Näytetään tekstit, joissa on tunniste puomeja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puomeja. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Varovainen valo istuntatunnelin päässä

Tällä viikolla olen käynyt ratsimassa vain pari kertaa muutaman kuukauden intensiivisemmän pätkän jälkeen, ja uskallan sanoa että hyvää on tehnyt. En tiedä johtuuko siitä että olen tällä viikolla ehtinyt suorittamaan muuta liikuntaa enemmän, lepäämään enemmän, siitä että ajatukset on ehtineet kypsyä vai näiden kaikkien yhteisvaikutuksesta, mutta ratsastin sekä tänään että eilen vähintäänkin kelvollisesti. Etenkin viime aikojen menoon nähden.

Lauantaina ratsastin Nelsonin. Käytiin pitkästä aikaa kävelemässä rata ympäri, ja kun tallikaveri oli mukana, käytiin kiertämässä myös se radan toinen puoli jonka olen jotenkin onnistunut missaamaan. N oli aluksi vähän pörheä eikä suostunut radallakaan kulkemaan edellä, mutta kentällä se oli just sopivan hyvä. Tein vähän siirtymisiä ja ratsastin askellajit läpi, koska Nelson oli kiva ja liikkui hyvin, en jäänyt kauheasti viilailemaan. Vähän valuin itse edelleen oikealle, mutta sain pidettyä tuntuma hyvin, ja ratsastettua molemmat laukat oikeina ilman ekstravaihtoja!

Hiekkajalka Nelson. Omat jalkani olivat vähintään yhtä ravassa polviin asti, ja raparoiskeilla lonkkiin asti. #vainponityttöjutut, tai jotain ;)


Tänään ratsastin Cyran. Ei se edelleenkään mikään pehmeä ja mukava ollut, mutta liikkui kuitenkin eteenpäin roikkumatta kädellä, reippaasti ja nopeana jalalle. Mulla oli tuntuma, ei veto vaan pito, vaikka välillä raja olikin häilyvä. Osasin myös muutamaan kertaan korjata itseäni sekä istunnassani että avuissani, enkä jäänyt vaan henkisesti vollottamaan että "ku ei tää mee".  Vähän se tuppasi ajoittain katsomaan maisemia, mutta siitä jännityksestä huolimatta uskalsin ratsastaa ja komentaa, kun alkoi tuntumaan kusetukselle, ja kun komennuksen seurauksena oli pukki, jatkoin silti ratsastusta. Radalla oli myös kottarit, jotka ohitettii sellaisella loikalla, että pitkin ohjin maastoillessa olisin todellakin ollut ojassa... Siitä huolimatta pääsin oman itseni yli, ja käytiin vielä toinenkin kierros niiden samojen kottareiden ohi. Tein samoja siirtymisiä ja ratsastin ravissa diagonaaleilla olleiden puomien yli. Cyra jopa muutamaan otteeseen ihan haki pyöreäksikin, mutta tyhmä kuski ei osannut ratsastaa paremmin, niin yritykseksi jäi.

En tiedä paljonko vaikutusta sillä oli, että molempina päivinä ihan vaan päättämällä päätin, että tänään ratsastan hyvin, ja kerroin sen muutamaan kertaan myös itselleni ihan ääneen. Joka tapauksessa näistä jäi hyvä fiilis jatkaa vielä huomenna tunnilla :)

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

"Yksi sun isoin ongelma on se, että sä ajattelet Ihan Liikaa!"

Tehoviikon viikonloppu starttasi perjantain Nelsonilla. Kenttä oli vielä toistaseksi tyhjä puomeista ja esteistä, ja koska tilaa oli hyvin, otin siitä kaiken irti tehden paljon kaarevia uria ja käännellen ihan mielivaltaisesti sinne minne huvitti. Tein paljon ympyröitä, kolmikaarisia kiemurauria ja voltteja joista vaihdoin usein kesken voltin jostain kohtaa toiselle voltille vastakkaiseen suuntaan. Nelsonilla oli aika reippaasti virtaa, ja ravissa kun yhtäkkiä joku oli ihan kesken ratsastuksen tuonut kentän laidalle kavalettien sokeripaloja, jotka ihan ehdottomasti meinasi tulla ja syödä pienen ponin tehtiin snadi paikallapoistuminenkin :D  Nelson liikkui kivasti, varsinkin ravissa liike oli kivaa ja rennonletkeää, vaikka muodossa olis ollut paljonkin parantamista. Laukassa tehtiin muutama ei-tilattu vaihto taas, ja jos poni jäi tyhjäksi jalalta ja etupainoiseksi, niin siitä huomautettaessa napauttamalla jalalla tuloksena oli pukki. Illalla naureskelinkin kaverille, että meno oli paikoitellen sen verta ilmavaa, että ison hevosen kanssa olis taatusti pelottanut :D Säheltämisestä huolimatta tehtiin laukassa myös pari loivaa kiemurauraa laukassa, jossa saatiin suoristettaessa ihan kivat, ja täysin tarkoituksella tehdyt vaihdot jopa sinne vaikeampaankin suuntaan!


Meidän kenttä on ihan kuiva ja alapäätyä jonne aurinko ei vielä lämmitä lukuunottamatta myös superhyvä!

Lauantaina Piude piti mulle Cyralla ihan yksärin, joka olikin hyvä ja tuli tarpeeseen. Alkuun menin askellajit läpi ihan vaan sillä ajatuksella että riittää että askellaji on tunnistettavaa, omalla tai hevosen asennolla ei ollut niin väliä. Keli oli onneksi lämmin, joten ongelmaan päästiin pureutumaan ihan toden teolla kun toppatakin ja jopa liivin sai jättää pois, ja päällä oli tyköistuva huppari. Ja sitähän tuli. Kuten arvelinkin, ei ongelma ollut varsinaisesti oikeassa lavassa, vaan siinä että mun lantio on enemmän vasemmalla kuin oikealla, ja jotta pääsisin parempaan tasapainoon, alan kallistamaan itseäni niin että vasen istuinluu tulee keskelle satulaa, eikä niin että paino olisi rehellisesti molemmilla istuinluilla. Lähdettiin siis ihan takaisin alkuun etsimään a) tuntumaa molemmille ohjille b) molempia istuinluita tasaisesti alle. Samoin sen lisäksi mun pitää keskittyä myös lyhentämään oikeaa kylkeäni ja nostamaan lantiotani oikelta, jotta lantio vasemmalta ja istuinluu pääsee "valumaan" tasaisesti. Kun nämä kaksi palikkaa alkoi olla kohdallaan, aloin hakemaan painoa myös tasaisesti molemmille jalustimille, ja sitä että myös kääntäessä paino pysyisi kunnossa, ja että ratsastaisin enemmin ulkoavuilla, ja että todella tarjoaisin hevoselle ulko-ohjan tuen tukena, en vetona, niin että jalat pysyisivät rentona enkä lähtisi kääntäessä tai hidastaessakaan puristamaan reisillä. Lopuksi tuli jo ihan kivojakin pätkiä lähtötilanteeseen nähden, vaikka kovin kaunista se ei ollut. Varsinkaan, kun aamulla pudotin kulhon jalkapöydälleni niin että saappaita ei todellakaan voinut vetää jalkaan, ja unohdin minichapsit talliin ja maiharista aukesi nauhat kesken tunnin... No. Tärkeää on siis pitää itsensä keskellä, rentona, ja tuntea molemmat istuinluut.  Tästä on hyvä lähteä eteepäin. Otsikon lainaus on myös tuolta tunnilta, kun hyppäsin asioissa ihan liikaa eteenpäin. Tärkeää olisi myös ratsastaa hetkessä, ei kierros tai jopa kokonainen päivä edellä tai jäljessä.


Puomien paikat ja mad Gimp Skillz. Ei, en jaksanut jäädä vapaapäivänä viilaamaan pikseleitä kun ohjelma on käsi verrattuna Photoshopin CS6:n, jota ei ikävä kyllä ole kotikoneella saatavana.

Tänään ratsastin jälleen Nelsonilla. Eilisen päivän tyhjä kenttä oli jo vaihtunut puomeihin ja kavalettiin, joten otettiin niistä sitten kaikki irti. Yksi puomi oli pääty-ympyrällä, toinen oli pitkän sivun suuntaisesti kentällä, yksi oli vähän vinksallaan toisessa päässä kenttää ja yksi kavaletti oli portinpuoleisella pitkälläsivulla. Anteeksi Mad Gimp Skillz, kun puomit näyttää leijuvan, ja puomikasa kuvaa kavalettia. Ensi kerralla saatan pirtää ihan perinteisesti puomit... Tulin ensin kaikkia yksitellen ravissa puomeilla aloittaen, ja sen jälkeen laukassa yläpään ympyräpuomia keskiympyrällä molempiin suuntiin. Näen tosi huonosti paikkoja joten Nelson joutui seivaamaan muutaman kerran, samoin kuin kavaleteilla (joita samoin tulin laukassa muutaman kerran yksittäin) jäin pari kertaa tosi tylysti jälkeen kun en vaan nää, tuon ratsun huonolla askeleella tai teen turhan eteen/taakseratkaisun askelta ennen ja sit tulee iso askel :( Kun sain itseni tasapainoon ja muistin katsoa eteenpäin enkä puomia, alkoi tämäkin sujua. Sen jälkeen tulin ravissa puomeja ja kavaletteja peräkkäin radanomaisesti, lopuksi tulin samalla tavalla vielä laukassa. Suuntaa vaihtaessa pitäis antaa Nelpan vaihtaa "itse" ihan vaan suuntaamalla poni uuteen suuntaan, sillä kun itse lähden ratsastamaan puomin päällä vaihtoa, tulee vaihdosta valtava ja pahimmassa tapauksessa vielä kolautellaan puomia matkalla. Pari kertaa piti miettiä linja uusiksi kun vauhtia meinasi suoralla tulla liikaa, mutta pääsääntöisesti Nelson toimi hirmu kivasti. Loppuraveissa mulla olikin sitten superkivasti liikkuva rento ja itsensä hyvin kantava poni :)

Ensi viikolla keskitynkin sitten enemmän muuhun kehonhuoltoon, salia luvassa kaksi kertaa ja sen lisäksi vielä hieronta, josko kohta alkaisi pikkuhiljaa joku suoruus näkymään.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Viime viikon Capustelut

Maanantaina loman jälkeen puhkipoikkiväsyneenä vielä töistä suoraan tallille. Matka kesti ihan sikapitkään, ja tarkoitus oli vain ihan aivottomasti höntsäillä kentällä iloinen mieli pääasiana. Päädyin kuitenkin (hei NYT rasti seinään, minä!) turvaratsukoksi toiselle hevoselle tuonne radalle, kun se oli nähnyt siellä mörköjä ja tullut vähän kovempaa takaisin. Vähän kaverin sätkyilyt tarttui, ja oman lisänsä toivat laitumella laukkaavat hevoset, mutta ihan nätisti ja vain yhdellä pienellä sätkyllä tästäkin selvittiin. Kentällä vähän vääntelin ja väistelin käynnissä ja ravissa, Caposter oli melko mukava, vaikka loppuun vähän väsähtikin.

Sunnuntaina väsytti ihan sikana, joten aattelin jatkaa rentoilulinjaa. Laiskana jätin vielä satulan laittamatta vaikka hoitovihossa oli raportoitu ratsun olleen edellisenä päivänä melko virtaisa. Nyt se oli kuitenkin todella sopiva, ei virtaisa mutta ei tuupattavakaan. Kentälle oli vielä joku jättänyt puomeja, joita vähän järjestelin uudestaan, hevosen dallaillessa kentällä sen aikaa vapaana (ohjat toki laitettuna leukaremmiin kiinni). Alkuun tsekkasin taas vähän kuulolle käynti-seis ja pyöreämmäksi muutamilla volteilla, Capu alkaa olla jo ainakin käynnissä kivan symmetrinen jo molempiin suuntiin :) Ratsastin taas koko ajan selkeästi uran sisällä ja oikein korostetusti annoin sisäkädeltä tilaa ja hevoselle mahdollisuuden tukeutua ulko-ohjaan. Taktiikka toimi hyvin, joten muutaman ravipätkän jälkeen mulla oli alla mukavasti liikkuva, itse alas hakeva ratsu, joka puomien yli mentäessä todella mukavasti nosti vielä selkäänsäkin. Laukannostot oli melko vaikeita varsinkin vasemmalle, mutta kun en antanut periksi niin tulihan se laukka sieltä, ja oli alun lapapullahdussisällekaatumiskaahotuksen jälkeen todella kivaa ja nätisti pyöreää. Vasemmassa en silti rohjennut tulla puomeja, kun kaksi puomia ympyrällä laukassa oli jo vähän haastava jalkojenasettelutehtävä meidän puskaratsulle.

Loppukäyntien jälkeen harjoittelin vielä kentän portin avaamista selästä käsin. Porttihan on toki vielä vaikeimmasta päästä, eli kahdella langalla ja -kahvalla, ja lankoja varovan ratsun kanssa oli haasteena saada se riittävän lähelle kahvoja - lankojen kohdalla se ei niinkään ollut ongelma. Muutamalla yrityksellä, runsaalla kehumisella sekä pienellä kurkottelulla kuitenkin sain portin auki, työvoitto :) Tallinpihallekin käveltiin nätisti ilman yhtään stoppia, vaikka välillä olikin huolestuttavaa ja piti puhista. Todellakin siis hyvän mielen ratsastuskerta, niin monella tapaa! Rento ja tyytyväinen hevonen, hienosti suoritetut tehtävät, oma ratsastus oli hyvää väsymyksestä huolimatta ja päästiin heti kättelyssä uudessa hommassa eteenpäin :) Tuosta tulisi kyllä varmasti todella mainio WE-hevonen. Melkein tulee tuossa toimivuudessa(kin) ihan Sinisilmäponi mieleen, ja se ei kyllä koskaan ole huono juttu!

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Mielleyhtymä katrilliin

Keskiviikon tunnilla ratsuna taas Sally. Tunti ei ollut kovin suksee varsinkaan alkuun, sillä oikea puoleni oli kertakaikkiaan jäykkä, jumissa ja toimimaton, vaikka kaikkeni yritin. Tulimme ravipuomeja ympyrällä, ja ei hitto kun oli vaikeaa ohjata ratsu puomeille ja pitää sopiva tempo. Harjoitusravista jalustimen kanssa ei tullut yhtään mitään, hölskyin tahdottomasti kuin räsynukke ja vaikutin hevoseen korkeintaan huonolla tavalla. Kun otin jalustimet pois, oli vähän helpompi olla. Ja kun joutui keskittymään siihen että tosissaan pysyy siellä selässä ison hevosen ravissa, tuli sitten vahingossakin saatua oma keho paremmin hallintaan ja avut läpi. Tuli jotenkin kovasti mieleen Solbacka-aikaiset katrilliharjoitukset: monella (tai ainakin itselläni!) hevoset alkoivat kulkemaan ihan eri tavalla, kun piti keskittyä siihen tekemiseen NYT eikä hieromaan jokaista palikkaa paikalleen viimeiseen asti ennenkuin tekee, eli siis apu ratsastettiin kerrasta läpi riittävän isosti että meni perille. Oho, pitäiskö olla perusasia ;)

Laukassa oli muutamia ihan kelvollisia pätkiä, ja laukan jälkeen Sally kulkikin todella kivasti. Piude kysyikin, että miksi en aina heti alusta asti ratsasta samalla tavalla tuntumalla. Pakko sanoa, että aina yritän, mutta ehkä olen vain hidas tai jotain, eivätkä omatkaan lihakseni ole lämmenneet toimimaan hyvin. Toivottavasti nyt lisääntyvät ratsastuskerrat ainakin nopeuttavat reaktioita...

Tynkäselitys, mutta koska missään muualla ei ollut mitään ihmeellistä (paitsi siinä että ratsastin normaaliakin huonommin), saa nyt kelvata. Selkeästi pitää liikkua enemmän tasamaalla sillä kuten Piude usein sanoo, jos olet jäykkä ja huonokuntoinen maassa, et muutu notkeaksi ja hyväkuntoiseksi myöskään hevosen selässä!

perjantai 4. lokakuuta 2013

Tuskallinen istuntaharjoitus

Keskiviikon Piuden tunnista tein Facebookiin päivityksen joka alkoi "Eilisestä 60 min ratsastustunnista mentiin ehkä noin 90 minuuttia ravissa kevyessä- ja esteistunnassa". Rankkaa siis oli, mentiin ensin ravipuomeja ihan normaalisti keventäen ja sen jälkeen sitten tuo kevyt- tai esteistuna istunta puomikasojen yli. Jossain vaiheessa otettiin tehtäväksi myös puomikasojen välissä muutamat käyntiaskeleet, edelleen peba ylhäällä penkistä.

Olin muutenkin jo kaikesti HIHS-valmistelusta ja muusta stressistä henkisesti ihan puhki ja verensokeri oli ihan finaalissa, kypärä valui otsalle ja lasitkin vielä alas nenältä etukenoasennossa, joten tunti vei musta kyllä kaikki mehut. Hevonenkin vaihtui pitkän Cyra-putken jälkeen Sallyyn, ja alkutunti oli kuin alkeiskurssin alussa keventämään opetellessa, niin eri tuntuista oli meno :D Kaikesta tuonnepäin tekemisestä on niin totaalisen pitkä aika, että tuntuma oli hukassa ja lähtökohtaisesti ratsastin jopa omaan tasooni nähden huonosti. Kuitenkin sain kehuja siitä että ratsastin linjan hyvin suoraan ja olin kokonaisuudessaan siellä suorana, joten ihan metsään ei mennyt. Samoin heti tunnin jälkeen kipeitä oli vain ns. oikeat paikat, eli vatsalihakset sekä nilkat pitkästä ääriasennossa olemisesta. Tästäkin tekemisestä vain se rutiini puuttuu. 

No, ehkä se saadaan hankittua takaisin, ja toivoa on. Lihakset oli oikeastaan vasta tänään kipeät, ja ihastuttavan tasaisesti ja symmetrisesti. Hyvällä tavalla tietää tehneensä :) Venytteyä pitäisi kyllä muistaa harrastaa enemmänkin, ja Horse Shown jälkeen voisi kuvitella pääsevänsä jopa salille taas!

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Mutkien ratsastaminen jatkuu

Piudelassa eilen tunnilla, Ella tuurasi Piuden ollessa poissa. Samoista asioista kovasti sanoi, vähän eri sanoin vaan. Ratsuna oli jälleen Cyra, joka oli alkuun raskas kädelle, ja sen jälkeen tarjosi kaikkea mahdollista mitä luuli mun pyytävän.

Tehtiin apujenkäyttö- ja ohjausharjoitusta, mutta ei niin vaikeana kuin viimeksi. Pitkällä sivulla kaksi puomia ja kolmessa kohtaa sokeripalat kapealla välillä.  Sokeripalojen väliin piti osua, ja sitten mennä ensin toisesta ja sitten toisesta reunasta puomia, joiden keskellä sokeripalat oli. Kulman jälkeen suoralla hevosella puomille, ensin koko linja suoraan noiden kapeiden sokeripalojen välistä, sitten puomille suoraan, kääntö-suoristus-kääntö-suoristus-kääntö ja suoralla hevosella taas puomin yli. Toiseen suuntaan tehtiin tuohon keskimmäiseen mutkaan vielä käyntiinsiirtyminen, ja kääntäminen tehtiin totuttuun tapaan etuosa edellä -henkeen.

Kentän koko n. 20 x 40 m, tehtävä suoristuksineen alkuun ja loppuun pitkän sivun mittainen.

Omat ajatukset ei irronneet oikein edelleenkään viikon huolista, ja ratsastelin vaan vähän menemään. En voi edes sanoa että ratsastin huonosti, koska en varsinaisesti missään kohtaa oikeasti ratsastanut, kunhan vähän ohjailin ja tyrkin menemään. Tehtävä meni kohdaltani ihan ok:sti silti, sain hevosen suoraan ja kääntymään kun halusin, oikeassa kierroksessa viimeinen mutka oli haastava kun ulkokäsi laski ja ulkolapa pääsi vuotamaan.

Lopuksi vielä laukkaa molempiin suuntiin pääty-ympyrällä. Olin itse hillittömän vinossa enkä meinannut saada tehtävän tietävää Cyraa mitenkään suoristumaan siinä ympyrällä, ja laukkakin oli aika onnetonta nököttelyä. Kivasti sillä selkä oli kyllä ylhäällä, mutta maisemat ei juurikaan vaihtuneet, ja kun tuntuma hukkui, oli tuloksena (ok, ihan kiva) ravi. Toiseen suuntaan oli helpompaa, vaikka siinäkin loppua kohden vähän joku meni kieroon ja askel lyheni. Jossain vaiheessa Ella myös sanoi oivaltavasti että rentouta lantio, ja oho, homma helpottui taas aivan valtavasti. Jalat oli kyllä aika hyytelöä ratsasuksen jälkeen. Asiaa ei auta se, että laihtumisen myötä myös jalka seilaa saappaassa. Pitää keväällä katsoa, voiko esim. kavennuksilla ja pohjallisilla tehdä asialle mitään, talveksi tämä lienee hyvä asia kun mahtuu villasukkaa ja välihousua saappaaseen sisään.

Muitakin uutisia hevosrintamalla. Lopetin Tigrun vuokrauksen erinäisten syiden summana. Harmittaa, hevonen olisi kiva, mutta näillä pelimerkeillä ei harrastus olisi ollut sitä mitä minä omalta osaltani kaipaan :/ Nyt siis mennään vain tunneilla, ja kuulostellaan, josko joku vuokrahevonen löytyisi joskus jostain. Tai ehkä vaan alan säästää parvekelaseihin.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kääpiökavaletteja!

En ole ehtinyt vielä käsitellä niitä viime viikkoisia Nelson-kuvia vielä, mutta tänään olis tullut hirmu hyvää kuvasatoa tunnilta. Ratsuna töihin palannut Cyra, joka alun hidastelun jälkeen oli oikein super ratsastaa. Alkuun vähän kääntelyä ympyröille ja pari yksittäistä puomia niillä ympyröillä, ja sitten ravipuomeja sarjassa; ensin kolme, sitten muutama metri väliä ja neljä perään. Muutama kerta molempiin suuntiin näin, ja sitten nostettiin parista puomista kerrallaan toinen pää ylös kunnes kaikki oli ikäänkuin kavaletteja. Tässä kohtaa hukuin ensin itse omasta olemisestani - en saanut puolipidätteitä läpi, tasapaino heitteli ja jäin liikkeestä jälkeen tai puristamaan reisillä. Vaati ensin isomman puolipidätteen (joka meni läpi vasta niin että tökättiin toiselle kavalettisarjalle..), vähän pään ohjelmointia sekä ohjien lyhennyksen, ennenkuin pääsin kiinni tekemiseen. Kummasti näkyy toiminnassa, ettei ole mitään yksittäistä puomia vaativampaa saatika isompaa ratsastanut piiiitkään aikaan. Loppupeleissä selvittiin näistä kääpiökavaleteista kuitenkin kunnialla, ja Cyra oli entistä parempi.

Laukattiin vielä molempiin suuntiin, ja varsinkin oikeaan kierrokseen (!!!) laukka oli ihan huippuhyvää, tasapainoista ja sitä pystyi kokoamaankin hieman. Vasen laukka ei mennyt yhtään niin hyvin, mutta ihan ok:sti kuitenkin, ja kaikenkaikkiaan olen hyvin tyytyväinen sekä omaan ratsastukseeni että  ratsuun :) En ollut ollenkaan niin läpivino mitä aiemmin, ja hetkellisestä hukkumisesta huolimatta löysin tasapainon ja tekemisen meiningin uudelleen ja jopa paransin aiempaan :)

Huomenna onkin Horse Showhun liittyen häppenkiä, ja ensi viikolla vielä enemmän - sekä siihen että Hevoset Stadikalla -tapahtumaan liittyen!