Piuden tunti taas vuorossa, ratsuna jälleen Cyra. En tiedä näkyykö ulospäin, mutta musta ainakin tuntuu, että nyt kun on ratsastanut enemmän, on siellä selässä paljon helpompi ja tasapainoisempi olla heti alusta asti eikä mene ensimmäistä puolta tuntia tunnista oman itsensä ja tasapainonsa etsimiseen.
Alkuun taas vähän ympyröitä ja muita kaaria ravissa, jonka jälkeen siirryin tekemään ensin käynnistä pysähdyksiä ja sen jälkeen ravi-käyntisiirtymisiä. Cyra oli ollut jo edellisellä tunnilla, ja koska edellinen ratsastaja oli hirmu pitkä, oli mulla ihan lieviä käynnistysvaikeuksia saada Cyra kuuntelemaan mun eri paikkaan tulevia eviä eli tappijalan pohjeapuja, ja koin että ratsu oli paljon pohkeen takana. Käynnissä varsinkin, kun käynti on noille keskieuroopan ihmelapsille vieras asia. Monta kertaa kun Piude sanoi käynnin olevan hyvä, musta tuntui, että se on ihan kuollutta eikä etene ollenkaan ja hevonen on ihan joka suuntaan tyhjä. Sitten taas kun sain sen liikkumaan eteenpäin, tarvittiin siihen isompi pohjeapu ja helposti sit mentiinkin vähän tasapainottoman oloisesti, jolloin taas aloin jännittämään kun pohja tuntui varsinkin ravissa lumen alla liukkaalta -> hevonen koomaantui. Pysähdyksistä tuli kuitenkin kaikenkaikkiaan mun mielestä hirmu hyviä, oikeastaan vaan pari omasta ratsastuksesta johtuvaa huonoa stoppia (ei, ne ei ansaitse tulla mainituksi pysähdyksinä..) tuli tehtyä.
Ravipätkät menivät noin muuten ihan kivasti. joskin siirtymiset ylöspäin oli hirmu hitaita, ja varsinkin alkuun ensimmäiset askeleet eivät olleet mun. Helposti niissä heitin ohjan lähes kokonaan pois siirtymisessä, kun pelkäsin että en päästä sitä liikkumaan eteen. Kun pidin tuntuman ja hieman uskalsin myös raviin siirryttäessä liikuttaa kuolainta niin siirtymiset olivat paljon parempia. Jännää, että taas olin jotenkin paljon rennompi alas ravissa istuessani kuin keventäessä. Ehkä kevennyksessä on vaan liikaa liikkuvia osia.
Edelleen itselleni huomiona, uskalla ratsastaa! Ne pätkät kun rentona tein asioita tarpeellisella voimakkuudella, olivat ihan hirmu hyviä, hevonen oli kuulolla ja haki ja jopa liikkui peräänannossa, tasapaino oli hyvä ja kokonaisuutena oltiin molemmat pehmeitä toisillemme. Helposti jäin kuitenkin vain matkustelemaan, jolloin käsi menetti vakautensa ja hevonen tuntuman, jolloin se alkoi heilutella päätään ja mun tasapaino järkkyi. Onneksi tuolla voi tarpeen tullen pysäyttää ja kysyä lisäohjeita, tai jäädä kohdalle kuuntelemaan.
Ei se nyt mitään loistokasta vielä ole, mutta muutamaan ekaan kertaan nähden se alkaa jo vähän sujuakin :) Onni on hyvät, osaavat ja herkät hevoset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti