentajaan. Mä kun kovasti oon venyttänyt vain lonkan koukistajaa, enkä siltikään ole saanut lantiota sen enempää auki. Pitää kokeilla siis ottaa tuo harjoitusohjelmaan.
Kovasti siis tuli pohdittavaa, niitä onkin nyt hyvä lähteä harjoittelemaan Tigrun kanssa!
Mallalla on kouluratsastajana ja -valmentajana aika lailla erilainen tapa katsoa asioita kuin estepainotteisella Piudella, onneksi perusratsastus on perusratsastusta lajista riippumatta. Pohja oli ihan poskettoman pehmeä, lumi oli kuin perunajauhoa kavioiden alla ja hillittömän raskas. Käynnissä ja ravissa ensin ihan vaan taivuteltiin ja ajateltiin tahtia ja kevennystä. Sen jälkeen tultiin keskelle hakemaan täsmäohje painon siirrosta sisälle, ja aloitettiin hieman avotaivutusmaista liikettä ensin käynnissä ja sitten ravissa.
Mulla oli jotenkin hirmu jähmeä ja epävakaa käsi, ja vaikka Cyra haki peräänantoa, en jotenkin osannut antaa sille aluksi ulkoa sitä tukea mitä se tarvitsi, ja liikutella kuolainta sisällä, vaan ulko-ohja jäkitti, sisäohja veti ja ne evät vaan lilluivat siinä hevosen kyljessä joko tekemättä mitään tai tökkien väärään aikaan ikävästi ja hevonen juoksi eteenpäin kuin mäyräkoira näyttäen kiusaantuneelta. Taas kerran tultiin tähän: kahden viikon sisään kolmas ihminen sanoo mulle, että uskalla ratsastaa, uskalla ottaa sieltä se tuntuma, jos se pitää ottaa. No, mähän otin, tarvittaessa jopa asetin ulos jotta sain sen ohjan tuntumalle ja kas - eihän se suoraan työvoitto ollut, mutta ajoittain ihan tunsin kuinka hevonen hidasti, selkä nousi, paino siirtyi taakse ja Cyra muutaman askeleen ajan kantoi itsensä rehellisesti ja tyytyväisenä. Ja sit mä taas sohlasin käsieni kanssa...
Avotaivutuksissa tuli ihan hyvää pätkää, mutta varsinaisen ahaa-elämyksen koko hommasta sain, kun tehtiin lopuksi vielä vastataivutuksia. Tajusin, että tää on sitä mitä oon Tigrun (ja aiemmin Antenan ja Hoffen, ehkä vähän Prinssinkin kanssa) tehnyt paljon ja sillä oon saanut hyvin kuulolle, ja kas, toimi tälläkin kertaa. Lopussa se oli jo hirmu kiva, ja sain nopeasti parin loppuverkkaympyrän jälkeen siirtää käyntiin (tuli muuten hyvä siirtymä!) ja antaa ohjat.
Lopussa kyselytunnilla kyseltiin painon siirrosta ja oman kehon hallinnasta. Ratsastajan pitäisi aina satulassa ollessaan, vapaassakin käynnissä, pitää itsensä ryhdikkäänä ja painaa napaa selkärankaan jotta syvätkin lihakset ovat aktiivisia, lösähtäneestä ratsastajasta jää vääriä kuvia lihasmuistiin. Samoin lantion aukeaminen, joka on lonkan aukeaminen vähän laajemmassa mittakaavassa, tapahtuu hitaasti ja kestää vuosia vaikka ratsastaisi päivittäinkin. Siihen sain oivan venytyksen lonkan ojentajaan. Mä kun kovasti oon venyttänyt vain lonkan koukistajaa, enkä siltikään ole saanut lantiota sen enempää auki. Pitää kokeilla siis ottaa tuo harjoitusohjelmaan.
Kovasti siis tuli pohdittavaa, niitä onkin nyt hyvä lähteä harjoittelemaan Tigrun kanssa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)