Tämän päivän teemaksi muotoutui "kamelista ratsuksi". Tigru oli kalenterin mukaan liikkunut jo aiemmin päivällä, joten odotin, että mun alla on ehkä vähän jo töihin kyllästynyt, eteenpäintuupattava ratsu joka suorittaa kyllä, mutta ei kovin innokkaasti. Ja kukkua kanssa! Karmealla vauhdilla lähdettiin liikenteeseen, vähän tassu hidastui kun tajuttiin että jaa, kentälle ollaan menossa. Sama sähellys kuitenkin jatkui kuin aikaisemminkin, tosin keskittymiskyky oli ihan totaalisen hukassa ehkä ekat puoli tuntia, T vaan tuijotteli ja jännitteli, yritin sit mitä vaan, ja jännityin itse sitä samaa vauhtia kuin heppakin... Pää nousi ja ravi oli tikitystä, yhtä kulmaa piti kytätä ja kun lunta putosi puusta, oli sekin ihan loikan arvoinen asia. Voltille kääntäessä liirattiin, puolipidäte ei mennyt läpi ja sivullevievä/taivuttava pohjeapu tarkoitti Tigrun mielestä vain eteenpäin.
No, piti ottaa sit ihan totaalisesti kaikki alkuun. Lauleskelin hetken In Your Wakea jotta rentoutuisin ja hengittäisin itse, ja palattiin ihan vaan etsimään käyntiä passihiihtelyn sijaan ja pysähtymään. Jos pysähdykseen tultiin liiraten tai siinä ei maltettu seistä, oli rankkuna peruutusta. Jonkin aikaa se kesti, mutta kun vaadin keskittymään ja kävelemään enkä hyväksynyt muita vaihtoehtoja, niin yhtäkkiä mulla oli alla rento ratsu, joka käveli tuntumalla ja jonka käyntiä pystyi myös hieman ratsastamaankin! Ihan ohimennen siirsin tästä hetken kuluttua raviin ja oho, poni paransi juoksuaan entisestään. Ravissa tein muutaman pysähdyksen samalla metodilla kuin käynnissäkin, ja hitsi että peruutuksesta tulikin hyvää ravia! Tein myös muutamia voltteja varovasti, oli liukasta ja olin muutenkin jo ympyrällä. Ohimennen myös nostin laukatkin, ja vaikka meno oli vähän reipasta eikä laukkaa pystynyt ihan kamalasti muokkaamaan, oli nostot hirmu hyviä ekaa oikean laukan nostoyritystä lukuunottamatta, ja osa alaspäinsiirtymisistäkin ihan kelvollisia. Hetken vielä ravailin eteen-alas kevyessä ravissa, Tigru oikein halusi venyttää ihan itse, eli jotain tuli selvästi tehtyä oikein.
Kaikenkaikkiaan varmaan melkein puoltoista tuntia pyörittiin kentällä, ensin puoli tuntia munaravia korvat suussa, sitten vajaa puoli tuntia palikoita ja rentoutta hakien, puoli tuntia töitä ja loppuverkat. Kävelin maasta käsin, ettei olisi möröjä, ja T oli kyllä ansainnutkin lepotaukonsa. Pikahoidot vielä tallissa, sillä oli ehkä hinppasen nesteitä takana. Taitaa kentän pohjan kovuus vähän vaikuttaa niihinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti