Piudella tänään, ratsuna Cyra.Ennen lähtöä kelikameroita (sekä ulos ikkunasta) katsoessani kyllä mietin taas tämän ulkolajin mielekkyyttä, ihan posketon pyry ja tuuli pyöritti sitä vielä ihan vaakaan. Tallimatka kesti melkein tunnin sen normaalin noin puolen tunnin sijasta ja viimeiset kolme-neljä kilsaa tulinkin ihan matelunopeutta johtuen lumivalleista, urista, dyyneistä ja peltojen yli yllättäen hyökkäävästä kovasta sivutuulesta johtuen. Onneksi lumisade kuitenkin lakkasi ehkä 10-15 min tunnin alkamisen jälkeen, oli helpompi ratsastaakin, kun näki mihin oli menossa eikä rillit olleet ihan huurussa ;) Tuntikaverinkin olen saanut jo.
Oon tullut siihen tulokseen että tykkään siitä enemmän kuin Sallysta. Jotenkin tuntuu, että siihen pääsen vaikuttamaan paremmin, ja en ole niin hukassa siellä. Tunti meni alusta asti jo ihan ok:sti, Cyra pelästyi kerran ja otti pienet lähdöt, jonka jälkeen uskalsin ehkä paremmin ratsastaa sitä. Sätkyt oli nähty, ja mitään pahaa ei tapahtunut, joten miksi jännittää. Kummallinen tuo ihmisen mieli. Edelleenkään ei tehty mitään ihmeitä, ihan vaan ravailtiin suoria ja ympyröitä vapaalla suunnalla ensin omaa vakautta ja sitä myöten hevosen olemista etsien.
Ahaa-elämyksiä tuli kädestä ja käden vakaudesta. Oon aina jotenkin kuvitellut, että kun sanotaan pidä käsi vakaana, tarkoitetaan sillä sitä että käsi pitää pitää mahdollisimman paikallaan. Nyt pysähdyin sopivasti oikeaan paikkaan saamaan lisäohjeita, ja hahaa! Käsi tulee olla vakaana suhteessa hevosen suuhun! Kääntämiseen sain myös hieman lisäpohdittavaa, kun Piude en-nyt-muista-millä-sanamuodolla sanoi että pitää antaa sisäjalalla tilaa kääntyä. Lähdin ihan liioittelemalla pitämään sisäreittä ja -polvea irti satulasta samalla kun käänsin ulkojalalla hevosen uran sisäpuolelle, niin oho! ei minkäänlaista kääntymisongelmaa. Samoin osasin tänään olla ison osan ajasta yhtään jännittämättä reittä tai polvea niin että sain hevosen heti pienemmilläkin avuilla siirtymään esim. raviin, joka oli parilla ekalla kerralla Cyran kanssa todellinen ongelma. Liittyy varmaan paljon myös siihen, että itsekin uskalsin relata sielä enemmän, eikä niinkään siihen että tapana olisi ratsastaa reidellä puristaen.
Lopputunnista sain Cyran kulkemaan jo hyvin rentona ja tasaisena pidempiäkin pätkiä. Edelleen se vähän pelaa päällään ja vastustaa mun heiluvaa kättä, mutta paljon parempaan päin ollaan menossa. Paljon pelastetaan sillä, kun ajattelen ulkokäden lapaa lähelle selkärankaa. Sisälapa on siellä missä pitääkin, mutta varsinkin oikea lapani falskaa hirveästi ollessa ulko-ohjan puolella jos en nimenomaan kiinnitä siihen huomiota. Yllättäen osasin jotenkin olla rennompana harjoitusravissa istuen kuin keventäen. En tiedä johtuuko kengistä vai mistä, mutta jalat helposti keventäessä väsyy nykyään. Sen verran kuitenkin tänään istuin alas, että huomenna voipi vatsalihaksenpaikoissa tuntua ;)
Lopuksi on pakko vielä kehua Citymarketista ostettuja Inspiren pitkiksiä! Ihanan pehmofleeceinen tuntu sisältä, päällä kuin toinen iho eli superjoustavat! Hieman niitä sai asetella ettei haaruksen saumat osuisi juuri istuinluiden kohdalle, mutta aivan täydet kympit käytössä! Uusia urheilurintsikoita pitäisi kyllä ostaa, nuo vanhat kaikki alkavat haista pikkuhiljaa melko tymäkästi kuolemalle.
Edellisestä Tigrun ratsastuksesta ja niistä ratsastuksellisista ongelmista juttelin Osaavien Ihmisten kanssa ircissä pitkään, ja sainkin aika paljon hyviä vinkkejä ja ohjeita kokeiltavaksi. Ensimmäinen tunti sovittiin myös ensi viikon maanantaille, ja Piudekin lupaili tulla katsomaan meitä kunhan vaan saadaan aikataulut sopimaan. Valoa tunnelin päässä siis :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti