Tigrun kanssa kentälla, ihan ekaa kertaa itse ja yksin. Kuntoonlaitettaessa T aivan totaalisen röyhkeästi vaan käveli ulos karsinasta kun harjasin selkää - melko huonotapaista! Mutta ehkä se vaan kokeilee, että mites tän tyypin kanssa saa toimia, koska peruutettuaan karsinaan ja uudelleenhiippailua yrittäessään tokeni kyllä kun kovempaa sanoi eikä yritellyt enää mitään.
Kentällä oli vähän ruuhkaa, yksi tunnilla ja pari muuta ratsastellen. Lisäjännitystä aiheuttivat myös hiihtäjät, ja Tigru tekikin yhden 180 asteen paikaltapoistumiskäännöksen, kuitenkin huolehtien siitä, että mä pysyin hyvin mukana. Ruuhkasta ja extremestä johtuen en saanut T:tä ihan niin hyvin kuulolle kuin olisin halunnut, ja koska pohjakin oli paikoitellen äkkiliukas jätin laukat väliin. Ravissa tuli kuitenkin taas hirmu hyviä pätkiä ja käynninkin sain ajoittain ihan ratsastettua passista käynniksi. Hitaasti ja pienin askelin.
Oikeassa kierroksessa mulla oli ajoittain ulko-ohja ja siitä johtuen ulkolapa (=koko hevonen) ihan totaalisen hukassa, enkä saanut Tigrua oikein sinne vasemmalle ulko-ohjalle tasaisesti pysymään ollenkaan. Välillä se oli ihan tyhjä ja välillä puri pää kenossa kiinni kuolaimeen, liikuttelu aiheutti sen, että oikea ohja muuttui ulko-ohjaksi kun asetus tuli vasemmalle. No kiva, siellä se jo olikin. Vasemmassa kierroksessa oikean ohjan ollessa ulko-ohjana tätä ongelmaa ei ollutkaan. Pitää kokeilla tehdä vaikka avoja, että saan lavat liikkumaan sinne minne haluan. Lopunkaiken kuitenkin jäi hirmu hyvä mieli ja fiilis koko hommasta :) Ruosteessa se vähän tuntuu olevan, mutta himppasen kun ottaa hiomapaperia käteen niin huippuhyvä siitä tulee :) Peruskoulutus kun on tehty hyvin aikanaan, niin sen kyllä huomaa.
Juttelin myös tallilla majaansa pitävän ratsastuksenohjaaja T:n kanssa, ja alustavasti sovittiin, että hän pitää mulle tunnin tässä lähitulevaisuudessa. Sain myös pari vinkkiä siirtymisten harjoitteluun: kun käynti-ravi -siirtymiset on hankalia, niin voisi kokeilla siirtymisiä askellajin sisällä. Näin saa hevosen hyvin kuulolle ja teräväksi ilman sitä passivaihetta käyntisiirtymisissä. Hän oli myös samaa mieltä siitä, että käyntiä ensin pitkällä ohjalla kevyellä tuntumalla neljä tahtia tärkeämpänä kuin muoto ja kokoamisaste (mikä?), ja väistöpätkiä matkalla kun tuntumaa aletaan keräämään ohjalle enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti