Tänään vuorossa maastomönkkäröinti vol 2. Oltiin kummitätini S:n kanssa kaksistaan tänään liikenteessä, hänellä Hille ja minulla luottomönkkäri Lopi. Reissu venähti 2 tuntia pitkäksi, mutta käveltiin kyllä varmaan kolme neljäsosaa ajasta, vähintään. Lähdettiin samalle reitille mistä viimeksikin mentiin, mutta jatkettiin tosiaan matkaa metsäpolkuja ja -teitä pitkin aina Equstomille asti, ja kierrettiin sieltä kautta kotiin. Runsaasta käynnistä riippumatta reissu ei ollut ihan helppo, metsäpolut on nyt asia erikseen, mutta ns. "tykkiteillä" oli paljon lunta ja mönkijänurista huolimatta pohja oli pehmeä ja upotti ajoittain paljonkin. Melkoista tarpomista siis.
Tielle päästyämme eivät karvanopat silti malttaneet pitkään kävellä. Annettiin niiden mennä sitten omavalintaista reippaampaa askellajia, välillä Hille meni tölttiä niin lujaa, että meidän Lopin kanssa piti ottaa laukalla kiinni! Junaradan jälkeen otettiin yksi ylämäkilaukkaspurtti, ja siinä hepat jo vähän hyytyi, varsinkin Hille, joten käveltiin taas hetki. Nähtiin myös ihan oikea lumikko vilistämässä penkalta metsän suojiin! Tämän jälkeen otettiin vielä yksi lyhyt pätkä ravia/tölttiä ja yksi vielä lyhyempi laukkaa, sen jälkeen alkoivat hevoset olla jo niin puhki, että askel ei kovasti vetänyt vaikka jo ihan kotikulmilla oltiin. Viimeiset puoli kilsaa talutettiinkin hevosia, ne puuskuttivat kovasti ja itselläkin alkoi vajaa parin tunnin istuminen tuntumaan pebalöllöissä.
Keli oli aivan loistava, ja Valon päivä tosiaankin sopi tälle päivälle mainiosti. Aamun suherosta huolimatta aurinko paistoi lähes koko lenkin ajan, ja välillä ihan selkeästi lämmittikin. Reitti oli sellainen, että ehdottomasti haluan mennä siitä yhden variaation kesällä, kun tykkitiet on auki ja niitä pääsee laukkaamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti