Näytetään tekstit, joissa on tunniste kavaletit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kavaletit. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

"Yksi sun isoin ongelma on se, että sä ajattelet Ihan Liikaa!"

Tehoviikon viikonloppu starttasi perjantain Nelsonilla. Kenttä oli vielä toistaseksi tyhjä puomeista ja esteistä, ja koska tilaa oli hyvin, otin siitä kaiken irti tehden paljon kaarevia uria ja käännellen ihan mielivaltaisesti sinne minne huvitti. Tein paljon ympyröitä, kolmikaarisia kiemurauria ja voltteja joista vaihdoin usein kesken voltin jostain kohtaa toiselle voltille vastakkaiseen suuntaan. Nelsonilla oli aika reippaasti virtaa, ja ravissa kun yhtäkkiä joku oli ihan kesken ratsastuksen tuonut kentän laidalle kavalettien sokeripaloja, jotka ihan ehdottomasti meinasi tulla ja syödä pienen ponin tehtiin snadi paikallapoistuminenkin :D  Nelson liikkui kivasti, varsinkin ravissa liike oli kivaa ja rennonletkeää, vaikka muodossa olis ollut paljonkin parantamista. Laukassa tehtiin muutama ei-tilattu vaihto taas, ja jos poni jäi tyhjäksi jalalta ja etupainoiseksi, niin siitä huomautettaessa napauttamalla jalalla tuloksena oli pukki. Illalla naureskelinkin kaverille, että meno oli paikoitellen sen verta ilmavaa, että ison hevosen kanssa olis taatusti pelottanut :D Säheltämisestä huolimatta tehtiin laukassa myös pari loivaa kiemurauraa laukassa, jossa saatiin suoristettaessa ihan kivat, ja täysin tarkoituksella tehdyt vaihdot jopa sinne vaikeampaankin suuntaan!


Meidän kenttä on ihan kuiva ja alapäätyä jonne aurinko ei vielä lämmitä lukuunottamatta myös superhyvä!

Lauantaina Piude piti mulle Cyralla ihan yksärin, joka olikin hyvä ja tuli tarpeeseen. Alkuun menin askellajit läpi ihan vaan sillä ajatuksella että riittää että askellaji on tunnistettavaa, omalla tai hevosen asennolla ei ollut niin väliä. Keli oli onneksi lämmin, joten ongelmaan päästiin pureutumaan ihan toden teolla kun toppatakin ja jopa liivin sai jättää pois, ja päällä oli tyköistuva huppari. Ja sitähän tuli. Kuten arvelinkin, ei ongelma ollut varsinaisesti oikeassa lavassa, vaan siinä että mun lantio on enemmän vasemmalla kuin oikealla, ja jotta pääsisin parempaan tasapainoon, alan kallistamaan itseäni niin että vasen istuinluu tulee keskelle satulaa, eikä niin että paino olisi rehellisesti molemmilla istuinluilla. Lähdettiin siis ihan takaisin alkuun etsimään a) tuntumaa molemmille ohjille b) molempia istuinluita tasaisesti alle. Samoin sen lisäksi mun pitää keskittyä myös lyhentämään oikeaa kylkeäni ja nostamaan lantiotani oikelta, jotta lantio vasemmalta ja istuinluu pääsee "valumaan" tasaisesti. Kun nämä kaksi palikkaa alkoi olla kohdallaan, aloin hakemaan painoa myös tasaisesti molemmille jalustimille, ja sitä että myös kääntäessä paino pysyisi kunnossa, ja että ratsastaisin enemmin ulkoavuilla, ja että todella tarjoaisin hevoselle ulko-ohjan tuen tukena, en vetona, niin että jalat pysyisivät rentona enkä lähtisi kääntäessä tai hidastaessakaan puristamaan reisillä. Lopuksi tuli jo ihan kivojakin pätkiä lähtötilanteeseen nähden, vaikka kovin kaunista se ei ollut. Varsinkaan, kun aamulla pudotin kulhon jalkapöydälleni niin että saappaita ei todellakaan voinut vetää jalkaan, ja unohdin minichapsit talliin ja maiharista aukesi nauhat kesken tunnin... No. Tärkeää on siis pitää itsensä keskellä, rentona, ja tuntea molemmat istuinluut.  Tästä on hyvä lähteä eteepäin. Otsikon lainaus on myös tuolta tunnilta, kun hyppäsin asioissa ihan liikaa eteenpäin. Tärkeää olisi myös ratsastaa hetkessä, ei kierros tai jopa kokonainen päivä edellä tai jäljessä.


Puomien paikat ja mad Gimp Skillz. Ei, en jaksanut jäädä vapaapäivänä viilaamaan pikseleitä kun ohjelma on käsi verrattuna Photoshopin CS6:n, jota ei ikävä kyllä ole kotikoneella saatavana.

Tänään ratsastin jälleen Nelsonilla. Eilisen päivän tyhjä kenttä oli jo vaihtunut puomeihin ja kavalettiin, joten otettiin niistä sitten kaikki irti. Yksi puomi oli pääty-ympyrällä, toinen oli pitkän sivun suuntaisesti kentällä, yksi oli vähän vinksallaan toisessa päässä kenttää ja yksi kavaletti oli portinpuoleisella pitkälläsivulla. Anteeksi Mad Gimp Skillz, kun puomit näyttää leijuvan, ja puomikasa kuvaa kavalettia. Ensi kerralla saatan pirtää ihan perinteisesti puomit... Tulin ensin kaikkia yksitellen ravissa puomeilla aloittaen, ja sen jälkeen laukassa yläpään ympyräpuomia keskiympyrällä molempiin suuntiin. Näen tosi huonosti paikkoja joten Nelson joutui seivaamaan muutaman kerran, samoin kuin kavaleteilla (joita samoin tulin laukassa muutaman kerran yksittäin) jäin pari kertaa tosi tylysti jälkeen kun en vaan nää, tuon ratsun huonolla askeleella tai teen turhan eteen/taakseratkaisun askelta ennen ja sit tulee iso askel :( Kun sain itseni tasapainoon ja muistin katsoa eteenpäin enkä puomia, alkoi tämäkin sujua. Sen jälkeen tulin ravissa puomeja ja kavaletteja peräkkäin radanomaisesti, lopuksi tulin samalla tavalla vielä laukassa. Suuntaa vaihtaessa pitäis antaa Nelpan vaihtaa "itse" ihan vaan suuntaamalla poni uuteen suuntaan, sillä kun itse lähden ratsastamaan puomin päällä vaihtoa, tulee vaihdosta valtava ja pahimmassa tapauksessa vielä kolautellaan puomia matkalla. Pari kertaa piti miettiä linja uusiksi kun vauhtia meinasi suoralla tulla liikaa, mutta pääsääntöisesti Nelson toimi hirmu kivasti. Loppuraveissa mulla olikin sitten superkivasti liikkuva rento ja itsensä hyvin kantava poni :)

Ensi viikolla keskitynkin sitten enemmän muuhun kehonhuoltoon, salia luvassa kaksi kertaa ja sen lisäksi vielä hieronta, josko kohta alkaisi pikkuhiljaa joku suoruus näkymään.

torstai 12. kesäkuuta 2014

Kääpiöesteilyä (lue=kavaletista vähän isompia...)

Maanantaina kävin kaverin ja vuokriksensa mukana maastokävelyllä etsimässä hiekkakuoppia kaverin vuokriksen ja Capun hoodseilta. Tiedossa oli, että tallit sijaitsevat lähekkäin, mutta aikalailla yllärinä tuli, että fyysisesti meidän vuokristen laidunten välillä on vain muutamia kymmeniä metrejä ja pieni metsäkaistale :D Itse olin siis kävellen liikenteessä ja kaveri ratsain, joten oli mukava kuvailla rauhassa :) Kuopatkin löydettiin, ja hitsi että onkin ollut ikävä niitä sitten vuoden 2009, kun samoilla tienoilla viimeksi vuokrailin. Kuvia siis kerrankin mukana, ei ehkä kovin aiheeseenliittyen, mutta vähän kuitenkin!


Taidekuvat, ei-enää-niin-salainen paheeni ;)

Eilen ratsastustunnilla ratsuna Sally. Itseä vähän väsytti mutta sain hyvin ravisteltua sen pois heti alkuun, ja sain ratsastettua heti Sallyn hyvin eteen. Vähän joo liiankin hyvin, noottia tuli että vähän voi hidastaa ;) Aloitettiin taas sillä teemalla, että joka askeleelta pitää pystyä joko tulemaan esteelle, tai pysäyttämään, mun keskittyessä aikalailla jälkimmäiseen... Ensin kevyessä ravissa käänneltiin ympyröitä päätyihin ja kentän keskeltä kahdeksikkoa vauvakavaletin yli kevyessä ravissa vapaalla suunnalla, ja sen jälkeen laukassa. Tärkeää oli, että askeleet oli omia ja ratsu kääntyi, muttei ennakoinut myöskään tulevaa käännöstä. Itse varsinkin laukassa tuppasin kääntämään takapuolta liikaa kaaren suuntaan, ja sitä kautta tietenkin satulaa ja hevosta, mutta pystyin kohtuullisen hyvin korjaamaan itseäni tässä kohtaa. Itseasiassa vaikka oikean jalan ongelma oli olemassa, oli se molempiin suuntiin laukattuame hetkellisesti hävinnyt! Selkeästi siis paino oli siellä missä pitikin!


Asianmukaisesti kengät tuomaan onnea ovelta sisään päin.
Käveltiin hetki pitkin ohjin (jossa kohtaa myös taas hukkasin sen oikean jalan) ennenkuin alettiin tekemään lisää töitä laukassa, tällä kertaa isommalla kavaletilla. Mulla oli alkuun valtaisia ongelmia saada Sally-the-esteratsu menemään niiden kahden sokeripalan väliin laitetulta kavalettipystyltä ylitse isolla ympyrällä, syynä saattoi ehkä olla kipsissä oleva superjännittävä kuski eikä niinkään hevosen ohjattavusongelmat... Mentyämme muutaman kerran yli milloin milläkin tyylillä päästiin ihan nätisti, nosti Piude toisen sokeripalan päälle kavaletin pikkupystyksi, eli korkeutta oli noin 50-60 cm? Tässä kohtaa päätinkin sitten ihan vaan keskittyä ohjaamaan jonnekin sinnepäin ja keskittyä noin muuten maisemien katseluun luottaen siihen että jos ratsu on ohjan ja pohkeen välissä, kyllä se siitä yli menee, sen sijaan että rimakammoisena jäisin itse tuijottamaan sitä rimaa... Itselleni helpompaan oikeaan kierrokseen tämä taktiikka toimikin todella hyvin, vasempaan mennessä en oikeastaan tuolle isolle pystylle saanut yhtään oikeasti hyvää hyppyä aikaan.


Reissun jälkeen oli hyvä rauhoittua.

Vaikka itse esteiden yli hypitys ei varsinaisesti mennyt ihan putkeen, selvisin kuitenkin hengissä, enkä missään vaiheessa oikeasti edes ajatellut luovuttamista, vaikka ylläripylläriesteennousun jälkeen suuntaa vaihdettaessa pulssi olikin aikalailla hurja silkasta rimakauhusta. Sain Sallyn myös kulkemaan todella mukavasti esteiden ja kavalettien välissä, se oli pyöreä, hyvä ja kevyt ratsastaa, ja kuunteli parhaan kykynsä mukaan sitä mitä sille yritin kertoa. Kaikkeen ei tuntiratsukaan kykene... Olin kuitenkin tuntiin kokonaisuudessaan hyvin tyytyväinen, sillä vaikka parannettavaa on paljon, se todennäköisesti ratkeaa ihan vaan rutiinilla. Muistelin myös Minkin neuvoja lauantailta, ja kas kummaa, heti kun muistin suoristaa itseni niin horisontaalisesti kuin vertikaalisestikin, oli toiminta taas paljon helpompaa ja muutenkin laadukkaampaa. Innolla siis odotellaan ensi viikkoa, josko päästäisiin jatkaman tästä eteenpäin :)