Tigrun kanssa jatkettiin vähän samansuuntaisissa jutuissa, kuin eilen tunnillakin. Kenttä tosin oli aurattu ja Tigru tuntui jäykältä, joten tein myös voltteja ympyrältä sisään sekä S-mutkia suunnanvaihdolla sekä käynnissä pari pohkeenväistöpätkää jotta sain vähän suoruutta matoisaan runkoon. Edelleen se liirasi ajoittain ulkolavalla, varsinkin noissa S-mutkien suunnanvaihdoissa, mutta mun mielestä ei ihan niin paljoa kuin viimeksi. Ajoittain nähtiin myös ystävämme kamelipää, kun alkoi haista työnteolle, mutta vastataivutus auttoi tähänkin.
Keskityin tänään kuitenkin lähinnä siihen että Tigru olisi rento ja että itse istuisin kunnolla. Jotenkin tuli näiden muutaman suojasääpäivän takia hieman alipukeuduttua - en muista koska olisin viimeksi rehellisesti palellut hevosen selässä. No, eilen palelin. Tämä näkyi alkuun ihan suoraan omien reaktioiden hitautena, myöhemmin sillä, että yllätin hartiani korvista muutaman kerran. Kun sain laskettua ja rentoutettua ne, ratsukin kulki huomattavasti paremmin. Samoin mietin paljon sitä Tiian sanomaa katseasiaa, ja huomasin muutoksen istunnassa selkeästi itsekin. Tässä saattoi olla apuna myös eiliseltä Mallan kommentti siitä, että ihmiset istuu usein istuinluiden kärkien edessä. Luulen, että tähän vaikutti paljon palelu = yläkropan jäkitys, sillä kun laskin hartiat, huomasin olleeni etukyyryssä. Suoristin selän, huomasin että katse on alhaalla. Nostin leuan ja huomasin, että paino siirtyi istuinluilla taaemmas. Huomasin, että Tigru pyöristyi, nosti vähän selkäänsä ja keveni edestä. Jänniä juttuja! Nyt pitäisi itse vaan muistaa huomioida tätä enemmän, jotta se jäisi itsellä paremmin lihasmuistiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti