Poniratsastusta

Keskiviikon tunnilla ratsuna Nelson, teemana suoruus. Itselleni tämä on vaikeaa, koska olen lähtökohtaisesti vino, Nelsonille tämä on vaikeaa, koska se muuten vaan on vähän venkura. Ja koska itse olen suhteesa ratsuun paljon isompi kuin isolle hevoselle, niin oman painon vaikutus korostuu entisestään. Kuinka vaikeaa! Ja opettavaista!

Alkuun huolehdimme siitä, että hevosessa on eteenpäinpyrkimystä, ja teimme vähän pysähdyksiä ja voltteja, jotta kyljet heräisivät. Piude puhui myös siitä, että koska hevoset tuppaavat olemaan vinoja kuka minnekin ja pyrkivät helpottamaan omaa työtänsä sen mukaisesti, on ratsastajan pysyteltävä keskellä suhteessa hevoseen, eikä välttämättä satulaan tai kuljettavaan uraan, jotta hevosen voi saada suoraksi. Tästä alettiinkin katkaisemaan kenttää päädystä niin että pitkä sivu tultiin reilusti uran sisäpuolella. Ensin tulin ravissa suoraan huolehtien että poni on suora, ja sitten väistätin ulospäin uralle. Onnistuin hyvin itse katkaisemaan huonon väistön jos lapa pullahti ulos tai jos muutenvaan alettiin vaan väistellä ja valua sinne aidalle lopettamalla väistön ja aloittamalla sen uudelleen - ongelmatilanteessa osasin siis toimia! Laukkaa myös kokeiltiin, ensin uraa pitkin ja nostoja, ja lopulta myös samalla tavalla uran sisäpuolella hevosta suoristaen. Vasen laukka meni hirmu kivasti, oikeassa siellä uran sisäpuolella oma paino valui helposti vasemmalle, ja poni vaihtoi laukan suoristuksen jälkeen. Sain tätäkin kuitenkin korjattua mielestäni hyvin, ensin sain korjattua rikon laukanvaihdolla takaisin, ja lopulta jopa hallittua omat räpyläni ja pidettyä ponin suorassa ja laukan oikeana.

Harmillisesti vaan välillä oma oikea puoleni elää ihan omaa elämäänsä. Kuitenkin paljon paremmin meni koko tunti nyt kuin pari viikkoa sitten - olin itse aika ulapalla apuineni, ja siitä ärsyyntyneenä Nelson ponina todellakin käytti tilanteen hyväksi ja tarjosi pelkkää pukkilaukkaa ja etenemättömyyttä, kunnes ryhdistyin ja päätin et ihan sama mitä laukkaa me nyt mennään, mut me prkl mennään nyt eteenpäin! :D Muutenkin jotenkin taas ymmärsin ihan itse pitää tuntuman kunnolla ja ratsastaa jalalla eteen, helpotti hommaa ihan valtavasti. Loppua kohden Nelson oli varsin hyvä, ja vaikka en ihan omaa parhaimmistoani edelleenkään hevosen selässä esittänyt, olin kuitenkin ihan tyytyväinen itseeni ratsastajana. Paremminhan aina voisi toki mennä ;)

Seuraavan kerran hevosen selkään taas maanantaina. Pitää silloinkin yrittää olla ajoissa tallilla että ehtii vähän downshiftata omaa fiilistään alaspäin ja istua hetken kentänreunalla raittiissa ilmassa, että saa henkisestikin silmät auki ja kykenee mitään tekemään. Nyt sillä oli selkeästi suuri vaikutus omaan tekemiseeni ja olemiseeni, kun en kauheaa hönkää tehnyt siirtymää  neljältä töistä kotiin -> pikainen eväs -> vaatteet vaihtoon -> vähän ennen viittä liikenteeseen -> puoli kuusi tallilla -> hevonen kuntoon kiireellä -> kuudelta selkään. Hyvää tekee pieni rauhoittuminen, eikä harrastuksen itseisarvo ainakaan minulla ole lisätä negatiivista stressiä :) Kun mieli on rento, on kehokin rento, ja sitä kautta pääsee ratsastamaan paljon paremmin!