Piuden tunti, ratsuna Cyra. Cyralle laitettiin alkukävelyn ja -hölkän jälkeen gramanit satulavyön sivuun kiinni, koska se on ollut tuhma ja lopputunnista viskellyt päätään, sekä tykännyt kulkea kenossa lavat ulkona. Järkytin alkutunnista myös Cyran napauttamalla sitä raipalla kun se jäi jarruttelemaan kakkatauolle - Äiti näitkö, se löi mua! :D No, lopputunnin se olikin superhyvin kuulolla eikä paljon tarvinnut keskustella että mennäänkö vai ei. Pienikin pohje riitti, ja tämä vielä edellisen tunnin pitkäjalkaratsastajan jälkeen, joten voin olla tyytyväinen.
Jos Cyra keskittyi harjoittelemaan suoranakulkemista, niin mä keskityin kantamaan oikeaa kättä ryhdissä ja pitämään jalkoja alhaalla sekä kääntämään. Tänään ne ei heiluneet niin järkyttävästi kuin pari viikkoa sitten, ja vaikka apujenkäyttö oli ajoittain kaikkea muuta kuin selkeää ja johdonmukaista, en ollut ihan hirveän hukassa ja epätasapainossa siellä selässä. Tein vähän pienempää uraa, josta käänsin-suoristin asetin, käänsin-ratsastin ulos, tein puolipidätteen, asetin-käänsin jne. Oikeassa kierroksessa homma oli hirmu paljon helpompaa kuin vasemmassa: oikea käsi ulko-ohjana ei vaan suostunut pysymään paikallaan, vaan valui milloin eteen suoraksi, milloin jäi taakse, yhteistä tässä oli vain se, että ulko ohja lerppui ilman tuntumaa... Ulkopohje myös hieman vuosi ajoittain, pitäisi ajatella ajavansa polkupyörää, eli kädet rinnakkain samalla tasolla.
Hirveän hyvä fiilis tunnilta kuitenkin jäi, hevonen tuntui hyvältä ja reagoi siihen mitä tein, kun tein oikein. Sain itse mielestäni myös ratsastettua kohtalaisesti ja parannettua omaa ratsastustani myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti