Näytetään tekstit, joissa on tunniste suoruus ja vinous. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suoruus ja vinous. Näytä kaikki tekstit

lauantai 16. joulukuuta 2017

Perjantai-illan rästihommia

Tuntuu olevan taas vähän tarve kirjata ylös ratsastuspäiväkirjaa.

Perjantain rästitunnilla ratsuna oli Leo. Ei mun lemppari, mutta kivaa vaihtelua. Perusratsastus oli taas teemana, ensin rennosti liikkuva hevonen, jolla hidastettiin kulmiin ja vähän isompaa ravia rennolla kaulalla pitkillä sivuilla. Leo on mulle hankala, sen isot liikkeet saa mut pois tasapainosta ja kun en itse ole tasapainossa, alkaa se heittämään päätään. Tähän auttaisi jos olis riittävän lyhyet ohjat jotta asento ja tasapaino olis paremmin ylläpidettävissä, mutta jotenkin ne tuntuu liukuvan superpitkiksi. Laukat mentiin ympyröillä ja lopuksi tehtiin vielä pari pituushalkaisijaa suoraan ja pohkeenväistöä käynnissä pituushalkaisijalta uralle.

Henkilön Piia Ahokas kuva.
Tallilla tuli hiksa mutta onneksi en ollut ainoa. Tuntiratsun elämä on ranccaa, tässä päivän ratsu Leo suorittaa päänraapimista suorituksen jälkeen.

Leon kanssa myös omat vinoudet korostuu, eikä se itsekään ole suora. Oikean laukan ylläpitäminen oli todella hankalaa, vasen sen sijaan pyöri hyvin. Pohkeenväistö oikealle oli ihan tervanjuontia, kun taas väistöt vasemmalle sujuivat välillä vähän turhankin hyvin, kun Leo painoi menemään lapa edellä.Ei siis ihan putkeen mennyt tämä tunti, mutta ei ihan metsikköönkään. Muutaman todella kivan pätkän sain ratsastettua, ja lopussa sekä käynti että ravi olivatkin jo varsin mukavia :) Varmasti jos menisin sillä useamman tunnin putkeen, pääsisinkin ihan eri tavalla siihen sisälle ja ratsastus helpottuisi paljon, Hyvä duuni tehtiin kyllä molemmat! Vartalonhallintaa kaipaan kyllä vielä ihan valtavasti lisää.

lauantai 1. elokuuta 2015

Lepakkovuorossa.

Tänään kävin Cyralla lepakkovuorossa, eli ratsastin noin kasista ysiin. Himmeän säädön jälkeen tälle päivälle oli osunut tuplabuukkaus ja se oli ratsastettu jo aamulla kertaalleen, mutta koska kuulin tästä vasta siinä vaiheessa kun olin jo kamat päällä kentällä niin todettiin vaan että liike on hyvästä ja matkaan mars. En kuitenkaan kauhean pitkään tai rankasti mennyt, käynnissä ensin vähän väistättelin kyljistä hereille ja takaosaa aktiiviseksi. Varsinainen tehtävä oli kolmikaarinen kapea kiemuraura, eli kaaret lähempänä volttia kuin ympyrää. Käynnissä C kuunteli hyvin ja teki kivasti, mutta ravissa se vähän kokeili, että josko vaikka vaan joko taipuisi tai etenisi, molempien yhtäaikainen suorittaminen vissiin vähän haisi työltä ;) Heitin jalustimet hittoon kun tuntui etten löytänyt itseäni keskelle satulaa, ja ainakin eteneminen parani huimasti. Välillä myös jäin kolmikaarisen mutkaan voltille, jos tuntui ettei taivutus tosiaan halunnut mennä läpi. Lopuksi vielä tein muutaman käynti-ravisiirtymisen ja vähän koitin houkutella hevosta pyöreämmäksi ja matalammaksi. Ravista ja käynnistä jäi niin kiva fiilis etten lähtenyt kokeilemaan laukkaa ollenkaan, kun jos se ois mennyt munille, olisi sitä pitänyt toki jäädä hieromaan ja tarkoitus oli olla vaan nopee ja hyvä ja rela ilman kenenkään (kuskin tai ratsun) paineistamista turhaan.

Muutenkin Cyra oli kiva. Vähän ehkä hidas ja koitti välillä jäädä korvat tanassa vaan katselemaan maisemia kolmikaarella, mutta vähän muistutellen kyllä skarppasi mukavasti. Väistöissä oli kyllä ihan sikahyvä, pitäisi muistaa tehdä niitä vaan enemmän varsinkin alkuun. Aktiivisuutta olisin tosiaan kaivannut vähän lisää, mutta koska itse taas tuijottelin hevosen niskaa lysyssä, niin ei siltäkään mahdottomuuksia voi vaatia. Lopuksi tuli kuitenkin ihan kivaa ravia jossa se pätkittäin hakikin alas, mutta itse olin taas vähän turhan jäykkä yhtään mihinkään. Pitää taas käydä hakemassa se salikortti, loppumisen tosiaan huomaa...

Iltatallin vielä tein, kun kerta niin myöhään vasta tulinkin, ja historiallisesti pesin myös saappaat. Nyt rasti seinään :D

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Mastodonttiratsastusta ja oman kehon huoltoa

Siirsin keskiviikon tunnin tällä viikolla tiistaille. Sain itse valita, ottaisinko ratsuksi Nepan vai Sallyn (tuntikaveri oli ekana paikalla ja sai valita ekana, joten Cyra oli jo mennyt :D), ja koska en ole pitkään aikaan Sallylla mennyt eikä omalla tunnilla ole siihen kovin usein mahdollisuutta, niin otin sitte sen. Yleensä ekaa kertaa Sallyllä pitkän ajan jälkeen ekat 45 min se on ollut kuin valtamerilaiva ilman kapteenia, mutta nyt sain siitä tosi kivasti heti alussa jo otteen. Olinhan mä siellä ihan hukassa kun askeleet on ihan valtavat eikä 18" satulakaan ole mulle kooltaan ihan optimaalisin, (puhumattakaan nyt oman istunnan vinoudesta ja jäykkyydestä) mutta varsinkin oikeaan kierrokseen saatiin todella kivoja pätkiä jossa Sally oikein nosti selkäänsä ja pehmeni. Vasemmassa jäkitin liikaa liikettä vastaan ja hevosta häiritsi, ja vaikka kuinka koitin muuttaa omaa asentoani, en saanut vasemmasta kierroksesta yhtään niin hyvää. No, aina ei voi voittaa. Olen silti tyytyväinen pienempiinkin askeliin :)

Tänään olin Fustra-tunnilla, jonka sain edullisesti ja kätevästi ihan omalla salillani olleesta Ruuhkavuosiratsastajan Fustra-yhteistyön kautta. Näin tiivistettynä tilanne on se, että aakaralihakseni on epäaktiivinen, joka johtaa duunin tekemiseen reisillä -> lonkankoukistajat kiristyy -> lantio kallistuu taakse tasapainottaakseen vartaloa. Ratkaisuna kunnon lapatuki ja ylläripylläri niiden keskivartalon tukilihasten vahvistus. Tunnilla ei tehty varsinaisesti paljoa. Myös ratsastuksenopettajana toimiva Reetta Raivio näytti liikkeet ja mä tein perässä muutaman toiston tekniikka edellä ja oman liikkuvuuteni rajoissa. Kun tulee vaikea kohta, nousee hartiat korviin ja selkään pullahtaa hillitön notko. Peileistä oli paljon apua, niistä kun näki, missä kohtaa meni vikaan, ja sen jälkeen pystyi paremmin myös itse huomaamaan, missä kohtaa oma kehonhallinta ei enää riitä. Tykkäsin myös siitä, että Reetta kyseli miltä tuntuu ja laittoi aika paljon ajattelemaan itsekin, näin sain jo tästä tunnista todella paljon irti kun liikkeitä ei tehty ihan vaan "kun mä sanon niin" -menetelmällä. Jo näiden lyhyiden ja nopeiden juttujen jälkeen oma olemus oli ihan erilainen - pakarat toimivat, olo oli ryhdikkäämpi ja rintakehä avoimempi. Toivottavasti olo jatkuisi pidempään. Nyt ainakin osaan kiinnittää paljon enemmän huomiota eri asioihin!

maanantai 1. syyskuuta 2014

Viime viikon Capustelut

Maanantaina loman jälkeen puhkipoikkiväsyneenä vielä töistä suoraan tallille. Matka kesti ihan sikapitkään, ja tarkoitus oli vain ihan aivottomasti höntsäillä kentällä iloinen mieli pääasiana. Päädyin kuitenkin (hei NYT rasti seinään, minä!) turvaratsukoksi toiselle hevoselle tuonne radalle, kun se oli nähnyt siellä mörköjä ja tullut vähän kovempaa takaisin. Vähän kaverin sätkyilyt tarttui, ja oman lisänsä toivat laitumella laukkaavat hevoset, mutta ihan nätisti ja vain yhdellä pienellä sätkyllä tästäkin selvittiin. Kentällä vähän vääntelin ja väistelin käynnissä ja ravissa, Caposter oli melko mukava, vaikka loppuun vähän väsähtikin.

Sunnuntaina väsytti ihan sikana, joten aattelin jatkaa rentoilulinjaa. Laiskana jätin vielä satulan laittamatta vaikka hoitovihossa oli raportoitu ratsun olleen edellisenä päivänä melko virtaisa. Nyt se oli kuitenkin todella sopiva, ei virtaisa mutta ei tuupattavakaan. Kentälle oli vielä joku jättänyt puomeja, joita vähän järjestelin uudestaan, hevosen dallaillessa kentällä sen aikaa vapaana (ohjat toki laitettuna leukaremmiin kiinni). Alkuun tsekkasin taas vähän kuulolle käynti-seis ja pyöreämmäksi muutamilla volteilla, Capu alkaa olla jo ainakin käynnissä kivan symmetrinen jo molempiin suuntiin :) Ratsastin taas koko ajan selkeästi uran sisällä ja oikein korostetusti annoin sisäkädeltä tilaa ja hevoselle mahdollisuuden tukeutua ulko-ohjaan. Taktiikka toimi hyvin, joten muutaman ravipätkän jälkeen mulla oli alla mukavasti liikkuva, itse alas hakeva ratsu, joka puomien yli mentäessä todella mukavasti nosti vielä selkäänsäkin. Laukannostot oli melko vaikeita varsinkin vasemmalle, mutta kun en antanut periksi niin tulihan se laukka sieltä, ja oli alun lapapullahdussisällekaatumiskaahotuksen jälkeen todella kivaa ja nätisti pyöreää. Vasemmassa en silti rohjennut tulla puomeja, kun kaksi puomia ympyrällä laukassa oli jo vähän haastava jalkojenasettelutehtävä meidän puskaratsulle.

Loppukäyntien jälkeen harjoittelin vielä kentän portin avaamista selästä käsin. Porttihan on toki vielä vaikeimmasta päästä, eli kahdella langalla ja -kahvalla, ja lankoja varovan ratsun kanssa oli haasteena saada se riittävän lähelle kahvoja - lankojen kohdalla se ei niinkään ollut ongelma. Muutamalla yrityksellä, runsaalla kehumisella sekä pienellä kurkottelulla kuitenkin sain portin auki, työvoitto :) Tallinpihallekin käveltiin nätisti ilman yhtään stoppia, vaikka välillä olikin huolestuttavaa ja piti puhista. Todellakin siis hyvän mielen ratsastuskerta, niin monella tapaa! Rento ja tyytyväinen hevonen, hienosti suoritetut tehtävät, oma ratsastus oli hyvää väsymyksestä huolimatta ja päästiin heti kättelyssä uudessa hommassa eteenpäin :) Tuosta tulisi kyllä varmasti todella mainio WE-hevonen. Melkein tulee tuossa toimivuudessa(kin) ihan Sinisilmäponi mieleen, ja se ei kyllä koskaan ole huono juttu!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Hevostentäyteinen lauantai

Eilen kävin Keravalla katsomassa KenttäPM:ien maastoja. Olin melko railakkaasti ollut liikenteessä edellisestä aamusta lähtien joten kirjaimellisesti iski kisaväsymys ja jouduin luovuttamaan ennen viimeisen luokan alkua :( Keravan kisat olivat kuitenkin tälläkin kertaa aivan valtavan hienot, ja ne vaan tuntuvat parantavan vuodesta toiseen - pysäköinti oli tällä kertaa ihan kilpailualueen vieressä laitumella eikä tien toisella puolella, ja buffassa oli jopa useampi salaattivaihtoehto sekä paella tarjolla perinteisten makkispekkisten lisäksi. Mielellään sitä osti kisaeväänsä sieltä tukien järjestäjää, vaikka vähän ensin harmitti etten itse ymmärtänyt hakea kaupasta piknik-eväitä. Hirmu harmi sen sijaan oli, että Salla ja Launo erkaantuivat toisistaan jo alkuradasta helpohkolla perusesteellä, ja näinollen siis toki hylättiin :(

Ensimmäisen luokan maastoista alashyppy. Kahden tähden luokassa tämä tultiin toisinpäin, ja jatkettiin vielä kaksi estettä perään sarjana, B-osa oli todella vinoon tultava kulma.

Tästä jatkoin matkaa vielä Capun luo. Caposter on tosiaan kotiutunut uuteen talliin - en muista nähneeni sitä tämän kesän aikana kertaakaan yhtä relan ja tyytyväisen oloisena mitä se oli eilen sisäänhakiessa. Tokihan oviaukkoa vielä jännättiin vähän, mutta no, kaikkea ei saa kerralla. Silmäkin oli jo huippuhyvässä kunnossa!

Kentällä oli alkuun pelottavaa, sillä tavara kentän laidalla oli taas vaihtunut. Rauhakseltaan ottamalla, antamalla ensin vähän miettimisaikaa, ja sen jälkeen tehtävää teettämällä ja huomiota vaatimalla saatiin kuitenkin aikaiseksi erittäinkin hyviä pätkiä. Voi tosin olla, että kun ratsu koitti keksiä omaa kivaa, joutui itse ratsastamaan tarkemmin, jolla taas saattoi olla ehkä pieni vaikutus siihen että kulki niin hyvin... Tein paljon voltteja, sillä varsinkin oikea lapa ulkolapana tuppasi vähän pullahtamaan sisään ja vasen sisälapa siis ulos, ja tähän sainkin hyvin jo otetta ja hevosta ajoittain mukavan suoraksi. Tarkkana sai edelleen olla, sillä kun hetkeksikin herpaantui, pullahti sisälapa ulos ja C kulki ihan venkurana. Tein myös muutamia ravi-käyntisiirtymisiä, sillä paljosta taivuttelusta ja etuosaan keskittymisestä alkoi eteenpäinpyrkimys vähän kärsiä.

Koska  C oli ihan superhyvän oloinen, lähdin vielä radalle vähän loppuverkkailemaan. Otin ensin muutamat laukannostot molempiin suuntiin koska tänään en olisi kentällä saanut kivaa laukkaa aikaiseksi, ja lopuksi ravailin vielä kolmasosan rataa ravissa kevennelleen. Ja ai hitsi että tulikin hyvää ravia, oli oikein ilo kun siinä oli niin paljon omaa eteenpäinpyrkimystä, ja vaikka vähän sätkittiinkin välissä mm. harakoita ja naapurilaitsan hevosia, se pysyi silti samanlaisena ja hyvin kasassa kun teki puolipidätteen. Harmi ettei se aina ole luonnostaan tuollaista... Loppukäynnit vielä ja loppuhoitojen jälkeen tarhaan. C käveli perässä portilta toiseen päähän, vaikka mutkittelin ja pysähtelin matkalla, ja jäätiin vielä vähän rapsuttelemaankin toisiamme siinä. Kyllä kesä on hevosen, ja ihmisenkin, parasta aikaa!

Vielä yksi kollaasi Keravalta.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Mielleyhtymä katrilliin

Keskiviikon tunnilla ratsuna taas Sally. Tunti ei ollut kovin suksee varsinkaan alkuun, sillä oikea puoleni oli kertakaikkiaan jäykkä, jumissa ja toimimaton, vaikka kaikkeni yritin. Tulimme ravipuomeja ympyrällä, ja ei hitto kun oli vaikeaa ohjata ratsu puomeille ja pitää sopiva tempo. Harjoitusravista jalustimen kanssa ei tullut yhtään mitään, hölskyin tahdottomasti kuin räsynukke ja vaikutin hevoseen korkeintaan huonolla tavalla. Kun otin jalustimet pois, oli vähän helpompi olla. Ja kun joutui keskittymään siihen että tosissaan pysyy siellä selässä ison hevosen ravissa, tuli sitten vahingossakin saatua oma keho paremmin hallintaan ja avut läpi. Tuli jotenkin kovasti mieleen Solbacka-aikaiset katrilliharjoitukset: monella (tai ainakin itselläni!) hevoset alkoivat kulkemaan ihan eri tavalla, kun piti keskittyä siihen tekemiseen NYT eikä hieromaan jokaista palikkaa paikalleen viimeiseen asti ennenkuin tekee, eli siis apu ratsastettiin kerrasta läpi riittävän isosti että meni perille. Oho, pitäiskö olla perusasia ;)

Laukassa oli muutamia ihan kelvollisia pätkiä, ja laukan jälkeen Sally kulkikin todella kivasti. Piude kysyikin, että miksi en aina heti alusta asti ratsasta samalla tavalla tuntumalla. Pakko sanoa, että aina yritän, mutta ehkä olen vain hidas tai jotain, eivätkä omatkaan lihakseni ole lämmenneet toimimaan hyvin. Toivottavasti nyt lisääntyvät ratsastuskerrat ainakin nopeuttavat reaktioita...

Tynkäselitys, mutta koska missään muualla ei ollut mitään ihmeellistä (paitsi siinä että ratsastin normaaliakin huonommin), saa nyt kelvata. Selkeästi pitää liikkua enemmän tasamaalla sillä kuten Piude usein sanoo, jos olet jäykkä ja huonokuntoinen maassa, et muutu notkeaksi ja hyväkuntoiseksi myöskään hevosen selässä!

lauantai 31. toukokuuta 2014

Bad riding, tai paremminkin bad bodybalancing

Keskiviikon tunnilla ratsuna Sally. Itse meinasin jo perua tunnin, koska kipeä olo, mutta meninpä silti. Sitä en tiedä, olisiko kannattanut, ratsastin aika huonosti, ja varsinkin oikea jalkani oli todella ongelmainen koko tunnin ajan. Vaikka jalustimet oli taatusti täysin samanmittaiset oli oikea jalkani ylempänä ja paljon vasenta jalkaa lyhyempi koko ajan, ja kiertyi kummallisesti sisäänpäin nilkasta vaikka polvi osoitti sinne minne pitikin. Nämä kaikki sekä maanantainen jätemäkireissu joka tuntui huolella vielä pohkeissa tekivät sen, että oikein mistään ei vaan tullut niin mitään.

Tehtävinä ratsastettiin ensin ravissa muutamia mutkauria ja pylpyröitä vapaaseen suuntaan, ja sitten hetki laukkaa jossa sama jatkui samaan suuntaan. Laukka oli tänään ihan ok:ta, ja sain muutaman varsin hyvänkin noston tehtyä. Tämän jälkeen tehtävänä oli vapaat väistöt pitkillä sivuilla, eli sai mennä joko seinäväistöä, väistää uralle tai uralta pois. Olin myös ihan ulalla kevennysten kanssa, jotenkin onnistuin koko ajan vaihtamaan kevennyksen väistön vastaiseksi... Kun sain itseni hetkeksi kasaan ja ruumiinosani hallintaan, sain aikaiseski ihan ok:ita väistöpätkiä. Vähän oli jotenkin taas ohjaustehostimet kuitenkin hukassa, enkä ollut kovin tyytyväinen esitykseeni.

Tunnin jälkeen pohdittiin Cyran saamaa shockwavea, sitä oli tuttu ell tehnyt myös TI:lle. Hän kertoi siitä olleen valtavasti apua, ja pohdin itsekin, pitäisikö sellaiseen mennä. Lihaskalvojumi sekä takareisissä ja pohkeissa, mutta etenkin alaselässä sekä pakaroissa on sen sorttista, ettei se siitä venyttelemällä taida poistua. Pitäisi siis jostain keksiä rahaa moiseen, tai hierojaan tai johonkin, joka edes vähän auttaisi tässä asiassa.

Ensi viikolla pääsen mahdollisesti taas simulaattoriin, ja sen lisäksi saattaa ehkä mahdollisesti (huomaa epävarmuuden määrä ;) ) olla tiedossa yksi heppakuvio lisää. Näitä odotellessa!

lauantai 17. toukokuuta 2014

Poniratsastusta

Keskiviikon tunnilla ratsuna Nelson, teemana suoruus. Itselleni tämä on vaikeaa, koska olen lähtökohtaisesti vino, Nelsonille tämä on vaikeaa, koska se muuten vaan on vähän venkura. Ja koska itse olen suhteesa ratsuun paljon isompi kuin isolle hevoselle, niin oman painon vaikutus korostuu entisestään. Kuinka vaikeaa! Ja opettavaista!

Alkuun huolehdimme siitä, että hevosessa on eteenpäinpyrkimystä, ja teimme vähän pysähdyksiä ja voltteja, jotta kyljet heräisivät. Piude puhui myös siitä, että koska hevoset tuppaavat olemaan vinoja kuka minnekin ja pyrkivät helpottamaan omaa työtänsä sen mukaisesti, on ratsastajan pysyteltävä keskellä suhteessa hevoseen, eikä välttämättä satulaan tai kuljettavaan uraan, jotta hevosen voi saada suoraksi. Tästä alettiinkin katkaisemaan kenttää päädystä niin että pitkä sivu tultiin reilusti uran sisäpuolella. Ensin tulin ravissa suoraan huolehtien että poni on suora, ja sitten väistätin ulospäin uralle. Onnistuin hyvin itse katkaisemaan huonon väistön jos lapa pullahti ulos tai jos muutenvaan alettiin vaan väistellä ja valua sinne aidalle lopettamalla väistön ja aloittamalla sen uudelleen - ongelmatilanteessa osasin siis toimia! Laukkaa myös kokeiltiin, ensin uraa pitkin ja nostoja, ja lopulta myös samalla tavalla uran sisäpuolella hevosta suoristaen. Vasen laukka meni hirmu kivasti, oikeassa siellä uran sisäpuolella oma paino valui helposti vasemmalle, ja poni vaihtoi laukan suoristuksen jälkeen. Sain tätäkin kuitenkin korjattua mielestäni hyvin, ensin sain korjattua rikon laukanvaihdolla takaisin, ja lopulta jopa hallittua omat räpyläni ja pidettyä ponin suorassa ja laukan oikeana.

Harmillisesti vaan välillä oma oikea puoleni elää ihan omaa elämäänsä. Kuitenkin paljon paremmin meni koko tunti nyt kuin pari viikkoa sitten - olin itse aika ulapalla apuineni, ja siitä ärsyyntyneenä Nelson ponina todellakin käytti tilanteen hyväksi ja tarjosi pelkkää pukkilaukkaa ja etenemättömyyttä, kunnes ryhdistyin ja päätin et ihan sama mitä laukkaa me nyt mennään, mut me prkl mennään nyt eteenpäin! :D Muutenkin jotenkin taas ymmärsin ihan itse pitää tuntuman kunnolla ja ratsastaa jalalla eteen, helpotti hommaa ihan valtavasti. Loppua kohden Nelson oli varsin hyvä, ja vaikka en ihan omaa parhaimmistoani edelleenkään hevosen selässä esittänyt, olin kuitenkin ihan tyytyväinen itseeni ratsastajana. Paremminhan aina voisi toki mennä ;)

Seuraavan kerran hevosen selkään taas maanantaina. Pitää silloinkin yrittää olla ajoissa tallilla että ehtii vähän downshiftata omaa fiilistään alaspäin ja istua hetken kentänreunalla raittiissa ilmassa, että saa henkisestikin silmät auki ja kykenee mitään tekemään. Nyt sillä oli selkeästi suuri vaikutus omaan tekemiseeni ja olemiseeni, kun en kauheaa hönkää tehnyt siirtymää  neljältä töistä kotiin -> pikainen eväs -> vaatteet vaihtoon -> vähän ennen viittä liikenteeseen -> puoli kuusi tallilla -> hevonen kuntoon kiireellä -> kuudelta selkään. Hyvää tekee pieni rauhoittuminen, eikä harrastuksen itseisarvo ainakaan minulla ole lisätä negatiivista stressiä :) Kun mieli on rento, on kehokin rento, ja sitä kautta pääsee ratsastamaan paljon paremmin!

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Pitkästä aikaa hevose selässä, ja vielä kahdesti!

Lähinnä tallillakäymättömyydestä johtuva blogihiljaisuus voisi päättyä. Keskiviikon tunnilla Cyra, alun jälkeen ravipuomeja jotka nostettiin yksi kerrallaan ravikavaleteiksi. Muutaman viikon tauko näkyi ja ratsastin omalla tasollani huonosti, keskittyen lähinnä siihen että saan oikean käden pidettyä siellä missä pitikin. Rintarankaani en saanut missään vaiheessa kunnolla "auki" ja tuntuikin että istun jotenkin lysyssä koko ajan.

Cyraa oli alkuun hankala saada kunnolla liikkumaan ja olinkin ihan vinossa, mutta jotenkin siinä onnistuin auttavasti. Eteenratsastus jäi kuitenkin hieman päälle, lopputulemana tulin vähän liian kovaa ensimmäisille puomeille. Hyvin kuitenkin korjasin, ja sain ratsastettua muutaman erittäin hyvän, hyvätempoisen suoran linjan, jossa hevonen ravasi kavalettien yli ylöspäin eikä vain eteenpäin.

Eilen taas olin ratsastamassa kummitätini issikalla Hillellä. Menimme ilman satulaa hetken alkuun kentällä, ratsastin sitä kuulolle käynnissä ensin temponvaihteluin, jonka jälkeen taivuttelin hieman volteilla. Hille oli suoralla vähän vänkyrä ja olisi oikonut mielellään kulmiin, mutta korjasi hyvin kun kerroin että ihan oikeasti se ei nyt ole vaihtoehto. Muutenkin se oli hirmu hyvin tutkalla, reagoi mukavasti ja kulki hyvin, hommaa hankaloitti massiivisesti vain se, että kuski ja ratsu olivat totaalisen vinoja samaan suuntaan... Oikea käteni valui väkisinkin ristiin vasemmalle oikeassa kierroksessa, vaikka kuinka yritin sitä hallita.

Raviin siirtyessä kuitenkin koko paketti muuttui, ja mieleettömän hyvään suuntaan. Ravi oli (issikaksi) isoa, rentoa ja letkeää, enkä muista koskaan saaneeni ainakaan Hilleltä noin hyvin selkää ylös ja ylälinjaa pyöreäksi! Ravissa tein muutaman voltin, mutta pääasiallisesti keskityin pitämään ravin yhtä hienona, emmekä kentän kovuuden takia jatkaneet kovin kauaa. Käynnissä vielä taivuttelin kaulaa enemmän puolelta toiselle, ja lähdimme loppukävelemään teille ja poluille. Vaikka takamus onkin nyt toppahousuista huolimatta melko kipeä, voin olla kyllä hirmu tyytyväinen siihen, kuinka itse osasin korjata, ja kuinka hienosti tämä vanha pikkutamma putkutti menemään niin tosissaan!

Tässä vielä yksi kännykameralaatuinen räpsy kotimatkalta:

Lumisade alkoi just kun lopeteltiin kentällä.

torstai 14. marraskuuta 2013

Ponailua Tunteella

Harvaksi on käyneet päivitykset, kun tuntiratsastelen enää kerta viikkoon ja sekin on nyt vähän kausittaista. Eilen kuitenkin tunnilla Nelson, ja olipa taas kivaa. Erinomainen oppitunti siitä, kuinka painoavut vaikuttavat kaikkeen!

Alkuun ihan vaan ratsastettiin niitä ohjan ja pohkeen väliin sekä liikkumaan eteen. Piskuisen Nelsonin kanssa mun käsiongelmani korostuu entisestään, kun kaulaa ei ole "tukemassa" ja poni on muutenkin helposti vähän venkura. Pitäisi muistaa ratsastaa enemmän ulkoa ja jalalla, vähemmän sisältä ja kädellä. Oliko uusi juttu? No ei :D Oikea kierroskin löysi helpotusta oman vartalon pohdinnasta - siirsin polvea vähän kauemmas satulasta, josta arvatenkin myös lantio kääntyi hieman. Näin sain vietyä myös oikean käden lavasta asti taaemmaksi, eli sain pidettyä tuntuman lukitsematta kättä, ja käsi pääsi toimimaan taaksepäin, eikä ainoastaan sään yli ristiin vasemmalle.

Jäätiin yläpäätyyn ympyrälle nostelemaan laukkoja. Tällä kertaa sain laukat hyviksi, johtuen varmaan jo siitä että sain vasemman käden hallintaan paljon aikaisemmin. Viimeinen niitti tähän fiilikseen tuli kuitenkin itseasiassa siinä maailman vaikeimmassa oikeassa laukassa. Sain jotenkin ihan kaikki palaset kohdalleen, ja mulla oli tuntuma oikealta jolla pääsin asettamaan, vaikka vasen, eli  ulko-ohja oli selkeästi vahvempi ja tuki, ja pääsin kääntymään lantiosta asti paljon paremmin laukan suuntaan.

Vasemmassa laukassa koin myös painoavun helppouden vaikeuden - kun poni on avuilla, pienikin väärä apu saa pakan sekaisin. Jäin itse tuijottamaan sokeripaloja kentän reunalla (kääntyen oikealle, joka sikäli on positiivinen asia!), niin poni rupeaa poikittamaan, ja kun ei pääse eteenpäin, protestina pukittaa. Oman katseen siirto aavistuksen sisään sai koko paketin takaisin kasaan juuri siten miten sen piti ollakin.

Viimeinen ahaa-elämys jaloista ja niiden rentoudesta tuli vielä loppukäynneissä, mutta sitä en päässyt enää pohtimaan käytännössä kun oli aika vaihtaa kuskia.

Itseäni kovasti kyllä harmittaa ettei ole mitään harjoittelukappaletta tässä rinnalla, edes sitä kertaa viikossa. Aikaahan nyt ei ihan valtavasti edes olisi koska haluan käydä salillakin, mutta itse ainakin koen olevani paljon enemmän nappulat hukassa, kun näin harvakseltaan ratsastan. Piudelta kun asiaa kysyin, niin näkyy se, mutta lähinnä siinä etten ole enää niin vino, mutta hankala sanoa johtuuko se enemmän siitä että olen itse kiinnittänyt paljon huomiota asiaan ja tosiaan käynyt siellä salilla. Mutta no, tällä paketilla mennään ja otetaan siitä irti niin paljon kuin vain saadaan. Ratsastetaan joskus myöhemmin enemmän.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Tuskallinen istuntaharjoitus

Keskiviikon Piuden tunnista tein Facebookiin päivityksen joka alkoi "Eilisestä 60 min ratsastustunnista mentiin ehkä noin 90 minuuttia ravissa kevyessä- ja esteistunnassa". Rankkaa siis oli, mentiin ensin ravipuomeja ihan normaalisti keventäen ja sen jälkeen sitten tuo kevyt- tai esteistuna istunta puomikasojen yli. Jossain vaiheessa otettiin tehtäväksi myös puomikasojen välissä muutamat käyntiaskeleet, edelleen peba ylhäällä penkistä.

Olin muutenkin jo kaikesti HIHS-valmistelusta ja muusta stressistä henkisesti ihan puhki ja verensokeri oli ihan finaalissa, kypärä valui otsalle ja lasitkin vielä alas nenältä etukenoasennossa, joten tunti vei musta kyllä kaikki mehut. Hevonenkin vaihtui pitkän Cyra-putken jälkeen Sallyyn, ja alkutunti oli kuin alkeiskurssin alussa keventämään opetellessa, niin eri tuntuista oli meno :D Kaikesta tuonnepäin tekemisestä on niin totaalisen pitkä aika, että tuntuma oli hukassa ja lähtökohtaisesti ratsastin jopa omaan tasooni nähden huonosti. Kuitenkin sain kehuja siitä että ratsastin linjan hyvin suoraan ja olin kokonaisuudessaan siellä suorana, joten ihan metsään ei mennyt. Samoin heti tunnin jälkeen kipeitä oli vain ns. oikeat paikat, eli vatsalihakset sekä nilkat pitkästä ääriasennossa olemisesta. Tästäkin tekemisestä vain se rutiini puuttuu. 

No, ehkä se saadaan hankittua takaisin, ja toivoa on. Lihakset oli oikeastaan vasta tänään kipeät, ja ihastuttavan tasaisesti ja symmetrisesti. Hyvällä tavalla tietää tehneensä :) Venytteyä pitäisi kyllä muistaa harrastaa enemmänkin, ja Horse Shown jälkeen voisi kuvitella pääsevänsä jopa salille taas!

torstai 5. syyskuuta 2013

Kokoilun alkeet

Piuden tunti eilen, ratsuna Cyra. Alun kangertelun ja pilotin jalustin- ja käsivaikeuksien jälkeen homma alkoi ns. sujumaan, ja ai vitsi miten hieno pikkutamma mulla olikaan ratsuna!

Alkuun siis jotenkin säädin itselleni ihan erimittaiset jalustimet, enkä saanut oikeaa kättä olemaan valumatta ulkokaarteessa eteenpäin = ei tuntumaa. Yhdistettynä nämä kaksi, asetus vasemmalle oli ihan mahdoton. Jalustimen fiksaus ja pika-avuksi oikean jalustimen loppupää käteen niin oho - sehän kulki! Gramanit tulivat varsinkin alussa omien virheiden takia tarpeeseen, mutta noin kolmasosatuntia jälkeen ne löllyivät löysinä siinä mukana.

Jälleen kerran yllätyin aivan valtavasti tarvittavan tuntuman määrästä. Varsinkin alkuun se tuki kädellä mitä Cyra tarvitsi, ei todellakaan ollut ohjan paino eikä maitopurkki, vaan ehkä noin viisi maitopurkkia per räpylä Pikkuhiljaa se siitä nousi ja keveni, ja oli aivan törkeän hienon tuntuinen. Tehtävänä meillä oli kokoaminen ajatuksena ensin pienentää ravia muutamaksi askeleeksi, ja sitten koko ajan enemmän, lopulta sain aikaan erittäin hienoja koottuja raviaskelia pari kerrallaan! Enemmän olisi voinut vielä hioa sitä kootusta ravista "ulosratsastamista", nyt kävi herkästi niin että pieniä askeleita tuli vain paljon peräkkäin tai nousi laukka (ok, reagoi sentään eteen, kohinaa vain viestinnässä)

Ravipätkien jälkeen laukkailtiin vielä pätkät molempiin suuntiin. Ensin siis koottiin ravia, ja siitä tehtiin laukannostoja. Oikea laukka oli vaikeampi, meni helposti hiittaamiseksi, mutta muutama hyvä nostokin tuli. Vasemmalle nostot oli paljon helpompia, ja sain pari aivan törkyhyvää laukkapätkää. Piuden mukaan Cyra liikkui hirveän hyvin ja näytti älyttömän hienolta, ja siltä se kyllä selkään tuntuikin :) Kova draivi olisi tehdä, mutta ehkä tänään kuntosalille, kun on PT kerta varattu.


Cyra - jatketaanko jo hommia? Pari viikkoa sitten kaverin ratsuna, ihan itte kuvasin!

Parin viikon päästä onkin jo Hevoset Stadikalla! Katsotaan, josko sieltäkin kirjoittelisi jotain.

perjantai 23. elokuuta 2013

Älä paina, vaan siirrä!

Eilinen tunti Piudella, ratsuna jälleen Nelson. Tällä kertaa ei mennyt ihan yhtä penkin alle kuin viimeksi, vaikka alku ei lupaavalta näyttänytkään. Alkuun satula valui oikealle ja paino samoin, oikealle en päässyt mitenkään, vasen käsi laski ja oikea kramppasi. Onneksi vihdoin saatiin tähän korjaus, kun ratsastettiin suoraa linjaa Piudea kohti. Koitan kompensoida oikealle valumista painamalla vasenta jalkaa erittäin tehokkaasti alas, joka saa lantion entisestään kallistumaan oikealle. Täsmäkorjaus tähän on juurikin tuo otsikon ajatusmuutos, että en paina painoa vasemmalle alas, vaan ennemmin siirrän sitä lantiota. Hankala selittää, koska kyseessä on taas näitä tunnejuttuja. Tämän jälkeen kuitenkin homma helpottui aivan uskomattoman paljon. Kun lantio ei ollut kallistuneena koko ajan sivusuunnassa oikealle, pääsin kääntämään sitä horisontaalisesti, ja samalla mukautumaan oikean kierroksen liikkeeseen paremmin ja myös oikea käsi löysi paremmin oman paikkansa. Parempi se vasen edelleen oli, ja uuden asennon säilyttäminen vaikeaa (laukassa lähes mahdotonta..), mutta tiedänpä nyt ainakin miten korjata!

Ensin ravissa siis tehtiin vähän voltteja, että saatiin käännettyä etuosaa. Tämän jälkeen katkaistiin kenttä pituussuunnassa ja ratsastettiin Piudea kohti ensin etuosa suoraan ja sen jälkeen myös miettien takaosan suoruutta. Toiseen päätyyn ympyrälle, jossa tehtiin jokunen siirtyminen ravi-laukka-ravi. Laukka vasempaan oli helpompaa kuin oikeaan vaikka edelleen valuin helposti ulos, mutta nostot olivat hyviä. Oikeassa laukassa paino valui väärin niin että laukasta tuli huonoa, ja vaikka oltiin ympyrällä, poni vähän väliä tuntui hakevan sitä vasenta laukkaa. Laukkojen välissä tehtiin käyntipätkä, jossa vuorotellen pidennettiin ja lyhennettiin käyntiä, niin että lyhyt ei ollut sama kuin hidas ja kuollut, eikä pitkä kiireinen vaan enemmänkin niin että koko hevosen raami venyi pituutta samalla kun askelkin piteni. Näissä onnistuin mielestäni hirmu hyvin, sain ponin kokoamaan ja venymään oikeastaan pelkällä istunnalla.

Tästä sessiosta on jopa muutama kännykkälaatuinen kuva kun tallikaveri tuli katselemaan meidän tuntia, katsotaan, saisinko niistä muutaman raakattua tännekin asti esittelyyn :)


Maananataina oli Tigru, mutta siitä nyt ei oo paljon sanottavaa. Vänkäsi vastaan noin about kaikelle, ja vasta lopussa superpitkänä malttoi yhtään rentoutua ja pehmentyä.  Pohdintaa pohdintaa.

torstai 15. elokuuta 2013

"En tänään ollut yhtään niin hyvä poniratsastaja kuin viime viikolla." "I agree"

Piudella taas tunti, ratsuna jälleen kerran Nelson. Heti alusta asti oli vaikeaa löytää omaa tasapainoa tasaisesti molemmille puolille, jalat tuntuivat ihan eri mittaisilta vaikka mitä teki ja sääteli jalustimia, eikä oikean hartian hartialihaksen lihastulehduskaan auttanut asiaa. Satoi vielä, ja keskityinkin tuijottamaan etukaarta suurimman osan tuntia. Yön yli asiaa pohdittuani luulen, että tämä on juuri se virhe, mikä sai kaiken menemään suohon. Kun katse on maassa, on oma ryhti kyyryssä, selkä kumarassa, hartiat lysyssä ja etukumarassa, josta sitten paino tulee eteen ja tunnin jälkeen oli vielä olo, että istuin ihan päin etupyllyä.

Aloitettiin avoilla kulmasta että saatiin ulkokylki kuulolle. Vasemmalle ihan ok, ja yllättävän hyvä myös oikealle, kun ajattelin ratsastusta yhdellä kädellä. Varsinaisesti ohjelmassa oli pääty-ympyrä ja siirtymiset pisteessä. Yllättävän hankalaa, kun oma tasapaino on päin honkia josta johtuen poni ei ole avuilla päinkään. Kaikesta huolimatta saatiin muutama ihan ok siirtyminen, joskin taas jouduin lopussa siirtämän ohjat vain toiseen käteen. Loppuverryttelyssä ratsastettiin lävistäjäkahdeksikkoa, jossa diagonaalilla aina lisättiin. Oikeasta vasempaan lisäykset oli aina parempia, vasemmasta oikeaan poni ei joko lisännyt tai rikkoi laukalle, mutta kuuntelipa jalkaa. Tässä kohtaa aloin saadakin sitä jotensakin edes kulkemaan ja pyöristymään, joten siihen ainakin voin olla tyytyväinen, vaikka muuten tunti menikin vähänniinku kirjaimellisesti ihan reisille. Otsikon lainaukset on siis ihan suora keskustelunpätkä Piuden kanssa tunnin jälkeen.

Harmittaa, koska olen salittanut. Sekä lisännyt sykemittarin (Suunto t1c) kannustimeksi. Eilisen lukemat oli keskisyke 129, huippu 173 ja kulutetut kalorit 490. Tunti ei ollut varsinaisesti ihan superrankka, joten mielenkiinnolla odottelen tulevia lukemia.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Poniratsastaja vinoilee ja suorailee

Heinäkuun mennessä lähes kokonaan sairastellessa, paljon muuta ei olekaan tullut tehtyä kuin luettua. Hevoskirjallisuuttakin onneksi, Liz Morrisonin kirja Onnistu ratsastuksessasi sekä kotimainen istuntaklassikko Pennejä taivaasta. Pientä kauhukauppaa ei kirjastossa ollut, pitänee kysellä kaverilta lainaan tai odottaa syksyn HIHS:hun asti. Ratsastushinku ainakin on ollut kova, ja on oikeen harmittanut olla kipeänä kesällä, eikä marraskuun vaakaräntäsateessa.

No, jokatapauksessa tänään Piudela. Cyran ollessa jalkalomalla, mulla oli ratsuna jälleen ihkuponi Nelson. Vinoutta oli joo, mutta hyvin pääsin suoristelemaan itseäni ja varsinkin vasemmassa kierroksessa asiat sujui hirmu hyvin, vaikka tehtävät olivat vaativampia kuin normaali "istu heilumatta ja ratsasta hevosta uralla/ympyrällä".

Alkuun pysähdyksiä käynnistä, hetki kevyessä ravissa suoruutta ja sit istuin alas miettimään omaa suoruuttani. Pitkien sivujen alussa aloin taivuttamaan avotaivutuksenomaisesti ponia sisään ensin ravissa, sitten kulmasta laukkaa nostaessani ja jatkaen samaa erittäin loivasti laukassa. Vasemmassa kierroksessa avot oli hyviä, sain aloitettua ne hyvin ja korjattua tarvittaessa ulkokädellä. Oikeaan kierrokseen olin itse jotenkin niin vino oikeasta lavasta ja kuollut vasemmasta pohkeesta, ettei mistään tullut mitään. Jäin kouristuksenomaisesti vetämään oikeaa rannetta linkkuun ja punkemaan vastaan oikealla pohkeella oman rintamasuunnan ollessa vasemmalle. Mikä avo oikeaan siitä nyt saadaan aikaiseksi?

Jossain vaiheessa paloi käpy oikean käden kramppiliikkeisiin ja otin ohjat pelkästään vasempaan käteen. Piude ohjeisti vielä laittamaan oikean käden selän taakse ja kas - jonkinnäköistä avoa saatiin aikaiseksi, kun itse keskityin vielä olemaan menossa oikealle. Ei se yhtä hyvää ollut kuin vasempaan, kaukana siitä, mutta ratsu oli lähtökohtaisesti paljon suorempi ja pääsin vaikuttamaan sillä kuolleella vasemmalla jalallakin. Kumma, että yhdellä kädellä saan pidettyä hevosen suorana linjalla sekä tarvittaessa asetettuna, kun kahdella kädellä yhtälö oli ihan toivoton. Laukat samoin yhdellä kädellä, nosto kusi koska en tehnyt kunnolla puolipidätettä, mutta itse laukka oli hyvää.

Piuden kanssa puhuttiin välikäyntien aikana, että miten ihmeessä sekä mun ratsastus, että kehonhallinta on poneilla ratsastaessa niin paljon parempi kuin hevosilla. Kuulemma aivan eri ihminen olin tänään mitä Sallyn tai Cyran selässä. Ei keksitty miksi, vaikka kuinka pohdittiin. koska sama mun mielestä toistui jo Solbackassa. En tiedä onko syynä se että suhteessa pienempi ratsu kuuntelee niitä pienempiäkin kehon viestejä paremmin, skarppaanko itse vartalonhallinnassa ponilla vai oliko tää nyt jotain lomanjälkeistä aivoriihen lopputulemaa. Tai sit P ei ollut ollenkaan samaa mieltä välikäyntien jälkeen. Tai sit me Nelsonin kanssa puhutaan vaan yksinkertaisesti paremmin samaa kieltä, mitä puhun tammojen kanssa. Vaikea sanoa! Jossain vaiheessa tuntia olin kyllä jotensakin suora, koska Piude sanoi ettei muista koska on koko ponin nähnyt viimeksi noin suorana ja sen täytyy johtua ratsastajan suoruudesta!

Joka tapauksessa edelleen intopiukeana odotan, että koska pääsis seuraavan kerran hevosen selkään!